Iranissa holocaustin kieltäjien kokous!

Minäkin odottelen mielenkiinnolla vastauksia avaajan kysymykseen.

mutta... kirjoitti:

Minäkin odottelen mielenkiinnolla vastauksia avaajan kysymykseen.

Kaikista natsismin rikoksista on juutalaisten kansanmurha, holokausti(=saksalaisilla, englantilaisilla ja ranskalaisilla kielialueilla käytettävä sana "holocaust" tulee kreikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa "polttouhria". Se tuli yleiseen käyttöön amerikkalaisen samannimisen TV-draamasarjan jälkeen.), ravistellut eniten ihmiskunnan omaatuntoa. Tämänhetkiselle sukupolvelle on käsittämätöntä, miten maailma vain katsoi vierestä ja vaikeni - ja ollen näin myös osasyyllinen.

Todellinen ymmärrys hirvittävistä rikoksista tuli päivänvaloon vasta sotarikosoikeudenkäynneissä.

Todistajanlausunnot ja syyllisten tunnustukset paljastivat kauhuskenaarion, joka shokeerasi ihmiskuntaa. Ne asianlaidat, jotka oikeudenkäynnit ja todistajat erittelivät, olivat niin yksiselitteisiä, että jopa tänä päivänä saksalaiset tuomioistuimet kategorisesti torjuvat kaikki väitteet kaasukammioiden olemattomuudesta viitaten, että "asianlaita on yleinen tosiasia".

Holokausti on värittänyt sodanjälkeisen ajan sekä moraalisesti että poliittisesti. Se opetetaan kaikissa koulukirjoissa paikkansapitävänä tosiseikkana. Miljoonat ihmiset pyhiinvaeltavat muistopaikoille (Auschwitz, Dachau yms.) ilmoittaakseen tyrmistyneisyytensä.

Silti tasaisesti kohoaa ääniä, jotka kertovat epäilyksensä virallisesta historiasta ja kyseenalaistavat käytettyjen lähteiden uskottavuuden.

Voiko olla, että mitä holokaustiin tulee, on jätetty huomioimatta määrättyjä asioita? Onko mahdollista, että ne, jotka ovat tähän asti häärineet kysymyksen parissa, ovat antaneet itseensä vaikuttaa sen, että "asianlaita on yleinen tosiasia", että he ovat luopuneet tarkistamasta sitä, mikä historiankirjoissa on kerrottu ja ilmoitettu iankaikkisesti olevan tosiasia?

Onko ollenkaan mahdollista epäillä? Onko se loukkaus tervettä järkeä kohtaan?

"Lukemattomien todisteiden" takia luulisi olevan helppoa argumentein saattaa epäilijä oikeille raiteille.

Miksi sitten pelätään julkista keskustelua revisionistien kanssa holokaustista, niin kuin piru pelkää vihkivettä?

Jotkut valtiot ovat säätäneet erityislakeja tukahduttaakseen sananvapauden - ainoastaan holokaustin ympärillä. Onko tarkoitus, että suukapula korvaa argumenttien puutteen? Kenen etujen mukaista on tehdä holokaustista pyhä asia ja - ainoana historian aiheena - ottaa pois mahdollisuus kriittiseen historiantutkimiseen?

Emmekö ole kokeneet, että historiallisia tapahtumia vasta vuosikymmenten jälkeen, joskus vuosisatojen, voidaan arvioida tarpeellisella tunneperäisellä etäisyydellä ja asiaankuuluvalla tieteellisellä tarkkuudella? Esimerkkejä on riittävästi. Vasta viime vuosikymmeninä ollaan voitu varmistua romanttisesta historiankirjoituksesta sveitsiläisten valaliiton noususta legendojen maailmaan. Rynnäköt tyrannien linnoihin ja heidän karkotuksensa on osoittautunut olevan ainoastaan legendaa. Tänään tiedetään, että tähänastisella asian esityksellä oli tarkoituksena "valtionpoliittisen iskostamisen" kautta luoda kansallinen myytti.

Kiitos tarkkojen lähteiden tutkimisen, on myöskin uusin historia tullut uuteen valoon.

Kenraalit kuten Guisan ja Wille, liittoneuvokset kuten Pilet-Golaz, arvioidaan uudelleen. Historiantutkimus pakottaa alituiseen uudelleenarviointiin ("revision") meidän menneisyyden kuvastamme. Goebblesin päiväkirjoista asti tiedämme, että van der Lubbe yksin sytytti Valtionpäivätalon. Katynin (1940) 4000 puolalaisen upseerin joukkomurhasta pidettiin aikaisemmin syyllisinä natseja. Tänään on todistettu, että Stalin antoi kyseisen käskyn.

Ei ole olemassa historiallista teemaa, josta ei saa yleisesti keskustella - poikkeuksena holokausti!

Miltä se näyttäisi, jos yllämainittuja henkilöitä ja tapahtumia olisi ankarin rangaistuksin kiellettyä tutkia ja niistä keskustella julkisesti? Miten vakavaa voi historiantutkimus olla, jos huolimattomia tai tendenssimäisiä "historiallisia töitä" edellämainitulta ajalta ilman ajatusta otetaan myöhempien sukupolvien historiikkeihin, jotka ainoastaan kopioivat ja siteeraavat edellisiä? Mitä mieltä pitäisi olla historioitsijoista, jotka "kansankasvatussyistä" piilottavat yleisöltä uusia varmoja tietoja, kun tähänastiset paremmin tukevat ideologista konstruktiota, joka ei vastaa totuutta ja josta on tullut yhä huterampi? Väärennetäänkö historiaa poliittisen historiankuvan ylläpitämiseksi?

Tuhansia kirjoja ja satojatuhansia lehtiartikkeleita on tarpeellinen määrä propagandaa alkaa epäilemään asiaa.

Eräs juutalainen setähän teki Birkenausta tai jostain holocaustin kumoavan dokkarin.

Siionin viisasten lappujen mukaan holocaust voisi ollakin propagandaa.

Minä uskon sen tapahtuneen, mutta en sure yhtään.

usko holocaustiin.Nykytapahtumia kun luvatussa maassa seuraa niin toivon sen olleen totta.

Mikäs oli sen Hessin tunnustaman leirin nimi mitä ei ollutkaan olemassa? Vieläkö oli siinä vaiheessa kivekset ehjänä?

Ja eikös ne tunnustaneet höyrykammiot? Nyyrenbergissä kaasukammiot olivat vain yhtenä kuriositeettinä laavakuoppien, sähkökammioiden, liukuhihnojen ja nahkomiskoneiden ohella (näistä tuli hirtto tuomio talmudistiseen tapaan). Pääasiallinen teollinen tappokeino oli Nyyrenbergissä höyrykammiot.

MS:ssä sakut heittivät vaivoja ilmaan ja seivästivät ne pistimillään. MSII:ssa natsit repivät juutalaisvauvoja kahtia äitiensä edessä. Persianlahden sodassa Kuwaitilaiset tuhosivat keskoskaappeja.

... kirjoitti:

Kaikista natsismin rikoksista on juutalaisten kansanmurha, holokausti(=saksalaisilla, englantilaisilla ja ranskalaisilla kielialueilla käytettävä sana "holocaust" tulee kreikkalaisesta sanasta, joka tarkoittaa "polttouhria". Se tuli yleiseen käyttöön amerikkalaisen samannimisen TV-draamasarjan jälkeen.), ravistellut eniten ihmiskunnan omaatuntoa. Tämänhetkiselle sukupolvelle on käsittämätöntä, miten maailma vain katsoi vierestä ja vaikeni - ja ollen näin myös osasyyllinen.

Todellinen ymmärrys hirvittävistä rikoksista tuli päivänvaloon vasta sotarikosoikeudenkäynneissä.

Todistajanlausunnot ja syyllisten tunnustukset paljastivat kauhuskenaarion, joka shokeerasi ihmiskuntaa. Ne asianlaidat, jotka oikeudenkäynnit ja todistajat erittelivät, olivat niin yksiselitteisiä, että jopa tänä päivänä saksalaiset tuomioistuimet kategorisesti torjuvat kaikki väitteet kaasukammioiden olemattomuudesta viitaten, että "asianlaita on yleinen tosiasia".

Holokausti on värittänyt sodanjälkeisen ajan sekä moraalisesti että poliittisesti. Se opetetaan kaikissa koulukirjoissa paikkansapitävänä tosiseikkana. Miljoonat ihmiset pyhiinvaeltavat muistopaikoille (Auschwitz, Dachau yms.) ilmoittaakseen tyrmistyneisyytensä.

Silti tasaisesti kohoaa ääniä, jotka kertovat epäilyksensä virallisesta historiasta ja kyseenalaistavat käytettyjen lähteiden uskottavuuden.

Voiko olla, että mitä holokaustiin tulee, on jätetty huomioimatta määrättyjä asioita? Onko mahdollista, että ne, jotka ovat tähän asti häärineet kysymyksen parissa, ovat antaneet itseensä vaikuttaa sen, että "asianlaita on yleinen tosiasia", että he ovat luopuneet tarkistamasta sitä, mikä historiankirjoissa on kerrottu ja ilmoitettu iankaikkisesti olevan tosiasia?

Onko ollenkaan mahdollista epäillä? Onko se loukkaus tervettä järkeä kohtaan?

"Lukemattomien todisteiden" takia luulisi olevan helppoa argumentein saattaa epäilijä oikeille raiteille.

Miksi sitten pelätään julkista keskustelua revisionistien kanssa holokaustista, niin kuin piru pelkää vihkivettä?

Jotkut valtiot ovat säätäneet erityislakeja tukahduttaakseen sananvapauden - ainoastaan holokaustin ympärillä. Onko tarkoitus, että suukapula korvaa argumenttien puutteen? Kenen etujen mukaista on tehdä holokaustista pyhä asia ja - ainoana historian aiheena - ottaa pois mahdollisuus kriittiseen historiantutkimiseen?

Emmekö ole kokeneet, että historiallisia tapahtumia vasta vuosikymmenten jälkeen, joskus vuosisatojen, voidaan arvioida tarpeellisella tunneperäisellä etäisyydellä ja asiaankuuluvalla tieteellisellä tarkkuudella? Esimerkkejä on riittävästi. Vasta viime vuosikymmeninä ollaan voitu varmistua romanttisesta historiankirjoituksesta sveitsiläisten valaliiton noususta legendojen maailmaan. Rynnäköt tyrannien linnoihin ja heidän karkotuksensa on osoittautunut olevan ainoastaan legendaa. Tänään tiedetään, että tähänastisella asian esityksellä oli tarkoituksena "valtionpoliittisen iskostamisen" kautta luoda kansallinen myytti.

Kiitos tarkkojen lähteiden tutkimisen, on myöskin uusin historia tullut uuteen valoon.

Kenraalit kuten Guisan ja Wille, liittoneuvokset kuten Pilet-Golaz, arvioidaan uudelleen. Historiantutkimus pakottaa alituiseen uudelleenarviointiin ("revision") meidän menneisyyden kuvastamme. Goebblesin päiväkirjoista asti tiedämme, että van der Lubbe yksin sytytti Valtionpäivätalon. Katynin (1940) 4000 puolalaisen upseerin joukkomurhasta pidettiin aikaisemmin syyllisinä natseja. Tänään on todistettu, että Stalin antoi kyseisen käskyn.

Ei ole olemassa historiallista teemaa, josta ei saa yleisesti keskustella - poikkeuksena holokausti!

Miltä se näyttäisi, jos yllämainittuja henkilöitä ja tapahtumia olisi ankarin rangaistuksin kiellettyä tutkia ja niistä keskustella julkisesti? Miten vakavaa voi historiantutkimus olla, jos huolimattomia tai tendenssimäisiä "historiallisia töitä" edellämainitulta ajalta ilman ajatusta otetaan myöhempien sukupolvien historiikkeihin, jotka ainoastaan kopioivat ja siteeraavat edellisiä? Mitä mieltä pitäisi olla historioitsijoista, jotka "kansankasvatussyistä" piilottavat yleisöltä uusia varmoja tietoja, kun tähänastiset paremmin tukevat ideologista konstruktiota, joka ei vastaa totuutta ja josta on tullut yhä huterampi? Väärennetäänkö historiaa poliittisen historiankuvan ylläpitämiseksi?

Lue lisää

Tosiaankin se juutalaisten valitsema ja siitä kynsin ja hampain kiinni pitämä sana tarkoittaa polttouhria. Herääkin kysymys että kenelle?*

Olet oikeassa että nykymuotoon holokausti-kultti muokattiin 60/70-lukujen vaihteessa Hollywood-juutalaisten toimesta mutta tämä ei ollut ensimmäinen yritys tuoda termi ihmisten tajuntaan. Jo 1942 Readers Digest:ssä Ben Hecht tiesi kertoa että natsit ovat tappaneet 6000000 juutalaista holocaustissa vaikka uuneja oltiin nykyversion mukaan vasta sytyttelemässä.
Vieläkin aiemmin yritettiin aloittaa holocaust-myyttiä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1919 amerikkalaisiin lehtiin ilmestyi juttuja missä kerrottiin 6000000 juutalaisen holocaustista Ukrainassa. Silloin niille naurettiin.

Miksi siis pidetään kynsin ja hampain kiinni luvusta 6000000 vaikka jo Auswitchin uhriluvun alentaminen (oli pakko kun 2.5m A:n 'uhria' olikin vain kommaripropagandaa! 4milj->1.5milj) asettaa sen erittäin kyseenalaiseksi ja miksi polttouhri?

Katsos kun juutalaisten jumala lupasi heille että he pääsevät palaamaan Israeliin vasta sitten kun he ovat kärsineet kuuden miljoonan polttouhrin. Ensimmäisen kerran tätä yritettiin viedä läpi kaksi vuotta Balfourin-julistuksen jälkeen mutta ei vielä onnistunut. Toisella kertaa sitten nappasi ja kunnolla. Vitsihän on siinä että juutalaisten jumala tietää polttouhrin olleen paskapuhetta joten täytyy tapahtua oikea polttouhri jotta talmudistit saisivat perustettua maailman hallituksen Israeliin.
Nyt mietintämyssyt päähän.
Mitä tulee mieleen sanasta holocaust?
Ainakin nuclear holocaust.
Olisiko sellainen mahdollista missään tänä päivänä?
öööö.. Lähi-Idän ruutitynnyri?
Montako juutalaista asuu Israelissa noin suunnilleen?

Jos ei Ahmanijed polta Tel Avivia vapaaehtoisesti niin Israel räjäyttää salkkupommin USAssa/Euroopassa tai muuta kivaa mikä pakottaa JEWSA:n hyökkäämään Iraniin ja Iran vastaa koko voimallaan Israelin niskaan. Lopputuloksena oikea holocaust ja kristityt ja muslimit toistensa kurkussa (eikös ole jännää että meille on väkipakolla tuotu valtava muslimijoukko ettemme missään nimessä jäisi paitsi kivasta?). Ison sodan jälkeen viisaat miehet kokoontuvat yhteen ja esittävät suunnitelman maailman hallituksen luomisesta sotien lopettamiseksi ja se hallitus istuu sitten Jerusalemissa.

*Moloch veren jumala