Sijaisvanhemmat, miten kestätte mahdollisen eron lapsesta?

Sijoitusvanhemmuutta harkit...

Hei!

Olemme mieheni kanssa pohtineet tätä sijaisvanhemmuutta ja se kiinnostaa. Meillä on kaksi omaa lasta, molemmat jo koulussa ala ja yläasteella. Heille ei olla vielä puhuttu tästä mitään ettei kävisi nin päin, että he innostuu asiasta ja me päätetäänkin ettei meistä ole tähän.

Meitä ei askarruta se, miten pärjätä sellaisen lapsen kanssa jolla on rankkojakin kokemuksia vaan se miten siitä lapsesta pystyy luopumaan jos se annetaankin takaisin omille vanhemmilleen? Kuinka pitkä varoaika siinä edes on? Ts. miten paljon ennen siitä kuulee ennen kuin lapsi haetaan pois? Onko jollekin teistä käynyt näin? Vielä vuosien jälkeenkin, siis että lapsi on ollut teillä useamman vuoden? Miten siitä pääsee yli? Otitteko sitten uuden sijoituslapsen vai ettekö pystyneet sitoutumaan enää uudestaan lapseen joka voidaan taas ottaa teiltä pois? Me olemme tästä juuri puhuneet, että tuntuu epätodennäköiseltä että uskaltaisi enää jatkaa sijaisvanhempana. Olen kuullut, että mitä pienempänä lapsi tulee sijoituskotiin sitä todennäköisemmin lasta ei enää oteta pois. Pitääkö tämä paikkansa? Onko vauva varmin vaihtoehto? Kuinkahan usein vauvoja tulee sijoitukseen?

22

2296

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ja epävarmuus

      Meillä on kolme sioitettua lasta. Olemme sijaisvanhemmiksi ilmoittautuessamme kertoneet toivovamme pitkäaikaissijoitusta tarvitsevia lapsia, joten meille sijoitetut lapset tulevat suurella todennäköisyydellä asumaan meillä itsenäistymiseensä asti.

      Aina on kuitenkin pidettävä mielessä, että huostaanoton ja perhesijoituksen pitkäaikaistavoite on, että lapsi voisi palata asumaan biologisten vanhempiensa/vanhempansa kanssa. Meille vauvoina tulleiden lasten vanhempien elämäntilanne ei ole näiden vuosien aikana muuttunut parempaan suuntaan ja tapaamisiakaan ei ole juuri ollut, joten nämä lapset tulevat kyllä meillä asumaan jatkossakin.

      Viime vuonna meille sijoitettiin leikki-ikäinen lapsi, jolla on läheiset suhteet erityisesti toiseen vanhemmistaan. Olen ajatellut niin, että jos nuorimman sijoitetun vanhemmista toinenkaan voisi tehdä elämässään täysremontin, niin olisin vain iloinen lapsen puolesta, kun hän pääsisi asumaan vanhemmalleen. Tietysti lasta tulisi ikävä, mutta varmasti voisimme tavata huostaanoton purkamisen jälkeenkin. Valitettavasti kuluneen vuoden aikana ei edes pientä liikahdusta kohti muutosta ole po. lapsen vanhemmissa näkynyt.

      Vielä tuosta, että lapsi haetaan pois. Silloin, kun huostaanoton purku tapahtuu kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, lasta ei noin vaan haeta pois, vaan prosessi kestää helposti vuoden jopa kaksikin, riippuen esim. lapsen iästä, huostaanoton syistä jne.

    • Yller

      Meille on sijoitettu eskari ikäinen veijari Elokuussa -2006.Pitkään pohdimme juuri tuota ikää kannattaako eskarin ikäistä.Jos täytyy luopua,miten sopeutuu ym.muita juttuja.Kaikki on mennyt tosi hyvin ja olemme olleet tosi tyytyväisä ettemme ottaneet pienempää.Pohdimme myös pitkään, jos täytyy luopua takaisin, koska tausta ei ole kuitenkaan kovin "vaikea".Tällä hetkellä en uskoa että joutuisimme luovuttamaan takaisiin syntymävanhemmille,eivät pidä yhteyttä.Jos joudumme palauttamaan se on myös hyvä asia että yhden / kahden(syntymäv.) asiat olemme saaneet kuntoon tässä yhteiskunnassa.

    • aloititkaan...

      Ääliö, miten kehtaat edes miettiä sijariksi alkamista???
      Tajuatko, MILTÄ OMASTA VANHEMMASTA TUNTUU LUOPUA LAPSESTAAN, TAJUATKO???? Jos et tätä ymmärrä on lähtökohtasi sijoituslapselle TODELLA huono!!

      Sijoituksessa lähdetään AINA siitä, että lapsi voisi mahdollisimman pian palata omaan kotiinsa. Ei sinun tehtäväsi ole roikkua lapsessa ja ottaa häneltä tukea, vaan tarjota koti siksi aikaa kun sitä tarvitaan.
      Olet siis auttamassa perhettä toipumaan esim. kriisin yli ja sen jälkeen saattamassa lapsen kotiin. Sinun kuuluu myös tuntea iloa siitä, että lapsi saa palata takaisin OMAAN kotiinsa!

      Tottakai lapsesta täytyy tykätä, mutta ei ole tarkoituskaan kiintyä niin, että menisitte oman äidin tai isän edelle.
      Eikä kuulu rääkyä kiintymyksen katkeamista! Muista, lapsi ei ole sinun, vaikka sattuisitkin häneen kiintymään!

      Tajuatko lainkaan, miten julmasti loukkaat tekstilläsi LAPSEN OIKEITA JA AINOITA vanhempia???

      Lapsen vanhemmilla säilyy myös tapaamisoikeus. Se on tilanteesta riippuen jopa 6 - 7 p/kk. Ja sinun tehtäviisi kuuluu tukea lapsen ja hänen oman sukunsa yhteyden säilymistä!!! Se on hoidon lisäksi se TÄRKEIN tehtävä!

      Et näytä ymmärtävän lainkaan sijoituksen kriteereitä, joten jätäpä lahosta päästäsi moinen ajatus pois!!!

      • adoptiolapsella

        on sijaislapseen, että adoptiolapsi otetaan perheeseen vanhempien tarpeisiin, saada lapsi. Sijaislapsen kohdalla se on juuri päinvastoin. Lapsi tarvitsee vanhemmat, joko väliaikaisesti tai usein myös pysyvästi. Sijaisvanhempien on syytä muistaa, että sijoitus palvelee aina vain lapsen tarpeita. Siinä ei voi omia tunteitaan ajatella. Minulta usein
        sossu kysyi alussa, että miltä luulisin tuntevani, jos lapset pääsisivätkin takaisin kotiin. Vastasin aina, että minun tunteillani ei liene siinä tilanteessa merkitystä, kun on lapsen parhaasta kysymys. Sanoin, että ikävä varmaan tulisi, mutta minä olen aikuinen ja minä kyllä kestän,jos vain lapsi on onnellinen. Sijaislapsen kanssa tulee aina muistaa, että aina kun vaan omat vanhemmat kykenevät lapsistaan huolehtimaan tai pitämään yhteyksiä, niin he menevät meidän sijareiden edelle. Se on tehtävä itselleen selväksi heti alusta pitäen. Kun oppii asennoitumaan oikein, niin ei tule niin suurta luopumisen tuskaa eikä mustasukkaisuuksia jne. Kyllä uusia lapsia odottaa sitten pilvin pimein sijoitusta. Mitä useampaa voimme auttaa kriisissä sitä parempi.
        Meiltä pääsi yksi lapsista toisen vanhemman luo oltuaan meillä noin neljä vuotta. Kyllähän se pikkasen kirpasi, kun tieto tuli asiasta, etenkin kun oli kyseessä meidän perheen kuopus ja oikea ilopilleri, mutta olin vakuuttunut, että se oli myös lapsen tahto ja hän on pärjännyt tosi hyvin.
        Niinhän sen kuuluu mennä. Lasten kuuluu olla omien vanhempiensa luona. Ei siitä voi olla kuin onnellinen lapsen ja vanhempien puolesta.


      • "alkuperäinen"
        adoptiolapsella kirjoitti:

        on sijaislapseen, että adoptiolapsi otetaan perheeseen vanhempien tarpeisiin, saada lapsi. Sijaislapsen kohdalla se on juuri päinvastoin. Lapsi tarvitsee vanhemmat, joko väliaikaisesti tai usein myös pysyvästi. Sijaisvanhempien on syytä muistaa, että sijoitus palvelee aina vain lapsen tarpeita. Siinä ei voi omia tunteitaan ajatella. Minulta usein
        sossu kysyi alussa, että miltä luulisin tuntevani, jos lapset pääsisivätkin takaisin kotiin. Vastasin aina, että minun tunteillani ei liene siinä tilanteessa merkitystä, kun on lapsen parhaasta kysymys. Sanoin, että ikävä varmaan tulisi, mutta minä olen aikuinen ja minä kyllä kestän,jos vain lapsi on onnellinen. Sijaislapsen kanssa tulee aina muistaa, että aina kun vaan omat vanhemmat kykenevät lapsistaan huolehtimaan tai pitämään yhteyksiä, niin he menevät meidän sijareiden edelle. Se on tehtävä itselleen selväksi heti alusta pitäen. Kun oppii asennoitumaan oikein, niin ei tule niin suurta luopumisen tuskaa eikä mustasukkaisuuksia jne. Kyllä uusia lapsia odottaa sitten pilvin pimein sijoitusta. Mitä useampaa voimme auttaa kriisissä sitä parempi.
        Meiltä pääsi yksi lapsista toisen vanhemman luo oltuaan meillä noin neljä vuotta. Kyllähän se pikkasen kirpasi, kun tieto tuli asiasta, etenkin kun oli kyseessä meidän perheen kuopus ja oikea ilopilleri, mutta olin vakuuttunut, että se oli myös lapsen tahto ja hän on pärjännyt tosi hyvin.
        Niinhän sen kuuluu mennä. Lasten kuuluu olla omien vanhempiensa luona. Ei siitä voi olla kuin onnellinen lapsen ja vanhempien puolesta.

        tuo lapsen lähtö käytännössä oli? Tarkoitan millaisiin olosuhteisiin lapsi meni takaisin? Pystyittekö olemaan 100 % varmoja siitä, että lapsella on kotonaan parempi olla kuin teidän luonanne? Vaikeinta palautuksessa varmaan olisi se, ettei sitä lasta enää näe ja pelkää että takaisin siellä oikeitten vanhempien luona ei kaikki menekään hyvin vaan joutuu huonompiin oloihin kuin missä meillä olisi ja kenties joudutaan ottamaan uudestaan sijoitukseen. Ja sitten ei tiedä saako enää meille sitä samaa lasta jos otetaan uudestaan. Luin jostain että moni lapsi on otettu useamman kerran huostaan ja on ollut välillä kotonaan, välillä laitoksessa, taas kotona, sitten vaikka sijaisperheessä jne. Sellainen kohtalo tuntuu niin hirvittävältä, etten tiedä miten sellaista pystyy katselemaan sivusta.


      • eräältä äidiltä
        adoptiolapsella kirjoitti:

        on sijaislapseen, että adoptiolapsi otetaan perheeseen vanhempien tarpeisiin, saada lapsi. Sijaislapsen kohdalla se on juuri päinvastoin. Lapsi tarvitsee vanhemmat, joko väliaikaisesti tai usein myös pysyvästi. Sijaisvanhempien on syytä muistaa, että sijoitus palvelee aina vain lapsen tarpeita. Siinä ei voi omia tunteitaan ajatella. Minulta usein
        sossu kysyi alussa, että miltä luulisin tuntevani, jos lapset pääsisivätkin takaisin kotiin. Vastasin aina, että minun tunteillani ei liene siinä tilanteessa merkitystä, kun on lapsen parhaasta kysymys. Sanoin, että ikävä varmaan tulisi, mutta minä olen aikuinen ja minä kyllä kestän,jos vain lapsi on onnellinen. Sijaislapsen kanssa tulee aina muistaa, että aina kun vaan omat vanhemmat kykenevät lapsistaan huolehtimaan tai pitämään yhteyksiä, niin he menevät meidän sijareiden edelle. Se on tehtävä itselleen selväksi heti alusta pitäen. Kun oppii asennoitumaan oikein, niin ei tule niin suurta luopumisen tuskaa eikä mustasukkaisuuksia jne. Kyllä uusia lapsia odottaa sitten pilvin pimein sijoitusta. Mitä useampaa voimme auttaa kriisissä sitä parempi.
        Meiltä pääsi yksi lapsista toisen vanhemman luo oltuaan meillä noin neljä vuotta. Kyllähän se pikkasen kirpasi, kun tieto tuli asiasta, etenkin kun oli kyseessä meidän perheen kuopus ja oikea ilopilleri, mutta olin vakuuttunut, että se oli myös lapsen tahto ja hän on pärjännyt tosi hyvin.
        Niinhän sen kuuluu mennä. Lasten kuuluu olla omien vanhempiensa luona. Ei siitä voi olla kuin onnellinen lapsen ja vanhempien puolesta.

        Olet oivaltanut tehtäväsi todella oikein ja vaikutat tosi fiksulta sijaisvanhemmalta. Sinulle on ihan ilo vastata. Löytyisipä kaltaisiasi, tasapainoisia ja kypsiä aikuisia enemmän, niin riidat varmasti vähenisivät lapsen oman vanhemman/vanhempien ja sijareiden väliltä.

        Olen entinen sijoitetun äiti (siis lapsi ollut jo kauan kotona), mutta olisipa minun sijarini ollut kaltaisesi ihminen.
        Olisimme säästyneet repiviltä ristiriidoilta, niin minä kuin lapsenikin.

        Sinulle runsaasti voimia arvokkaassa AUTTAMISTYÖSSÄ, kuten sen olet oivaltanut ja oikein rauhallista, mukavaa joulunaikaa! T: äiti ja kullannuppu


      • kuuluivat siis
        eräältä äidiltä kirjoitti:

        Olet oivaltanut tehtäväsi todella oikein ja vaikutat tosi fiksulta sijaisvanhemmalta. Sinulle on ihan ilo vastata. Löytyisipä kaltaisiasi, tasapainoisia ja kypsiä aikuisia enemmän, niin riidat varmasti vähenisivät lapsen oman vanhemman/vanhempien ja sijareiden väliltä.

        Olen entinen sijoitetun äiti (siis lapsi ollut jo kauan kotona), mutta olisipa minun sijarini ollut kaltaisesi ihminen.
        Olisimme säästyneet repiviltä ristiriidoilta, niin minä kuin lapsenikin.

        Sinulle runsaasti voimia arvokkaassa AUTTAMISTYÖSSÄ, kuten sen olet oivaltanut ja oikein rauhallista, mukavaa joulunaikaa! T: äiti ja kullannuppu

        Nimimerkille: "Niin se ero juuri" adoptio...


      • "alkuperäinen"
        eräältä äidiltä kirjoitti:

        Olet oivaltanut tehtäväsi todella oikein ja vaikutat tosi fiksulta sijaisvanhemmalta. Sinulle on ihan ilo vastata. Löytyisipä kaltaisiasi, tasapainoisia ja kypsiä aikuisia enemmän, niin riidat varmasti vähenisivät lapsen oman vanhemman/vanhempien ja sijareiden väliltä.

        Olen entinen sijoitetun äiti (siis lapsi ollut jo kauan kotona), mutta olisipa minun sijarini ollut kaltaisesi ihminen.
        Olisimme säästyneet repiviltä ristiriidoilta, niin minä kuin lapsenikin.

        Sinulle runsaasti voimia arvokkaassa AUTTAMISTYÖSSÄ, kuten sen olet oivaltanut ja oikein rauhallista, mukavaa joulunaikaa! T: äiti ja kullannuppu

        se sinun tai siis lapsesi sijari sitten oli?


      • juuri...
        "alkuperäinen" kirjoitti:

        se sinun tai siis lapsesi sijari sitten oli?

        yritti heti alussa meidän välimme totaalisesti katkaista ja omia lapseni.
        Kyllä sillä aivottomalle tollolle piti useaan kertaan vakuuttaa, että xxxxx on lapsen äiti ja sinä hoidat tilapäisesti!!!


      • jälkeen
        juuri... kirjoitti:

        yritti heti alussa meidän välimme totaalisesti katkaista ja omia lapseni.
        Kyllä sillä aivottomalle tollolle piti useaan kertaan vakuuttaa, että xxxxx on lapsen äiti ja sinä hoidat tilapäisesti!!!

        hän vielä suostui hoitamaan lastasi??? Kyllä joillain ihmisillä on pitkä pinna, ei onnituis meikäläiseltä! Hatunnosto kaikille sijaireille, teette kullanarvoista työtä! aloittajalle rohkeutta, ota yhteyttä oman paikkakunnan sosiaalivirastoon niin he neuvoo sua eteenpäin!


      • sitä mieltä..
        jälkeen kirjoitti:

        hän vielä suostui hoitamaan lastasi??? Kyllä joillain ihmisillä on pitkä pinna, ei onnituis meikäläiseltä! Hatunnosto kaikille sijaireille, teette kullanarvoista työtä! aloittajalle rohkeutta, ota yhteyttä oman paikkakunnan sosiaalivirastoon niin he neuvoo sua eteenpäin!

        että sijari saa estää lasta ja vanhempia tapaamasta toisiaan ja saa yrittää heti alussa katkaista näiden keskinäisen siteen?

        Jos sijoitusaika on tarkoitettu tilapäiseksi ja niin lukee paperissa, eikö silloin kaikin tavoin pitäisi edistää lapsen ja hänen perheensä yhteydenpitoa? Kummallista ajattelua.

        "vielä suostui hoitamaan lastasi"


      • Lapsi on aina
        sitä mieltä.. kirjoitti:

        että sijari saa estää lasta ja vanhempia tapaamasta toisiaan ja saa yrittää heti alussa katkaista näiden keskinäisen siteen?

        Jos sijoitusaika on tarkoitettu tilapäiseksi ja niin lukee paperissa, eikö silloin kaikin tavoin pitäisi edistää lapsen ja hänen perheensä yhteydenpitoa? Kummallista ajattelua.

        "vielä suostui hoitamaan lastasi"

        vanhempiensa lapsi, jopa silloin kun ne vanhemmat eivät edes halua pitää yhteyttä.
        Olisin kumminkin olettanu vanhempien suhtautuvan asiallisemmin tilanteeseen jossa ovat, mutta kai se on maan tapa käyttäytyä aggressiivisesti sijaisperhettä kohtaan? En tosiaan itse jaksaisi jos lapsen vanhemmat huutomerkkien kera kutsuisivat noin kauniisti "aivottomaksi tolloksi". Ottaisin yhteyttä sijoitusta hoitaviin viranomaisiin ja kieltäytyisin menemästä tapaamisiin haukuttavaksi, eikös niissä yleensä ole sijaisvanhemmat mukana tai toinen ainakin. Ei tuollaista tarvitse kenenkään kuunnella. Ehkä meillä ei sen takia ole sijaislapsia tai sitten sen takia etten minäkään osaa mieltää että lapsia tulisi ja menisi eikä koskaan tietäisi kauanko ne meillä on, tai siksi että meillä on omia lapsia jotka on kyllä kasvaneet melkein aikuisiksi jo. Tunnen yhden sijaisperheen eikä se ole yhtään rohkaissut lähtemään samaan touhuun. Sen perheen äiti tästä palstastakin kertoi enkä meinannut ensin uskoa mitä täällä kirjotetaan.


      • Vaikka nyt sanoinkin
        Lapsi on aina kirjoitti:

        vanhempiensa lapsi, jopa silloin kun ne vanhemmat eivät edes halua pitää yhteyttä.
        Olisin kumminkin olettanu vanhempien suhtautuvan asiallisemmin tilanteeseen jossa ovat, mutta kai se on maan tapa käyttäytyä aggressiivisesti sijaisperhettä kohtaan? En tosiaan itse jaksaisi jos lapsen vanhemmat huutomerkkien kera kutsuisivat noin kauniisti "aivottomaksi tolloksi". Ottaisin yhteyttä sijoitusta hoitaviin viranomaisiin ja kieltäytyisin menemästä tapaamisiin haukuttavaksi, eikös niissä yleensä ole sijaisvanhemmat mukana tai toinen ainakin. Ei tuollaista tarvitse kenenkään kuunnella. Ehkä meillä ei sen takia ole sijaislapsia tai sitten sen takia etten minäkään osaa mieltää että lapsia tulisi ja menisi eikä koskaan tietäisi kauanko ne meillä on, tai siksi että meillä on omia lapsia jotka on kyllä kasvaneet melkein aikuisiksi jo. Tunnen yhden sijaisperheen eikä se ole yhtään rohkaissut lähtemään samaan touhuun. Sen perheen äiti tästä palstastakin kertoi enkä meinannut ensin uskoa mitä täällä kirjotetaan.

        ettei meistä olis tähän hommaan niin ei se sunkaan tarkota että sun pitäis lyödä hanskat naulaan. Ota ainakin asioista selvää ja päättäkää ihan oman perheen kesken. Ei ollut tarkotus säikyttää.


      • sellainen
        "alkuperäinen" kirjoitti:

        tuo lapsen lähtö käytännössä oli? Tarkoitan millaisiin olosuhteisiin lapsi meni takaisin? Pystyittekö olemaan 100 % varmoja siitä, että lapsella on kotonaan parempi olla kuin teidän luonanne? Vaikeinta palautuksessa varmaan olisi se, ettei sitä lasta enää näe ja pelkää että takaisin siellä oikeitten vanhempien luona ei kaikki menekään hyvin vaan joutuu huonompiin oloihin kuin missä meillä olisi ja kenties joudutaan ottamaan uudestaan sijoitukseen. Ja sitten ei tiedä saako enää meille sitä samaa lasta jos otetaan uudestaan. Luin jostain että moni lapsi on otettu useamman kerran huostaan ja on ollut välillä kotonaan, välillä laitoksessa, taas kotona, sitten vaikka sijaisperheessä jne. Sellainen kohtalo tuntuu niin hirvittävältä, etten tiedä miten sellaista pystyy katselemaan sivusta.

        että toinen vanhemmista kuntoutti itsensä vuosien ajan täysin raittiiksi ja muutenkin säntilliseksi, ainoana päämääränään saada lapsensa itselleen.
        Lapsen syntymästä, jolloin hän oli päättänyt laittaa elämänsä järjestykseen, siihen kun lopulta sai lapsen itselleen kului melkein seitsemän vuotta. Lapsi oli ensin lomilla vanhemman kanssa aina pidempiä ja pidempiä aikoja, jotta pääsivät kokeilemaan yhteiseloa. Koskaan ei ollut minkäänlaista oirehdintaa tai muuta huolestuttavaa havaittavissa tapaamisten jälkeen. Keskustelin lapsen kanssa, joka oli ikäisekseen harvinaisen kypsä. Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että haluaa muuttaa. Jälkeenpäin lapsi soitti minulle, kun oli sairastunut tai satuttanut itsensä, haki kai lohtua vanhasta tottumuksesta. Sitten soitotkin harvenivat. Muutamia kertoja kävi vielä lomilla meillä, mutta oli kai kuitenkin jotenkin vaikeaa, kun itku silmässä aina erottiin. Se oli kuitenkin vain ihan normaalia ikävää, eikä sitä mitenkään voinut tulkita siten, että olisi kotona vaikeaa. Mitä harvemmin lapsi on soitellut, sitä vakuuttuneempi olen, ettei hän enää tarvitse meitä ja se tuntuu hyvältä. Tiedän, että hänellä on paljon harrastuksia, koulu menee hyvin jne. Ei mitään syytä huoleen. Tiedän myös, että meillä oli niin luottamuksellinen suhde, että hän kyllä soittaisi ja kertoisi, jos ei menisi hyvin.


      • samalla mitalla...
        Lapsi on aina kirjoitti:

        vanhempiensa lapsi, jopa silloin kun ne vanhemmat eivät edes halua pitää yhteyttä.
        Olisin kumminkin olettanu vanhempien suhtautuvan asiallisemmin tilanteeseen jossa ovat, mutta kai se on maan tapa käyttäytyä aggressiivisesti sijaisperhettä kohtaan? En tosiaan itse jaksaisi jos lapsen vanhemmat huutomerkkien kera kutsuisivat noin kauniisti "aivottomaksi tolloksi". Ottaisin yhteyttä sijoitusta hoitaviin viranomaisiin ja kieltäytyisin menemästä tapaamisiin haukuttavaksi, eikös niissä yleensä ole sijaisvanhemmat mukana tai toinen ainakin. Ei tuollaista tarvitse kenenkään kuunnella. Ehkä meillä ei sen takia ole sijaislapsia tai sitten sen takia etten minäkään osaa mieltää että lapsia tulisi ja menisi eikä koskaan tietäisi kauanko ne meillä on, tai siksi että meillä on omia lapsia jotka on kyllä kasvaneet melkein aikuisiksi jo. Tunnen yhden sijaisperheen eikä se ole yhtään rohkaissut lähtemään samaan touhuun. Sen perheen äiti tästä palstastakin kertoi enkä meinannut ensin uskoa mitä täällä kirjotetaan.

        Arvaapa, mitä minä sain kuulla sijariporukan puolelta? Ne eivät todella olleet kauniita sanoja, vaan jatkuvaa haukkumista ja tapaamisten esto yrityksiä.

        Omaiseni oli kuoleman rajalla ja sairaalasta soitettiin. Emme ehtineet siinä paniikissa ja kiireessä ottaa lapsen polkupyörää mukaan. Siitä tuli hirveät haukkumiset, vaikka kyynelet juoksivat poskillani omaiseni vuoksi. Veimme näes lapsen samalla matkalla sairaalassa käynnin jälkeen sijareille.

        Tällaistako sijaria pitäisi kehua ja palvoa?
        Ja meidän tapaamisissa ei KOSKAAN ollut sijarit mukana. Hämmästelen, jos jollakin on.

        Lapsi oli luonani 4 - 10 pv/kuukaudesta heti alusta alkaen ja kotiutuikin sitten melko pian.
        Emme kumpikaan halua tietää heistä enää mitään. Myös lapsellani on vain ikäviä muistoja.
        Ei hän ainakaan muusta koskaan puhu.


    • sinulle vastata

      varsinaiseen kysymykseesi, halusin vain sanoa että älä välitä noista ylireagoivista haukkumaviesteistä joita tähän ketjuun varmasti tulee lisää. Hyvällä asialla olette :)

      • hyvällä

        asialla, mutta asennoitumisessa olisi vielä korjaamisen varaa, toteaa nimim. sijarikokemusta on.


      • "alkuperäinen"
        hyvällä kirjoitti:

        asialla, mutta asennoitumisessa olisi vielä korjaamisen varaa, toteaa nimim. sijarikokemusta on.

        Että asenteessa olisi korjattavaa?


    • välittömästi

      sen jälkeen kun purkupäätös on tullut.

    • Monimamma

      Kehoittaisin sinua soittamaan suoraan kuntasi/kaupunkisi sosiaalitoimeen ja kyselemään sieltä taikka sitten esim verkkoklinikan keskusteluista. Sossuun voi soittaa ihan vaikka vaan pitääkseen "kyselytunnin". Sieltä saat luotettavan ja ajantasaisen vastauksen kaikkiin noihin kysymyksiisi.

    • rahanhaju

      eikö mikään riitä

    • ex-sijainen

      Jos koette kiintyvänne niin paljon lapseen, ettette pysty työskentelemään lapsen kotiuttamisen eteen, kannattaa harkita mieluummin adoptiota. Sijoituksen ja huostaanoton päämääränä on aina lapsen kotiuttaminen. Vain äärimmäisissä tapauksissa asiat on toisin,esim. lapsen kokema raaka väkivalta...silloinkin lapsen vanhemmat pysyvät huoltajina, jos eivät HALUA antaa lasta adoptioon.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9126
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7846
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5503
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2316
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2076
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1717
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1659
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1396
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      439
      1332
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1199
    Aihe