eli siis, seurustelen miehen kanssa joka on Yh, tyyär 4,5v. Vanhempien erosta reilu vuosi takana. Ensimmäisen vuoden tytär asui äitinsä kanssa, mutta siitä ei tullut mitään, äiti antoi kaiken periksi, jätti tyttöä yksin ja lähti itse baariin tai nappasi tytön mukaan baariin.. vaihtoi miestä kuin sukkaa.. ei tullut mitään. nyt lapsi on miesystävälläni,eli isällään. PÄIVÄT OVAT YHTÄ HELVETTIÄ!!! lapsi saa ihme kohtauksia, jos jotain ei saa tehdä/kielletään niin alkaa jumalaton huutopotkutappelu! Myös se käskyttelee, ja jos ei tottele,alkaa huuto. Määräilee, viisastelee, uhkaa polttaa taloja tai laittaa iskän takkaan. Eilen illalla se taas jotain kiukutteli eikä totellut ja iskä sitten nostatti ääntään,ja kahta kauheemmin muksu alkoi kinaamaan ,sitten iskä sanoi että nyt saat mennä nukkuun jos kerta ei osata olla ihmisiks,iskä vei sen nukkumaan,muksu huusi ja huusi.. vei sen sänkyyn. ja siellä se huusi äitiä 1,5h TAUOTTA!!! kunnes nukahti.. kamalaa huutoa, aateltiin ensin että kyllä se lopettaa jos ei kiinnitä huomioo, mut ei lopettanu,sille joutu meneen sanomaan sinne että nyt hiljaa mutta ei sekään auttanu. mitä tollaissakin tilanteissa pitäs tehdä, kun ei auta sanominen eikä välinpitämättömyys? Päiväkodissa hoitajat ovat pulassa lapsen kanssa ja ovat ottaneet jo yhteyttä perheneuvolaan ja sinne ovat menossa ensikuussa. vuosi äidin kanssa ja lapsi meni pilalle. tyttöä kyllä pidetään hyvänä ja silitetään ja huomioo saa muutenkin. myös tyttö valehtelee paljon... alkaa olemaan iskän oma mielenterveyskin jo koetuksilla, kun ainaista huutoa illasta toiseen... auttakaa nyt joku ihmeessä!
kauhukakara!!!!apuja!!
tyttöystävä...
352716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Nyt äkkiä jalat allesi, tosta tulee huostaanotto ennen tai myöhemmin.
Jos sulla on omia lapsia tai sulla on aikomus hankkia, ovat nekin vaarassa häiriintyä ja huostaanotta niilläkin lähellä.
Heti pakoon, kun vielä ehdit, lapsi tarvitsee turvalliset, rauhalliset ja rakastavat olosuhteet, pystytkö niitä tarjoamaan yhdessä omille lapsillesi, tuon miehen kanssa.
äidin ensimmäinen lapsi entisestä avioliitosta on jo huostaanotettu. ja nyt tiedämme vain,että jos iskä ei tämän tyttärensä kanssa pärjää, on tytön kohtalo sama. mulla ei ole omia lapsia,enkä niitä ole hankkimassa vähään aikaan. en nyt ymmärrä mitä väärää tämä mies on tehnyt mielestäsi? yrittänyt rakentaa rajoja...
Teillä on meneillään tahtojen taistelu, nyt pitäisi teidän yhdessä johdonmukaisesti laittaa lapselle rajat ja pitää niistä kiinni.
Pikkuinen on eksyksissä ja hänellä on paha olo, muistakaa myös helliä vaan ei lelliä=)
Ei se hustaanotto tule ensimmäisenä kyseeseen. Ihan turhaa vouhkaamista; suorastaan rikollista sanoisin uskotella pulassa olevalle ihmiselle tuollaista. Seuraa pelkästään sitä, että ihmiset ei enää uskalla hakea apua, kun kotona on kaaos josta ei selviä.
Todellisuudessa lapsi on varmaan ihan sekaisin siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu. Ei tarvitse paljoakaan miettiä tilannetta lapsen näkökulmasta, kun oivaltaa, että tilanteen täytyy olla hänelle aivan kammottava. Koko elämä on ollut pelkkää repimistä, epävarmuutta ja rakkaista luopumista. Jos ei olisi ihan sekaisin, niin se olisi kummallista. Menkää ihmeessä perheneuvolaan, sieltä saatte (toivottavasti) ihan konkreettisia käytänön neuvoja miten jatkaa. Myös googlettamalla löydät netistä asiallisia kasvatus-sivustoja, joita kannattaa lueskella. Esim hakusanalla "kasvatus" löytyy lastensuojelun keskusliiton sivut. Voit kokeilla myös muita hakusanoja, kuten "lapsi", "kasvatusongelmat" jne. MLL:n sivut on hyvä lukea.
Kärsivällisyyttä, järjestelmällisyyttä, turvaa ja selkeitä keinoja teille käyttöön.
Siellähän on jo se kaaos. noi teidän neuvot tepsivät vain normaalieihin perheiden arkiasioihin, normaaleiden omien vanhempien ja omien lasten kanssakäymisiin.
Kiinnipito elikkä Holding, siitä pitäisi aloittaa ihan psykiatrien ohjeiden mukaan kyselemään neuvoa psykiatrilta, ei sos.toimiston perhe neuvolasta. Siellä annetaan vain kuunteluapua.
En missä nimessä hyväksy kiinnipitoa ilman kantoliinaa, se on lapsen oikeuksien syrjäyttämistä. Sama kantani pätee turvavaljaisiin ja kiinnipitoon, ei sitomista.
Mutta sido se lapsi itseesi kiinni kantoliinalla kädet suoraksi vartaloasi pitkin, selkä vatsaasi päin ja kasvot ulospäin. Näin kaikki näkevät lapsen naamasta, että se tykkää sinusta.
Kyllä neuvojilla ja vastaajillakin pitäisi olla aikuinen ote ongelmiin.
Täällä tuntuu olevan ihan yleisenä ohjeena huostaanotto, sossu ja psykiatrit.
Aika ilkeää.
Moni on ihan oikeasti ongelmissa. Kun kysyjä ymmärtää, että lapsi ei selviä näillä tavoilla, joita on yritetty, on palstan kirjoittajilta kohtuullista edes yrittää olla asialinjalla.
niin jatkan tästä. Varmaan se lapsi huostaanotettuna käyttäytyisi paremmin, vai mitä luulet? Varsinkin kun joutuu taas eroon isästään täysin uusien ihmisten pariin.
Joten koittakaa loipettaa nyt noi huostaanottojutut tai käyttää sitävain silloin kun tosissaan olisi aiheellista ottaa lapsi huostaan!! Tässä tapauksessa lapsi tarvitsee vain paljon rakkautta ja rajoja!
Lapselle tulee järjästää lasta ymmärtäväinen aikuinen. Sinulla on selvästi se vanhemman rooli vielä kehittymätön, et ole sopiva kasvattamaan tätä lasta.
...
Aivan oikein. Tuo lapsi tarvitsee sellaisen aikuisen, joka välittää hänestä, eikä roiku netissa provoilemassa.
Sinällään hankala tilanne, että tyttö on jo nähnyt enemmän kuin lapsen pitää (huutavia ihmisiä kännissä) ja saannut tehdä mitä haluaa.
Et itsekkään pitäisi siitä, että jo saavuttamiasi asioita alettaisiin vaatia pois. Kapina herää.
Tärkeintä olisi nyt laatia yhdessä säännöt. Kertoa tytölle miten toimitaan ruoka aikaan, nukkumaan mennessä jne. Selkeä päiväjärjestys ja rutiinit auttavat ennakoimaan tulevaa ja lisäävät turvallisuuden tunnetta.
Tärkeintä on, ettette anna säännöissä periksi. Aivan varmasti lapsi kokeilee, saako huutamalla periksi. Sitten annatte vaan huutaa vaikka sen 1,5h, mutta periksi ei anneta. Muuten kokeilee huutoa joka kerta, kun jotain käskee. Kyllä se huutaminen sitten jää pois parissa viikossa, kun huomaa, ettei tehoa.
Sinulle vielä sanoisin, että elämä lapsen kanssa on haasteellisempaa kuin pelkässä parisuhteessa. Moneen "tappeluun" joudut vielä, mutta sisua ja voimia vaan haluan toivottaa..
Kunhan muistat, että vain lapsi sitten huutaa, potkii ja kirkuu.
Aikuinen ei.
Älkää menkö nelivuotiaan tasolle, vaan muistakaa pitää päänne kylmänä ja kerätä kaikki voimat ollaksenne asiallisia ja rauhallisia kiukkukohtauksen edessä.
Kun lapsi sitten vahingossa totteleekin,, niin ole heti iloinen ja kiittele reipasta tyttöä.
Lapsi pelkää, että hänestä ei kukaan tykkää, kun äitikin jätti.
Muistakaa te aikuiset, että lapsella on nyt hätä, vaikka ei sitä helposti kiukkupussista huomaakaan.
Päivänselvä juttu. Lapsi on kokenut trauman, eli vanhempien eron ja sen jälkeen vielä eron äidistään. Lapsi voisi olla jopa mennyt lopullisesti sekaisin, koska tuo on tapahtunut kaikista herkimmässä ikävaiheessa.
Minulla on tismalleen samanikäinen lapsi, joka on myös joutunut kokemaan tapahtumia, jotka ovat aiheuttaneet hänelle trauman. Hänellä on ollut aivan samanlaisia käytöshäiriöitä, väkivaltaisuutta jne.
Oireet eivät poistu itsestään, mutta aivan takuuvarmasti ne eivät poistu suuttumalla ja rankaisemalla. Ne vain pahentavat ja ylläpitävät ongelmia. Lapselle on melkoisen turha myöskin "puhua järkeä", koska lapsi tuskin pystyy hallitsemaan käytöstään, koska trauman jäljet ovat syvemmällä alitajunnassa, josta huono käytös kumpuaa. Lapsi vain reagoi, eikä tee sitä tietoisesti pahaa tarkoittaen.
Myös sinun läsnäolo pahentaa asiaa, eli lapsi kokee vielä kaikenlisäksi menettäneensä isänsä sinulle, koska olet uutena heidän elämässään. Sitä, mitä se pieni lapsi kokee juuri nyt, voisi verrata koko perheen kuolemaan. Sen lisäksi hän on hämillään omasta käytöksestään, ahdistunut ja varmasti yksinäinen. Hän ei pysty itse ja yksinään käsittelemään noita suuria asioita, vaan on varmasti myös peloissaan, koska kokee menettäneensä kaiken ja vielä hänelle lisäksi ollaan vihaisia käytöksestään, joka on vain oire ja hätähuuto.
Kirjoitan myöhemmin lisää, koska minun täytyy käydä hoitamassa yksi juttu tässä välissä. Voisin kirjoitella myös sähköpostitse, mikäli haluat?
Mä kävin poikani kanssa, samoista oireista /johtuen kuitenki isän käytöksestä, ja ero jälkeisestä epävarmuudesta. Mutta apua saatte sieltä aivan varmasti, voittehan yrittää jos saisitte aikaa nopeammin perheneuvolaan? vaikeaa sinne on aikoja kyllä saada...
Menee aikaa ja kärsivällisyyttä jotta saatte lapsen tasaantumaan, mutta uskon että siihen pystytte? Pitäkää omastakin suhteestanne huolta ja luokaa lapselle koti, missä hän on turvassa kaikelta. Perheneuvolasta saatte kyllä neuvoja ja apuja, kysykää kaikkea mitä mieleenne tulee, huostaanottoa on turha pelätä, ei se ole hyväksi kenellekkään! 4,5 vuotias on vielä pieni lapsi, ja on nyt kokenut aivan liikaa ikäisekseen.. lapsen tulisi saada olla lapsi eroista ja muista huolimatta :( ikävää ettei näin useinkaan ole, ja sitten lapsi reagoi.
Voimia ja parempaa huomista teille koko perheelle!!
ja ne rutiinit :) ne on tärkeitä, lapsi reagoi muutokseen... aikaa vievä projekti, johon sinunkin tulee sitoutua...älä anna lapsen kokea lisää menetyksiä, muista se :)
Vaikka oletkin nyt "ulkopuolinen" voi sinusta tulla tärkeä ihminen lapsen elämässä, mutta sitoutuminen lapseen on tärkeintä, hän todella pelkää menettävänsä kaiken!!
Lapsi näyttää omaa tahtoaan. Lapsen tulee saada tehdä niin kuin hän haluaa. Antakaa lapselle huolenpitoa ja hoitoa.
Oletko keskustellut mitä lapsi haluaa? Ongelmassa pääset eteenpäin, kun teet aina niin kuin lapsi haluaa.
Yksinkertaista, eikö totta. Sama pätee turvavaljaisiin, ei turvavaljaita, jos lapsi ei niitä itse ole pyytänyt. Mutta kantoliinaa kannatan lämpimästi. Kiedo isä taaksesi lapsi eteesi ja sitten nauratte.
kannattaa halia itseään ja lujasti :http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakkopaita
jonkinmoinen hihhuli. Ei helvetissä:
"Kiedo isä taaksesi lapsi eteesi ja sitten nauratte. "
Huomasinpahan, että on ruoka-aika.
Käyn viemässä äkkiä litran maitoa tuonne pinnasängyyn kun ne suurimmat lapset ovat sillä köytettynä turvavaljailla.
Kaksi pienintä on kantoliinalla rinnoissa kiinni. Harmi kun ei rintoja ole enempää.
Anteeksi pieni viivytys. Tulen heti nettiin takaisin. Heps
Löysää remmei
Kasvatettu huonojen ohjeiden mukaan. Niin siinä käy. Jos olisi vanhan kansan keinoin kerran laitettu kuriin ja osoitettu se että kuka määrää niin tuollaista ongelmaa ei olisi. kasvatuksen voi pilata vain typeriä ohjeita seuraamalla ilman tilanneälykkyyttä, mikä vanhalla kansalla oli. Ei vanhaan aikaa lapset hyppineet silmille. Valta oli vanhemmilla. lapsi on auttamattomasti pilalla. Ei tule koskaan yhteiskuntakelpoista.
kiitos vastanneille. tänään aamulla taas oli hirveä sota. kun heräsimme, iskä sanoi tytölle että pueppas nyt niin mennään alakertaan aamupalalle, sitten tyttö sai ihme kohtauksen ja alkoi heittelemään vaatteitaan ja riehui hakkaamalla paitaa sängynreunaan.. naama mutrulla se sitä paitaa siihen paiskoi, kunnes iskä sanoi että nyt loppu. sitten isä lähti alakertaan ja tyttö jäi alasti istumaan sohvalle ja oli naama mutrulla ja alkoi mulle tilittään "iskä ei koskaan ymmärrä mitään!!!" sanoin että miten niin, ja sitten se sanoi että "kun se aina kiukuttelee.."! kuitenkin se sitten rupesi siinä pukemaan ja tuli taas alakertaan normaalisti,sitten se heitti pampulan kissan nukkumapetiin ja alkoi vouhkaamaan että missä pampula on,missä se on? sanoin että heitit sen kissankoppaan, mutta tyttö valehteli kirkkain silmin ettei sitä ole koppaan laittanut eikä vaan ole hajuakaan missä pampula on,vaikka hyvin tiesi. kielsin sitä valehtelemasta mutta sama vain jatkui..intti ettei ole hajuakaan.sitten kävin nostamassa sen sieltä kissankorista ja sanoin että täällähän se oli, mitä oikein valehtelet! ei tuntunu mikään menevän jakeluun.. aamupalan syönti oli taas niin vaikeaa kuin vaikeaa voi olla... vitkutteli ja vitkutteli ja kun patistettiin että vauhtia nyt niin sitten alkoi tivaus,miksi,miksi? sanottiin että kohta myöhästytään niin sitten alkoi riehunta "mut mä haluunkin jäädä kotiin!!!" huoh...saatiin me sentään se lopulta sitten autoon ja hoitoon...
pelkään myös sitä,että jos minulle ja iskälle joskus tuleekin ero,niin tilanne varmaan pahenisi entisestään?? en ole itse ollu mukana kuvioissa vasta kuin 2kk...
ihmettelen myös mikä hinku sillä lapsella on päästä eroon iskästä.aina kun ollaan esim kaupassa,ja jään kaksin tytön kanssa autoon se alkaa riehumaan "mennään, ja jätetään iskä kauppaan!!!" johtuko se siitä,että iskä on muka ilkeä kun yrittää tehdä sääntöjä ja rajoja tytön elämään? toisena päivänä se sitten taas halailee iskää ja kiittelee että saa olla hänen luonaan ja sanoo iskää ihanaksi yms... hirveästi heittelee nuo mielihalut... yksinolemista tyttö myös pelkää aivan hullunlailla, ei oikein uskalla mennä nukkumaankaan yksin,koska luulee että me lähdemme baariin.niinkuin äitinsä teki,.
Minua kirpaisee, kun sanotaan, että lapsi valehtelee.
Koeta välttää sitä moitetta.
Esim. tässä pampula-jutussa olisit voinut toimia siten, että olisit napannut pampulan heti pois kissan korista ja sanonut iloisesti, että nyt sinä et muistanutkaan, että pampula on täällä. "Nyt kissa varmaan luuli, että se on tarkoitus panna kissalle!"
Lyö leikiksi vastarinnan osoitus, kun se on mahdollista.
Lapsi pitkittää kotoa lähtöä, koska alitajuisesti pelkää, miten käy illalla. Haetaanko hänet pois. Häviääkö isä. Olisiko paras toimia ensin ja jättää isä kauppaan. Pitääkö vahtia yötä päivää, menevätkö aikuiset salaa jonnekin.
Joku tuolla neuvoi varaamaan aikaa perheneuvolasta. Olisi varmasti kaikille oikea paikka päästä keskustelemaan asioista, sillä lapsukainen tuntuu kuitenkin herttaiselta ja mukavalta. Hänellä on nyt vain kurja vaihe.
Mutta se valehtelijaksi syyttäminen särähtää. Valehtelu on paljon isompi asia kuin leikki-ikäisen vastaanhangoittelu.
kävi mielessä,että näin kerran jossain tv ohjelmassa että lapselle laitettiin seinälle jokin seurantajuttu,mihin laitettiin aina jotain hymynaamoja jos teki asiat hyvin,surunaamoja jos kiukutteli tai teki tuhmuuksia, ja sitten hymynaamoista sai palkintoja,esim iltasatuja, tms ja surunaamoista rangaistuksia, esim ei iltasatuja, nukkumaan klo 19...tms? mitenhän tuon sais käytännössä toimimaan,siten että tyttö itse tietäis että "vielä yksi surunaama niin joudun petiin" tms? ja tyttö saattaisi hyvinkin palkintojen toivossa alkaa olemaan nätisti... ??
olen otettu, että olet lapsen asialla näin paljon, vaikka olet suhteessakin ollut vasta pari kuukautta. Mielestäni olet ihan oikeilla jäljillä.
Muista, että tytön käytös on seurausta siitä, mitä hän on kokenut aikaisemmin, ennen sinua. Älä ota henkilökohtaisesti hänen kiukkuiluaan. Voi mennä vähän aikaa ennen kuin omat kasvatuspyrkimyksesi palkitaan, mutta ne palkitaan.
Sopikaa kumppanisi kanssa yhteiset kasvatuksen pelisäännöt, olivatpa ne sitten hymynaamoja ja jäähyjä tai holding-otteen käyttämistä. Pysykää rauhallisena. Tytöllä on paha olo muista syistä kuin teistä. Hän menettänyt ensin isän erossa ja sitten äiti on laiminlyönyt hänen perustarpeensa. Hänen turvallisudentunteensa on pahasti järkkynyt. Ja ero äidistä (vaikka se oli hyvä niin) lisäsi varmasti epävarmuutta: kaikista joutuu luopumaan.
Tuo kiukkuaminen isälle ja lähtemisen ehdottelu voi olla hiljainen kysymys: Eihän isä jätä minua? Enhän minä voikaan lähteä? Kai te kuitenkin hoidatte minua?
Lapsi tarvitsee selkeät rajat ja seuraamukset, jos rajoja rikotaan. Sen lisäksi paljon rakkautta ja kärsivällisyyttä, iloa elämään. Mielestäni voisit lainata joitain kasvatusoppaita kirjastosta tai kysäistä neuvolasta tai perheneuvolasta apuja. Kyllä siellä osataan neuvoa. Poimitte sitte itsellenne sopivat neuvot elämäänne sovellettavaksi.
Jaksamisia!
http://www.sampo2002.oulu.fi/selittelijat/kehitys.htm
Hakekaa apua ennenkuin on liian myöhäistä. Teidän voi olla vaikea jaksaa ja ymmärtää, koska se, mitä lapsi käy läpi tällä hetkellä, ei ole helppo, eikä yksinkertainen asia.
Huostaanottoa ei kannata pelätä, koska se ei koskaan ole ensisijainen menettelytapa. Ensin pyritään auttamaan kaikin mahdollisin muin keinoin.
Varatkaa aika perheneuvolaan. Sieltä saa apua ja tukea, ei pelkästään lapsen kanssa olemiseen, vaan myös omaan jaksamiseen. Siellä ymmärretään, eikä syytellä ketään.
Tuo lapsi tarvitsee apua, antakaa ammattilaisten auttaa, ettei hänen koko loppuelämänsä menisi pilalle.
Missä päin Suomea asutte? Voisin antaa lisätietoja alueenne perheneuvolatoiminnasta ym.
Tiedän tuon tunteen kun haluaa olla tukena, ei ole varma kuinka paljon jaksaa, mitä pitäisi tehdä, miten toimia tilanteissa lapsen hyväksi.
Minulla on nyt sama tilanne, avopuolisolla on reilu 2v lapsi joka juuri tällä viikolla siirtyi avopuolisoni huostaan koska äiti oli kykenemätön huolehtimaan lapsesta. Lapsella on kehityshäiriötä ja tunne-peräisiä ongelmia, ja siinä sitten pitäisi itse jaksaa ja hymyillä, olla reilu lasta kohtaan, rehellinen, avoin, rakastava, hyväksyvä, se aikuinen joka uskaltaa antaa rajat ja pitää niistä kiinni koska tietää että rajat ja selkeä rytmi sekä tietenkin rakkaus ovat lapselle tärkeitä asioita elämässä.
Tällä palstalla näkee aina tuomitsijoita, mutta onneksi joukossa on aina niitä vilpittömiä ketkä haluavat vain auttaa ja tukea!
Itse aluksi mennessäni yhteen puolisoni kanssa (vuosi sitten), jouduin sen paikan eteen että onko tämä henkilö se kenen kanssa jakaa elämäni, olenko valmis myös huolehtimaan hänen lapsestaan, olenko valmis olemaan tukena, sillä jos en ole valmis, lapsi kärsii todella paljon. Eli sinulle aluksi; on hienoa jos olet jo tässä vaiheessa kyennyt tekemään päätöksen olla miehen ja lapsen tukena!!
Sitten itse olen kiinnipitoa käyttänyt lievästi, lapsi saattaa saada raivokohtauksen ihan pienestä asiasta, ei kykene käsittelemään tunteitaan, silloin otan hänet syliin, sanon että pidän häntä niin kuan kun on paha olo, saatan antaa suukkoja hänelle riippuen tilanteesta, hän rauhoittuu koska tietää että olen hänen tukena ja hyväksyn hänen tunteet, halauksen jälkeen hän on levollisempi ja ottaa paremmin kontaktia.
Sitten toinen; SELKEÄT SÄÄNNÖT ovat todella hyvä, kun päivärytmi on sama, aikuiset eivät ole ailahtelevaisia, aikuiset pitävät kiinni YHDESSÄ sopimista säännöistä, niin uskon että lapselle pikkuhiljaa tulee olo että teihin voi luottaa, te ette lähde minnekään. Vaikka varmasti monta kertaa pitkän ajankin jälkeen varmasti lapsi koettelee teitä: näinköhän teihin voi sittenkään luottaa, mutta yhteisenä tukirintamana varmasti pärjäätte.
Kolmas; aion ottaa yhteyttä perheneuvolaan, koska uskon että tarvitsen ammatillista tukea omaan jaksamiseeni ja omien tunteiden läpikäymiseen, ei ole aina helppoa olla äitipuoli. Joten uskon että sekä sinulle että miehellesi saattaisi olla hyväksi ammatillinen tuki, sillä lapsi kenellä on takanan noin suuria tunteiden verkkoja, voi olla välillä raskasta ymmärtää/jaksaa, vaikka kuinka parhaansa yrittäisi.
Ja viimeiseksi; minusta on hienoa että sinä olet halunnut apua asiaasi, ja kysynyt mielipiteitä muilta. Muistatte vain että yhdessä jaksaa paremmin ja keskustelu on hyväksi. Myös se että jaksaa näyttää lapselle välittämisen ja rakkauden, on lapsi sitten miten tahansa yrittänyt kaivaa esiin sen että voiko teihin luottaa ja turvautua.
Jaksamista teille kaikille!! Ja paljon rakkautta!!
kiitos vinkeistä.viikonpäästä on perheneuvola...tänään aamulla taas hirveä kohtaus tytöllä.. ei meinannut nousta,vitkutteli ja vitkutteli, ei noussut,ei millään... kello tuli jo niin paljon että myöhästyminen oli lähellä, oli pakko pukea tyttö väkiste... tyttö kirkui ja huusi naama punasena, potki vastaan,rimpuili, kiljui kuin viimistä päivää..ihme kohtaus ja huusi että väsyttää ja on äitiä ikävä... kovan väännön kanssa saaatiin puolet vaatteista päälle (ulkovaatteista jäi ulkohousut ja kintaat laittamatta kun ei kertakaikkiaan saanut laitettua!!) ja kun vietiin tyttö autoon,kiljuminen jatkui sielläkin!! koko matkan hoitopaikkaan se huusi suoraa huutoa... lopulta se lopetti kun päästiin pihaan,mutta ei antanut iskälle haleja ollenkaan,vain pahan mulkaisun.. iskällä on hermot aivan lopussa, soitti tytön äidille ja tyttö menee nyt äidilleen viikonlopuksi...
Erotilanteessa lapsi saattaa kokea tulleensa hylätyksi ja on epävarma rakastetaanko häntä. Lapsi siis käyttäytyy huonoimmalla mahdollisella tavalla ja katsoo, hylätäänkö hänet. Niinkuin nytten teettekin, kun lapsi on ollut hankala, lykkäätte hänet äidilleen, jonka luona lapsi on joutunut kokemaan kovia.
Ei taida teidänkään päähänne paljon järkeä mahtua.
vielä sanoa, ettette toki ole ainoita!! On sitä joka tarhalla jonain aamuina huutavia puolipukeisia lapsia kannettu (ja on omia ollut) Voimia vielä ja kerro kuulumisia palstalla, miten olette saaneet apua esim. tuolta perheneuvolasta, varmasti on apua muille samassa tilanteessa olijoille
te syyttelijät jotka syytätte äidille viemisestä,tajuatteko että iskällä on hermot täysin loppu??? ei vaan jaksa,ei kertakaikkiaan jaksa! kaikkee on yrtetty. eilen kun tyttö kuuli,että pääsee viikonlopuksi äidilleen,jos on kiltisti nämä välipäivät..nyt tyttö on kuin enkeli, tekee kaiken,ei ole kiukutellut KERTAAKAAN MISTÄÄN, menee suosiolla nukkumaan, syö ruokansa kunnolla, ei kertaakaan ole kiukutellut.... tänään aamulla selitti mulle vessassa,että "iskä sanoi että jos olen yhtä kiltisti kuin eilen niin pääsen äitille viikonlopuks" ja kyllähän se kiltisti on ollutkin!
Hei
ongelma on siinä, ettei lapsi koe isänsä rakastavan häntä eikä varmaan sinunkaan.
Minulla on 6 ja 8 vuotiaat lapset, jotka oikeus määräsi nyt väliaikaismääräyksellä asumaan isällään, kun lapset kieltäytyyvät isänsä tapaamisista ja karkasivat isältään. Isän luona asuessa tilanne meni juuri kuvaamaksesi, paitsi pahemmaksi, koska isommilla lapsilla on enemmän keinoja. 6- vuotias on leikannut saksilla reikiä isän verhoihin, isän ulkovaatteisiin, sohviin, pissannut tahallaan isän sohvalle, piirtänyt tussilla seiniin, rikkonut astioita ja karkaillut. Kahdeksan vuotias on tehnyt vähemmän tuhoa mutta pari kännykkätuhoa ja rahojen varastamista isältä ja karkailuja hänelläkin on tunnolllaan. Lopulta tilanne meni niin överiksi, että lapset on nyt lastenkodissa. Nyt viranomaiset syyttävät minua - äitiä lasten manipuloinnista tuhoihin!
Paras keino saada tuhotyö loppumaan on ammattikokemukseni mukaan on ylenpalttinen rakkaus. Tuhoista ei saa huutaa. Tuhoista ei saa kertoa kenellekkään. Lapsen kanssa pitää vain olla 24 h ja purkaa energia yhteiseen askarteluun, liikuntaan ja helliä lasta paljon. Hiero ja loruttele, laula ja jumppaa yhdessä. Ymmärrä, että lapsi kokee teidän riistäneen hänet väkisin pois äidiltä.
Huutokohtauksen laukaiseen parhaiten se, että hierot häntä tai ainakin pidät hellästi kättäsi jossain koskemassa ja laulat tai luet ääneen. Tärkeintä on se, että hän kokee saavansa rakkautta.
Jokapäiväinen äidille soitto vaikka useaan kertaan voi myös parantaa tilannetta. Aloite tulee nimenomaan tapahtua teidän puolelta. Teidän tulee pyyttää äitiä pk:n juhliin, illalla leikkipuistoon jne. Lapsen tulee myös sinun innostamana saada postitittaa äidilleen ja äidin sukulaisille itse askarreltuja kortteja. Näin te ette kiellä hänelle rakkaita ihmisiä.
4,5 vuotias ei vielä ymmärrä miksi hänellä on huono olla äidin luona, ja onko varmaa että hänellä oli siellä huono olla?
Itse en koe antavani lapselle periksi juuri missään, mutta kun rakastaa lapsiaa osaa antaa lapselle niin paljon päätösvaltaa pikkuasioissa, ettei hän huomaa, että häntä on jujutettu isoissa päätöksissä. Esim. valitse joku näistä pitkähihaisista puseroista, valitse mitä pelaamme jne. Mieheni ei tätä ole vieläkään oppinut ja hän nauttii alistamisesta. Lasen kanssa alistaminen ja pakottaminen vain johtaa kuvaamaasi tilanteeseen.
Voimia ja viisautta