emäntä kävi testeissä ja sai tietää että lapsella on aika varmasti down-syndrooma. kyse on siis kohonneesta riskistä, ei mistään satavarmasta diagnoosista.
kertoi lääkärin sanoneen sille että yleensä pariskunnat päätyy aborttiin tässä tapauksessa, ja että sellainen voidaan järjestää vaikka raskaus olisi kahdettatoista viikkoa pidemmällä. sain sellaisen käsityksen että minun mielipide ratkaisee tämän jutun. olisi kiva kuulla teidän ajatuksia ennenkun sanon yhtään mitään.
mahd. down-lapsi tulossa
tuleva isi?
37
10279
Vastaukset
- (ei minulla kyllä kokemusta...
On mielestäni kyllä niin lähellä tervettä, etten ainakaan itse olisi järkyttynyt tuollaisesta diagnoosista.
Hehät pystyvät aikuisena itsenäistymäänkin siinä missä muutkin ihmiset.
Seurasitko Salkkareita, kun "Roosa" oli siinä? Vaikutti tämä kys. näyttelijä hyvin järkevältä ja pärjäävältä ihmiseltä. Siis myös sarjan ulkopuolisissa haastatteluissa.
Eli mielestäni ei ongelmaa. Tsemppiä.- (sama äskeinen)
Että miten lääkäri voi sanoa tuollaista?
- ...
Downin syndroomasta kärsiviä on eriasteisia,
jos hyvä lykky käy ei juurikaan aivoton.
Suurin osa ei kyllä pärjää ilman yhteiskunnan/ vanhemman hoivaa läpi elämäänsä.
Haluaako ottaa riskin ja pitää lapsen, joka ei pysty huolehtimaan itsestään. Aina 9 -vuotiaan tasolla.
Mitä sitten kun vanhemmat siirtyvät tuonelan puolelle? Kuka katsoo lasta sitten? Ketä pitää huolta hänestä? - yhteiskunta -
Nähdäänhän jo kuinka hyvin vanhuksista on varaa pitää huolta niin miten poikkeaisi down lapsen ylläpidosta?
Kannattaa miettiä eteenpäin.
Jos olisin teidän kengissä, tekisin abortin, sillä kuka huolehtii hänestä sen jälkeen kun nukun pois?
Naapurissamme asui down lapsi, kun olin teini.
Aina yksinäinen, 9 -vuotiaan tasolla.
Äiti ei enää jaksanut pitää niin hyvää huolta lapsesta kuin aikoinaan. Lapsi oli tuolloin 28 -vuotias, mutta henkisesti 9 v.
Se ei ole helppo urakka, vaan läpi elämän riippuvuus.
Ajattele lapsi aikuisen kokoon. Aikuisen kokoinen ja "näköinen". Häneltä pitää leikata kynnet ja kaitsea kuin 9 -vuotiasta AINA. - varsinainen juu
... kirjoitti:
Downin syndroomasta kärsiviä on eriasteisia,
jos hyvä lykky käy ei juurikaan aivoton.
Suurin osa ei kyllä pärjää ilman yhteiskunnan/ vanhemman hoivaa läpi elämäänsä.
Haluaako ottaa riskin ja pitää lapsen, joka ei pysty huolehtimaan itsestään. Aina 9 -vuotiaan tasolla.
Mitä sitten kun vanhemmat siirtyvät tuonelan puolelle? Kuka katsoo lasta sitten? Ketä pitää huolta hänestä? - yhteiskunta -
Nähdäänhän jo kuinka hyvin vanhuksista on varaa pitää huolta niin miten poikkeaisi down lapsen ylläpidosta?
Kannattaa miettiä eteenpäin.
Jos olisin teidän kengissä, tekisin abortin, sillä kuka huolehtii hänestä sen jälkeen kun nukun pois?
Naapurissamme asui down lapsi, kun olin teini.
Aina yksinäinen, 9 -vuotiaan tasolla.
Äiti ei enää jaksanut pitää niin hyvää huolta lapsesta kuin aikoinaan. Lapsi oli tuolloin 28 -vuotias, mutta henkisesti 9 v.
Se ei ole helppo urakka, vaan läpi elämän riippuvuus.
Ajattele lapsi aikuisen kokoon. Aikuisen kokoinen ja "näköinen". Häneltä pitää leikata kynnet ja kaitsea kuin 9 -vuotiasta AINA.asiantuntija olet!
"Mitä sitten kun vanhemmat siirtyvät tuonelan puolelle? Kuka katsoo lasta sitten? Ketä pitää huolta hänestä? - yhteiskunta "
Yhteiskunta todellakin. Myös kehitysvammaiset selviävät vanhempiensa kuoleman jälkeen erittäin hyvin. He ymmärtävät kyllä mitä kuolema tarkoittaa.
Suurinosa heistä muuttaa aikuisina asuntoloihin, joissa he elävät normaalia elämää. Luovat parisuhteita, käyvät työssä, käyvät rokki- konserteissa, tanssimassa, harrastavat ja he ovat maailman onnellisimpia ihmisiä. He ovat avoimia ja osaavat myös vaatia omia oikeuksiaan.
On toki olemassa sellaisia kehitysvammoja, joissa ihminen on täysin riippuvainen toisesta, mutta jos puhutaan downista, niin he ovat täysin toista maata. Elinikä on pidentynyt, ennen he elivät n. 30 vuotiaiksi, nykyään 50-70 vuotiaiksi, juuri sen takia, että kuntoutus ja lääketiede on kehittynyt huimaavasti!
Kirjoitat asiasta josta et näköjään tiedä yhtään mitään ja perustat väitteesi johonkin yhteen tapaukseen jonka olet nähnyt!
"Se ei ole helppo urakka, vaan läpi elämän riippuvuus.
Ajattele lapsi aikuisen kokoon. Aikuisen kokoinen ja "näköinen". Häneltä pitää leikata kynnet ja kaitsea kuin 9 -vuotiasta AINA."
Olisiko huumeriippuvaisen lapsen elämä ehkä parempi ja mielestäni vanhemmat ovat lapsistaan "riippuvaisia" aina, olivat he terveitä tai sairaita! Tuo kynsien leikkaaminen ja kaitseminen aina on todella huvittava lause! Monet kehitysvammaiset kyllä ja varsinkin down aikuiset huolehtivat itsestään ihan itse, joko asuntoloissa tai sitten kotonaan! Toki he tarvitsevat huoltajan, mutta ovat nykypäivänä hyvinkin omatoimisia. Omatoimisuus riippuu myös paljon vanhemmista ja siitä, että ovatko valmiita päästämään lapsensa muiden joukkoon ja miten edesauttavat lapsensa itsenäistymistä. Yksi ongelma onkin juuri se, että vanhemmat pelkäävät päästää lastaan suojistaan ja näin itse syrjäyttävät heidät. Mutta onneksi tiedon saanti on parantunut ja tämäkin ongelma poistumassa!
Kuntoutus ja virikkeellisyys ja terveydenhuolto on kehittynyt niin paljon, että kehitysvammaiset elävät todella itsenäistä elämää nykypäivänä!
He ovat lahja meille "normaaleille" ihmisille. Opettavat meille suvaitsevaisuutta, avoimuutta ja saavat ajattelemaan miten ihanaa elämä oikeasti on.
Olen työskennellyt näiden ihmisten kanssa ja joskus miettiny, että tosiaan jos minun pitäisi valita esim. päihdeongelmaisen tai kehitysvammaisen lapsen saaminen, ottaisin kehitysvammaisen heti! Se nyt oli vaan yksi esimerkki!
Onhan tässä maailmassa ongelmia vaikka millä mitalla, joita voi tulla ihan terveen normaalin lapsen elämään, jonka takia me vanhemmat sitten olisimme asiasta aina kiinni! - Anonyymi
varsinainen juu kirjoitti:
asiantuntija olet!
"Mitä sitten kun vanhemmat siirtyvät tuonelan puolelle? Kuka katsoo lasta sitten? Ketä pitää huolta hänestä? - yhteiskunta "
Yhteiskunta todellakin. Myös kehitysvammaiset selviävät vanhempiensa kuoleman jälkeen erittäin hyvin. He ymmärtävät kyllä mitä kuolema tarkoittaa.
Suurinosa heistä muuttaa aikuisina asuntoloihin, joissa he elävät normaalia elämää. Luovat parisuhteita, käyvät työssä, käyvät rokki- konserteissa, tanssimassa, harrastavat ja he ovat maailman onnellisimpia ihmisiä. He ovat avoimia ja osaavat myös vaatia omia oikeuksiaan.
On toki olemassa sellaisia kehitysvammoja, joissa ihminen on täysin riippuvainen toisesta, mutta jos puhutaan downista, niin he ovat täysin toista maata. Elinikä on pidentynyt, ennen he elivät n. 30 vuotiaiksi, nykyään 50-70 vuotiaiksi, juuri sen takia, että kuntoutus ja lääketiede on kehittynyt huimaavasti!
Kirjoitat asiasta josta et näköjään tiedä yhtään mitään ja perustat väitteesi johonkin yhteen tapaukseen jonka olet nähnyt!
"Se ei ole helppo urakka, vaan läpi elämän riippuvuus.
Ajattele lapsi aikuisen kokoon. Aikuisen kokoinen ja "näköinen". Häneltä pitää leikata kynnet ja kaitsea kuin 9 -vuotiasta AINA."
Olisiko huumeriippuvaisen lapsen elämä ehkä parempi ja mielestäni vanhemmat ovat lapsistaan "riippuvaisia" aina, olivat he terveitä tai sairaita! Tuo kynsien leikkaaminen ja kaitseminen aina on todella huvittava lause! Monet kehitysvammaiset kyllä ja varsinkin down aikuiset huolehtivat itsestään ihan itse, joko asuntoloissa tai sitten kotonaan! Toki he tarvitsevat huoltajan, mutta ovat nykypäivänä hyvinkin omatoimisia. Omatoimisuus riippuu myös paljon vanhemmista ja siitä, että ovatko valmiita päästämään lapsensa muiden joukkoon ja miten edesauttavat lapsensa itsenäistymistä. Yksi ongelma onkin juuri se, että vanhemmat pelkäävät päästää lastaan suojistaan ja näin itse syrjäyttävät heidät. Mutta onneksi tiedon saanti on parantunut ja tämäkin ongelma poistumassa!
Kuntoutus ja virikkeellisyys ja terveydenhuolto on kehittynyt niin paljon, että kehitysvammaiset elävät todella itsenäistä elämää nykypäivänä!
He ovat lahja meille "normaaleille" ihmisille. Opettavat meille suvaitsevaisuutta, avoimuutta ja saavat ajattelemaan miten ihanaa elämä oikeasti on.
Olen työskennellyt näiden ihmisten kanssa ja joskus miettiny, että tosiaan jos minun pitäisi valita esim. päihdeongelmaisen tai kehitysvammaisen lapsen saaminen, ottaisin kehitysvammaisen heti! Se nyt oli vaan yksi esimerkki!
Onhan tässä maailmassa ongelmia vaikka millä mitalla, joita voi tulla ihan terveen normaalin lapsen elämään, jonka takia me vanhemmat sitten olisimme asiasta aina kiinni!Voi teitä ihmisiä vammaisuus on elämää. Down lapsen äitinä voin sanoa että lapseni on ihana nuori neiti varsin itsenäinen. Olen kasvattanut hänet ihan niinkuin terveetkin ei mitään erityis kohtelua. Tyttö opiskellen niinkuin muutkin nuoret ompa nurkissa jo poikaystäväkin. On paljon siitä kiinni miten me itse suhtaudumme vammaisiin . Olen halunnut lapselleni mahdollisimman normaalia elämää ja se on hyvin onnistunutkin. Olen ylpeä tyttärestämme hän suunnittelee jo opintojen jälkeen muuttoa omaan asuntoon. Hän itsenäistyy ja hyvä niin. Tuen lastani kaikessa jokaista samalla tavoin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi teitä ihmisiä vammaisuus on elämää. Down lapsen äitinä voin sanoa että lapseni on ihana nuori neiti varsin itsenäinen. Olen kasvattanut hänet ihan niinkuin terveetkin ei mitään erityis kohtelua. Tyttö opiskellen niinkuin muutkin nuoret ompa nurkissa jo poikaystäväkin. On paljon siitä kiinni miten me itse suhtaudumme vammaisiin . Olen halunnut lapselleni mahdollisimman normaalia elämää ja se on hyvin onnistunutkin. Olen ylpeä tyttärestämme hän suunnittelee jo opintojen jälkeen muuttoa omaan asuntoon. Hän itsenäistyy ja hyvä niin. Tuen lastani kaikessa jokaista samalla tavoin.
Mahtavaa upeaa että positiivisesti asioihin suhtaudutaan. Nämä kirjoitukset antaja at ymmärtää että on on aivan hirveää kuka synnyttää down lapsen. Jos niin käy otetaan se vastaan ja kasvatetaan lapsesta paras mahdollinen mihin ikinä pystymme
- kysymystä
Laskettiinko "riskiluku" veriseulan ja niskapoimumittauksen perusteella, vai miten? Ja mikä oli riskiluku?
Jos tulos perustui laskennalliseen todennäköisyyteen, suosittelen lapsivesi- tai istukkanäytteen ottoa asian varmistamiseksi. Näin etenkin siinä tapauksessa, mikäli olette päätymässä kromosomipoikkeaman takia aborttiin. Jos tulos taas on peräisin jommasta kummasta viimeksi mainitusta tutkimuksesta, tulosta sinällään voi pitää melko luotettavana.
Jos lapsivesi-/istukkanäyte osoittaa kyseessä olevan kromosomipoikkeavuuden, niin se, mikä kohdallanne on paras ratkaisu, riippuu vain teistä itsestänne. Sitä ei voi kukaan muu sanoa. Oletteko valmiit ottamaan vastaan erityislapsen?
Down-lapsen saaminen on sikäli arpapeliä, että vamman vaikeusaste vaihtelee erittäin paljon. On henkilöitä, joilla kromosoipoikkeama ei juuri vaikuta normaaliin elämään, mutta myös niitä, joilla on paitsi vaikea kehitysvamma, myös muita liitännäissairauksia, kuten sydänvika. Downin syndroomasta ja sen tuomista ongelmista löytyy runsaasti tietoa netistäkin. Kannattaa tutustua siihen ennen päätöksen tekoa.- ihan kaikille
Toki Downin syndrooman vaikeusaste vaihtelee eri ihmisillä, mutta ei voi sanoa, että "downin syndrooma ei juuri vaikuta normaaliin elämään". Downin syndroomaa sairastava on AINA älyllisesti kehitysvammainen ihminen, joka parhaassa tapauksessa selviää MELKO itsenäisesti, mutta silloinkin tarvitsee tukea päätöksien tekoon ym. harkintaa/tietoa vaativiin toimiin.
Jos itse olisin tuollaisen ratkaisun edessä, tekisin empimättä abortin. Vaikka hoidankin kehitysvammaisia työkseni, en haluaisi omalle lapselleni sellaista elämää.
- Oman ratkaisunsa tehnyt
kannattaa nyt ottaa ihan rauhassa ja miettiä yhdessä asiaa.Jos ja kun haluatte varmuutta asiaan niin te saatte kyllä lähetteen lapsivesipunktioon jossa sitten otetaan lapsivettä ja siitä tutkitaan mahdolliset kromosomivirheet,toimenpiteessä on omat riskinsä n.0.5-1% keskenmenon vaara,silti suosittelen sitä ellette sitten päädy siihen tulokseen suoraan,että pidätte lapsen.
Ja omasta puolestani voin sanoa,että ymmärrän ratkaisunne oli se kumpi tahansa,voimia päätöksen tekoon.- kaikki edelliset
osoittavat varmasti valideja näkökohtia...eli ei varmaan tulisi olemaan samanlaista kuin normaalin lapsen kanssa. mutta voi olla suht helppoa tai sit suht vaikeetaki,
kamalan vaikee päätös. itsekiin mietin tota kun olin raskaana, mulla meni kakki sitten normaallisti.
olisin pitänyt lapsen joka tapauksessa.
olen nuorena tehnyt baortin 12 kuukaudella ja muista sen rajun masennuksen jooka sitä seurasi, vasta myöhemmin näin miltä 12 viikkoinen sikiö näytti! olen siis loppuelämäni murhaaja...
miettikää lujaa mitä oikeesti haluutte ja elättekö ajoittain mahdottomalta tuuntuvassa stressissa vammaisen kanssa (eikä ole edes varma onko lapsi kovin vammainen?) vai elättekö sen tiedon kanssa että näitte lapsenne uä-kuvat, ja poistitte hänet. kuulostaa moralisoivalta, sitä en halua olla, mutta miettikää!
kyllä ihminen saa osansa vaikeuksia joka tapauksessa eikä elämä mene ikinä niin kun suunnittelee!
varmista että äiti on varma asiasta, koska hänta tämä kuitenkin koskettaa eniten!jos siis päädytte aborttiin. - Anonyymi
kaikki edelliset kirjoitti:
osoittavat varmasti valideja näkökohtia...eli ei varmaan tulisi olemaan samanlaista kuin normaalin lapsen kanssa. mutta voi olla suht helppoa tai sit suht vaikeetaki,
kamalan vaikee päätös. itsekiin mietin tota kun olin raskaana, mulla meni kakki sitten normaallisti.
olisin pitänyt lapsen joka tapauksessa.
olen nuorena tehnyt baortin 12 kuukaudella ja muista sen rajun masennuksen jooka sitä seurasi, vasta myöhemmin näin miltä 12 viikkoinen sikiö näytti! olen siis loppuelämäni murhaaja...
miettikää lujaa mitä oikeesti haluutte ja elättekö ajoittain mahdottomalta tuuntuvassa stressissa vammaisen kanssa (eikä ole edes varma onko lapsi kovin vammainen?) vai elättekö sen tiedon kanssa että näitte lapsenne uä-kuvat, ja poistitte hänet. kuulostaa moralisoivalta, sitä en halua olla, mutta miettikää!
kyllä ihminen saa osansa vaikeuksia joka tapauksessa eikä elämä mene ikinä niin kun suunnittelee!
varmista että äiti on varma asiasta, koska hänta tämä kuitenkin koskettaa eniten!jos siis päädytte aborttiin.Tehdään kohta niinkuin Hitler vain terveillä on siis oikeus elää järkyttävää
- :O :O
Ihan hämmästyin kun näitä luin, eipä ole lapsen henki paljon arvoinen. Häpeääkö vanhemmat vammaisia lapsia? (millainen vanhempi rakastaa vaan tervettä lasta mutta ei sairasta?)
Mietipä jos olisit itse jäänyt syntymättä siksi että sinulla olisi ehkä voinut olla joku sairaus?
Joka tapauksessa, älä ratkaise asiaa yksin vaan keskustelkaa.- fthmksf
aika vaikea päätöshän se on... mutta itse tekisin abortin , koska tuntuu ,että en olisi valmis hoitamaan kys. lasta. vaikka oma lapsihan sekin on , mutta onhan tätä vaikeampi hoitaa. ja jos otat lapsen täytyy olla varma että kykenet hoitamaan häntä, jos hänestä vaikeasti vammainen tulisikin? oma päätös on tärkein :) nämä on vain muiden mielipiteitä.
- Anonyymi
Joo abortti vaan jos on sairas. Ihmiset järkyttäviä
- -n valinta
Olet isänä sikäli erikoisessa asemassa, että arviosi ratkaisee prosessin lopputuloksen. Onnittelut toimivasta parisuhteesta.
Olet saanut raskaan vastuun ja varmasti yhden vaikeimmista ratkaisuista elämäsi varrella. Teet päätöksen isänä.
Tällaisissa tilanteissa ihminen joutuu punnitsemaan itsensä, läheisensä, elämän arvot ja mahdollisuudet. Hän joutuu punnitsemaan itselleenkin tuntematonta sisintään.
Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että oikeamieliset punnitsevat ihmisen sydämen -vasta- kun hän on matkalla tuonelaan. Joudut tekemään tämän nyt itse ja jo elämäsi aamupäivässä.
Vastasin koska pyysit kommenttia. En tiedä oikeata vastausta. Saattelen Sinua vain näillä hajanaisilla ajatuksilla ja myötätunnolla. - teille on kai kerrottu?
että down lapsi on ns tavallista lasta työteliääpi? mutta down lapsi voi antaa ihan sen saman kun muutkin lapset.
kysymys onkin että mitä sinä haluat? ja haluaako "emäntä" mitä?
itse olen raskaana ja mietin tässä eniten sitä että oliko "tuomio" ultraan pohjautuva ns np ultra? (niskapoimu)? kun jos niskaturvotus on yli 3mm epäillään down lasta. mutta teillä on kyllä tutkimuksia edessä lapsivesipunktiota...
ja parhaassa tapauksessa mitään ei sitten kuitenkaan ole.ja rakenne ultraan rv 18-20 mennessä niskaturvotus on yleensä kadonnut.
(kauhean monimutkainen ja epäselvä selitys)
ennen kun vetelette pirunkuvia seinälle suosittelen että tutkitte asiaa varsinkin jos lapsi on toivottu.. - äitee +4
edellisissä oli jo jotakin, mutta tässä vielä.
Vauvana lapsenne tarvitsee erityistukea kehittyäkseen ns normaaliin tahtiin tai edes yleensä. Viittomien käyttö on todettu puheen kehityksen kannalta tärkeäksi. Ne opitte te siinä samaan aikaan kuin lapsikin.
Todennäköisesti perheenne elämään sekaantuu ainakin seuraavia ihmisiä; puheterapeutti, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, kuntoutusohjaaja tai vastaava. Lapsen älyllisen tason ja lisävammojen mukaan tarvitsette ehkä toimivan hoitopaikan saadaksenne itsellenne lomaa ja lepoa tai kuntoutusjaksoille joilla lapsen tilannetta ja tulevaisuutta suunnitellaan.
On monia sairauksia joita syndroomaan liittyy tai riski saada noita sairauksia. Käy katsomassa www.kaypahoito.fi siellä on lääketieteen kannalta aikalailla asiaa. www. kehitysvammahuollontietopankki.fi sisältää taas toisenlaista tietoa ja lisälinkkejä.
Oleellisat on se, että lapsi ei ole tavallinen lapsi koskaan. Hänellä on tiettyjä erityisominaisuuksia joiden kanssa opitte elämään. Vauvana hän luultavasti sairastelee enemmän ja yleensäkkin infektioherkempi pienenä.
Omilleen lapsi ei koskaan siirry ellei ole poikeus. Tyypillisesti hänen lahjakkuutensa on 6-7-vuotiaan tasolla jolloin ehkä osaa kirjoittaa jotakin ja lukea selkokieltä. Laskutoimitukset ovat plussaa ja miinusta. Omista asioistaan hän ei siis pysty koskaan huolehtimaan ja esim rahan käyttö vaatii jatkuvaa holhousta. Hyvänä puolena on se,e ttä hän luultavasti tulee päivittäisissä toimissaan olemaan ainakin jossain määrin omatoiminen. Todennäköisesti hän pystyy muuttamaan ja haluaa sen myös tehdä aikuistuessaan asuntolaan selämään mahdollisimman itsenäistä elämää. Loppuiän taakkaa hänestä ei tule ellette niin itse tahdo. Lapsellakin on oikeus elää ilman vanhempiaan?
Jos käy huonosti niin teille tulee sydänvikainen diabeetikko joka ei osaa kävellä eikä syödä. Lapsena hän sairastuu vielä leukemiaan kaiken muun lisäksi. Tämä ei ole luultavaa, vaikka jonkun osalle sekin tulee..
Mielikuva hyväntuulisesta Downista voitte myös haudata, samoin jääräpäisestä. Kumpikin on näennäistä ja kasvatuksen tulosta. Itse määräätte millainen luonne lapsellenne tulee, mutta harvoin tapaa oikeasti hankalaa ja kiukuttelevaa oikukasta downia vaikka sekaan mahtuu.
Niin ja sen abortin päättää vaimosi lopulta suuntaan tai toiseen vaikka onkin kilttiä kysysä mielipidettäsi ja se kai kuuluukin parisuhteeseen. Varmistakaa tuo diagnoosi ennen lopullista toimenpidettä. Jos mahdolista käykää tutustumassa johonkin down-perheeseen ainakin jos päätätte jatka araskautta. Vertaituki on mahdottoman iso asia tilanteessa jossa kukaan tuttunne ei ole. Kaikki apu myös kannattaa ottaa vastaan.. - kommentoida
Ihan ensiksi haluan todeta, että en osaa neuvoa sinua tekemään oikeaa ratkaisua. Mutta pyydän pohtimaan sitä, ettei elämältä aina saa sitä mitä tilaa.
Jos teetätte abortin siksi, että lapsenne ei ole terve, niin mitä mahtaisikaan tapahtua ns. terveelle lapselle, joka vammautuu esimerkiksi synnytyksen yhteydessä. Laitetaanko tämä lapsi pakettiin ja palautetaan lähettäjälle?
Elämässä mikään ei ole varmaa, paitsi epävarma. Varmistakaa diagnoosi kaikilla mahdollisilla tavoilla, ennen kuin päädytte aborttiin. Tämä lapsihan saattaa olla se teidän ainokainen – sillä kukaan ei voi luvata, että vaimosi tulee uudelleen raskaaksi ja että seuraava lapsi on terve.- Kumikuli
pitää ympätä samaan asiaan syntymä vammainen ja syntymän jälkeen vammautunut lapsi?Näissä tapauksissa on ihan eri lähtökohdat.Ja siksikö ihmisten pitäisi synnyttää ehdoin tahdoin vammainen lapsi jos vaikka sitten ei enään saakkaan lasta.Minusta kamalampaa on se, että kuvitellaan pärjäävänsä vammaisenlapsensa kanssa sitten myöhemmin huomataan ettei jakseta ja lapsi hylätään hoitokotiin.
- voi viulukotelo
Kumikuli kirjoitti:
pitää ympätä samaan asiaan syntymä vammainen ja syntymän jälkeen vammautunut lapsi?Näissä tapauksissa on ihan eri lähtökohdat.Ja siksikö ihmisten pitäisi synnyttää ehdoin tahdoin vammainen lapsi jos vaikka sitten ei enään saakkaan lasta.Minusta kamalampaa on se, että kuvitellaan pärjäävänsä vammaisenlapsensa kanssa sitten myöhemmin huomataan ettei jakseta ja lapsi hylätään hoitokotiin.
miten niin kuvitellaan pärjäävänsä, voi jeesus. suurinosa näiden lasten vanhemmista ovat sitä mieltä, etteivät vaihtaisi lastaan mihinkään, eikä päivääkään pois!
Eikä heitä ole hylätty hoitokoteihin, vaan hoitokoti on usein kehitysvammaisen itsenäistymisen paikka!
Voi jeesuksen kevät mitä kommentteja!!!!
Kehitysvammaiset antavat tälle maailmalle kuusmiljoonaa kertaa enemmän, kuin sinunlaisesi ihmiset kaikki yhteensä!!!!! - Kumikuli
voi viulukotelo kirjoitti:
miten niin kuvitellaan pärjäävänsä, voi jeesus. suurinosa näiden lasten vanhemmista ovat sitä mieltä, etteivät vaihtaisi lastaan mihinkään, eikä päivääkään pois!
Eikä heitä ole hylätty hoitokoteihin, vaan hoitokoti on usein kehitysvammaisen itsenäistymisen paikka!
Voi jeesuksen kevät mitä kommentteja!!!!
Kehitysvammaiset antavat tälle maailmalle kuusmiljoonaa kertaa enemmän, kuin sinunlaisesi ihmiset kaikki yhteensä!!!!!suurin osa, mutta mistä sen ennalta tietää kuuluuko siihen joukkoon vai ei?
Hoitokoti on itsenäistymisen paikka, niinkö?
Kehitysvammaiset eivät itsenäisty, he ovat aina riippuvaisia joko vanhemmistaan tai sitten hoitokotien henkilökunnasta ja vaikka sattuisivatkin asumaan itsekseen heillä on oltava holhooja. - sivusta seurannut
Kumikuli kirjoitti:
suurin osa, mutta mistä sen ennalta tietää kuuluuko siihen joukkoon vai ei?
Hoitokoti on itsenäistymisen paikka, niinkö?
Kehitysvammaiset eivät itsenäisty, he ovat aina riippuvaisia joko vanhemmistaan tai sitten hoitokotien henkilökunnasta ja vaikka sattuisivatkin asumaan itsekseen heillä on oltava holhooja.hämäsi tekstissäsi "Kehitysvammaiset eivät itsenäisty, he ovat aina riippuvaisia joko vanhemmistaan tai sitten hoitokotien henkilökunnasta ja vaikka sattuisivatkin asumaan itsekseen heillä on oltava holhooja. "
Halusin ihan sinun ja muidenkin tiedoksi kertoa down-ystävästäni joka muutti vanhempiensa luota OMAAN KOTIIN pari vuotta sitten ja hänellä ei ole minkäänlaista sen kummempaa holhoojaa. Hyvin pärjää ihan yksin ja käy vanhemmillaan ja hoitokodilla "töissä" ja muita avustamassa.
Pärjää ihan samanlailla kun muutkin ja osaa jopa huolehtia yhdessä veljensä kanssa ikääntyvistä vanhemmistaan. Ja tällä ystävälläni on vielä kaikenlisäksi muitakin "vaivoja". Ja hänellä on myös monen monta ystävää jotka pärjäävät yhtä hyvin keskenään!
Ei kannata tänne tulla valaisemaan ihmisiä asioista mistä ei mitään tiedä!
Ja aloittajalle sen verran, että lapset ovat lahja ja suodaan ihmiselle. Meillä ei kuulukkaan olla valinnanavaraa siitä haluammeko tytön tai pojan vai ruskea-hiuksisen vai ristivärisen. Eikä myöskään onko lapsi sairas vai terve. Kaikkihan ottaisivat terveen lapsen! Älä rupea leikkimään Jumalaa! - kuule sääää
Kumikuli kirjoitti:
suurin osa, mutta mistä sen ennalta tietää kuuluuko siihen joukkoon vai ei?
Hoitokoti on itsenäistymisen paikka, niinkö?
Kehitysvammaiset eivät itsenäisty, he ovat aina riippuvaisia joko vanhemmistaan tai sitten hoitokotien henkilökunnasta ja vaikka sattuisivatkin asumaan itsekseen heillä on oltava holhooja.Eipä sitä moni tiedäkkään että pystyykö hoitamaan sairasta lastaan, kunnei sitä moni tiedä pystyykö tervettäkään ottamaan "niskoilleen"!
Nämähän on päivän selviä asioita, mitä jokainen tuleva vanhempi miettii! Mutta niin se ihminen vaan pystyy, vaikka mihin kun huomaa, ettei asiat olekaan niin huonosti ja on kuitenkin jotain mistä voi olla kiitollinen.
Tuohon itsenäistymiseen! Niin juuri, hoitokoti monasti on keharin itsenäistymispaikka! Ja kyllä he itsenäistyvät, vaikka tarvitsisivatkin huoltajan. Mutta se on heidän elämänsä ja kuitenkin niin moni heistä on yli onnellinen. He ovat ylpeitä itsestään, jos saavat oman huoneen, eli se merkitsee heille samaa kun meille oma omakotitalo. Siis pienestä kii. Heillä on oikeus syntyä, kuten muillakin!
vielä lopuksi, kouluaikana, muistan jutelleeni erään down- tytön kanssa. Hän kysyi minulta, oli silloin 20 v, onko se niin, että minullakin on tarkoitukseni. Vastasin, kyllä, sinulla on tarkoituksesi, esim. se, että olet oppinut tuntemaan minut, saanut ystävän ja pystyt auttamaan muita, koska olet fiksu ja hyväkuntoinen! Joku oli hänelle sanonut joskus, ettei sinun olisi kuulunut syntyäkkään. Mutta juteltuaan kanssani, hän tuli siihen tulokseen, että oli ihanaa olla elossa, terve ja että hän sai nähdä auringon. sillä jos hän ei olisi saanut syntyä, hän ei olisi nähnyt aurinkoa. Ja tytön katseessa oli kyyneleitä, mutta sillä hetkellä ne olivat ilon sellaisia!
Myös silloin minä käsitin ja OPIN, että elämä on joskus pienestä kii ja se pitää elää täysillä aitona itsenään sellaisena kuin kukin on! - Anonyymi
Kumikuli kirjoitti:
suurin osa, mutta mistä sen ennalta tietää kuuluuko siihen joukkoon vai ei?
Hoitokoti on itsenäistymisen paikka, niinkö?
Kehitysvammaiset eivät itsenäisty, he ovat aina riippuvaisia joko vanhemmistaan tai sitten hoitokotien henkilökunnasta ja vaikka sattuisivatkin asumaan itsekseen heillä on oltava holhooja.Entäs sitten vammainen ihminen elää koko yksin tai tuettuna tai kokoaikaisessa hoidossa. Eikö heillä ole oikeus elää
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entäs sitten vammainen ihminen elää koko yksin tai tuettuna tai kokoaikaisessa hoidossa. Eikö heillä ole oikeus elää
Down lapset elävät usein itsenäistä elämää tunnen heitä paljon koska siskoni on 30 vuotias down asuu yksin käy töissä. Elää normaalia elämää et ei se niin mene että eivät pysty itsenäiseen elämään
- .yksi äiti.
En ole itse ollut samassa tilanteessa.
Kohonnut riski ei vielä tarkoita, että lapsi todella on vammainen - voitte abortoida siis täysin terveen lapsen?
Niskapoimumittauksiin ei ole luottamista.
Mitä varten down-lapsi pitäisi abortoida? Käsittääkseni down on vammaisuutta sieltä lievimmästä päästä. Eikös Tommi Läntinenkin ole down-ihminen?
Kerran luin down-lapsen saaneiden vanhempien kommentin. He vertasivat lapsen saamista matkustamiseen: lähdetään lomalle kuten monet muutkin, kaikilla on päämääränä vaikkapa Kanaria. Sitten, kun kone laskeutuu, huomataankin että ollaan vaikkapa Tokiossa. Eihän se ole Kanaria, mutta siellä on paljon sellaista, mitä Kanarialla ei ole. Päästään kokemaan jotain ainutlaatuista ja mahtavaa, ei Kanariaa vaan jotain aivan muuta.
Kyse on teidän LAPSESTA - lapsi tulee sellaisena kuin tulee, ehkä tällä on jokin tarkoitus? Haluatteko te leikkiä Jumalaa ja olla päättämässä, kellä on oikeus elämään, kellä ei? Etenkin, jos lapsi on vielä toivottu??? "Meille oli tulossa lapsi, mutta ei huolittu sitä sitten, kun siinä oli vika!" Pieni lapsenne tarvitsee paljon rakkautta!
Yksi pariskunta (äitini tuttuja) oli raskausaikana kuullut lääkäriltä, että he saavat hyvin todennäköisesti vammaisen lapsen, ja lääkäri oli väläyttänyt aborttia helpoimpana vaihtoehtona. Nämä vanhemmat eivät kuitenkaan halunneet tappaa lastaan kohtuun, vaan päättivät synnyttää lapsen ja katsoa, miten elämä alkaa sujua. (Nykymaailmassa vammaisen lapsen synnyttäminen ei ole mikään maailmanloppu, apua ja osaamista löytyy VALTAVASTI!) Yllätys oli sitten ollut melkoinen, kun syntynyt lapsi oli todettu terveeksi - mitä nyt vähän varpaat ja sormet sinertäneet, kuten vauvoilla yleensäkin!
Vaimosi voi olla kahden vaiheilla, jospa hän haluaisi pitää lapsen, muttei uskalla asiaa yksin päättää. Voisithan sinä ainakin sanoa kuten "eiköhän sitä pärjättäisi joka tapauksessa" ja " ei se mikään maailmanloppu ole" - jos hän luulee, että sinä et missään nimessä halua vammaista lasta? Etpä ainakaan suoraan päättäisi suuntaan tai toiseen.- kuuntele tuleva isä
tätä! Voimia päätöksentekoonne!
- downin äiti
Teinä en tekisi aborttia. Jokainen kokee asiat tietysti eri tavalla. Pääasia on,että ratkaisu on teidän, ei lääkärien. Meitä rohkeitakin on, jotka olemme downin ottaneet vastaan enemmän tai vähemmän tietoisesti. Oma down on 3 v. ja hyvin rakas. Tuntuu pahalta ajatella,että monien mielestä hänen pitäisi olla kuollut. Sitä paitsi "elämään sekaantuvat" terapeutit ym. ovat useinmiten ihania ihmisiä, joista saattaa tulla ystävän veroisia tukihenkilöitä. Helppo tiehän tämä ei ole, mutta joka helppoa haluaa, ostakoon nuken, koska lasten saaminen on aina riskipeliä.
- televisiosta
Televisiosta tuli dokumentti vammaisesta miehestä. En muista miltä kanavalta, enkä sitä, minkä niminen dokkari oli. Mutta sen muistan, että mies oli pyörätuolissa, tarvitsi jatkuvasti avustajan, oli hurriganes ja Elvis fani. Aivot pelas normaalisti. Ja tärkeinpänä juttuna mieleeni jäi, kun mies sanoi,
ettei ymmärrä, kun nykyään on mahdollista selvittää lapsen mahdollinen vammaisuus ennen lapsen syntymää ja abortoida sikiö, niin miksi vanhemmat kieltäytyvät tutkimuksista ja aborteista. Vammainen lapsi on järkytys vanhemmille, mutta se lapsi sen vamman kanssa ELÄÄ KOKO ELÄMÄNSÄ.
Tällänen juttu tähän...- 1977
kyseinen mieshän oli kehitysvammainen. On eri asia kuin ihminen joka on älyllisesti kehitysvammainen. Monkku on älyllisesti kehitysvammainen, siitä ei pääse mihinkään, vaikka vammaisuuden taso vaihtelee rajusti.
Tuleva isä on pahan paikan edessä... Kannattaa punnita omaa elämää (ja vaimon) mitkä on tavoitteenne, haaveenne, päämääränne lapsen suhteen. Monet elävät vammaisen kanssa, monille ei ole tarjottu edes vaihtoehtoa, lapsi saattaa vammautua älyllisestikin jo synnyttyäänkin.
Kehitysvammaliittoa lainatakseni; vammaisuus tuo elämään iloa ja rikkauksia, mutta myös surua ja epäonnistumisia. Se tuo niitä niin lapselle itselleen kuin vanhemmillekin. Mm. kehitysvammaliitto on tukemassa vanhempia, vammaisuuden kanssa ei jää yksin, myös hoidot ovat laadukkaita meillä. Mutta silti jos teillä on tinkimättömät korkeat tavoitteet lapsen tulevaisuuden suhteen, niin on hyväksyttävä, että kaikista ei ole vammaisen lapsen vanhemmiksi. - Anonyymi
Minä en ole kehitysvammainen mutta fyysisesti rajoitteinen.
Olen iloinen siitä että silloin kun minä olin tulossa,ei ultraääni tutkimuksia tehty eikä kukaan suositellut vanhemmilleni aborttia.
Elämäni on ollut hyvää,antoisaa ja normaalia.
Omilleni vuokra- asuntoon muutin ennen 20 ikävuotta ja huolehdin dementoituneesta vanhemmastani kun se aika koitti.
En ole ollut rasite kellekään, kaikki haluavat elää.
Onnea lapsen johdosta!
- CaroLuna
Nuorempana olin aika vammaiskammoinen, johtuen ihan siitä etten tiennyt asioista juurikaan mitään. Esikoista odottessa kävin seulassa kuten muutkin, ja sain tyydyttävän tuloksen. Silloin mietin ( 18v ) Että jos lapsi sattuisi olemaan "viallinen" niin ehdottomasti olisin Murhannut tämän.
Mua oikein puistattaa ajatukset joita nuorempana pidin muka niin fiksuina ja oikeudenmukaisina :(
Down lapsia nähneenä, dokumentteja katsoneena, ja erään ihmislapsen elämän alkua seuranneena, voin todeta ettei se ole syy mennä keskeyttämään raskautta. Niin kauan kuin lapsi elää, on toivoa :)
Onhan lapsen tulevaisuus tiettävästi vähemmistöön kuuluva, mutta ei se ole este millekkään. Meidänkin kaupungissa asuu eräs nainen jolla on tuo syndrooma, .. Seurustelee tai lie vaikka olisikin kihloissa/naimisissa "Normaalin" miehen kanssa.
kaikilla asioilla on puolensa, niin hyvät kuin pahatkin.- -Kauris
Nuorempana olin aika vammaiskammoinen, johtuen ihan siitä etten tiennyt asioista juurikaan mitään. Esikoista odottessa kävin seulassa kuten muutkin, ja sain tyydyttävän tuloksen. Silloin mietin ( 18v ) Että jos lapsi sattuisi olemaan "viallinen" niin ehdottomasti olisin Murhannut tämän. "
paljon on äo?
No, huh huh!
- HePeRa
Ensimmäisenä paljon ONNEA tuleville isälle ja äidille!
Olen 4 pojan äiti(31v) ja vanhin(10v) lapsemme on down.Hän on aito,iloinen,onnellinen,hymyilevä,omatoiminen,ympärilleen iloa tuova,monin puolin ihana poika.Voisi sanoa että päivääkään en vaihtaisi pois elämästä hänen kanssaan.Varmasti keneltäkään en ole saanut yhtä aitoa halausta kuin häneltä.Myös koulussa hän on koko koulun "maskotti" ja tuleekin hyvin juttuun kaikkien kanssa.Hän on tuonut tullessaan paljon henkistä rikkautta elämäämme.Elämä ei ole pinnallista,vaan paljon sisältörikkaampaa.
Teillä on varmasti miljoonia ajatuksia nyt päässä.En ala neuvomaan mitä teidän pitäisi tehdä.Mutta haluaisin sanoa,että oli lapsi sitten down tai tavis lapsi,jokaisen kanssa on omat haasteensa.Joskus voi huomata että tavis lapsen kanssa on vaikeampaa.Ja sen voin sanoa varmuudella että sadalla % tulette lastanne varmasti rakastamaan.
Lähetän teille ison halauksen ja voimia päätöksen tekoon! - Anonyymi
Älä huoli. Ihania lapsia, ihania aikuisia. Onneksi olkoon, teille tulee lapsi, oma pieni kullanmuru.
- Anonyymi
Juuri näin otetaan vastaan mitä tulee down lapset on ihania.
- Anonyymi
Meillä down lapsi päivääkään en antaisi pois. Ihanaa kun perheessä on normi lapsia ja down lapsi hyvin on mennyt. Lapsi kasvaa ja oppii joka päivä.
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3257788Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662186- 1771876
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161432- 1121297
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91271Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181701241RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j601220Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411091Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901039