Jos A on velkaa B:lle vaikka tonnin ja kirjoitetaan B:lle haltijavelkakirja, eli velkakirjan haltija on oikeutettu saamaan A:lta tonnin. Nyt 1.1. A maksaa velan B:lle, mutta käytännön syistä velkakirja jää B:lle ja hän lupaa luovuttaa sen seuraavana päivänä.
Kuitenkin B menee ja maksaa tuolla velkakirjalla toisen velan C:lle, jolla ei ole syytä uskoa velkakirjan pätemättömyyteen eli hän toimii vilpittömässä mielessä.
Onko todellakin niin, että A:n pitää maksaa velka uudestaan C:lle vaikka hän olisi sen jo kerran maksanut? Tuo nimittäin sotii omaa oikeudentajuani vastaan ja pahasti.
Kuitenkin B menee ja maksaa tuolla velkakirjalla toisen velan C:lle, jolla ei ole syytä uskoa velkakirjan pätemättömyyteen eli hän toimii vilpittömässä mielessä.
Onko todellakin niin, että A:n pitää maksaa velka uudestaan C:lle vaikka hän olisi sen jo kerran maksanut? Tuo nimittäin sotii omaa oikeudentajuani vastaan ja pahasti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Erittäin hyvä kysymys.
Sotii myös oikeudentajuani vastaan, mutta epäilen, että A:n on maksettava C:lle kyseinen summa, mikäli ei pystytä todistamaan kuitilla, että kyseinen velkakirja on mitätön.
Kolmas (C) saa ns. maksusuojaa? vilpittömän mielen perusteella. A:lle muodostuu puolestaan takautumisvaade B:tä kohtaan.
Ei tossa kuviossa mitään ihmeellistä ole. Ihan yhtä väärin se ois, jos C ei sais rahojaan vilpittömässä mielessä vastaab otetun velkakirjan perusteella. "Väärintekijä" kuviossa on B ja häntä vastaan järjestelmä myös tarjoaa oikeussuojakeinoja.
C todellakin saa maksusuojaa vilpittömän mielen perusteella. Minusta on kuitenkin outoa, että A joutuu lunastamaan B:n valheen C:lle. Kuitenkin pahis on B ja mielestäni hänen pitäisi korvata C:lle valheellisesti maksettu velka.
Luennoilla käytiin tilannetta läpi ja esimerkkien valossa A:lla oleva kuitti ei muuta tilannetta mitenkään. C:n saama väitesuoja on siinä mielessä ehdoton, että on yhdentekevää onko A maksanut velan yhden tai jopa useammankin kerran.
Voisiko velkakirjaa väittää tällöin väärennökseksi? Tavallaanhan se on sitä, koska A ei ole enää velkaa :)
Tuo on tavallaan poliittinen kysymys. Siis siltä kantilta ajateltuna, että halutaan antaa talouselämän ja maksuliikenteen helpottamiseksi suojaa juurikin tuon velkakirjan haltijalle. Haltijavelkakirjahan tarkoittaa juuri sitä, että pitää maksaa sen haltijalle, eli velkaa ei tule maksaa mikäli velkojalle ei ole esittää velkakirjaa ja kun velka on maksettu tulee velkakirja ottaa itselle taikka tuhota juurikin näiden väärinkäytösten vuoksi. Ei ole mitään käytännön järkeä jättää tuota velkakirjaa sen velkojan haltuun enää tuossa vaiheessa kun velka on maksettu, koska tällöin maksaja ottaa riskin siitä, että velkakirja luovutetaan eteenpäin ja joutuu maksamaan uudestaan. Tuo on tiedossa ja jos on niin hölmö, että näin menettelee niin ei voi mitään. Erikseen on sitten nämä tavalliset velkakirjat. Jos haluaa suojautua tuollaista tilannetta varten niin voi valita tämän vaihtohdon.
Ei C itseasiassa saa maksusuojaa vaan väitesuojaa A:n esittämää maksuväitettä kohtaan. Jos joku saisi maksusuojaa niin se olisi A jonka ei siinä tapauksessa tarvitsisi suoritaa maksua uudelleen. Sinänsä kysymys oikeutuksesta on ihan perusteltu kun tuon VKL:n säännöksen ratio legio on ollut arvopaperien luovuttamisen helpottaminen, mutta se soveltuu huonosti inviduaalivelkakirjoihin. ja oikeustoimet tässä tapauksessa väärin toiminutta B:tä kohtaa tuskin oikeassa elämässä johtaisivat siihen että A saisi rahansa takaisin
kyseessä on haltijavelkakirja.Eli maksu suoritetaan aina velkakirjan haltijalle.Tässä tapauksessa maksun yhteydessä on pidettävä huolta että lyhennys/maksu merkataan velkakirjaan ja maksun yhteydessä luovutetaan saman tien.A:n on maksettava C:lle siis sama tonni.