Enkelikokemukset

se oli vaimosi, se enkeli,,,.

Siis nämä "autoenkelit" ovat näemmä aika "tyypillisiä" - minun "autoenkelini" = suojelusenkelini antavat jopa "ajo-ohjeita" ja kannustusta, kun ajan.:)

Ei ole näemmä ainakaan vielä tarkoitus kuolla auto-onnettomuudessa.;)

jenny. kirjoitti:

Siis nämä "autoenkelit" ovat näemmä aika "tyypillisiä" - minun "autoenkelini" = suojelusenkelini antavat jopa "ajo-ohjeita" ja kannustusta, kun ajan.:)

Ei ole näemmä ainakaan vielä tarkoitus kuolla auto-onnettomuudessa.;)

Lue lisää

Ajoin ojaan ja säikähdinja parahdin "rakas Jeesus auta" samalla näin pienen ,pienen enkelin istuvan auton etupellillä.

Uskokaa tai älkää.Autoon ei tullut narmuakaan enkä loukannut itseäni ollenkaan.

Tunnistin enkelin joka oli mieheni sanojen mukaan "minula on aina pieni enkeli mukana autossa"

Monisäikeinen kirjoitti:

Ajoin ojaan ja säikähdinja parahdin "rakas Jeesus auta" samalla näin pienen ,pienen enkelin istuvan auton etupellillä.

Uskokaa tai älkää.Autoon ei tullut narmuakaan enkä loukannut itseäni ollenkaan.

Tunnistin enkelin joka oli mieheni sanojen mukaan "minula on aina pieni enkeli mukana autossa"

Lue lisää

Voisitko ystävällisesti kertoa, millä nopeudella ajoit, miten syvä oja oli ja millainen näkyvyys vallitsi ojaanajohetkellä.

Kiva kuulla enkelikokemuksistanne! Itselläni ei ole varsinaista omaa enkelikokemuksta, mutta lapseni kautta olen saanut kokea sellaista. Aitini oli vasta saanut tietää sairastavansa vakavaa sairautta, jonka myötä oli tullut uskoon. Tyttöni oli silloin 6-vuotias ja oli ollut mummon kanssa ulkona, itse en ollut mukana. Lapseni oli nähnyt äitini vieressä kirkkaan hahmon kutsuen sitä enkeliksi. Kysyin, miltä se näytti. Hän sanoi, että se oli kirkas hahmo, jonka kasvoja ei eroittanut, mutta siivet sillä oli ja kirkkaanvalea puku päällä. Hetken aikaa se oli siinä ollut ja kun hän oli katseen kääntänyt ja katsonut uudelleen, se oli hävinnyt. Uskon, että se oli varmasti enkeli! Äitini parantui ja on voimissaan, kiitos Taivaanisälle siitä! Lapset sitä paitsi ehkä näkevätkin helpoimmin enkeleitä kuin aikuiset, koska ovat kaikille niin vastaanottavaisia ja luonnollisia. Ne eivät niistä aina välttämättä edes kerro, koska niille ne ovat luonnollisia kokemuksia.

Eeva33 kirjoitti:

Kiva kuulla enkelikokemuksistanne! Itselläni ei ole varsinaista omaa enkelikokemuksta, mutta lapseni kautta olen saanut kokea sellaista. Aitini oli vasta saanut tietää sairastavansa vakavaa sairautta, jonka myötä oli tullut uskoon. Tyttöni oli silloin 6-vuotias ja oli ollut mummon kanssa ulkona, itse en ollut mukana. Lapseni oli nähnyt äitini vieressä kirkkaan hahmon kutsuen sitä enkeliksi. Kysyin, miltä se näytti. Hän sanoi, että se oli kirkas hahmo, jonka kasvoja ei eroittanut, mutta siivet sillä oli ja kirkkaanvalea puku päällä. Hetken aikaa se oli siinä ollut ja kun hän oli katseen kääntänyt ja katsonut uudelleen, se oli hävinnyt. Uskon, että se oli varmasti enkeli! Äitini parantui ja on voimissaan, kiitos Taivaanisälle siitä! Lapset sitä paitsi ehkä näkevätkin helpoimmin enkeleitä kuin aikuiset, koska ovat kaikille niin vastaanottavaisia ja luonnollisia. Ne eivät niistä aina välttämättä edes kerro, koska niille ne ovat luonnollisia kokemuksia.

Lue lisää

Johtuen hieman omasta elämänfilosofiastani ja tavastani hahmottaa maailmaa näen "vain enkeleitä" todellisuudessani :)

Käytännön elämässä olen nähnyt veden alle painuvassa autossa "jotain" (vesi oli auton katon ylittänyt mutta auton sisäisestä ilmanpaineesta johtuen vesi nousee hieman hitaammin). Ex tyttöystävääni töistä hakiessani ajoin itse tuota autoa. Tiellä oli 3 kaistaa (kyse ei ollut suomesta) väistin 2:ta kaistaa tulevia "urheiluautoilijoita" sillä seurauksella että menetin auton hallinnan ja ajauduimme rotvallin yli nurmelle joka vietti sinällään matalaan (alle 3m) juoksutusvirtaan. Lukkojarrutuksessä viettävä nurmikko ei anna anteeksi.

Ex-tyttöystävältäni osui oikea puoli päästä tuulilasiin jo siinä vaiheessa kun auto osui kulmakiveykseen ja hän menetti tajuntansa. Hänen airbag ei toiminut vaikka autossa sellainen oli. Omani toimi. Olin hetken aikaa lamaantunut ja heräsin siihen että auto oli vedenalla ja jalkani pohkeita myöden nousevaa vettä märkänä, panikoin. Katsoin sinnetänne aidosti hädissäni...

Huomasin velttona nojaavaan tyttöystäväni, huomasin nousevan veden, huomasin virran olevan vielä päällä autossa, vilkaisin takapenkille vaikka meillä ei ollut ketään kyydissä ja siellä "se" oli harmaanvaalea niin naurettavalta kuin se kuulostaakin "utuinen" hahmo jonka "luihusta ruumiista" en muuta ehtinyt havaita kuin tunteen että "hän/se" oli naispuoleinen ja niin täynnä RAKKAUTTA että arvuutteluille ei jää varaa yhdellekään IHMISENÄ täällä tepastelevista.

Tuo kohtaaminen kesti noin sekunnin murto-osan ollen kovasti todellista itselleni edelleen. Olin edelleen hieman paniikissa siellä veden alla mutta yhtä-äkkiä aloin toimia kuin "robotti" (tämä "robottitoiminta" tuli muutama sekunti sen jälkeen kun olin "huomannut" tämän olevaisen). Aiemmin paniikissa yritin potkia ikkunaa rikki, mutta se on turhaa veden alla, vastapaine veden alla on jotain muuta kuin ihmisvoima. Paniikin sijaan olinkin yhtäkkiä äärimmäisen rauhallinen. Totaalinen rauha, ei vain analysoitu rauha.

Turvayö auki, oma kipu vittuun, läpsi toista poskille jotta herää, huuda, mekasta, läpsi jotta hän tajuaa sen missä on. Hän heräsi ja tajusi.

Ensimmäinen kommentti itkusilmin: Me kuollaan tähän nyt. Paras mahdollinen kommentti jonka hän voi sanoa minulle, koska se tuli sisältä aitona.

Kuinka saada ovi auki veden alla ollessa? Vetää kahvasta ja avata se ovi joka laskee veden täyttämään koko auton ja ehkä tukehduttaa Rakkaan ihmisen. Paine auton sisällä tosin vastaa ulkoista painetta jolloin myös toisen ovi on voimien puolesta helpompi avata ja näin kävi.

Tarinalla oli fyysisessä mielessä onnellinen loppu. Henkisellä puolellä toinen käy näitä asioita pidempään ja toinen vähemmän aikaa. Tapauksesta on jo vuosia.

Yhtäkaikki ed. tarina on tosikuvaus omasta elämästäni.

Enkeli voi olla sinä itse joskus yllättävilläkin tavoilla :)

Hienoa kuulla että äitisi voi hyvin. Toivottavasti sinä myös ja lapsesi.

Voikaa hyvin.

WideBelief kirjoitti:

Johtuen hieman omasta elämänfilosofiastani ja tavastani hahmottaa maailmaa näen "vain enkeleitä" todellisuudessani :)

Käytännön elämässä olen nähnyt veden alle painuvassa autossa "jotain" (vesi oli auton katon ylittänyt mutta auton sisäisestä ilmanpaineesta johtuen vesi nousee hieman hitaammin). Ex tyttöystävääni töistä hakiessani ajoin itse tuota autoa. Tiellä oli 3 kaistaa (kyse ei ollut suomesta) väistin 2:ta kaistaa tulevia "urheiluautoilijoita" sillä seurauksella että menetin auton hallinnan ja ajauduimme rotvallin yli nurmelle joka vietti sinällään matalaan (alle 3m) juoksutusvirtaan. Lukkojarrutuksessä viettävä nurmikko ei anna anteeksi.

Ex-tyttöystävältäni osui oikea puoli päästä tuulilasiin jo siinä vaiheessa kun auto osui kulmakiveykseen ja hän menetti tajuntansa. Hänen airbag ei toiminut vaikka autossa sellainen oli. Omani toimi. Olin hetken aikaa lamaantunut ja heräsin siihen että auto oli vedenalla ja jalkani pohkeita myöden nousevaa vettä märkänä, panikoin. Katsoin sinnetänne aidosti hädissäni...

Huomasin velttona nojaavaan tyttöystäväni, huomasin nousevan veden, huomasin virran olevan vielä päällä autossa, vilkaisin takapenkille vaikka meillä ei ollut ketään kyydissä ja siellä "se" oli harmaanvaalea niin naurettavalta kuin se kuulostaakin "utuinen" hahmo jonka "luihusta ruumiista" en muuta ehtinyt havaita kuin tunteen että "hän/se" oli naispuoleinen ja niin täynnä RAKKAUTTA että arvuutteluille ei jää varaa yhdellekään IHMISENÄ täällä tepastelevista.

Tuo kohtaaminen kesti noin sekunnin murto-osan ollen kovasti todellista itselleni edelleen. Olin edelleen hieman paniikissa siellä veden alla mutta yhtä-äkkiä aloin toimia kuin "robotti" (tämä "robottitoiminta" tuli muutama sekunti sen jälkeen kun olin "huomannut" tämän olevaisen). Aiemmin paniikissa yritin potkia ikkunaa rikki, mutta se on turhaa veden alla, vastapaine veden alla on jotain muuta kuin ihmisvoima. Paniikin sijaan olinkin yhtäkkiä äärimmäisen rauhallinen. Totaalinen rauha, ei vain analysoitu rauha.

Turvayö auki, oma kipu vittuun, läpsi toista poskille jotta herää, huuda, mekasta, läpsi jotta hän tajuaa sen missä on. Hän heräsi ja tajusi.

Ensimmäinen kommentti itkusilmin: Me kuollaan tähän nyt. Paras mahdollinen kommentti jonka hän voi sanoa minulle, koska se tuli sisältä aitona.

Kuinka saada ovi auki veden alla ollessa? Vetää kahvasta ja avata se ovi joka laskee veden täyttämään koko auton ja ehkä tukehduttaa Rakkaan ihmisen. Paine auton sisällä tosin vastaa ulkoista painetta jolloin myös toisen ovi on voimien puolesta helpompi avata ja näin kävi.

Tarinalla oli fyysisessä mielessä onnellinen loppu. Henkisellä puolellä toinen käy näitä asioita pidempään ja toinen vähemmän aikaa. Tapauksesta on jo vuosia.

Yhtäkaikki ed. tarina on tosikuvaus omasta elämästäni.

Enkeli voi olla sinä itse joskus yllättävilläkin tavoilla :)

Hienoa kuulla että äitisi voi hyvin. Toivottavasti sinä myös ja lapsesi.

Voikaa hyvin.

Lue lisää

No jopas oli tarina...jäi vain vieläkin vaivaamaan, MITEN pääsitte ulos sieltä autosta..? Siis jotenkin toi "ovi-paine-juttu" meni ohi...voisitko kertoa selkeämmin?

Ja mitä sitten teitte - uitte ylös? Oliko teillä pitkä matka uitavana pinnalle?

Hienoa, että enkeli tuli tuomaan sinulle voimia!:)

kiinnostaa. kirjoitti:

No jopas oli tarina...jäi vain vieläkin vaivaamaan, MITEN pääsitte ulos sieltä autosta..? Siis jotenkin toi "ovi-paine-juttu" meni ohi...voisitko kertoa selkeämmin?

Ja mitä sitten teitte - uitte ylös? Oliko teillä pitkä matka uitavana pinnalle?

Hienoa, että enkeli tuli tuomaan sinulle voimia!:)

Lue lisää

Ohjaajan paikalta yrittäessä potkia toisen puolen sivuikkunaa rikki silloin kun auto on ulkoapäin vedenvallassa ja sisällä ilmaa on paine-erosta johtuen turhaa työtä potkiskella muutenkin vahvaa lasia.

Ulos pääsin sitä kautta että avasin siis oven päästämällä veden sisään. Kuskin puolen ovi on huomattavasti helpompi avata kun on omasta paniikin tunteesta selvinnyt. Exäni pääsi ulos niin että uin pinnalle ja sukelsin alas avaamaan hänen ovensa ja toin pintaan. Vettä oli noin 2m kuskin puolella ja 2.5m toisella puolella koska auto pysähtyi veden vaikutuksesta virrantörmään.

Saako olla vielä muita faktoja? Kuinka olisi pelastuslaitoksen tapahtumaraportti? Entä jos en olisi sinulle(kaan) penniäkään selitysvelkaa? Entäpä jos joutuisit elämään sen faktan kanssa?

Eeva33 kirjoitti:

Kiva kuulla enkelikokemuksistanne! Itselläni ei ole varsinaista omaa enkelikokemuksta, mutta lapseni kautta olen saanut kokea sellaista. Aitini oli vasta saanut tietää sairastavansa vakavaa sairautta, jonka myötä oli tullut uskoon. Tyttöni oli silloin 6-vuotias ja oli ollut mummon kanssa ulkona, itse en ollut mukana. Lapseni oli nähnyt äitini vieressä kirkkaan hahmon kutsuen sitä enkeliksi. Kysyin, miltä se näytti. Hän sanoi, että se oli kirkas hahmo, jonka kasvoja ei eroittanut, mutta siivet sillä oli ja kirkkaanvalea puku päällä. Hetken aikaa se oli siinä ollut ja kun hän oli katseen kääntänyt ja katsonut uudelleen, se oli hävinnyt. Uskon, että se oli varmasti enkeli! Äitini parantui ja on voimissaan, kiitos Taivaanisälle siitä! Lapset sitä paitsi ehkä näkevätkin helpoimmin enkeleitä kuin aikuiset, koska ovat kaikille niin vastaanottavaisia ja luonnollisia. Ne eivät niistä aina välttämättä edes kerro, koska niille ne ovat luonnollisia kokemuksia.

Lue lisää

sikeästi yleensä läpi yön nukkuva tyttöni(7v)mieheni äidin sairauteen kuoltua,ajan hetken sen jälkeen en muista tarkkaan,tuli varovaisesti minua herättämään kun pissa tuli housuun..siksi kun en uskaltanut ja päässyt vessaa kun(fammu) siis mummu seisoi ovella,ja sillä oli kaksi kaveria mukana, en nähnyt kasvoja oli kirkasta kolme oli..sen ystäviä.. kun kysyin mistä tiesi että fammu.. tunsin sen sanoi..unohdin asian, tietty mietittyäni..ei sen ihmeempiä..sitten tyttö sanoi tai siis valitti kun jalkopää niin raskas..vaik pehmo lelut heitettii pois..myöhemmin tilanne unohtui väsymys ajattelin.. otti itse puheeksi yksi ilta ja nyt 8v,olemme sopineet fammu kans saa istua siinä sängyn päädyssä.. ei se haittaa se paino..... tää tarina on tosi ja viel ihmisel joka vähiten siihe uskoo

WideBelief kirjoitti:

Ohjaajan paikalta yrittäessä potkia toisen puolen sivuikkunaa rikki silloin kun auto on ulkoapäin vedenvallassa ja sisällä ilmaa on paine-erosta johtuen turhaa työtä potkiskella muutenkin vahvaa lasia.

Ulos pääsin sitä kautta että avasin siis oven päästämällä veden sisään. Kuskin puolen ovi on huomattavasti helpompi avata kun on omasta paniikin tunteesta selvinnyt. Exäni pääsi ulos niin että uin pinnalle ja sukelsin alas avaamaan hänen ovensa ja toin pintaan. Vettä oli noin 2m kuskin puolella ja 2.5m toisella puolella koska auto pysähtyi veden vaikutuksesta virrantörmään.

Saako olla vielä muita faktoja? Kuinka olisi pelastuslaitoksen tapahtumaraportti? Entä jos en olisi sinulle(kaan) penniäkään selitysvelkaa? Entäpä jos joutuisit elämään sen faktan kanssa?

Lue lisää

ettei täällä aina tule tietää totta vai tarua..vakavatkin tarinat..voi olla jonkun huvia sairasta sellaista.. toivottvasti oma pilkka osuu omaan nilkkaan heille joskus enkeleit myös tulevaa sinul

WideBelief kirjoitti:

Ohjaajan paikalta yrittäessä potkia toisen puolen sivuikkunaa rikki silloin kun auto on ulkoapäin vedenvallassa ja sisällä ilmaa on paine-erosta johtuen turhaa työtä potkiskella muutenkin vahvaa lasia.

Ulos pääsin sitä kautta että avasin siis oven päästämällä veden sisään. Kuskin puolen ovi on huomattavasti helpompi avata kun on omasta paniikin tunteesta selvinnyt. Exäni pääsi ulos niin että uin pinnalle ja sukelsin alas avaamaan hänen ovensa ja toin pintaan. Vettä oli noin 2m kuskin puolella ja 2.5m toisella puolella koska auto pysähtyi veden vaikutuksesta virrantörmään.

Saako olla vielä muita faktoja? Kuinka olisi pelastuslaitoksen tapahtumaraportti? Entä jos en olisi sinulle(kaan) penniäkään selitysvelkaa? Entäpä jos joutuisit elämään sen faktan kanssa?

Lue lisää

Älä hyvä mies selitä yhtään mitään, jos "et koe olevasi tilivelvollinen". Rupesi vain mielenkiinnosta kiinnostamaan, miten pelastauduit/pelastuiduitte, koska kyllähän tuo hankala paikka oli ja jos itselle joskus jotain vastaavaa kävisi, osaisi ehkä reagoida oikealla tavalla.

kiinnostaa. kirjoitti:

Älä hyvä mies selitä yhtään mitään, jos "et koe olevasi tilivelvollinen". Rupesi vain mielenkiinnosta kiinnostamaan, miten pelastauduit/pelastuiduitte, koska kyllähän tuo hankala paikka oli ja jos itselle joskus jotain vastaavaa kävisi, osaisi ehkä reagoida oikealla tavalla.

Lue lisää

Pahoittelen asennettani vastauksessani.

Pikaisesti vastaustasi lukiessani otin sen epäilyksenä. Eipä moista "tapausta" kenellekään soisi ja totta että ainahan näistä tarinoista saattaa apua olla jollekin.

WideBelief kirjoitti:

Pahoittelen asennettani vastauksessani.

Pikaisesti vastaustasi lukiessani otin sen epäilyksenä. Eipä moista "tapausta" kenellekään soisi ja totta että ainahan näistä tarinoista saattaa apua olla jollekin.

Lue lisää

Pahoittelu hyväksytty.:)

Jep. Autetaan toinen toistamme, jos vain voidaan.

sitä mikä mahtaa olla minun tehtäväni Jumalan ja Hänen enkeliensä maailmassa.
Olen odottanut hartaasti,että Jumala antaisi minulle jonkin erikoistehtävän,olenhan uudestisyntynyt ja Jeesukseen uskova.

Nyt muutaman viimepäivän ajan olen alkanut tajuta mikä on minun tehtäväni.
Se ei olekkaan mitään uutta ja vavahduttavaa vaan sen tajuaminen että olen tehnyt tehtävääni jo vuosia.
Olen tullut uusioperheeseen jossa äidin elämä on ollut jo 30 vuotta raskas ja vaikea,sairaiden lapsiensa vuoksi(3 mielenterveysongelmaista,jotka ovat perineet isänsä geenit).
Minun tehtävänä on mitä todennäköisemmin Jumalan tahto ja siksi olen enkelin ohjaamana tullut tämän nykyisen vaimoni elämään,helpottamaan hänen taakkaansa.

Aina emme ymmärrä ja näe heti enkeliemme työtä.
Mutta kiitos Jumalalle että olen sen nyt lopultakin havainnut.

Luin joku aika sitten tuon Melashenkon ja Crosbyn kirjoittaman kirjan ja se oli tosi mielenkiintoinen. Siihen on koottu ihmisten enkelikokemuksia eri puolilta maailmaa. Useimmiten enkelit tulivat avuksi jossakin vaarallisessa tai pulmallisessa tilanteessa ja useimmiten ne olivat ihmisen näköisiä kookkaita vaaleita miehiä, mutta ei aina. Ainakin yhdessä kertomuksessa oli naisenkeli ja sitten oli tummatukkaisia tai tummaihoisia miesenkeleitä. Suosittelen kirjaa kaikille enkelikertomuksista kiinnostuneille. (Sitä saa tilata Kirjatoimelta 10 eurolla.)

mikri kirjoitti:

Luin joku aika sitten tuon Melashenkon ja Crosbyn kirjoittaman kirjan ja se oli tosi mielenkiintoinen. Siihen on koottu ihmisten enkelikokemuksia eri puolilta maailmaa. Useimmiten enkelit tulivat avuksi jossakin vaarallisessa tai pulmallisessa tilanteessa ja useimmiten ne olivat ihmisen näköisiä kookkaita vaaleita miehiä, mutta ei aina. Ainakin yhdessä kertomuksessa oli naisenkeli ja sitten oli tummatukkaisia tai tummaihoisia miesenkeleitä. Suosittelen kirjaa kaikille enkelikertomuksista kiinnostuneille. (Sitä saa tilata Kirjatoimelta 10 eurolla.)

Lue lisää

sitten olin elämässäni tilanteessa joka oli HYVIN vaarallinen.Ongelmia oli tulossa,mutten tietenkään niistä vielä tiennyt.
Kävelin kaupunkini rannoilla ja rukoilin:"jos olet Jumalani turvanani niin anna minulle jokin merkki?"-rukoilin.
Kävelin 200-300 metriä ja istuin penkille joka oli järven rannalla.Kun nostin katseeni järven yli,noin puolen kilometrin päähän näin TULEN PATSAAN,vastakkaisella rannalla.Se oli noin 20 metriä korkea ja aivan kirkkaan keltainen ilman savua.Se lainehti kauniisti,mutta oli pelottava.Katselin sitä muutaman sekunnin,ehkä 10 sekunttia ja hieraisin silmiäni pelokkaasti.Kun katsoin sitä uudelleen se oli poissa.Ei savua ei mitään.

Pian sen jälkeen olin kotonani menossa nukkumaan.Vaimoni tiskaili vielä keittiössä.Se oli aikaa jolloin oli vain muutamia kuukausia elämäni rankimpiin kokemuksiin,liukastumiseen kadulla ja sen päätteeksi pahoinpitelyyn joka johti minut sairaalaan.
Tuona iltana kun panin pääni tyynyyn ja kuulin vaimoni keittiössä työskentyleyn äänet ilmestyi eteeni kolme enkeliä.Kaksi pienempää enkeliä ja enkeli jolla oli kruunu päässään.Hänen silmänsä loistivat ja hiuksensa olivat puhdasta valkoista,kuin villaa.Hänen asunsa oli pitkä nilkkoihin ulottuva vaate ja myös se Hänen vaateensa oli valkoista.Hän ikäänkuin istui ja katseli minua.Hän ei sanonut mitään,mutta Hänen olemuksensa ikäänkuin sanoi:"ole rauhassa.älä pelkää".
Katselin Häntä hetken ja sitten he katosivat.
Miten levollinen olin ja se levollisuus jatkui ankarien koettelemuksieni aikana ja jatkuu edelleen.
Jos en olisi noita kokemuksia saanut en olisi kestänyt,mitenkään.Niin rankkoja olivat kokemukset minulle.
Nyt tiedän mikä on minun henkilökohtainen tehtäväni tässä maailmassa.Se on tämän uusioperheeni auttaminen.Se on Herran Jeesuksen minulle antama tehtävä.

Eeva33 kirjoitti:

Kiva kuulla enkelikokemuksistanne! Itselläni ei ole varsinaista omaa enkelikokemuksta, mutta lapseni kautta olen saanut kokea sellaista. Aitini oli vasta saanut tietää sairastavansa vakavaa sairautta, jonka myötä oli tullut uskoon. Tyttöni oli silloin 6-vuotias ja oli ollut mummon kanssa ulkona, itse en ollut mukana. Lapseni oli nähnyt äitini vieressä kirkkaan hahmon kutsuen sitä enkeliksi. Kysyin, miltä se näytti. Hän sanoi, että se oli kirkas hahmo, jonka kasvoja ei eroittanut, mutta siivet sillä oli ja kirkkaanvalea puku päällä. Hetken aikaa se oli siinä ollut ja kun hän oli katseen kääntänyt ja katsonut uudelleen, se oli hävinnyt. Uskon, että se oli varmasti enkeli! Äitini parantui ja on voimissaan, kiitos Taivaanisälle siitä! Lapset sitä paitsi ehkä näkevätkin helpoimmin enkeleitä kuin aikuiset, koska ovat kaikille niin vastaanottavaisia ja luonnollisia. Ne eivät niistä aina välttämättä edes kerro, koska niille ne ovat luonnollisia kokemuksia.

Lue lisää

Osuvasti katsoin juuri enkelin kosketus ohjelman ja sain tietää, että tämä vuosi on mulla enkelin kosketus vuosi kun on viime vuona puhjennut epilepsia ja usein kun kuljen koirani kanssa metsä lenkkejä niin tunnen välillä kuin mua kannettais tai kosketettais rinnasta pistävästi. Olen myös tuntenut helliä kosketuksia öisin tunnen kuin joku halaisi tai kantaisi kuin vauvaa.

ostin suojelusenkeli taulun ja kun kysyin, että saisinko nähdä oman suojelus enkelini niin se taulu alkoi hohtaa pimeässä tää tapahtui 99 ja taulu on lakannut hohtamasta 02 keväällä en tiedä olinko minä lapsenuskoisena niin vahva, että mielikuvitus teki tempun vai hohtiko taulu oikeasti. joskus vielläkin tulee sellainen olo kuin joku olisi lähellä en pelkää sitä kun mulla on lapsena alkunsa saannut lapsen usko jossa luota luojaan kaikkessa.

Eeva33 kirjoitti:

Kiva kuulla enkelikokemuksistanne! Itselläni ei ole varsinaista omaa enkelikokemuksta, mutta lapseni kautta olen saanut kokea sellaista. Aitini oli vasta saanut tietää sairastavansa vakavaa sairautta, jonka myötä oli tullut uskoon. Tyttöni oli silloin 6-vuotias ja oli ollut mummon kanssa ulkona, itse en ollut mukana. Lapseni oli nähnyt äitini vieressä kirkkaan hahmon kutsuen sitä enkeliksi. Kysyin, miltä se näytti. Hän sanoi, että se oli kirkas hahmo, jonka kasvoja ei eroittanut, mutta siivet sillä oli ja kirkkaanvalea puku päällä. Hetken aikaa se oli siinä ollut ja kun hän oli katseen kääntänyt ja katsonut uudelleen, se oli hävinnyt. Uskon, että se oli varmasti enkeli! Äitini parantui ja on voimissaan, kiitos Taivaanisälle siitä! Lapset sitä paitsi ehkä näkevätkin helpoimmin enkeleitä kuin aikuiset, koska ovat kaikille niin vastaanottavaisia ja luonnollisia. Ne eivät niistä aina välttämättä edes kerro, koska niille ne ovat luonnollisia kokemuksia.

Lue lisää

Kun poikani oli n..½-vuotias(nyt 23v.),hän oli kova liikkumaan ja osasi jopa nousta seisomaan tuesta kiinni pitäen,mutta yleensä kaatui selälleen kyllä samantien,jos en ollut heti valppaana.. .Eräänä aamuna olin ripustamassa pyykkiä kylppärissä ja näin sivusilmin,että hän taas lähestyi kovaa vauhtia kontaten kohti kylppärin ovea ja vikkelästi nousi seisomaan jotain olematonta tukea vasten. Näin kuin hidastetusti kun hän kaatui taas selälleen vasten kovia kaakeleita ja kulmia.Mutta kun uskalsin katsoa jälleen,hän makasikin aivan rauhallisena ja tyytyväisenä kuin kehdossa.. .Jostain oli ilmestynyt aivan vieras (odotin jo pahinta tapahtuneeksi)pehmeä peitto,joka oli pyöristetty kulmista kehdon muotoon ..En koskaan nähnyt samaa peittoa enää sen tapahtuman jälkeen ,enkä sitä ennenkään,olikohan pojan suojelusenkeli ollut asialla.Olen joskus jopa nähnyt poikani suojelusenkelin,hän oli ihmisen muodossa kylläkin..Hän oli lempeästi hymyilevä vanhempi täti.

kiinnostaa. kirjoitti:

Pahoittelu hyväksytty.:)

Jep. Autetaan toinen toistamme, jos vain voidaan.

Kuka saatana näitä juttuja oikein keksii? Ja tyhmät vielä uskoo kaiken?!

Eeva33 kirjoitti:

Kiva kuulla enkelikokemuksistanne! Itselläni ei ole varsinaista omaa enkelikokemuksta, mutta lapseni kautta olen saanut kokea sellaista. Aitini oli vasta saanut tietää sairastavansa vakavaa sairautta, jonka myötä oli tullut uskoon. Tyttöni oli silloin 6-vuotias ja oli ollut mummon kanssa ulkona, itse en ollut mukana. Lapseni oli nähnyt äitini vieressä kirkkaan hahmon kutsuen sitä enkeliksi. Kysyin, miltä se näytti. Hän sanoi, että se oli kirkas hahmo, jonka kasvoja ei eroittanut, mutta siivet sillä oli ja kirkkaanvalea puku päällä. Hetken aikaa se oli siinä ollut ja kun hän oli katseen kääntänyt ja katsonut uudelleen, se oli hävinnyt. Uskon, että se oli varmasti enkeli! Äitini parantui ja on voimissaan, kiitos Taivaanisälle siitä! Lapset sitä paitsi ehkä näkevätkin helpoimmin enkeleitä kuin aikuiset, koska ovat kaikille niin vastaanottavaisia ja luonnollisia. Ne eivät niistä aina välttämättä edes kerro, koska niille ne ovat luonnollisia kokemuksia.

Lue lisää

Lapsena näin myös vaalean hahmon, kasvoja ei erottanut. Valo joka hohti, ei ollut kirkas, eikä valkoinen, sellainen mitä ei ole olemassakaan. Näin sen yöllä, muutama päivä läheisen kuoleman jälkeen. Säikähdin ja käännyin karkuun, törmäsin seinään. Kun katsoin uudestaan, se oli hävinnyt. Ajattelin olleen viimeiset hyvästit...

enkeleistä kirjoitti:

Osuvasti katsoin juuri enkelin kosketus ohjelman ja sain tietää, että tämä vuosi on mulla enkelin kosketus vuosi kun on viime vuona puhjennut epilepsia ja usein kun kuljen koirani kanssa metsä lenkkejä niin tunnen välillä kuin mua kannettais tai kosketettais rinnasta pistävästi. Olen myös tuntenut helliä kosketuksia öisin tunnen kuin joku halaisi tai kantaisi kuin vauvaa.

ostin suojelusenkeli taulun ja kun kysyin, että saisinko nähdä oman suojelus enkelini niin se taulu alkoi hohtaa pimeässä tää tapahtui 99 ja taulu on lakannut hohtamasta 02 keväällä en tiedä olinko minä lapsenuskoisena niin vahva, että mielikuvitus teki tempun vai hohtiko taulu oikeasti. joskus vielläkin tulee sellainen olo kuin joku olisi lähellä en pelkää sitä kun mulla on lapsena alkunsa saannut lapsen usko jossa luota luojaan kaikkessa.

Lue lisää

Kyllä on lähellä, jos tunnet. Itsekin tunnen läsnäolon, tai kosketuksen välillä.

Niin...tai tuo ihminen "toimi enkelvoiman kannustamana"...tai enkeli toimi hänen kauttaan.

Enkelit voivat toki myös halutessaan ottaa ihmismuodon, mutta he voivat myös käyttää ihmisiä "välikappaleinaan".

jenny. kirjoitti:

Niin...tai tuo ihminen "toimi enkelvoiman kannustamana"...tai enkeli toimi hänen kauttaan.

Enkelit voivat toki myös halutessaan ottaa ihmismuodon, mutta he voivat myös käyttää ihmisiä "välikappaleinaan".

Lue lisää

Luulen että toimin välillä enkelin hommissa,
hyvin monet ihmiset,myös tuntemattomat
tulevat kertomaan minulle huolistaan ,joita vaikka
pelkästään kuuntelemalla voin auttaa,ja pari kertaa on ihan outo ihminen sanonut et olet
enkeli ja meitä on muitakin täällä,silloin olen
ollu vaan et täh..? onkohan muilla vastaavia
kokemuksia? ja enkelinä oleminen on aika raskasta
välillä.

jack74 kirjoitti:

Luulen että toimin välillä enkelin hommissa,
hyvin monet ihmiset,myös tuntemattomat
tulevat kertomaan minulle huolistaan ,joita vaikka
pelkästään kuuntelemalla voin auttaa,ja pari kertaa on ihan outo ihminen sanonut et olet
enkeli ja meitä on muitakin täällä,silloin olen
ollu vaan et täh..? onkohan muilla vastaavia
kokemuksia? ja enkelinä oleminen on aika raskasta
välillä.

Lue lisää

juu, kyllä on kokemusta tuosta enkelinä olemisesta. muista, että niitä voi aina pyytää antamaan tukea ja voimaa, jos tuntuu ettei omat voimat riitä. elämme vapaan tahdon maassa ja enkelit eivät voi auttaa ilman pyyntöä vaikka haluaisivatkin!!!
aiheesta löytyy myös kirjallisuutta.
itse teen jopa töitä enkeleiden kanssa, kun semmoista energia työtä teen. hymyilkää enkeleille ja valoa kaikille ja voimia sinulle jack74. voit myös suojautua negatiiviselta energialta ajattelemalla valkoista tai vaaleanpunaista valoa ympärillesi. valkoinen on tehokkaampi, mutta ei läpäise sitten juuri mitään energioita, vaaleanpunaisessa olet edelleen vastaanottava muiden energioille.

jack74 kirjoitti:

Luulen että toimin välillä enkelin hommissa,
hyvin monet ihmiset,myös tuntemattomat
tulevat kertomaan minulle huolistaan ,joita vaikka
pelkästään kuuntelemalla voin auttaa,ja pari kertaa on ihan outo ihminen sanonut et olet
enkeli ja meitä on muitakin täällä,silloin olen
ollu vaan et täh..? onkohan muilla vastaavia
kokemuksia? ja enkelinä oleminen on aika raskasta
välillä.

Lue lisää

Jep. Tiedän, mitä tarkoitat.

Ja se ON toisinaan erittäin raskasta...

Mutta muista, että teet hienoa työtä ja se on juuri sitä työtä, mitä Luoja haluaa meidän tekevän.:)

Nämä "enkelijutut" eivät ole mitään "skeptikkojen vakuuttelujuttuja"...!

Jumala ottaa ihmiseen yhteyttä enkelin välityksellä, kun kokee sen IHMISEN ITSENSÄ takia tarkoituksenmukaiseksi.

Wau... hieno saavutus.. kyl sellaisen ihmisen kuuluisi saada paljo kunniaa ja pyhimyksen arvon.mutta miten sellaisen todistat? kun näille jutuille jopa nauretaan.

jenny. kirjoitti:

Nämä "enkelijutut" eivät ole mitään "skeptikkojen vakuuttelujuttuja"...!

Jumala ottaa ihmiseen yhteyttä enkelin välityksellä, kun kokee sen IHMISEN ITSENSÄ takia tarkoituksenmukaiseksi.

Lue lisää

Kyllä täytyy olla päästään sekaisin kun alkaa jo nähdä kaikennäköistä harhaa enkelien muodossa. Kannattaa ottaa yhteyttä kunnan psykologiin (ei sitten enkelin väityksellä) ja varata aika satuhahmojen hätistely terapiaan.

Se saattoi olla jopa yksi arkkienkeleistä...tai sitten se oli joku heidän "alaisistaan".

jenny. kirjoitti:

Se saattoi olla jopa yksi arkkienkeleistä...tai sitten se oli joku heidän "alaisistaan".

mutta uskon myös siihen, että todellisesta arkkienkelistä hehkuu sellainen voima, että ihminen pelästyy. Ylienkelin kohtaaminen tavalliselle kuolevaiselle olisi liikaa? Jotenkin ei pitäis selittää liikaa asioita, tulee huuhaa-leima, haluaisin tietää kuin ihminen voi tuntea itsensä niin arvokkaaksi, että ylienkeli tulisi tapaamaan?

enkelikokemuksiin kirjoitti:

mutta uskon myös siihen, että todellisesta arkkienkelistä hehkuu sellainen voima, että ihminen pelästyy. Ylienkelin kohtaaminen tavalliselle kuolevaiselle olisi liikaa? Jotenkin ei pitäis selittää liikaa asioita, tulee huuhaa-leima, haluaisin tietää kuin ihminen voi tuntea itsensä niin arvokkaaksi, että ylienkeli tulisi tapaamaan?

Lue lisää

Käsittääkseni "ylienkeli Mikael" on lähettänyt itselleni viestin jo jokin aika sitten. Lisäksi olen kuullut "miespuolisen enkelin" telepaattisen huudon omassa huoneistossani jokin aika sitten.

Kyllä nämä ylienkelitkin voivat käydä tapaamassa ihmisiä. (Toki myös joku heidän "alamais-enkeleistäänkin" saattaa tehdä sen.)

Jeesus Kristus on Jumala ja Hän rakastaa sinua niin paljon että kuoli syntiesi sovitukseksi.Usko Jeesukseen niin saat elää ikuisesti!

Jumalan Valtakunnan enkelit esiintyvät suvereenisti, päivällä tai yöllä. Niiden tehtävä voi olla auttaminen tai viestin tuominen ym. Yölliset oudot "enkelikokemukset", jotka usein jäävät enemmän tai vähemmän epäselviksi, ovat tavallisimmin langenneiden enkelivaltojen puuhastelua. Ne olennot eivät yleensä kestä valoisassa ja kun eivät voi suoraan kertoa asiaansa, viestittelystäkin saattaa tulla konstikasta ja monivaiheista. Ihmisen ei kannata lähteä niiden juttuihin mukaan, ettei saa vahinkoa itselleen!

Usein ihminen tuntee tervettä pelkoa jo etukäteen, kun henkivallat alkavat puuhastella. Pelkäsitkö tuossa kokemuksessasi, vai olivatko tuntemukset neutraaleja tms?

kantsii olla kirjoitti:

Jumalan Valtakunnan enkelit esiintyvät suvereenisti, päivällä tai yöllä. Niiden tehtävä voi olla auttaminen tai viestin tuominen ym. Yölliset oudot "enkelikokemukset", jotka usein jäävät enemmän tai vähemmän epäselviksi, ovat tavallisimmin langenneiden enkelivaltojen puuhastelua. Ne olennot eivät yleensä kestä valoisassa ja kun eivät voi suoraan kertoa asiaansa, viestittelystäkin saattaa tulla konstikasta ja monivaiheista. Ihmisen ei kannata lähteä niiden juttuihin mukaan, ettei saa vahinkoa itselleen!

Usein ihminen tuntee tervettä pelkoa jo etukäteen, kun henkivallat alkavat puuhastella. Pelkäsitkö tuossa kokemuksessasi, vai olivatko tuntemukset neutraaleja tms?

Lue lisää

Jos kysymys oli minulle, en pelännyt. Itseasiassa tuntuu, että moni asia uskossani Jumalaan on siitä lähtien selkiytynyt ja vahvistunut. Rauhantunteeni on lisääntynyt. Silläkin hetkellä suhtauduin tilanteeseen oikeastaan ihmeellisen rauhallisesti, aivan luontevasti.

cnni kirjoitti:

Jos kysymys oli minulle, en pelännyt. Itseasiassa tuntuu, että moni asia uskossani Jumalaan on siitä lähtien selkiytynyt ja vahvistunut. Rauhantunteeni on lisääntynyt. Silläkin hetkellä suhtauduin tilanteeseen oikeastaan ihmeellisen rauhallisesti, aivan luontevasti.

Lue lisää

Olin 7v ja uudella polkupyörällä kouluun ajelemassa. Äiti oli kyllä ohjeistanut, millä puolella pitää ajaa, mutta en ihan ymmärtänyt, kun olin ns. molempikätinen. Ensimmäisellä luokalla opettaja tuli aina sanomaan, että ota lusikka/virkkuukoukku oikeaan käteen. Minä kun pidin vasenta kättä oikeana, kun sitä enemmän käytin. En sitten sisäistänyt liikenteenkään sääntöjä. Siinä sitten ajoin pyörälläni vasemmalla puolella tietä, kun näin mäen päällä traktorin tulevan. Mietin, että olenko nyt oikealla puolella ja päättelin, että pitää mennä toiselle puolelle tietä. Traktorin kuljettaja oli kuitenkin huomannut, että pieni koululainen ajaa tien väärällä puolella ja väisti tulosuunnaastaan vasemmalle ja samalla minä yritin tien toiselle laidalle. Allehan minä jäin. Traktori pysähtyi ja kömmin pyörien välistä tielle. Minkäänlaista pelkoa en ollut tuntenut koko aikana. Kuljettaja sen sijaan tärisi ja veti omituisen näköiseksi vääntyneen pyöräni traktorin alta. Pyörä jäi tien poskeen ja minä juoksin kouluun. Silloin iski kova pelko, että varmasti tulee selkäsauna, kun uusi polkupyörä on pilalla. Äitini tuli vähän ajan päästä koululle, supatteli jotain opettajan kanssa ja opettaja käski lähteä äidin mukaan. Selkäsaunan asemesta äiti vei minut sairaalaan ja siellä huomattiin hurja kuhmu takaraivolla. Itse en ollut tuntenut minkäänlaista kipua. Enkä tuntenut sen jälkeenkään. Selkäsaunaa en saanut, mutten uutta pyörääkään ihan heti. Vuosi oli 1962, jos jotakuta kiinnostaa katsoa, millaisilla traktoreilla silloin ajettiin.

Mistä muuten niin hyvä muisti. :-)

Aritta kirjoitti:

Mistä muuten niin hyvä muisti. :-)

Huippukokemus kuitenkin, sillä ne muistetaan herkästi. Kuka tuo huippukokemuksen aikana koetun ilon? Varmaan ilon enkeli. Huippukokemuksia voi sanoa siis enkelikokemuksiksi.

Beethovenkin sävelsi Oodin Ilolle Schillerin runoon. Hän taisi saada kerrankin makkaraa leivän päälle ja tuli siitä kai mahdottoman iloiseksi. :-)

oli yksi iso musta jenkkiauto taksina ja kun kerran aioin mennä taksilla kotiin sanoin että en sitten mene millään muulla kuin sillä ja sekunnin päästä se ajoi viereeni. Enkä edes ollut uskossa. :-)

Aritta kirjoitti:

oli yksi iso musta jenkkiauto taksina ja kun kerran aioin mennä taksilla kotiin sanoin että en sitten mene millään muulla kuin sillä ja sekunnin päästä se ajoi viereeni. Enkä edes ollut uskossa. :-)

Lue lisää

et olisi kyllä minkäänlaista uskoa tarvinnutkaan , kun seisoit jo mustan jenkkiauton etupuskurin kohdalla................. ( 1 sekunti !!! ) M :-)

!!! kirjoitti:

et olisi kyllä minkäänlaista uskoa tarvinnutkaan , kun seisoit jo mustan jenkkiauton etupuskurin kohdalla................. ( 1 sekunti !!! ) M :-)

siinä meni sitten kaksi sekuntia. :-)

Jokatapauksessa se ajoi viereeni heti kun olin esittänyt toiveeni.

Jännä juttu nuo sulat ja höyhenet:-)
Toissapäivänä kävelin töistä kotiin ja syystä olin miettinyt paljon arkkienkeli Mikaelia ja pyytänyt hänen suojelustaan koska tunsin että kodissani oli jotain "negatiivista" energiaa sillä kaikki näkivät painajaisia ja ovet paukkuivat ja lamput poksahtelivat rikki. Pyysin apua siihen kauhuntunteeseen mitä kotona olo herätti. Myös meillä käyvät vieraat saivat aina kylmiä väreitä ja jopa alivuokralaiseni joka on lakimies sanoi ettei voi enää asua meillä että hänen huoneessaan tapahtuu jotain outoa eikä hän osaa sitä sen kummemmin selittää. Tätä jatkunut puolisen vuotta.
Koskettelin vaistomaisesti lasista enkeliä jonka sain "turvakseni" ystävältäni ja pyysin mielessäni apua ja jonkin merkin siitä että minua oli kuultu.
Kappas, tietty kuikuilin ympärille nähdäkseni höyheniä ja nauroinkin itselleni miettiessäni että se ei ole ihme jos niitä löytyy torilta ja kaduilta koska lokit, pulut ym. niitä tiputtelee jatkuvasti. Astuessani sisään kauppakeskukseen ja mennessäni eteisvälikköön ja siitä edelleen liukuovista sisään edessäni oli n. 10 cm suuri valkoinen sulka. Jähmetyin paikalleni ja mietin että onko totta vai sattumaa ja jotenkin tuli sellainen tunne että tämä on se merkki. Sanotaanhan että näitä löytyy sellaisista paikoista mistä ei pitäisi. Olin siis koko 8 minuutin matkan miettinyt ja pyytänyt ja anonut enkeleiltä apua kodin ilmapiiriin.
Sen jälkeen ei ole painajaisia kukaan nähnyt ja hengailu kodissa vähentynyt eli saa nyt nähdä kauan tätä rauhaa kestää.
Aurinkoista viikonloppua!

Niin ja sitten vielä toinen enkelikokemus. Pienempänä olin kaverilla käymässä ja oli syksyä ja illat oli tosi pimeitä. Normaalisti äiti tuli mua vastaan kun tulin kotiin mutta tällä kertaa ei päässyt tulemaan. Pelkäsin pimeää kauheasti ja päätimpä laittaa silmät kiinni (älyttömän tyhmä idea) ja ajoin siis pyörällä. noin 800metrin matka silmät kiinni sujui mutkitta. Ettei vaan ois ollu enkuli ohjaustangon säätelijänä:)

Enkeli voi ilmestyä myös valona tai "kipinänä" joskus jopa ihmisen muodossa. Olen kuullut monesti kertomuksia ihmisiltä että hädän keskellä jokin henkilö tulee auttamaan, ja sitten tämä henkilö häivää kuin tuhkatuuleen.

Kyllä voi

Kävin kaukana olevassa tavaratalossa useita kuukausia, kun kyttäilin tarjouksia vaatteista ja löysinkin paljon. Ihmiset hiukan nauroivat, olin itsekin vähän ihmeissäni tästä hankintahysteriasta.
Sitten tapasin vanhan tutun, hän oli menossa Alkoon. Kummallisella tavalla tuntui kuin häntä uhkaisi joku vaara. Selitin ettei hän varmaan sais kun on pohjia, olisi parasta kun minä käyn siellä hänen puolestaan, hänen pitäisi tulla samaan paikkaan kuin minunkin.
Istuimme puistonpenkillä, hän oli kauhistuneen oloinen mutta emme puhuneet.
Toisella kertaa joku yritti hyökätä kimppuun kahvilan ulkopuolella, satuin sinne yhtäaikaa ja tyypit kaikkosivat.

Joo ihana Lorna.luen uudelleen hänen kirjaansa Toivon Enkeli hänellä on monta kirjaa .Olen käynyt kahdesti hänen tilaisuuksissaan Helsingissä...Hän on pienestä asti nähnyt ja puhunut Enkeleiden kanssa.