Olen nuori mies, lapsesta asti uskonut Jumalaan. Päällepäin harva tietää/arvaa, että luen raamattua ja ahmin kristillistä kirjallisuutta ja pidän uskoa Jumalaan tärkeänä. Ehkä siis voidaan sanoa, että jollain tapaa pidän uskoani piilossa. Lähimmäiseni toki tietävät uskostani, mutta arkielämässä ja työssä ja harrastuksissa uskoni ei mielestäni paljoa näy. Elän parhaillaan sellaista vaihetta elämässäni, että usko ja Jumala ja halu uskoa on voimistunut. Kaipaan "oikeaa" uskoa Jumalaan. Asia on vaikea kirjata sanoin, mutta samalla kun kaipaus ja halu uskoon on kasvanut niin samalla myös sisäinen kamppailu ja "kiusaukset" ovat kasvaneet... ja tämä ajaa minut epätoivoon ja surulliseksi. Pahat ajatukset hiipivät kuin väkisin mieleeni ja tuntuu kuin ajatuksissani kapinoisin Jumalaa ja Jeesusta vastaan jatkuvasti... aivan kuin pilkkaisin Jumalaa ajatuksissani ja ajattelisin kaikkea pahaa... En sitä tahdo, niin vain käy..
Rukoilen paljon apua, voimia ja anteeksiantoa. En tiedä kuinka pääsen pois tästä "kierteestä". Tuntuu kuin mielessäni olisi jatkuva kamppailu käynnissä syntiä vastaan. Olen siis koko ikäni uskonut Jumalaan. Nykyään olen alkanut kyseenalaistamaan uskoa, eli millainen usko riittää? Milloin voin olla varma siitä, että Jumala on armahtanut ja antanut minulle syntini anteeksi!? Rukouksessa pyydän syntejäni anteeksi ja pian jo syntiset ajatukset hiipivät ajatuksiini.. kamppailen.. kamppailen.. ja lopulta vaivun epätoivoon. Kuinka siis saan sen varmuuden ja vieläpä niin, että se jatkuu se varmuus! Olen ikuisesti synnin orja ja siihen sidottu, rikon jatkuvasti Jumalaani vastaan ajatuksin ja teoin! Kaipaan pelastusta ja varmuutta pelastuksesta, kaipaan Jumalaa! Olen syntieni orja, ja se saa minut päivittäin epäilemaan oman uskoni aitoutta ja omaa pelastustani... Mistä saan siis sen varmuuden ja rauhan sielulleni, että Jumala on armahtanut minut kaikista synneitä.. siis aivan kaikista! Niin tulevista kuin menneistäkin.. synnin tekemistä en voi lopettaa.. en omin voimin... ja kaikki tämä ajaa minut epätoivoon ja suruun.. tunnen olevani pahasti eksynyt lammas!
epätoivo
32
1256
Vastaukset
- Kempiläinen
Se kamppailu on osa ihmiselämää, mutta siitä huolimatta "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Jooel 2:32, Apt 2:21, Room 10:13).
Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä? (Miika 6:8)
39. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
40. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." (Joh 6) Jos haluat todella päästä elävän Jumalan yhteyteen pois näistä
porttoseurakuntien ihmisoppien viidakosta, niin
tilaa kirjani, jonka
ilmaisena sinulle lähetän. Siitä selviää, miten Kristus omansa tästä
Saatanan hallitsemasta maailmasta pois kutsuu.
Käy lukemassa raamattukeskustelusta viimeinen avaukseni.- Jumalan pieni köyhä
Hei, haluaisin jakaa kanssasi yhden oman elämäni mullistavimmista löydöistä hengellisessä elämässä. Toivon että osaan selittää tämän siten että ymmärrät sen:
Pääajatus on erottaa hengellinen asema ja maanpäällinen sieluntila.
Hengellinen asema tarkoittaa sitä että koska uskot Jeesukseen, sinut on Hengen sinetillä liitetty Kristukseen. Olet hänessä - hänen ansiostaan, et omastasi - Isän edessä täydellinen, pyhä, nuhteeton koko ajan, ikuisesti. Hän näkee sinut Jeesuksen läpi. Kristus Jeesus istuu taivaallisissa Isän Jumalan oikealla puolella ja kun kerran olet hänessä, koita arvata missä oma hengellinen asemasi on...
Tältä kannalta (Hengellisestä näkökulmasta katsottuna) olet täydellinen. Hän ei sinua koskaan hylkää, eihän hän omaa poikaansa kiellä? Et pelkästään saa syntejäsi anteeksi vaan olet armossa - ssa, sisällä siellä. Armo on kuin toinen maapallo, hengellisesti olet kokonaan armossa vaikka fyysisesti olet tällä maapallolla.
On totta että kokemuksessasi maan päällä (sielullinen tila) olet erehtyväinen, syntinen jne. mutta tämä ei vaikuta hengelliseen asemaasi, Kristuksessa kelpaat Jumalalle 100%, ikuisesti, lopullisesti. On totta että jos teet rikoksia jne. Jumala voi ojentaa sinua, joudut toisinaan kantamaan vastuun teoistasi ja ne vaikuttavat elämääsi täällä, mutta tämä ei tarkoita sitä että Jumala hylkäisi sinut, hänen armonsa on täydellinen.
Voin kertoa kokemuksesta että rauhaa sielulle ei löydy elämää parantelemalla, omatunto tulee vain entistä neuroottisemmaksi. Parempi hyväksyä itse itsensä tavallisena ihmisenä ja luottaa Jumalan täydelliseen hyväksyntään Kristuksessa Jeesuksessa. Tätä kautta voi löytää sekä armon vapauden, suhteen Jumalaan, Pyhän Hengen vapauttavan voiman elämäänsä ja kyvyn elää "vain" ihmisenä, ilman uskonnolisia vaatimuksia, Isän Jumalan rakkauteen luottaen.
Kannattaa huomata että monessa kristillisessä kirjallisuudessa sekoitetaan keskenään Kristus ja Pyhä Henki. Kristuksessa saamme hengellisen asemamme, täydellisen hyväksynnän Jumalan edessä. Pyhän Hengen työ meissä (ns. pyhitys) ei meitä pelasta, se tulee vasta Jumalan hyväksynnän jälkeen, vapauttamaan, kirkastamaan Kristusta, herkistämään meidät hänelle, opettamaan meitä Jumalasta ja hänen asioistaan jne. Pyhä Henki on kyllä suurenmoinen persoona, mutta ei se tarkoita että hänet pitäisi sekoittaa Jeesuksen kanssa =) - terence.hill
JUURI SIKSI pelastusta tarvitsemme, kun olemme sellaisia syntisiä kuin kuvasit!
1.Tim.4:10 Paavali kirjoittaa: "...olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, VARSINKIN USKOVIEN."
Roomalaiskirjeen 7. luvun lopussa Paavali kuvaa sitä, miten tunnemme tuskaa syntisyydestämme. Huomaa, miten Paavali sanoo 25. jakeessa "TÄMMÖISENÄNI" palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Niin on jokaisen ihmisen kohdalla niin kauan kuin tässä turmeltuneessa ruumiissa elämme. Mutta ÄLÄ NÄE VAIN TÄTÄ, vaan SEKIN, MITÄ OLET KRISTUKSESSA. Paavali oli samanlainen syntinen kuin sinä ja minä, mutta saattoi olla kuitenkin suuri Jumalan palvelija, vaikka hänen lihassaan ei asunut mitään hyvää. SE RIITTÄÄ, MITÄ JEESUS ON!
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että PAHA RIIPPUU MINUSSA KIINNI;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis TÄMMÖISENÄNI palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. - ikkremimin
niin kauan, kunnes luovut haitallisesta kauhuun perustuvasta uskonnostasi.
Ei sinun, eikä kenenkään, ole pakko pelätä turhaan. Kristinuskon jumalakuva on julma ja sadistinen, mutta lohtu piilee siinä, että sitä jumalaa ei ole oikeasti olemassa.
Ota ihan rauhallisesti: sinä tuskin olet sen pahempi ihminen kuin kukaan muukaan. Jatka vain elämääsi kaikessa rauhassa, tee hyviä tekoja ja arvosta itseäsi. Et sinä mikään "syntinen" ole: olet ihminen kuten muutkin, välillä teet viisaita tekoja ja välillä vähemmän viisaita. Ota opiksesi virheistäsi ja pyri hyvään.
Toivottavasti löydät rauhan ja tasapainon. Siihen et taikauskoa tarvitse.
Voi hyvin.- Jumalan pieni köyhä
On kummallista että koen olevani kanssasi 90% samaa mieltä - kaikesta muusta paitsi Jumalan olemassaolosta, korvaan sen ajatuksella "Jumala on erilainen" - sillä erotuksella että uskon silti Jeesukseen, Jumalaan ja Pyhään Henkeen enkä voisi realistisesti kuvitella rikkaampaa elämää :P
Outoa että itseään herätyskristittynä pitävä hlö löytää ateistin ajatuksista enemmän kosketuspintaa kuin monien uskovien...
- myös se viha ja epävarmuus
katkeruus ym. -- kyllä hän sen tietää muutenkin..mitä niitä salaamaan
meidät on lunastettu ihan kokonaan ei vain osittain..myös mielemme ja tunteemme
mulla on vähän samantapaisia kokemuksia kuin Sinullakin..lapsesta saakka uskossa ja silleen..
lapsuuden uskon jälkeen mulle tuli selvä murkkuikä uskonelämässäkin..sitä tarvittiin jotta usko sai uudistua..sillä uudistumisen tiellä olen edelleen..en tiedä minne olen menossa..mutta mieleni on tyynempi kuin koskaan ennen ja varmuuteni siitä kehen olen uskomassa..toivon saavani edelleen vahvistusta
kirjallisuus on ihan hyvää,mutta sitä tarvi lukea mietiskellen ja arvioiden-ei saa niellä kaikkea - minusta on tullut tosi kriittinen sen suhteen nykysellään
itse ainakin olen kiukutellut Jumalalle aivan avoimesti ja tuntenut saavani siitäkin kovasti apua...ei Jumala minua sen tähden ole hyljännyt-päinvastoin--eikä hylkää Sinuakaan- Jumalan pieni köyhä
Olipas kiva lukea kokemusperäistä, rehellistä juttua. Samantapaisia asioita tapahtunut itsellenikin, mainitsinkin toisessa ketjussa että koin "luopuvani uskostani Jumalan avulla" - luovasti ilmaistuna. Prosessia voisi ehkä kuvata tieteellisesti "Jumalasuhteen puhdistaminen sielullisesta uskovaisuudesta" - tuskin enää kelpaan mihinkään kristilliseen liikkeeseen, mutta olen sitäkin varmempi kelpaavani Jumalalle =)
Jumalalle on hyvä "avautua" - kiukutella, hän kestää sen loukkaantumatta tai ymmärtämättä väärin, usein vielä myöhemmin opastaa mikä oikeastaan loppupeleissä harmitti. Jumalan pieni köyhä kirjoitti:
Olipas kiva lukea kokemusperäistä, rehellistä juttua. Samantapaisia asioita tapahtunut itsellenikin, mainitsinkin toisessa ketjussa että koin "luopuvani uskostani Jumalan avulla" - luovasti ilmaistuna. Prosessia voisi ehkä kuvata tieteellisesti "Jumalasuhteen puhdistaminen sielullisesta uskovaisuudesta" - tuskin enää kelpaan mihinkään kristilliseen liikkeeseen, mutta olen sitäkin varmempi kelpaavani Jumalalle =)
Jumalalle on hyvä "avautua" - kiukutella, hän kestää sen loukkaantumatta tai ymmärtämättä väärin, usein vielä myöhemmin opastaa mikä oikeastaan loppupeleissä harmitti.Lohduttavaa kuulla, että on muitakin, joita Jumalan on johdattanut "kuolemaan omalle hengellisyydelle", siis sille sielullisesti rakennetulle hengellisydelle, joka nojaa omaan tietämykseen (teologiaan) ja omaan hengelliseen (=sosiaalisia kaavojaan kumartavaan) yhteisöön.
On selvä, ettei sitten enää kelpaa mihinkään kristilliseen "liikkeeseen". Mutta niinhän Herrakin kärsi "ulkopuolella leirin" (Hepr 13:12-13).
Jospa seurakunta onkin yhteyttä sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat kuolleet/luopuneet omasta uskostaan ja luottavat vain Jumalaan?
"harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä." 2 Tim 2:22- Jumalan pieni köyhä
EJKR kirjoitti:
Lohduttavaa kuulla, että on muitakin, joita Jumalan on johdattanut "kuolemaan omalle hengellisyydelle", siis sille sielullisesti rakennetulle hengellisydelle, joka nojaa omaan tietämykseen (teologiaan) ja omaan hengelliseen (=sosiaalisia kaavojaan kumartavaan) yhteisöön.
On selvä, ettei sitten enää kelpaa mihinkään kristilliseen "liikkeeseen". Mutta niinhän Herrakin kärsi "ulkopuolella leirin" (Hepr 13:12-13).
Jospa seurakunta onkin yhteyttä sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat kuolleet/luopuneet omasta uskostaan ja luottavat vain Jumalaan?
"harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä." 2 Tim 2:22"Jospa seurakunta onkin yhteyttä sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat kuolleet/luopuneet omasta uskostaan ja luottavat vain Jumalaan? "
- Tuota minäkin olen miettinyt. Jumalasuhteen ensiaskeleet voi varmasti oppia hyvässä seurakunnassa, monessa asiassa olen saanut hyvääkin opetusta ja esimerkkiä, mutta loppujen lopuksi ainakin minua hän on johdattanut kasvamaan kiinni yksin häneen - oikeastaan ei jäänyt juuri muita vaihtoehtoja ;)
Itseäni mietityttää paljonkin tuo seurakunta- käsite, ei siis hengellisessä vaan käytännöllisessä mielessä. On kokemusta myös toiminnasta joka on selvästi palvellut Jumalan tarkoitusperiä, mutta varsin usein ne vinoutuvat ihan jonkun muun valtakunnan rakentamiseksi. Ehkä seurakunta pitäisi nähdä Jumalan palvelijana, ei hänen sijaisenaan, voisiko se sitten toimia?
Se on hiukan tragikomista että jos tahtoo seurata Jeesusta, ajautuu melko usein törmäyskurssille hänen mukaansa nimetyn uskonnon kanssa :D Kovin pieniä me ihmiset ollaan... Jumalan pieni köyhä kirjoitti:
"Jospa seurakunta onkin yhteyttä sellaisten ihmisten kesken, jotka ovat kuolleet/luopuneet omasta uskostaan ja luottavat vain Jumalaan? "
- Tuota minäkin olen miettinyt. Jumalasuhteen ensiaskeleet voi varmasti oppia hyvässä seurakunnassa, monessa asiassa olen saanut hyvääkin opetusta ja esimerkkiä, mutta loppujen lopuksi ainakin minua hän on johdattanut kasvamaan kiinni yksin häneen - oikeastaan ei jäänyt juuri muita vaihtoehtoja ;)
Itseäni mietityttää paljonkin tuo seurakunta- käsite, ei siis hengellisessä vaan käytännöllisessä mielessä. On kokemusta myös toiminnasta joka on selvästi palvellut Jumalan tarkoitusperiä, mutta varsin usein ne vinoutuvat ihan jonkun muun valtakunnan rakentamiseksi. Ehkä seurakunta pitäisi nähdä Jumalan palvelijana, ei hänen sijaisenaan, voisiko se sitten toimia?
Se on hiukan tragikomista että jos tahtoo seurata Jeesusta, ajautuu melko usein törmäyskurssille hänen mukaansa nimetyn uskonnon kanssa :D Kovin pieniä me ihmiset ollaan...Samoin on käynyt minulle.
Seurakunnan tärkein käytännöllinen merkitys on nähdäkseni siinä, että jokainen heikkokin ihminen, joka turvaa Jeesukseen, voi rakastaa, rohkaista ja kannustaa toinen toistaan uskossa.
Organisaatio ei voi rakastaa; parhaimmillaan se voi vain antaa jäsenilleen oikeuden toimia Jumalan rakkauden välittäjinä. Jos seurakunta pidättää tämän oikeuden omalle organisaatiolleen, teologialleen ja vastuunkantajilleen, rakkaus jää kuolleeksi kirjaimeksi.
Seurakunta voi olla hengellinen vain, jos sen jäsenet saavat noudattaa Hengen johdatusta vuorovaikutussuhteissaan:
"Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh 3:8- Jumalan pieni köyhä
EJKR kirjoitti:
Samoin on käynyt minulle.
Seurakunnan tärkein käytännöllinen merkitys on nähdäkseni siinä, että jokainen heikkokin ihminen, joka turvaa Jeesukseen, voi rakastaa, rohkaista ja kannustaa toinen toistaan uskossa.
Organisaatio ei voi rakastaa; parhaimmillaan se voi vain antaa jäsenilleen oikeuden toimia Jumalan rakkauden välittäjinä. Jos seurakunta pidättää tämän oikeuden omalle organisaatiolleen, teologialleen ja vastuunkantajilleen, rakkaus jää kuolleeksi kirjaimeksi.
Seurakunta voi olla hengellinen vain, jos sen jäsenet saavat noudattaa Hengen johdatusta vuorovaikutussuhteissaan:
"Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Joh 3:8Joo, srk:n tai "srk:n" olemushan pitäisi olla hengellinen ja tukea nimenomaan jokaisen henkilökohtaista jumalasuhdetta.
Itseäni mietityttää ehkä seurakunnan tai yhteisön sosiaalisen (henkisen) puolen ja hengellisen puolen välinen dynamiikka. Mehän olemme ihmisinä henkisiä tai oikeastaan henkis-fyysisiä olentoja, sen lisäksi että meissä asuu Jumalan henki. Hengellisiksi emme ihmisinä muutu vaikka hän tuleekin meihin, joten pelkästään hengellinen yhteisö on utopiaa - en nyt väitä että sitä tarkoititkaan, kunhan ajattelen ääneen... Jumalan pieni köyhä kirjoitti:
Joo, srk:n tai "srk:n" olemushan pitäisi olla hengellinen ja tukea nimenomaan jokaisen henkilökohtaista jumalasuhdetta.
Itseäni mietityttää ehkä seurakunnan tai yhteisön sosiaalisen (henkisen) puolen ja hengellisen puolen välinen dynamiikka. Mehän olemme ihmisinä henkisiä tai oikeastaan henkis-fyysisiä olentoja, sen lisäksi että meissä asuu Jumalan henki. Hengellisiksi emme ihmisinä muutu vaikka hän tuleekin meihin, joten pelkästään hengellinen yhteisö on utopiaa - en nyt väitä että sitä tarkoititkaan, kunhan ajattelen ääneen...Jumalan valmistama sovitus Jeesuksessa kattaa meidän koko syntisyytemme (Raamatun kielellä: ruumis - sielu - henki. Tieteen kielellä: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, missä psykososiaalinen = sielu, henkeähän tiede ei tunnista/tunnusta)
Monesti kristityt puhuvat, että Herra haluaa parantaa meidät sisäisistä haavoista (psyykisten traumojen jäljet). Minun ymmärtääkseni myös meidän sosiaalinen liittymisemme tarvitsee yhtä lailla Herran parantavaa kättä. Tällä alueellahan kristittujen suurimmat ongelmat esiintyvät; ei rakasteta veljiä ja sisaria kuten Herra kehotti (Joh 13:34-35).
Hengellisesti yhteisö toimii nähdäkseni silloin, kun nämä sosiaalisen käyttäytymisen erilaisuudesta johtuvat ristiriidat tunnustetaan ja suostutaan niiden keskellä elämään toinen toistaan kunnioittaen, rakastaen ja kärsien, niin kuin saamamme kutsumuksen arvo vaatii (Ef 4:1-3, Kol 3:12-13).
Tällä tavalla toimivaa hengellistä yhteyttä estin ja kaipaan. Jos kristityt erilaisuudestaan huolimatta suostuvat toinen toistaan kunnioittaen, rakastaen ja kärsien etsimään yhdessä Herraa, minun käsittääkseni he totisesti kulkevat Herransa jalanjäljissä.- Jumalan pieni köyhä
EJKR kirjoitti:
Jumalan valmistama sovitus Jeesuksessa kattaa meidän koko syntisyytemme (Raamatun kielellä: ruumis - sielu - henki. Tieteen kielellä: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, missä psykososiaalinen = sielu, henkeähän tiede ei tunnista/tunnusta)
Monesti kristityt puhuvat, että Herra haluaa parantaa meidät sisäisistä haavoista (psyykisten traumojen jäljet). Minun ymmärtääkseni myös meidän sosiaalinen liittymisemme tarvitsee yhtä lailla Herran parantavaa kättä. Tällä alueellahan kristittujen suurimmat ongelmat esiintyvät; ei rakasteta veljiä ja sisaria kuten Herra kehotti (Joh 13:34-35).
Hengellisesti yhteisö toimii nähdäkseni silloin, kun nämä sosiaalisen käyttäytymisen erilaisuudesta johtuvat ristiriidat tunnustetaan ja suostutaan niiden keskellä elämään toinen toistaan kunnioittaen, rakastaen ja kärsien, niin kuin saamamme kutsumuksen arvo vaatii (Ef 4:1-3, Kol 3:12-13).
Tällä tavalla toimivaa hengellistä yhteyttä estin ja kaipaan. Jos kristityt erilaisuudestaan huolimatta suostuvat toinen toistaan kunnioittaen, rakastaen ja kärsien etsimään yhdessä Herraa, minun käsittääkseni he totisesti kulkevat Herransa jalanjäljissä.Olen pohtinut seurakunnan sosiaalisesta puolesta sellaista vaihtoehtoa, että pitäisikö seurakunnalla olla teologisen pohjansa (hengellinen toimintajulistus) lisäksi myös jonkinlaiset sosiaaliset, toimintatapoja rajoittavat yhteisesti sovitut rajat?
esim. Toisten ihmisten yksityisyyteen ei saa puuttua (tupakointi, alkoholinkäyttö, seksuaalivähemmistöt jne) - Kuulostaa hiukan typerältä, koska yksityisyyden kunnioittamista pitäisi voida pitää itsestäänselvyytenä, näin ei kuitenkaan käytännössä usein ole. Hengellisessä yhteisössä yhteys muodostuu nimenomaan yksityiseksi luokiteltavan asian kautta, joten raja hiukan hämärtyy.
Jos jotain rajoja laitetaan, niillä pitäisi olla joku käytännön perustelu, ei ideologinen. Esim. tuliaseita ei saa tuoda kokoukseen koska ne ovat vaarallisia... heh.
Olen saanut tämän idean jossain sarjakuvassa (sivistykseni taso huimaa päätä...) olleesta lausahduksesta: "Vaikka olemme luopuneet halustamme valtaan, emme anna muidenkaan tavoitella sitä." - jos yksipuolisesti esim. lopetat kontrolloinnin tai tuomitsemisen, tarkoittaa tämä usein käytännössä sitä että joudut silti sietämään sitä toisten taholta. - Nasse.
Jumalan pieni köyhä kirjoitti:
Olen pohtinut seurakunnan sosiaalisesta puolesta sellaista vaihtoehtoa, että pitäisikö seurakunnalla olla teologisen pohjansa (hengellinen toimintajulistus) lisäksi myös jonkinlaiset sosiaaliset, toimintatapoja rajoittavat yhteisesti sovitut rajat?
esim. Toisten ihmisten yksityisyyteen ei saa puuttua (tupakointi, alkoholinkäyttö, seksuaalivähemmistöt jne) - Kuulostaa hiukan typerältä, koska yksityisyyden kunnioittamista pitäisi voida pitää itsestäänselvyytenä, näin ei kuitenkaan käytännössä usein ole. Hengellisessä yhteisössä yhteys muodostuu nimenomaan yksityiseksi luokiteltavan asian kautta, joten raja hiukan hämärtyy.
Jos jotain rajoja laitetaan, niillä pitäisi olla joku käytännön perustelu, ei ideologinen. Esim. tuliaseita ei saa tuoda kokoukseen koska ne ovat vaarallisia... heh.
Olen saanut tämän idean jossain sarjakuvassa (sivistykseni taso huimaa päätä...) olleesta lausahduksesta: "Vaikka olemme luopuneet halustamme valtaan, emme anna muidenkaan tavoitella sitä." - jos yksipuolisesti esim. lopetat kontrolloinnin tai tuomitsemisen, tarkoittaa tämä usein käytännössä sitä että joudut silti sietämään sitä toisten taholta.ja uskonnot toimivat?
"Olen pohtinut seurakunnan sosiaalisesta puolesta sellaista vaihtoehtoa, että pitäisikö seurakunnalla olla teologisen pohjansa (hengellinen toimintajulistus) lisäksi myös jonkinlaiset sosiaaliset, toimintatapoja rajoittavat yhteisesti sovitut rajat? "
Koska kyseessä on vallankäyttö, tapa jolla esim. ev-lut lahkolaista on pidetty ruodussa, ei lahkon eikä ylipäänsä uskonnon intresseissä ole tuosta vallankäytöstä luopuminen.
Siksi yhteiskuntamme joutuukin lainsäädännöllisin keinoin puuttumaan kirkon toimintaan, opastamaan heille moraalia, mikä on suotavaa ja mikä ei. - Jumalan pieni köyhä
Nasse. kirjoitti:
ja uskonnot toimivat?
"Olen pohtinut seurakunnan sosiaalisesta puolesta sellaista vaihtoehtoa, että pitäisikö seurakunnalla olla teologisen pohjansa (hengellinen toimintajulistus) lisäksi myös jonkinlaiset sosiaaliset, toimintatapoja rajoittavat yhteisesti sovitut rajat? "
Koska kyseessä on vallankäyttö, tapa jolla esim. ev-lut lahkolaista on pidetty ruodussa, ei lahkon eikä ylipäänsä uskonnon intresseissä ole tuosta vallankäytöstä luopuminen.
Siksi yhteiskuntamme joutuukin lainsäädännöllisin keinoin puuttumaan kirkon toimintaan, opastamaan heille moraalia, mikä on suotavaa ja mikä ei.Terve Nasse, usko tai älä mutta nauroin ääneen lukiessani viestisi =)
Olemme täysin samaa mieltä, uskonto on pitkälti tasapäistämistä, vallankäyttöä. Uskonnollisilla johtajilla voi olla paljon maallisia johtajia suurempi valta ihmisten mieliin, vaikkei heillä olisikaan valtaa heihin fyysisesti.
Sen lisäksi uskon Jumalaan todellisena persoonana, joka ihan aikuisten oikeasti tekee asioita, mm. puhuu ihmisille, ei uskonnollisten johtajien kautta, vaan johdattaa ja opastaa itse, ilman uskonnon henkisiä - syyllisyyteen, sosiaaliseen paineeseen ja pelkoon perustuvia - kahleita.
Tällainen elämä Jumalan kanssa ei juurikaan poikkea "maallisen ihmisen" elämästä - erona on se että mukana on Jumala, suhde häneen aivan kuin suhde johonkin ihmiseen. Uskonto on molempia vastaan, tervettä elämää sekä jumalasuhdetta.
Ymmärtänet, että kun puhutaan Jumalan tuntemisesta ilman uskontoa, kyseessä on äärettömän herkkä, epäselvä ja vaikea alue. Uskon ymmärtäväni siitä jotain, mutten taatusti vieläkään ymmärrä sitä niin selvästi kuin minun pitäisi. - tähän tekstiin
Jumalan pieni köyhä kirjoitti:
Olen pohtinut seurakunnan sosiaalisesta puolesta sellaista vaihtoehtoa, että pitäisikö seurakunnalla olla teologisen pohjansa (hengellinen toimintajulistus) lisäksi myös jonkinlaiset sosiaaliset, toimintatapoja rajoittavat yhteisesti sovitut rajat?
esim. Toisten ihmisten yksityisyyteen ei saa puuttua (tupakointi, alkoholinkäyttö, seksuaalivähemmistöt jne) - Kuulostaa hiukan typerältä, koska yksityisyyden kunnioittamista pitäisi voida pitää itsestäänselvyytenä, näin ei kuitenkaan käytännössä usein ole. Hengellisessä yhteisössä yhteys muodostuu nimenomaan yksityiseksi luokiteltavan asian kautta, joten raja hiukan hämärtyy.
Jos jotain rajoja laitetaan, niillä pitäisi olla joku käytännön perustelu, ei ideologinen. Esim. tuliaseita ei saa tuoda kokoukseen koska ne ovat vaarallisia... heh.
Olen saanut tämän idean jossain sarjakuvassa (sivistykseni taso huimaa päätä...) olleesta lausahduksesta: "Vaikka olemme luopuneet halustamme valtaan, emme anna muidenkaan tavoitella sitä." - jos yksipuolisesti esim. lopetat kontrolloinnin tai tuomitsemisen, tarkoittaa tämä usein käytännössä sitä että joudut silti sietämään sitä toisten taholta.siis raamtussahan on selvät säännnöt miten noihin ideoihin tulee suhtautua.. ihminehän kyllä yrittää sovittaa omista lähtökohdista esim. säännöt jne.. mutta kristittyjen tulee.. etsiä vastaus raamatusta jne.. ja jos ei aukea niin pyytää Jumalalta rukilemalla.. miten asia on.. kun lähdetään.. maailman eri ihmisten.. tavoin.. niin helposti se onkin vain uskonnon käsitys.. ja se valiteetavasti poikkeaa aika rankasti.. kyllä te tiedätte.. esim.. veljeä ja sisarta.. lähimmäistä tulee ohjata.. pois ,jos mahdollista kaikista paheista pois.. jos vain osaa... kehoittaa.. esim. lopettaa alkoholin liikajuonti.. ja esim.. tupakointi kokonaan.. pois miksi saastuttaa tieten tahtoin Jumalan temppeliä.. mitessenytmenikään.. jos sallitaan.. tuhoavia elemenntejä myrkkyjä jne..
Todellinen kristitty tajuaa että, tupakka tuhoaa.. ja olikos täässä eärs hieno teksti miten esim.. tämä yksityissuoja toki kunnioitetaan.. mutta siinäkin mennäänöveriksi.. annetaan lupa tuhota itsensä.. ihan niinkuin se olisi uskonmukaista.. toki pitää pystyä kunnioittamaan.. toisen tahtoa.. siinä onkin yksi vaikeampia kohtia.. se vain vaikea ymmärtää kuinka.. jotkut saarnaa..ettei paheista tule luopua.. mutta oikea seurakunta tukee paheista luopumisesta.. siis siten että tämä ymmärtää että se on SYNTIÄ.. vahingollista sekä itselle että toiselle.. siis sallitaan vahingon levitää.. siis näin helposti annetaan periksi.. puhtaus ruumiillisesti ja hengellisesti.. mutta ei tarvi olla askeettinen tai masokisti.. ne kyllä selviää miksi on puututtava paheisiin vaikka se onkin yksityisasia... se kyllä pitäis olla selvä... se on niitä vaikeita tapota poistaa.. ja arvaatkos.. jos joku tupakoinnin seurauksena-- siis synnin seurauksena kuole tai vakavasti sairastuu... niin katoaa.. siinäkin sekin puhtaus jne.. henkilön.. ns. nimikristityn.. vain tietyn osan uskova.... Jumalan pieni köyhä kirjoitti:
Olen pohtinut seurakunnan sosiaalisesta puolesta sellaista vaihtoehtoa, että pitäisikö seurakunnalla olla teologisen pohjansa (hengellinen toimintajulistus) lisäksi myös jonkinlaiset sosiaaliset, toimintatapoja rajoittavat yhteisesti sovitut rajat?
esim. Toisten ihmisten yksityisyyteen ei saa puuttua (tupakointi, alkoholinkäyttö, seksuaalivähemmistöt jne) - Kuulostaa hiukan typerältä, koska yksityisyyden kunnioittamista pitäisi voida pitää itsestäänselvyytenä, näin ei kuitenkaan käytännössä usein ole. Hengellisessä yhteisössä yhteys muodostuu nimenomaan yksityiseksi luokiteltavan asian kautta, joten raja hiukan hämärtyy.
Jos jotain rajoja laitetaan, niillä pitäisi olla joku käytännön perustelu, ei ideologinen. Esim. tuliaseita ei saa tuoda kokoukseen koska ne ovat vaarallisia... heh.
Olen saanut tämän idean jossain sarjakuvassa (sivistykseni taso huimaa päätä...) olleesta lausahduksesta: "Vaikka olemme luopuneet halustamme valtaan, emme anna muidenkaan tavoitella sitä." - jos yksipuolisesti esim. lopetat kontrolloinnin tai tuomitsemisen, tarkoittaa tämä usein käytännössä sitä että joudut silti sietämään sitä toisten taholta.Vierastan tätä lähestymistapaasi, sillä olen saanut aivan tarpeeksi niin omasta kuin muidenkin ihmisten pyrkimyksestä hallita kaikkea, oma elämää, hengellisyyttä, todellisuutta.
Toinen asia, johon haluaisin avata erilaista näkökulmaa, koskee ihmisten yksityisyyteen puuttumista. Miksi se aina nähdään kielteisenä? Eikö ole olemassa rakastavaa ja rakentavaa rohkaisemista, kannustamista, jopa nuhtelemista?? Institutionaalisena puuttuminen on usein väkivaltaa, mutta emmekö me ruohonjuuritasolla itse kukin sydämessääme kaipaa, että joku ymmärtäisi meidän heikkouttamme ja tulisi tukemaan meitä niiden hyvien asioiden suhteen, mitä emme omin voimin tahdo tavoittaa, vaikka kuinka ponnistelisimme?
Jos emme voi tunnustaa, että edes joku lähellämme oleva ihminen voisi välittää jotain Jumalan meille tarkoittamaa hyvää, miten voimme kuvitella rakentavamme seurakuntaa?? Silloinhan emme usko, että Jumalan armo, rakkaus ja huolenpito voisi ilmetä edes meidän hengellisissä vuorovaikutussuhteissamme.- Jumalan pieni köyhä
EJKR kirjoitti:
Vierastan tätä lähestymistapaasi, sillä olen saanut aivan tarpeeksi niin omasta kuin muidenkin ihmisten pyrkimyksestä hallita kaikkea, oma elämää, hengellisyyttä, todellisuutta.
Toinen asia, johon haluaisin avata erilaista näkökulmaa, koskee ihmisten yksityisyyteen puuttumista. Miksi se aina nähdään kielteisenä? Eikö ole olemassa rakastavaa ja rakentavaa rohkaisemista, kannustamista, jopa nuhtelemista?? Institutionaalisena puuttuminen on usein väkivaltaa, mutta emmekö me ruohonjuuritasolla itse kukin sydämessääme kaipaa, että joku ymmärtäisi meidän heikkouttamme ja tulisi tukemaan meitä niiden hyvien asioiden suhteen, mitä emme omin voimin tahdo tavoittaa, vaikka kuinka ponnistelisimme?
Jos emme voi tunnustaa, että edes joku lähellämme oleva ihminen voisi välittää jotain Jumalan meille tarkoittamaa hyvää, miten voimme kuvitella rakentavamme seurakuntaa?? Silloinhan emme usko, että Jumalan armo, rakkaus ja huolenpito voisi ilmetä edes meidän hengellisissä vuorovaikutussuhteissamme.Ei sääntöjä tehdä aikuisia, vaan lapsia varten... ;)
Henkilökohtaisesti en kannata minkäänlaista yksityiselämään puuttumista, oli se kuinka raamatullista tahansa. Olen muuten havainnut että tällaisen ajattelutavan harjoittaminen (kunnioitus) tekee ihmisestä sellaisen, jolle toiset haluavat avautua asioistaan. Se on ilmeisesti jotenkin vaistottavissa. Jumalan pieni köyhä kirjoitti:
Ei sääntöjä tehdä aikuisia, vaan lapsia varten... ;)
Henkilökohtaisesti en kannata minkäänlaista yksityiselämään puuttumista, oli se kuinka raamatullista tahansa. Olen muuten havainnut että tällaisen ajattelutavan harjoittaminen (kunnioitus) tekee ihmisestä sellaisen, jolle toiset haluavat avautua asioistaan. Se on ilmeisesti jotenkin vaistottavissa.Kyse on nyt siitä, missä asemassa me olemme täällä keskustellessamme. Nähdäkseni emme voi täällä asettaa emmekä päättää mistään säännöistä. Jumalan asettamat säännöt ovat ne mitkä ovat. Niiden ylläpitämisen velvollisuus on seurakunnalla, ei meillä, yksittäisillä uskovilla. Laki on yhteisöllinen.
Joskus puuttumattomuus voi olla piittaamattomuutta/ välinpitämättömyyttä/ rakkaudettomuutta.- Jumalan pieni köyhä
EJKR kirjoitti:
Kyse on nyt siitä, missä asemassa me olemme täällä keskustellessamme. Nähdäkseni emme voi täällä asettaa emmekä päättää mistään säännöistä. Jumalan asettamat säännöt ovat ne mitkä ovat. Niiden ylläpitämisen velvollisuus on seurakunnalla, ei meillä, yksittäisillä uskovilla. Laki on yhteisöllinen.
Joskus puuttumattomuus voi olla piittaamattomuutta/ välinpitämättömyyttä/ rakkaudettomuutta.Heh joo, en ole seurakuntaa perustamassakaan ja jos olisin, tuskin tekisin sitä tällä foorumilla. Mutta ajatusten jakaminen kyllä yleensä on hyödyllistä, saa ainakin uutta näkökulmaa. Hengellistä seurakuntaa ei kukaan perusta, se syntyy.
Itse en enää usko raamatun käskyjen noudattamiseen lakikirjan tavoin, sen enempää yksilön elämässä kuin seurakunnallisina sääntöinä. Pidän rakkauden käskyjä yms. periaatteina, joita voi soveltaakin. Uskon meidän tuntevan saman Jeesuksen kuin alkukristitytkin ja uskon että saamme olla käytännön asioista eri mieltäkin.
Teologisesti olen "ääriuuskalvinisti" - uskon että kuolimme Jeesuksessa pois käskyjen noudattamisesta, myös UT:n käskyjen, se laki jota hän meiltä tahtoo, hän kirjoittaa sydämiimme Pyhässä Hengessä - oikeammin sanottuna hän itse elää uskovissaan. Jumalan pieni köyhä kirjoitti:
Heh joo, en ole seurakuntaa perustamassakaan ja jos olisin, tuskin tekisin sitä tällä foorumilla. Mutta ajatusten jakaminen kyllä yleensä on hyödyllistä, saa ainakin uutta näkökulmaa. Hengellistä seurakuntaa ei kukaan perusta, se syntyy.
Itse en enää usko raamatun käskyjen noudattamiseen lakikirjan tavoin, sen enempää yksilön elämässä kuin seurakunnallisina sääntöinä. Pidän rakkauden käskyjä yms. periaatteina, joita voi soveltaakin. Uskon meidän tuntevan saman Jeesuksen kuin alkukristitytkin ja uskon että saamme olla käytännön asioista eri mieltäkin.
Teologisesti olen "ääriuuskalvinisti" - uskon että kuolimme Jeesuksessa pois käskyjen noudattamisesta, myös UT:n käskyjen, se laki jota hän meiltä tahtoo, hän kirjoittaa sydämiimme Pyhässä Hengessä - oikeammin sanottuna hän itse elää uskovissaan.Ja kun Hän elää omissaan, nämä voivat sanoa mm:
"ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa;" Gal 2:20
"Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 1:11
"Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana." Fil 3:17- Jumalan pieni köyhä
EJKR kirjoitti:
Ja kun Hän elää omissaan, nämä voivat sanoa mm:
"ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa;" Gal 2:20
"Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 1:11
"Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana." Fil 3:17Tuli väkisinkin mieleen viestistäsi, että ei sovi unohtaa sitä että vaikka hän elää minussa, olen silti 100% ihminen - en muutu Jeesukseksi tai hengelliseksi olennoksi, en edes osittain. Vaan olen ihminen, jossa ja jonka kautta Henki elää niin tahtoessaan.
Uskon että itsensä suosittelu voi johtaa "alfauros- käyttäytymiseen" ts. siihen että pidän itseäni hengellisenä olentona ja rakennan uskottavuuttani lisätäkseni pyhän miehen imagoa. Mielestäni tämä on vastoin kaikkea sitä mihin uskon, olen vain ihminen ja minulla on sekä taipumus että lupa erehtyä ja olla väärässä.
Jos hän toimii ajoittain niin halutessaan kauttani, se on 100% hänen tekojaan. Mutta se ei tarkoita että 100% ajattelustani tai teoistani olisi niitä, henkisesti olen vain ihminen, ajattelen ihmisen ajatuksia ja teen ihmisen tekoja. Vaikka voin tutustua häneen, en voi päättää milloin hän toimii kauttani. Hän minussa ei ole minä.
Mielenkiintoinen tämä "Kristuksen salaisuus" =) Jumalan pieni köyhä kirjoitti:
Tuli väkisinkin mieleen viestistäsi, että ei sovi unohtaa sitä että vaikka hän elää minussa, olen silti 100% ihminen - en muutu Jeesukseksi tai hengelliseksi olennoksi, en edes osittain. Vaan olen ihminen, jossa ja jonka kautta Henki elää niin tahtoessaan.
Uskon että itsensä suosittelu voi johtaa "alfauros- käyttäytymiseen" ts. siihen että pidän itseäni hengellisenä olentona ja rakennan uskottavuuttani lisätäkseni pyhän miehen imagoa. Mielestäni tämä on vastoin kaikkea sitä mihin uskon, olen vain ihminen ja minulla on sekä taipumus että lupa erehtyä ja olla väärässä.
Jos hän toimii ajoittain niin halutessaan kauttani, se on 100% hänen tekojaan. Mutta se ei tarkoita että 100% ajattelustani tai teoistani olisi niitä, henkisesti olen vain ihminen, ajattelen ihmisen ajatuksia ja teen ihmisen tekoja. Vaikka voin tutustua häneen, en voi päättää milloin hän toimii kauttani. Hän minussa ei ole minä.
Mielenkiintoinen tämä "Kristuksen salaisuus" =)Mielenkiintoinen todellakin. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, Henki paljastaa meille tuota Kristuksen salaisuutta Sanan kautta.
Itsensä suosittelusta puheen ollen niin Paavalihan se juuri kirjoitti:
"Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra. Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee." 2 Kor 10:16-17
Sama Paavali kirjoitti myös:
"Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 1:11
Onko tässä ristiriitaa??- Jumalan pieni köyhä
EJKR kirjoitti:
Mielenkiintoinen todellakin. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, Henki paljastaa meille tuota Kristuksen salaisuutta Sanan kautta.
Itsensä suosittelusta puheen ollen niin Paavalihan se juuri kirjoitti:
"Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra. Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee." 2 Kor 10:16-17
Sama Paavali kirjoitti myös:
"Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja." 1 Kor 1:11
Onko tässä ristiriitaa??Sanoit että löydämme Kristuksen salaisuuden raamatusta. En ole oikeastaan eri mieltä, mutta haluaisin jatkaa ajatusta Pyhän Hengen todellisuudella, pelkkä raamatun tai opin korostaminen Kristuksen tuntemisessa johtaa helposti aivopesuun - joko itsensä tai toisten.
Kun olemme löytäneet Kristuksen salaisuuden - minä hänessä ja hän minussa - voimme yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa -> häneen luottaen ja häntä sekä omaa sydäntämme kuunnellen, antaa hänen rakentaa tuon tuntemuksen ja luottamuksen alitajuiseksi varmuudeksi. Tunteeni kun saattavat uskoa täysin päinvastaista kuin henkeni, mitä monimutkaisimmista syistä.
Kutsun tätä "armon omistamiseksi Pyhässä Hengessä" - prosessi jossa hän muokkaa alitajuiset tunteemmekin luottamaan tuohon armoon on hyvin henkilökohtainen ja tapahtuu nimenomaan hänen vauhdillaan - ei meidän. Uskon että kun Jumalan armosta ja salaisuuksista saa vakuuttua alitajuntaa myöden, levollisesti, se tuo mukanaan varmuuden, joka mahdollistaa kiihkottoman suhtautumisen myös toisinajattelijoihin ja jossain määrin myös kyvyn opettaa sama asia toiselle sitä kysyvälle - hän näkee että puhun siitä mihin luotan. "Se huutaa joka pelkää" =)
Lienee sanomattakin selvää että tämä (oman sydämensä ja Pyhän Hengen kuuntelun opettelu) vie aikaa, mutta mielestäni Jumalan kanssa ajattelu ei ole lainkaan tylsää ajankulua... Jumalan pieni köyhä kirjoitti:
Sanoit että löydämme Kristuksen salaisuuden raamatusta. En ole oikeastaan eri mieltä, mutta haluaisin jatkaa ajatusta Pyhän Hengen todellisuudella, pelkkä raamatun tai opin korostaminen Kristuksen tuntemisessa johtaa helposti aivopesuun - joko itsensä tai toisten.
Kun olemme löytäneet Kristuksen salaisuuden - minä hänessä ja hän minussa - voimme yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa -> häneen luottaen ja häntä sekä omaa sydäntämme kuunnellen, antaa hänen rakentaa tuon tuntemuksen ja luottamuksen alitajuiseksi varmuudeksi. Tunteeni kun saattavat uskoa täysin päinvastaista kuin henkeni, mitä monimutkaisimmista syistä.
Kutsun tätä "armon omistamiseksi Pyhässä Hengessä" - prosessi jossa hän muokkaa alitajuiset tunteemmekin luottamaan tuohon armoon on hyvin henkilökohtainen ja tapahtuu nimenomaan hänen vauhdillaan - ei meidän. Uskon että kun Jumalan armosta ja salaisuuksista saa vakuuttua alitajuntaa myöden, levollisesti, se tuo mukanaan varmuuden, joka mahdollistaa kiihkottoman suhtautumisen myös toisinajattelijoihin ja jossain määrin myös kyvyn opettaa sama asia toiselle sitä kysyvälle - hän näkee että puhun siitä mihin luotan. "Se huutaa joka pelkää" =)
Lienee sanomattakin selvää että tämä (oman sydämensä ja Pyhän Hengen kuuntelun opettelu) vie aikaa, mutta mielestäni Jumalan kanssa ajattelu ei ole lainkaan tylsää ajankulua...häneen luottaen ja häntä sekä omaa sydäntämme kuunnellen, antaa hänen rakentaa tuon tuntemuksen ja luottamuksen alitajuiseksi varmuudeksi>
Näin minäkin olen asian henkilökohtaisesti kokenut. Tähän henkilökohtaiseen Jumalasuhteen rakentumiseen meitä kaikkia kutsutaan. Nyt kuitenkin on syytä sanoa, että meidän henkilökohtainen kokemuksemme on kuitenkin vain meidän henkilökohtainen kokemuksemme. Sen yleistämisessä piilee samat vaarat kuin aivopesuksi kuvaamassasi opin korostamisessa, käskyjen noudattamisen vaatimisessa tai oman hengellisen minäkuvan korostumisessa.
Siksi yritän jatkuvasti nostaa esille Sanaa, sillä itse olen löytänyt kuvaamaasi Jumalasuhteen rakentumiseen tähtääviä elementtejä runsaasti Raamatusta. Se, että Sanaa käytetään väärien asioiden korostamiseen ei saisi etäännyttää meitä Sanasta, sillä aina kun alamme puhua ikään kuin omissa kokemuksissamme täytyisi olla jotain yleispätevää, joka kannattaa ottaa lähes yhtä vakavasti kuin Sana, liikutaan vaarallisilla vesillä.
Jumalasuhteen rakentumiseen liittyviä asioita löytyy runsaasti Raamatusta, vaikka toisaalta on todettava, että niitä otetaan nykyään hyvin harvoin esille. Esimerkiksi edellisen viestini kysymys on sellainen, että jos siihen kunnolla paneudutaan, tullaan väistämättä juuri näiden samojen asioiden äärelle, mutta siinä mielessä turvallisemmin, että esikuvina ovat Raamatun henkilöt, emme me tavalliset uskon tien tallaajat.- Jumalan pieni köyhä
EJKR kirjoitti:
häneen luottaen ja häntä sekä omaa sydäntämme kuunnellen, antaa hänen rakentaa tuon tuntemuksen ja luottamuksen alitajuiseksi varmuudeksi>
Näin minäkin olen asian henkilökohtaisesti kokenut. Tähän henkilökohtaiseen Jumalasuhteen rakentumiseen meitä kaikkia kutsutaan. Nyt kuitenkin on syytä sanoa, että meidän henkilökohtainen kokemuksemme on kuitenkin vain meidän henkilökohtainen kokemuksemme. Sen yleistämisessä piilee samat vaarat kuin aivopesuksi kuvaamassasi opin korostamisessa, käskyjen noudattamisen vaatimisessa tai oman hengellisen minäkuvan korostumisessa.
Siksi yritän jatkuvasti nostaa esille Sanaa, sillä itse olen löytänyt kuvaamaasi Jumalasuhteen rakentumiseen tähtääviä elementtejä runsaasti Raamatusta. Se, että Sanaa käytetään väärien asioiden korostamiseen ei saisi etäännyttää meitä Sanasta, sillä aina kun alamme puhua ikään kuin omissa kokemuksissamme täytyisi olla jotain yleispätevää, joka kannattaa ottaa lähes yhtä vakavasti kuin Sana, liikutaan vaarallisilla vesillä.
Jumalasuhteen rakentumiseen liittyviä asioita löytyy runsaasti Raamatusta, vaikka toisaalta on todettava, että niitä otetaan nykyään hyvin harvoin esille. Esimerkiksi edellisen viestini kysymys on sellainen, että jos siihen kunnolla paneudutaan, tullaan väistämättä juuri näiden samojen asioiden äärelle, mutta siinä mielessä turvallisemmin, että esikuvina ovat Raamatun henkilöt, emme me tavalliset uskon tien tallaajat.Yhtä lailla kuin suhteemme Jumalaan, uskon että suhteemme raamattuunkin on persoonallinen. Itse en pysty ajattelemaan sen olevan Jumalan sanaa, jos joku tahtoo näin ajatella, tyydyn toivotamaan siunausta =)
En epäile etteikö joku löytäisi raamatusta samoja ajatuksia jotka itse olen löytänyt muualta, ei liene tärkeää miten oppii vaan se kuka opettaa? EJKR kirjoitti:
häneen luottaen ja häntä sekä omaa sydäntämme kuunnellen, antaa hänen rakentaa tuon tuntemuksen ja luottamuksen alitajuiseksi varmuudeksi>
Näin minäkin olen asian henkilökohtaisesti kokenut. Tähän henkilökohtaiseen Jumalasuhteen rakentumiseen meitä kaikkia kutsutaan. Nyt kuitenkin on syytä sanoa, että meidän henkilökohtainen kokemuksemme on kuitenkin vain meidän henkilökohtainen kokemuksemme. Sen yleistämisessä piilee samat vaarat kuin aivopesuksi kuvaamassasi opin korostamisessa, käskyjen noudattamisen vaatimisessa tai oman hengellisen minäkuvan korostumisessa.
Siksi yritän jatkuvasti nostaa esille Sanaa, sillä itse olen löytänyt kuvaamaasi Jumalasuhteen rakentumiseen tähtääviä elementtejä runsaasti Raamatusta. Se, että Sanaa käytetään väärien asioiden korostamiseen ei saisi etäännyttää meitä Sanasta, sillä aina kun alamme puhua ikään kuin omissa kokemuksissamme täytyisi olla jotain yleispätevää, joka kannattaa ottaa lähes yhtä vakavasti kuin Sana, liikutaan vaarallisilla vesillä.
Jumalasuhteen rakentumiseen liittyviä asioita löytyy runsaasti Raamatusta, vaikka toisaalta on todettava, että niitä otetaan nykyään hyvin harvoin esille. Esimerkiksi edellisen viestini kysymys on sellainen, että jos siihen kunnolla paneudutaan, tullaan väistämättä juuri näiden samojen asioiden äärelle, mutta siinä mielessä turvallisemmin, että esikuvina ovat Raamatun henkilöt, emme me tavalliset uskon tien tallaajat.Olen samaa mieltä. Kiitän keskustelusta ja toivotan siunausta.
Minäkin olen havainnut, että näillä asioilla on yhtymäkohtia hyvin moniin suuntiin. Pitkä ja laaja oma etsintäni on päätynyt yksiselitteisesti siihen, että opettajani ja Herrani on Jeesus Kristus. Hän sanoo:
“Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh:14:6
- Pähkylä
Hei sinä surullinen mies.
Suosittelen lukemaan Galatalaiskirjeen ja
Roomalaiskirjeen ajatuksella läpi.
Olet nyt asian, eli koko kristillisen uskon
ydinkysymyksessä. Johdattakoon Herramme
sinut sille pelastuksen kalliolle, jossa ei
tarvitse pelätä, vaan jolla olet ikuisessa turvassa.
Pelastava, oikea, kristillinen usko ei kohdistu
omaan uskoon, tai hengellisiin ponnistuksiin,
vaan siihen, että Jeesus Kristus otti
harteilleen ihmiskunnan synnit, ja kärsi
niiden rangaistuksen ristin puussa.
Me emme usko itseemme, ja siihen mitä me itse
olemme - sillä ihmisestä ei löydy mitään hyvää
- vaan siihen mitä Jeesus teki, ja mitä Hän on.
Hän on syntisten pelastaja, Vapahtaja, ainut
välimies syntisen ja Jumalan välillä.
Room. 8:3
"Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt,
koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon
vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän
lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten
kaltaisena."
Jumalan Poika on jokaisen ihmisen ainut toivo.
Jeesus teki rauhan sinun ja Jumalan välille.
Nyt jokainen, joka on kastettu Isän, Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen, ja uskossa turvautuu
Jeesukseen syntiensä sovittajana, pelastuu.
Koska Jumala on luvannut niin "mustaa valkoisella",
kirjoituttamassaan Raamatussa.
"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla
teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä,
vaan se on Jumalan lahja."
(Ef. 2:8)
Myös se, että sinä uskot Jeesukseen, on Jumalan
lahja. Ei sinun omaa uskoasi :) vaan jotakin,
minkä Jumalan on antanut sinulle. Siis edes
se usko, joka sinulla on, ei ole se, jolla
ansaitset jotakin Jumalan edessä.
"Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule
vanhurskaaksi (=Jumalalle kelpaavaksi) tekemällä
lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen
Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen
Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi
häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia
tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi
tekemällä mitä laki vaatii." (Gal. 2:16)
"Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te,
jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi;
te olette langenneet pois armosta." (Gal. 5:4)
"hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet,
eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on
pelastettu." (Ef. 2:5)
Vanha kristillinen kirjaklassikko
"Kallis hunajan pisara" kertoo tuosta hyvin:
http://www.kirjasilta.net/wilcox/hy/hy.html
Älä aseta itsesi ja Jumalan väliin mitään muuta
kuin Kristuksen Jeesuksen. Hän on sinun AINUT
ansiosi Jumalan edessä. Ainut, ja täysin riittävä.
Pelastuksen asiassa ei saa seisoa toisella
jalalla omien ansioidensa varassa, ja toisella
jalalla Kristuksen ristintyön varassa.
Nojaa koko painollasi Jeesukseen - Hän maksoi
sinun syntivelkasi ja koko perinpohjaisen
syntisyytesi. Siksi, ja vain siksi, sinä olet
Jumalan lapsi. Jumala julistaa sinut puhtaaksi
siksi, että Jeesus on jo kärsinyt koko
rangaistuksesi puolestasi. Sinä olet nyt vapaa.
Sinulla on rauha Jumalan kanssa. Pelastava usko
on siinä, kun sinä kaiken heikkoutesi ja syntisyytesi
keskeltä huudat avuksesi Jeesuksen nimeä.
Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa
avukseen Herran nimeä, pelastuu." ja:
"Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään."
Niin se on: "Meistä ei ollut itseämme auttamaan,
mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta,
kun aika koitti." (Room. 5:6)
- Meistä ei ollut, eikä ole auttamaan itseämme,
ja kuten Roomalaiskirjeessä sanotaan, me
olemme joka ikinen ihminen synnin orjia.
Mutta juuri siksi meidän pelastuksemme täytyy
olla yksin armosta. Jeesukselta saa sellaisen
puhtaan valkoisen puvun, jolla saa tulla Isän
luo Taivaan kotiin.
Tit. 3:5
"hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden
tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta.
Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi..."
Kaiken sen, mitä Jumala vaatii sinulta laissaan,
Hän lahjoittaa sinulle Kristuksen ristintyön tähden.
"Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen
tuloon asti, jotta me sitten tulisimme
vanhurskaiksi uskosta." (Gal. 3:24)
"Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla,
horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän
kuulemanne evankeliumi antaa" (Kol. 1:23)
Jeesuksesta "kaikki profeetat todistavat,
että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen
nimensä voimasta syntinsä anteeksi." (Ap. t. 10:43)
Siksi enkelit sanoivat pelkääville paimenille:
"Älkää pelätkö, teille on syntynyt Vapahtaja!"
Kannattaa lainata kirjastosta kirja
Bo Giertz: Kalliopohja.
Se selvittää kirkkaasti tätä samaa asiaa. minäkin ollut(mutta vain tyttö)surullinen, epäuskoinen, epätoivoinen. Vaikka olen Jumalaan uskonut koko ikäni, niinkuin sinäkin.
Kun sanot: " Elän parhaillaan sellaista vaihetta elämässäni, että usko ja Jumala ja halu uskoa on voimistunut. Kaipaan "oikeaa" uskoa Jumalaan."
Näin minäkin janosin. Se mitä sain kuulla puhuttavan Jumalan sanasta se ei tyydyttänyt,
en saanut niistä mitään apua, en lohtua.
Sen mitä toisille tunnustinkaan silloin tällöin
kun kävi olo kestämättömäksi, niin oli sellaista
hetkellistä "helpotusta" kun minulle sanottiin;
sinunkin syntisi ovat anteeksi annetut.
Sisimpäni syövedeissä Jumalan puoleen lähetin
pyyntöni;johdata sinä minut iankaikkiselle tielle
jos vaivan tiellä kuljen.
Että todella totta ovat Jeesuksen sanat;
"etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille
avataan ja anokaa niin teille annetaan.
Kun Jumalan puoleen käännyt (etkä ihmisiltä apua
etsi)niin Jumala on vastaava sinulle olet löytävä
Hänet kun Jumalan aika koittaa.
Minäkin olen löytänyt olen saanut käydä Jeesuksen
luo olen Hänen omansa.
Mutta monet kamppailut olen minäkin käynyt ennenkuin sain kohdata Vapahtajan.
Siis älä tuijota kamppailuusi vaan siihen mitä
Jumala on luvannut;etsivä löytää.- väärästä
Etsit ilmeisesti totuutta väärästä paikasta. Kristinusko väärennettyine raamattuineen sekottaa sielun ja houkuttelee saatanan palvelijaksi.
Jos katsot kristinuskon historiaa murhaajana niin huomaat sen tappaneen ja tapattaneen 1700 vuoden ajan ihmimisä jopa omia uskovaisia. Syyttömiä lapsia, naisia ja miehiä noitina tuomittuina saivat nähdä sen helvetin jonka isännän palveluksessa kristinusko toimii. Se helvetti oli noitaroviot kaikki kidutuksineen ennen elävänä polttamisia. Sen pitäs riittää todistamaan kuka on herrana väärennettyä raamattua lukevassa kristinuskossa.
Autasko jos luovut koknaan saatanallisuuksien opeista ja kuuntelisit enemmän omaa sieluasi ja annat Jumalan ja Jeesuksen tulla esiin... tämäkin aloitus vain pilaa?
Sillä jos ihminen todella on sielunsa vuoksi hädässä
ei hän noin vain jätä kyselyä ja näin peräänny.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata892628Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2031668- 1161600
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411461Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641222Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761005- 56969
- 45867
- 63859
- 61835