Täälläkin on lunta, pikkupakkanen, kymmenisen astetta ja aurinko paistaa. Lähden kohta liikenteeseen, lienee helpompaa kuin lähimenneisyydessä, kun on ollut lumituiskuja. Asun lähellä yhtä maamme valtaväylistä. Keskiviikkona minusta oli tosi hankala keli ja eikös yhdessä paikassa, jossa tie on suora, ei ole mäkiä, oli tapahtunut taas onnettomuus. Peräänajo, siis ei ollut riittävää etäisyyttä. Tämä on niin valtavan yleistä ja vaikka olisi millainen keli, niin satasta pitää painella kahdeksankympin alueella. Ja sitten nopeasti eteen, että ohiajettu saisi loskat ja lumet tuulilasin tukkeeksi.
Maailma on kaunis
sinihelmikki
8454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos kerran ajat nopeusrajoituksen mukaan, ehkä aavistuksen verran ylikin, ja silti toinen auto on takapuskurissa kiinni, silloin kannattaa pestä omaa tuulilasiaan täysillä vesisuihkeilla. Pian takana roikkuva pidentää välimatkaa, sillä hän saa sinunkin vesisuihkusi silmilleen. Se on myös huomautus takana tulevalle väärästä ajotavasta.
Keuliminen huonolla säällä on ikävää todella. Ja kun itse on suurin ponnistuksin päässyt irti liian kovista vauhdeista, joista pidin aikoinaan tosi paljon, on ikävää, kun joku yrittää pakottaa nostamaan nopeutta.
niin pissapoikaa en niin hanakasti käyttele. Viime keskiviikkona tulin ykköstietä pääkaupunkiin ja mielestäni keli oli tosi vaikea, lunta pyrytti ja tie oli liukas. Tuntia myöhemmin paikalla, jossa usein kolisee, oli tapahtunut nokkakolari. Takana ajava ei ollut pitänyt turvaväliä, edelläoleva oli kääntynyt ja takana oleva oli joutunut vastaantulevien kaistalle. Helsingissä oli suolattu ja sohjoa lenteli ympäriinsä. Pissapoika olikin tyhjä, onneksi selvisin perille ja voin täyttää sen. Eilen taas moottoritiellä ihmiset ajelivat ohi, itse tyydyin hiljaisempaan vauhtiin ja pidin turvavälin. Aina joku kiilasi eteen. Itse, jos ohitan, painelen ohituskaistaa kunnes en häiritse takana olevia. Roiskuuko nesteet tosiaan niin pitkälle, itse yritän jarruilla viestitellä, että liian lähellä olet.
Aloimme mieheni vielä eläessä sen, ja olen jatkanutkin, tuntuu, että hän katselee pilven päältä minun räpellystäni väylillä.
Melko lähellä asuva kaveri on joskus sanonut, että mennään ensi kerralla hänen autollaan, sillä molemmat bagit mahtuvat sinne hyvin.
Hänellä on vauhti suonissaan, ajotapa on siekailematon ja röyhkeäkin välillä. Olemme saaneet vedet tuulilasiin joskus, kun välimatka on jäänyt minimiin edelliseen autoon nähden.
Viime aikoina minulle on kyllä aina paluumatkaksi sattunut asiaa matkan varrella oleviin Martinsillan kauppoihin, joten olen ajellut omalla autollani maltillista vauhtia. :D
Vain ulkopaikkakuntaiset törtöt. Kelillä kuin niitä sitten kiskotaan harva se päivä ojanpenkoista. Ja aina on ollut tienpitäjän vika. Ratin ja penkin välissä on istunut mestarikuski.
Hauskaa tuo tilastointi - maantiellä puolet ajajista ajaa keskimääräistä "huonommin". Jos pidetään galluppia, 90 % väittää ajavansa paremmin (huokaus)
Miten autolla ajokin muuttuu mukavaksi kun ei ole enään KIIRE. Voi silti ajaa rajoitusten mukaan,ja ottaa myös kanssa autoilijat huomioon.
Täytyy noita kaahareitakin ymmärtää heillä on se entinen turha kiire joka meiltä on jäännyt taakse.
Osuitpa asian ytimeen.Linja-autokuskina voin vahvistaa teoriasi. Kun linjalla on olevinaan kiire, alkaa ajamaan nykien ja nopeita kiihdytyksiä sekä tiukkoja jarrutuksia käyttäen, on se oma ajotapa, joka nostaa tressipistettä, itsellä sekä muulla liikenteellä.Tuntuu, ettei kukaan osaa ajaa oikein. Kaikki edessä ajavat vain matelee. Vain aika rientää liikaa.
Kun saan tilanteessa sen itselleni tolkutettua että ajapas ukko rauhallisesti, ei se päättäri mihinkään karkaa,niin alkaapa ajotapakin muuttua.Jostakin syystä matka kuitenkin joutuu paremmin, miellyttävämmin ja vähemmän tressaten niin itseä kuin matkustajiakin.Tasainen, ENNAKOIVA liikennekäyttäytyminen nopeuttaa matkantekoa, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.
Liikenteessä on todella paljon kiinni asenteesta.On tietty joukko "herrasmiehiä", joille auto ja akka on kuin punainen vaate härälle. Itse olen liikennettä seurannut sieltä vähän korkeammalta, kun henkilöausta näkee, eli leipä on ollut maantieltä kerättävä.Kyllä linja- ja raskaan liikenteen ammattilaiset kunnioittavat muuta liikennettä aivan toisella tavalla, kun ns. sunnuntai autoilijat. Ne raskaat ajoneuvot ei ole tiellä "leikkikaluja", eikä kuskit leikki-ikäisiä. Hatunnosto sekä linja, että rekkakuskeille.