Kokemuksia maasta

Palasin juuri eilen runsaan kahden viikon matkalta uudesta seelannista. Kerään tähän vinkkejä ja kokemuksia matkani varrelta (josko niistä olisi jollekin jotain hyötyä. Lisään tuohon jatkoksi tietoja/juttua tarpeen tullen jos huomaan/muistan jotain unohtuneen:

Kuten jo aiemminkin täällä on todettu, ovat etelä- ja pohjoissari kuin kaksi eri maailmaa. Pohjoissaaren kuvaa hallitsevat tulivuoret, geysirit sekä kuumat lähteet. Etelä-saaren korkeat Alpit ja jäätiköt sekä alarinteiden sankka sademetsä taas luovat oman, varsin erikoisen kuvan eteläsaaren luonnosta. Myös luonnonvaraisiin, varsin eksoottisiin eläimiin törmää eteläsaarella hyvin todennäköisesti. Itse bongattiin matkan varrella niin kiivilintu kuin muita alueen ”tipuja”, kea-papukaijoja, merileijonia ja hylkeitä sekä erilaisia sorkkaeläimiä (vuorikauriita, hirviä, peuroja yms.). Pingviineitä näimme vain niistä varoittavissa liikennemerkin mutta itse lintua emme yrityksistä huolimatta nähneet :(

AUTOILU:
Vasemmanpuoleinen liikenne tekee autoiluun oman haasteen. Pohjoissaarella liikenne on paikka paikoin varsin vilkasta, mutta eteläsaarella saa pääasiassa ajaa ylhäisessä yksinäisyydessä.
Bensiinin hinta oli n. 1,35-1,40 NZD/litra eli n. 0,70 € litralta. Vaikka vuoria on paljon ei tunneleita ole juurikaan niihin louhittu, vaan tiet kulkevat serpentiininä vuorien rinteillä. Tiet ovat usein hyvin kapeita ja erittäin mutkaisia joten keskinopeus jota turisti voi ajaa on noin 60 km. tunnissa. Paikalliset kyllä kaahaavat ”sataa” mutta niiden vauhtiin ei kannata lähteä. Moottoriteitä ei tapaa kuin pohjoissaarella ja sielläkin hyvin harvakseltaan. Onneksi teiden pientareilla ei kuitenkaan ole aitoja (paitsi vuorilla) joten pieni penkalle ajo ei tee haittaa kellekään. Joskus se on jopa suositeltavaa jotta takapuskurissa hermoilevat paikalliset pääsevät ohitsesi.
Vuoristoteillä on taipumus olla hyvin kapeita sekä varsin mutkaisia. Mutkista kertova liikennemerkki jäi osittain mysteeriksi, sillä siinä on mutkan kuva sekä kaksinumeroinen luku. Sen verran opimme, että mitä pienempi luku, sen jyrkempi mutka. Varsinkin ”kaksivitoset” ovat varsin jyrkkiä ja törmättiimpä yhteen ”viiteentoistakin”. Se se vasta mukava (?) kokemus oli = yksi kaista vuoren rinteeseen louhittuna, vieressä kymmenien metrien pudotus, ei kaidetta eikä mutkan taakse nähnyt että tuleeko sieltä joku. Piti mennä tuurilla ja uskokaa pois, kyllä pelotti.
Liikennemerkit ovat hyvin samankaltaisia kuin meillä, poikkeuksena yksisuuntaiset sillat joissa on etuoikeutetun ajosuunnan osoittava merkintä. Parkkipaikkoja osoittava merkintä on myös hieman erilainen: Sininen suorakaide jossa on iso P ja sen alla jokin luku. Esim. P 10 tarkoittaa, että siinä saa pysäköidä 10 minuuttia ja P 120 että aikaa on 120 minuuttia jne… Liikenneympyröissä on kaistaan maalattu merkintä siitä, mihin kaistalle tulee kulloinkin sijoittua sen mukaan mihin olet menossa. Liikenneympyröissä on myöskin tapana pitää vilkkua päällä, toisin kuin meillä jossa vilkulla vain osoitetaan vasta kun ollaan poistumassa liikenneympyrästä. Taksikuski antoi meille myös hyvän neuvon: Aja aina (kuin se vain on mahdollista ja kaistoja on enempi samaan suuntaan) vasemmalla kaistalla ja seuraa oikealla puolella olevaa/tulevaa liikennettä. Sinä olet vastuussa jos sattuu kolari oikealta tulevan kanssa, vasemmasta ei siis tarvitse juurikaan välittää.
Tieviitojen opasteet ovat hyvät. Niiden perusteella kyllä löytää perille, mutta suureksi avuksi osoittautui maan tieverkosta laadittu n. 100-sivuinen kartasto. Siinä oli kaikki suuremmat kaupungit erillisinä karttoina ja mikä parasta: Siihen oli merkitty myös kaupunkien kaikki yksisuuntaiset kadut ja niiden ajosuunnat. Näin ollen mm. ajo. muuten hyvinkin haasteellisessa Wellingtonissa olisi ollut täyttä tuskaa. Siellä kun kadut ovat pääasiassa yksisuuntaisia. Suosittelen siis ko. tyyppistä kirjaa ihan jokaiselle siellä autoilemaan aikovalle. Tässä kohtaa pitänee mainostaa, että myyn kirjani ;) ja jos kiinnostusta löytyy, ota yhteyttä.

MAJOITUS:
Edullista. Reppumatkailija yöpyy hostelleissa n. 10-15€/yö. Jos kuitenkin haluaa hieman parempaa, mm. motellit ja leirintäalueilla vuokrattavat mökit/majat maksaa noin 45NZD – 120NZD yöltä (ja niihinhän majoittuu koko porukka samalla hinnalla) eli n. 23€ - 60€. Hotellihuoneista joutuu pulittamaan 80NZD – jopa 300NZD. Huomioitavaa oli, että mitä etelämmäs meni, sen kalliimmaksi kaikki kävi. Suosittelenkin, että jos matkassa on kaksi tai useampi henkilö ja etsitte majoitusta, etsikää aina ensin leirintäalueiden mökkejä tms. sillä niiden varustelutaso oli hyvä ja yleensä jopa parempi kuin hotellihuoneiden, mutta hinta vain murto-osa hotellimajoituksesta. Tässä kohtaa täytyy mainita mielestäni yksi ehdoton löytö: Paikka on Arrowtown, lähellä Queenstownia. Ajoaika Queenstowniin on vain n. 15min. ja paikkana rauhallinen. Löydettiin sieltä motellimajoitus (niin perhe sitä itse nimitti) 120NZD/yö. Kyse oli kolmen huoneen täysin varustellusta asunnosta ja FANTASTINEN näkymä suoraan alpeille olohuoneen ikkunasta. Huoneistoon majoittuu jo isompikin porukka samalla vuorokausihinalla. Tässä paikan osoite: Ben View Motel (Marion & Bruce Patton), 40 Berkshire St. Arrowtown.

RUOKA:
Hyvin brittityyppistä. Lisämausteen antaa meren vaikutus eli kalaa yms. on hyvin saatavilla ja ne ovat aina tuoreita sekä ERITTÄIN maukkaita. Lammasta on tietty myös tarjolla runsaasti. Ruoka oli edullisempaa kuin suomessa. Tupakoiville on kuitenkin huonoja uutisia: Tupakka oli varsin kallista; En muista mitä aski maksoi koska emme itse tupakoi. Alkoholi oli suurin piirtein suomen hinnoissa, paitsi olut joka maksoi hieman vähemmän kuin täällä.

TULLIKÄYTÄNNÖT:
Ne sitten ovatkin oikea harmistuksen paikka. Jo maahan mennessä on täytettävä ”kolmannen asteen kuulustelukuponki”. Siinä kysytään monen monituista asiaa mm. sitä, oletko ollut viimeisen 30 vrk:n aikana kosketuksissa johonkin eläimeen tai sen läheisyydessä, esim. koira, kissa jne. Maahan ei muuten kannata viedä mitään elintarvikkeita tms. tai mistään luonnonmateriaaleista valmistettuja esineitä. Esimerkkinä: minun kengät desifioitiin tullissa jottei kenkien pohjassa kulkeudu mahdollisia tautien tms. aiheuttajia maahan. Kerran käytössä ollut teltta riivittiin auki ja oli lähellä etten saanut sitä enää lainkaan takaisin. Kassit pengottiin, läpivalaistiin ja vielä uhkailtiin 10 000 NZD:n sakoilla jos kaikesta huolimatta löytyy jotain mitä ei maahan saa tuoda ja et sitä itse osaa/huomaa heille kertoa. Tuosta syystä annan kullan arvoisen vinkin: Kun tulette siihen kohtaan jossa pitää valita se, meneekö tullin punaiselle vai vihreälle puolelle, valitkaa se punainen. Ne kyllä penkoo kaiken mutta ei siitä silloin saa sakkoja koska olet ainakin rehellisesti yrittänyt mennä oikealle laidalle. Sama homma on sitten taasen kuin lähdet maasta: Täytät sen kyselykaavakkeen jossa kysellään nyt seuraavan vuoden suunnitelmia yms. ja menet sinne tulliin. Maasta kun ei saa viedä poiskaan päin mitään em. tyyppisiä esineitä/tavaroita jos et pysty todistamaan, että olet ostanut ne jostain maan sisältä. Itse ostin mm. pauaa sellaisenaan sekä mustapuun siemeniä. Periaatteessa niidenkin vienti maasta on kielletty, mutta kun itse menin tullin ”punaiselle linjalle” ja tavarat heille eteen levitin, sain pitää siemenet ja simpukan.