Kohtaaminen

Laura

tää on kopio baloolta, mutta ei se varmaan pahastu;) mua ainakin kosketti, tiedä vaikka olisin tuo Hän ;)

Kohtaaminen (Baloo (c) 2002)

Vilahdus väkijoukossa ja Hän on poissa. Vain kihelmöinti vatsanpohjassa jää. Tai ainakin arvelen, että se oli Hän. Rautatieaseman hälinässä en ehdi Hänen peräänsä, on kiire junalle. Vilahdus jää mieleeni, alitajuntaani.

Junassa näpräilen ajatuksissani kännykkääni. Havahdun, näytöllä on Hänen nimensä. Nimi, joka tuo mieleen muistoja. Muistoja siitä, mitä oli, siitä mitä olisi voinut olla. Sydän nousee kurkkuun.

Peukaloni hakeutuu epäröiden vihreälle näppäimelle. Kädet tuntuvat kummallisen nahkeilta. Ei, mitä jos se ei ollutkaan Hän? Laitan kännykän pois.

Toimistolla olen levoton. En pääse alkuun. Ajatukseni palaavat Hänen kasvoihinsa, hymyynsä, nauruunsa. Flirttiin. Ja muuhun. Ja siihen, mitä ei tapahtunut. Entä jos se olisi tapahtunut, olisiko maailma toisenlainen?

Taas löydän kännykän kädestäni, Hänen nimensä näytöltä, peukalon vihreältä napilta. Minua jännittää. Entä jos Hän ei haluakaan kuulla minusta. Se ei olisi mahdotonta. Se ei olisi edes epätodennäköistä. Kaikkea ei aika pyyhi pois. Epäröin. Laitan kännykän pois.

Kahvi ei maistu. Mielessä ei ole muuta kuin vilahdus Hänestä. Ja muistot. Ja ikävä. Ja tuttu kutina selkärangassa.

Taas kännykkä kädessä. Peukalo painaa vihreätä nappia kuin itsestään. Vielä ehtii peruuttaa. Tuut. Enää ei ehdi. Vapisen kuin haavan lehti. Tarkkaan harkitut sanat unohtuvat. Olen vuosia nuorempi.

”No moi, mitä sulle kuuluu!” Hänellä oli uusi numeroni kännykkänsä muistissa! Hymy leviää kasvoilleni.

”Mitäs tässä, näin sut aamulla rautatieasemalla...”

”Ai näit, olisit huutanut”. Rennosti, luonnollisesti. Eikö Hän tunne mitään. Minä tunnen, kaiken.

”Emmä kerenny, oli kauhee kiire”, sano jotain järkevää, sano jotain järkevää. Mitä?

”Mentäskö lounaalle joku päivä?” Hänkin haluaa tavata! Mieleni huutaa riemusta.

”Joo, milloin sulle sopis?” Toivottavasti äkkiä!

”Tänään ei enää ehdi, mut mites huomenna?”

”Joo, käy hyvin minne mennään?”

”Tossa alakerrassa on se vakiopaikka” Oliko tuo flirttiä? En uskalla uskoa, en edes toivoa.

”Okei nähdään huomenna vaikka yheltätoista!”

Näen Hänet huomenna. Näen Hänet huomenna. Jatkan ei-minkään tekemistä. Mielessäni pyörii Hänen äänensä, äänensä sävy, ”vakiopaikka”.

En saa nukuttua, en saa Häntä mielestäni, vaikka tiedän, etten saisi miettiä Häntä täällä, tässä.

Kävelen kohti vakiopaikkaa. Ajatukseni ovat yhtä puuroa, jalkani velliä. Käteni hikoilevat. Kuulinko Hänen äänensävynsä oikein?

Näen Hänet kadulla, Hän astuu juuri sisälle ravintolaan. Pelkkä näkeminen on lyödä jalat altani. Pakottaudun kävelemään sisälle.

Tuolla. Kävelen Hänen luoksensa. Mitä nyt? Kätellä? Halata? En tiedä, seison tollona, tai siltä minusta ainakin tuntuu.

Hänen hymynsä tuntuu vatsanpohjassani, selkärangassani. Ja silmät. Kauneimmat silmät mitä olen nähnyt.

Hän istuu, niin minäkin, hieman pettyneenä, ei halausta. Ehkä näin on parempi.

Juttelemme niitä näitä. Flirtin rajalla. En uskalla aloittaa, eikä Hänkään. En edes maista ruoan makua, syöminen on toissijaista.

Poistumme ravintolasta. Hänellä ei ole kiirettä toimistolle, ei minullakaan, siitä olen pitänyt huolen. Kävelemme jutellen, ei mitään, mikä sivuaisi historiaamme, ei mitään, millä olisi mitään merkitystä.

Kävellessämme käsivarteni hipaisee Hänen käsivarttaan. Olen kuin sähköiskun saanut, hetken hiljaa. Jatkamme eteenpäin. Toinen hipaisu, toinen sähköisku, yhtä voimakas kuin edellinen. Tiedän, että etsin hipaisua itse. Mietin, miltä hipaisu Hänestä tuntui.

Hetken hiljaisuuden jälkeen herään. Tunsiko Hän samoin? Hänkin oli hiljaa...

”Onks sulla kiire?” Niin hiljaa, niin varovasti. Vatsani heittää kuperkeikkaa. Ei voi olla.

”Ei, miten niin?” Ääneni tuntuu hajoavan, vatsassani, selkärangassani, päässäni polttaa epätietoinen tuli.

”Jos mentäs meille?” Yhä edelleen hiljaa, varovasti, vastausta peläten.

Ymmärrän häntä taas. Ymmärrän hänen ajatelleen ajatuksiani. Ymmärrän tilanteen. En vain tiedä, olenko valmis, onko hän valmis, onko mikään muuttunut.

”Ei mulla mikään kiire”, vastaan varovasti, tietäen seuraamukset.

Vuoteessa. Hänen tuoksunsa, pehmeä iho, vallaton luonne, kieli. Iho, lämpö, läheisyys. Kiihko!

Jälkeen. Täysi, mutta tyhjä olo. Se mitä oli, oli täydellistä, mutta entä nyt?

”Entä nyt?” Hän kysyy. En minä tiedä. En halua loukata. Ketään. Mutta loukkasin jo. Aivan kuten silloinkin.

(c) Baloo, 2002

[email protected]

2

2294

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • heart

      hienosti kirjoitettu, kaunista, tuli heti kaikkea mieleen..:)

    • tuhina

      mä itkin ku luin tätä...siis en oo koskaan lukenu mitään näin kaunista...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      61
      1497
    2. Rakkauden riemuvoitto

      Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie
      Hindulaisuus
      349
      1161
    3. 37
      852
    4. SINÄ nainen hyvin läheltä

      Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä
      Ikävä
      70
      846
    5. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      58
      799
    6. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      158
      799
    7. Siis ei ole edes mahdollista

      että ei törmätä, ei sit millään vaikka päällä hyppisi
      Ikävä
      42
      772
    8. Martina kauniina lehtihaastattelussa

      Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      182
      725
    9. Minä en luota sinuun yhtään nainen

      ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki
      Ikävä
      44
      709
    10. J-miehelle

      haluan kertoa että olet edelleen mulle rakas. Ajattelen sinua päivittäin kulta.
      Ikävä
      49
      662
    Aihe