Olen tässä mielenkiinnosta lukenut näitä tekstejä täältä ja haluaisin tuoda julki muutaman mielipiteeni kirjoittamisesta, osaamisesta ja tekstien julkaisemisesta.
Ensinnäkin, moni joka tänne keskustelupalstalle kirjoittaa, on mielestäni ihan oikealla asialla. Oikealla asialla sikäli, että kirjoittaminen on hieno tapa ilmaista itseään. Se kertoo henkilöstä paljon. On nimittäin olemassa ihmisiä, jotka eivät saisi paperille aikaiseksi yksinkertaisesti yhtään merkkiä. Tämä on hyvä muistaa, kun arvostelette täällä toinen toisianne.
Toiseksi, on hienoa, kun kirjoittajilla on ideoita. Se, että haluaa kirjoittaa jostain, kertoo siitä, että ihminen ajattelee, hänellä on jotain kerrottavaa. Se on aina positiivinen piirre ihmisessä. On tietysti olemassa tapauksia, joissa tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Ne ovat juuri niitä huonoja tarinoita, jotka eivät tätä palstaa pidemmälle koskaan johda. Hyvä niin. Pelkillä "paskalla, saatanoilla ja vituilla" ei kovin pitkälle kustannusmaailmassa pötkitä, valitettavasti.
Tässä tuleekin aiheeni tärkein pointti: kirjoittamiseen tarvitaan aina hyvä idea. Huono idea ei kanna, vaan tarina kuolee omaan tavanomaisuuteensa tai tylsyyteensä. Eli, kun alkaa kirjoittaa on ennen kaikkea oltava hyvä idea, kantava ja kiinnostava tarina. Monilla teillä on kiehtovia ajatuksia. Jos niistä ajatuksista koostuu hyvä ja kiehtova tarina, saattaa päästä pitkälle.
Jos tarina on tarpeeksi hyvä, se saattaa jopa kiinnostaa jotakuta kustantajaa. Ja vaikka teksti ei teknisesti olisikaan heti moitteetonta, sen loppuun hiominen on pelkkää tylsää tekniikkaa. Sen teknisen puolen oppii, jos tahtoo. Sen eteen on kuitenkin tehtävä töitä. Kun pääsee niin pitkälle, että aletaan puhumaan kustannussopimuksesta, silloin alkavat vasta todelliset työt. Jos on ennen kuvitellut itsestään vaikka mitä, huomaakin äkkiä olevansa täysin noviisi. Hyvän kirjan kirjoittaminen vaatii kymmeniä ja satoja työtunteja. Se on jatkuvaa hiomista. Se on pitkä prosessi, eikä käy kuten elokuvissa.
Uskon siihen, että monilla teistä on kantavia ideoita. Tekstin rakennetta, oikeinkirjoitusta ja systemaattista itseohjautuvaa oikolukua on kuitenkin jaksettava harjoittaa, kehittää sekä opiskella. Jos ja kun haluaa kirjoittaa hyvin, on uskottava itseensä ja tarinaansa, mutta osattava ottaa vastaan myös kritiikkiä. Jotta kasvaisi hyväksi kirjoittajaksi, on osattava ja uskallettava olla nöyrä. Innostus tarinaan tietysti sokaisee joskus ja pilkkujen paikat ynnä muut saattavat unohtua. Kannustan kuitenkin harjoittelemaan oikeinkirjoitusta ja tekstin teknistä rakentamista. "Huippukirjailijatkin" joutuvat monesti kirjoittamaan tekstinsä useaan kertaan uudestaan, ennen kuin läpäisevät kustantamiseen johtavat kriteerit. Se ei ole mikään häpeä, vaan kuuluu vahvasti toimenkuvaan.
Osata kirjoittaa ja saada teksti julkaistuksi
34
1359
Vastaukset
- ja eikun printaamaan
Kässäri korjauksia vaille valmis. Sormet huokaisevat helpotuksesta ja pää kiittää näppäimiä yhteisytöstä.
Se on kuin olisi lapsen ponnistanut ulos kehostaan. Se on yhtä kaunis ja minun tekemäni. Sanokoot muut mitä sanovat! - B.B.Virtanen
Allekirjoitan edellisen viestin miltei sanasta sanaan.
Tämän lisäksi rohkaisisin tässä kirjoittajia tarjoamaan tekstejään erilaisiin lehtiin. Lukuisat paikallislehdet, ammattijärjestöjen lehdet ja harrastuslehdet kaipaavat jatkuvasti erilaista "täytettä" lehteensä. Tällainen täyte voi olla kaivattu, naseva mielipidekirjoitus tai hauska pakina tai vaikkapa joulunalusajan tunnelmallinen, sepitetty muistelo.
Yleisönosastoilta palkkioita ei tietenkään makseta, samoin monet harrastusalojen, erityisesti yhdistysten lehdet eivät maksa mainittavia palkkioita mutta muilta lehdiltä jotain voi odottaakin. Esimerkiksi 100 euroa jostain pakinasta, jota kirjoittaessa itselläkin oli hauskaa, tai satiirisesta poliittisesta tarinasta, jossa sai itsekin purkaa tuntemuksiaan ehkä jonkun roolihenkilön hahmossa, on jo mielestäni mukava korvaus. Isotkin lehdet, kuten Hesari ja Aamulehti sekä Turun Sanomat antavat nekin kaikkien kukkien kukkia ja julkaisevat teemasivuja ja liitteitä, joihin voi tarjota artikkelia omista tiedoistaan tai kokemuksistaan, liittyivätpä nämä johonkin harrastukseen tai vaikkapa matkaan. Nämä lehdet käsittääkseni maksavat yleisten, sovittujen taksojen mukaan ja tässä, niin kuin usein muuallakin, kuvista vielä erikseen.
Lehtiavustaja, joksi tällaista kirjoittajaa kutsutaan, tekee palveluksen kirjoitustaan käsittelevälle lehden toimittajalle, jos kirjoittaa mahdollisimman valmista tekstiä ts. mahdollisimman vähän kielioppivirheitä, kirjoitusvirheitä ja kovin kömpelöjä sanontoja. Mitä valmiimpi teksti, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on päätyä julkaistuksi.
Toimittaja voi stilisoida lehtiartikkelia tai käyttää sitä käsikirjoituksena osin uudelleen tehdylle artikkelille. Tässä mielessä kirjoituksia voisi ajatella lähettää Seuraan, Pirkkaan tai Tekniikan Maailmaankin. Ei näissä lehdissä kaikki julkaistu teksti ole lehden omien toimittajien käsialaa.
Itse olen saanut kullanarvoista oppia mm. ammattijärjestöjen järjestämiltä lehtikirjoittajien kursseilta, jotka ovat olleet hyvin lyhyitä, viikonlopusta työviikkoon. Tähänkin aikaan ehditään käsitellä suuri määrä perustietoa ja kerrata pahimpien kompastuskivien väistelyä; kielioppisääntöjä, yhdys sanoja ja Järvisuomalaisen kirjoittamista oikein...
Tsemppiä rajusti kaikille kanssakirjoittajilleni. Kokeilkaa erilaisia tyylejä, aiheita ja artikkelilajeja ja lähetelkää niitä lehtiin. Kun löydätte oman tyylilajinne, jota julkaistaan, jatkakaa sen hiomista työstämällä yhä lisää materiaalia unohtamatta uusien valloitusten tekoa.
Kirjoittamisiin
B.B.Virtanen - Miten suhtaudut?
Mainitset, että on osattava ottaa vastaan myös kritiikkiä ja oltava nöyrä.
Palstakirjoittamisessa on se ikävä piirre, että palautetta tekstistä (aloitus, kommentit) saa harvoin. Sitä useammin kritisoidaan kirjoittajaa. Tällainen kritiikki on usein hyvin säälimätöntä. Sen suhteen on vaikeaa olla nöyrä. Mitä sinä teet, kun tekstisi ei herätä intohimoja, mutta kirjoittaja henkilönä ryhtyy palstoilla elämään omaa elämäänsä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa? Puolustaudutko,oletko nöyrä vai kuinka menettelet?- aiheen aloittaja
Valitettavasti en osaa oikein vastata kysymykseesi, koska en yleensä ottaen kirjoittele näille palstoille yhtään mitään. Teen työtä kirjallisuuden parissa, eikä aikaa tahdo jäädä surffailuun. Eilen oli sen verran väliä, että kiinnostuksesta vilkaisin. Olin kyllä huomaavinani, että näillä palstoilla kirjoittavat samat henkilöt hyvin paljon; Todennäköisesti hahmot konkretisoituvat tänne internetiin jonkinlaisina sivupersoonina. Mutta tämähän on kokonaan keinotekoinen maailma, ei tällä ole kovinkaan paljon tekemistä arkisen kirjallisuudesta elävän ihmisen todellisuudessa.
Harvat ammattilaiset täällä varmaan edes käyvät.
Itse en tänne tekstejä lähettäisi, koska koen vahvasti, ettei täältä voi saada ammattitaitoista ja asiantuntevaa kritiikkiä. Ainoa tapa kirjoittaa ja julkaista jotain on se perinteinen yrityksen ja erehdyksen kautta kulkeva kivinen polku. Kirjoitat, lähetät kustantajille, kirjoitat ja lähetät... Ennemmin tai myöhemmin nappaa, mikäli olet kehittynyt tarpeeksi ja IDEA on hyvä. Haluaisin käyttää sanaa "juoni", mutta se on joidenkin mielestä nykyään vähän tabu.
Jos kuitenkin haluaa tänne kirjoittaa, on kaikkeen siihen (tekstin lähettäminen, palaute, kehut ja haukut, solvauksetkin) suhtauduttava suurella huumorilla. Eihän tämä ole mikään kirjailijoiden sulatusuuni, vaan huulen heittoa hyvässä ja pahassa. Täällä näkee, että meitä on moneen junaan. Eli vastaus kysymykseesi: En suosittele "elämään" näillä palstoilla niin paljoa, että se alkaisi itsessä herättää esittämäsi kaltaisia kysymyksiä. - aiheen aloittaja
Jos joku mukavista kirjailijoiden aluista toivoo, että kirjoitettuaan hätäpäissään kolme tuntia jotakin tekstiä, vaikkapa nyt jonkinlaisen lyhyen esseen ja sitten lähettää sen tänne, että sillä pääsisi puusta pitkään...
En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta... Se voi olla hyvää terapiaa ja herättää lukijoissa keskustelua tai vaikkapa makoista naurut. Mutta oikeasti, haluta kirjoittaa jotain hyvää ja sitten julkaista se - Oi voi, se vaatii paljon paljon työtä ja harjoitusta harjoituksen perään. Kuvittelisin, että tämä palsta olisi hyvä, jos se toimisi, kuten sen on kaiketi tarkoitettu toimivan. Järkevää ajatustenvaihtoa, kysymyksiä, joitakin ammattilaisten nekämyksiä ja vastauksia ja niin edelleen. Valitettavasti vain sekoilu valtaa täälläkin alaa. - Miten suhtaudut?
..siitä,että vastasit asiallisesti (luin myös lisäyksesi). Totta on, että asialliseen esseeseen tai perusteltuun vastaukseen saan palautetta jostakin, yleensä itsestäni eli täällä oleskelu ja kirjoittelu ei ole tosiaankaan sitä kurinalaista harjoitusta, jota kirjallisuuden tuottamisen tarvitaan. Lusikka vaan käteen ja tekemään työtä tosissaan. Yksinäistä hommaa tämä on, ja monasti on itse itsensä pahin kriitikko.
- k-a
aiheen aloittaja kirjoitti:
Jos joku mukavista kirjailijoiden aluista toivoo, että kirjoitettuaan hätäpäissään kolme tuntia jotakin tekstiä, vaikkapa nyt jonkinlaisen lyhyen esseen ja sitten lähettää sen tänne, että sillä pääsisi puusta pitkään...
En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta... Se voi olla hyvää terapiaa ja herättää lukijoissa keskustelua tai vaikkapa makoista naurut. Mutta oikeasti, haluta kirjoittaa jotain hyvää ja sitten julkaista se - Oi voi, se vaatii paljon paljon työtä ja harjoitusta harjoituksen perään. Kuvittelisin, että tämä palsta olisi hyvä, jos se toimisi, kuten sen on kaiketi tarkoitettu toimivan. Järkevää ajatustenvaihtoa, kysymyksiä, joitakin ammattilaisten nekämyksiä ja vastauksia ja niin edelleen. Valitettavasti vain sekoilu valtaa täälläkin alaa.Mistä teitä lannistajia löytyy?
Kirjoitin tähän vuosia sitten säälittäviä raapustuksia. Kirjoitin paljon ja arvostelin paljon. Mollaajia löytyi aina, mutta aina joskus joku sanoi pitävänsä teksteistäni.
Sittemmin kokeilin kirjoittaa novelleja, nyt kymmenen pokkarin jälkeen, luulen että olen oppisopimuskoulutuksen kirjoittajaksi käynyt.
Tiedän mitä pitää tehdä jotta saa kirjan julki, kyse on hyvin vähän tuurista ja erittäin paljon ahkeruudesta, kyvystä ottaa vastaan kiitoksia ja ottaa opikseen kritiikistä.
Ja toden totta, en ole edelleenkään julkaissut "koviin kansiin" Koska vuosi 2006 mullisti monin tavoin elämäni ja tarvitsin "palkkaa" jota Kolmiokirjat työstäni maksoi.
Mutta luultavasti perästä kuuluu >=) kampittakaa, naurakaa, ivatkaa.. niin te aina teitte, mutta minä kirjoitin ja minä kirjoitan.
Koska elämä on ja sitten on kirjoittaminen. - typerä nimi
aiheen aloittaja kirjoitti:
Jos joku mukavista kirjailijoiden aluista toivoo, että kirjoitettuaan hätäpäissään kolme tuntia jotakin tekstiä, vaikkapa nyt jonkinlaisen lyhyen esseen ja sitten lähettää sen tänne, että sillä pääsisi puusta pitkään...
En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta... Se voi olla hyvää terapiaa ja herättää lukijoissa keskustelua tai vaikkapa makoista naurut. Mutta oikeasti, haluta kirjoittaa jotain hyvää ja sitten julkaista se - Oi voi, se vaatii paljon paljon työtä ja harjoitusta harjoituksen perään. Kuvittelisin, että tämä palsta olisi hyvä, jos se toimisi, kuten sen on kaiketi tarkoitettu toimivan. Järkevää ajatustenvaihtoa, kysymyksiä, joitakin ammattilaisten nekämyksiä ja vastauksia ja niin edelleen. Valitettavasti vain sekoilu valtaa täälläkin alaa.Vähättelevä, alentuva 'kirjailijanalut'. Tuo nimi kertoo jotakin palstan ylläpitäjistä ja heidän asenteistaan.
Miksei voisi olla vaikka useitakin palstoja, joilla olisi nimenä vaikkapa 'luova kirjoittaminen', 'kirjoittaminen', 'novellin kirjoittaminen', 'runojen kirjoittaminen', 'asiakirjan kirjoittaminen', 'omakustanteet', 'kirjan markkinointi', 'kustantajat', jne, jne... - CFC
typerä nimi kirjoitti:
Vähättelevä, alentuva 'kirjailijanalut'. Tuo nimi kertoo jotakin palstan ylläpitäjistä ja heidän asenteistaan.
Miksei voisi olla vaikka useitakin palstoja, joilla olisi nimenä vaikkapa 'luova kirjoittaminen', 'kirjoittaminen', 'novellin kirjoittaminen', 'runojen kirjoittaminen', 'asiakirjan kirjoittaminen', 'omakustanteet', 'kirjan markkinointi', 'kustantajat', jne, jne...Mä olen huomannut kummallisen ilmiön omassa katukäyttäytymisessäni: Olen liittänyt sanan 'kirjailijanalku' omaan sanavarastooni niin keskeiselle sijalle, että se esiintyy käytännöllisesti katsoen joka kuudennessa lausumassani lauseessa.
Sehän on todellakin aivan hirveä sana, siinä ei ole mitään sisäistä dynamiikkaa tai itseään kohottavaa jaloa henkeä, sen dimensioiden puute on suorastaan silmiinpistävää, aivan kuin se olisi pajupuu joka on katkaistu puolivälistä ja oksat olisi karsittu pois.
Olen ällimystynyt :o
Kuitenkin lanseeraan sitä joka pitseriaan: "Hei, laitatko mulle vähän enemmän kuin muille tuota oreganoa, vähän niinkun kirjailijanalulle". - aiheen aloittaja
k-a kirjoitti:
Mistä teitä lannistajia löytyy?
Kirjoitin tähän vuosia sitten säälittäviä raapustuksia. Kirjoitin paljon ja arvostelin paljon. Mollaajia löytyi aina, mutta aina joskus joku sanoi pitävänsä teksteistäni.
Sittemmin kokeilin kirjoittaa novelleja, nyt kymmenen pokkarin jälkeen, luulen että olen oppisopimuskoulutuksen kirjoittajaksi käynyt.
Tiedän mitä pitää tehdä jotta saa kirjan julki, kyse on hyvin vähän tuurista ja erittäin paljon ahkeruudesta, kyvystä ottaa vastaan kiitoksia ja ottaa opikseen kritiikistä.
Ja toden totta, en ole edelleenkään julkaissut "koviin kansiin" Koska vuosi 2006 mullisti monin tavoin elämäni ja tarvitsin "palkkaa" jota Kolmiokirjat työstäni maksoi.
Mutta luultavasti perästä kuuluu >=) kampittakaa, naurakaa, ivatkaa.. niin te aina teitte, mutta minä kirjoitin ja minä kirjoitan.
Koska elämä on ja sitten on kirjoittaminen.tarkoitus ketään lannistaa? Ei kannata kulkea mustat kyynisyyden lasit silmillä, vaikka onkin kirjoittanut kymmenen pokkaria. Jos vain haluat, ymmärrät kyllä oikein hyvin tarkoitusperäni. Kysehän on lähinnä siitä, että tänne palstalle saataisiin lisää "tasoa" ja kirjoittajille eväitä itsekritiikkiin ja kirjoittamisessa kasvamiseen, oppimiseen sekä edelleen kehittymiseen. Kovaa työtähän kirjoittaminen on, sehän tuossa jo aiemmin on moneen otteeseen todettu. Juuri siksi kannattaa turhat luulottelut karsia mielestään ja keskittyä harjoittelemaan päivä päivän ja kuukausi kuukauden jälkeen.
Hyvässä hengessä ainakin itse olen liikkeellä ja haluan kannustaa kaikkia yrittämään parhaansa. Pelkällä pään silityksellä kun ei vaan tahdo aina ihminen parhaiten oppia. Kyllä tekstistä näkee, jos siinä on todella yritystä, eikä vain hätäpäisiä hutaisuja. - aiheen aloittaja
typerä nimi kirjoitti:
Vähättelevä, alentuva 'kirjailijanalut'. Tuo nimi kertoo jotakin palstan ylläpitäjistä ja heidän asenteistaan.
Miksei voisi olla vaikka useitakin palstoja, joilla olisi nimenä vaikkapa 'luova kirjoittaminen', 'kirjoittaminen', 'novellin kirjoittaminen', 'runojen kirjoittaminen', 'asiakirjan kirjoittaminen', 'omakustanteet', 'kirjan markkinointi', 'kustantajat', jne, jne...Lisää muutamia eri osa-alueisiin pilkottuja palstoja voisi hyvinkin olla asioiden selkiinnyttämiseksi nykyisestä. Kirjoittaminen sinällään on niin laaja käsite, että yhden palstan alle sullottuna siitä tahtoo tulla liian poukkoilevaa ja sekavaa sillisalaattia. Eihän niitä otsikoita nyt varmaan teknisestikään kymmeniä olla voi, mutta muutama lisäotsake tekisi ihan terää.
Lisäisin tuohon listaasi palstan esikoisteoksensa tai "kakkosen" läpi saaneille esimerkiksi lööpillä: Tuoreet kirjailijat tai Nuoret kirjailijat. Ellei sellainen tänne helposti hoidu, katsoisin, että sille olisi varmasti tilausta sitten vaikka ihan erikseen jossain muualla. Jonkinasteinen tuoreiden kirjailijoiden klubi netissä, kenties. Puuhahenkilöt asialle vaan. No joo...
Mutta jostain syystä en oikein jaksa uskoa, että esimerkiksi Kirjailijaliitto on välttämättä uunituorelle kirjailijalle ollenkaan oikea paikka hakeutua, josko sinne kaikkia edes huolittaisi. Uusia ja raikkaita ideoita sekä tsemppiä kun aina kaivataan lisää. Uusi mielipide- ja vaikutuskanava saattaisi olla poikaa. - aiheen aloittaja
aiheen aloittaja kirjoitti:
Lisää muutamia eri osa-alueisiin pilkottuja palstoja voisi hyvinkin olla asioiden selkiinnyttämiseksi nykyisestä. Kirjoittaminen sinällään on niin laaja käsite, että yhden palstan alle sullottuna siitä tahtoo tulla liian poukkoilevaa ja sekavaa sillisalaattia. Eihän niitä otsikoita nyt varmaan teknisestikään kymmeniä olla voi, mutta muutama lisäotsake tekisi ihan terää.
Lisäisin tuohon listaasi palstan esikoisteoksensa tai "kakkosen" läpi saaneille esimerkiksi lööpillä: Tuoreet kirjailijat tai Nuoret kirjailijat. Ellei sellainen tänne helposti hoidu, katsoisin, että sille olisi varmasti tilausta sitten vaikka ihan erikseen jossain muualla. Jonkinasteinen tuoreiden kirjailijoiden klubi netissä, kenties. Puuhahenkilöt asialle vaan. No joo...
Mutta jostain syystä en oikein jaksa uskoa, että esimerkiksi Kirjailijaliitto on välttämättä uunituorelle kirjailijalle ollenkaan oikea paikka hakeutua, josko sinne kaikkia edes huolittaisi. Uusia ja raikkaita ideoita sekä tsemppiä kun aina kaivataan lisää. Uusi mielipide- ja vaikutuskanava saattaisi olla poikaa.Miltäpä kuulostaisi SUP?
Runoilijoillahan on jo oma Nihil Interit ja taitaa olla jokin muukin yhdistys, mutta tuoreilla prosaisteilla ei tietääkseni ole.
Vai olenko jälleen väärässä? - nimi!
aiheen aloittaja kirjoitti:
Miltäpä kuulostaisi SUP?
Runoilijoillahan on jo oma Nihil Interit ja taitaa olla jokin muukin yhdistys, mutta tuoreilla prosaisteilla ei tietääkseni ole.
Vai olenko jälleen väärässä?Kannatetaan!
Taiteilijanalku.
Sinkun alku.
Askartelijanalku.
Autistinalku.
Ulkomaanmatkailijanalku. - aiheen aloittaja
nimi! kirjoitti:
Kannatetaan!
Taiteilijanalku.
Sinkun alku.
Askartelijanalku.
Autistinalku.
Ulkomaanmatkailijanalku.Kiitoksia kannatuksesta!
Suomen uudet prosaistit, yhtykää kaikki barrikaadeille! Eespäin eespäin, tiellä taistojen...
- Kirjailjatar
Yksi teksteistäni tuli ulos "oikean" kustantajan kautta; myös kirjasarjaan pyydettiin kirjoittamaan. Uusi tekstini on tulossa markkinoille piakkoin ja "oikean" kustantamon kautta.
Mutta; miten saada "työlleen" julkisuutta? Itselleen julkisuutta ja nimenomaan "hyvää" sellaista?
On täysin turhaa tyrkyttää itseään tiedotusvälineisiin, vaikka "ideasi" olisi kuinka uniikki ja erikoinen..- aiheen aloittaja
Olen sitä mieltä, että on aivan turha tyrkyttää itseään esille ja pyrkiä valokeiloihin hinnalla millä hyvänsä. Siinä sortuu helposti juuri mainitsemasi kaltaiseen, ei niin positiiviseen mielikuvan antamiseen itsestään ja omasta työstään. Tulee vaan ikäviä floppeja ja naivinsorttista toimintaa. Ei kannata etsiä itselleen pyrkyrin viittaa, kun ei kerran ole pakko. Jätä lapsellisuuksiin helposti notkahtava toiminta kokonaan muille ja asetu omalle tasollesi. Varsinkin jos kerran tiedät, että olet "one of the kind". Eiköhän se ole kustantamosi tehtävä myydä ja markkinoida kirjaasi sekä sinua. Jos olet onnekas ja taitava, lähettävät tekstejäsi arvosteltaviksi merkittäville mediavaikuttajille ja niin edelleen. Pitkäjännitteisellä työllä ja rauhallisuudella saavutat lopulta parhaan, kestävimmän tuloksen. Jos tekstisi vielä on erikoisen hyvää ja ideasi poikkeavia, voit olla lähes varma, että jossain vaiheessa teet "läpimurron". Se ottaa oman aikansa - Muista olla kärsivällinen ja tee nöyrästi pelkästään oma sarkasi mahdollisimman hyvin. Kyllä media sitten pyytää sinua ihan erikseen julkisuuteen astumaan, jos olet sen "ansainnut". Kaikki eivät julkisuutta voi millään saada ja kaikki eivät sitä edes toivo.
- nöyrä hiljaisuus
aiheen aloittaja kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että on aivan turha tyrkyttää itseään esille ja pyrkiä valokeiloihin hinnalla millä hyvänsä. Siinä sortuu helposti juuri mainitsemasi kaltaiseen, ei niin positiiviseen mielikuvan antamiseen itsestään ja omasta työstään. Tulee vaan ikäviä floppeja ja naivinsorttista toimintaa. Ei kannata etsiä itselleen pyrkyrin viittaa, kun ei kerran ole pakko. Jätä lapsellisuuksiin helposti notkahtava toiminta kokonaan muille ja asetu omalle tasollesi. Varsinkin jos kerran tiedät, että olet "one of the kind". Eiköhän se ole kustantamosi tehtävä myydä ja markkinoida kirjaasi sekä sinua. Jos olet onnekas ja taitava, lähettävät tekstejäsi arvosteltaviksi merkittäville mediavaikuttajille ja niin edelleen. Pitkäjännitteisellä työllä ja rauhallisuudella saavutat lopulta parhaan, kestävimmän tuloksen. Jos tekstisi vielä on erikoisen hyvää ja ideasi poikkeavia, voit olla lähes varma, että jossain vaiheessa teet "läpimurron". Se ottaa oman aikansa - Muista olla kärsivällinen ja tee nöyrästi pelkästään oma sarkasi mahdollisimman hyvin. Kyllä media sitten pyytää sinua ihan erikseen julkisuuteen astumaan, jos olet sen "ansainnut". Kaikki eivät julkisuutta voi millään saada ja kaikki eivät sitä edes toivo.
enemmän arvossaan kuin muualla maailmassa? Itse kirjoittelen englantia puhuvassa maassa, kirjoitan ensimmäistä fictio-kirjaani (pari asiakirjaa on jo julkaistu), ja olen lueskellut kustantajien ohjeita kirjoittajille. Useimmat muistuttavat, että kirjoittaminen on vain ensimmäinen etappi, eikä käsikirjoitusta voi pudottaa kustantajalle ja olettaa, että se myy. Kirjoittajan työ alkaa vasta silloin. Jos kirjoittaja ei ole valmis markkinoimaan omaa työtään, tulos voi olla tosi heikko. Kustantajilla on rajoitetut markkinointibudjetit, ja nekin rahat mieluummin käytettäneen jo tunnettujen, tiedetysti suosittujen kirjoittajien uusien kirjojen mainostamiseen. Uuden kirjoittajan kirjan myymisestä on kirjoittajalla itsellään suurin vastuu.
Näin muualla. Suomi on pieni markkina-alue. Ehkä meillä tosiaan on sellainen mentaliteetti, että omaa häntää ei kissan tule nostaa. Voisikohan sitä asennetta jonkun verran kunnioittaa, mutta markkinoida kulissien takana? Voi ottaa yhteyttä kaikkiin tuntemiinsa ihmisiin ja kertoa kirjasta. Voi tehdä siitä pienen julisteen ja liimata sen autonsa ikkunaan. Voi laatia verkkosivut, jossa esittelee kirjoittajan ja hänen kirjansa. - aiheen aloittanut
nöyrä hiljaisuus kirjoitti:
enemmän arvossaan kuin muualla maailmassa? Itse kirjoittelen englantia puhuvassa maassa, kirjoitan ensimmäistä fictio-kirjaani (pari asiakirjaa on jo julkaistu), ja olen lueskellut kustantajien ohjeita kirjoittajille. Useimmat muistuttavat, että kirjoittaminen on vain ensimmäinen etappi, eikä käsikirjoitusta voi pudottaa kustantajalle ja olettaa, että se myy. Kirjoittajan työ alkaa vasta silloin. Jos kirjoittaja ei ole valmis markkinoimaan omaa työtään, tulos voi olla tosi heikko. Kustantajilla on rajoitetut markkinointibudjetit, ja nekin rahat mieluummin käytettäneen jo tunnettujen, tiedetysti suosittujen kirjoittajien uusien kirjojen mainostamiseen. Uuden kirjoittajan kirjan myymisestä on kirjoittajalla itsellään suurin vastuu.
Näin muualla. Suomi on pieni markkina-alue. Ehkä meillä tosiaan on sellainen mentaliteetti, että omaa häntää ei kissan tule nostaa. Voisikohan sitä asennetta jonkun verran kunnioittaa, mutta markkinoida kulissien takana? Voi ottaa yhteyttä kaikkiin tuntemiinsa ihmisiin ja kertoa kirjasta. Voi tehdä siitä pienen julisteen ja liimata sen autonsa ikkunaan. Voi laatia verkkosivut, jossa esittelee kirjoittajan ja hänen kirjansa.Olet aivan oikeassa kirjoittaessasi vastineen tähän keskusteluun. Tottakai sitä kirjan julkisuutta, varsinkin esikoisteosta, voi hiukan itsekin avittaa ja markkinoida siellä sun täällä. Toiminnan täytyy kuitenkin olla synkrossa kustantajan toiminnan kanssa. Tarkoitin aiemmin lähinnä sitä, että hintaan mihin hyvänsä ei julkisuuteen kannata kurottaa. Olen siinä mielessä hieman vanhoillinen ja kunnianhimoinen skeptikko, että mielestäni myös itse tarinan ja tekstin tulee myydä - Julkisuus ilman hyvää kirjaa ei ole tavallaan "ansaittu". Liikaahan on jo niitä valmiiksi julkisuudessa olevia, jotka vain päättävät julkaista kirjan ilman siihen riittävää taitoa. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni.
- aiheen aloittanut
nöyrä hiljaisuus kirjoitti:
enemmän arvossaan kuin muualla maailmassa? Itse kirjoittelen englantia puhuvassa maassa, kirjoitan ensimmäistä fictio-kirjaani (pari asiakirjaa on jo julkaistu), ja olen lueskellut kustantajien ohjeita kirjoittajille. Useimmat muistuttavat, että kirjoittaminen on vain ensimmäinen etappi, eikä käsikirjoitusta voi pudottaa kustantajalle ja olettaa, että se myy. Kirjoittajan työ alkaa vasta silloin. Jos kirjoittaja ei ole valmis markkinoimaan omaa työtään, tulos voi olla tosi heikko. Kustantajilla on rajoitetut markkinointibudjetit, ja nekin rahat mieluummin käytettäneen jo tunnettujen, tiedetysti suosittujen kirjoittajien uusien kirjojen mainostamiseen. Uuden kirjoittajan kirjan myymisestä on kirjoittajalla itsellään suurin vastuu.
Näin muualla. Suomi on pieni markkina-alue. Ehkä meillä tosiaan on sellainen mentaliteetti, että omaa häntää ei kissan tule nostaa. Voisikohan sitä asennetta jonkun verran kunnioittaa, mutta markkinoida kulissien takana? Voi ottaa yhteyttä kaikkiin tuntemiinsa ihmisiin ja kertoa kirjasta. Voi tehdä siitä pienen julisteen ja liimata sen autonsa ikkunaan. Voi laatia verkkosivut, jossa esittelee kirjoittajan ja hänen kirjansa.ihan kotimaan kannikoilla asustele, vaan jossain ihan muualla.
- entä jos
aiheen aloittanut kirjoitti:
Olet aivan oikeassa kirjoittaessasi vastineen tähän keskusteluun. Tottakai sitä kirjan julkisuutta, varsinkin esikoisteosta, voi hiukan itsekin avittaa ja markkinoida siellä sun täällä. Toiminnan täytyy kuitenkin olla synkrossa kustantajan toiminnan kanssa. Tarkoitin aiemmin lähinnä sitä, että hintaan mihin hyvänsä ei julkisuuteen kannata kurottaa. Olen siinä mielessä hieman vanhoillinen ja kunnianhimoinen skeptikko, että mielestäni myös itse tarinan ja tekstin tulee myydä - Julkisuus ilman hyvää kirjaa ei ole tavallaan "ansaittu". Liikaahan on jo niitä valmiiksi julkisuudessa olevia, jotka vain päättävät julkaista kirjan ilman siihen riittävää taitoa. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni.
kirja on hyvä, mutta kukaan ei tiedä siitä?
Kustantaja odottelee, että kirjoittaja tekee myyntityötä, ja kirjoittaja odottaa kustantajan mainostavan. Kukaan ei osta kirjaa, siitä tulee floppi, vaikka olisi ollut hienokin kirja.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, ettei huonoa kirjaansa kannata ruveta tuputtamaan. Naurunalaiseksihan sitä joutuu, jos kirja ei vastaa odotuksia.
Toisaalta taas... onhan se mahtava tunne, kun saa kirjan ulos. Ensimmäinen tekele on niin uskomattoman rakas, että kyllä sitä helposti tyrkyttää jokaiselle vastaantulijalle. Vaikka ensikirja harvemmin on kovin hyvä. Tai voi tietysti olla. Ei, kyllä taidan nyt liikaa yleistää. - tein oikein
aiheen aloittanut kirjoitti:
Olet aivan oikeassa kirjoittaessasi vastineen tähän keskusteluun. Tottakai sitä kirjan julkisuutta, varsinkin esikoisteosta, voi hiukan itsekin avittaa ja markkinoida siellä sun täällä. Toiminnan täytyy kuitenkin olla synkrossa kustantajan toiminnan kanssa. Tarkoitin aiemmin lähinnä sitä, että hintaan mihin hyvänsä ei julkisuuteen kannata kurottaa. Olen siinä mielessä hieman vanhoillinen ja kunnianhimoinen skeptikko, että mielestäni myös itse tarinan ja tekstin tulee myydä - Julkisuus ilman hyvää kirjaa ei ole tavallaan "ansaittu". Liikaahan on jo niitä valmiiksi julkisuudessa olevia, jotka vain päättävät julkaista kirjan ilman siihen riittävää taitoa. Mutta se on tietysti vain minun mielipiteeni.
tänne kirjoittaessani, koska olen vain 'kirjailijanalku'? Sori. Minulla nousee karvat pystyyn tuosta palstan nimestä, se on niin alentuva. Jos tällä palstalla kovin kauan pysyy, pitääköhän alitajunta 'kirjailijanalkuna' jatkuvasti?
Mutta aloitus oli niin kiinnostava ja ilmeisesti laajasti ajattelevan ihmisen näppäimistöltä lähtöisin, että piti vastata.
Enemmän samaa. - aiheen aloittaja
tein oikein kirjoitti:
tänne kirjoittaessani, koska olen vain 'kirjailijanalku'? Sori. Minulla nousee karvat pystyyn tuosta palstan nimestä, se on niin alentuva. Jos tällä palstalla kovin kauan pysyy, pitääköhän alitajunta 'kirjailijanalkuna' jatkuvasti?
Mutta aloitus oli niin kiinnostava ja ilmeisesti laajasti ajattelevan ihmisen näppäimistöltä lähtöisin, että piti vastata.
Enemmän samaa.kun en kömpelyyttäni tajua, oletko Kirjailijatar, vai kuka?
Joka tapauksessa, tänne on mielestäni ihan mukava kirjoittaa ja vaihtaa ajatuksia niin kauan, kuin keskustelu pysyy huonommallakin ymmärryskyvyllä varustetun raameissa. Osa jutuista menee ainakin minulla ihan ufo-segmenttiin, mutta niihin keskusteluihin ei ole asiaa tuntemattomana pakko osallistua.
Kirjailijanalut nyt on nimenä mitä on, ei se ainakaan minua hetkauta suuntaan tai toiseen, eikä vie yöunia. Kahviriippuvuus riittää siihen vallan mainiosti. Kaikki kai kuitenkin ymmärtävät, mikä täällä on kupletin juoni: Että kirjoittaa halutaan ja kustannussopimuksia kaivataan. Siinähän on se aihepiiri, jonka ympäriltä ihmiset eri lähtökohdistaan ja omista motiiveistaan kirjoittavat. Korjaa, jos olen ymmärtänyt väärin, sekään ei olisi ihan ensi kerta. - loistavasti sanottu
aiheen aloittaja kirjoitti:
kun en kömpelyyttäni tajua, oletko Kirjailijatar, vai kuka?
Joka tapauksessa, tänne on mielestäni ihan mukava kirjoittaa ja vaihtaa ajatuksia niin kauan, kuin keskustelu pysyy huonommallakin ymmärryskyvyllä varustetun raameissa. Osa jutuista menee ainakin minulla ihan ufo-segmenttiin, mutta niihin keskusteluihin ei ole asiaa tuntemattomana pakko osallistua.
Kirjailijanalut nyt on nimenä mitä on, ei se ainakaan minua hetkauta suuntaan tai toiseen, eikä vie yöunia. Kahviriippuvuus riittää siihen vallan mainiosti. Kaikki kai kuitenkin ymmärtävät, mikä täällä on kupletin juoni: Että kirjoittaa halutaan ja kustannussopimuksia kaivataan. Siinähän on se aihepiiri, jonka ympäriltä ihmiset eri lähtökohdistaan ja omista motiiveistaan kirjoittavat. Korjaa, jos olen ymmärtänyt väärin, sekään ei olisi ihan ensi kerta.Onko sillä nimellä niin väliä?
Kai se on parempi, että on alku kuin loppu.
Olisi kurjaa olla kirjailijanloppu.
Alku on kyllä omiutuinen sana.
Olivatko presidenttiehdokkaat presidentin alkuja?
Suurin osa oli loppuja.
Voisimmemehan olla kirjalija ehdokkaita? - olen vain
aiheen aloittaja kirjoitti:
kun en kömpelyyttäni tajua, oletko Kirjailijatar, vai kuka?
Joka tapauksessa, tänne on mielestäni ihan mukava kirjoittaa ja vaihtaa ajatuksia niin kauan, kuin keskustelu pysyy huonommallakin ymmärryskyvyllä varustetun raameissa. Osa jutuista menee ainakin minulla ihan ufo-segmenttiin, mutta niihin keskusteluihin ei ole asiaa tuntemattomana pakko osallistua.
Kirjailijanalut nyt on nimenä mitä on, ei se ainakaan minua hetkauta suuntaan tai toiseen, eikä vie yöunia. Kahviriippuvuus riittää siihen vallan mainiosti. Kaikki kai kuitenkin ymmärtävät, mikä täällä on kupletin juoni: Että kirjoittaa halutaan ja kustannussopimuksia kaivataan. Siinähän on se aihepiiri, jonka ympäriltä ihmiset eri lähtökohdistaan ja omista motiiveistaan kirjoittavat. Korjaa, jos olen ymmärtänyt väärin, sekään ei olisi ihan ensi kerta.täällä sattumoisin kirjoittelava kirjoittajanalku, joka piti aloituksestasi, ja on iloinen siitä, että ajattelevia ihmisiä (kuten sinäkin) tulee tänne kirjoittamaan.
Vaikka omalle uranalulle olisi varmaan parempi, jos käyttäisin tämänkin ajan kirjanalkuni työstämiseen (= aloittamiseen:( - aiheen aloittaja
olen vain kirjoitti:
täällä sattumoisin kirjoittelava kirjoittajanalku, joka piti aloituksestasi, ja on iloinen siitä, että ajattelevia ihmisiä (kuten sinäkin) tulee tänne kirjoittamaan.
Vaikka omalle uranalulle olisi varmaan parempi, jos käyttäisin tämänkin ajan kirjanalkuni työstämiseen (= aloittamiseen:(mukavaa, jos pidit hätäisestä tekstistäni.
On tosiaan parempi keskittyä omaan tekemiseen ja tulla tänne vain joskus vaikkapa tyyliin "kahvitauolle" rupattelemaan kirjoittamisesta.
Itse olen työssäni nyt ikään kuin suvantovaiheessa ja koen tämänkin ajatustenvaihdon virikkeellisenä ajankuluna. Kohta alkaa taas uusi rutistus ja silloin tuskin jää aikaa netissä surffailuun.
Kun projekti on päällä, se hautaa alleen lähes kaiken muun normaaliksi katsottavan elämän. Se imee mukaansa kuin vastustamaton pyörre, jonka vetovoimasta ei pääse irtautumaan sekunniksikaan. Päivät menevät työskennellessä ja öiseen aikaan alitajunta painii erilaisten asiaan liittyvien teemojen parissa. Kun sen hetkinen työ eri vaiheineen on lopulta saatu päätökseen, tulee ensin lähes tunnin mittainen syvä huokaus ja sitten, muutaman päivän tai viikon päästä, täydellinen tyhjyyden tunne.
Tyhjyyttä seuraa maaninen epävarmuus, outo ärtymys valtaa mielen. Teinkö kaiken oikein? Olisinko voinut tehdä kaiken vieläkin paremmin? Alkaa piinaava odotus. Maaniset epäuskon tunteet riepottelevat mieltä kuin tuuli viiriä. Tulee hallitsemattomia mielenpurkauksia, parkua ja hampaiden kiristelyä. Sitten lopultakin, juuri vähän ennen kuin on liian myöhäistä, siinä se on, omassa kädessäsi. Kiiltelevänä ja uutena. Myhäilyttää vähän.
Ja taas alkaa uusi projekti.
Siksi, ei ole mitään syytä huoleen, jos kokee olevansa vasta kirjailijan alku. Se on pelkkä ensiaskel hulluuden esikartanoon. Ovi on kuitenkin raollaan, joten astu rohkeasti sisään vaan...
- aiheen aloittaja
että tämä keskustelulinja on herättänyt asiallista ajatustenvaihtoa kirjoittamisesta ilman raflaavia ylilyöntejä. Havainto todistaa mielestäni sen, että tätä palstaa lukevat myös kirjoittamiseen vakavasti suhtautuvat henkilöt, sellaiset, joilla on jo kenkä oven raossa...
- Kirjailijatar
olen itsekin. Täällä keskustelevat aikuiset, joilla on yhteinen mielenkiinnon kohde. Aikuisuudella tarkoitan ns. "sielun sivistystä".
Olen todella iloinen, että löysin tänne! - talvikukka 11
Kirjailijatar kirjoitti:
olen itsekin. Täällä keskustelevat aikuiset, joilla on yhteinen mielenkiinnon kohde. Aikuisuudella tarkoitan ns. "sielun sivistystä".
Olen todella iloinen, että löysin tänne!Kyllä täälläkin liikkuu kaikenlaisia karvahatun pitäjää,eikä aina niinkään poistiivisella tuulella.
Mutta, antaa kaikkien kukkien kukkia!!!!!! - scarabaeus
talvikukka 11 kirjoitti:
Kyllä täälläkin liikkuu kaikenlaisia karvahatun pitäjää,eikä aina niinkään poistiivisella tuulella.
Mutta, antaa kaikkien kukkien kukkia!!!!!!Eksyin tälle palstalle viime vuoden keväällä. Silloin täällä oli sama meininki: kuka on kirjailija, onko Kirjailijanalut oikea nimi tälle palstalle...
Jouduin heti jonkinlaiseen "sanaharkkaan" täällä aiemmin olleiden kanssa, en oikein ymmärtänyt, että piti olla samaa mieltä... sitä se kait oli sitten. Silloin ainakin joku "keskusteluntynkä" jäi sille asteelle, että kirjailijanalku = heinäpaali. Jos nyt niin tarkkaan muistan sitä juttua...
Ja täällähän minä edelleen roikun lukemassa ja kirjoittelemassa ja kaiken elämisen sivussa virittelen rautalankaa.
Mutta tämän aamun ajatuksena minulla on ollut, että kirjailija on sellainen joka tonkii tunkitoita ja kirjailijanalku on sellainen joka yrittää vääntää rautalangasta.
Kirjailija on se, joka on kukkona tunkiolla.
Mitäs siihen sanotta!? - kirjoitat hyvin
scarabaeus kirjoitti:
Eksyin tälle palstalle viime vuoden keväällä. Silloin täällä oli sama meininki: kuka on kirjailija, onko Kirjailijanalut oikea nimi tälle palstalle...
Jouduin heti jonkinlaiseen "sanaharkkaan" täällä aiemmin olleiden kanssa, en oikein ymmärtänyt, että piti olla samaa mieltä... sitä se kait oli sitten. Silloin ainakin joku "keskusteluntynkä" jäi sille asteelle, että kirjailijanalku = heinäpaali. Jos nyt niin tarkkaan muistan sitä juttua...
Ja täällähän minä edelleen roikun lukemassa ja kirjoittelemassa ja kaiken elämisen sivussa virittelen rautalankaa.
Mutta tämän aamun ajatuksena minulla on ollut, että kirjailija on sellainen joka tonkii tunkitoita ja kirjailijanalku on sellainen joka yrittää vääntää rautalangasta.
Kirjailija on se, joka on kukkona tunkiolla.
Mitäs siihen sanotta!?Kirjoituksiasi on mukava lukea, niissä on ajatusta.
Olen vieraillut täällä viimeiset pari, kolme kuukautta, siitä lähtien, kun aloin vakavissani pohtia ensimmäisen kirjani aloittamista. Sen valmiksi saaminen on pakkomielle, mutta alku antaa odottaa itseään. Alitajunnalla lienee aika iso merkitys kirjoittamisessa? Mitähän alitajuntaparka siihen sanoo, kun päivittäin näkee (melko)tietoisen kanssaitsensä tuijottamassa tietokoneen ruudulta sanaa kirjailijanalku? Ehkä se järkeilee (jos alitajunta järkeilee?), että jaa, siis kirjailijanalku? OK, halutaan siis yhä edellen olla '-alku'. Pidetäänpä huoli siitä, ettei kovin paljon kirjoittamista tapahdu, vaan pysymme näissä aloituksen puitteissa.
Siksi minua risoo tuo nimi. Ottaa oikein aivonalkuuni. Ylläpidon toimittajanalku sen tuohon muotoon on kynäillyt. Ehkä toimittajanalku haluaisi itse olla kirjojen kirjoittaja, ja kadehtii niitä, jotka siihen pystyvät (minä en vielä ole pystynyt, koska olen '-alku').
Siis nimi pitäisi muuttaa. - aiheen aloittaja
kirjoitat hyvin kirjoitti:
Kirjoituksiasi on mukava lukea, niissä on ajatusta.
Olen vieraillut täällä viimeiset pari, kolme kuukautta, siitä lähtien, kun aloin vakavissani pohtia ensimmäisen kirjani aloittamista. Sen valmiksi saaminen on pakkomielle, mutta alku antaa odottaa itseään. Alitajunnalla lienee aika iso merkitys kirjoittamisessa? Mitähän alitajuntaparka siihen sanoo, kun päivittäin näkee (melko)tietoisen kanssaitsensä tuijottamassa tietokoneen ruudulta sanaa kirjailijanalku? Ehkä se järkeilee (jos alitajunta järkeilee?), että jaa, siis kirjailijanalku? OK, halutaan siis yhä edellen olla '-alku'. Pidetäänpä huoli siitä, ettei kovin paljon kirjoittamista tapahdu, vaan pysymme näissä aloituksen puitteissa.
Siksi minua risoo tuo nimi. Ottaa oikein aivonalkuuni. Ylläpidon toimittajanalku sen tuohon muotoon on kynäillyt. Ehkä toimittajanalku haluaisi itse olla kirjojen kirjoittaja, ja kadehtii niitä, jotka siihen pystyvät (minä en vielä ole pystynyt, koska olen '-alku').
Siis nimi pitäisi muuttaa.että on parempi olla jonkin alku, kuin loppu.
Tosin saatamme vielä kaikki jonain kauniina päivänä kaivata keskustelupalstaa nimeltä "kirjailijanloput".
Siellä sitten ihmettelemme mikä meni vikaan, kenestä tuli kuuluisa, kuka jämähti runollisen ilmaisunsa eteeriseen lumoon, miksi niin moni sortui absinttiin ja minne kukakin tuhlasi viimeiset royaltinsa?
Olisiko siinä mitään järkeä, että palstan nimi on "kirjailijanalut" juuri siksi, että moni täällä kävijä ja tänne kirjoittava sattuu kuin ihmeen kaupalla olemaan kirjailijanalku? En ole aivan varma, mutta epäilen, etteivät Tervon Jari tai A-L Härkönen vieraile ko.sivuilla kovinkaan usein, edes lukijana - Vaikka päivä olisi kuinka tylsä ja tarpeeton, oletan heillä olevan muutakin tekemistä. Tästä mahdollisuudesta puuttuu mielestäni motiivi aika vahvasti.
Olen myös sitä mieltä, että ne jotka ovat jo jotain julkaisseet, tuskin lähettävät tänne tekstejään kovinkaan usein, jos ollenkaan. Ainakaan minä en sitä tekisi, siitäkin puuttuu tavallaan motiivi. Miksi ihmeessä tekisin sen? Jos saan kritiikkiä pyytämättäkin, miksi anoisin sitä täältä? Palsta toimii mielestäni paremmin ajatustenvaihtokenttänä kirjoittamisesta, kuin suoranaisena tekstien testaus- ja tyypitysratana.
Siksi tyydynkin nimitykseen kirjailijanalut, ainakin tämän palstan suhteen.
Das ist nur meiner meinung nach. - siihen tyydytään
aiheen aloittaja kirjoitti:
että on parempi olla jonkin alku, kuin loppu.
Tosin saatamme vielä kaikki jonain kauniina päivänä kaivata keskustelupalstaa nimeltä "kirjailijanloput".
Siellä sitten ihmettelemme mikä meni vikaan, kenestä tuli kuuluisa, kuka jämähti runollisen ilmaisunsa eteeriseen lumoon, miksi niin moni sortui absinttiin ja minne kukakin tuhlasi viimeiset royaltinsa?
Olisiko siinä mitään järkeä, että palstan nimi on "kirjailijanalut" juuri siksi, että moni täällä kävijä ja tänne kirjoittava sattuu kuin ihmeen kaupalla olemaan kirjailijanalku? En ole aivan varma, mutta epäilen, etteivät Tervon Jari tai A-L Härkönen vieraile ko.sivuilla kovinkaan usein, edes lukijana - Vaikka päivä olisi kuinka tylsä ja tarpeeton, oletan heillä olevan muutakin tekemistä. Tästä mahdollisuudesta puuttuu mielestäni motiivi aika vahvasti.
Olen myös sitä mieltä, että ne jotka ovat jo jotain julkaisseet, tuskin lähettävät tänne tekstejään kovinkaan usein, jos ollenkaan. Ainakaan minä en sitä tekisi, siitäkin puuttuu tavallaan motiivi. Miksi ihmeessä tekisin sen? Jos saan kritiikkiä pyytämättäkin, miksi anoisin sitä täältä? Palsta toimii mielestäni paremmin ajatustenvaihtokenttänä kirjoittamisesta, kuin suoranaisena tekstien testaus- ja tyypitysratana.
Siksi tyydynkin nimitykseen kirjailijanalut, ainakin tämän palstan suhteen.
Das ist nur meiner meinung nach.Sehän on perisuomalainen suhtautumistapa. Siksi ei poliitikonalkuja vaadita muuttamaan lakeja, jotka ovat ihmisalkujen etujen vastaisia - ne kun on näin, niin minkäs sille voi. Siinä olisi jollekin opettajanalulle töitä - opettaa oppilaanalut jo pienestä pitäen ajattelemaan omilla aivoillaan. Jotta he sitten vaikka artistinalkuina voisivat kirjoittaa sairaasta yhteiskunnasta osuvia lauluja. Tai psykologinalkuina neuvoa kanssakansalaisiaan parempaan.
Se on kaikki sitä suomalaista toinen toistemme mitätöintiä ja nollaamista. Minusta tämä Suomi24-keskustelu toimii teknisesti ja periaatteeltaan paljon paremmin kuin moni muu foorumi, ja siksi vierailen täällä (liiankin) usein. Mutta tämän palstan nimi ei ole puoleensavetävä, ja sen on uskoakseni laatinut kateellinen, ilkeä, pilkallinen, turhautunut toimittajanalku, joka haluaisi olla kirjoittajanalku, mutta ei ole päässyt alkuun. Vähän niinkuin minä. Sitä kirjan alkuahan minä täältäkin etsin. Kirjoitan englanniksi. Ehkä se on osa ongelmaa. Siitä tulee pakostakin aika yksinkertaista tekstiä. Mutta toisaalta - se ei ehkä ole kovin huono asia, jos ajatusta on. Kahlil Gibrab kirjoitti englanniksi, itselleen vieraalla kielellä, eikä se hänen tyyliään pilannut.
Mutta olen samaa mieltä, että parempi on olla alussa kuin lopussa. Mutta suurimman osan ajasta haluaisin viettää noiden ääripisteiden välimaastossa.
Olisikohan hyvä keino ravistella itsensä lopultakin kirjoittamaan ajatella, että tämä voi olla elämämme viimeinen päivä? Motivoisikohan se enemmän, kuin se useammin toistettu ajatus, että tämä on loppuelämämme ensimmäinen päivä? Se kuulostaa siltä, kuin aikaa olisi loputtomiin.
Miten sinä aloitan kirjan? Mietitkö sitä ensin mielessäsi viikkoja, kuukausia, tehden muistiinpanoja? Kirjoitatko sitten yhteen putkeen vai pätkiä sieltä täältä? Laitatko ensin tarinan jotakuinkin kohdalleen, ja sitten lisäät ja korjailet? Vai tuleeko se ulos aika valmiina? - aiheen aloittaja
siihen tyydytään kirjoitti:
Sehän on perisuomalainen suhtautumistapa. Siksi ei poliitikonalkuja vaadita muuttamaan lakeja, jotka ovat ihmisalkujen etujen vastaisia - ne kun on näin, niin minkäs sille voi. Siinä olisi jollekin opettajanalulle töitä - opettaa oppilaanalut jo pienestä pitäen ajattelemaan omilla aivoillaan. Jotta he sitten vaikka artistinalkuina voisivat kirjoittaa sairaasta yhteiskunnasta osuvia lauluja. Tai psykologinalkuina neuvoa kanssakansalaisiaan parempaan.
Se on kaikki sitä suomalaista toinen toistemme mitätöintiä ja nollaamista. Minusta tämä Suomi24-keskustelu toimii teknisesti ja periaatteeltaan paljon paremmin kuin moni muu foorumi, ja siksi vierailen täällä (liiankin) usein. Mutta tämän palstan nimi ei ole puoleensavetävä, ja sen on uskoakseni laatinut kateellinen, ilkeä, pilkallinen, turhautunut toimittajanalku, joka haluaisi olla kirjoittajanalku, mutta ei ole päässyt alkuun. Vähän niinkuin minä. Sitä kirjan alkuahan minä täältäkin etsin. Kirjoitan englanniksi. Ehkä se on osa ongelmaa. Siitä tulee pakostakin aika yksinkertaista tekstiä. Mutta toisaalta - se ei ehkä ole kovin huono asia, jos ajatusta on. Kahlil Gibrab kirjoitti englanniksi, itselleen vieraalla kielellä, eikä se hänen tyyliään pilannut.
Mutta olen samaa mieltä, että parempi on olla alussa kuin lopussa. Mutta suurimman osan ajasta haluaisin viettää noiden ääripisteiden välimaastossa.
Olisikohan hyvä keino ravistella itsensä lopultakin kirjoittamaan ajatella, että tämä voi olla elämämme viimeinen päivä? Motivoisikohan se enemmän, kuin se useammin toistettu ajatus, että tämä on loppuelämämme ensimmäinen päivä? Se kuulostaa siltä, kuin aikaa olisi loputtomiin.
Miten sinä aloitan kirjan? Mietitkö sitä ensin mielessäsi viikkoja, kuukausia, tehden muistiinpanoja? Kirjoitatko sitten yhteen putkeen vai pätkiä sieltä täältä? Laitatko ensin tarinan jotakuinkin kohdalleen, ja sitten lisäät ja korjailet? Vai tuleeko se ulos aika valmiina?Lainaan tässä nyt ensin keskustelussa ylempänä kirjoittamaani kommenttia (ei hyvin mene minullakaan, kun itseäni lainaan...):
"Itse olen työssäni nyt ikään kuin suvantovaiheessa ja koen tämänkin ajatustenvaihdon virikkeellisenä ajankuluna. Kohta alkaa taas uusi rutistus ja silloin tuskin jää aikaa netissä surffailuun.
Kun projekti on päällä, se hautaa alleen lähes kaiken muun normaaliksi katsottavan elämän. Se imee mukaansa kuin vastustamaton pyörre, jonka vetovoimasta ei pääse irtautumaan sekunniksikaan. Päivät menevät työskennellessä ja öiseen aikaan alitajunta painii erilaisten asiaan liittyvien teemojen parissa. Kun sen hetkinen työ eri vaiheineen on lopulta saatu päätökseen, tulee ensin lähes tunnin mittainen syvä huokaus ja sitten, muutaman päivän tai viikon päästä, täydellinen tyhjyyden tunne.
Tyhjyyttä seuraa maaninen epävarmuus, outo ärtymys valtaa mielen. Teinkö kaiken oikein? Olisinko voinut tehdä kaiken vieläkin paremmin? Alkaa piinaava odotus. Maaniset epäuskon tunteet riepottelevat mieltä kuin tuuli viiriä. Tulee hallitsemattomia mielenpurkauksia, parkua ja hampaiden kiristelyä. Sitten lopultakin, juuri vähän ennen kuin on liian myöhäistä, siinä se on, omassa kädessäsi. Kiiltelevänä ja uutena. Myhäilyttää vähän.
Ja taas alkaa uusi projekti.
Siksi, ei ole mitään syytä huoleen, jos kokee olevansa vasta kirjailijan alku. Se on pelkkä ensiaskel hulluuden esikartanoon. Ovi on kuitenkin raollaan, joten astu rohkeasti sisään vaan... "
- Mutta ihan vakavasti -
Ihan ensin, ennen yhtään mitään muuta, pitää saada taas kerran se muhkea IDEA, ahaa-elämys hyvästä tarinasta. Sen on oltava vedenpitävä, ainakin jossain määrin uskottava ja, erityisesti, loppuun asti kantava.
Esikoisromaanini kirjoitin perusidean saamisen jälkeen "yhdeltä istumalta" ilman sen kummempia suunnitelmia kuuden - seitsemän arkin päivävauhtia. Totta kai tarina siinä kasvoi ja kehittyi päivä päivältä, mutta jo kirjoittamaan ryhtyessäni tiesin siitä sekä alun, että lopun. Koska kirjoitin alkuperäistekstin melkoisen kouliintumattomana, korjaus- ja editointikertoja oli useita.
Nyttemmin teen tapahtuma- ja henkilörungon etukäteen ennen itse kirjoitustyöhön ryhtymistä. Alustaviin suunnitelmiin menee aikaa vaihtelevasti, muutamasta päivästä muutamiin viikkoihin. Taustatyö kannattaa hoitaa huolella siten, että tietää mistä kirjoittaa. Itse pyrin tukeutumaan tuttuihin maisemiin ja henkilökuviin sekä olemassa oleviin karikatyyreihin, silloin ei tule tehtyä virheitä liian helposti - Kaikillehan niitä tulee muodossa tai toisessa, joka tapauksessa.
Kirjoitan tekstirungon kronologisessa järjestyksessä, ihan niin kuin se kirjan sivuilla etenee. Editointivaiheessa tulee tekstin poistamisia, lisäyksiä, muuttamisia, korjauksia. Ohuille henkilö- ja maisemakuville luodaan lisää sisältöä ja turhia rönsyilyjä poistetaan. Tässä vaiheessa työ saattaa joskus olla melko teknistä ja yksitoikkoista. Parhaat kiksit kirjoittamisesta saan, kun annan sen ensimmäisen perustekstin mennä vauhdilla ja viedä mennessään.
Mitä pidemmälle omalla "urallani" pääsen, sitä nopeammin saan tekstit aina valmiiksi. Korjaamista tekstit vaativat kuitenkin joka ikinen kerta, koskaan ei tule kerralla valmista. Juuri siksi aikaa kuluukin reippaasti. Vaikka perustarinan kirjoittamiseeen menisi esimerkiksi kolme kuukautta, vähintään sama aika menee editointiin, korjauksiin ja lisäyksiin.
Tapoja kirjoittaa on varmaan yhtä monia, kuin on kirjoittajiakin, eikä yksikään metodi ole se ainut oikea. Jokaisen tulee hakea ja oppia oma tyylinsä sekä itselleen sopiva rytmi ihan itse.
- nälkälapsi
Tässä on jotain näkemystä asiaan yheltä kirjottajalta;
https://www.youtube.com/watch?v=tYnBt2r7c9A
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 783218
Hakkarainen: persut Venäjän ja Pohjois-Korean tiellä
Hakkarainen entisenä persujen kärkipoliitikkona tietää, mitä puhuu. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010422614.html2001972Ilouutinen! Anniina Valtonen heitti jymy-yllätyksen - Tämä ei jätä kylmäksi!
Ohhoh, tämäpä ylläri! Anniina Valtonen sai puolisonsa kanssa lapsen viime vuoden lopulla. Lue lisää: https://www.suomi2251841Fuengirola.fi: Kohuissa rypenyt Jari Sillanpää, 58, harvinaisessa haastattelussa: "Minä haluan..."
Ex-tangokuningas on kertonut kuulumisiaan Espanjan Aurinkorannikolta. Että ei muuta kuin elämässä etiäpäin, Jari Sillanp271528Ootko muuten vieläkään hiffannut
Että en kuulu sinun maailmaasi? On meissä samaa, ja samaa aaltopituutta oli, mutta tunsin oloni usein hyvin vaivautuneek1661395Miten nyt sanoisin
tämän sinulle. Oletko mielessäni päivittäin, kysyin itseltäni ja vastaus oli, kyllä olet. Yllätyin, päädyin oudoille tei881375- 521099
- 971028
- 55844
- 59830