Niin, haukkukaa nyt miten mameroksi tahansa, niin tuo otsikon lausahdus on omalla kohdallani totta.
Olen elänyt nykyisessä suhteessani kolme vuotta. Mielessä tämä on ollut kai aina yhtä soutaamista ja huopaamista, välillä haluaisi niin kovasti lähteä, välillä on taas mukavampaa. Ja tällä vaihtelulla en tarkoita parisuhteelle normaalia vaihtelua, vaan miehestäni riippuvia oikeita (henkisiä) ongelmia. Rakastan miestäni, mutta jos minä omaa parastani tässä ajattelisin, olisin jo kai lähtenyt.
Mutta voi että "pelottaa" se sinkkuaika! Tämä on ensimmäinen oikea, pitkäaikainen parisuhteeni ja kun nyt muistelen sitä sinkkuaikaa, niin ei kiinnosta. Luulin olevani luonteeltani "erakko" - ja paskat. Tämä suhde on osoittanut minulle, että olenkin oikeaa vaimoainesta ;). Ja nyt sitten pitäisi lähteä tästä ja lähteä kökkäämään yksin johonkin yksiköön ja viettämään "riehakasta" sinkkuelämää. Vaikka haluaisin pusitella ja suukitella, käydä yhdessä lenkillä, tehdä ruokaa rakkaalle, haaveilla tulevaisuudesta... *huokaus*.
Ja mieti tässä nyt sitten hyvää ratkaisua. Kun joku tulisi ja veisi mennessään.
Sinkkuus (= yksinäisyys) pelottaa!
11
2832
Vastaukset
- .....
Kun joku tulisi ja veisi mennessään.aina saa vaan yksin yrittää...
- ansku3
Itel oli sama tilanne pari vuotta sitten.Koko suhde melkein oli soutamista ja huopaamista.Monet kerrat piti lähteä,mut se yksinäisyys pelotti koska olin löytänyt sen oikean ainakin luulin niin.Välirikkoja oli useammin kuin kerran ja lopulta aina taas palattiin yhteen.Hyviä aikoja oli,mutta niin myös huonoja.Molemmissa meissä oli vikoja.Avomies vaan aina sai syyt kaadettua mun päälle.En uskaltanut erota,joka kerta se sai mut jäämään,uskottelemalla olevansa muuttunut.Vähän aikaa aina kaikki oli hyvin ja sit taas alko alamäki.Lopulta tuli mitta täyteen ja erottiin lopullisesti,mikä oli tosi vaikeaa.Olin kauan aikaa tosi masentunut ja ahdistunut,mutta ei suhdetta saa väkisin toimimaan.Olisi vaan pitänyt erota paljon aikaisemmin.Nykyisin olen taas hyvin saanut elämästä kiinni,enkä tyyppiä mietikkään enää.Ero oli paras ratkaisu.Jokainen kuitenkin ansaitsee paljon parempaa ja ihmisen jonka kanssa on hyvä olla.Mulla meni elämästä hukkaan kauan huonossa suhteessa ja lopulta vaan olin suhteessa koska yksinäisyys pelotti.
- havaittavissa
Sillä erotuksella, että olen mies. Minulla ei ole enää niin vahvoja tunteita kumppaniani kohtaan kuin suhteen alussa. Mielestäni on molempia kohtaan reilumpaa kertoa asiasta ja katsoa miten edetään (esim jonkinlainen miettimiaika tms).
Ei sitä sinkkuutta kannata pelätä. Tottahan se on, että yksinäisyys siinä eniten kalvaa voimia. Mutta tsemiä mitä sitten teetkin. Itse toivon tekeväni oikein. - kisulityttö
sinkkuus EI ole sama kuin yksinäisyys.
kissanviikset sanon minä, se on aivan sinusta itsestäsi kiinni se yksinäisyys.
Mä olen kauan omasta vapaasta tahdosta ollu sinkku enkä ole yksinäinen, toki olis kiva et olis joku jonka kanssa jakaa kaikenlaista mutta jos vaihtoehtona pettävä liero niin sinkkuus voittaa.......- ap.
Tällaista joltain kisulitytöltä odotinkin. Ei sinkku ole yksinäinen, sinkulla on ystäviä.
Onhan minulla ystäviä, montakin, ympäri Suomea. Mutta he eivät käy tässä kaupungissa useinkaan notkumassa. Nämä muutamat jotka täällä asuvat ovat pariutuneita tai muuten liimaantuneita tai sillä tavalla töissä, ettei mikään koskaan sovi.
Joten tää asia ei ole todellakaan minusta kiinni. Kyllä minulla on asenteet ihan kunnossa tähän elämään, mutta kun määrätyillä asioille ei kisulityttökään mitään, vaikka miten naamaa virneesen vetäisi. - kisulityttö
ap. kirjoitti:
Tällaista joltain kisulitytöltä odotinkin. Ei sinkku ole yksinäinen, sinkulla on ystäviä.
Onhan minulla ystäviä, montakin, ympäri Suomea. Mutta he eivät käy tässä kaupungissa useinkaan notkumassa. Nämä muutamat jotka täällä asuvat ovat pariutuneita tai muuten liimaantuneita tai sillä tavalla töissä, ettei mikään koskaan sovi.
Joten tää asia ei ole todellakaan minusta kiinni. Kyllä minulla on asenteet ihan kunnossa tähän elämään, mutta kun määrätyillä asioille ei kisulityttökään mitään, vaikka miten naamaa virneesen vetäisi.on mullakin pariutuneita kavereita mutta ne onkin tosi hyviä ystäviä sillä mut kutsutaan heidän joukkoon mukaan vaikka mulla ei ole miestä.
Sori jos nelikymppinen kisulityttö on sun kanssas asiasta eri mieltä mutta mulla vaan on kokemuksia tällaisesta.
Enkä suinkaan ole aina naama virneessä on mullakin omat murheeni ollu mutta kun kukaan muu ei mun asioille voi tehdä mitään kuin minä itse ni näin se on sit käyny. - valittu vai jouduttu?
^
Sinkkuus ja sinkkus.
On aivan toista olla sinkku, jos se tilanne on itse valittu kuin silloin, kun se on syntynyt siitä, että sinut on jätetty (toisen naisen/miehen vuoksi).
Kun joudut sinkuksi hylkäämisprosessin kautta, sisältyy siihen suuri määrä häpeää. On häpeä olla yksin tässä `parisuhteiden valtakunnassa`. Lisäksi kun ikää alkaa olla enemmän kuin 20 , ovat ihmiset jo rakentaneet omat tuttava- ja ystäväpiirinsä. Vanhempana on vaikeampaa luoda uusia ystävyyssuhteita. (Toki tämä on riipuvaista myös luonteesta, mutta kaikki eivät ole sosiaalista tyyppiä, eikä small talkit kiinnosta.)
Sinkkuus ei ole synonyymi yksinäisyydelle, mutta se voi myös sitä olla. Vaikka olisi ystäviäkin, niin he ovat sitoutuneita omiin perheisiinsä - kuten kuuluu ollakin. Kaikilla on kiire omassa elämässään. Ja kun aiemmin on seurusteltu "pariskuntana", niin kukaan ei enää kutsu sitä sinkkua näihin kuvioihin mukaan. Eipä silti, ei sinne olisi kiva mennäkään yksin, kun olisi vain paha olo omasta yksinäisyydestään..
Eli sinkkuna on hyvä olla, jos se ITSE VALITSEE... - Jätetty mies
valittu vai jouduttu? kirjoitti:
^
Sinkkuus ja sinkkus.
On aivan toista olla sinkku, jos se tilanne on itse valittu kuin silloin, kun se on syntynyt siitä, että sinut on jätetty (toisen naisen/miehen vuoksi).
Kun joudut sinkuksi hylkäämisprosessin kautta, sisältyy siihen suuri määrä häpeää. On häpeä olla yksin tässä `parisuhteiden valtakunnassa`. Lisäksi kun ikää alkaa olla enemmän kuin 20 , ovat ihmiset jo rakentaneet omat tuttava- ja ystäväpiirinsä. Vanhempana on vaikeampaa luoda uusia ystävyyssuhteita. (Toki tämä on riipuvaista myös luonteesta, mutta kaikki eivät ole sosiaalista tyyppiä, eikä small talkit kiinnosta.)
Sinkkuus ei ole synonyymi yksinäisyydelle, mutta se voi myös sitä olla. Vaikka olisi ystäviäkin, niin he ovat sitoutuneita omiin perheisiinsä - kuten kuuluu ollakin. Kaikilla on kiire omassa elämässään. Ja kun aiemmin on seurusteltu "pariskuntana", niin kukaan ei enää kutsu sitä sinkkua näihin kuvioihin mukaan. Eipä silti, ei sinne olisi kiva mennäkään yksin, kun olisi vain paha olo omasta yksinäisyydestään..
Eli sinkkuna on hyvä olla, jos se ITSE VALITSEE...Niin, monesti mietittiin avokin kanssa, että pannaanko pilit pussiin. Ei kumpikaan uskaltanut kuitenkaan lopulta tehdä ratkaisua. Luulen, että yksinäisyys pelotti häntäkin.
Noh, eipä aikaakaan kun hän sitten päätti lopulta minut jättää. Paljastui, että hän oli pettänyt minua ja löytänyt uuden suhteen varatun ukkomiehen kanssa. Noh, se suhde ilmeisesti kaatui, joten hän kyseli mahdollisuuksia päästä takaisin. En ollut niin myönteinen ajatukselle. Siispä hän etsi itselleen netistä seksiseuraa. Tämä nettiromanssimies ei kuulemma ole kovinkaan hänen tyypisensä, mutta komea. Nyt he ovat seurustelleet 5 kuukautta.
Tämä tarina on siksi kummallinen, koska ex-avokkini sanoi erotessaan minusta, että minun tulisi opetella olemaan yksin.
Aika kummallista puhetta tytöltä, joka ei ole päivääkään ollut yksin, siitä lähtien kun minuun törmäsi 3,5 vuotta sitten.
Nyt olen ollut yksin puoli vuotta, ja edelleen opettelen. Väitän, että erossa kuitenkin olen ainoa, joka on kokenut henkistä kasvua. Suhteesta toiseen pallottelu ei ole ratkaisu, yksin on vain osattava olla, jotta mahdolliset seuraavat suhteet olisivat terveellä pohjalla.
Luuletteko, että esim. Jani Sievisen suhde ruotsalaismallin kanssa on todella aitoa rakkautta, eikä vain "on the rebound"-tyylinen ratkaisu...? - nainen vaan
Jätetty mies kirjoitti:
Niin, monesti mietittiin avokin kanssa, että pannaanko pilit pussiin. Ei kumpikaan uskaltanut kuitenkaan lopulta tehdä ratkaisua. Luulen, että yksinäisyys pelotti häntäkin.
Noh, eipä aikaakaan kun hän sitten päätti lopulta minut jättää. Paljastui, että hän oli pettänyt minua ja löytänyt uuden suhteen varatun ukkomiehen kanssa. Noh, se suhde ilmeisesti kaatui, joten hän kyseli mahdollisuuksia päästä takaisin. En ollut niin myönteinen ajatukselle. Siispä hän etsi itselleen netistä seksiseuraa. Tämä nettiromanssimies ei kuulemma ole kovinkaan hänen tyypisensä, mutta komea. Nyt he ovat seurustelleet 5 kuukautta.
Tämä tarina on siksi kummallinen, koska ex-avokkini sanoi erotessaan minusta, että minun tulisi opetella olemaan yksin.
Aika kummallista puhetta tytöltä, joka ei ole päivääkään ollut yksin, siitä lähtien kun minuun törmäsi 3,5 vuotta sitten.
Nyt olen ollut yksin puoli vuotta, ja edelleen opettelen. Väitän, että erossa kuitenkin olen ainoa, joka on kokenut henkistä kasvua. Suhteesta toiseen pallottelu ei ole ratkaisu, yksin on vain osattava olla, jotta mahdolliset seuraavat suhteet olisivat terveellä pohjalla.
Luuletteko, että esim. Jani Sievisen suhde ruotsalaismallin kanssa on todella aitoa rakkautta, eikä vain "on the rebound"-tyylinen ratkaisu...?Minut jätti aviomieheni kahdeksan vuotta sitten toisen naisen vuoksi. Multa siis vedettiin matto suoraan jalkojen alta - yllätäen ja koko elämä - ja minä itsekin menin rikki!
Multa meni kahdeksan vuotta, kun koetin harjoitella yksin oloa. Pisin jakso oli heti eron jälkeen - noin vuosi. Sitten oli kolme pidempää suhdetta, välillä yksin muutamia kuukausia.
Minä en koskaan oppinut nauttimaan yksin elämisestä. Se oli vain selviytymistä päivästä toiseen.
Nyt olen taas avioliitossa ja hyvin menee :-) - T-A-H-M-A-T-A-S-S-U
nainen vaan kirjoitti:
Minut jätti aviomieheni kahdeksan vuotta sitten toisen naisen vuoksi. Multa siis vedettiin matto suoraan jalkojen alta - yllätäen ja koko elämä - ja minä itsekin menin rikki!
Multa meni kahdeksan vuotta, kun koetin harjoitella yksin oloa. Pisin jakso oli heti eron jälkeen - noin vuosi. Sitten oli kolme pidempää suhdetta, välillä yksin muutamia kuukausia.
Minä en koskaan oppinut nauttimaan yksin elämisestä. Se oli vain selviytymistä päivästä toiseen.
Nyt olen taas avioliitossa ja hyvin menee :-)Mulla poikaystävä hylkäsi yli puoli vuotta sitten. Jälkeenpäin oli niin selkeää, että toisen ihastuksen vuoksi se sen teki. Meillä oli kyllä joitain ongelmia aikaisemmin, yhteisen ajan puutetta, kiireessä unohdimme toisemme. Rakkaus ei kuitenkaan loppunut. Olimme yhdessä yli 6 vuotta ja mielestäni todella läheisiä vielä pari viikkoa ennen eroa, kunnes poikaystävän uusi ihastus astui kuvioihin. Yks tytteli hänen luokallaan sai houkuteltua tämän varatun pojan seuralaisekseen johonkin illanviettoon.
Poikaystäväni hylkäämäksi joutuminen oli hirveä kolaus, enkä ole siitä vieläkään toipunut. Välillä oli jo helpompaa, nyt itken taas päivittäin. En tajua miten ikinä pääsen tästä yli. Rakastan entistä poikaystävääni vieläkin niin hirveästi. Miksi rakastan ihmistä joka mut hylkäsi yhtä helposti kuin jonkin risan tavaran?
Poikaystäväni neuvoi niin kovasti minua erotessamme, että minun pitää opetella olemaan yksin ja hankkia oma elämä (mikä minulla mielestäni kyllä jo oli, mutta mielestäni siihen olisi myös parisuhde mahtunut). Hän itse kertoi haluavansa erota, koska haluaa nyt olla ihan yksin ja katsella maailmaan eri kantilta. Hän ei halunnut itselleen mitään suhdejuttuja piiiiitkään aikaan..
Eipä mennyt kuin joku viikko kun hän jo seurusteli. Mutta eipä mennyt kuin muutama kuukausi kun hän jo erosi. Eikä tullut edes yllätyksenä. Kännipäissään sattui sitten minulle itkemään eroaan tästä uudesta (se uusi kun jätti puolestaan hänet) ja parkui ettei halua olla yksin! Miten kehtasikin! Minulle, jonka hän itse hylkäsi kylmäkiskoisesti ja jätti aivan yksin! Ettei ihmisellä ole edes mitn hienotunteisuutta toista kohtaan...
Jotenkin tuo Jani Sievisen jupakka tuntuu hirveän tutulta. Enpä kuitenkaan usko, että Janin uusi suhde tulee kestämään. Saletisti tulee tekemään täsmälleen samat virheet kuin aikasemmassa suhteessaan, kun ei yhtään pysähtynyt miettimään vaan hyppäsi suoraan seuraavaan... - myös...
Jätetty mies kirjoitti:
Niin, monesti mietittiin avokin kanssa, että pannaanko pilit pussiin. Ei kumpikaan uskaltanut kuitenkaan lopulta tehdä ratkaisua. Luulen, että yksinäisyys pelotti häntäkin.
Noh, eipä aikaakaan kun hän sitten päätti lopulta minut jättää. Paljastui, että hän oli pettänyt minua ja löytänyt uuden suhteen varatun ukkomiehen kanssa. Noh, se suhde ilmeisesti kaatui, joten hän kyseli mahdollisuuksia päästä takaisin. En ollut niin myönteinen ajatukselle. Siispä hän etsi itselleen netistä seksiseuraa. Tämä nettiromanssimies ei kuulemma ole kovinkaan hänen tyypisensä, mutta komea. Nyt he ovat seurustelleet 5 kuukautta.
Tämä tarina on siksi kummallinen, koska ex-avokkini sanoi erotessaan minusta, että minun tulisi opetella olemaan yksin.
Aika kummallista puhetta tytöltä, joka ei ole päivääkään ollut yksin, siitä lähtien kun minuun törmäsi 3,5 vuotta sitten.
Nyt olen ollut yksin puoli vuotta, ja edelleen opettelen. Väitän, että erossa kuitenkin olen ainoa, joka on kokenut henkistä kasvua. Suhteesta toiseen pallottelu ei ole ratkaisu, yksin on vain osattava olla, jotta mahdolliset seuraavat suhteet olisivat terveellä pohjalla.
Luuletteko, että esim. Jani Sievisen suhde ruotsalaismallin kanssa on todella aitoa rakkautta, eikä vain "on the rebound"-tyylinen ratkaisu...?Suhteesta toiseen pallotelu, ikävä kyllä tuntuu olevan "ratkaisu" aika monelle.. Omaa heikkouttaan pitää peitellä ja täyttää sisäinen tyhjiönsä viinalla ja irtosuhteilla.. Ikävää sinäänsä.. Mutta itse en osaa kyllä pätkääkään sääliä..Sitä saa mitä tilaa.. Itse olen oppinut parisuhteen kautta näkemään itseni uudesta perspekstiivistä ja löytänyt heikkouksia , joista en ole ollut tietoinen.. Niin on käynyt varmaan aika monelle muullekkin ,mutta sitten se tapa käsitellä noita asioita..??:D
Jos joku asia on varma, niin se on sillon aivan varma ja väitän että; niin pitkään kuin vaan jaksaa päänsä pistää pensaaseen, niin saa myös tehdä..Jos pitää sellaisesta elämäntavasta niin mikäs siinä, omalta kantilta.. Ihmetyttää vaan ,että sitoutumiskammoisten pitää etsiä aina ne kaiken haavoittuvimmat..=D
Se on helppoa pelata ,kun saa itse tehdä säännöt ja päättää pelivälineen, mutta toisaalta.. Se joka siinä todella kulkee kohti yksinäisyyttä ja kuoppaanasa kaivaa..Se lienee selvillä ja vaikka en sääliä tuntisi, niin empä kyllä toivo ,että kukaan sydäntään tahallaan kivettää..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2063210Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391620Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus951472- 921389
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461334Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1571257Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121188Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze1231019Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89932Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44803