Tahtoisin kysellä muilta masentuneilta, mistä se sulkeutuneisuus oikein johtuu teidän mielestänne? Millä tavalla se ilmenee käytännössä ja miksi käyttäydytte niin?
Itse olen lähestulkoon onnistunut pilaamaan ystävyyssuhteeni masentuneena kun olen eristäytynyt muilta. Onneksi minulla on yksi sen verran hyvä kaveri että se on jaksanut minua, muut varmaan vähän ihmettelee... Itse tavallaan kerjään huomiota rakkaimmiltani sillä että sulkeudun. Yritän sillä tavoin nähdä kuka minusta välittää ja kuka antaa vaan olla. Tämä on kestänyt varmaan sen verran kauan, että kohta kaveri hylkää minut kun ei enää jaksa. Viimeksi eilen olin sille tosi nyrpeä, mutta toisaalta se oli loukannut minuakin. Ehkä ymmärtämättä sitä itse täysin. Sitten kun ihmiset kyllästyy sulkeutuneisuuteeni eivätkä enää välitä, otan nokkiini ja vaivun itsesääliin "hylättynä" ihmisrukkana. Tiedän miten hullu tämä tilanne on mutta en yksinkertaisesti mahda sille mitään. Olo tuntuu kerrassaan toivottomalta ja sekavalta. Kunpa pystyisin jotenkin järkeilemään tämän ja olemaan sinut itseni kanssa. Tahtoisin taas olla kiinnostunut ihmisistä, nauraa ja kyetä hankkimaan uusia tuttavuuksia, kavereita ja ystäviä...
sulkeutuneisuus
11
2376
Vastaukset
- sulkeutuva
"Millä tavalla se ilmenee käytännössä"
Jos ajattelen tämän hetkistä tilannettani niin, koulussa vetäydyn pois muiden seurasta, puhun mahdollisimman vähän, en hymyile vaikka hymyilyttäisi, ja yksinkertaisesti vetäydyn omiin oloihini.
"miksi käyttäydytte niin?"
Olin pitkällä sairaslomalla masennuksen takia enkä ole vieläkään "kunnossa", luulen että tuo vetäytyminen johtuu pitkälti siitä että yritän näyttää eleilläni muille että kaikki ei ole kunnossa, että sisimmässäni minulla on paha olo, mutta jos joku kysyisi suoraan mikä minua vaivaa, en kertoisi.
Tällähetkellä tuntuu hassulta että ollesani sairaalassa käyttäytymiseni oli täysin erilaista, olin vastakohta sille mitä olin ennen sitä, tai mitä olen nyt. Olin sosiaalinen, juttelin kaikkien kanssa, pelasin korttia muiden kanssa, sain ystäviä ym.
Olen miettinyt miksi sairaalassa oli helppo olla sosiaalinen, mielestäni se johtuu siitä että kaikki olivat oma itsensä, oli lupa sairastaa. Olin sairaalassa todella pitkään ja loppuajasta olin osastolla pisimpään olleiden joukossa joten kenelläkään ei ollut valmiita kaveripiirejä vaan minä olin ensimmäisiä ihmisiä joita he tapasivat osastolla, oli helppo ystävystyä tuntemattomien kanssa kun he olivat yksin ilman kavereita. Toki minulla oli jo kaveripiiriä osastolla mutta siihen joukkoon mahtui aina uusia.
Kaipaan tuota sairaala aikaa, silloin minulla oli kaikki hyvin eikä tarvinnut murehtia mistään. - Pimeyden Ruhtinas
Luulen, että pääsyy siihen miksi en halua olla muiden seurassa, on se että koska näin masentuneena minua ei kiinnosta oikein mikään puheenaihe, niin silloin kaikista keskusteluistakin tulee sellaisia kiusallisia ja vaivaantuneita. Tuntuu niin vaikealta yrittää olla kiinnostunut kun joku höpöttää tavallisista arkipäiväisistä asioistaan, kun millään sellaisella ei oikeasti ole mitään väliä (minä ajattelen). Ja sitten tuntuu pahalta, ettei ole yhtään kiinnostunut sen toisen asioista ja se toinen pitää minua sitten ihan paskiaisena. Eli parempi siis vain pysytellä poissa.
Toisekseen, saan aina keskusteluissa huomata, että toiset pitävät minua tylsänä ja huonona seurana (ja tietysti pitävätkin, kun sitähän minä tällaisena olenkin). Mutta se vaan tuntuu ikävältä, koska haluaisin olla hauskaa ja viihdyttävää seuraa.
Kolmas syy eristykseen voisi olla se, että tavallaan olen kateellinen ja katkera toisille siitä että heillä on asiat niin hyvin ja minulla näin huonosti. Pohjimmiltani tiedän kyllä vian olevan minussa itsessäni, mutta jostain syystä se on helpompi kanavoida toisiin kuin itseeni. Käyttäydyn välillä aika omituisesti: Jos joku on tyly minua kohtaan, saatan kostaa sen käyttäytymällä samallatavoin jotain toista kohtaan. Siis jotain täysin viatonta sivullista. Olen kyllä ihmetellyt miksi teen niin ja että kuuluukohan sellainen edes masennuksen oirekuvaan? Vai onkohan minussa vielä jotain muutakin vialla? Luultavasti on...- demonitar
Mikään ei vain jaksa kiinnostaa...jotenkin itselläni kyllä tulee kuin automaatista, vanhasta tottumuksesta pakko yrittää olla iloinen höpöttäjä muiden seurassa. Raskasta se sitten onkin...koulussakin, ennemmin vaikka nauran jutuissa epäaidosti mukana kuin murjotan ja kaverini alkaa "syyllistää" minua. "Miksi murjotat, miksi olet surkeana?" siihen äänensävyyn että hymähtää vain takaisin, "enkä ole, häh, mua vain väsyttää vähän tänään." Sen jälkeen yritän hymyillä juttuihin ja aloittaa itsekin jotain, kysyä jotain tylsää vain kysyäkseni. Sitten taas kysymyksiäni pidetään ihan itsestäänselvyyksinä, mitä ne tietenkin ovatkin, yritän vain sitten puhua jotain kun ihmetellään jos olen hiljaa. Sama miesystäväni kanssa. Kun kysytään, mikä vialla, vain naurahdan, ei mikään, hyppään toisen kaulaan ja kätken väsymykseni.
Eihän se ole halusta kiinni, haluaisin minäkin olla viihdyttävä, hauska ihminen kanssaihmisille. Koska pelkään myös hylätyksi tulemisen tunteita, ainahan minut on hylätty ja eristetty ihmisistä. Nyt kaikki kääntynyt niin päin, että itse haluan eristäytyä, jäädä vain kotiin. Pitäisikö vihdoinkin hakea apua, ennen kuin loppukin halu elämään lähtee lätkimään? - vilkkuvavalopilkku
demonitar kirjoitti:
Mikään ei vain jaksa kiinnostaa...jotenkin itselläni kyllä tulee kuin automaatista, vanhasta tottumuksesta pakko yrittää olla iloinen höpöttäjä muiden seurassa. Raskasta se sitten onkin...koulussakin, ennemmin vaikka nauran jutuissa epäaidosti mukana kuin murjotan ja kaverini alkaa "syyllistää" minua. "Miksi murjotat, miksi olet surkeana?" siihen äänensävyyn että hymähtää vain takaisin, "enkä ole, häh, mua vain väsyttää vähän tänään." Sen jälkeen yritän hymyillä juttuihin ja aloittaa itsekin jotain, kysyä jotain tylsää vain kysyäkseni. Sitten taas kysymyksiäni pidetään ihan itsestäänselvyyksinä, mitä ne tietenkin ovatkin, yritän vain sitten puhua jotain kun ihmetellään jos olen hiljaa. Sama miesystäväni kanssa. Kun kysytään, mikä vialla, vain naurahdan, ei mikään, hyppään toisen kaulaan ja kätken väsymykseni.
Eihän se ole halusta kiinni, haluaisin minäkin olla viihdyttävä, hauska ihminen kanssaihmisille. Koska pelkään myös hylätyksi tulemisen tunteita, ainahan minut on hylätty ja eristetty ihmisistä. Nyt kaikki kääntynyt niin päin, että itse haluan eristäytyä, jäädä vain kotiin. Pitäisikö vihdoinkin hakea apua, ennen kuin loppukin halu elämään lähtee lätkimään?Pitäisi. Eikä tollasta näyttelemistä kukaan kovikaan pitkään jaksa,
vaan se on pidemmän päälle itelle tosi raskasta. Ja jos et voi
miesystävällesikään olla avoin ja rehellinen, niin
sellainen suhdekaan ei voi kovin pitkään kestää.
No, toisaalta kyllä ymmärrän sen, koska kyllähän sitä itekin,
melko pitkäänkin, yritti esittää, että "kaikki hyvin, -nou hätä"... - Pimeyden Ruhtinas
demonitar kirjoitti:
Mikään ei vain jaksa kiinnostaa...jotenkin itselläni kyllä tulee kuin automaatista, vanhasta tottumuksesta pakko yrittää olla iloinen höpöttäjä muiden seurassa. Raskasta se sitten onkin...koulussakin, ennemmin vaikka nauran jutuissa epäaidosti mukana kuin murjotan ja kaverini alkaa "syyllistää" minua. "Miksi murjotat, miksi olet surkeana?" siihen äänensävyyn että hymähtää vain takaisin, "enkä ole, häh, mua vain väsyttää vähän tänään." Sen jälkeen yritän hymyillä juttuihin ja aloittaa itsekin jotain, kysyä jotain tylsää vain kysyäkseni. Sitten taas kysymyksiäni pidetään ihan itsestäänselvyyksinä, mitä ne tietenkin ovatkin, yritän vain sitten puhua jotain kun ihmetellään jos olen hiljaa. Sama miesystäväni kanssa. Kun kysytään, mikä vialla, vain naurahdan, ei mikään, hyppään toisen kaulaan ja kätken väsymykseni.
Eihän se ole halusta kiinni, haluaisin minäkin olla viihdyttävä, hauska ihminen kanssaihmisille. Koska pelkään myös hylätyksi tulemisen tunteita, ainahan minut on hylätty ja eristetty ihmisistä. Nyt kaikki kääntynyt niin päin, että itse haluan eristäytyä, jäädä vain kotiin. Pitäisikö vihdoinkin hakea apua, ennen kuin loppukin halu elämään lähtee lätkimään?Joo, kai se olisi hyvä hakea apua. Sekin on vaan vähän kaksipiippuinen juttu. Pitäisi sitten myös haluta parantua ja haluta ottaa sitä apua vastaan, että siitä olisi jotain hyötyä. Itsellenikin lääkäri antoi lääkkeitä ja ehdotti psykologia (tai psykiatria?) ja käski tulla uudestaan käymään. Psykologille ei huvittanut mennä, ei myöskään sinne lääkärille ja lääkkeitäkään en ole syönyt enää pitkään aikaan. Ei vaan huvita. Kun elämä on tällaista kuin on, niin ei minulla ole edes mitään syytä parantua. Eli on jo loppukin elämänhalu lähtenyt lätkimään.
Jos siis tunnet, että haluaisit ehkä joskus vielä parantuakin, niin kannattanee hakea sitä apua, ennen kuin olet liian syvällä siinä "suossa", etkä enää edes halua parantua. Silloin siitä avustakaan ei ole enää paljon hyötyä. - demonitar
Pimeyden Ruhtinas kirjoitti:
Joo, kai se olisi hyvä hakea apua. Sekin on vaan vähän kaksipiippuinen juttu. Pitäisi sitten myös haluta parantua ja haluta ottaa sitä apua vastaan, että siitä olisi jotain hyötyä. Itsellenikin lääkäri antoi lääkkeitä ja ehdotti psykologia (tai psykiatria?) ja käski tulla uudestaan käymään. Psykologille ei huvittanut mennä, ei myöskään sinne lääkärille ja lääkkeitäkään en ole syönyt enää pitkään aikaan. Ei vaan huvita. Kun elämä on tällaista kuin on, niin ei minulla ole edes mitään syytä parantua. Eli on jo loppukin elämänhalu lähtenyt lätkimään.
Jos siis tunnet, että haluaisit ehkä joskus vielä parantuakin, niin kannattanee hakea sitä apua, ennen kuin olet liian syvällä siinä "suossa", etkä enää edes halua parantua. Silloin siitä avustakaan ei ole enää paljon hyötyä.omaa halua parantua. Jos vain itseni puolesta päättäisin, päättäisin päiväni. Olen yrittänyt jopa. En enää uskalla enää kokeilla ja antaa läheisteni tietää...en halua enää pelästyttää, enkä saada lisää järjettömiä tuomioita ja rajoituksia, jotka tekevät tästäkin vähästä mikä on jäljellä helvettiä. En halua tuottaa perheelleni suunnatonta pettymystä. En halua jäädä henkiin epäonnistuneena, enkä kuolla ja saattaa siten heitä häpeään hullun tyttären johdosta. Jos olisi olemassa hyvin varma ja kivuon tapa kuolla, olisin jo tehnyt sen. En jaksa enää turhaan satuttaa itseäni. Siksi mulla ei ole enää elämässä muita vaihtoehtoja kuin yrittää hakea apua. Ja siinäkin tapauksessa he pitävät minua hulluna. Ei ole mahdollisuutta jättää lukiota kesken ja tuottaa sitenkään pettymystä. Toisaalta sillä tempulla turvaisin sen, että mut tapettais, ei tarvisi itse hoidella sitä puolta.*sarcastic*
Tästä kehästä haluaisi irti, vaikka sitten lääkkeidenkin voimalla. Täysi tunneköyhyyskin olisi parempi kuin tämä, pystyisin siten jotenkin ehkä kirjoittamaan ylioppilaaksi ja opiskelemaan ammatin ja perustamaan elämässä sen kahden kersan perheen, tila-auton ja matkustamaan pari kertaa vuodessa Mallorcalle eläkeiässä. Ja huokaista tyytyväisenä kun lopulta monen vuosikymmenen paska loppuisi ja velvollisuudet olisi täytetty. - demonitar
demonitar kirjoitti:
omaa halua parantua. Jos vain itseni puolesta päättäisin, päättäisin päiväni. Olen yrittänyt jopa. En enää uskalla enää kokeilla ja antaa läheisteni tietää...en halua enää pelästyttää, enkä saada lisää järjettömiä tuomioita ja rajoituksia, jotka tekevät tästäkin vähästä mikä on jäljellä helvettiä. En halua tuottaa perheelleni suunnatonta pettymystä. En halua jäädä henkiin epäonnistuneena, enkä kuolla ja saattaa siten heitä häpeään hullun tyttären johdosta. Jos olisi olemassa hyvin varma ja kivuon tapa kuolla, olisin jo tehnyt sen. En jaksa enää turhaan satuttaa itseäni. Siksi mulla ei ole enää elämässä muita vaihtoehtoja kuin yrittää hakea apua. Ja siinäkin tapauksessa he pitävät minua hulluna. Ei ole mahdollisuutta jättää lukiota kesken ja tuottaa sitenkään pettymystä. Toisaalta sillä tempulla turvaisin sen, että mut tapettais, ei tarvisi itse hoidella sitä puolta.*sarcastic*
Tästä kehästä haluaisi irti, vaikka sitten lääkkeidenkin voimalla. Täysi tunneköyhyyskin olisi parempi kuin tämä, pystyisin siten jotenkin ehkä kirjoittamaan ylioppilaaksi ja opiskelemaan ammatin ja perustamaan elämässä sen kahden kersan perheen, tila-auton ja matkustamaan pari kertaa vuodessa Mallorcalle eläkeiässä. Ja huokaista tyytyväisenä kun lopulta monen vuosikymmenen paska loppuisi ja velvollisuudet olisi täytetty.ylipositiivinen asenteeni elämään. Noh, onhan minulla siis elämä, tänne vastailu ja esseen kirjoittaminen ovat päivän ehdottomia top ten-juttuja sen jälkeen kun väännyin ylös sängystä puoliltapäivin. Paitsi että kymmentä eri juttua en tänään ole tehnyt, joten ei kannata puhua "top ten"-listasta.
- Pimeyden Ruhtinas
demonitar kirjoitti:
ylipositiivinen asenteeni elämään. Noh, onhan minulla siis elämä, tänne vastailu ja esseen kirjoittaminen ovat päivän ehdottomia top ten-juttuja sen jälkeen kun väännyin ylös sängystä puoliltapäivin. Paitsi että kymmentä eri juttua en tänään ole tehnyt, joten ei kannata puhua "top ten"-listasta.
Vaivalla kirjoitin vastauksen ja nyt se katos johonkin. Piru vieköön tätä konetta, mikään onnistu mun elämässä, hyppään mereen kohta.
Niin, jos haluat helpottaa opiskeluitasi, niin ne lääkkeet voisi olla ihan hyvä juttu. Mutta elämää ne ei ainakaan minun kohdallani parantanut kyllä yhtään. Jos on syntynyt häviäjäksi, niin ei sitä parilla pillerillä mihkään muuteta.
Mutta hienot suunnitelmat sinulla on. Lapsia ja kaikkea. Minulla ei ole mitään tuollaista. Olen suunnitellut, että pärjään näillä rahoilla kaksi, ehkä kolme kuukautta ja jos en sinä aikana saa itseäni hengiltä, niin en tiedä millä sitten elän. Saattaa jopa täytyä mennä töihin. Voi ei, se olisi kyllä hirveätä. Toivottavasti jään sitten edes bussin alle työmatkalla. Vähän niinkuin viimehetken pelastuksena.
Tuli muuten taas todistettua tuo kaikki mitä sanoin eristäytymisestä. Kaveri nimittäin poikkesi tuossa äsken ja lähti kyllä aika pian pois. Kyllästyi tietysti minun huonoon seuraani. Eli parempi kun pysyttelen poissa ihmisten ilmoilta, niin on kaikilla parempi mieli. - demonitar
Pimeyden Ruhtinas kirjoitti:
Vaivalla kirjoitin vastauksen ja nyt se katos johonkin. Piru vieköön tätä konetta, mikään onnistu mun elämässä, hyppään mereen kohta.
Niin, jos haluat helpottaa opiskeluitasi, niin ne lääkkeet voisi olla ihan hyvä juttu. Mutta elämää ne ei ainakaan minun kohdallani parantanut kyllä yhtään. Jos on syntynyt häviäjäksi, niin ei sitä parilla pillerillä mihkään muuteta.
Mutta hienot suunnitelmat sinulla on. Lapsia ja kaikkea. Minulla ei ole mitään tuollaista. Olen suunnitellut, että pärjään näillä rahoilla kaksi, ehkä kolme kuukautta ja jos en sinä aikana saa itseäni hengiltä, niin en tiedä millä sitten elän. Saattaa jopa täytyä mennä töihin. Voi ei, se olisi kyllä hirveätä. Toivottavasti jään sitten edes bussin alle työmatkalla. Vähän niinkuin viimehetken pelastuksena.
Tuli muuten taas todistettua tuo kaikki mitä sanoin eristäytymisestä. Kaveri nimittäin poikkesi tuossa äsken ja lähti kyllä aika pian pois. Kyllästyi tietysti minun huonoon seuraani. Eli parempi kun pysyttelen poissa ihmisten ilmoilta, niin on kaikilla parempi mieli.asian laita nyt lienee niin, ettei kukaan edes suostuisi hankkimaan lapsia kanssani. Tai jos suostuisikin, niin varmaan tappaisin ne omin käsin kun hermostuisin tarpeeksi niiden karjuntaan ja jatkuviin vaatimuksiin. Elikä ei kiitos:)
Bussin alle työmatkalla...täytyy todeta että hyvä varasuunnitelma. Minunkin olisi näin pimeään vuodenaikaan helppo ujuttautua koulumatkalla bussin alle ja se tulkittaisiin vielä onnettomuudeksi. Mitä nyt saattaisin jäädä kyllä henkiin tai bussi väistäisi minua niin pahasti, että joutuisin maksamaan korvauksia bussissa istuneiden ihmisten loukkaantumisen ansiosta lopun elämääni. Realistista sarkasmia, näin se juuri kävisi mun tapauksessa. - Pimeyden Ruhtinas
demonitar kirjoitti:
asian laita nyt lienee niin, ettei kukaan edes suostuisi hankkimaan lapsia kanssani. Tai jos suostuisikin, niin varmaan tappaisin ne omin käsin kun hermostuisin tarpeeksi niiden karjuntaan ja jatkuviin vaatimuksiin. Elikä ei kiitos:)
Bussin alle työmatkalla...täytyy todeta että hyvä varasuunnitelma. Minunkin olisi näin pimeään vuodenaikaan helppo ujuttautua koulumatkalla bussin alle ja se tulkittaisiin vielä onnettomuudeksi. Mitä nyt saattaisin jäädä kyllä henkiin tai bussi väistäisi minua niin pahasti, että joutuisin maksamaan korvauksia bussissa istuneiden ihmisten loukkaantumisen ansiosta lopun elämääni. Realistista sarkasmia, näin se juuri kävisi mun tapauksessa.Ei kai sitä nyt lapsia tähän maailmaan, huhhuh. Tai ainakaan minulle. Joutuisivat raukkaparat kasvamaan ilman isäänsä, kun se on joko a) Tappanut itsensä
b) Suljettu mielisairaalaan
tai
c) ...hmmph, en tosiaan keksi tähän kohtaan mitään. Taitaa olla niin, että tuossa on ainoat vaihtoehdot mitä minun tulevaisuudellani on. Oi voi...
- Shy-
Et oo ainoa, tosin mä oon onnistunu pitämään ystävät ympärilläni [ainakin jotenkin] , koska oon syntyjäni aikamoinen puhepaketti.. mutta sulkeutunu osaan myös olla ja pelkään sillä kerjääväni huomiota myös.. tosin en todellakaan haluaisi sitä :/ koitahan jaksella, kyllä sinäkin vielä löydät elämänilosi :) toivottavasti itsestäsi. etkä niin kuin minä, PELKÄSTÄÄN muista ihmisistä. voimia sinulle. (:
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p455060Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1131594Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "481239Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella101189- 131123
81-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome171007Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy76969Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v3895Tynkä Eläintarha ei ole enää visiitin väärti
Ähtärin MesiZoo on vajonnut alas. Näytillä olevien eläinten määrä on romahtanut lähemmäs -40%. Paikat ovat päässeet pah57779Junan alle
Kuka päätti tai yritti päättää päivänsä jäämällä junan alle ja aiheutti sen takia veturikuskille ja muille traumat..?27753