Jos sellainen jostakin löytyy, onko se täysin toivottava elämisen muoto.
Väittäisin, että toinen joutuu silloin, vastentahtoisestikin joustamaan kumppaniaan enemmän.
Esim. juhlat, kesälomat, vieraat, vierailut,
missä, kenen seurassa jne.
Väittäisin, että toinen joutuu silloin, vastentahtoisestikin joustamaan kumppaniaan enemmän.
Esim. juhlat, kesälomat, vieraat, vierailut,
missä, kenen seurassa jne.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Molemmat joustaa... siitä se harmonia syntyy.
Sanoohan se järkikin, jos olet saanut ehdotuksesi läpi, niin seuraavalla kerralla sinulta odotetaan myönnytyksiä, ei se sen vaikeampaa ole.
Kumpa jokainen tajuaisi tämän... olis elämä paljon paljon mukavampaa kaikille...=))))
.. ehkä sanoo, mikä oikeudenmukaista, joillakin taas seisoo, se järki ;)
Vai oiskohan se tunneälyä..
...se on, kuin sanoit. Ja huokaisen syvään, koska nämä aloitukset ovat olleet neljän viimeisen päivän aikana hyvin paljon samantyyppisiä. Aiheina käsitelty mies-nainen suhteita, hyvin monesta perspektiivistä. Hyvä niin, mutta hyvin ristiriitaiselta vaikuttaa nämä parisuhteet nykyään.
Mielestäni oman itsensä tunteminen ja sen henkisen napanuoran katkaiseminen omiin vanhempiin esim. on auttava elementti parisuhteen joustavuuteen. Keskustelemalla asioista ja toista kuuntelemlla saavutetaan tosi paljon. Eikä kysyväkään tieltä eksy, sanotaan.
*kuuntelee aasinkorvilla elämää ja sen vivahteita*
Minä taas väittäisin, että pikkuhiljaa ollaan pääsemässä eroon tuosta jouluksi-äidin-luo-traditiosta... sitä myöten pähkäilystä ollaanko kumman vanhempien luona silloin...
Aika sopuisaa minusta ;D
Myöskin olen sitä mieltä, että omia tärkeitä ihmissuhteita voi, aivan mainiosti, hoitaa ominkinpäin - piipahtaa sukulaisen tai ystävän luona...
Sopuisaa sekin - lisäksi ihan toimiva ratkaisu ;D
..hyvässä mielessä järkevä ja voimakastahtoinenkin nainen :)
Ikä (vanhempien ikä?) monilla tosin jo 'auttaa' pääsemään eroon esim. joulutraditioista..
tai se alkaa mennä toisin päin?
Kyllä ystävyys- sukulaissuhteita voi hoitaa ominkin päin.
Sukujuhlat vähän eri asia.. uusperheineen kaikkineen..
Mutta on myös havaittavissa silkkaa asennemuutosta näissä juhlapyhäkuvioissa... siis ihan tuolla "vanhemman väen" keskuudessa - ei hekään enää joulupäivällisiä laittele, hyvä kun kortin Karibialta ;D
Ja hyvä niin - ovat mielestäni osuutensa tehneet ja ansainneetkin vapaansa...
Sukujuhlat ovatkin hieman kinkkinen juttu, varsinkin uusperheen kannalta... mutta ei se nyt niin suunnaton uhraus voi olla, jos muutaman kerran vuodessa vaivautuu käymään jonkun sukulaisen syntymäpäivillä tai muuta tärkeää merkkipäivää juhlimassa...
..ovat osuutensa tehneet, ja lomansa ansainneet!
Ja toivoa sopii, että myös terveys antaa myöten
nauttia elämästä.
Ja oikeassahan sinä olet tuossakin, että asiat
(sukujuhlat) järjestyvät, jos on tarpeeksi
halua (=rakkaus :), laittaa ne sopuisasti järjestymään..
kesälomat,suuremmat juhlat on vaan yritettävä päättää yhdessä...niinku silleen että molempien on joustettava.
Omien ystävien luo ei ole pakko sitä ukon turjaketta vetää perässä:))
Ja se turjake sitten vuorostaan haluaa mennä kavereittensa kanssa kaljoille niin siitä vaan:))
..tasa-arvoiselta vaikuttaa :)
Mies juo enemmän ja nainen vähemmän.
Tasataan.
Mies juo "vain" 10 pulloa (mitä vain) ja
nainen 10 pulloa (samaa kuin mies).
Nyt kuulostaa hyvältä ja näyttää hauskalta.
;DDD
Epäilen, ihan vaan joskus, huumorintajuasi ;D
Hauskaa seuraavana päivänä??
Pilkkuja viilaten, viestistä ei ilmene, että nainenkin joisi..
Toinen juttu, kaikkikohan sitten haluaa ja
ja tavoittelee sitä tasaista, harmonista, sopuisaa parisuhdetta..
No, eihän sen tarvii olla yhtä kuin tylsä ;)
Mies ữ - rentoutuminen.
Nainen ữ - rentoutuminen.
Mies ữữ - rentoutuminen.
Nainen ữữ - antautuminen (ilotteluun, pöhköt! ;D).
Mies ữữữ - harkitsee jo tanssimista
Nainen ữữữ - suorastaan vaatii tanssimaan.
Mies ữữữữ - suostuu jo tanssimaan.
Nainen ữữữữ - suorastaan kiemurtelee.
Mies ữữữữữ - lämpenee ja näyttää mallia
Nainen ữữữữữ - katselee myös muita ehdokkaita.
Mies ữữữữữữ - haluaa jo vällyihin.
Nainen ữữữữữữ - on jo niin sekaisin, ettei kotiin
.................. kannata mennä, siis, omaansa.
Mies ữữữữữữữ - viimeinen jää kesken ja kotia päin.
Nainen ữữữữữữ* - viimeistä ei edes maistettu.
Kotimatka tuntuu liian pitkältä - silmäluomet raskaat.
Mies vällyissä - vain lämmittäjänä
Nainen vällyissä - vain lämmitettävänä
Mies aamulla - ihan hyvä, mutta väsynyt olo
Nainen aamulla - vaivoin vaatteet päällä, okset-
..................taa, pitää päästä toisaalle.
Tiet eroavat - soittele joskus-tervehdykset jaetaan.
Ringg ringg: Hei, kulta (krapularyypyt otettuna)!
Mies: En jaksa.
Nainen: Okeimoi...Klik!
toimintaa. Omassa elämässäni ole tuollaiselta välttynyt; turhaudun muutenkin helposti...
Vasta aamulla voi pahoin..
Myös omakohtaista kokemusta kilpajuonnista..
Mutta hyvin havainnollisti kaavio, ja melki näin,
miten mies 'lämpeni ja näytti mallia' parketilla ;))
Oikeassa olit, hauskaa..kin :))
Valtaosa keskusteluista kulkee linjalla: Kuka antaa periksi, kuka joustaa, käydään vaihtokauppaa, kenen vuoro jne.!
Onko mahdotonta ajatella tilannetta jossa kumpikin ottaa huomioon kumppaninsa intressit ja mieltymykset siten että ilman "periksiantamisen" tunnetta, pelkästään toisen huomioonottaen, toimii kumppanin mieltymyksen suuntaisesti?!
Toimii myös vastavuoroisesti!
Jos ko. asioista täytyy aloittaa "kaupankäynti" on kumppanin valinta jo tapahtunut muilla kuin pysyvämpään yhteiseloon tähtäävillä perusteilla.
Onneksi meillä ovat eri asiat tärkeitä.
Ei ole ollut tarvetta neuvotteluihin ja tärkeimmistä olemme aidosti yksimielisiä.
'pakollinen joustaminen', jota ei ehkä aina voi
välttää ei ois mieluisaakaan, sen voi tehdä jopa mielellään,
jos toisesta todella pitää.
Voikohan asiaa enää tään sekavammin sanoa ;))
Kyse ei ole mistään "pakollisesta" joustamisesta vaan vilpittömästä, molemminpuolisesta halusta että kumppanilla on hyvä olla.
Yksinkertaista! Ei kummankaan tarvitse luopua mistään tärkeäksi tuntemastaan.
Mikä on kaverille tärkeää, se ei sitä ole minulle ja päin vastoin.
Onkohan sattumaa vai aikanaan tuurilla tehtyä valintaa?
on mielestäni mahdollista vain, jos molemmat luopuvat ajoittain omalta osaltaan. Meneekö puolumiset koskaan 50/50, on eri asia. Sopuisuus tullee siitä, että toinen luopuu toista helpommin, eikä tee asiasta sen suurempaa numeroa ;D
..jos toinen marttyriksi heittäytyy ;)
pitää mennä marttiiriyteen asti .. :-o
Päälle ei pitkälle pääse joustamatta ja siihen kyllä tarvitaan kaksi jotka joustavat,eikä niin
että yksi ihminen venyy kuin keinutuolin talla;)
Pitkässä parisuhteessa kehittyy omanlainen joustaminen eli kaikki menee hyväksi havaittuun kaavaan ja mitäs toimivaa muotoa muuttamaan;)
Kesäloman vietosta käydään meillä vielä vääntöä kun lapsetkin sanovat oman mielipiteensä;)eli yksi haluaa löhöloman,yksi kaupunkiloman ja yksi haluaa Suomea kiertämään ja minun sanani ratkaisee *nauraa*
..sun nikkis ainakin vaikuttaa joustavalta :)
Mitenköhän sitten ratkaiset kesiksen vieton..
mökille? Vai voiko noi lasten toiveet yhdistää =)
Että kompromisseja tehdään paljon ennen kesää;)
Itse viihtyisin mökillä,mutta noi muksut on sen ikäisiä että niitä ei kiinosta paljoa mökkeily;)
Mukaan vielä tulevat joko uhkailemalla tai lahjomalla;))
koko aviolittomme ajan. Terveisiä tänne parikymmentä vuotta nuoremmille, että olimme erittäin onnellisia. Tarvitsimme molemmat suuren reviirin, luottamus oli 100 %, samoin keskinäinen kunnioitus. Liitto päättyi kumppanin äkkikuolemaan.
..kokemuksesi, etäsuhdekin voi toimia hyvin.
Sellainen itselläkin, joskaan välimatka ei kovin
pitkä.
Toivottavasti ehditte hankkia ihania muistoja,
voimaksi elämän varrelle.
Jos toinen äkkikuoleman kautta lähtee, varmaan
jää asioita kesken..
Et vaikuta onneksi yhtään katkeralta, vaan tasapainoiselta,
ja onnelliseltakin ajasta, jonka
saitte yhdessä viettää.
Kaikkea hyvää jatkoon.
tulin siihen tulokseen, että ainakin meillä molemmat joustavat paljon.
Itse hyväksyn mieheni työn ja sen viemän ajan, joka merkitsee minulle vapaaehtoista (joskus jopa kuukausien) yksinäisyyttä. Onhan minulla ystäviä, mutta olen aika laiska heitä tapailemaan - mieluummin soittelen ja meilailen.
Mieheni taas jostakin kumman syystä haluaa elättää itseään yli 15v vanhempaa, parantumattomasti sairasta isoäitiä, vaikka tarjolla olisi nuoria ja terveitä kaunottaria, joiden kanssa jakaa talous ja tehdä lapset.
Tosielämässä emme mieti moisia, koska tämä on meidän elämäämme ja se sopii meille mainiosti ;D
..täältä palstalta jo pidemmältä ajalta..
On tuo teidän ihana suhde tullut esiin aiemminkin,
miksi miettisitte 'sivuseikkoja', kun
nykyinen elämänne on teitä varten :)
Osaan toivottaa vain onnellista jatkoa :))
...vaan välttämätöntä, mikäli parisuhteen haluaa pitää sopuisana. Uskon seurusteluvaiheessa haettevan näitä pelisääntöjä, kumpi joustaa missäkin tilanteessa.
Harvoin näkee tasapuolisia suhteita, useimmiten toinen joutuu joustamaan enemmän. Ilman tätä joustoa, ei olisi sopuisaa parisuhdetta.
...on sellainen liitto, jossa ei riidellä...
Erimielisyyttä ei synny, jos ei vasta-ajatuksia esitetä...onko se kuitenkaan aina idylliä, vai onko mahdollisesti tultu tilanteeseen, jossa vois nuorison vähän aikaa sitten viljelemän kirjainlyhenteen muodossa sanoa e.v.v.k. :)
Minä en muista riidelleeni muutamaan vuoteen, joten sopuisaahan tämä sitten varmaan on :))
..hyvin sanottu!
Kait se on vähän mitkä kenenkin odotukset, ja mikä kullekin sopii.
Ite elin pitkään, liian pitkään aika 'tukahtuneessa'
suhteessa, jossa ei varsinaisesti riidelty. Oli muitakin ongelmia.
Ei vaan osannut irrottautua.
Ei se ollut idylliä.
Nykyisin, mielipiteitä sanotaan erilailla, ja vaikka äänet välillä kohoaa,
tunne on ihan erilainen.
Molemminpuolista välittämistä, intohimoa..
...myös suhteesta, jossa äänet kohosivat. Koin sen lähinnä taisteluksi kumpi on vahvempi, kumpi jaksaa pitää päänsä...
Sen suhteen jälkeen tein päätöksen, etten koskaan ota naista, jonka täytyy huutaa saadaksen asiansa kerrottua. Päätös on pitänyt ja elelen sopuisassa kodissa, jossa ei väitellä, tapella, riidellä, eikä äänet koskaan kohoa.
Sopuisan rauhallista elämää toivottelen sinulle silti...
En kai ihan osannut kuvailla, ei tää elämä
yhtä riitaa ja huutamista ole ja molemmilla on myös omat kodit.
Sitäpaitsi, olen tosi kiltti ja sopuisa.. omasta mielestäni ;))
Sinä olet myös saanut, löytänyt sen mitä olet
halunnut ja etsinyt.
Onnea meille molemmille :))
Yhdessä olohan on kahden kauppaa,otetaan huomioon se toinen osapuoli.
Hänen omat mieltymyksensä,mutta myös ne omat.
sovitetaan ne elämisen kirjoon yhteen,ei mitenkään mahdoton yhtälö.
Eiks tää elämä ole myös joustamista?
Luulen et harva minä itse,tyyppi ees pärjää kovin pitkälle täällä.
Kenekään ei tarvitse tanssia toisen pillin mukaan:))
Mun mielestä sun väittämä ei pidä paikkaansa,hitsit onhan meillä jokaisella omat mielipiteet,niitä mun mielestä pitää kunnioittaa.
Mun suhde pelaa neuvottelemalla,yhteispäätöksellä me tätä elämää eletään.
(Matkustellaan,käydään kylässä ym ym)
Paitsi mä oon Boss "nauraa"
Taidanpa palailla paremmalla ajalla ;)
Niin vakavasti,mielipide se vaan on.
Ihan mun oma:))
Ei sitte ;))
sitä joustoa, koska itse tein niin joka asiassa ja joka paikassa. Osittain vastentahtoisesti. Hassuinta oli se, että jälkeenpäin huomasin että sekin oli oma valintani, jopa silloin kun joustin vastahakoisesti.. ja osittain heittäydyin sen myötä myös marttyyriksi. Se oli tavallaan minun "kostoni".
Tietty vaihtoehto joustoon olisi ollut muutama riita.. jotka olisin hävinnyt ;)) suo siellä, vetelä täällä.
siis turhaa hakkaa otsaa seinään jos joka kerta häviää!!!
Mutta välillä sen vaan hakkaa, ja ajattelee samalla "auts, tää sattuu, mutta tää on ton syytä!". Vaikkei se sun päätä hakkaa :)
..oikein...
Luovutit päätäntävallan ja sopeuduit tilanteeseen josta et pitänyt?
Tuo on tietty oma valintani, huono sellainen, mutta tiedostettu valintani tällä hetkellä.
Ei se joustaminen, vaan se itsensä tukahduttaminen ja alistaminen. Jos vaan se toinenkin osapuoli tajuaisi sen :/
...kaivertaa sisältä...
Jospa...niin, mutta mutta, toinen osapuoli on eloon tyytyväinen, aikamoinen dilemma :)
Pakenen kirjoihin ja työhön...
mulla on hyvä paistinpannu millä voit kolauttaa sitä dilemmaa sopivasti yläviistosta :) Voin laittaa kiertoon, kun ei täällä ole paisteja lähettyvillä enää :))