Tervehdys!
Olemme yrittäneet lasta, ensimmäistämme, reilun vuoden. Olemme kohdaneet kovan pettymyksen joka kuukausi. Nyt oli pitkään kuukautiset myöhässä, mutta testi näytti negatiivista ja sieltä ne kirotut vuodot taas alkoivatkin. Kuinka tässä kaikessa selviää täyspäisenä, kun se yksi ja ainoa ajatus täyttää pään päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen? Ja on teitäkin, jotka kantavat tätä asiaa vuodesta toiseen... Itse olen avomieheni kanssa vasta nyt havahtunut siihen, että apua on haettava. Soitin tk:een, jossa otettiin mm. kilpirauhaskokeet. Yhtä koetulosta vielä odottelen, sitten tilaan ajan yksityiselle. Kertokaa rakkaat kanssasisaret kuinka asiat etenevät, millaisia tutkimuksia ja hoitoja on mahdollisesti edessä. Lapsettomuus on niin kamala sana, etten saa sitä edes ääneen sanotuksi. Tuosta greippimehun suotuisasta vaikutuksesta jostakin luin ja siihenkin oljenkorteen on tartuttava...
Taas ne alkoivat...
15
1172
Vastaukset
- 3xnaimisissa
miestä,tuhkamunamiehillä ei tee oikeen mitään.
Minä en noin radikaaliin alkas et miestäni sen takia vaihtas... täytyy sen verta järkee käyttää tässä hommassa, ja juuu olen kuullu et joillaki se auttaa MUTTA mun mies on mulle se ainoo ja oikee, tuli sit lapsia tahi ei.
Olen pahoillani että ne kuukautiset alkoivat *hali*
ja toiseksi me ollaan kokeiltu melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat jutut mut ei sitä lasta vaan tuu, ei ole koko 4v aikana tullu vaikka hoidoissa on käyty ja molemmat tutkittu eikä sitä vikaa ole.
Mutta välillä pitää ottaa niskasta kii et jaksaa, ei täs muuten selväjärkisenä oltaskaan. Hirmu hankalaa on ajatella jotain muuta kuin sitä mitä on pienen ikänsä halunnu niin kovin.. välillä joudun vieläkin kopisteleen itteeni et ..herää pahvi.. mut täs tosiaan ollaan vielä.. eikä juur muuta voida.
Tsemppiä sulle kamalasti, toivottavasti te saatte sen käärön piankin ;)
Annu- Childless
annu1978 kirjoitti:
Minä en noin radikaaliin alkas et miestäni sen takia vaihtas... täytyy sen verta järkee käyttää tässä hommassa, ja juuu olen kuullu et joillaki se auttaa MUTTA mun mies on mulle se ainoo ja oikee, tuli sit lapsia tahi ei.
Olen pahoillani että ne kuukautiset alkoivat *hali*
ja toiseksi me ollaan kokeiltu melkein kaikki mahdolliset ja mahdottomat jutut mut ei sitä lasta vaan tuu, ei ole koko 4v aikana tullu vaikka hoidoissa on käyty ja molemmat tutkittu eikä sitä vikaa ole.
Mutta välillä pitää ottaa niskasta kii et jaksaa, ei täs muuten selväjärkisenä oltaskaan. Hirmu hankalaa on ajatella jotain muuta kuin sitä mitä on pienen ikänsä halunnu niin kovin.. välillä joudun vieläkin kopisteleen itteeni et ..herää pahvi.. mut täs tosiaan ollaan vielä.. eikä juur muuta voida.
Tsemppiä sulle kamalasti, toivottavasti te saatte sen käärön piankin ;)
AnnuKiitos Annu viestistäsi. Saman ikäisiä ollaan... Sekin jo helpottaa, että tietää jostakin löytyvän kohtalotovereita. Teillä on rankka aika takanapäin, useita pettymyksiä. Ihana nähdä, että niistä selviää jokseenkin ehjänä ainakin. Toivon sydämestäni, että Sinulla pettymykset vaihtuisivat odotukseksi.
- Childless
Löytyy näköjään sydämettömiä ja kylmiä ihmisiä, joilta puuttuu empatiakyky tykkänään. Meitä ei ole vielä tutkittu, etten tiedä olisiko "vika" kenties minussa. Ehkäpä mieheni sitten vaihtaa emäntää...
- luonnon konsteilla
Moi,
tarinasi kuullostaa sikäli tutulta, että useampi kuukausi mekin yritettiin. Usein kierto vaan piteni ja joskus oli menkat 2-3 viikkoa myöhässä, mutta tulos neg, ja lopulta ne alkoivat. Nyt jälkikäteen luulen, että se jännitys ja stressikin sekoitti kierron ja sitä myötä ajoituksen. No vajaassa vuodessa tulin raskaaksi ja sitten ehkä noin viikolla 11 tuli keskenmeno. Se oli kauheaa ja masentavaa ja vaikka mitä.. Taas jatkui harjoitukset ja miinusta oli... Päätettiin sitten lähteä matkoille ja unohtaa hetkeksi koko vauva asia, sain sitten sen matkan valmisteluissa muuta mietittävää. Siellä matkalla vaan yhtenä aamuna, jo ennen kuin menkkojen piti edes alkaa, olin ihan varma että raskaana ollaan. Ja kotona kun tein testin, niin plussaa näytti. Monta mutkaa matkassa vielä oli, kuten verenvuoto viikolla 13 ja verikokeesta down-riskiryhmään kuuluminen ja istukkabiopsia jne. Mutta terve tyttö saatiin.
Koetan vaan sanoa, että vaikka tuntuisi vaikealta, niin kannattaa uskoa ja ehkä lääkärin avun lisäksi yrittää rentoutua, joillakin sekin voi auttaa. Seuraava raskaus alkoi nopeasti ja taas keskenmeno, sitten kaksi helposti alkanuttta ja hyvin päättynytttä raskautta.
Joku voi tietysti nyt ajatella, mitäs tuo kolmen äiti tänne kirjoittelee, mutta alun vaikeuksien jälkeen muistan usein olla oikeasti kiitollinen näistä lapsistani. Se aika jolloin näytti, että mikään ei onnistu, ei koskaan unohdu, enkä koskaan pidä lapsia itsestäänselvyytenä. Lisääkin lapsia haluaisin, mutta kun jäin uusiosinkuksi nuorimman ollessa muutaman kuukauden, niin se i.s.k.ä. puuttuu... Ja onhan minulla jo nämä ihanat ja kamalat varhaisteinit.
Koettakaa jaksaa ja uskoa, mutta muistakaa nauttia myös elämästä.- Childless
Kiitos viestistäsi ja tsemppauksesta. Ihana kuulla, että yrittämisen jälkeen voi sitten kuitenkin onnistaa.
Kamala edes ajatella millaista on kestää keskenmeno! Kun on saanut pikkuisen alulle, niin menettää sen sitten... Raskasta täytyy olla.
Tuo on varmasti niin totta, että stressi sekoittaa kierron, ainakin tuntuu minun kohdallani pitävän paikkaansa. Nyt olemmekin suunnittelemssa jotakin reissua (minun painostuksestani), koska tuntuu, että pää hajoaa ja on pakko päästä pois, saada jotakin muuta mielenvirkistystä.
Kaunista joulunalusaikaa, nautihan lapsosistasi!
- Samassa jamassa
Itse olen täysin samassa jamassa. Pian 2½ vuotta ilman lasta, lukuisista yrityksistä huolimatta.
Se on vain jotenkin niin ahdistavaa kun tuntee taas menkkojen lähestyvän. Usein sitä ajattelee, että jospa tämä liittyisi raskauteen, mutta ei. Menkat ne vain on tulossa. Aluksi en edes ollut yrittämässä lasta. Ehkäisy ei vain ollut mun eikä mieheni juttu. Pian alkoi lapsikuume ja todellinen miettiminen, että missä se lapsi viipyy.
Siskoni saa tammikuussa vauvan. Olen onnellinen hänen puolestaan, mutta toisaalta olen erittäin kateellinen. Hänellä oli 50% mahdollisuus tulla raskaaksi, mutta kolmen kuukauden jälkeen hän oli jo raskaana. Itse epäilen myös tuota 50% mahdollisuutta (endometrioosi), mutta oireet lieviä.
Haluaisin myös tutkimuksiin, mutta en uskalla kohdata sitä todellisuutta. Toivottavasti sä saat jostain tukea rinnalles, ja päätät mennä lopullisiin tutkimuksiin. Ja saat hoitoja. Onnea teille :)- Childless
Sinulla on vuosi enemmän yritystä takana kuin meillä. Rankkaa on varmasti ollut.
Tuo on juuri niin raadollista, kun lähipiiri saa ihania pikkuisia, joista tietysti on iloinen, mutta taustalla kaihertaa kateus, pettymys ja muut negatiivisetkin tunteet. Meillä on viisi kummilasta ja mieheni sisko saa tammikuussa kanssa oman esikoisensa. Ei voi mitään, että päässä kiertää ajatus: MIKSI??? Miksi ei meille?
Minulle oli ensimmäinen kova paikka soittaa alueemme e-neuvolaan ja sanoa asia ääneen. Nyt odotan yhden verikokeen tuloksia lähipäivinä ja sitten kai sinne yksityiselle...
Saanko kysyä, minkä ikäinen olet? Minä ja mieheni 28v.
Tuossa eräs antoi vinkin lähteä matkalle tms. että jo stressi saattaa sekoittaa kierron. Olenkin jo suunnitellut jotakin irtiottoa arjesta. Viikon Lapin loma kelohonkamökissä voisi rauhoittaa ajatukset.
Jaksele hyvin.
- köpötti
Samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, vaikka mulle lapsettomuuteen on löydetty selvä syy (endometrioosi, joka leikattu kaksi kuukautta sitten). Tällä hetkellä raskaaksi tulon mahdollisuus sellaiset rapiat 20%, joten ei tässä iloa ilmassa ole. Greippimehu kokeiltu, ja seuraavaksi varmaan vyöhyketerapiaan. Joopa joo. Älä kysy, mitä hyötyä siitä on, ei mitään. Mitenkö tässä selviää? Kai sitä ennenkin on katkeruudessa, vihassa ja surussa eletty. Se on sitä sitten. Välillä voit koittaa sanoa **tut koko asialle, lapsettomuudelle, lapsellisuudelle, hoidoille, äideille, lastenrattaille ja mille vaan. Jos se yhtään helpottaa oloasi. Suunnittele jotain kivaa; meilläkin on nimi jo kultaisellenoutajalle valmiina.
- Childless
On kuitenkin mahdollisuuksia! Kamalin shokki olisi se, että koko lapsen saaminen olisi täysin mahdotonta. Siksi hoitoihin meno pelottaa, jos siellä oikeasti selviääkin jotakin järkyttävää... Todellakin joskus on ollut pakko nollata tilanne täydellisesti!!!
- tuskaa tai sitten ei
Childless kirjoitti:
On kuitenkin mahdollisuuksia! Kamalin shokki olisi se, että koko lapsen saaminen olisi täysin mahdotonta. Siksi hoitoihin meno pelottaa, jos siellä oikeasti selviääkin jotakin järkyttävää... Todellakin joskus on ollut pakko nollata tilanne täydellisesti!!!
Itsekkin pelkäsin tutkimuksien tuloksia, mutta kun tieto tuli (miehellä vähän siittiöitä) toisaalta se helpotti. Kun tiesi missä vika
ja kun toivoakin annettiin, tuntui helpottavalta. Meillä edessä todennäköisesti ivf.
- Tatum
Itsellä sama tilanne.
Sinnittelimme ilman hoitoja ihan liian pitkään. Meillä ikää jo yli 30. Kaikilla muilla perheejäsenillä raskaudet on alkaneet helposti ja ajatuksiimme ei hetkeksikään ole tullut mahdollisuus, että ME emme tulisi raskaaksi:/
Nyt jonotellaan ajatukset samanlaisessa myllerryksessä kuin sinulla.
Kummassa vika?
Mitä jos ei ikinä onnistu?
Lapseton elämä on ihan yhtä arvokasta kuin lapsellisenkin elämä, mutta ajatus siitä tuntuu kuitenkin tyhjältä...
Jokainen kierto tuntuu ikuisuudelta. Elämä pyörii kierron ympärillä. Ensin odotellaan "H-hetkeä" ja sitten aletaan laskemaan päiviä vuotoon. Yritetään olla stressamatta ettei vaikuttaisi lopputulokseen, mutta huonolla menestyksellä. Elämän pääasia kun tällä hetkellä on ainoastaan SE!
Voimia sinulle ja raportoi jos onnistutte.
Muiden plussat tuo valoa omankin tunnelin päähän!- Childless
Heips!
Me olemme himpun verran alle 30 v molemmat. Papa ko oli ok. Juuri sain vastauksen, että progesteroni ja prolaktiini olivat myös molemmat ok. Nyt edessä on ajanvaraus yksityiselle puolelle. Tk:n kautta on liian hidasta, toisaalta yksityisen puolella varmaan hirmu kallista? Tähän projektiin on kuitenkin valmis antaan kaikkensa. Nyt olemme suunnitelleet matkaa, koska ajatukset pyörivät todellakin sitä yhtä ja samaa kehää. Kuulosti todella tutulta tuo kierron seuraaminen ja ainainen odotus, jännitys, pettymys...
Toivottavasti sekä te että me saataisiin se paras mahdollinen joululahja!!! :) - Samassa jamassa
Childless kirjoitti:
Heips!
Me olemme himpun verran alle 30 v molemmat. Papa ko oli ok. Juuri sain vastauksen, että progesteroni ja prolaktiini olivat myös molemmat ok. Nyt edessä on ajanvaraus yksityiselle puolelle. Tk:n kautta on liian hidasta, toisaalta yksityisen puolella varmaan hirmu kallista? Tähän projektiin on kuitenkin valmis antaan kaikkensa. Nyt olemme suunnitelleet matkaa, koska ajatukset pyörivät todellakin sitä yhtä ja samaa kehää. Kuulosti todella tutulta tuo kierron seuraaminen ja ainainen odotus, jännitys, pettymys...
Toivottavasti sekä te että me saataisiin se paras mahdollinen joululahja!!! :)Kyselit tuolla ikäämme. Olemme vielä nuoria. Ehkä joskus jopa mietityttää että liiankin nuoria. Jos emme edes ole vielä hedelmällisiä. Täysi-ikäisiä kuitenkin molemmat.
Sanoit edellisessä viestissäsi, että olet TK:n kautta tutkituttanut itseäsi. Itse en ole ollut edes tietoinen että TK hoitaisi tällaisia asioita. Yksityiselle meillä ei ole rahaa. Toisaalta haluaisimme saada edes tiedon, onko mahdollista saada luomuna, vai onko pakko tyytyä hoitoihin, jos nekään auttavat. Miten miehen spermanäyte? Hoituuko TK:n kautta? Onko Childless miehesi spermaa tutkittu? - Childless
Samassa jamassa kirjoitti:
Kyselit tuolla ikäämme. Olemme vielä nuoria. Ehkä joskus jopa mietityttää että liiankin nuoria. Jos emme edes ole vielä hedelmällisiä. Täysi-ikäisiä kuitenkin molemmat.
Sanoit edellisessä viestissäsi, että olet TK:n kautta tutkituttanut itseäsi. Itse en ole ollut edes tietoinen että TK hoitaisi tällaisia asioita. Yksityiselle meillä ei ole rahaa. Toisaalta haluaisimme saada edes tiedon, onko mahdollista saada luomuna, vai onko pakko tyytyä hoitoihin, jos nekään auttavat. Miten miehen spermanäyte? Hoituuko TK:n kautta? Onko Childless miehesi spermaa tutkittu?Heipsan!
TK:n kautta (e-neuvolan) ei ole otettu kuin minusta verikokeita. Soitahan oman kuntasi äittiys-ja perheneuvolaan ja kerro asiastasi. Meillä otettiin minusta kilpirauhaskokeet, prolaktiini ja progesteroni. Toinen otettiin kierron 21. päivä, kertoi jotakin ovulaatioajasta. Papa-koe myös tutkittiin. Että näin ihan ensimmäiseksi. Apteekin ovulaatiotesteillä olemme paikantaneet oikean ajankohdan. Minulla siis ovulaatio kyllä tulee joka kuukausi. Oletteko noita testitikkuja kokeilleet? Kannattaa kyllä, niin löytyy oikea ajankohta, milloin munasolu irtoaa.
Nyt tilaan huomenna ajan yksityiselle, sieltä sitten eteenpäin. Varmaankin miehen sperman tutkimista yms. Kyllä mekin luomuna yritetään. En ole vielä valmis mihinkään keinotekoiseen touhuun...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka: 3 euron bensa, Ruotsi: bensavero jopa alle EU-minimin
Eipä vaan suomalainen autoilija saa kaikkien rakastamalta Riikalta sympatiaa. Ruotsissa on eri meininki, siellä diskutee743180Riikka runnoo: datakeskuksille tulee UUSI yritystuki
"Suomen valtio erikseen tukee esimerkiksi kryptovaluuttaan tai aikuisviihteeseen tai muuhun keskittyviä datakeskuksia."362030Eläkeläiset siirrettävä muuttotappioalueille
Joutoväki pois ruuhkauttamasta elättäjien arkea. Samalla putoaa jokaisen asumiskulut ja rahaa jää enemmän kuluttamiseen.1661773Miksi naisen pitäisi maksaa 50/50
Vuokrasta miehelle? Eikö se ole miehelle lahja, ja aarre, jos nainen suostuu muuttamaan kanssasi asumaan?2921308Minkä arvosanan 4-10 annat Susanna Laineelle Farmi-juontajana?
Susanna Laine vetää Farmi Suomi -realityä. Minkä arvosanan 4-10 annat Suskille juontohommista? Suosikkijuontaja teki301198Onko se liikaa pyydetty
Voisitko sinä mies kerätä rohkeutta ja ottaa yhteyttä? Minä en jaksa tätä enää. On niin ikävä sinua. Minä niin haluaisin911160- 1001086
Lahkojen uudestikasteille ei pitä mennä
Sananl. 22:3 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.1201074En kerro nimeäsi nainen
Sillä olet nyt salaisuus jota kannan sydämessäni. Tämä mitä tunnen ja kuinka sinuun vahvasti ihastuin on jo niin erikoin711070- 26991