Toinen maailmansota ei varmasti ollut kauniimpi kuin nykyaikaisetkaan sodat, siitä olen varma. Suomessa on hieman puhuttu sotarikollisista, nyt en tarkoita valtion johtohenkilöitä, tarkoitan neukkien partisaaneja, jotka tappoivat kaikki eteen tulleet siviilit.
Mutta minua kiinnostaa suomalaiset, jotka ovat tehneet sotarikoksia, emme me poikkea muista, se on varmaa. Minusta juttu, joka löytyy Seurasta 21/2004, pitäisi tutkia ja nopeasti. Suomalaisilla ei ole mitään oikeutta puhua muiden sotarikoksista ennenkuin omat nurkat ovat puhtaana. Vastaavia varmasti löytyy paljonkin.
Suomalaiset sotarikokset
hooass
35
4459
Vastaukset
- myös tarkastella
kriittisesti.
Ei pidä sinisilmäisesti uskoa siloiteltuja tarinoita. Pitää uskaltaa kaivaa totuus esiin.
Liiallinen usko oman kansan hyvyyteen on pahasta. - Lista 1
Lue Hannu Rautkallion toimittama Lista 1:n vangit: Hyvämäki,L Lista 1:n vangit, Weilin Göös, 1983, 246 s.
Alunperin siis tämä kirja täydennettynä:
Hyvämäki,L Lista 1:n vangit
Tässä uudelleentoimitetussa, alunperin 1950 -luvulla suppeassa piirissä julkaistussa, 300 kpl:n, painoksessa on tuo asia kerrottu aika täsmällisesti.
Suomessakin tuomittu sotarikollisia
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/6.lokakuu/wcri4000.htm
Jatkosodan aikaisista sotarikoksista on viime aikoina keskusteltu runsaasti. Esille on nostettu venäläisten partisaanien siviileihin kohdistama väkivalta Pohjois-Suomessa. Toisaalta on myös tuotu esiin suomalaisten miehitysalueilla tekemiä sotarikoksia.
Yleensä kun puhutaan suomalaisista sotarikollisista muistetaan sotasyyllisinä tuomitut poliittiset johtajat sekä ns. lista 1:n vangit ja heidän asiaton kohtelunsa.
Usein unohdetaan, että Suomessa tuomittiin toisen maailmansodan jälkeen noin 700 henkilöä erilaisista sotarikoksista.
Sotarikoksilla tarkoitettiin suomalaisten sotavankileireillä ja miehitetyn alueen siirtoleireillä tekemiä väkivalta- ja omaisuusrikoksia sekä muita neuvostoliittolaisia tai liittoutuneita vastaan tehtyjä rikoksia.
Tuomiot langetettiin Suomen ja Neuvostoliiton Moskovassa 1944 solmiman välirauhansopimuksen 13. artiklan perusteella. Saman artiklan mukaan myös kahdeksan suomalaista sota-ajan poliittista johtajaa tuomittiin helmikuussa 1946 sotasyyllisinä vankeuteen.
Valvontakomissio patisteli Suomea
Liittoutuneiden valvontakomissio, varsinkin sen puheenjohtaja A. A. Zhdanov, painosti Suomea hoitamaan sotarikosasiat. Syksyllä 1944 Suomen hallitus sai ensimmäiset sotavankien huonoa kohtelua koskevat nootit valvontakomissiolta.
Syksyllä Zhdanov lähetti myös ensimmäiseksi listaksi kutsutun luettelon 61:stä sotarikollisena pidätettävästä henkilöstä.
Listan perusteella pidätettiin 45 henkilöä, joista lopulta keväällä 1947 vapausrangaistukseen tuomittiin 14 ja yhdelle määrättiin sakkoja. Tämä ensimmäinen lista jäi myös viimeiseksi valvontakomission lähettämäksi sotarikollisluetteloksi.
Heti ensimmäisen nootin jälkeen puolustusministeriön alaisuuteen Riihimäelle perustettiin sotavankileirien tutkimuskeskus. Silti valvontakomissio syytti Suomen hallitusta vitkastelusta ja vaati hallitukselta muun muassa tietoja siitä, mitä oli tehty Ruotsiin paenneiden sotarikollisten palauttamiseksi.
Hallitus asetti oikeuskanslerin alaisuuteen valvojakunnan tutkimaan ja selvittämään 13. artiklaan liittyviä kysymyksiä.
Mutta kun valvontakomissio oli tyytymätön sen toimintaan, valvojakunta lakkautettiin ja oikeusministeriöön muodostettiin sotarikosasiainosasto, jonka alaisuuteen sotavankileirien tutkimuskeskus siirrettiin.
Sotarikosasioita tutkittiin ilmiantojen perusteella. Ensimmäiset tiedot rikoksista saatiin venäläisiltä sotavangeilta ennen heidän palauttamistaan takaisin Neuvostoliittoon. Valvontakomissiolta tuli kevään 1945 aikana muutama sata ilmoitusta.
Tammikuussa 1945 oikeusministeriö vetosi lehti-ilmoittelulla kansalaisiin ja kehotti paljastamaan sotavankeja vastaan tehtyjä rikoksia. Tutkimustyön suoritti sotavankileirien tutkimuskeskus, joka nosti myös syytteet. Riihimäellä toimineet neljä kenttätuomioistuinta käsittelivät yksinomaan sotarikossyytteitä.
Suuri osa ilmiannoista tuli suomalaisilta, venäläisten ilmoitukset vähenivät selvästi kesään 1945 mennessä.
Kovat tuomiot harvassa
Hyvin usein ilmiantojen tiedot olivat puutteellisia tai huhupuheisiin perustuvia, eivätkä ne johtaneet syytteisiin. Yleensä ilmiantaja oli yksityinen henkilö, toisinaan vain nimimerkkikin.*
Koska sotavankeja oli sijoitettu myös tavallisten vankiloiden yhteyteen, paljastivat entiset vangit vankilan vartijoiden sotavankeihin kohdistamia rikkomuksia. Ilmoituksia tekivät myös muut valtiolliset tutkimuselimet: valtiollinen poliisi, sisäministeriön tutkintaelin ja vankiloiden tutkintatoimisto.
Vuoden 1947 syyskuun loppuun mennessä sotavankileirien tutkimuskeskus oli tutkinut kaikkiaan 4 059 syytettä, joista annettiin 694 tuomioita, eli 17 prosenttia syytteistä johti rangaistukseen.
Yli puolet rangaistuista oli aliupseereita ja sotamiehiä - upseereita oli alle viidennes, joukossa oli yksi kenraali ja kaksi everstiä. Suurin osa syytteistä ehdittiin käsitellä jo vuoden 1945 aikana.
Lähes 60 prosenttia rangaistuksista oli 1-3 vuoden mittaisia, yli kymmenen vuoden tuomioita oli muutama prosentti.
Kenttäoikeudet antoivat ainakin aluksi melko lieviä tuomioita, mihin valvontakomissiokin kiinnitti huomiota. Jo tammikuussa 1945 oikeusministeri Urho Kekkonen lähetti kiertokirjeen, jossa korostettiin kansainvälisten sopimusten ja ulkopoliittisten realiteettien merkitystä.
Vaikka valvontakomission epäilyt kevään mittaan vähenivät, otti Kekkonen asian esille myös eduskunnassa kesällä 1945. Hän ihmetteli että, tuomioistuimet olivat langettaneet lieviä tuomioita ja että suurin osa rangaistuista oli sotamiehiä eikä käskyjä antaneita upseereita.
Rotusyrjinnästä ei tuomioita
Suomalaisia sotarikollisia tuomittiin sotavankien pahoinpitelyistä, omaisuusrikoksista, virkavelvollisuuksien laiminlyömisestä ja sotavankien tapoista. Kaikki tuomiot olivat suhteellisen tarkkaan selvitettyjä ja yksilöityjä ja niistä annetut tuomiot perusteltuja.
Toisin kuin Saksassa ja eräissä muissa maissa, Suomessa syytteitä tai tuomioita ei luettu rodullisista puhdistuksista, rotuerottelusta, ihmisoikeuksien polkemisesta tai sotavankien järjestelmällisestä surmaamisesta. Eikä Neuvostoliitto sen kaltaisia syytteitä esittänytkään.
Oikeusministeriön sotarikosasiain osaston henkilökunta oli kokenutta virkamieskaartia, lakimiehiä. Tutkimuskeskus toimi Helsinkiin siirtyneenä vuoteen 1948 asti. Tutkimuskeskuksessa toimi enimmillään yli sata rikostutkijaa.
Korkeimmat rikostutkijat olivat poliiseja tai upseereita. Sotarikostutkimukset hoidettiin valvontakomission alkupainostuksen jälkeen omin voimin ja omissa tuomioistuimissa ilman poikkeuslainsäädäntöä.
Muihin Saksan rinnalla sotineisiin ja sodassa häviölle jääneisiin valtioihin verrattuna Suomi selvisi varsin helpolla, esimerkiksi Bulgariassa, Romaniassa ja Unkarissa teloitettiin satoja ihmisiä. Suomessa vain lista 1:n vankeja ja sotasyyllisiä kohdeltiin asiattomasti ja moraalisesti arveluttavalla tavalla.- hooass
Tämän artikkelin siis olin jo aikaisemmin lukenut, kirja on lukematta, voisi olla tarpeellista.
- uuge
Suomi hävisi, joten meidän on selvitettävä jokainen pienikin väärinkäytös. Jos suomalainen tönäisi venäläistä vankia, on tämä asia ehdottomasti selvitettävä ja syyllistä rangaistava. Jos syyllinen on kuollut, pitää valtion maksaa vahingonkorvaus uhrille tai hänen jälkeläisilleen (näinhän esim. Saksa menettelee).
Neuvostoliitto/Venäjä voitti, joten heidän ei tarvitse selvittää mitään. Jokainen puna-armeijan veteraani on sankari, ja myös pysyy sankarina.
USA voitti, joten ei pidä edes kysyä, oliko tarpeen tappaa 120 000 japanilaista siviiliä Hiroshimassa...- on vain yksi
pieni ongelma:
Suomi EI hävinnyt sotaa. Suomi solmi erillisrauhan entisen NL:n kanssa. Tällöin sovittiin KAIKISTA ehdoista ja uusia ei voi enään ottaa esiin kyseisen asian tiimoilta. Ja sitäpaitsi koko NL:ää ei ole enää olemassa, joten sikälikin asia on kuopattu. Pöytä on näin ollen puhdas. - on yhä voimassa
on vain yksi kirjoitti:
pieni ongelma:
Suomi EI hävinnyt sotaa. Suomi solmi erillisrauhan entisen NL:n kanssa. Tällöin sovittiin KAIKISTA ehdoista ja uusia ei voi enään ottaa esiin kyseisen asian tiimoilta. Ja sitäpaitsi koko NL:ää ei ole enää olemassa, joten sikälikin asia on kuopattu. Pöytä on näin ollen puhdas.9. artikla:
"Suomi ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen, että pidätetään ja luovutetaan tuomittaviksi henkilöt, joita syytetään sotarikosten sekä rauhaa ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten suorittamisesta, niihin käskemisestä tai niihin osallistumisesta"
Suomen on siis selvitettävä sotarikoksensa. Kaikki salailu on lopetettava.
Neuvostoliiton tai sen perillisvaltion Venäjän ei tarvitse selvittää mitään kenellekään. - Anonyymi
on vain yksi kirjoitti:
pieni ongelma:
Suomi EI hävinnyt sotaa. Suomi solmi erillisrauhan entisen NL:n kanssa. Tällöin sovittiin KAIKISTA ehdoista ja uusia ei voi enään ottaa esiin kyseisen asian tiimoilta. Ja sitäpaitsi koko NL:ää ei ole enää olemassa, joten sikälikin asia on kuopattu. Pöytä on näin ollen puhdas.Hah, Hah, vai ei hävinnyt.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hah, Hah, vai ei hävinnyt.
Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.
Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!
- hooass
Niin, sinne Seuran sivuille ei tunnu saavan suoraan linkkiä, mutta lehti löytyy pääsivulta valittaessa arkisto.
Minusta tämä tarina on kuin suoraan sotarikos-oppikirjasta, esimies sanoo, alaisen pitäisi tehdä, tarina perussuomalaisesta rehellisestä miehestä. En tiedä, onko koko tarina totta, kuka tahansa sotilas voisi asian keksiä, moni on kuitenkin varmasti jättänyt suunsa avaamatta, kuten tämä veteraani on tehnyt. - lisää
http://tappis.555mb.net/partisaanit.htm
http://tappis.555mb.net/sveko-stallarit.htm
http://tappis.555mb.net/suomikaunotar.htm
http://tappis.555mb.net/bolsut.htm
http://tappis.555mb.net/ryssanvihassa.htm
http://tappis.555mb.net/kauhukommunistit.htm
http://tappis.555mb.net/voimaa-varastelusta.htm
http://tappis.555mb.net/Munsalan-viikingit.htm
http://tappis.555mb.net/huhticaust.htm- _olemassa_
rikoslaissa oma nimikekin: kiihotus kansanryhmää vastaan.
- Tappis555
_olemassa_ kirjoitti:
rikoslaissa oma nimikekin: kiihotus kansanryhmää vastaan.
...joka tänne kirjootteloo peräättömiä, on nimityskin:
Tyhymä lehemä. - ...........o/..............
Tappis555 kirjoitti:
...joka tänne kirjootteloo peräättömiä, on nimityskin:
Tyhymä lehemä."...joka tänne kirjootteloo peräättömiä, on nimityskin:
Tyhymä lehemä. "
"Bolsu" ja "Tyhymä lehemä" ei löydy sentään rikoslaista rangaistavana. Sinun juttusi löytyvät.
Joko ne otti poliisista yhteyttä?
Vai laittoivatko "tappiksen" tarkkailuun? - Tappis555
...........o/.............. kirjoitti:
"...joka tänne kirjootteloo peräättömiä, on nimityskin:
Tyhymä lehemä. "
"Bolsu" ja "Tyhymä lehemä" ei löydy sentään rikoslaista rangaistavana. Sinun juttusi löytyvät.
Joko ne otti poliisista yhteyttä?
Vai laittoivatko "tappiksen" tarkkailuun?...mielipiteitä rangaistaviksi, kuten hänen ihannemaassaan Neuvostoliitossa?
Periytyykö toi teillä geeneissä vai opitteko sen?? - kuinkas muuten :D
Tappis555 kirjoitti:
...mielipiteitä rangaistaviksi, kuten hänen ihannemaassaan Neuvostoliitossa?
Periytyykö toi teillä geeneissä vai opitteko sen??"...mielipiteitä rangaistaviksi, kuten hänen ihannemaassaan Neuvostoliitossa? "
En ole stalinisti, eikä Neuvostoliitto ole ihannevaltioni. Sinä sen sijaan olet selvästi natsi joka kaipailee Aatua takaisin.
Jutuistasi on tehty tutkintapyyntö. - Tappis555
kuinkas muuten :D kirjoitti:
"...mielipiteitä rangaistaviksi, kuten hänen ihannemaassaan Neuvostoliitossa? "
En ole stalinisti, eikä Neuvostoliitto ole ihannevaltioni. Sinä sen sijaan olet selvästi natsi joka kaipailee Aatua takaisin.
Jutuistasi on tehty tutkintapyyntö.Vaiko assistenttinsa Lev Scheinin? Stalinin näytösoikeudenkäyntien ensimmäiseltä kierrokselta.
Älä pyristele! Käyttäydyt kuin stallari. - punatähtineen
Tappis555 kirjoitti:
Vaiko assistenttinsa Lev Scheinin? Stalinin näytösoikeudenkäyntien ensimmäiseltä kierrokselta.
Älä pyristele! Käyttäydyt kuin stallari.Virkavalta kyllä hoitaa harhanäkysi kuntoon jos katsovat tarpeelliseksi. Aika harmittomalta hullultapa tuota vaikutat, joten ole rauhassa ;)
- Tappis555
...varmasti paljon. Seura-lehti on siitä vain yksi esimerkki.
"Suomalaisilla ei ole mitään oikeutta puhua muiden sotarikoksista ennenkuin omat nurkat ovat puhtaana. Vastaavia varmasti löytyy paljonkin."
Et kai yritä väittää, että "Huhticaust-joukkohaudoille" tms. teloituksille on esitetty todisteita?? Ei ole näkynyt ensimmäistäkään, mutta urputus vaan jatkuu.
Olet tyypillinen höplästä-vedettävä, joka uskoo mihin tahansa kunhan se on präntätty lehteen.
"Seura" on tähänastisen kommunistilehdistön pohjanoteeraus, sillä eivät edes puoluelehdet ole päästäneet sivuilleen sellaista puuppaa, kuin mitä harrastelija-tutkija Juhani Tasihin esittää Seuran erikoisnumerossa(?!).
P.S.
Voisittekos te lopettaa perättömät väitteenne "sotarikoksista" kunnes korvantaukset ovat kuivuneet?- hooass
Aioin jo, etten olisi kirjoittanut mitään tähän, mutta kirjoitin sittenkin. Minä en tietääkseni väittänyt muuta kuin, mitä Seura-lehden numerosta 21/2004 löytyy. Ja jos se ei ole sotarikos, niin mikään ei ole. Tämä siis vain, jos se on tapahtunut, yhden miehen sanaan ei voi luottaa, ei missään asiassa, kun puhutaan näin vakavista rikoksista muita kohtaan. Siksi sanoin, että tämäkin pitäisi valtiovallan toimesta tutkia, en ole muuta sanonut.
Turha siis syytellä muita mistään, ennen kuin tiedetään, että itsellä on puhtaat jauhot pussissa. Tappi, sinä yrität laittaa minun sanomaksi jotain Huhtiniemen tapahtumista, niistä en tiedä mitään, asiaahan juuri tutkitaan, ehkä jotain selviää.
Täytyy sanoa, että pidän laajalevikkiseen lehteen präntättyä uskottavampana kuin se, mitä sinä kirjoitat nimimerkin suojissa Suomi24:ssa. Ehkä sitten olen höplästä-vedettävä, sitä en tiedä.
P.S. Kerrot mielelläsi sotarikoksista, miksei muutkin saisi..? - Tappis555
hooass kirjoitti:
Aioin jo, etten olisi kirjoittanut mitään tähän, mutta kirjoitin sittenkin. Minä en tietääkseni väittänyt muuta kuin, mitä Seura-lehden numerosta 21/2004 löytyy. Ja jos se ei ole sotarikos, niin mikään ei ole. Tämä siis vain, jos se on tapahtunut, yhden miehen sanaan ei voi luottaa, ei missään asiassa, kun puhutaan näin vakavista rikoksista muita kohtaan. Siksi sanoin, että tämäkin pitäisi valtiovallan toimesta tutkia, en ole muuta sanonut.
Turha siis syytellä muita mistään, ennen kuin tiedetään, että itsellä on puhtaat jauhot pussissa. Tappi, sinä yrität laittaa minun sanomaksi jotain Huhtiniemen tapahtumista, niistä en tiedä mitään, asiaahan juuri tutkitaan, ehkä jotain selviää.
Täytyy sanoa, että pidän laajalevikkiseen lehteen präntättyä uskottavampana kuin se, mitä sinä kirjoitat nimimerkin suojissa Suomi24:ssa. Ehkä sitten olen höplästä-vedettävä, sitä en tiedä.
P.S. Kerrot mielelläsi sotarikoksista, miksei muutkin saisi..?...rikkomus lehdistön etiikkaa vastaan. Siis tämä Seura-lehden valehtelu.
" Minä en tietääkseni väittänyt muuta kuin, mitä Seura-lehden numerosta 21/2004 löytyy. Ja jos se ei ole sotarikos, niin mikään ei ole."
Seura ja harrastelijatutkija Tashin ovat esittäneet raskaita väitteitä ilman tosiasioita, ja loukanneet lukemattomia kadonneiden sotilaiden omaisia.
"Seurasta" ei löydy muuta kuin perustelemattomia väitteitä. Nekin toki pitää tutkia, mutta ENNEN kuin niillä ruvetaan julkisuudessa repostelemaan.
Sodassa kaatuneita tulee yhä faneerilaatikoissa taistelupaikoilta, ja kaikkia ei löydetä koskaan. Epämääräinen "tutkija" on nyt leimannut kaikki heidät teloitetuiksi karkureiksi täysin perusteetta. Omaisille aiheutettua tuskaa voin vain yrittää kuvitella.
Arponen, Haavikko ja Tasihin ovat vastuuttomia tunareita, sanoo Tappis!
- nimenomaa sieltä
> Suomalaisilla ei ole mitään oikeutta puhua
> muiden sotarikoksista ennenkuin omat nurkat
> ovat puhtaana. Vastaavia varmasti löytyy
> paljonkin.
Suomella on täysi oikeus puhua muiden sotarikoksista, koska Suomessa kaikki sotarikolliset on tuomittu jo aikoja sitten.
Venäjällä heitä ei ole edes etsitty. Näin ollen oikeus puhua muiden rikoksista on nimenomaa Suomella, koska täällä asia on hoidettu. Penkasin kouluikäisenä lapsuuteni kotitilan aitasta edellisen asukkaan kirjallisuutta. Siellä oli runsaasti suomenkielistä Moskovassa painettua tekstiä. Eräässä kerrottiin suomalaisten pitämistä vankileireistä ja mm. siitä, miten susikoira puri vankia sukuelimistä.
Kun olin jo kuullut natsien keskityslereistä, ei tuo nyt niin kummoiselta kuulostanut.
Hieman nauratti, kun ruotsalaiset ottivat asian esille suurena uutuutena jokunen vuosi takaperin (oliko se 90-luvulla?).
Jos suomalaiset olisivat oikeasti kohdelleet venäläisvankeja (sotilaita tai siviilejä) olosuhteet huomioiden huonosti, olisi siitä tilit tehty varmaan selviksi sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä. Eipänhän ollut niissä esillä.
Eli koska Suomessa oli nälänhätä, kärsivät myös venäläiset vangit. Ylimääräisiä julmuuksia ei ollut suuria määriä, eikä ainakaan enempää kuin suomalaisilla vangeilla kokemuksinaan Neuvostoliitossa.- vanha patriootti
Vankileirikuolemia jossakin määrin selviteltiin. Sodan jälkeen kotikommunistimme, käpykaartilaiset ja muut valvontakomission suosioon pykivät tekivät valituksia valvontakomissiolle vankien kohtelusta ja kuolemantapauksista. Valvontakomission toimesta niitä sitten tutkittiinkin.
Hiukan asiaa seuranneena ja lisää kuulleena on syntynyt käsitys, etteivät neuvostoliittolaiset olleet kovin kiinnostuneita vankien kohtelusta. He pitivät sotavangeiksi antautuneita pettureina, jotka olivat kohtalonsa ansainneet. Kun yksinäinen vartija oli metsäpolulla ampunut vangin ja hän ilmoitti kuulusteluissa vangin pyrkineen pakoon, valvontakomission edustaja tokaisi:"Sotavangin ainoa velvollisuus oli pyrkiä pakoon ja vanginvartijan velvollisuus oli estää pako tarvittaessa ampumalla". Asia oli sillä selvä ja tutkinta loppui.
Osa sotavangeista työskenteli tehtaissa ja rakennuksilla ja heidän olonsa olivat usein kohtuulliset ehkä joitakin metsätyömaita lukuunottamatta. Yleensä parhaimman kohtelun saivat vangit, jotka pääsivät maataloihin töihin, vaikkapa siellä metsätöihin. Jotain purtavaa löytyi maalaistalosta jotenkin. Siellä oli totuttu tekemään töitä yhdessä. Surkein asema oli vankileireillä, joista paisui ylisuuria. Pienellä sotaa käyvällä maalla ei ollut elintarvikkeita eikä kunnon asumuksia niin suurille vankimäärille, joita antautui.
Taisteluissa antautuneita ei kesken taistelujen voitu huoltaa eikä edes kuljettaa vankien keräilypaikoille, vaan vangit joutuivat olemaan taistelutilanteiden jatkuessa useitakin päiviä ilman huoltoa. Huoltoa ei saatu aina taistelijoillekaan. Kun sitten alkoi päiviä kestävä kuljetus ensin joukkokeräilypaikkoihin ja sieltä kotirintamalle, olivat vangit jo aika huonossa kunnossa. Useasti tilannetta pahensi se, että vangit olivat jo vangeiksi antautuessaan olleet pitkään ilman riittävää huoltoa ja ravintoa, usein he olivat jo sairaita.
Suuri joukko vangeista oli näin ollen työkykyvyttömiä ja he juuttuivat vankileireihin, joissa elintarvikehuolto ja yleinen hygenia oli kovin vajavaista. Eipähän suomalaistenkaan viralliset korttiannokset ihmistä kunnolla elättäneet, vankileireillä ei korvaavia elintarvikelähteitä ollut (oma kasvimaa, lehmän ja sianpito, kanoja, munien keräys, kalastus yms.).Välttämätöntä oli turvata soturien ravinnon saanti. Kotirintama nilkutteli, miten taisi.
Nälän, vilun, syöpäläisten ja huonokuntoisuuden yhteisvaikutuksesta leirien tautitilanne oli kauhea. Kuolleita tuli paljon. Vankileirien henkilökuntaa on asiasta vaikea syyttää. He joutuivat toimimaan heille annetuissa olosuhteissa. Vankileirit olivat sellainen tautipesäke, ettei leireille suomalaista työvoimaa oikein tahtonut aina edes saada. Monille se oli pakollinen komennus. Ehkäpä joukkoon eksyi ykslöitä, joiden henkinen tila ei ollut tehtävään edes sovelias. vanha patriootti kirjoitti:
Vankileirikuolemia jossakin määrin selviteltiin. Sodan jälkeen kotikommunistimme, käpykaartilaiset ja muut valvontakomission suosioon pykivät tekivät valituksia valvontakomissiolle vankien kohtelusta ja kuolemantapauksista. Valvontakomission toimesta niitä sitten tutkittiinkin.
Hiukan asiaa seuranneena ja lisää kuulleena on syntynyt käsitys, etteivät neuvostoliittolaiset olleet kovin kiinnostuneita vankien kohtelusta. He pitivät sotavangeiksi antautuneita pettureina, jotka olivat kohtalonsa ansainneet. Kun yksinäinen vartija oli metsäpolulla ampunut vangin ja hän ilmoitti kuulusteluissa vangin pyrkineen pakoon, valvontakomission edustaja tokaisi:"Sotavangin ainoa velvollisuus oli pyrkiä pakoon ja vanginvartijan velvollisuus oli estää pako tarvittaessa ampumalla". Asia oli sillä selvä ja tutkinta loppui.
Osa sotavangeista työskenteli tehtaissa ja rakennuksilla ja heidän olonsa olivat usein kohtuulliset ehkä joitakin metsätyömaita lukuunottamatta. Yleensä parhaimman kohtelun saivat vangit, jotka pääsivät maataloihin töihin, vaikkapa siellä metsätöihin. Jotain purtavaa löytyi maalaistalosta jotenkin. Siellä oli totuttu tekemään töitä yhdessä. Surkein asema oli vankileireillä, joista paisui ylisuuria. Pienellä sotaa käyvällä maalla ei ollut elintarvikkeita eikä kunnon asumuksia niin suurille vankimäärille, joita antautui.
Taisteluissa antautuneita ei kesken taistelujen voitu huoltaa eikä edes kuljettaa vankien keräilypaikoille, vaan vangit joutuivat olemaan taistelutilanteiden jatkuessa useitakin päiviä ilman huoltoa. Huoltoa ei saatu aina taistelijoillekaan. Kun sitten alkoi päiviä kestävä kuljetus ensin joukkokeräilypaikkoihin ja sieltä kotirintamalle, olivat vangit jo aika huonossa kunnossa. Useasti tilannetta pahensi se, että vangit olivat jo vangeiksi antautuessaan olleet pitkään ilman riittävää huoltoa ja ravintoa, usein he olivat jo sairaita.
Suuri joukko vangeista oli näin ollen työkykyvyttömiä ja he juuttuivat vankileireihin, joissa elintarvikehuolto ja yleinen hygenia oli kovin vajavaista. Eipähän suomalaistenkaan viralliset korttiannokset ihmistä kunnolla elättäneet, vankileireillä ei korvaavia elintarvikelähteitä ollut (oma kasvimaa, lehmän ja sianpito, kanoja, munien keräys, kalastus yms.).Välttämätöntä oli turvata soturien ravinnon saanti. Kotirintama nilkutteli, miten taisi.
Nälän, vilun, syöpäläisten ja huonokuntoisuuden yhteisvaikutuksesta leirien tautitilanne oli kauhea. Kuolleita tuli paljon. Vankileirien henkilökuntaa on asiasta vaikea syyttää. He joutuivat toimimaan heille annetuissa olosuhteissa. Vankileirit olivat sellainen tautipesäke, ettei leireille suomalaista työvoimaa oikein tahtonut aina edes saada. Monille se oli pakollinen komennus. Ehkäpä joukkoon eksyi ykslöitä, joiden henkinen tila ei ollut tehtävään edes sovelias.Pienin vaiva olisi ollut pistää vangit takaisin NL:n puolelle. Tämä näin jälkiviisaudella sanottuna.
Nopeasti palautettuina he olisivat joutuneet joko pitkiin kuulusteluihin, vankileirille tai ammuttavaksi. Eipä ehkä monikaan olisi tullut asekädessä uudestaan yrittämään.- vanha patriootti
tuttumies kirjoitti:
Pienin vaiva olisi ollut pistää vangit takaisin NL:n puolelle. Tämä näin jälkiviisaudella sanottuna.
Nopeasti palautettuina he olisivat joutuneet joko pitkiin kuulusteluihin, vankileirille tai ammuttavaksi. Eipä ehkä monikaan olisi tullut asekädessä uudestaan yrittämään.Ainakin pohjoisella rintamalla näin tehtiinkin. Hiihtopartiot saattoivat törmätä venäläisiin joukko-osastoihin, joita oli heitetty heille aivan vieraisiin olosuhteisiin heikoin varustuksin ja ilman maastossakulkutaitoa. Ne olivat aikansa harhailleer erämaassa enemmän tai vähemmän eksyksissä ja eväätkin alkoivat olla lopussa.
Tällaisia yksiköitä saattoi anatautua tiettömillä taipaleilla partioiville suomalaisjoukoille. Ei ollut mahdollista ottaa antautuvia vangeiksi ja lähteä raajaamaan heitä maanteiden varteen. Otettiin aseet pois ja katsottiin, että kirveitä oli ja tulentekovälineitä. Näytettiin, missä suunnassa itä on, ja Herran huomaan. Kuulemma joskus täytyi ampuakin perään, jotta uskoivat. Vanha veteraani kertoi, että "taisvatpa naapurikomppanian pojat joskus ampua oikein kohenki ennen kuin asia selvisi".
Selvyyden vuoksi sanottakoon kuitenkin, että venäläisten joukoissa oli myös oikeita ja vaarallisia partiomiehiä, jotka pystyvät hyväkuntoisina kulkemaan pitkiäkin matkoja erämaaolosuhteet tuntien. Väkeä vaan oli niin momenmoista. Ilmeisesti naapurin sodanjohto ei juurikaan huomioinut koulutusta ja soveltuvuutta, kun joukko-osastoille tehtäviä annettiin ja niitä sijoitettiin. Isossa armeijassa johtotaso pyrkii helposti korvaamaan määrällä osaamisen laatua. - fuhrerer
Ja aika usein vedettiin pitkää tikkua ampujista. Kun ei oikein voitu vangiksi ottaa niin isoja porukoita. En ole aikaisemmin kuullut, että olisi päästetty menemään, lienee ollut aika harvinaista.
- Anonyymi
vanha patriootti kirjoitti:
Vankileirikuolemia jossakin määrin selviteltiin. Sodan jälkeen kotikommunistimme, käpykaartilaiset ja muut valvontakomission suosioon pykivät tekivät valituksia valvontakomissiolle vankien kohtelusta ja kuolemantapauksista. Valvontakomission toimesta niitä sitten tutkittiinkin.
Hiukan asiaa seuranneena ja lisää kuulleena on syntynyt käsitys, etteivät neuvostoliittolaiset olleet kovin kiinnostuneita vankien kohtelusta. He pitivät sotavangeiksi antautuneita pettureina, jotka olivat kohtalonsa ansainneet. Kun yksinäinen vartija oli metsäpolulla ampunut vangin ja hän ilmoitti kuulusteluissa vangin pyrkineen pakoon, valvontakomission edustaja tokaisi:"Sotavangin ainoa velvollisuus oli pyrkiä pakoon ja vanginvartijan velvollisuus oli estää pako tarvittaessa ampumalla". Asia oli sillä selvä ja tutkinta loppui.
Osa sotavangeista työskenteli tehtaissa ja rakennuksilla ja heidän olonsa olivat usein kohtuulliset ehkä joitakin metsätyömaita lukuunottamatta. Yleensä parhaimman kohtelun saivat vangit, jotka pääsivät maataloihin töihin, vaikkapa siellä metsätöihin. Jotain purtavaa löytyi maalaistalosta jotenkin. Siellä oli totuttu tekemään töitä yhdessä. Surkein asema oli vankileireillä, joista paisui ylisuuria. Pienellä sotaa käyvällä maalla ei ollut elintarvikkeita eikä kunnon asumuksia niin suurille vankimäärille, joita antautui.
Taisteluissa antautuneita ei kesken taistelujen voitu huoltaa eikä edes kuljettaa vankien keräilypaikoille, vaan vangit joutuivat olemaan taistelutilanteiden jatkuessa useitakin päiviä ilman huoltoa. Huoltoa ei saatu aina taistelijoillekaan. Kun sitten alkoi päiviä kestävä kuljetus ensin joukkokeräilypaikkoihin ja sieltä kotirintamalle, olivat vangit jo aika huonossa kunnossa. Useasti tilannetta pahensi se, että vangit olivat jo vangeiksi antautuessaan olleet pitkään ilman riittävää huoltoa ja ravintoa, usein he olivat jo sairaita.
Suuri joukko vangeista oli näin ollen työkykyvyttömiä ja he juuttuivat vankileireihin, joissa elintarvikehuolto ja yleinen hygenia oli kovin vajavaista. Eipähän suomalaistenkaan viralliset korttiannokset ihmistä kunnolla elättäneet, vankileireillä ei korvaavia elintarvikelähteitä ollut (oma kasvimaa, lehmän ja sianpito, kanoja, munien keräys, kalastus yms.).Välttämätöntä oli turvata soturien ravinnon saanti. Kotirintama nilkutteli, miten taisi.
Nälän, vilun, syöpäläisten ja huonokuntoisuuden yhteisvaikutuksesta leirien tautitilanne oli kauhea. Kuolleita tuli paljon. Vankileirien henkilökuntaa on asiasta vaikea syyttää. He joutuivat toimimaan heille annetuissa olosuhteissa. Vankileirit olivat sellainen tautipesäke, ettei leireille suomalaista työvoimaa oikein tahtonut aina edes saada. Monille se oli pakollinen komennus. Ehkäpä joukkoon eksyi ykslöitä, joiden henkinen tila ei ollut tehtävään edes sovelias.Suomalaiset kohtelivat neukkusotavankeja paremmin kuin neukut suomalaisia!
N-liiton 64.000:sta Jatkosodan sotavangeista Suomessa kuoli 31,3 %, useimmat joko haavoihinsa tai tauteihin. Suomalaiset ampuivat noin 1000 neuvostovankia. Vuonna 1944 Suomi palautti N-liittoon 44 000 vankia (siis hengissä). Joitakin satoja karanneita palautettiin myöhemmin, mutta satoja sotavankeja onnistui pakenemaan lähinnä Ruotsiin ja jäämään länteen. Japanilaiset huolehtivat brittiläisistä sotavangeista esimerkillisesti, ja kuolleisuus olikin alhaisempi, kuin suomalaisten ylläpitämillä Neuvostoliiton sotilaiden sotavankileireillä.
Mainittakoon, että vapautetut venäläiset sotilaat rajan ylitettyään jatkoivat pettureina matkaa Siperian vankileireille, joissa ’pettureita’ odottivat monien lisävuosien vankituomiot.
Puna-armeijalle antautuneista 3400 suomalaissotilaasta kuoli tai surmattiin vankeudessa noin 1400, mikä tekee vähän 41,2 %. Tosin suomalaisista useimpien sotavankeusaika kesti vain joitakin kuukausia, puna-armeijalaisten enemmistö oli vankina yli kolme vuotta.
- turpeeseen-vaan
Myöskin (kauko)partiot kohtasivat retkillään siviileitä metsissä yllättäen. Ei heitä päästetty kylille tekemään hälytystä vaan vaiennettiin hiljaa ja sotkettiin sammalen alle. Siinä meni mummoa ja vaaria hiljaisiksi eikä heitä kukaan ole mihinkään tilastoinut.
- NäinNaapurissa
Jokunen (nuori oika) otettiin mukaan Suomeen, jonne halukkaasti lähtivät. Olisiko pitäny laskea kyliin hälyyttämään? Ei tällaisia tapauksia montaa ollut! Ei suomlaiset kuitenkaan menneet, neukkujen tapaan, pikkukyliin tuhoamaan paikallisia siviilejä!
- Huh.Huhti
Edes rikoksia omaa kansaa vastaan, eli nk. Huhtiniemen asiaa, ei ole haluttu selvittää. Tosin kansanluonteemme onkin se, että omaa väkeä kampitetaan ja puukotetaan selkään estoitta.
- W.Siege
Kyllä se on selvitetty ja kaivauksia on tehty, mitään vaan ei ole löytynyt. Edes motiivia sille että näin olisi tehty ei ole pystytty esittämään.
- Touko.Touko
Huhtiniemeä ON YRITETTY selvittää, mutta kaivauksissa ei ole löytynyt mitään eikä meiltä ole kateissa isoa määrää sotilaita. Ellei ole näyttöä niin ei ole tapahtumaakaan!
- Anonyymi
Kyllä Huhtiniemessä on ollut toivorikkaita lapiomiehiä, mutta mitään ei ole löytynyt! Kyllä sinne mahtuu myös stallari itse etsimään eikä odottamaan aina valmista muilta!
- MustaKylkiKummallakin
"Suomalaisilla ei ole mitään oikeutta puhua muiden sotarikoksista ennenkuin omat nurkat ovat puhtaana. Vastaavia varmasti löytyy paljonkin."
JOKAIKISELLÄ MAALLA Suomea, Japania ja Saksaa myöten ON TÄYSI OIKEUS PUHUA KAIKISTA SOTARIKOKSISTA! Ei se oikeus katoa siitä, että itse on myös sellaisiin syyllistynyt! Jos noin ajateltaisiin niin ei liioin liittoutuneilla (eli voittajilla) olisi mitään asiaa puhua muiden rikoksista, koska niitä teki jokainen sotaakäyvä maa!
Toki me muistamme:
- liittoutuneiden massiiviset siviilien pommitukset
- Suomen osalta Helsingin kolme suurpommitusta
- Puolan 26.000 murhattua upseerisotavankia Katynissa keväällä 1940
Joten PIDETÄÄN MYÖS NÄMÄ mielessä kun pohditaan muiden syyllisyyksiä!
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1077736
Siekkilässä ajettu ihmisten yli- mitä tapahtui? Länsi-Savo ei ole uutisoinut asiata
Manneja, vaiko matuja?1095971- 835167
- 1394536
Alavuden sairaala
Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan113220- 552967
- 582928
Törkeää toimintaa
Todella törkeitä kaheleita niitä on Ylivieskassakin. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/8570818102444- 612437
Hei........
Pelkkä sun näkeminen saa mut hymyilemään pitkin iltaa. Oot niin 🤩😘 Edellinen poistettiin.562056