Olen ensimmäistä kertaa täällä. Kysyn, uskotko oikeaan rakkauteen, varttunut ihminen?
Uskotko vielä rakkauteen?
Talvenruusu
171940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
mielestäsi on?
Mitä rakkaus sitten onkaan, ainakin tunnesitoutumiseen uskon. Sen sijaan en usko oikeasti, että kuusikymppinen tai 60 pysyy enää rakastumaan aidosti. Ehkä siinä tapauksessa, että kokemukset ovat jääneet kovin vähiin - kaipa niille tunteille täytyy olla joskus tilaus ennenkuin kuolla kupsahtaa, mutta jos jo kokemuksia on - ei onnistu. Saahan sitä itsensä luulemaan ja uskomaan mitä tahansa, kun oikein yrittää, mutta spontaaniin ja aitoon tunteeseen - ei.
Mitä olen tässä seurannut elämänmenoa: me olemme valtavan hyviä näyttelijöitä varsinkin itsellemme. Rakkauden illuusio on vahva voima ja sen varjolla moni väittää rakastuneensa ja tuntevansa voimakkaita tunteita toista kohtaan. Aika usein ne näyttävät kuitenkin olevan ihastumista rakastumiseen, itse tunteeseen, ei kohteena olevaan ihmiseen puutteineen ja vikoineen. Mutta jos tällainen kuviteltu tunnehuuma onnellistuttaa, siitä vaan.
Kun et tarkenna, mitä rakkautta tarkoitat: yleensä vai miehen ja naisen vai muuta, vastaan, että onhan rakkautta olemassa. Meistä harvempi olisi olemassa, jos sitä ei olisi jossakin vaiheessa ollut. Äidinrakkaus on laatuaan sellaista, että se kestää eliniän. Muu on katoavaista tavaraa, muuttaa muotoaan, päättyy tai on jopa illuusiota alun alkaen - rakastumista omiin tunteisiin...
sllä ole katsonut melko pitkään maailmaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Rakkaus on tunne, joka valtaa koko ihmisen, puhun miehen ja naisen välisestä tunteesta. Se vain tulla tupsahtaa jostakin ja syventyy, jos siihen on mahdollisuus. Pikkuhiljaa hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on, puolisossani oli myös piirteitä, joita sellaisenaan en hyväksynyt, mutta ne olivat osa häntä ja opin ne hyväksymään. Toiselle haluaa hyvää, on jopa valmis luopumaan hänestä, jos rakkauden kohteen luulee olevan onnellisempi jonkun muun kanssa. Missään tapauksessa ei halua vahingoittaa häntä. Minun kohdallani rakkaus antoi rauhan ja levollisuuden elämääni ynnä valtavan energialatauksen. En usko, että tämä toistuu, mutta kuka sen tietää. Energiaa riittää loppuiäksi.
Reissullansa,tyttöä halata.
Eeeen oikein usko.
Sellaiseen yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen kylläkin.
milloinkaan, nimittäin miehen ja naisen väliseen rakkauteen! Ainoa aito rakkaus on äidin ja lapsen välinen rakkaus.
ensimmäistä vuotta hukkaan, niin olisi jo aika sitten houkutella sitä todellista rakastamista esiin. Nimittäin ne kaikki jotka tuossa edellä eivät siihen usko. Ei se tunne ja kyky ole minnekään kadonnut, jos sitä on joskus edes rippiúnen ollut. - Kyllä sitä on kun antaa sen tulla esiin ja hyväksyy sen itselleen ja kumppanilleen. Se voi kyllä vaatia vanhan hylkäämistä.
Niin varmaan, mutta totuus kuitenkin on, että 60 naisia on enemmän kuin miehiä ja tuplasti lisää, kun suuret ikäluokat astuvat kuvaan. Että jos on kyse miehen ja naisen välisestä ns. rakkaudesta - käytännössä itsensä ihailusta toisessa ihmisessä - valikoima toisen sukupuolen osalta supistuu ja on supistunut kuin pyy maailmanlopun edellä.
Uskooko rakkauteen on hieman eri asia kuitenkin, jos tilannetta verrataan todellisuuteen eli onko yleensä mahdollisuutta suhteeseen, vaikka ottaisi ensimmäisen ukonkäppänän, joka vastaan tulee, kun ikää jo on reippaanlaisesti.
Sekään ei ihan noin vaan onnistu, kun ukonkäppänöilläkin on aika lailla vaatimuksia ja odotuksia. Ja harvempi on valmis hyväksymään kumppaniksi sen 60 naisen, mieluummin 30 tai peräti 20 , jos joku onneton suostuu. Mutta romantiikka ei kuole varmaan koskaan naissielusta. Sekin on eri asia, mutta sitkeästi hengissä.
Noh, tämä nyt ei minun maailmani kaada. Se, viehätänkö toista sukupuolta, on todistettavasti muillakin tavoilla kuin suhteella. Eikä asialla ole enää niin tulenpalavaa merkitystä kuin vaikkapa 30 -kesäisellä.
Tietysti on kysymys myös siitä,etsiikö (toivooko löytävänsä) nimenomaan elämänkumppanin vai elävän lelun. Nämä aiheet ovat huvittavia, saman asian vatkaamista oli palstan ikäotsikko mikä tahansa ja varmaan niinkin, että oli vuosiluku mikä tahansa. Niin suuri tarve ihmisellä on tulla rakastetuksi tai edes luulla tulleensa. Eikä lopullista totuutta kukaan tiedä.
Tarinassasi on suuri totuuden siemen, mutta tuo "ukon käppänäiksi" nimittely vie kyllä pohjan kaikelta, jos sen lausut vaikka vain yhden kerran kumppanillesi. No eihän sitä enää voi ihan priimaa vaatia, mutta kyllä meistä ukoistakin ihan käyttökelpoisia löytyy, ihan todistetusti. Ja niin myös naikkosista. Ja ne halukkaat ja hanakat löytyvät sieltä, mistä nuorempanakin(?).
mitä kirjoitat. mitä vanhemmiksi elämme, sitä paremmat markkinat on miehillä. Tästäkin syystä luulen, ettei minun kohdalleni osu toista suurta rakkautta, kun olen vielä kranttu miesten suhteen. Mutta onhan sitä sattunut, yksikin asui yksin saaressa ja uusi sulho sousi sinne. Vielä en ole metsässä kohdannut ketään, mutta?
Toistaiseksi olen pitänyt itseäni ihan järkevänä heh, vaikka sitten naikkosena tai mummelina. En osaa ottaa itseäni niin hirveän vakavasti. Onko kommentistasi luettavissa, että naisten mielipiteet, kumma kyllä, voivat sisältää järkeviäkin asioita, mutta yleensä ne eivät sisällä? Nyt kannattaa olla varovainen, jos vastaat. Tämä on samansorttinen kysymys kuin "Olenko mielestäsi kaunis?"
Joo, kapakista kuulemma lähipiirin 60 MIEHET seuransa saavat. On halukkaita ja innokkaita tuvan täydeltä. Kuka mistäkin syystä heh, hakemassa rakkautta. Ja mitä rakkautta, sitäkin on usiampaa laatua MIESTEN kertoman mukaan.
Mielenkiintoista muuten, että monet iäkkäät kuitenkin seurustelevat treffipalstoilta löytämiensä kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin häpeällisenä eli mieluummin kerrotaan, että viihteen pyörteissä on tutustuttu. Miksiköhän?
Olen aina ihaillut Kyllikki ja Johannes Virolaisen varttuneella iällä rakastumista,vaikeita valintoja mutta heistä todella paistoi se oikea rakkaus!Miksi en siis uskoisi,jopa odotan josko vielä tulisi vastaan joku "Johannes".
uskon. Olin vuosikausia elellyt yksin enkä edes haaveillut rakastuvani uudelleen. Mutta niin vain kävi, eräänä päivänä SE OIKEA vain seisoi siinä edessäni. Melkoinen mullistushan se oli vähän vanhemmalle naiseläjälle, mutta hyvin on mennyt.
sekä parisuhteessa että muunlaiseen.
Kun itse rakastaa, on paremmat mahdollisuudet saada kokea myös vastarakkautta. ;)
oikea rakkaus pitää yllä kaikkea .Iltsekäs ihminen käyttää hyväkseen toisiaan.Mutta kun se rakastaa jotain haluaa se antaa eikä ottaa.
Antaminen on omasta ajastakin antamista vaikka olisi muutakin tekemistä.
Vapaaehtoistyöntekijät antaa pyyteettömästi.Niitä on paljon sairaaliossa.Lapsen ja vanhempien ja sisarusten välillä,on rakkautta.Avioparien välillä ei niikään.Ovat vain yhdessä että on ystävä vierellä.Mikäpä korvaisi pitkäaikaisen ystävyyden.
Ihan pahalta tuntuu kun jotkin henkilöt täällä sanovat, ettei oikeaa rakkautta ole olemassa.!?
Kyllä saharan erämaakin on olemassa vaikka ette siellä ole käyneet!!
Äidin/isän ja lapsen välinen rakkaus pn ihan erijuttu kuin miehen ja naisen välinen rakkaus.
Minkä seurauksena te olette syntyneet, naimisenko ? Vai Rakkaudesta ?
Ja Mielestäni miehen ja naisen välinen seksi ei yksin ole rakkautta, sehän vain tyydyttää molempien luonnolliset tarpeet. Rakkaus asuu korvien, ei haarojen välissä.
EI sinisilmäinen Opri
Ikuinen reimari on rakkaus,
se kokee myrskyt eikä järky niistä......
Rakkaus ei ole iästä kiinni.
Minusta ei koskaan tule
niin vanhaa,(toivottavasti)
että unohtaisin mitä rakkaus on...
Uskon aurinkoon silloinkin
kun se ei paista.
Uskon rakkauteen
vaikka en sitä koe........)))))))))
Ystääväni kertomasi asia pitää paikkansa