Uskovaisperheet ja "luomuehkäisy"?

Niin, olen ollut läsnä bilsan tunneilla ja jopa kuunnellut...

Tunnen kuitenkin useamman uskovaisen perheen jossa lapsia syntyy 1½ - 2 v ikäerolla, eli edellinen lapsi on ollut jopa päälle vuoden ennen seuraavaa raskautta. Eli joko heillä ei harrasteta seksiä lainkaan, imetys ehkäisee tai sitten he ovat ehkäisseet jollain tavalla vuoden ajan.

ap. kirjoitti:

Niin, olen ollut läsnä bilsan tunneilla ja jopa kuunnellut...

Tunnen kuitenkin useamman uskovaisen perheen jossa lapsia syntyy 1½ - 2 v ikäerolla, eli edellinen lapsi on ollut jopa päälle vuoden ennen seuraavaa raskautta. Eli joko heillä ei harrasteta seksiä lainkaan, imetys ehkäisee tai sitten he ovat ehkäisseet jollain tavalla vuoden ajan.

Lue lisää

No ei se nyt ihan niin mene, että imetys ehkäisee tai käytetään ehkäisyä tai ei harrasteta seksiä. Jotkut vain ovat vähän vähemmän hedelmällistä sorttia kuin toiset. Eidän se aina ehkäisyä käyttäneelläkään heti tärppää kun ehkäisy jätetään pois.

Mutta kyllä tuo ehkäisyasia on ihan jokaisen henkilökohtainen omantunnon kysymys. Ei sitä lähdetä mitenkään tutkimaan, vaikka lasten ikäerot venyisivätkin.

Miten lestadiolaiset suhtautuvat lapsettomuuteen?

yksi utelias kirjoitti:

Miten lestadiolaiset suhtautuvat lapsettomuuteen?

olen lestadiolainen neljän lapsen äiti, ja käyn sillonin tällöin lueskelemassa näitä palstoja. en tíedä millä asenteellä kysyjät ovat liikkeellä, eikä tarkoitukseni olekaan käydä oikomaan vääristyneitä käsityksiä tai parantamaan asennevammoja,´sillä uskon että sellainen ihminen joka todella on kiinnostunut lestadiolaisuudesta, löytää vastaukset kysymyksiinsä jotain muuta kautta kuin täältä netistä. onhan meitä uskovaisia melkein joka puolella suomea, ja me emme pahastu jos joku oikeasti kiinnostunut tulee juttelemaan-päinvastoin. Mutta olen monesti ihmetellyt sellaista asennetta että meidän pitäisi jokapaikassa olla valmiita puhumaan henkilökohtaisista asioistamme pelkästään sen vuoksi että elämme niinkuin elämme. toki ymmärrän aidon kiinnostuksen, ´mutta usein tuntuu kuin kyseltäisiin pelkästä uteliaisuudesta,ikäänkuin meitä lestadiolaisa ei koskisi intimiteettisuoja, eli vieraan ihmisen kunnioitus,tarkoitan tässä tapauksessa näin henkisessä mielessä. Eli ei medänkään tarvise alkaa selvittämään oman elämäme ongelmia pelkästään sen vuoksi että joku on utelias. en itsekään kehtaa kysellä teiltä "epäuskoisilta" teidän henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä vaikka ne voisivatkin joskus kiinnostaakkin. ..tämä lapsiasia näyttää olevan pinnalla yleensä ensimmäisenä, ja vastaakin kysymykseen kuinka me suhtaudemme lapsettomuuteen, että uskomme että joillekkin ihmisille ei vain ole tarkoitettu omia biologisia lapsia, se käy ilmi siitäkin että monet eivät nykyaikaisista keinoista huolimatta saa lapsia, vaikka haluaisivatkin kovasti. Lapsettomuus hoidot pariskunnan kesken ovat "sallittuja",ja lääketiedettä voidaan hyödyntää jos siihen on mahdollisuutta. näin tässä kuten monissa muissakin sairauksissa.on erittäin vaikeaa selvittää monia kysymyksiä mitkä nousee, tätä kautta, siksi me uskovaiset ajattelemme että tieto kulkee parhaiten suun kautta. Lisäksi vielä sellainen asia että vaikka jotakin asiaa kuinka haluaisi selittää ihmisille, jotta he ymmärtäisivät, ilman uskoa asioita ei voi ymmärtää. tuskin kukaan meistä uskovaisita pystyisi elämään näin "spartalaisesti" =), ilman juuri sitä USKOA. eli en siis lähde vastailemaan kysymyksin luomuehkäisystämme( ja kaikesta muusta, vaan toivon että sellainen ihminen joka on kiinnostunut etsisi jonkun lestadiolaisen jonka kanssa puhua. huomautan vielä, että meihin lestadiolaisiinkin mahtuu monenlaisia ihmisiä- aina ei itsekään voi tietää kenellä on oikea sydämen usko.meitä ei ketään tee uskovaiseksi se tapa millä elämme vaan se MITEN me ukomme. toivon asiallista kritiikkiä.

yksi monista kirjoitti:

olen lestadiolainen neljän lapsen äiti, ja käyn sillonin tällöin lueskelemassa näitä palstoja. en tíedä millä asenteellä kysyjät ovat liikkeellä, eikä tarkoitukseni olekaan käydä oikomaan vääristyneitä käsityksiä tai parantamaan asennevammoja,´sillä uskon että sellainen ihminen joka todella on kiinnostunut lestadiolaisuudesta, löytää vastaukset kysymyksiinsä jotain muuta kautta kuin täältä netistä. onhan meitä uskovaisia melkein joka puolella suomea, ja me emme pahastu jos joku oikeasti kiinnostunut tulee juttelemaan-päinvastoin. Mutta olen monesti ihmetellyt sellaista asennetta että meidän pitäisi jokapaikassa olla valmiita puhumaan henkilökohtaisista asioistamme pelkästään sen vuoksi että elämme niinkuin elämme. toki ymmärrän aidon kiinnostuksen, ´mutta usein tuntuu kuin kyseltäisiin pelkästä uteliaisuudesta,ikäänkuin meitä lestadiolaisa ei koskisi intimiteettisuoja, eli vieraan ihmisen kunnioitus,tarkoitan tässä tapauksessa näin henkisessä mielessä. Eli ei medänkään tarvise alkaa selvittämään oman elämäme ongelmia pelkästään sen vuoksi että joku on utelias. en itsekään kehtaa kysellä teiltä "epäuskoisilta" teidän henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä vaikka ne voisivatkin joskus kiinnostaakkin. ..tämä lapsiasia näyttää olevan pinnalla yleensä ensimmäisenä, ja vastaakin kysymykseen kuinka me suhtaudemme lapsettomuuteen, että uskomme että joillekkin ihmisille ei vain ole tarkoitettu omia biologisia lapsia, se käy ilmi siitäkin että monet eivät nykyaikaisista keinoista huolimatta saa lapsia, vaikka haluaisivatkin kovasti. Lapsettomuus hoidot pariskunnan kesken ovat "sallittuja",ja lääketiedettä voidaan hyödyntää jos siihen on mahdollisuutta. näin tässä kuten monissa muissakin sairauksissa.on erittäin vaikeaa selvittää monia kysymyksiä mitkä nousee, tätä kautta, siksi me uskovaiset ajattelemme että tieto kulkee parhaiten suun kautta. Lisäksi vielä sellainen asia että vaikka jotakin asiaa kuinka haluaisi selittää ihmisille, jotta he ymmärtäisivät, ilman uskoa asioita ei voi ymmärtää. tuskin kukaan meistä uskovaisita pystyisi elämään näin "spartalaisesti" =), ilman juuri sitä USKOA. eli en siis lähde vastailemaan kysymyksin luomuehkäisystämme( ja kaikesta muusta, vaan toivon että sellainen ihminen joka on kiinnostunut etsisi jonkun lestadiolaisen jonka kanssa puhua. huomautan vielä, että meihin lestadiolaisiinkin mahtuu monenlaisia ihmisiä- aina ei itsekään voi tietää kenellä on oikea sydämen usko.meitä ei ketään tee uskovaiseksi se tapa millä elämme vaan se MITEN me ukomme. toivon asiallista kritiikkiä.

Lue lisää

Kirjotit, että joillekkin ei ehkä ole tarkoitettu biologisia lapsia. No, mitä mieltä olet sellaisesta, että on nuorena tehnyt abortin ja myöhemmin ei enää saa lapsia (on eri miehen kanssa nyt ja naimisisissa, aikaisemmin tuli raskaaksi lyhyessä seurustelusuhteessa vahingossa). Miten aikaisemmin on voinut tulla raskaaksi ja sitten ei yhtäkkiä olekaan "tarkoitettu" että saa lapsia? Vaikka on naimisissakin. Onko se tällöin Jumalan rangaistus abortista vai mikä voi olla selitys. Ainakaan se selitys ei voi pitää paikkansa, että lapsia ei ole "tarkoitus" saada, jos kerran lapsi on ollut joskus tulossa??

yksi monista kirjoitti:

olen lestadiolainen neljän lapsen äiti, ja käyn sillonin tällöin lueskelemassa näitä palstoja. en tíedä millä asenteellä kysyjät ovat liikkeellä, eikä tarkoitukseni olekaan käydä oikomaan vääristyneitä käsityksiä tai parantamaan asennevammoja,´sillä uskon että sellainen ihminen joka todella on kiinnostunut lestadiolaisuudesta, löytää vastaukset kysymyksiinsä jotain muuta kautta kuin täältä netistä. onhan meitä uskovaisia melkein joka puolella suomea, ja me emme pahastu jos joku oikeasti kiinnostunut tulee juttelemaan-päinvastoin. Mutta olen monesti ihmetellyt sellaista asennetta että meidän pitäisi jokapaikassa olla valmiita puhumaan henkilökohtaisista asioistamme pelkästään sen vuoksi että elämme niinkuin elämme. toki ymmärrän aidon kiinnostuksen, ´mutta usein tuntuu kuin kyseltäisiin pelkästä uteliaisuudesta,ikäänkuin meitä lestadiolaisa ei koskisi intimiteettisuoja, eli vieraan ihmisen kunnioitus,tarkoitan tässä tapauksessa näin henkisessä mielessä. Eli ei medänkään tarvise alkaa selvittämään oman elämäme ongelmia pelkästään sen vuoksi että joku on utelias. en itsekään kehtaa kysellä teiltä "epäuskoisilta" teidän henkilökohtaiseen elämään liittyviä kysymyksiä vaikka ne voisivatkin joskus kiinnostaakkin. ..tämä lapsiasia näyttää olevan pinnalla yleensä ensimmäisenä, ja vastaakin kysymykseen kuinka me suhtaudemme lapsettomuuteen, että uskomme että joillekkin ihmisille ei vain ole tarkoitettu omia biologisia lapsia, se käy ilmi siitäkin että monet eivät nykyaikaisista keinoista huolimatta saa lapsia, vaikka haluaisivatkin kovasti. Lapsettomuus hoidot pariskunnan kesken ovat "sallittuja",ja lääketiedettä voidaan hyödyntää jos siihen on mahdollisuutta. näin tässä kuten monissa muissakin sairauksissa.on erittäin vaikeaa selvittää monia kysymyksiä mitkä nousee, tätä kautta, siksi me uskovaiset ajattelemme että tieto kulkee parhaiten suun kautta. Lisäksi vielä sellainen asia että vaikka jotakin asiaa kuinka haluaisi selittää ihmisille, jotta he ymmärtäisivät, ilman uskoa asioita ei voi ymmärtää. tuskin kukaan meistä uskovaisita pystyisi elämään näin "spartalaisesti" =), ilman juuri sitä USKOA. eli en siis lähde vastailemaan kysymyksin luomuehkäisystämme( ja kaikesta muusta, vaan toivon että sellainen ihminen joka on kiinnostunut etsisi jonkun lestadiolaisen jonka kanssa puhua. huomautan vielä, että meihin lestadiolaisiinkin mahtuu monenlaisia ihmisiä- aina ei itsekään voi tietää kenellä on oikea sydämen usko.meitä ei ketään tee uskovaiseksi se tapa millä elämme vaan se MITEN me ukomme. toivon asiallista kritiikkiä.

Lue lisää

Kylläolisin minäkin kiinnostunut tietämään,miten elimistö kestää perättäiset synnytykset.

Onko paljon keskenmenoja, syntyvätkö kaikki lapset terveinä, joutuuko äiti olemaan paljon sairaalahoidossa raskauden aikana ja miten elimistö sitten jaksaa kun kaikki lapset on tehty, onko oireita ja millaisia????

En utele pilkatakseni tai ollakseni ilkeä, vaan naisellisesta uteliaisuudesta ja koska minullekin lääkärit kerkesivät luentoja riskiraskauksista pitämään seitsämännen raskauden aikana, mitenkäs sitten jos odotetaan sitä 11:sta.

Miten ikä vaikuttaa, tuleeko herkemmin keskenmenoja tai muita raskauden vaivoja. Itse koin jo kuudennen ja seitsämännen raskauden aikana, että normaalit kotityöt ovat työläämpiä hoitaa ja raskaudet olivat vaikeampia kuin edelliset, vaikka mitään vakavampaa vaivaa ei ollutkaan (esim. sairaalahoitoa).

Olen aikaisemminkin näihin asioihin kommentoinut,enkä halua mitenkään loukata kenenkään uskoa tai vakaumusta, päinvastoin. Olen lähinnä huolissani äideistä ja heidän jaksamisestaan, itsekin monta lasta tehtyäni, ymmärrän raskauden ja synnytyksen vaivat.

Usein näitä mietin, että miten ihmeessä äiti jaksaa, jos edellinen lapsi on vasta muutaman kuukauden ja uusi raskaus alkaa ja eritoten jos siellä kotona on jo useampi muu pienokainen, vähän tulee säälinoloinen tunne(anteeksi vain) ja haluaisi kyllä auttaa ja taakkaa helpottaa, jos se taakalta tuntuu???

zerpah kirjoitti:

Kylläolisin minäkin kiinnostunut tietämään,miten elimistö kestää perättäiset synnytykset.

Onko paljon keskenmenoja, syntyvätkö kaikki lapset terveinä, joutuuko äiti olemaan paljon sairaalahoidossa raskauden aikana ja miten elimistö sitten jaksaa kun kaikki lapset on tehty, onko oireita ja millaisia????

En utele pilkatakseni tai ollakseni ilkeä, vaan naisellisesta uteliaisuudesta ja koska minullekin lääkärit kerkesivät luentoja riskiraskauksista pitämään seitsämännen raskauden aikana, mitenkäs sitten jos odotetaan sitä 11:sta.

Miten ikä vaikuttaa, tuleeko herkemmin keskenmenoja tai muita raskauden vaivoja. Itse koin jo kuudennen ja seitsämännen raskauden aikana, että normaalit kotityöt ovat työläämpiä hoitaa ja raskaudet olivat vaikeampia kuin edelliset, vaikka mitään vakavampaa vaivaa ei ollutkaan (esim. sairaalahoitoa).

Olen aikaisemminkin näihin asioihin kommentoinut,enkä halua mitenkään loukata kenenkään uskoa tai vakaumusta, päinvastoin. Olen lähinnä huolissani äideistä ja heidän jaksamisestaan, itsekin monta lasta tehtyäni, ymmärrän raskauden ja synnytyksen vaivat.

Usein näitä mietin, että miten ihmeessä äiti jaksaa, jos edellinen lapsi on vasta muutaman kuukauden ja uusi raskaus alkaa ja eritoten jos siellä kotona on jo useampi muu pienokainen, vähän tulee säälinoloinen tunne(anteeksi vain) ja haluaisi kyllä auttaa ja taakkaa helpottaa, jos se taakalta tuntuu???

Lue lisää

..käsiisi ja lue siitä: useat peräkkäiset raskaudet eivät ole sen kummemmin riski, vaan päinvastoin. Monet suurperheiden äidit ovat 50v-ikäisinä paljon nuorekkaampia ja terveempiä kuin monet sinkut ja lapsettomat ikäsisarensa (visuaalinen havaintoni, myös tuo tutkimus vahvistaa tätä).
Hengissä minäkin olen, vaikka olen jo viisi muksua pyöräyttänyt maailmaan. Ylimääräistä painoa on kertynyt 2-3 kiloa vs. tilanne, jolloin en ollut vielä ensimmäistäkään alkanut odottamaan. Ainut vaiva on ollut virtsankarkailu odotusaikana, mutta sekään ei vaivaa enää ahkeran lantiopohjalihasten jumpan myötä.
Että typerää on tehdä tuollaisia sääliviä johtopäätöksiä oman ainokaisen raskauden myötä!!
Niin ja synnyttämään menisin paljon mieluummin kuin hammaslääkäriin ;)

Suurperheläinen kirjoitti:

..käsiisi ja lue siitä: useat peräkkäiset raskaudet eivät ole sen kummemmin riski, vaan päinvastoin. Monet suurperheiden äidit ovat 50v-ikäisinä paljon nuorekkaampia ja terveempiä kuin monet sinkut ja lapsettomat ikäsisarensa (visuaalinen havaintoni, myös tuo tutkimus vahvistaa tätä).
Hengissä minäkin olen, vaikka olen jo viisi muksua pyöräyttänyt maailmaan. Ylimääräistä painoa on kertynyt 2-3 kiloa vs. tilanne, jolloin en ollut vielä ensimmäistäkään alkanut odottamaan. Ainut vaiva on ollut virtsankarkailu odotusaikana, mutta sekään ei vaivaa enää ahkeran lantiopohjalihasten jumpan myötä.
Että typerää on tehdä tuollaisia sääliviä johtopäätöksiä oman ainokaisen raskauden myötä!!
Niin ja synnyttämään menisin paljon mieluummin kuin hammaslääkäriin ;)

Lue lisää

...niin, yhtään keskenmenoa ei ole tähän mennessä ollut. Eikä mitään sen kummempaa.

Säälin minäkin niitä äitejä (suurperhe tai pienempikin), jotka joutuvat uhraamaan koko elämänsä perheen (myös miehen) passaamiseen. Joiden miehet eivät ole aktiivisesti mukana kaikessa koti- ja lastenhoitotyössä.
Onneksi itse en ole tuollaisessa tilanteessa.

haluaisin kuulla mielipiteen kirjoitti:

Kirjotit, että joillekkin ei ehkä ole tarkoitettu biologisia lapsia. No, mitä mieltä olet sellaisesta, että on nuorena tehnyt abortin ja myöhemmin ei enää saa lapsia (on eri miehen kanssa nyt ja naimisisissa, aikaisemmin tuli raskaaksi lyhyessä seurustelusuhteessa vahingossa). Miten aikaisemmin on voinut tulla raskaaksi ja sitten ei yhtäkkiä olekaan "tarkoitettu" että saa lapsia? Vaikka on naimisissakin. Onko se tällöin Jumalan rangaistus abortista vai mikä voi olla selitys. Ainakaan se selitys ei voi pitää paikkansa, että lapsia ei ole "tarkoitus" saada, jos kerran lapsi on ollut joskus tulossa??

Lue lisää

Eiköhän tuo ole selvä juttu. Aina ei saa mitä haluaa.

Aika huvittavaa lukea leastadiolaisena vastauksia Ei-uskovan kirjoittamana... ihemttelenpä tässä että kuinka sellainen ihminen- joka ei omien sanojen mukaan yhtään lestadiolaista tunne eikä lähipiirikään sen enempää - voi vastata lestadiolaisuutta koskeviin kysymyksiin noin " asiantuntevasti", ja kattavasti, lastadiolaisen elämää seikkaperäisesti kuvaten?? Ei voi kuin hymyillä tälläiselle tekstille, jonka tarkoituksena lienee provosoida meidän lestadiolaisten elämää, siitä kuitenkaan mitään tietämättä. Toisaalta jos joku ihminen tosiaan uskoo meidän elävän noin- en voi ólla vastaamatta´muutamiin epäkohtiin.
Ensinääkin me lestadiolaiset emme tunne keskuudessamme sanaa "nokkahenkilö", vaikka monesti meistä sellaista kuvaa ennetaankin, että meillä on piirissämme ns. Johajat, jotka hallitsevat laumaansa... huh- itse en olisi lestadiolaisena "säilynýt" melekin kolmeakymmentä vuotta, jos uskontómme perustuisi ihmiseen itseensä- toisinsanoen me emme ajattele kenenkään olevan korkeammassa asemassa, vaikkakin liikkeessämme on johtokunta, joka on monesti ensimmäisenä esillä lestadiolaisuutta "edustamassa". Myöskään liikkeemme puhujat- jotka kaikki ovat miehiä-(Raamatun neuvon mukaan) ovat ihan samanlaisia pulliaisia kuin me kaikki muutkin lestadiolaiset. Tämä asia on niin laajaselkoinen että en tämän enempää edes yritä käydä sitä selventämään tässä yhteydessä.
Toinen mihin salua oikaisun. koskee parisudetta lestadiolaisuudessa.
On aika hurjaa lukea tuollaisia väitöksiä sellaisen ihmisen kirjoittamana joka ei todellisuudessa tunne ainuttakaan lestadiolaisuutta.
Me uskovaiset olemme ihmisiä, siinä missä muutkin. Olisi kiinnostavaa tietää mistä tuollaiset käsitykset lestadiolaisten seksi-elämästä ovat peräisin. Itse useamman vuoden naimisissa olleena en ole omassa avioliittossani,(enkä myöskään lähipiirini avioliitoissa) ole koskaan törmännyt ajatukseen "pakkoseksistä".
Meillä lestadiolaisilla yksi avioliiton peruskivistä on toisen kunnioittaminen. mitä luulet onko seksiin suostuminen vain pelkästä velevollisuuden tunnosta, kenenkään kunnioittamista- miehen, naisen saatika uskonnon?
Tuo luulo siis todellakin on tuulesta temmattu. Me uskomme että Jumala on tarkoittanut sukupuoliyhteyden miehen ja naisen välille- avioliiton iloksi. Ei siis repiviin, kuluttaviin irtosuhteisiin, taikka syrjähyppyihin avioliiton "iloksi".

On totta että lestadiolasten käsitykset "maallisista" asioista ovat muuttuneet aika ajoin, tai niihin on otettu uusia linjauksia.
Nykyään, kun esim. masennusta tunnetaan enempi , on sekin ymmärretty meidän piirissä sairaudeksi siinä missä muutkin hoitoa vaativat sairaudet.
itse ehkäisyssä, siis olis se mikä hyvänsä- ei välttämättä ole mitään uskonvastaista- samoin kuin televisiossa tai kilpaurheilussa, teatterissa, alkoholissa tai missä muussa tahansa, joka mieleetään meiltä "kielletyiksi" nautinnoiksi. Kysymys on enempi siitä miten me haluamme elää, säilyttää omantunnon ja keirtää sellaiset asiat jotka ovat viemässä pois "taivastieltä". Tätä asiaa on varamasti vaikeaa ymmärtää ilman uskoa.
Eli kyllä me kunnioitamme omaa elämäämme niin paljon, että jos esim äidin henki on kyseessä, on se ensisijainen asia, ei se että lapsia pitää tehdä henkensä edestä.
Korostan vielä sitä, että meillä uskovaisilla painotetaan omantunnon hoitamista, je sen kuulemista. ELi eriäviä näkemyksiä voi olla liittyen sivuseikkoihin uskonnossamme, ei kuitenkaan erimielisyyttä uskomme perusteissa.
Niistä voit lukea lestadiolasten Päivämies-julkaisusta, joka ilmestyy keskiviikkoiasin. Se on luettavissa mm. nettiosoitteessa(www.skr.fi/päivämies)
Jos olet kiinnostunut lestadiolaisuudesta, ota selvää siitä ensin ilman ennakkoluuloja, tee siiten vasta yhteenvetosi.
Me emme ole täällä tuomitsemassA ketään,vaikka uskommekin että taivaaseen pääsee vain uskomalla omat synnit anteeksi (sen myötä tulee halu myös elää Jumalan sanan mukaisesti) Kyllä Jumala on se joka lopulta tuomitsee-
suurin tahtomme kuitenkin on se että itse säilymme uskomassa.

Aika huvittavaa lukea leastadiolaisena vastauksia Ei-uskovan kirjoittamana... ihemttelenpä tässä että kuinka sellainen ihminen- joka ei omien sanojen mukaan yhtään lestadiolaista tunne eikä lähipiirikään sen enempää - voi vastata lestadiolaisuutta koskeviin kysymyksiin noin " asiantuntevasti", ja kattavasti, lastadiolaisen elämää seikkaperäisesti kuvaten?? Ei voi kuin hymyillä tälläiselle tekstille, jonka tarkoituksena lienee provosoida meidän lestadiolaisten elämää, siitä kuitenkaan mitään tietämättä. Toisaalta jos joku ihminen tosiaan uskoo meidän elävän noin- en voi ólla vastaamatta´muutamiin epäkohtiin.
Ensinääkin me lestadiolaiset emme tunne keskuudessamme sanaa "nokkahenkilö", vaikka monesti meistä sellaista kuvaa ennetaankin, että meillä on piirissämme ns. Johajat, jotka hallitsevat laumaansa... huh- itse en olisi lestadiolaisena "säilynýt" melekin kolmeakymmentä vuotta, jos uskontómme perustuisi ihmiseen itseensä- toisinsanoen me emme ajattele kenenkään olevan korkeammassa asemassa, vaikkakin liikkeessämme on johtokunta, joka on monesti ensimmäisenä esillä lestadiolaisuutta "edustamassa". Myöskään liikkeemme puhujat- jotka kaikki ovat miehiä-(Raamatun neuvon mukaan) ovat ihan samanlaisia pulliaisia kuin me kaikki muutkin lestadiolaiset. Tämä asia on niin laajaselkoinen että en tämän enempää edes yritä käydä sitä selventämään tässä yhteydessä.
Toinen mihin salua oikaisun. koskee parisudetta lestadiolaisuudessa.
On aika hurjaa lukea tuollaisia väitöksiä sellaisen ihmisen kirjoittamana joka ei todellisuudessa tunne ainuttakaan lestadiolaisuutta.
Me uskovaiset olemme ihmisiä, siinä missä muutkin. Olisi kiinnostavaa tietää mistä tuollaiset käsitykset lestadiolaisten seksi-elämästä ovat peräisin. Itse useamman vuoden naimisissa olleena en ole omassa avioliittossani,(enkä myöskään lähipiirini avioliitoissa) ole koskaan törmännyt ajatukseen "pakkoseksistä".
Meillä lestadiolaisilla yksi avioliiton peruskivistä on toisen kunnioittaminen. mitä luulet onko seksiin suostuminen vain pelkästä velevollisuuden tunnosta, kenenkään kunnioittamista- miehen, naisen saatika uskonnon?
Tuo luulo siis todellakin on tuulesta temmattu. Me uskomme että Jumala on tarkoittanut sukupuoliyhteyden miehen ja naisen välille- avioliiton iloksi. Ei siis repiviin, kuluttaviin irtosuhteisiin, taikka syrjähyppyihin avioliiton "iloksi".

On totta että lestadiolasten käsitykset "maallisista" asioista ovat muuttuneet aika ajoin, tai niihin on otettu uusia linjauksia.
Nykyään, kun esim. masennusta tunnetaan enempi , on sekin ymmärretty meidän piirissä sairaudeksi siinä missä muutkin hoitoa vaativat sairaudet.
itse ehkäisyssä, siis olis se mikä hyvänsä- ei välttämättä ole mitään uskonvastaista- samoin kuin televisiossa tai kilpaurheilussa, teatterissa, alkoholissa tai missä muussa tahansa, joka mieleetään meiltä "kielletyiksi" nautinnoiksi. Kysymys on enempi siitä miten me haluamme elää, säilyttää omantunnon ja keirtää sellaiset asiat jotka ovat viemässä pois "taivastieltä". Tätä asiaa on varamasti vaikeaa ymmärtää ilman uskoa.
Eli kyllä me kunnioitamme omaa elämäämme niin paljon, että jos esim äidin henki on kyseessä, on se ensisijainen asia, ei se että lapsia pitää tehdä henkensä edestä.
Korostan vielä sitä, että meillä uskovaisilla painotetaan omantunnon hoitamista, je sen kuulemista. ELi eriäviä näkemyksiä voi olla liittyen sivuseikkoihin uskonnossamme, ei kuitenkaan erimielisyyttä uskomme perusteissa.
Niistä voit lukea lestadiolasten Päivämies-julkaisusta, joka ilmestyy keskiviikkoiasin. Se on luettavissa mm. nettiosoitteessa(www.skr.fi/päivämies)
Jos olet kiinnostunut lestadiolaisuudesta, ota selvää siitä ensin ilman ennakkoluuloja, tee siiten vasta yhteenvetosi.
Me emme ole täällä tuomitsemassA ketään,vaikka uskommekin että taivaaseen pääsee vain uskomalla omat synnit anteeksi (sen myötä tulee halu myös elää Jumalan sanan mukaisesti) Kyllä Jumala on se joka lopulta tuomitsee-
suurin tahtomme kuitenkin on se että itse säilymme uskomassa.

äiti-4 lasta kirjoitti:

Aika huvittavaa lukea leastadiolaisena vastauksia Ei-uskovan kirjoittamana... ihemttelenpä tässä että kuinka sellainen ihminen- joka ei omien sanojen mukaan yhtään lestadiolaista tunne eikä lähipiirikään sen enempää - voi vastata lestadiolaisuutta koskeviin kysymyksiin noin " asiantuntevasti", ja kattavasti, lastadiolaisen elämää seikkaperäisesti kuvaten?? Ei voi kuin hymyillä tälläiselle tekstille, jonka tarkoituksena lienee provosoida meidän lestadiolaisten elämää, siitä kuitenkaan mitään tietämättä. Toisaalta jos joku ihminen tosiaan uskoo meidän elävän noin- en voi ólla vastaamatta´muutamiin epäkohtiin.
Ensinääkin me lestadiolaiset emme tunne keskuudessamme sanaa "nokkahenkilö", vaikka monesti meistä sellaista kuvaa ennetaankin, että meillä on piirissämme ns. Johajat, jotka hallitsevat laumaansa... huh- itse en olisi lestadiolaisena "säilynýt" melekin kolmeakymmentä vuotta, jos uskontómme perustuisi ihmiseen itseensä- toisinsanoen me emme ajattele kenenkään olevan korkeammassa asemassa, vaikkakin liikkeessämme on johtokunta, joka on monesti ensimmäisenä esillä lestadiolaisuutta "edustamassa". Myöskään liikkeemme puhujat- jotka kaikki ovat miehiä-(Raamatun neuvon mukaan) ovat ihan samanlaisia pulliaisia kuin me kaikki muutkin lestadiolaiset. Tämä asia on niin laajaselkoinen että en tämän enempää edes yritä käydä sitä selventämään tässä yhteydessä.
Toinen mihin salua oikaisun. koskee parisudetta lestadiolaisuudessa.
On aika hurjaa lukea tuollaisia väitöksiä sellaisen ihmisen kirjoittamana joka ei todellisuudessa tunne ainuttakaan lestadiolaisuutta.
Me uskovaiset olemme ihmisiä, siinä missä muutkin. Olisi kiinnostavaa tietää mistä tuollaiset käsitykset lestadiolaisten seksi-elämästä ovat peräisin. Itse useamman vuoden naimisissa olleena en ole omassa avioliittossani,(enkä myöskään lähipiirini avioliitoissa) ole koskaan törmännyt ajatukseen "pakkoseksistä".
Meillä lestadiolaisilla yksi avioliiton peruskivistä on toisen kunnioittaminen. mitä luulet onko seksiin suostuminen vain pelkästä velevollisuuden tunnosta, kenenkään kunnioittamista- miehen, naisen saatika uskonnon?
Tuo luulo siis todellakin on tuulesta temmattu. Me uskomme että Jumala on tarkoittanut sukupuoliyhteyden miehen ja naisen välille- avioliiton iloksi. Ei siis repiviin, kuluttaviin irtosuhteisiin, taikka syrjähyppyihin avioliiton "iloksi".

On totta että lestadiolasten käsitykset "maallisista" asioista ovat muuttuneet aika ajoin, tai niihin on otettu uusia linjauksia.
Nykyään, kun esim. masennusta tunnetaan enempi , on sekin ymmärretty meidän piirissä sairaudeksi siinä missä muutkin hoitoa vaativat sairaudet.
itse ehkäisyssä, siis olis se mikä hyvänsä- ei välttämättä ole mitään uskonvastaista- samoin kuin televisiossa tai kilpaurheilussa, teatterissa, alkoholissa tai missä muussa tahansa, joka mieleetään meiltä "kielletyiksi" nautinnoiksi. Kysymys on enempi siitä miten me haluamme elää, säilyttää omantunnon ja keirtää sellaiset asiat jotka ovat viemässä pois "taivastieltä". Tätä asiaa on varamasti vaikeaa ymmärtää ilman uskoa.
Eli kyllä me kunnioitamme omaa elämäämme niin paljon, että jos esim äidin henki on kyseessä, on se ensisijainen asia, ei se että lapsia pitää tehdä henkensä edestä.
Korostan vielä sitä, että meillä uskovaisilla painotetaan omantunnon hoitamista, je sen kuulemista. ELi eriäviä näkemyksiä voi olla liittyen sivuseikkoihin uskonnossamme, ei kuitenkaan erimielisyyttä uskomme perusteissa.
Niistä voit lukea lestadiolasten Päivämies-julkaisusta, joka ilmestyy keskiviikkoiasin. Se on luettavissa mm. nettiosoitteessa(www.skr.fi/päivämies)
Jos olet kiinnostunut lestadiolaisuudesta, ota selvää siitä ensin ilman ennakkoluuloja, tee siiten vasta yhteenvetosi.
Me emme ole täällä tuomitsemassA ketään,vaikka uskommekin että taivaaseen pääsee vain uskomalla omat synnit anteeksi (sen myötä tulee halu myös elää Jumalan sanan mukaisesti) Kyllä Jumala on se joka lopulta tuomitsee-
suurin tahtomme kuitenkin on se että itse säilymme uskomassa.

Lue lisää

Vaikutat järkevältä ihmiseltä.. Olen itseasiassa samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitat, vaikka en ole lestadiolainen. Olen samaa mieltä, että nuo mystiset "kielletyt" asiat ovat asioita, jotka eivät sinänsä ole pahoja, mutta niitä on toisinaan hyvä välttää. Ehkäisystä olen sitä mieltä, että se ei käytännössä voi olla syntiä, sillä ihminen ei voi olla jollain tavalla ehkäisemättä ("luonnollisilla" tavoilla, esim. jos raskauden pelko vie seksihalut totaalisesti, onko se ehkäisyä?).

Käsittääkseni kyseessä on enemmänkin elämäntapa, kuin helvetin pelossa itsensä kiduttaminen. Ei-lestadiolaisena ajatus jatkuvasta raskaana olemisesta ja synnyttämisestä tuntuisi lähinnä maanpäälliseltä helvetiltä, mutta luultavasti näkisin asian toisin, mikäli olisin itse kasvanut lestadiolaisperheessä. Asiaa helpottaa samanhenkinen yhteisö ja se, että on muitakin saman "kohtalon" omaavia naisia siinä rinnalla kestämässä sitä samaa.

Eli ulkopuolisena henkilönä minun on hyvin vaikea arvioida asiaa kuten varmaan on muidenkin. Jokainen tietää parhaiten itse, mitä haluaa... Elän kuitenkin siinä uskossa ja toivossa, että kukaan järkevä ja psyykkisesti terve lestadiolaisnainen ei vasten tahtoaan "pakkosynnytä" lapsia.

ei kannata kertoa juttuja kun ei oikeestaan tiiä... nää palstat on sellasia ettei ihan kaikkea kannata ottaa kirjaimellisesti-jos jossain oot lestadiolaisista lukenu ja seurannu juttuja. mutta ei siinä - saat myös elää omissa uskoissasi ja olla onnellinen kun saa ihmisistä jauhaa,sehän on monen ihmisen elämän suola.kauniita talvipäiviä vain sinulle!

avoimin mielin kirjoitti:

Aika huvittavaa lukea leastadiolaisena vastauksia Ei-uskovan kirjoittamana... ihemttelenpä tässä että kuinka sellainen ihminen- joka ei omien sanojen mukaan yhtään lestadiolaista tunne eikä lähipiirikään sen enempää - voi vastata lestadiolaisuutta koskeviin kysymyksiin noin " asiantuntevasti", ja kattavasti, lastadiolaisen elämää seikkaperäisesti kuvaten?? Ei voi kuin hymyillä tälläiselle tekstille, jonka tarkoituksena lienee provosoida meidän lestadiolaisten elämää, siitä kuitenkaan mitään tietämättä. Toisaalta jos joku ihminen tosiaan uskoo meidän elävän noin- en voi ólla vastaamatta´muutamiin epäkohtiin.
Ensinääkin me lestadiolaiset emme tunne keskuudessamme sanaa "nokkahenkilö", vaikka monesti meistä sellaista kuvaa ennetaankin, että meillä on piirissämme ns. Johajat, jotka hallitsevat laumaansa... huh- itse en olisi lestadiolaisena "säilynýt" melekin kolmeakymmentä vuotta, jos uskontómme perustuisi ihmiseen itseensä- toisinsanoen me emme ajattele kenenkään olevan korkeammassa asemassa, vaikkakin liikkeessämme on johtokunta, joka on monesti ensimmäisenä esillä lestadiolaisuutta "edustamassa". Myöskään liikkeemme puhujat- jotka kaikki ovat miehiä-(Raamatun neuvon mukaan) ovat ihan samanlaisia pulliaisia kuin me kaikki muutkin lestadiolaiset. Tämä asia on niin laajaselkoinen että en tämän enempää edes yritä käydä sitä selventämään tässä yhteydessä.
Toinen mihin salua oikaisun. koskee parisudetta lestadiolaisuudessa.
On aika hurjaa lukea tuollaisia väitöksiä sellaisen ihmisen kirjoittamana joka ei todellisuudessa tunne ainuttakaan lestadiolaisuutta.
Me uskovaiset olemme ihmisiä, siinä missä muutkin. Olisi kiinnostavaa tietää mistä tuollaiset käsitykset lestadiolaisten seksi-elämästä ovat peräisin. Itse useamman vuoden naimisissa olleena en ole omassa avioliittossani,(enkä myöskään lähipiirini avioliitoissa) ole koskaan törmännyt ajatukseen "pakkoseksistä".
Meillä lestadiolaisilla yksi avioliiton peruskivistä on toisen kunnioittaminen. mitä luulet onko seksiin suostuminen vain pelkästä velevollisuuden tunnosta, kenenkään kunnioittamista- miehen, naisen saatika uskonnon?
Tuo luulo siis todellakin on tuulesta temmattu. Me uskomme että Jumala on tarkoittanut sukupuoliyhteyden miehen ja naisen välille- avioliiton iloksi. Ei siis repiviin, kuluttaviin irtosuhteisiin, taikka syrjähyppyihin avioliiton "iloksi".

On totta että lestadiolasten käsitykset "maallisista" asioista ovat muuttuneet aika ajoin, tai niihin on otettu uusia linjauksia.
Nykyään, kun esim. masennusta tunnetaan enempi , on sekin ymmärretty meidän piirissä sairaudeksi siinä missä muutkin hoitoa vaativat sairaudet.
itse ehkäisyssä, siis olis se mikä hyvänsä- ei välttämättä ole mitään uskonvastaista- samoin kuin televisiossa tai kilpaurheilussa, teatterissa, alkoholissa tai missä muussa tahansa, joka mieleetään meiltä "kielletyiksi" nautinnoiksi. Kysymys on enempi siitä miten me haluamme elää, säilyttää omantunnon ja keirtää sellaiset asiat jotka ovat viemässä pois "taivastieltä". Tätä asiaa on varamasti vaikeaa ymmärtää ilman uskoa.
Eli kyllä me kunnioitamme omaa elämäämme niin paljon, että jos esim äidin henki on kyseessä, on se ensisijainen asia, ei se että lapsia pitää tehdä henkensä edestä.
Korostan vielä sitä, että meillä uskovaisilla painotetaan omantunnon hoitamista, je sen kuulemista. ELi eriäviä näkemyksiä voi olla liittyen sivuseikkoihin uskonnossamme, ei kuitenkaan erimielisyyttä uskomme perusteissa.
Niistä voit lukea lestadiolasten Päivämies-julkaisusta, joka ilmestyy keskiviikkoiasin. Se on luettavissa mm. nettiosoitteessa(www.skr.fi/päivämies)
Jos olet kiinnostunut lestadiolaisuudesta, ota selvää siitä ensin ilman ennakkoluuloja, tee siiten vasta yhteenvetosi.
Me emme ole täällä tuomitsemassA ketään,vaikka uskommekin että taivaaseen pääsee vain uskomalla omat synnit anteeksi (sen myötä tulee halu myös elää Jumalan sanan mukaisesti) Kyllä Jumala on se joka lopulta tuomitsee-
suurin tahtomme kuitenkin on se että itse säilymme uskomassa.

Lue lisää

"Meillä lestadiolaisilla yksi avioliiton peruskivistä on toisen kunnioittaminen. mitä luulet onko seksiin suostuminen vain pelkästä velevollisuuden tunnosta, kenenkään kunnioittamista- miehen, naisen saatika uskonnon?
Tuo luulo siis todellakin on tuulesta temmattu."

Jostain syystä asiasta kuitenkin tasaisin väliajoin keskustellaan palstallanne. Kun itsetyydytys on syntiä eikä ehkäisy ole sallittua ei vaihtoehtoja paljoa jää. Onko miehen kunnioittamista vaimon osalta kieltäytyä ykskantaan seksistä?

Viimeisin keskustelu aiheesta palstallanne:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000023277814

otsikolla "lasten vai aikuisten laiminlyönti" kirjoitetaan aloituksessa:

" Onko synti naiselle laiminlyödä uskovaisen miehen seksuaalisia tarpeita? Lasten vai aikuisten etu ensin?"

Jos on itsestään selvää että vaimo voi raskauden pelossa pitää aviomiestään vuosikausia ilman seksiä miksi aiheesta keskustellaan jatkuvasti?

"ELi eriäviä näkemyksiä voi olla liittyen sivuseikkoihin uskonnossamme, ei kuitenkaan erimielisyyttä uskomme perusteissa."

Näin on. Tavoiltaan ja käyttäytymiseltään "väärin" uskovathan eivät ole uskovien piiriin kauaa tervetulleita.

Mitä mieltä sinä olet 1970-luvun hoitokokouksista..? ;)

Itse kannatan uskonnonvapautta. Ongelma lestadiolaisuudessa (kuten toki monissa muissakin uskonnoissa) on että se ei sitä lapsille salli. Monet joutuvat tekemään vuosikausia aikuisena töitä päästäkseen eroon lapsuudesta iskostetuista näkemyksistä ja epämiellyttävistä tuntemuksista joita ihan normaalit asiat (tv:n katselu, ehkäisy, korvakorut, tanssiminen, tavoitteellinen urheilu jne jne.) näihin asioihin liittyneen lapsuuden synnillistämisen vuoksi herättävät.

Oma uskontonsa pitäisi saada valita vapaasti, aikuisena.

Nimenomaan näin!

Kuka on määrännyt, että rakastelu=yhdyntä, kun kerran sukupuolinen kanssakäyminen on lisääntymisen lisäksi tarkoitettu myös aviosuhdetta rikastuttamaan -ihan niinku raamatun mukaan.

Meillä ainakin monesti rakastellaan ilman yhdyntää mieheni toiveesta ja hän haluaa niin siksi, kun minä naisena en juuri koskaan koe yhdynnässä mitään sen kummempaa. Eli me olemme keskustelemalla omista toiveista ja kokemuksista löytäneet monia tapoja tyydyttää toistemme tarpeita. Mieheni on alusta lähtien halunnut toimia niin, että homma ei olisi yksipuolista.
Väsymys on ollut melkoinen riesa yhteiselossamme, mutta lopulta olemme löytäneet molempia tyydyttäviä tapoja ja ymmärrys on lisääntynyt molemmin puolin keskustelun avulla.
Ja on muuten vl-tausta!

(katsotaanpa kauanko tämä saa olla palstalla, kun kuitenkin joku itkee tämän pois liian avoimen tekstin takia)