Jumalan nimi

Juu, itsekin olen ihmetellyt tuota luopioiden
parjausta tuosta.. mutta tottakai, kaikilla keinoilla.

Nimi Jehova tosiaa on tunnetumpi.. oikea lausumistapa voi yhtä hyvin ja ehkä onkin Jahve.
mutta en kyllä itsekään tuomitse ketään joka lausuu nimeni "ehkä" väärin. pääasia että tarkoittaa minua.

Ei tunnu kivalta jos joku puhuttelee minua näin :

-hän
-hei sinä siellä
-poika?
-kuules
-tuo
-setä
-hei ihminen
-hei?

Paljon mukavempaa on käyttää nimeäni jos tiedossa on niin tiedän ihmisten puhuvan minulle, eikä toki haittaa vaikka lausuisikin hieman väärin...

Jumala vai ihminen?

”MINÄ olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei tule suinkaan vaeltamaan pimeydessä, vaan tulee omistamaan elämän valon.” (Johannes 8:12.) Nämä sanat lausui Jeesus Kristus. Muuan ensimmäisellä vuosisadalla elänyt oppinut mies kirjoitti hänestä: ”Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet huolellisesti kätkettyinä.” (Kolossalaisille 2:3.) Lisäksi Raamatussa sanotaan: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Täsmällinen tieto Jeesuksesta on välttämätön edellytys sille, että voimme tyydyttää hengelliset tarpeemme.

Ihmiset ovat joka puolella maailmaa kuulleet Jeesuksesta Kristuksesta. Hänen vaikutuksensa ihmiskunnan historiaan on kiistaton. Useimmissa maissa on käytössä ajanlasku, jonka mukaan ”vuodet numeroidaan Kristuksen syntymästä laskien – – käyttämällä tarvittaessa vuosiluvun perässä merkintää jKr. (jälkeen Kristuksen syntymän) tai eKr. (ennen Kristuksen syntymää)”. (CD-Facta 2004.)

Käsitykset siitä, kuka Jeesus oli, ovat kuitenkin ristiriitaisia. Joillekuille hän oli vain merkittävä ihminen, joka jätti jälkensä historiaan. Toiset taas palvovat häntä Kaikkivaltiaana Jumalana. Eräät hinduajattelijat ovat rinnastaneet hänet hindujen Krišna-jumalaan, jota monet pitävät ruumiillistuneena jumalana. Oliko Jeesus pelkästään ihminen tai joku sellainen, jota tulisi palvoa? Kuka hän todellisuudessa oli? Mistä hän tuli, ja millainen hän oli? Entä missä hän on nyt? Kuten seuraavasta kirjoituksesta näemme, kirja, jossa puhutaan paljon Jeesuksesta, antaa näihin kysymyksiin totuudenmukaiset vastaukset.


Kuka Jeesus Kristus on?

NUORI juutalaismies Andreas oli varmasti innoissaan kuullessaan ensimmäisen kerran Jeesus Nasaretilaisen puhuvan. Raamattu kertoo, että hän juoksi sanomaan veljelleen: ”Olemme löytäneet Messiaan [eli Kristuksen].” (Johannes 1:41.) Heprean ja kreikan kielessä sanat, jotka tavallisesti käännetään ”Messiaaksi” tai ”Kristukseksi”, merkitsevät ’voideltua’. Jeesus oli Voideltu eli Jumalan Valittu – luvattu Johtaja (Jesaja 55:4). Raamatussa oli hänestä ennustuksia, ja tuon ajan juutalaiset odottivat häntä (Luukas 3:15).

Mistä tiedämme, että Jeesus tosiaan oli Jumalan Valittu? Mietitäänpä, mitä tapahtui vuonna 29, kun Jeesus oli 30-vuotias ja meni Jordanille Johannes Kastajan luo kastettavaksi. Raamatussa kerrotaan: ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja tulevan hänen päälleen. Katso! Taivaista kuului myös ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.’ ” (Matteus 3:16, 17.) Näiden sanojen jälkeen Johanneksella tuskin oli mitään syytä epäillä, että Jeesus oli Jumalan Valittu. Vuodattamalla pyhää henkeään Jeesuksen ylle Jehova Jumala voiteli eli nimitti hänet tulevan Valtakuntansa Kuninkaaksi. Niin Jeesuksesta tuli Jeesus Kristus eli Jeesus Voideltu. Millä tavoin Jeesus sitten oli Jumalan Poika? Mistä hän oli lähtöisin?

Alkuperä ”varhaisista ajoista”

Jeesuksen elämä voitaisiin jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen niistä alkoi jo kauan ennen kuin hän syntyi ihmiseksi. Hänen alkuperänsä on ”varhaisista ajoista, ajan hämärän päivistä” (Miika 5:2). Hän itse sanoi: ”Minä olen siitä, mikä on ylhäällä”, eli taivaasta (Johannes 8:23). Hän oli elänyt taivaassa mahtavana henkipersoonana.

Kaikilla luoduilla on alku, joten jossain vaiheessa Jumala oli olemassa yksin. Mittaamattomia aikoja sitten hänestä tuli Luoja. Kenet hän loi ensimmäiseksi? Raamatun viimeisessä kirjassa osoitetaan, että ”Jumalan luomakunnan alku” oli Jeesus (Ilmestys 3:14). Hän on ”koko luomakunnan esikoinen”, sillä ”hänen välityksellään luotiin kaikki muu, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät” (Kolossalaisille 1:15, 16). Ainoastaan hänet Jumala loi suoranaisesti itse. Siksi häntä sanotaan Jumalan ”ainosyntyiseksi Pojaksi” (Johannes 3:16). Tätä Esikoispoikaa kutsutaan myös ”Sanaksi”, koska ennen ihmiseksi tuloaan hän palveli taivaassa Jumalan Edustajana (Johannes 1:14).

Tuo ”Sana” oli Jehova Jumalan luona alussa, kun taivaat ja maa luotiin. Häneen Jumala viittasi sanoessaan: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme.” (Johannes 1:1; 1. Mooseksen kirja 1:1, 26.) Jehovan Esikoispoika työskenteli aktiivisesti Isänsä rinnalla. Sananlaskujen 8:22–31:ssä hänen esitetään sanovan: ”Minä olin hänen [Luojan] rinnallaan mestarityöntekijänä, ja minuun hän oli erityisesti mieltynyt päivästä päivään, ja minä iloitsin kaiken aikaa hänen edessään.”

Jehova Jumala ja hänen ainosyntyinen Poikansa ovat varmasti oppineet tuntemaan toisensa hyvin läheisesti työskennellessään rinta rinnan. Tiivis kanssakäyminen Jehovan kanssa määrättömiä aikoja vaikutti tottelevaiseen Poikaan syvällisesti. Hänestä tuli aivan Isänsä kaltainen. Kolossalaiskirjeen 1:15:ssä Jeesusta sanotaan ”näkymättömän Jumalan kuvaksi”. Tässä on yksi syy, miksi tieto Jeesuksesta on välttämätön edellytys sille, että voimme tyydyttää hengelliset tarpeemme ja luonnollisen halumme oppia tuntemaan Jumala. Jeesus toimi maan päällä kaikessa juuri niin kuin Jehova odotti. Kun siis opimme tuntemaan Jeesuksen, opimme samalla tuntemaan paremmin myös Jehovan. (Johannes 8:28; 14:8–10.) Entä miten Jeesus tuli maan päälle?

Elämä ihmisenä

Toinen vaihe Jeesuksen elämässä alkoi, kun Jumala lähetti hänet maan päälle. Jehova siirsi hänen elämänsä taivaasta ihmeen välityksellä uskollisen juutalaisneitsyen Marian kohtuun. Jeesus ei perinyt mitään vajavuuksia, koska hänellä ei ollut ihmisisää. Jehovan pyhää henkeä eli vaikuttavaa voimaa tuli Marian päälle, ja Korkeimman voima peitti hänet varjoonsa, niin että hän tuli raskaaksi (Luukas 1:34, 35). Näin hän saattoi synnyttää täydellisen lapsen. Jeesus kasvoi puuseppä Joosefin ottopoikana vaatimattomissa oloissa monilapsisen perheen esikoisena. (Jesaja 7:14; Matteus 1:22, 23; Markus 6:3.)

Jeesuksen lapsuudesta ei tiedetä kovin paljon, mutta eräs tapaus on huomionarvoinen. Kun Jeesus oli 12-vuotias, hänen vanhempansa ottivat hänet mukaansa jokavuotiselle matkalleen Jerusalemiin pesah-juhlaan. Siellä hän vietti paljon aikaa temppelissä, jossa hän ”istui opettajien keskellä ja kuunteli heitä ja kyseli heiltä”. Kerrotaan, että ”kaikki, jotka kuuntelivat häntä, hämmästelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan”. Jeesus kykeni jo nuorena paitsi esittämään syvällisiä hengellisiä kysymyksiä myös antamaan älykkäitä vastauksia, jotka hämmästyttivät muita. (Luukas 2:41–50.) Kotikaupungissaan Nasaretissa hän oppi puusepän ammatin, epäilemättä kasvatusisänsä Joosefin ohjauksessa (Matteus 13:55).

Jeesus asui Nasaretissa 30-vuotiaaksi. Sitten hän lähti Johanneksen luo kastettavaksi ja aloitti dynaamisen palveluksensa. Kolmen ja puolen vuoden ajan hän kulki kotimaataan ristiin rastiin julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Todisteeksi siitä, että hän oli Jumalan lähettämä, hän teki monia ihmeitä – voimatekoja, joihin inhimilliset kyvyt eivät riitä. (Matteus 4:17; Luukas 19:37, 38.)

Jeesus oli myös hyvin lämminsydäminen mies, jolla oli syviä tunteita. Hänen lempeytensä näkyi varsinkin siitä, miten hän suhtautui toisiin. Ihmiset viihtyivät hänen seurassaan, koska hän oli ystävällinen ja helposti lähestyttävä. Lapsetkin pitivät hänestä (Markus 10:13–16). Naisia Jeesus kohteli kunnioittavasti, vaikka heitä siihen aikaan usein halveksittiin (Johannes 4:9, 27). Hän auttoi köyhiä ja sorrettuja saamaan virvoitusta sielulleen (Matteus 11:28–30). Hänen opetuksensa oli selvää, yksinkertaista ja käytännöllistä. Siitä myös heijastui hänen vilpitön halunsa saada kuulijat ymmärtämään, millainen oli tosi Jumala Jehova (Johannes 17:6–8).

Jumalan pyhän hengen voimalla Jeesus paransi sääliväisesti sairaita ja ahdistuneita (Matteus 15:30, 31). Esimerkiksi kerran hänen luokseen tuli spitaalinen, joka sanoi: ”Jos vain haluat, niin sinä voit puhdistaa minut.” Mitä Jeesus teki? Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ”Minä haluan. Puhdistu.” Ja mies parani! (Matteus 8:2–4.)

Erään toisen kerran Jeesuksen luona viipyi suuri ihmisjoukko kolme päivää ilman mitään syötävää. Jeesus tunsi sääliä heitä kohtaan ja ruokki ihmeen avulla ”neljätuhatta miestä naisten ja pienten lasten lisäksi”. (Matteus 15:32–38.) Jeesus myös tyynnytti myrskyn, joka uhkasi hänen ystäviensä turvallisuutta (Markus 4:37–39). Hän herätti kuolleita (Luukas 7:22; Johannes 11:43, 44). Hän jopa antoi halukkaasti täydellisen ihmiselämänsä, jotta epätäydellisillä ihmisillä olisi tulevaisuudentoivo. Miten syvästi hän rakastikaan ihmisiä!

Missä nykyään?

Jeesus kuoli kidutuspaalussa 331⁄2-vuotiaana. Hänen elämänsä ei kuitenkaan päättynyt siihen. Sen kolmas vaihe alkoi kolmisen päivää myöhemmin, kun Jehova Jumala herätti hänet kuolleista henkipersoonaksi. Sen jälkeen Jeesus näyttäytyi sadoille aikalaisilleen. (1. Korinttilaisille 15:3–8.) Sitten hän ”istui Jumalan oikealle puolelle” odottamaan, kunnes hän saisi kuninkaallisen vallan (Heprealaisille 10:12, 13). Kun se hetki koitti, hän alkoi hallita Kuninkaana. Millaisena meidän siis pitäisi nähdä Jeesus nykyään? Pitäisikö hänet muistaa kuolemantuskissa kituvana miehenä? Tulisiko häntä palvoa? Jeesus ei ole nykyään ihminen eikä Kaikkivaltias Jumala vaan mahtava henkiolento ja hallitseva Kuningas. Hyvin pian hän tekee ilmeiseksi hallitusvaltansa tähän levottomaan maailmaan nähden.

Ilmestyksen 19:11–16:ssa kuvaillaan vertauskuvallisella kielellä, miten Jeesus Kristus ratsastaa kuninkaana valkoisella hevosella tuomitsemaan ja käymään sotaa vanhurskaudessa. Hänellä on ”terävä pitkä miekka, jotta hän löisi sillä kansakuntia”. Hän tulee siis käyttämään suurta valtaansa tuhotakseen jumalattomat. Entä miten käy niiden, jotka pyrkivät noudattamaan mallia, jonka hän jätti maan päällä ollessaan? (1. Pietarin kirje 2:21.) Hän ja hänen Isänsä suojelevat nämä ihmiset läpi tulevan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” eli Harmagedonin, kuten tuota tapahtumaa usein kutsutaan, ja he saavat elää ikuisesti Jumalan taivaallisen valtakunnan maallisina alamaisina (Ilmestys 7:9, 14; 16:14, 16; 21:3, 4).

Rauhaisalla hallituskaudellaan Jeesus tulee tekemään hämmästyttäviä ihmeitä koko ihmiskunnan hyväksi (Jesaja 9:6, 7; 11:1–10). Hän parantaa sairaat ja tekee lopun kuolemasta. Hänen välityksellään Jumala herättää kuolleista miljardeja ihmisiä ja antaa heille mahdollisuuden elää maan päällä ikuisesti (Johannes 5:28, 29). Emme pysty edes kuvittelemaan, miten suurenmoista on elää Valtakunnan alaisuudessa. On tärkeää hankkia edelleen Raamatun tuntemusta ja oppia tuntemaan Jeesus Kristus yhä paremmin.



Jeesuksen ihmeteot olivat yleisesti tiedossa. Jopa hänen vihollisensa tunnustivat, että hän teki ”monia tunnusmerkkejä” (Johannes 11:47, 48).

Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Puhu perustellen käyttämällä Raamattua sivuilla 307 ja 308 käsitellään sitä, kuoliko Kristus paalussa vai ristillä.



ONKO JEESUS KAIKKIVALTIAS JUMALA?

Monet uskonnolliset ihmiset sanovat, että Jeesus on Jumala. Jotkut väittävät, että Jumala on kolmiyhteinen. Kolminaisuusopin mukaan ”Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.” Nämä kolme olisivat ”yhtä iankaikkiset ja juuri yhdenkaltaiset”. (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus 1948.) Pitääkö tämä näkemys paikkansa?

Jehova Jumala on Luoja (Ilmestys 4:11). Hänellä ei ole alkua eikä loppua, ja hän on kaikkivaltias (Psalmit 90:2). Jeesuksella taas on ollut alku (Kolossalaisille 1:15, 16). Hän puhui Jumalasta Isänään ja sanoi: ”Isä on minua suurempi.” (Johannes 14:28.) Hän selitti myös, että joitakin asioita eivät hän eivätkä enkelit tienneet vaan ainoastaan Isä (Markus 13:32).

Jeesus rukoili Isäänsä: ”Älköön – – tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luukas 22:42.) Ketä Jeesus olisi rukoillut, ellei jotakin korkeampaa Persoonaa? Jeesus ei myöskään herättänyt itseään kuolleista, vaan sen teki Jumala (Apostolien teot 2:32). Isä ja Poika eivät selvästikään olleet yhdenvertaisia ennen Jeesuksen elämää maan päällä eivätkä sen aikana. Entä sen jälkeen kun Jeesus sai ylösnousemuksen taivaaseen? Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 11:3:ssa sanotaan: ”Jumala on Kristuksen pää.” Poika tulee aina pysymään alamaisena Jumalalle (1. Korinttilaisille 15:28). Raamattu siis osoittaa, että Jeesus ei ole Kaikkivaltias Jumala. Hän on Jumalan Poika.

Pyhä henki, jota pidetään kolminaisuuden kolmantena persoonana, ei ole persoona. Psalmista sanoi rukouksessaan Jumalalle: ”Jos lähetät henkesi, ne luodaan.” (Psalmit 104:30.) Tämä henki ei ole itse Jumala vaan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa kaiken, mitä haluaa. Pyhän hengen välityksellä Jumala loi fyysiset taivaat, maapallon ja kaiken elollisen (1. Mooseksen kirja 1:2; Psalmit 33:6). Sen välityksellä hän ohjasi miehiä, jotka kirjoittivat Raamatun (2. Pietarin kirje 1:20, 21). Kolminaisuusoppi ei siis ole Raamatun mukainen opetus. ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova”, sanoo Raamattu (5. Mooseksen kirja 6:4).

Kristityt Jehovan todistajat ensimmäisellä vuosisadalla

”TE TULETTE olemaan todistajiani – – maan ääriin asti.” (Apt. 1:8.) Näillä jäähyväissanoilla Jeesus antoi opetuslastensa tehtäväksi olla todistajia. Mutta kenen todistajia? ”Todistajiani”, Jeesus sanoi. Merkitseekö tämä sitä, että heidän ei pitänyt todistaa Jehovasta? Ei toki!

Todellisuudessa Jeesuksen opetuslapsille annettiin ennenkuulumaton etu — todistaa sekä Jehovasta että Jeesuksesta. Koska Jeesuksen varhaiset opetuslapset olivat uskollisia juutalaisia, he olivat jo Jehovan todistajia (Jes. 43:10–12, UM). Mutta nyt heidän piti todistaa myös Jeesuksen tärkeästä osasta Jehovan nimen pyhittäjänä Hänen messiaanisen valtakuntansa välityksellä. He todistivat siis Jeesuksesta tuottaakseen kunniaa Jehovalle. (Room. 16:25–27; Fil. 2:9–11.) He vahvistivat sen, että Jehova ei ollut valehdellut, vaan että yli 4 000 vuoden kuluttua hän oli vihdoin herättänyt kauan aiemmin luvatun Messiaan eli Kristuksen!

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneille kristityille Jehovan todistajille annettiin myös ainutlaatuinen vastuu — vastuu, joka on aidoilla kristityillä vielä nykyäänkin.

”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia”

Saatuaan ylösnousemuksen kuolleista Jeesus näyttäytyi opetuslapsilleen, jotka olivat kokoontuneet eräälle vuorelle Galileaan. Siellä Jeesus esitti pääpiirteittäin heidän vastuunsa: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matt. 28:19, 20.) Mietihän, mitä tähän tärkeään tehtävään sisältyi.

”Menkää”, Jeesus sanoi. Mutta keiden luo? ”Kaikkien kansojen ihmisten” luo. Tämä oli uusi käsky, ja se oli erityisen haasteellinen juutalaisuskoville. (Vrt. Apt. 10:9–16, 28.) Ennen Jeesuksen päiviä pakanat otettiin tervetulleina vastaan, kun he tulivat Israeliin kiinnostuksesta tosi palvontaa kohtaan (1. Kun. 8:41–43). Palveluksensa aiemmassa vaiheessa Jeesus oli kehottanut apostoleita: ”menkää” ja ”saarnatkaa”, mutta vain ”Israelin huoneen kadonneille lampaille” (Matt. 10:1, 6, 7). Nyt heitä käskettiin menemään kaikkien kansojen ihmisten luo. Mitä tarkoitusta varten?

”Tehkää opetuslapsia”, Jeesus käski. Hänen opetuslastensa tosiaan käskettiin tehdä opetuslapsia toisista. Mitä tähän sisältyy? Opetuslapsi on oppija, opetettu — ei kuitenkaan vain oppilas, vaan kannattaja. Opetuslapsi ei hyväksy Jeesuksen valtaa ainoastaan sisimmässään uskomalla häneen, vaan myös ulkonaisesti tottelemalla häntä. Uuden testamentin teologisen sanakirjan (Theological Dictionary of the New Testament) mukaan ”opetuslapseksi” käännetty kreikkalainen sana (ma·thē·tēs′) ”viittaa sellaiseen henkilökohtaiseen kiintymykseen, joka muovaa [opetuslapseksi] sanotun koko elämää”.

”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa”, Jeesus lisäsi. Jotta ihminen voisi henkilökohtaisesti kiintyä Jeesukseen, häntä täytyy opettaa ”noudattamaan kaikkea”, mitä Kristus on käskenyt, myös hänen käskyään saarnata ”valtakunnan hyvää uutista” (Matt. 24:14). Vain tällä tavoin hänestä voi tulla opetuslapsi sanan todellisessa merkityksessä. Lisäksi vain ne, jotka ottavat opetuksen vastaan ja joista tulee aitoja opetuslapsia, kastetaan.

”Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti”, Jeesus vakuutti heille. Jeesuksen opetus on aina ajankohtaista, ei koskaan vanhentunutta. Sen perusteella kristityillä on nykyäänkin velvollisuus tehdä opetuslapsia toisista.

Kristuksen seuraajille annettiin näin ollen vastuullinen työ: tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen keskuudessa. Tehdäkseen Kristuksen opetuslapsia heidän piti kuitenkin todistaa Jehovan nimestä ja valtakunnasta, sillä juuri niin heidän Esikuvansa Jeesus oli tehnyt (Luuk. 4:43; Joh. 17:26). Niistä, jotka hyväksyivät Kristuksen opetuksen ja joista tuli opetuslapsia, tuli siten kristittyjä Jehovan todistajia. Todistajaksi ei enää tultu syntymän perusteella — syntymällä juutalaiseen kansaan — vaan valinnan perusteella. Todistajiksi tulleiden vaikuttimena oli rakkaus Jehovaan ja vilpitön halu alistua hänen suvereeniin hallitusvaltaansa (1. Joh. 5:3).

Todistivatko ensimmäisen vuosisadan kristityt Jehovan todistajat Jumalasta ja Kristuksesta, ja tekivätkö he opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä?

”Maan ääriin asti”

Kohta annettuaan opetuslapsilleen heidän tehtävänsä Jeesus palasi Isänsä taivaalliseen asuinpaikkaan (Apt. 1:9–11). Laajakantoinen opetuslasten tekeminen pääsi vauhtiin kymmenen päivää myöhemmin, helluntaipäivänä vuonna 33. Jeesus vuodatti luvatun pyhän hengen odottamassa olleisiin opetuslapsiinsa. (Apt. 2:1–4; vrt. Luuk. 24:49 ja Apt. 1:4, 5.) Tämä sai heidät innokkaasti saarnaamaan ylösnousseesta Kristuksesta ja hänen tulevasta paluustaan Valtakunnan vallassa.

Jeesuksen ohjeiden mukaisesti nuo ensimmäisen vuosisadan opetuslapset aloittivat Jumalasta ja Kristuksesta todistamisensa heti Jerusalemista (Apt. 1:8). Apostoli Pietari otti johdon ja ”antoi perusteellisen todistuksen” tuhansille juutalaisille, jotka olivat tulleet monista kansoista viettämään helluntaijuhlaa (Apt. 2:5–11, 40). Pian oli uskovien miesten luku jo noin 5 000 (Apt. 4:4; 6:7). Myöhemmin Filippus julisti samarialaisille ”hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä” (Apt. 8:12).

Työtä oli kuitenkin vielä paljon. Vuodesta 36 lähtien, jolloin Kornelius-niminen ympärileikkaamaton pakana kääntyi, hyvää uutista alettiin kertoa kaikkien kansojen ei-juutalaisille ihmisille (Apt. 10. luku). Hyvä uutinen levisikin niin nopeasti, että suunnilleen vuonna 60 apostoli Paavali saattoi sanoa, että sitä oli ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on” (Kol. 1:23). Siten Jeesuksen uskolliset seuraajat olivat ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä tehneet opetuslapsia eri puolilla Rooman imperiumia — Aasiassa, Euroopassa ja Afrikassa!

Koska ensimmäisen vuosisadan kristityt Jehovan todistajat saivat paljon aikaan hyvin lyhyessä ajassa, herää kysymys: oliko heillä jonkinlainen organisaatio? Jos oli, niin millainen?

Kristillisen seurakunnan organisaatio

Juutalainen kansa oli Mooseksen päivistä lähtien ainutlaatuisessa asemassa — se oli Jumalan seurakunta. Jumala järjesti tuon seurakunnan erittäin hyvin vanhinten, päämiesten, tuomarien ja päällysmiesten alaisuuteen (Joos. 23:1, 2). Juutalainen kansa kuitenkin menetti etuoikeutetun asemansa, koska se hylkäsi Jehovan Pojan (Matt. 21:42, 43; 23:37, 38; Apt. 4:24–28). Jumalan kristillinen seurakunta astui helluntaina vuonna 33 Israelin seurakunnan sijaan. Miten tämä kristillinen seurakunta oli organisoitu?

Jo helluntaipäivänä opetuslapset ”omistautuivat jatkuvasti apostolien opetukseen”, mikä ilmaisee, että heillä oli alussa opetukseen perustuva ykseys. Tuosta ensimmäisestä päivästä lähtien he olivat koolla ”yksimielisesti”. (Apt. 2:42, 46.) Opetuslasten tekemisen laajentuessa uskovien seurakuntia alkoi muodostua ensin Jerusalemiin ja sitten Jerusalemin ulkopuolelle (Apt. 8:1; 9:31; 11:19–21; 14:21–23). Niillä oli tapana kokoontua sekä julkisissa tiloissa että yksityiskodeissa (Apt. 19:8, 9; Room. 16:3, 5; Kol. 4:15).

Mikä esti laajenevaa kristillistä seurakuntaa tulemasta riippumattomien paikallisseurakuntien löyhäksi yhteisöksi? Sen jäsenet oli yhdistetty yhden Johtajan alaisuuteen. Jeesus Kristus oli alusta saakka seurakunnan nimitetty Herra ja Pää, ja kaikki seurakunnat tunnustivat hänen asemansa (Apt. 2:34–36; Ef. 1:22). Taivaasta käsin Kristus johti aktiivisesti maan päällä olevan seurakuntansa asioita. Miten? Pyhän hengen ja enkelien välityksellä, jotka Jehova oli antanut hänen käyttöönsä. (Apt. 2:33; vrt. Apt. 5:19, 20; 8:26; 1. Piet. 3:22.)

Tämän lisäksi Kristus saattoi käyttää kristillisen seurakunnan ykseyden säilyttämiseen näkyvää hallintoelintä. Aluksi hallintoelin koostui Jeesuksen uskollisista apostoleista. Myöhemmin siihen kuului muita Jerusalemin seurakunnan vanhimpia sekä apostoli Paavali, vaikka hän ei asunutkaan Jerusalemissa. Jokainen seurakunta tunnusti tämän vanhinten muodostaman keskuselimen vallan ja odotti siltä ohjausta, kun heräsi järjestöä tai oppeja koskevia kiistakysymyksiä. (Apt. 2:42; 6:1–6; 8:14–17; 11:22; 15:1–31.) Millainen oli tulos? ”Sen tähden seurakunnat lujittuivatkin jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä.” (Apt. 16:4, 5.)

Pyhän hengen ohjauksessa toimiva hallintoelin johti valvojien ja avustavien palvelijoiden nimittämistä huolehtimaan kustakin seurakunnasta. Nämä miehet täyttivät kaikissa seurakunnissa käytössä olleet hengelliset pätevyysvaatimukset, eivät vain paikallisesti asetettuja normeja. (1. Tim. 3:1–13; Tiit. 1:5–9; 1. Piet. 5:1–3.) Valvojia kehotettiin noudattamaan Raamatun ohjeita ja alistumaan pyhän hengen johtoon (Apt. 20:28; Tiit. 1:9). Kaikkia seurakunnan jäseniä kannustettiin: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon.” (Hepr. 13:17.) Näin säilyi ykseys sekä jokaisessa paikallisseurakunnassa että koko kristillisessä seurakunnassa.

Vaikka joillakin miehillä oli vastuuasemia, niin ensimmäisen vuosisadan kristittyjen Jehovan todistajien keskuudessa ei ollut jakoa pappeihin ja maallikoihin. He olivat kaikki veljiä; heillä oli vain yksi Johtaja, Kristus (Matt. 23:8, 10).

Tunnettuja pyhästä käytöksestään ja rakkaudestaan

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden Jehovan todistajien todistus ei rajoittunut ”huulten hedelmään” (Hepr. 13:15). Opetuslapsena olo vaikutti kristityn todistajan koko elämään. Siksi nuo kristityt eivät ainoastaan julistaneet uskonkäsityksiään, vaan heidän uskonkäsityksensä muuttivat heidän elämänsä. He panivat pois vanhan persoonallisuuden syntisine tapoineen ja pyrkivät pukeutumaan Jumalan tahdon mukaan luotuun uuteen persoonallisuuteen (Kol. 3:5–10). He olivat totuudellisia ja rehellisiä sekä uutteria ja luotettavia (Ef. 4:25, 28). He olivat moraalisesti puhtaita — sukupuolinen moraalittomuus oli ehdottomasti kielletty. Samoin kiellettiin juopottelu ja epäjumalanpalvelus. (Gal. 5:19–21.) Hyvin aiheellisesti siis kristillisyys tuli tunnetuksi ”Tienä”, elämäntienä eli -tapana, joka keskittyi Jeesukseen uskomiseen ja hänen askeleidensa tarkkaan seuraamiseen (Apt. 9:1, 2; 1. Piet. 2:21, 22).

Yksi ominaisuus kuitenkin erottuu yli kaikkien muiden — rakkaus. Varhaiskristityt olivat rakkaudellisen kiinnostuneita uskontoveriensa tarpeista (Room. 15:26; Gal. 2:10). He eivät rakastaneet toisiaan niin kuin itseään, vaan enemmän kuin itseään. (Vrt. Fil. 2:25–30.) He olivat halukkaita jopa kuolemaan toistensa puolesta. Tämä ei kuitenkaan ollut yllättävää. Eikö Jeesuskin ollut halukas kuolemaan heidän puolestaan? (Joh. 15:13; vrt. Luuk. 6:40.) Hän saattoi sanoa opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:34, 35.) Kristus käski seuraajiaan osoittamaan uhrautuvaista rakkautta, ja tätä käskyä hänen ensimmäisellä vuosisadalla eläneet opetuslapsensa noudattivat tarkoin (Matt. 28:20).

Ei osa maailmasta

Täyttääkseen vastuunsa tehdä opetuslapsia ja olla Jumalan ja Kristuksen todistajia ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät voineet antaa maailman asioiden kääntää huomiotaan muualle; heidän oli keskityttävä tehtäväänsä. Jeesus oli totisesti tehnyt niin. Hän sanoi Pilatukselle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Joh. 18:36.) Lisäksi hän sanoi opetuslapsilleen selvästi: ”[Te] ette ole osa maailmasta.” (Joh. 15:19.) Varhaiskristityt pysyivät siis Jeesuksen tavoin erossa maailmasta; he eivät sekaantuneet politiikkaan eivätkä sotiin (vrt. Joh. 6:15). He eivät myöskään menneet maailmallisten tapojen ansaan — eivät tavoitelleet kiihkeästi aineellista omaisuutta eivätkä uppoutuneet nautintoihin (Luuk. 12:29–31; Room. 12:2; 1. Piet. 4:3, 4).

Koska ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kristityt todistajat pysyivät erossa maailmasta, he olivat muista erottuva kansa. Historioitsija E. G. Hardy huomauttaa kirjassaan Kristillisyys ja Rooman hallitus: ”Kristityt olivat muukalaisia ja pyhiinvaeltajia ympärillään olevassa maailmassa; heidän kansalaisuutensa oli taivaassa; valtakunta, jota he odottivat, ei ollut tästä maailmasta. Siitä seurannut kiinnostuksen puute julkisiin asioihin tuli näin ollen alun pitäen olemaan kristillisyyden huomattava piirre.” (Christianity and the Roman Government.)

Vainottuja vanhurskauden tähden

”Ei orja ole isäntäänsä suurempi”, Jeesus varoitti. ”Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin.” (Joh. 15:20.) Ennen kuolemistaan kidutuspaalussa Jeesus kärsi ankaraa vainoa (Matt. 26:67; 27:26–31, 38–44). Hänen varoituksensa mukaisesti hänen opetuslapsiaankin kohdeltiin pian samalla tavoin (Matt. 10:22, 23). Mutta miksi?

Ei kestänyt kauan, kun toiset panivat varhaiskristityt merkille. Heillä oli korkeat moraaliperiaatteet, ja he olivat nuhteettomia. He olivat suorasukaisia ja innokkaita tekemään opetuslapsia, ja sen vuoksi kirjaimellisesti tuhannet ihmiset hylkäsivät väärät uskonnolliset järjestelmät ja tulivat kristityiksi. He kieltäytyivät sekaantumasta maailman asioihin. He eivät ottaneet osaa keisarin palvontaan. Ei ole siksi mikään ihme, että heistä tuli nopeasti väärän uskonnon johtajien ja harhaan johdettujen poliittisten hallitsijoiden ilkeämielisen vainon kohteita. (Apt. 12:1–5; 13:45, 50; 14:1–7; 16:19–24.) Nämä olivat kuitenkin vain todellisen vainoojan — ”alkuperäisen käärmeen”, Saatanan — ihmisedustajia (Ilm. 12:9; vrt. Ilm. 12:12, 17). Mikä oli hänen tavoitteensa? Tukahduttaa kristillisyys ja kristittyjen rohkea todistamistyö.

Vainottiinpa ensimmäisellä vuosisadalla eläneitä kristittyjä Jehovan todistajia miten paljon hyvänsä, heitä ei saatu vaiennettua! He olivat saaneet saarnaamistehtävänsä Jumalalta Kristuksen välityksellä, ja he tottelivat päättäväisesti Jumalaa ennemmin kuin ihmisiä. (Apt. 4:19, 20, 29; 5:27–32.) He turvautuivat Jehovan voimaan ja luottivat siihen, että hän palkitsisi uskollisten todistajiensa kestävyyden (Matt. 5:10; Room. 8:35–39; 15:5).

Historia vahvistaa sen, että Rooman imperiumin vallanpitäjät eivät onnistuneet vainollaan tukahduttamaan varhaisia kristittyjä Jehovan todistajia. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josephus sanoo: ”Eikä hänen [Jeesuksen] mukaansa nimitetty kristittyjen joukko ole vielä nykyäänkään [noin vuonna 93] kadonnut.” (Jewish Antiquities [alkuteos Antiquitates Iudaicae, Juutalaisten muinaishistoria], XVIII, 64 [iii, 3].)

Kertomus ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden kristittyjen Jehovan todistajien todistuksesta paljastaa siis useita selvästi tunnistettavia ominaispiirteitä: he täyttivät rohkeasti ja innokkaasti tehtävänsä todistaa Jumalasta ja Kristuksesta ja tehdä opetuslapsia; heidän järjestörakenteessaan kaikki olivat veljiä, eikä ollut jakoa pappeihin ja maallikoihin; he noudattivat korkeita moraaliperiaatteita ja rakastivat toisiaan; he pysyivät erossa maailmallisista tavoista ja toimista; ja heitä vainottiin vanhurskauden tähden.

Ota selville koko totuus!

”EN OLE koskaan nähnyt tuota nimeä omassa Raamatussani”, huomautti Francisco. Nimi Jehova oli juuri tullut esiin keskustelussa erään Jehovan todistajan kanssa. Francisco ei tosin olisi voinutkaan nähdä Jumalan nimeä omassa Raamatussaan, joka on portugalinkielisen Almeidan käännöksen vuoden 1969 painos. Jehovan nimi ei esiinny siinä. Francisco on brasilialainen katolilainen, käy säännöllisesti messussa sunnuntaisin ja nauttii Raamatun lukemisesta kotonaan. Mutta nimi Jehova herätti hänen uteliaisuutensa.

Kuka on Jumala?

Seuraavalla viikolla tuo Jehovan todistaja toi hänen nähtäväkseen Almeidan käännöksen aikaisemman painoksen. He vertasivat noita kahta painosta Psalmin 83:19:n kohdalta. Mitä he huomasivat? Tuossa vuoden 1966-painoksessa luki: ”Sinä, jolle yksin nimi JEHOVA kuuluu, olet Korkein kaikessa maassa”! Vuoden 1969-painoksessa käytetään ”JEHOVA”-nimen sijasta sanaa ”HERRA”. ”Kuten näet, he ovat tehneet tässä kohden joitakin muutoksia”, sanoi tuo Jehovan todistaja ja kysyi sitten: ” ’Herra’ ei suinkaan ole mikään persoonanimi, vai onko?” ”Ei ole”, vastasi Francisco. Hieman närkästyneenä hän lisäsi: ”Miten he ovat voineet tehdä tuollaista?”

Tässä avautui tilaisuus tutkia hieman Jumalan nimeen liittyviä asioita. Francisco sai tietää esimerkiksi sen, että vuodelta 1910 olevan katolisen tietosanakirjan (The Catholic Encyclopedia) mukaan Jehova on ”Jumalan oikea nimi Vanhassa testamentissa”. Hän sai myös tietää, että ”Vanhassa testamentissa”, josta suurin osa on kirjoitettu heprean kielellä, tuo nimi esiintyy lähes 7 000 kertaa. Kenelläkään kääntäjällä ei ole oikeutta muuttaa Jehovan oikeata nimeä epämääräiseksi arvonimeksi Herra. Francisco halusi tietää totuuden Jehovan nimestä, ja hän sai sen selville itse Raamatusta hyvin opastetun tutkimisen jälkeen.

Mikä on Jeesuksen asema?

Aivan kuten edellisessä kirjoituksessa huomautettiin, maailman uskonnot ovat vääristelleet monia totuuksia. Jehovan todistajilla on muuten talosta-taloon-palveluksessaan tilaisuus saada selville, mitä ihmiset uskovat. Se voi tietenkin vaihdella eri paikkakunnilla, mutta jotkin käsitykset ovat tyypillisiä. Esimerkiksi kun heiltä kysytään: ’Kuka on Jumala?’ jotkut puhuteltavat sanovat: ’Jeesus.’ Tällä he tarkoittavat sitä, että Jeesus on Kaikkivaltias Jumala. Mutta onko tämä käsitys totuudenmukainen?

Pohdihan seuraavia ajatuksia. Jeesus rukoili Isäänsä: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3) Huomasitko, että Jeesus ei viitannut itseensä vaan taivaalliseen Isäänsä ”ainoana tosi Jumalana”? Näin ollen Jeesuksen varhaiset opetuslapset olivat oikeassa, kun he sanoivat hänelle: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” Jeesus itse sanoi: ”Olen Jumalan Poika.” Näin ollen totuus on, että Jeesus ei ole Kaikkivaltias Jumala, vaan hän on Jehova Jumalan Poika. – Matteus 14:33; Johannes 10:36.

Mikä on maan kohtalo?

Mitä on sanottava tämän sukupolven ja maapallon kohtalosta? John F. Kennedy, Yhdysvaltain edesmennyt presidentti, sanoi puhuessaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa: ”Meillä on valta tehdä tästä ihmissukupolvesta maailmanhistorian paras – tai tehdä siitä viimeinen.” Nykypäivän maailmanjohtajat ajattelevat ilmeisesti samoin. Jehovan todistajat kuulevat usein palveluksessaan sanottavan, että joko tuli tai ydinsota tuhoaa planeetta Maan. Tämän uskomuksen tueksi jotkut viittaavat Ilmestyskirjan 21:1:een, jossa sanotaan: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä entinen taivas ja entinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ole.”

Raamattu käyttää usein sanaa ”maa” kuvaannollisella tavalla viitaten ihmiskuntaan. Yksi esimerkki tästä löytyy 1. Mooseksen kirjan 11:1:stä, jossa sanotaan: ”Kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi.” (Ks. myös 1. Kuningasten kirja 2:1, 2, ”maailman” = ”maan”, UM; Psalmi 96:1.) Ilmestyksen 21:1:ssä mainittu ”entinen maa” ei viittaa tähän planeettaan vaan pahaan ihmisyhteiskuntaan, joka tullaan tuhoamaan. Se avaa tien paratiisin ennallistamiselle maan päälle. (Luukas 23:43; 2. Tessalonikalaisille 1:6–9; Ilmestys 21:4) Tämä on lisäksi sopusoinnussa Raamatun muiden osien kanssa, jotka osoittavat, ettei kirjaimellista maata koskaan tuhota. Esimerkiksi Psalmissa 104:5 sanotaan, että Jumala ’asetti maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti’. (Vrt. Saarnaaja 1:4.) Todellakin Jehova ’valmisti maan asuttavaksi’ ikuisesti. – Jesaja 45:18.

Miksi tulisi saada selville koko totuus?

Edellä on esitetty vain joitakin esimerkkejä nykyään hyvin yleisistä vääristä käsityksistä. Kun puhuteltava kuitenkin on halukas kuuntelemaan perusteita, kuten Francisco oli, Jehovan todistajat ovat hyvin iloisia siitä, että tie on avoinna valaisevalle keskustelulle Raamatun totuuksista.

Siitä, ettei ota selville koko totuutta, voi olla valitettavat seuraukset. Valaiskaamme asiaa: Kun Jeesus oli maan päällä, monet taivuteltiin uskomaan, että hän oli vain yksi Marian ja Joosefin pojista, pelkkä Nasaretista kotoisin oleva entinen puuseppä. Niinpä he eivät kiinnittäneet häneen paljonkaan huomiota. He olivat osittain oikeassa. Jeesus oli Marian poika, joka oli siinnyt pyhästä hengestä. Hän oli Joosefin ottopoika, ja hän oli työskennellyt puuseppänä. (Markus 6:3) Oliko tässä kuitenkaan koko totuus hänestä? Ei! Hän ei ollut yhtään vähempää kuin Messias ja tuleva ”kuningasten Kuningas”! (Ilmestys 17:14; Luukas 1:32–35; Apostolien teot 2:36) Ne, jotka eivät ottaneet selville koko totuutta Jeesuksesta, menettivät toistumattoman edun nauttia ystävyydestä Jeesuksen kanssa maan päällä.

Ota selville koko totuus

Muinaisessa Makedoniassa sijainnut Berean kaupunki (nykyään Véroia) on tunnettu Raamatun lukijoille sen ensimmäisen vuosisadan asukkaitten kiitettävän asenteen vuoksi. Millainen asenne heillä oli? Kertomus sanoo: ”He ottivat [apostoli Paavalin saarnaaman] sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin.” Mikä tästä oli tuloksena? ”Monet heistä tulivat uskoviksi samoin kuin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.” – Apostolien teot 17:11, 12.

Yhtä kiitettävä asenne oli Jumalan muinaisilla profeetoilla. He ”tiedustelivat ahkerasti ja tutkivat huolellisesti” pelastusta, joka oli tuleva Messiaan välityksellä. (1. Pietari 1:10) Jumala siunasi heidän ponnistelunsa. Ei siis ilmeisestikään ole olemassa mitään oikotietä. Raamatusta voi saada selville koko totuuden ainoastaan etsimällä hellittämättömästi ja tutkimalla huolellisesti sen opetuksia!

Saatat pohtia: ’Mistä minun pitäisi aloittaa?’ Luettuaan joitakin kristillisiä julkaisuja eräs Brasiliassa asuva nainen kirjoitti: ”Me [hän ja hänen miehensä] tajusimme pian tarvitsevamme enemmän sellaista tietoa, jotta saisimme vastaukset niihin moniin kysymyksiin joita meillä oli – –. Olkaa hyvä ja kertokaa, miten voin saada Raamatun ja muita kirjoja, jotka auttaisivat minua saamaan lisää tietoa taivaallisesta Isästämme?” Hän oli oikealla tiellä: hän luki Raamattua yhdessä totuudenmukaisen raamatullisen kirjallisuuden kanssa. Jos sinäkin haluat saada selville koko totuuden, avaa sydämesi Jehova Jumalalle ja pyydä hänen apuaan. Ja pane merkille nämä kannustavat sanat: ”Jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, hän pyytäköön sitä jatkuvasti Jumalalta, sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta, ja sitä annetaan hänelle. Mutta pyytäköön jatkuvasti uskossa, lainkaan epäilemättä.” – Jaakob 1:5, 6.

Miljoonat ihmiset keskustelevat Raamatusta Jehovan todistajien kanssa tutkimalla ahkerasti ja etsimällä huolellisesti totuutta. Tällaisen täsmällisen tiedon hankkiminen Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta sekä sen soveltaminen merkitsevät ikuista elämää. (Johannes 17:3) Sinä voit saada näin suurenmoisen siunauksen, jos etsit ahkerasti totuutta ja otat selville koko totuuden.

Opetetaanko Raamatussa kolminaisuutta?

”Katolinen usko on tämä, että me kunnioitamme yhtä Jumalaa kolminaisuudessa ja kolminaisuutta ykseydessä. – – Niinpä siis Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.”

ATHANASIOKSEN uskontunnustuksessa kuvaillaan näillä sanoilla kristikunnan keskeistä opetusta — kolminaisuusoppia. Jos kuulut joko katoliseen tai protestanttiseen kirkkoon, sinulle saatetaan sanoa, että tämä on kaikkein tärkein opetus, mihin sinun täytyy uskoa. Mutta osaatko selittää tuota opetusta? Jotkut kristikunnan älykkäimmistä ihmisistä ovat myöntäneet, etteivät he kykene ymmärtämään kolminaisuusopetusta.

Miksi he sitten uskovat tuohon oppiin? Siksikö, että sitä opetetaan Raamatussa? Edesmennyt anglikaaninen piispa John Robinson vastasi tähän kysymykseen ajatuksia herättävällä tavalla menekkiteoksessaan Honest to God. Hän kirjoitti:

”Laajalle levinnyt saarnaaminen ja opettaminen antaa Kristuksesta käytännössä yliluonnollisen kuvan, jota ei voida osoittaa toteen Uuden testamentin perusteella. Jeesuksen yksinkertaisesti sanotaan olleen Jumala sillä tavalla, että sanoilla ’Kristus’ ja ’Jumala’ on sama merkitys. Raamatussa ei näitä sanoja kuitenkaan käytetä missään kohdin tällä tavoin. Uudessa testamentissa sanotaan Jeesuksen olleen Jumalan Sana, siinä sanotaan Jumalan olleen Kristuksessa, siinä sanotaan Jeesuksen olevan Jumalan poika; mutta siinä ei sanota aivan yksinkertaisesti Jeesuksen olleen Jumala.”

John Robinson herätti kiistaa anglikaanisessa kirkossa. Oliko hän kuitenkin oikeassa todetessaan, ettei missään kohdin ”Uudessa testamentissa” sanota ”aivan yksinkertaisesti Jeesuksen olleen Jumala”?

Mitä Raamatussa todella sanotaan

Tähän kysymykseen saatetaan vastata lainaamalla Johanneksen evankeliumin aloittavaa jaetta: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” (Johannes 1:1, KR-38.) Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, mitä tuo anglikaaninen piispa sanoi? Ei oikeastaan. Kuten John Robinson epäilemättä tiesi, jotkut nykyajan kääntäjät ovat eri mieltä tämän jakeen kääntämisestä. Miksi? Koska alkukielessä kreikassa lauseen ”Sana oli Jumala” sanalla ”Jumala” ei ole määräistä artikkelia. Aikaisemmassa lauseessa ”Sana oli Jumalan tykönä” sana ”Jumala” on määräinen, toisin sanoen sillä on määräinen artikkeli. Tämän vuoksi on tuskin mahdollista, että noilla kahdella sanalla olisi sama merkitys.

Joissakin käännöksissä tuodaankin esiin tämä laadullinen piirre. Esimerkiksi jotkut ovat kääntäneet tuon lauseen seuraavasti: ”Sana oli jumalallinen.” (An American Translation, Schonfield.) Moffatt kääntää: ”Logos oli jumalallinen.” John Robinson ja englantilainen tekstikriitikko Sir Frederick Kenyon ilmaisivat kuitenkin, ettei ”jumalallinen” olisi sopivin käännös, huomauttaessaan, että jos Johannes todella halusi painottaa sitä, hän olisi voinut käyttää kreikan kielen sanaa thei′os ’jumalallinen’. Uuden maailman käännöksessä sanan ”Jumala” katsotaan aivan oikein olevan epämääräinen, ja siinä tuodaan esiin kreikkalaisesta rakenteesta ilmenevä laadullinen piirre; joissakin kielissä asia ilmaistaan epämääräisellä artikkelilla ja suomen kielessä pienellä alkukirjaimella: ”Sana oli jumala.”

Professori C. H. Dodd, joka on johtanut ”Uuden englantilaisen Raamatun” (New English Bible) käännöstyötä, kommentoi tätä näkökantaa seuraavasti: ”Olisi mahdollista kääntää: ’Sana oli jumala.’ Tässä sanatarkassa käännöksessä ei ole moitteen sijaa.” Tuota jaetta ei kuitenkaan käännetä tällä tavoin ”Uudessa englantilaisessa Raamatussa”. Tuossa käännöksessä sanotaan sitä vastoin Johanneksen 1:1:ssä: ”Kun kaikki sai alkunsa, Sana oli jo. Sana asui Jumalan luona, ja mikä Jumala oli, Sana oli.” Miksi käännöskomitea ei valinnut yksinkertaisempaa käännöstapaa? Professori Dodd vastaa: ”Se ei ole hyväksyttävä siitä syystä, että se on ristiriidassa nykyisen Johannesta koskevan mielipiteen kanssa, ja todellisuudessa koko kristillisen ajatustavan kanssa.” (Technical Papers for the Bible Translator, 28. osa, tammikuu 1977.)

Raamatunkohtien selvä merkitys

Onko se käsitys, että Jeesus oli jumala eikä sama kuin Jumala, Luoja, ristiriidassa apostoli Johanneksen näkemyksen samoin kuin koko kristillisen ajatustavan kanssa? Tarkastelkaamme joitakin raamatunkohtia, joissa puhutaan Jeesuksesta ja Jumalasta, niin näemme, mitä jotkut ennen Athanasioksen uskontunnustuksen laatimista eläneet selittäjät ajattelivat niistä.

”Minä ja Isä olemme yhtä.” (JOHANNES 10:30.)

Novatianus (n. 200–258) selitti: ”Koska Hän sanoi ’yhtä’[], ymmärtäkööt harhaoppiset, ettei hän sanonut ’yhtä’ persoonaa. Sillä neutrisukuiseksi pantu yksi viittaa yksimielisyyteen, ei siihen, että nuo persoonat ovat yksi. – – Se että Hän sanoo yhtä, viittaa lisäksi sopuun ja samanlaisiin tuomioperusteisiin sekä itse rakkaudelliseen yhteistoimintaan, koska on järkevää, että Isä ja Poika ovat yhtä päätöksissä, rakkaudessa ja kiintymyksessä.” (”Tutkielma kolminaisuudesta”, luku 27.)

”Isä on minua suurempi.” (JOHANNES 14:28.)

Irenaeus (n. 130–200): ”Voimme oppia Hänen [Kristuksen] välityksellään, että Isä on kaiken yläpuolella. Sillä ’Isä’, Hän sanoo, ’on minua suurempi’. Herramme on täten julistanut, että Isä ylittää hänet tiedossa.” (”Harhaoppeja vastaan”, II kirja, luku 28.8.)

”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (JOHANNES 17:3.)

Klemens Aleksandrialainen (n. 150–215): ”Tuntea ikuinen Jumala, kaiken ikuisen antaja, sekä tiedon ja ymmärryksen kautta omistaa Jumala, joka on ensimmäinen ja korkein ja yksi ja hyvä. – – Sitten häneltä, joka elää tosi elämää, edellytetään, että hän tuntee ensiksi Hänet, jota ei tunne kukaan muu kuin Poika, joka ilmoitti Hänet (Matt. 11:27). Seuraavaksi on opittava tuntemaan Hänen jälkeensä olevan Pelastajan suuruus.” (”Kuka on se rikas mies, joka pelastetaan?” VII, VIII.)

”Yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (EFESOLAISILLE 4:6.)

Irenaeus: ”Ja näin ilmoitetaan yksi Jumala, Isä, joka on kaiken yläpuolella ja kaiken välityksellä ja kaikessa. Isä on tosiaan kaiken yläpuolella, ja Hän on Kristuksen Pää.” (”Harhaoppeja vastaan”, V kirja, luku 18.2.)

Nämä varhaiset kirjoittajat ymmärsivät selvästi, että näissä jakeissa kuvailtiin Isän olevan ylin, kaiken ja kaikkien yläpuolella, Jeesus Kristus mukaan lukien. Heidän lausunnoissaan ei edes vihjata siihen, että he olisivat uskoneet kolminaisuuteen.

Pyhä henki paljastaa koko totuuden

Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen heille annettaisiin auttajaksi pyhä henki. Hän lupasi: ”Kun se saapuu, totuuden henki, niin se opastaa teidät koko totuuteen, – – ja julistaa teille sen, mitä on tulossa.” (Johannes 14:16, 17; 15:26; 16:13.)

Tuo lupaus täyttyi Jeesuksen kuoleman jälkeen. Raamatussa kerrotaan siitä, miten kristilliselle seurakunnalle paljastettiin tai selvennettiin uusia oppeja pyhän hengen avulla. Näitä uusia opetuksia kirjoitettiin muistiin kirjoihin, joista tuli myöhemmin Raamatun toinen osa, sen Kreikkalaiset kirjoitukset eli ”Uusi testamentti”. Esiintyykö tässä uuden valon tulvassa yhtään ainoaa ilmoitusta kolminaisuudesta? Ei. Pyhä henki paljastaa Jumalasta ja Jeesuksesta jotakin aivan muuta.

Esimerkiksi helluntaina vuonna 33, sen jälkeen kun pyhä henki oli laskeutunut Jerusalemiin kokoontuneiden opetuslasten päälle, apostoli Pietari todisti ulkopuolella olevalle ihmisjoukolle Jeesuksesta. Puhuiko hän kolminaisuudesta? Tarkastellaanpa joitakin hänen lausuntojaan, niin että voit ratkaista tämän itse: ”Jeesuksen – – miehen jonka Jumala julkisesti osoitti teille voimateoin ja ennakoivin ihmein ja tunnusmerkein, joita Jumala teki hänen välityksellään teidän keskellänne.” ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.” ”Jumala on tehnyt hänet sekä Herraksi että Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te panitte paaluun.” (Apostolien teot 2:22, 32, 36.) Näissä kohdissa ei suinkaan opeteta kolminaisuutta, vaan nämä pyhää henkeä täynnä olleen Pietarin lausunnot tähdentävät sitä, että Jeesus on alamainen Isälleen ja välikappale Jumalan tahdon toteuttamisessa.

Pian tämän jälkeen muuan toinen uskollinen kristitty puhui Jeesuksesta. Stefanus vietiin sanhedrinin eteen vastaamaan syytteisiin. Mutta Stefanus käänsikin tilanteen edukseen ja alkoi syyttää vastustajiaan siitä, että nämä olivat kapinallisten esi-isiensä kaltaisia. Raamatussa kerrotaan, mitä lopulta tapahtui: ”Täynnä pyhää henkeä hän katseli kiinteästi taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella, ja hän sanoi: ’Katso! Minä näen taivaat avautuneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.’ ” (Apostolien teot 7:55, 56.) Miksi pyhä henki paljasti, että Jeesus oli vain ”Ihmisen Poika”, joka seisoi Jumalan oikealla puolella, eikä Isänsä kanssa yhdenvertainen osa jumaluutta? Stefanus ei selvästikään kannattanut kolmiyhteyttä.

Kun Pietari kertoi Jeesusta koskevan hyvän uutisen Korneliukselle, avautui jälleen tilaisuus paljastaa kolminaisuusoppi. Mitä tapahtui? Pietari selitti, että Jeesus on ”kaikkien – – Herra”. Mutta hän selitti vielä lisäksi, että tämä herraus oli peräisin korkeammasta lähteestä. Jeesus oli ”Se, jonka Jumala on määrännyt elävien ja kuolleiden tuomariksi”. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hänen Isänsä ”soi hänen [antoi hänelle luvan] tulla ilmeiseksi” seuraajilleen. Entä miten oli pyhän hengen laita? Se kyllä mainitaan tässä keskustelussa, muttei kolmiyhteyden kolmantena persoonana. Sen sijaan ”Jumala voiteli hänet [Jeesuksen] pyhällä hengellä ja voimalla”. Näin ollen pyhä henki ei suinkaan ole persoona, vaan sen osoitetaan olevan jotakin persoonatonta, niin kuin myös tuossa jakeessa mainitun ”voiman”. (Apostolien teot 10:36, 38, 40, 42.) Raamatun huolellisen tutkimisen avulla voidaan löytää lisätodisteita siitä, ettei pyhä henki ole persoona vaan vaikuttava voima, joka voi täyttää ihmisiä, saada heidät toimimaan ja olemaan palavia ja jota voidaan vuodattaa heidän päälleen.

Lopuksi apostoli Paavalilla oli erinomainen tilaisuus selittää kolminaisuutta — jos se olisi ollut oikea opetus — saarnatessaan ateenalaisille. Hän käsitteli puheessaan heidän ”Tuntemattomalle Jumalalle” pystyttämäänsä alttaria ja sanoi: ”Mille te – – tuntemattanne osoitatte jumalista antaumusta, sitä minä teille julistan.” Julistiko hän kolminaisuutta? Ei. Hän kertoi ”Jumalasta, joka teki maailman ja kaiken siinä olevan, Hänestä joka on taivaan ja maan Herra”. Entä mitä hän sanoi Jeesuksesta? ”Hän [Jumala] on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt.” (Apostolien teot 17:23, 24, 31.) Tässä ei vihjatakaan kolminaisuuteen!

Paavali kertoikin Jumalan tarkoituksista jotain sellaista, minkä vuoksi Jeesuksen ja hänen Isänsä on mahdotonta olla kolminaisuuden yhdenvertaisia osia. Hän kirjoitti: ”Jumala ’alisti kaiken hänen [Jeesuksen] jalkojensa alle’. Mutta kun hän sanoo, että ’kaikki on alistettu’, niin on selvää, että poikkeuksena on se, joka alisti kaiken hänen alaisuuteensa. Mutta kun kaikki on alistettu hänen alaisuuteensa, silloin Poika itsekin alistuu Hänen alaisuuteensa, joka alisti hänen alaisuuteensa kaiken, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle.” (1. Korinttolaisille 15:27, 28.) Näin ollen Jumala tulee tämänkin jälkeen olemaan kaikkien, myös Jeesuksen, yläpuolella.

Opetetaanko siis Raamatussa kolminaisuutta? Ei opeteta. John Robinson oli oikeassa. Sitä ei ole Raamatussa, eikä se ole osa ”kristillistä ajatustapaa”. Onko tämä mielestäsi tärkeää sinun palvonnallesi? Sen pitäisi olla. Jeesus sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Jos suhtaudumme vakavasti Jumalan palvontaamme, meidän on aivan ehdottomasti tunnettava hänet juuri sellaisena, millainen hän on ja millaisena hän on paljastanut meille itsensä. Ainoastaan silloin voimme todella sanoa kuuluvamme niihin ”tosi palvojiin”, jotka ”palvovat Isää hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:23).

Otetaanpa selvää kirjoitti:

Opetetaanko Raamatussa kolminaisuutta?

”Katolinen usko on tämä, että me kunnioitamme yhtä Jumalaa kolminaisuudessa ja kolminaisuutta ykseydessä. – – Niinpä siis Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.”

ATHANASIOKSEN uskontunnustuksessa kuvaillaan näillä sanoilla kristikunnan keskeistä opetusta — kolminaisuusoppia. Jos kuulut joko katoliseen tai protestanttiseen kirkkoon, sinulle saatetaan sanoa, että tämä on kaikkein tärkein opetus, mihin sinun täytyy uskoa. Mutta osaatko selittää tuota opetusta? Jotkut kristikunnan älykkäimmistä ihmisistä ovat myöntäneet, etteivät he kykene ymmärtämään kolminaisuusopetusta.

Miksi he sitten uskovat tuohon oppiin? Siksikö, että sitä opetetaan Raamatussa? Edesmennyt anglikaaninen piispa John Robinson vastasi tähän kysymykseen ajatuksia herättävällä tavalla menekkiteoksessaan Honest to God. Hän kirjoitti:

”Laajalle levinnyt saarnaaminen ja opettaminen antaa Kristuksesta käytännössä yliluonnollisen kuvan, jota ei voida osoittaa toteen Uuden testamentin perusteella. Jeesuksen yksinkertaisesti sanotaan olleen Jumala sillä tavalla, että sanoilla ’Kristus’ ja ’Jumala’ on sama merkitys. Raamatussa ei näitä sanoja kuitenkaan käytetä missään kohdin tällä tavoin. Uudessa testamentissa sanotaan Jeesuksen olleen Jumalan Sana, siinä sanotaan Jumalan olleen Kristuksessa, siinä sanotaan Jeesuksen olevan Jumalan poika; mutta siinä ei sanota aivan yksinkertaisesti Jeesuksen olleen Jumala.”

John Robinson herätti kiistaa anglikaanisessa kirkossa. Oliko hän kuitenkin oikeassa todetessaan, ettei missään kohdin ”Uudessa testamentissa” sanota ”aivan yksinkertaisesti Jeesuksen olleen Jumala”?

Mitä Raamatussa todella sanotaan

Tähän kysymykseen saatetaan vastata lainaamalla Johanneksen evankeliumin aloittavaa jaetta: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” (Johannes 1:1, KR-38.) Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, mitä tuo anglikaaninen piispa sanoi? Ei oikeastaan. Kuten John Robinson epäilemättä tiesi, jotkut nykyajan kääntäjät ovat eri mieltä tämän jakeen kääntämisestä. Miksi? Koska alkukielessä kreikassa lauseen ”Sana oli Jumala” sanalla ”Jumala” ei ole määräistä artikkelia. Aikaisemmassa lauseessa ”Sana oli Jumalan tykönä” sana ”Jumala” on määräinen, toisin sanoen sillä on määräinen artikkeli. Tämän vuoksi on tuskin mahdollista, että noilla kahdella sanalla olisi sama merkitys.

Joissakin käännöksissä tuodaankin esiin tämä laadullinen piirre. Esimerkiksi jotkut ovat kääntäneet tuon lauseen seuraavasti: ”Sana oli jumalallinen.” (An American Translation, Schonfield.) Moffatt kääntää: ”Logos oli jumalallinen.” John Robinson ja englantilainen tekstikriitikko Sir Frederick Kenyon ilmaisivat kuitenkin, ettei ”jumalallinen” olisi sopivin käännös, huomauttaessaan, että jos Johannes todella halusi painottaa sitä, hän olisi voinut käyttää kreikan kielen sanaa thei′os ’jumalallinen’. Uuden maailman käännöksessä sanan ”Jumala” katsotaan aivan oikein olevan epämääräinen, ja siinä tuodaan esiin kreikkalaisesta rakenteesta ilmenevä laadullinen piirre; joissakin kielissä asia ilmaistaan epämääräisellä artikkelilla ja suomen kielessä pienellä alkukirjaimella: ”Sana oli jumala.”

Professori C. H. Dodd, joka on johtanut ”Uuden englantilaisen Raamatun” (New English Bible) käännöstyötä, kommentoi tätä näkökantaa seuraavasti: ”Olisi mahdollista kääntää: ’Sana oli jumala.’ Tässä sanatarkassa käännöksessä ei ole moitteen sijaa.” Tuota jaetta ei kuitenkaan käännetä tällä tavoin ”Uudessa englantilaisessa Raamatussa”. Tuossa käännöksessä sanotaan sitä vastoin Johanneksen 1:1:ssä: ”Kun kaikki sai alkunsa, Sana oli jo. Sana asui Jumalan luona, ja mikä Jumala oli, Sana oli.” Miksi käännöskomitea ei valinnut yksinkertaisempaa käännöstapaa? Professori Dodd vastaa: ”Se ei ole hyväksyttävä siitä syystä, että se on ristiriidassa nykyisen Johannesta koskevan mielipiteen kanssa, ja todellisuudessa koko kristillisen ajatustavan kanssa.” (Technical Papers for the Bible Translator, 28. osa, tammikuu 1977.)

Raamatunkohtien selvä merkitys

Onko se käsitys, että Jeesus oli jumala eikä sama kuin Jumala, Luoja, ristiriidassa apostoli Johanneksen näkemyksen samoin kuin koko kristillisen ajatustavan kanssa? Tarkastelkaamme joitakin raamatunkohtia, joissa puhutaan Jeesuksesta ja Jumalasta, niin näemme, mitä jotkut ennen Athanasioksen uskontunnustuksen laatimista eläneet selittäjät ajattelivat niistä.

”Minä ja Isä olemme yhtä.” (JOHANNES 10:30.)

Novatianus (n. 200–258) selitti: ”Koska Hän sanoi ’yhtä’[], ymmärtäkööt harhaoppiset, ettei hän sanonut ’yhtä’ persoonaa. Sillä neutrisukuiseksi pantu yksi viittaa yksimielisyyteen, ei siihen, että nuo persoonat ovat yksi. – – Se että Hän sanoo yhtä, viittaa lisäksi sopuun ja samanlaisiin tuomioperusteisiin sekä itse rakkaudelliseen yhteistoimintaan, koska on järkevää, että Isä ja Poika ovat yhtä päätöksissä, rakkaudessa ja kiintymyksessä.” (”Tutkielma kolminaisuudesta”, luku 27.)

”Isä on minua suurempi.” (JOHANNES 14:28.)

Irenaeus (n. 130–200): ”Voimme oppia Hänen [Kristuksen] välityksellään, että Isä on kaiken yläpuolella. Sillä ’Isä’, Hän sanoo, ’on minua suurempi’. Herramme on täten julistanut, että Isä ylittää hänet tiedossa.” (”Harhaoppeja vastaan”, II kirja, luku 28.8.)

”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (JOHANNES 17:3.)

Klemens Aleksandrialainen (n. 150–215): ”Tuntea ikuinen Jumala, kaiken ikuisen antaja, sekä tiedon ja ymmärryksen kautta omistaa Jumala, joka on ensimmäinen ja korkein ja yksi ja hyvä. – – Sitten häneltä, joka elää tosi elämää, edellytetään, että hän tuntee ensiksi Hänet, jota ei tunne kukaan muu kuin Poika, joka ilmoitti Hänet (Matt. 11:27). Seuraavaksi on opittava tuntemaan Hänen jälkeensä olevan Pelastajan suuruus.” (”Kuka on se rikas mies, joka pelastetaan?” VII, VIII.)

”Yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (EFESOLAISILLE 4:6.)

Irenaeus: ”Ja näin ilmoitetaan yksi Jumala, Isä, joka on kaiken yläpuolella ja kaiken välityksellä ja kaikessa. Isä on tosiaan kaiken yläpuolella, ja Hän on Kristuksen Pää.” (”Harhaoppeja vastaan”, V kirja, luku 18.2.)

Nämä varhaiset kirjoittajat ymmärsivät selvästi, että näissä jakeissa kuvailtiin Isän olevan ylin, kaiken ja kaikkien yläpuolella, Jeesus Kristus mukaan lukien. Heidän lausunnoissaan ei edes vihjata siihen, että he olisivat uskoneet kolminaisuuteen.

Pyhä henki paljastaa koko totuuden

Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen heille annettaisiin auttajaksi pyhä henki. Hän lupasi: ”Kun se saapuu, totuuden henki, niin se opastaa teidät koko totuuteen, – – ja julistaa teille sen, mitä on tulossa.” (Johannes 14:16, 17; 15:26; 16:13.)

Tuo lupaus täyttyi Jeesuksen kuoleman jälkeen. Raamatussa kerrotaan siitä, miten kristilliselle seurakunnalle paljastettiin tai selvennettiin uusia oppeja pyhän hengen avulla. Näitä uusia opetuksia kirjoitettiin muistiin kirjoihin, joista tuli myöhemmin Raamatun toinen osa, sen Kreikkalaiset kirjoitukset eli ”Uusi testamentti”. Esiintyykö tässä uuden valon tulvassa yhtään ainoaa ilmoitusta kolminaisuudesta? Ei. Pyhä henki paljastaa Jumalasta ja Jeesuksesta jotakin aivan muuta.

Esimerkiksi helluntaina vuonna 33, sen jälkeen kun pyhä henki oli laskeutunut Jerusalemiin kokoontuneiden opetuslasten päälle, apostoli Pietari todisti ulkopuolella olevalle ihmisjoukolle Jeesuksesta. Puhuiko hän kolminaisuudesta? Tarkastellaanpa joitakin hänen lausuntojaan, niin että voit ratkaista tämän itse: ”Jeesuksen – – miehen jonka Jumala julkisesti osoitti teille voimateoin ja ennakoivin ihmein ja tunnusmerkein, joita Jumala teki hänen välityksellään teidän keskellänne.” ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.” ”Jumala on tehnyt hänet sekä Herraksi että Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te panitte paaluun.” (Apostolien teot 2:22, 32, 36.) Näissä kohdissa ei suinkaan opeteta kolminaisuutta, vaan nämä pyhää henkeä täynnä olleen Pietarin lausunnot tähdentävät sitä, että Jeesus on alamainen Isälleen ja välikappale Jumalan tahdon toteuttamisessa.

Pian tämän jälkeen muuan toinen uskollinen kristitty puhui Jeesuksesta. Stefanus vietiin sanhedrinin eteen vastaamaan syytteisiin. Mutta Stefanus käänsikin tilanteen edukseen ja alkoi syyttää vastustajiaan siitä, että nämä olivat kapinallisten esi-isiensä kaltaisia. Raamatussa kerrotaan, mitä lopulta tapahtui: ”Täynnä pyhää henkeä hän katseli kiinteästi taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella, ja hän sanoi: ’Katso! Minä näen taivaat avautuneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.’ ” (Apostolien teot 7:55, 56.) Miksi pyhä henki paljasti, että Jeesus oli vain ”Ihmisen Poika”, joka seisoi Jumalan oikealla puolella, eikä Isänsä kanssa yhdenvertainen osa jumaluutta? Stefanus ei selvästikään kannattanut kolmiyhteyttä.

Kun Pietari kertoi Jeesusta koskevan hyvän uutisen Korneliukselle, avautui jälleen tilaisuus paljastaa kolminaisuusoppi. Mitä tapahtui? Pietari selitti, että Jeesus on ”kaikkien – – Herra”. Mutta hän selitti vielä lisäksi, että tämä herraus oli peräisin korkeammasta lähteestä. Jeesus oli ”Se, jonka Jumala on määrännyt elävien ja kuolleiden tuomariksi”. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hänen Isänsä ”soi hänen [antoi hänelle luvan] tulla ilmeiseksi” seuraajilleen. Entä miten oli pyhän hengen laita? Se kyllä mainitaan tässä keskustelussa, muttei kolmiyhteyden kolmantena persoonana. Sen sijaan ”Jumala voiteli hänet [Jeesuksen] pyhällä hengellä ja voimalla”. Näin ollen pyhä henki ei suinkaan ole persoona, vaan sen osoitetaan olevan jotakin persoonatonta, niin kuin myös tuossa jakeessa mainitun ”voiman”. (Apostolien teot 10:36, 38, 40, 42.) Raamatun huolellisen tutkimisen avulla voidaan löytää lisätodisteita siitä, ettei pyhä henki ole persoona vaan vaikuttava voima, joka voi täyttää ihmisiä, saada heidät toimimaan ja olemaan palavia ja jota voidaan vuodattaa heidän päälleen.

Lopuksi apostoli Paavalilla oli erinomainen tilaisuus selittää kolminaisuutta — jos se olisi ollut oikea opetus — saarnatessaan ateenalaisille. Hän käsitteli puheessaan heidän ”Tuntemattomalle Jumalalle” pystyttämäänsä alttaria ja sanoi: ”Mille te – – tuntemattanne osoitatte jumalista antaumusta, sitä minä teille julistan.” Julistiko hän kolminaisuutta? Ei. Hän kertoi ”Jumalasta, joka teki maailman ja kaiken siinä olevan, Hänestä joka on taivaan ja maan Herra”. Entä mitä hän sanoi Jeesuksesta? ”Hän [Jumala] on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt.” (Apostolien teot 17:23, 24, 31.) Tässä ei vihjatakaan kolminaisuuteen!

Paavali kertoikin Jumalan tarkoituksista jotain sellaista, minkä vuoksi Jeesuksen ja hänen Isänsä on mahdotonta olla kolminaisuuden yhdenvertaisia osia. Hän kirjoitti: ”Jumala ’alisti kaiken hänen [Jeesuksen] jalkojensa alle’. Mutta kun hän sanoo, että ’kaikki on alistettu’, niin on selvää, että poikkeuksena on se, joka alisti kaiken hänen alaisuuteensa. Mutta kun kaikki on alistettu hänen alaisuuteensa, silloin Poika itsekin alistuu Hänen alaisuuteensa, joka alisti hänen alaisuuteensa kaiken, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle.” (1. Korinttolaisille 15:27, 28.) Näin ollen Jumala tulee tämänkin jälkeen olemaan kaikkien, myös Jeesuksen, yläpuolella.

Opetetaanko siis Raamatussa kolminaisuutta? Ei opeteta. John Robinson oli oikeassa. Sitä ei ole Raamatussa, eikä se ole osa ”kristillistä ajatustapaa”. Onko tämä mielestäsi tärkeää sinun palvonnallesi? Sen pitäisi olla. Jeesus sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Jos suhtaudumme vakavasti Jumalan palvontaamme, meidän on aivan ehdottomasti tunnettava hänet juuri sellaisena, millainen hän on ja millaisena hän on paljastanut meille itsensä. Ainoastaan silloin voimme todella sanoa kuuluvamme niihin ”tosi palvojiin”, jotka ”palvovat Isää hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:23).

Lue lisää

Kyllä kyllä, asiaa tulee, vai tuleeko sittenkään.

Ihan tosi, nää on tosi tylsiä juttuja ku joku kopioi suoraan jostain kirjasta oppijaksoja tälle palstalle ilman että mitenkään kommentoi tai että omin sanoin kertoo yhtään mitään. Se on tylsää ja ei kerro yhtään mitään viestin lähettäjästä (paitsi että osaa jonkin verran käyttää tietokonetta). Minä ainakin jätän lukematta.

Hmm..... kirjoitti:

Jumala vai ihminen?

”MINÄ olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei tule suinkaan vaeltamaan pimeydessä, vaan tulee omistamaan elämän valon.” (Johannes 8:12.) Nämä sanat lausui Jeesus Kristus. Muuan ensimmäisellä vuosisadalla elänyt oppinut mies kirjoitti hänestä: ”Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet huolellisesti kätkettyinä.” (Kolossalaisille 2:3.) Lisäksi Raamatussa sanotaan: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Täsmällinen tieto Jeesuksesta on välttämätön edellytys sille, että voimme tyydyttää hengelliset tarpeemme.

Ihmiset ovat joka puolella maailmaa kuulleet Jeesuksesta Kristuksesta. Hänen vaikutuksensa ihmiskunnan historiaan on kiistaton. Useimmissa maissa on käytössä ajanlasku, jonka mukaan ”vuodet numeroidaan Kristuksen syntymästä laskien – – käyttämällä tarvittaessa vuosiluvun perässä merkintää jKr. (jälkeen Kristuksen syntymän) tai eKr. (ennen Kristuksen syntymää)”. (CD-Facta 2004.)

Käsitykset siitä, kuka Jeesus oli, ovat kuitenkin ristiriitaisia. Joillekuille hän oli vain merkittävä ihminen, joka jätti jälkensä historiaan. Toiset taas palvovat häntä Kaikkivaltiaana Jumalana. Eräät hinduajattelijat ovat rinnastaneet hänet hindujen Krišna-jumalaan, jota monet pitävät ruumiillistuneena jumalana. Oliko Jeesus pelkästään ihminen tai joku sellainen, jota tulisi palvoa? Kuka hän todellisuudessa oli? Mistä hän tuli, ja millainen hän oli? Entä missä hän on nyt? Kuten seuraavasta kirjoituksesta näemme, kirja, jossa puhutaan paljon Jeesuksesta, antaa näihin kysymyksiin totuudenmukaiset vastaukset.


Kuka Jeesus Kristus on?

NUORI juutalaismies Andreas oli varmasti innoissaan kuullessaan ensimmäisen kerran Jeesus Nasaretilaisen puhuvan. Raamattu kertoo, että hän juoksi sanomaan veljelleen: ”Olemme löytäneet Messiaan [eli Kristuksen].” (Johannes 1:41.) Heprean ja kreikan kielessä sanat, jotka tavallisesti käännetään ”Messiaaksi” tai ”Kristukseksi”, merkitsevät ’voideltua’. Jeesus oli Voideltu eli Jumalan Valittu – luvattu Johtaja (Jesaja 55:4). Raamatussa oli hänestä ennustuksia, ja tuon ajan juutalaiset odottivat häntä (Luukas 3:15).

Mistä tiedämme, että Jeesus tosiaan oli Jumalan Valittu? Mietitäänpä, mitä tapahtui vuonna 29, kun Jeesus oli 30-vuotias ja meni Jordanille Johannes Kastajan luo kastettavaksi. Raamatussa kerrotaan: ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja tulevan hänen päälleen. Katso! Taivaista kuului myös ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.’ ” (Matteus 3:16, 17.) Näiden sanojen jälkeen Johanneksella tuskin oli mitään syytä epäillä, että Jeesus oli Jumalan Valittu. Vuodattamalla pyhää henkeään Jeesuksen ylle Jehova Jumala voiteli eli nimitti hänet tulevan Valtakuntansa Kuninkaaksi. Niin Jeesuksesta tuli Jeesus Kristus eli Jeesus Voideltu. Millä tavoin Jeesus sitten oli Jumalan Poika? Mistä hän oli lähtöisin?

Alkuperä ”varhaisista ajoista”

Jeesuksen elämä voitaisiin jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen niistä alkoi jo kauan ennen kuin hän syntyi ihmiseksi. Hänen alkuperänsä on ”varhaisista ajoista, ajan hämärän päivistä” (Miika 5:2). Hän itse sanoi: ”Minä olen siitä, mikä on ylhäällä”, eli taivaasta (Johannes 8:23). Hän oli elänyt taivaassa mahtavana henkipersoonana.

Kaikilla luoduilla on alku, joten jossain vaiheessa Jumala oli olemassa yksin. Mittaamattomia aikoja sitten hänestä tuli Luoja. Kenet hän loi ensimmäiseksi? Raamatun viimeisessä kirjassa osoitetaan, että ”Jumalan luomakunnan alku” oli Jeesus (Ilmestys 3:14). Hän on ”koko luomakunnan esikoinen”, sillä ”hänen välityksellään luotiin kaikki muu, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät” (Kolossalaisille 1:15, 16). Ainoastaan hänet Jumala loi suoranaisesti itse. Siksi häntä sanotaan Jumalan ”ainosyntyiseksi Pojaksi” (Johannes 3:16). Tätä Esikoispoikaa kutsutaan myös ”Sanaksi”, koska ennen ihmiseksi tuloaan hän palveli taivaassa Jumalan Edustajana (Johannes 1:14).

Tuo ”Sana” oli Jehova Jumalan luona alussa, kun taivaat ja maa luotiin. Häneen Jumala viittasi sanoessaan: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme.” (Johannes 1:1; 1. Mooseksen kirja 1:1, 26.) Jehovan Esikoispoika työskenteli aktiivisesti Isänsä rinnalla. Sananlaskujen 8:22–31:ssä hänen esitetään sanovan: ”Minä olin hänen [Luojan] rinnallaan mestarityöntekijänä, ja minuun hän oli erityisesti mieltynyt päivästä päivään, ja minä iloitsin kaiken aikaa hänen edessään.”

Jehova Jumala ja hänen ainosyntyinen Poikansa ovat varmasti oppineet tuntemaan toisensa hyvin läheisesti työskennellessään rinta rinnan. Tiivis kanssakäyminen Jehovan kanssa määrättömiä aikoja vaikutti tottelevaiseen Poikaan syvällisesti. Hänestä tuli aivan Isänsä kaltainen. Kolossalaiskirjeen 1:15:ssä Jeesusta sanotaan ”näkymättömän Jumalan kuvaksi”. Tässä on yksi syy, miksi tieto Jeesuksesta on välttämätön edellytys sille, että voimme tyydyttää hengelliset tarpeemme ja luonnollisen halumme oppia tuntemaan Jumala. Jeesus toimi maan päällä kaikessa juuri niin kuin Jehova odotti. Kun siis opimme tuntemaan Jeesuksen, opimme samalla tuntemaan paremmin myös Jehovan. (Johannes 8:28; 14:8–10.) Entä miten Jeesus tuli maan päälle?

Elämä ihmisenä

Toinen vaihe Jeesuksen elämässä alkoi, kun Jumala lähetti hänet maan päälle. Jehova siirsi hänen elämänsä taivaasta ihmeen välityksellä uskollisen juutalaisneitsyen Marian kohtuun. Jeesus ei perinyt mitään vajavuuksia, koska hänellä ei ollut ihmisisää. Jehovan pyhää henkeä eli vaikuttavaa voimaa tuli Marian päälle, ja Korkeimman voima peitti hänet varjoonsa, niin että hän tuli raskaaksi (Luukas 1:34, 35). Näin hän saattoi synnyttää täydellisen lapsen. Jeesus kasvoi puuseppä Joosefin ottopoikana vaatimattomissa oloissa monilapsisen perheen esikoisena. (Jesaja 7:14; Matteus 1:22, 23; Markus 6:3.)

Jeesuksen lapsuudesta ei tiedetä kovin paljon, mutta eräs tapaus on huomionarvoinen. Kun Jeesus oli 12-vuotias, hänen vanhempansa ottivat hänet mukaansa jokavuotiselle matkalleen Jerusalemiin pesah-juhlaan. Siellä hän vietti paljon aikaa temppelissä, jossa hän ”istui opettajien keskellä ja kuunteli heitä ja kyseli heiltä”. Kerrotaan, että ”kaikki, jotka kuuntelivat häntä, hämmästelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan”. Jeesus kykeni jo nuorena paitsi esittämään syvällisiä hengellisiä kysymyksiä myös antamaan älykkäitä vastauksia, jotka hämmästyttivät muita. (Luukas 2:41–50.) Kotikaupungissaan Nasaretissa hän oppi puusepän ammatin, epäilemättä kasvatusisänsä Joosefin ohjauksessa (Matteus 13:55).

Jeesus asui Nasaretissa 30-vuotiaaksi. Sitten hän lähti Johanneksen luo kastettavaksi ja aloitti dynaamisen palveluksensa. Kolmen ja puolen vuoden ajan hän kulki kotimaataan ristiin rastiin julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Todisteeksi siitä, että hän oli Jumalan lähettämä, hän teki monia ihmeitä – voimatekoja, joihin inhimilliset kyvyt eivät riitä. (Matteus 4:17; Luukas 19:37, 38.)

Jeesus oli myös hyvin lämminsydäminen mies, jolla oli syviä tunteita. Hänen lempeytensä näkyi varsinkin siitä, miten hän suhtautui toisiin. Ihmiset viihtyivät hänen seurassaan, koska hän oli ystävällinen ja helposti lähestyttävä. Lapsetkin pitivät hänestä (Markus 10:13–16). Naisia Jeesus kohteli kunnioittavasti, vaikka heitä siihen aikaan usein halveksittiin (Johannes 4:9, 27). Hän auttoi köyhiä ja sorrettuja saamaan virvoitusta sielulleen (Matteus 11:28–30). Hänen opetuksensa oli selvää, yksinkertaista ja käytännöllistä. Siitä myös heijastui hänen vilpitön halunsa saada kuulijat ymmärtämään, millainen oli tosi Jumala Jehova (Johannes 17:6–8).

Jumalan pyhän hengen voimalla Jeesus paransi sääliväisesti sairaita ja ahdistuneita (Matteus 15:30, 31). Esimerkiksi kerran hänen luokseen tuli spitaalinen, joka sanoi: ”Jos vain haluat, niin sinä voit puhdistaa minut.” Mitä Jeesus teki? Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ”Minä haluan. Puhdistu.” Ja mies parani! (Matteus 8:2–4.)

Erään toisen kerran Jeesuksen luona viipyi suuri ihmisjoukko kolme päivää ilman mitään syötävää. Jeesus tunsi sääliä heitä kohtaan ja ruokki ihmeen avulla ”neljätuhatta miestä naisten ja pienten lasten lisäksi”. (Matteus 15:32–38.) Jeesus myös tyynnytti myrskyn, joka uhkasi hänen ystäviensä turvallisuutta (Markus 4:37–39). Hän herätti kuolleita (Luukas 7:22; Johannes 11:43, 44). Hän jopa antoi halukkaasti täydellisen ihmiselämänsä, jotta epätäydellisillä ihmisillä olisi tulevaisuudentoivo. Miten syvästi hän rakastikaan ihmisiä!

Missä nykyään?

Jeesus kuoli kidutuspaalussa 331⁄2-vuotiaana. Hänen elämänsä ei kuitenkaan päättynyt siihen. Sen kolmas vaihe alkoi kolmisen päivää myöhemmin, kun Jehova Jumala herätti hänet kuolleista henkipersoonaksi. Sen jälkeen Jeesus näyttäytyi sadoille aikalaisilleen. (1. Korinttilaisille 15:3–8.) Sitten hän ”istui Jumalan oikealle puolelle” odottamaan, kunnes hän saisi kuninkaallisen vallan (Heprealaisille 10:12, 13). Kun se hetki koitti, hän alkoi hallita Kuninkaana. Millaisena meidän siis pitäisi nähdä Jeesus nykyään? Pitäisikö hänet muistaa kuolemantuskissa kituvana miehenä? Tulisiko häntä palvoa? Jeesus ei ole nykyään ihminen eikä Kaikkivaltias Jumala vaan mahtava henkiolento ja hallitseva Kuningas. Hyvin pian hän tekee ilmeiseksi hallitusvaltansa tähän levottomaan maailmaan nähden.

Ilmestyksen 19:11–16:ssa kuvaillaan vertauskuvallisella kielellä, miten Jeesus Kristus ratsastaa kuninkaana valkoisella hevosella tuomitsemaan ja käymään sotaa vanhurskaudessa. Hänellä on ”terävä pitkä miekka, jotta hän löisi sillä kansakuntia”. Hän tulee siis käyttämään suurta valtaansa tuhotakseen jumalattomat. Entä miten käy niiden, jotka pyrkivät noudattamaan mallia, jonka hän jätti maan päällä ollessaan? (1. Pietarin kirje 2:21.) Hän ja hänen Isänsä suojelevat nämä ihmiset läpi tulevan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” eli Harmagedonin, kuten tuota tapahtumaa usein kutsutaan, ja he saavat elää ikuisesti Jumalan taivaallisen valtakunnan maallisina alamaisina (Ilmestys 7:9, 14; 16:14, 16; 21:3, 4).

Rauhaisalla hallituskaudellaan Jeesus tulee tekemään hämmästyttäviä ihmeitä koko ihmiskunnan hyväksi (Jesaja 9:6, 7; 11:1–10). Hän parantaa sairaat ja tekee lopun kuolemasta. Hänen välityksellään Jumala herättää kuolleista miljardeja ihmisiä ja antaa heille mahdollisuuden elää maan päällä ikuisesti (Johannes 5:28, 29). Emme pysty edes kuvittelemaan, miten suurenmoista on elää Valtakunnan alaisuudessa. On tärkeää hankkia edelleen Raamatun tuntemusta ja oppia tuntemaan Jeesus Kristus yhä paremmin.



Jeesuksen ihmeteot olivat yleisesti tiedossa. Jopa hänen vihollisensa tunnustivat, että hän teki ”monia tunnusmerkkejä” (Johannes 11:47, 48).

Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Puhu perustellen käyttämällä Raamattua sivuilla 307 ja 308 käsitellään sitä, kuoliko Kristus paalussa vai ristillä.



ONKO JEESUS KAIKKIVALTIAS JUMALA?

Monet uskonnolliset ihmiset sanovat, että Jeesus on Jumala. Jotkut väittävät, että Jumala on kolmiyhteinen. Kolminaisuusopin mukaan ”Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.” Nämä kolme olisivat ”yhtä iankaikkiset ja juuri yhdenkaltaiset”. (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon katekismus 1948.) Pitääkö tämä näkemys paikkansa?

Jehova Jumala on Luoja (Ilmestys 4:11). Hänellä ei ole alkua eikä loppua, ja hän on kaikkivaltias (Psalmit 90:2). Jeesuksella taas on ollut alku (Kolossalaisille 1:15, 16). Hän puhui Jumalasta Isänään ja sanoi: ”Isä on minua suurempi.” (Johannes 14:28.) Hän selitti myös, että joitakin asioita eivät hän eivätkä enkelit tienneet vaan ainoastaan Isä (Markus 13:32).

Jeesus rukoili Isäänsä: ”Älköön – – tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luukas 22:42.) Ketä Jeesus olisi rukoillut, ellei jotakin korkeampaa Persoonaa? Jeesus ei myöskään herättänyt itseään kuolleista, vaan sen teki Jumala (Apostolien teot 2:32). Isä ja Poika eivät selvästikään olleet yhdenvertaisia ennen Jeesuksen elämää maan päällä eivätkä sen aikana. Entä sen jälkeen kun Jeesus sai ylösnousemuksen taivaaseen? Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 11:3:ssa sanotaan: ”Jumala on Kristuksen pää.” Poika tulee aina pysymään alamaisena Jumalalle (1. Korinttilaisille 15:28). Raamattu siis osoittaa, että Jeesus ei ole Kaikkivaltias Jumala. Hän on Jumalan Poika.

Pyhä henki, jota pidetään kolminaisuuden kolmantena persoonana, ei ole persoona. Psalmista sanoi rukouksessaan Jumalalle: ”Jos lähetät henkesi, ne luodaan.” (Psalmit 104:30.) Tämä henki ei ole itse Jumala vaan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa kaiken, mitä haluaa. Pyhän hengen välityksellä Jumala loi fyysiset taivaat, maapallon ja kaiken elollisen (1. Mooseksen kirja 1:2; Psalmit 33:6). Sen välityksellä hän ohjasi miehiä, jotka kirjoittivat Raamatun (2. Pietarin kirje 1:20, 21). Kolminaisuusoppi ei siis ole Raamatun mukainen opetus. ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova”, sanoo Raamattu (5. Mooseksen kirja 6:4).

Lue lisää

asiaa. ensimmäinen on se että jeshua olisi herätetty henkipersoonsna.
jokainen voi lukea kirjoituksista että hän oli ylösnoustuaan uusi adam. hän oli täydellinen ihminen , joka todisti saatanan jobin kirjassa esittämän väitteen (nahka nahasta, ja kaikki mitä ihmisellä on,sen hän hengestänsä.) valheeksi. tämä vaite oli se , miksi jeshuan piti tulla ihmiseksi ihmisten joukkoon. väite sisälsi ajatuksen että ihmisen ja maailman luoja oli tehnyt huonon maailman.
ainakin aikaisemman tulkinnan mukaan ,(vt. seuran,)jeshua olisi ollut enkeli mikael.katolinen kirkko siirsi mikaelin kreikkalaisen apollon ,jota rooman armeija palvoi persialaisen mithran nimellä,tilalle. kyseessä on alunperin hindulainen oppi, siitä osoituksena on että steineriläisen antroposifian tärkein juhla on mikkelin, "mikaelin"
päivä. hehän ovat teosofeja. tärkein on k. se, että väite joka kiistää ylösnousemuksen ihmiseksi,
kieltää sovituksen . kirjoitus sanoo,koska kuolema tuli ihmisen kautta, niin myös ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. jeshua nostettiin henkipersoonaksi sakariaan kirjan mukaan taivaisiin astumisensa jälkeen ,kun hän oli enkelien edessä tuomittavana.