Etiäinen

Mites tämä etiäinen nyt sitten liittyy ufoihin???

vaan yksi näistä miljardeista pikkupiruista, jotka täällä meidän päätä täällä haluavat sekoittaa.

Itse koen noita tuntemuksia useinkin. Ovat jo tulleet osaksi minuutta. En muuten lue niitä yliluonnollisiksi kokemuksiksi. Kuuluvat tähän pakettiin vain niinkuin kädet ja jalat :D

Mutta. Niitä syitä etsiessä, miksi juuri mulla on tuo kyky (?) saada etiäisiä tai että osaan ennalta nähdä tapahtumia, on löytynyt muutamia järkeenkäypiä:

Rankka lapsuus. Lapsi oppii ennakoimaan vaaralliset tilanteet, väistääkseen ne tai osatakseen paeta tms. Tämä ei selitä sitä, miten olen kyennyt ennustamaan erään ihmisen kuoleman, tosin. Hämärän peittoon jäänee, ja hyvä kai niin.

Olen ns. vastaanottavainen ihmiskappale. Tunteellinen, herkkä, (ainakin koen että) näen "asioiden läpi" ja saan itseni hyvinkin helposti suggeroitua erilaisiin mielentiloihin.
Jotain tekemistä voi olla myös suvullani, josta löytyy (kaukaa kylläkin) muitakin, hienosti sanotuna, mystiikasta kiinnostuneita ihmisiä.

Tästä päästään tuohon miehesi etiäiseen:

Kun olen sairaana, pahasti rasittunut tai väsynyt, tai vaikka vain nukkunut edellisen yön huonosti, kokenut jonkun rankemman tapahtuman yhtäkkisesti yms, minulla on heti jotenkin epätodellinen olo.
Tuntuu että kaikki vaistot on aivan sekaisin ja "viestit" menee yhteen isoon kasaan josta ei saa selkoa sitten millään.

Painotan edelleen, että nämä jutut eivät ole mitenkään yliluonnollisia (minun mielestäni) vaan osa ihmistä, niitä ei vain osata vielä selittää kunnolla.

Pelätä ei ainakaan tarvitse. Kannattaa ottaa selvää, valikoiden, ja tutustua aiheeseen enemmän :)

Itselleni käy usein niin, että kuulen oven avautuvan vaikka se ei todellisuudessa aukeakaan ennekuin vasta jonkun hetken kuluttua.
Viimeksi eilen illalla tapahtui juuri näin; havahduin telkkarin katselusta siihen, että ovi kävi mutta kukaan ei tullutkaan sisälle kunnes muutaman minuutin kuluttua poikani tuli kotiin. Siinäpä taas kerran tuo tuttu etiäinen :).
Olin aivan "normaalissa" tajunnan tilassa enkä siis väsynyt, stressaantunut yms. Kotona olijan ja kotiin tulijan mielet ne vaan taitavat kohdata ja tulotapahtuma muodostuu jollakin tasolla jo ennekuin se oikeasti tapahtuukaan.

Etiäiset on tietoja joita kulkee edellämme, ne ovat meidän väärtejä. Ei ole tarpeen selitellä mitään, ei nekään selittele.
Ei ne pelottele, eikä valehtele, eivätkä turhia ilmoittele.
Kiitä vaan kokemuksestasi hiljaa ja ole hyvissä väleissä. Ystäviäsi ne ovat !

Tuttu juttu.. Ollut aina enemmän tai vähemmän. Meillä ainakin suvussa kulkee tämä piirre. Ainakin neljässä polvessa. Varsinkin pienempänä olin hyvin herkkä tuommoisille.

Kertoilin etukäteen kotona kuinka joku on tulossa kylään vaikka tälläisestä ei oltu sovittu. Ja nämä kävivät sitte toteen. Ja isä varsinkin äimisteli. Ei usko ollenkaan tuommoisiin. Ja äiti nyt ei todennut juuri mitään. Paitsi varmasti mielessään että samanlainenhan tuo tytär kuin suvun muutkin naiset. Mihkäs siitä pääsee. Muutaman kerran "ennustin" kolarin ja tapaturman.

Teini-iässä nämä hellittivät eikä juuri tullut muuta kuin harmittomia unietiäisiä vaikkapa kokeista ja muista tekemisistä. Ei siis mitään suurempia. Mutta tuolloin minulla oli muutenkin hieman koettelemuksia. Luulen että menetin tämän herkkyyden sen takia. En ollut oma itseni...

Muutamia vuosia sitten kun suuremmista koettelemuksista oltiin päästy ja aloin "toipua" ja... voi jopa sanoa että palailin pikkuhiljaa omaksi itsekseni ja kasvoin, palasivat nämä etiäiset.

Yleensä unietiäisiä jostain normaaleista jutuista ja tapahtumista. Mutta sitten juuri ennen vaarini kuolemaa tuskailin ja painiskelin mieleni kanssa muutamia päiviä. Oli pakonomainen tarve päästä hänen luokseen ja surin jotenkin etukäteen. Tarkastelin ja kuuntelin häntä entistä tarkemmin. Jo paria viikkoa ennen hänen kuolemaansa...

Jokunen aika sitten ystäväni mies kuoli. Viikkoa ennen hänen kuolemaansa nukuin huonosti ja levottomasti. Osaan kyllä erottaa normaalin unettomuuden ja levottomuuden tästä :D. Heräsin joka yö puoli yhden aikaan kuin kellon lyönnistä. Oloa on vaikea selittää... Pientä ahdistusta ja epätodellisuuden tuntua. Vaikka minulla meni hyvin niin päähäni tunki alakuloisuus. Noh... Sinä yönä kun mies kuoli heräsin taas puoli yhden aikaan. Tällä kertaa oloni oli tajuttoman paha ja ahdistunut. Tuntui kun ympärilläni olisi painetta joka lytisti minut. Oli pakko istua kun en pystynyt olemaan makuullani. Onneksi minulla oli kissa seuranani joka rauhoitti edes hieman oloani. Istuin heijaten ja kissaa silitellen noin tunnin jonka jälkeen olin todella uupunut ja lopulta vaivuin uneen. Aamulla heräsin normaalisti ja join rauhassa kupin kahvia... Sitten menin katselemaan ulos kirkkaalle taivaalle ja yhtäkkiä silmiini ilmestyi kyyneliä mutta olo oli silti helpottunut ja rauhallinen. Myöhemmin päivällä ystäväni soitti minulle itkien kuinka hänen miehensä oli kuollut viime yönä... Silloin tiesin mistä yöllä oli ollut kysymys..

En pidä etiäisiä outoina, osa minua. Enkä niitä pelkää. Mutta tuo viimeisin kokemus oli vaan aika ahdistava enkä aivan samanlaista ole saanut aikaisemmin.

Ärsyttävintä on että mieheni ei usko mihikään tälläiseen. Kerran puhuin aikaisemmista etiäisistäni lyhyesti ja hän kyllä sivuutti aiheen hyvin. Ei tainnut edes kunnolla ymmärtää mitä selitin :D. Tuntuisi vain hyvältä avautua hänelle kaikista näistä ilman että saan "hullun" leimaa otsaan :D. Minusta kun nämä ovat vain osa normaalia elämää...

aika jokapäiväisiä Lapissa, muutama vuosikymmen sitten. Mutta sanovat, että kun soratiet tulivat, etiäiset menivät.

Hei,

itse olen kokenut etiäisiä n. 4-vuoden ikäisestä alkaen. "Termin" ja "selityksen" näille aavistuksilleni sain vasta n. 10 vuotta myöhemmin.
Omalla kohdallani etiäiset edeltävät ihmistä n. 15 minuuttia. Uskon, että kyse on "vain" ihmisten energioista ja vastaanottavaisuudesta. Itselläni etiäiset ovat aina tapahtuneet ainoastaan arkisissa ja normaaleissa tilanteissa - ikinä en ole ventovieraasta henkilöstä etiäistä saanut, vaan ainoastaan perheenjäsenistä.

Noin nelikymppisenä koin seuraavan: istuin lauantai-iltapäivänä olkkarissa katselees telkkua, sitten huomasin sivusilmällä että murkkuikäinen poikani haahuilee (heräsi) omasta huoneestaan keittiöön, noin viiden metrin päässä minusta, huusin perään että ruokakin on jo valmista ja voi syödä, ihmettelin kun poika ei vastannut mutta jatkoin telkun vahtaamista. hetken päästä ulko-ovi kävi ja poika tuli kotiin, olikin ollut kaverillaan yötä. ja olin täysissä sielun voimissa, ei mitään stressiä tms. ja poika piti aina huoneensa ovea kiinni eikä sinne paljoa katseltu, ja yleensä sen ikäiset nukkuu vähintään puoleenpäivään joten oletin pojan silloinkin nukkuvan huoneessaan.
Joskus vielä nuorempana kun ei vielä ollut lapsiakaan kuulin kun mies tuli ovesta, heitti avaimet tutusti tiskipöydälle, sitten huomasin ettei kukaan tullutkaan mutta mies tuli melko pian tuon jälkeen, ja heitti avaimet tiskipöydälle.
Nyt mulla on kolmivuotias lapsenlapsi, tyttö, ja hän 'tietää' asioita etukäteen, sanoo esim että kohta se ja se on tulossa, ja tulee myös.

Minulla on monia etiäiskokemuksia. Eräs on sellainen kun odotin silloista miestäni töistä kotiin. Olin makuuhuoneessa kun kuulin mieheni tulevan ovi aukeni ja sulkeutui sitten kuului kuinka jalkineet otettiin jalasta ja takki riisuttiin. Minä tulin makuuhuoneesta ja sanoin jaaha sinä tulitkin jo mutta kun en nähnyt miestäni niin ilme oli kyllä näkemisenarvoinen pelästyin mitä ihmettä äänet olivat sellaiset kuin hän olisi tullut. Tämä oli yksi monista. Joten näin se vaan on tiede selittäköön mitä tahansa, mutta näin se vaan on.

Vaikea sanoa. Todennäköisesti ajatusharhaa, pelkotiloja. Sain itse "etiäisen" kuukautta ennen puolisoni kuolemaa. Selittämätöntä. Miehen kanssa oltiin sienimetsässä ja aivan puskista tuli olo, kuin varoitus, että nyt se on vainaa. Lähdin hysteerisenä etsimään ja löysin keskeltä metsää naureskelevan miekkosen. Hän kuoli kuukauden päästä, löytyi sängystä yllättäen keski-ikäisenä. Todella hankala sanoa, mistä se ennakkovaroitus tuli. Terve oli kuitenkin.

Itselläni on näitä kokemuksia ollut myös koko ikäni, ovat kylläkin vähentyneet iän myötä vaikkakin niitä esiintyy vielä.
Kun tilanne jonka olet nähnyt lähestyy sitä tavallaan pysähtyy ja alkaa kertaamaan mielessä että pian tuolta tulee tuo, tuo sanoo noin, sitten tapahtuu niin ja sitten vain odottaa että nämä asiat tapahtuu kuten muistaa.

Myös unien kautta on jäänyt tilanteita mieleen, vuosia etukäteen, sellaisista tapahtumista joita ei ole voinut tietää etukäteen ja joiden tapahtumakulkuun et voi itse vaikuttaa tulleessa tapahtumatilanteessa vaikka tilanteeseen olisi alitajuntaisesti hakeutunutkin.