Lapsi puree miten

muistutti vain minua siitä, että kaikki eivät todellakaan ymmärrä millaista on elämä ns. poikkeavan/hankalan lapsen kanssa.
Ymmärrän mielipiteesi asiasta, jos sinua tultaisiin puremaan, kukapa sitä haluaisi... mutta ikävä kyllä siitä et voi syyllistää vanhempia... vika ei todellakaan ole vanhemmissa!
Elämä ei ole helppoa adhd-lapsen kanssa...kokemusta on ja meillä myös lapsi puree...kauppaan menen nykyään yksin jos vain mahdollista...
Voi elämä suututtaa nyt niin etten edes tiedä mitä kirjoittaisin, parempi kai pysyä hiljaa etten tule päästäneeksi sammakoita!

että vanhemmat kehotti purevaa lasta puremaan itseään, ja yhtä kovaa. Siihen loppui puremiset, kun tajusi miten se sattuu.

Pieni lapsi puree muita
Kysymys:

Olen perhepäivähoitaja. Ryhmässäni on puolitoistavuotias lapsi, joka toistuvasti ja varoittamatta puree muita lapsia. On kielletty, komennettu, otettu pois tilanteesta, toruttu ja kehuttu hyvän käytöksen johdosta. Lapsi ei välitä näistä. Hän syö ja nukkuu päiväunet hyvin sekä pitää muiden lasten seurasta. Kuitenkin hän saattaa juuri kesken hellyyshalauskohtauksen iskeä hampaat toisen lapsen olkapäähän. Joskus tuntuu siltä, että lapsi vasta innostuu, jos sattuu kuulemaan toisia lapsia varoitettavan hänen puremisesta. Muut lapset (1-3v) lähtevät lasta karkuun jos vain pääsevät. En voi laskea lasta kädestä irti hetkeksikään. Myös äiti komentaa lasta ja yrittää valvoa ettei poika purisi. Miten toimia?

Vastaus:

Pienen lapsen puutteellinen tunteiden ilmaisu
Pienen lapsen - tyypillisesti juuri 1,5 - 3 -vuotiaan - pureminen liittyy kehittymässä olevien tunnetaitojen ja sosiaalisen käyttäytymisen säätelyn ja ilmaisemisen vaikeuteen. Lapsen tunteiden ilmaisu on vielä tässä vaiheessa hyvin puutteellista ja kanavoituu näin alkukantaisesti. Tällaista saattaa ilmetä sekä stressitilanteissa kuten pelon, huolen, kiukun, avuttomuuden hetkellä että myönteisissäkin tilanteissa ja kohdistua parhaaseen leikkikaveriin. Eli lapsella esiintyy yhtä aikaa ristiriitaisia tunteita - tykkäämistä ja vihaisuutta. Pienen lapsen pureminen menee ohi lapsen tunneilmaisujen ja sosiaalistumisen kehittyessä yleensä muutamassa kuukaudessa.

Yhdessä vanhempien kanssa
Avoin keskustelu vanhempien ja muiden osapuolten kanssa on tärkeää. On syytä selvittää, että tämän ikäisen lapsen puremista ei pidetä poikkeavana ilmiönä eikä ole kasvattajan huonoutta. Tilanteessa tarvitaan uskoa, luottamusta ja ymmärrystä selviytyä johdonmukaisesti toimien yhdessä.

Yhdessä rauhallinen tilanteen analysointi on kaikkien kannalta paikallaan. Tällöin on hyvä miettiä, millaisessa tilanteessa puremista on ilmaantunut, mitä tapahtui ennen, oliko lasta huomioitu, ketä oli paikalla, mitä aikuinen oli tekemässä jne. Kannattaisi pitää jonkinlaista kirjaa tilanteista ja pohtia löytyykö tilanteelle jotakin yhdenmukaisuutta, johon voitaisiin vaikuttaa lapsen tukemisessa. Lapsen paikalla ollessa tulisi asian käsittelyä kuitenkin välttää.

Tilanteen yli auttaminen
Koska lapsen omien sisäisten tunnetilojen ja erilaisten syy-yhteyksien hahmottaminen ja ymmärtäminen on vasta kehittymässä, niin lapsi tarvitsee vielä jatkuvan yhteyden läheiseen merkitsevään aikuiseen. Aikuisen tehtävänä sanottaa tunteita sekä antaa vaihtoehtoisia malleja sille miten selvittää vaikeitakin asioita yhdessä. Lapsi kyllä ymmärtää, vaikka ei ehkä vielä osaa itse sanoa.

Käytännössä puremiseen tulee kuitenkin reagoida nopeasti sanomalla EI! ja nostamalla lapsi pois toisten luota omaan leikkiin tms. Katsekontakti suoraan lapsen edestä, kun hänen kanssa puhutaan. Lapsen tulee oppia, että toisia lapsia ei saa purra, ei lyödä eikä tehdä muutakaan pahaa. Tämä on ehdoton ja siksi siihen pitää napakasti puuttua. Kiristyneen tilanteen johdosta olisi hyvä luoda myönteinen ilmapiiri ja kaikille lapsille positiivisia kokemuksia yhdessäolosta. Tässä rauhalliset hoitajan ja lasten yhdessä tekemiset, hellimiset ja leikit, joissa voi huomioida myönteisesti kaikkia lapsia, ovat paikallaan.

Olisiko hyvä myös välttää tiettyjä sanoja, jos lapsi innostuu niistä? Jos mahdollista, niin voisi myös joissakin tilanteissa jättää puremistilanne huomiotta ja huomioida vain hyviä tilanteita.

Yhteydenpitopuhe ja äidin läsnäolo hoitopäivän aikana lisää turvallisuutta
Pienen lapsen hoidon aloitusvaiheessa olisi äidin ja lapsen tutustumis- ja sopeutumisajan oltava riittävän pitkä. Tällä on voitu lisätä lapsen turvallisuuden tunnetta, vähentää stressiä ja ennaltaehkäistä ja vähentää ongelmakäyttäytymistä. Lapselle on hyvä kertoa, mihin äiti on mennyt ja mitä hän tekee päivän aikana. Hoitaja voi puhua lapselle vanhemmista pitkän päivän aikana. Äidin kaulahuivi tai t-paita on monelle taaperolle ollut suuri tuki ikävään.
Äiti voisi tulla uudestaan tutustumaan hoitopaikkaan, viettämään aikaa lapsen ja hoitajan kanssa.

Kannattaa välttää
Lapselle ei pidä suuttua tai sanoa häntä tuhmaksi. Selkeä ja vahva kieltoilmaisu sekä ottaminen tilanteesta on toimivaa. Tämän ikäinen lapsi ei ymmärrä eikä yhdistä ns. rankaisuja tekoonsa siten kuin me ymmärrämme. Hyväksyttyä tunneilmaisuja ja sosiaalisia taitoja oppiakseen tulee lapsen saada vastaavasti kokea itse myönteisiä kokemuksia ja malleja toisilta lapsilta ja häntä hoitavilta aikuisilta.

Muut lapset
Lapsiryhmässä kannattaa sopia uudelleen kaikkien lasten läsnä ollessa pelisäännöistä ja pyrkiä lisäämään ymmärrystä pienempiä kohtaan, jotka eivät vielä osaa jotakin taitoa. Lapsiryhmässä on todettu hyväksi keinoksi huomioida lapsi, jota on purtu ja lohduttaa häntä paijaamalla. Samalla purevalle lapselle selitetään, että toiselle kävi kipeää. Näin lapset oppivat myös luottamaan aikuisiin hädän hetkellä ja saavat kokemuksia oman empaattisuutensa heräämiseen.

Hoitajan toiminta
Hoitajan oma rauhallinen, päättäväinen toiminta ja tilanteen yli auttaminen provosoitumatta tilanteen tuomasta ahdistuksesta on lähtökohta tilanteen rauhoittamiseksi vähitellen. Kaikille lapsille miellyttävän ilmapiirin luominen on kuitenkin lasten hyvinvoinnin kannalta tarpeen. Turvallisen ja miellyttävän tunnelman luominen ja toivotun ja odotetun käyttäytymisen toimintamallien luomiseksi ja vahvistamiseksi on sanallinen tunteiden ilmaiseminen ja oma kielen käyttö tukemassa lasten oman tunneilmaisun ja kielen kehittymistä.

Kokonaistilanteen arviointi on hyvä, koska silloin voidaan pyrkiä ennakoimaan mahdollinen yllättävä pureminen. Tilanne vaatii herkkyyttä lasten havainnoinnissa ja valpasta valvontaa, josta syystä myös työnohjaukselliset keskustelut ohjaajan kanssa tukisivat hoitajan voimavaroja turvallisen lasten hyvinvointia tukevan ilmapiirin luomisessa.

Kysymyksen kokosi Paula Korkalainen ja keskusteluun osallistuivat Leena Liukkonen, Tarja Lund, Eeva-Liisa Kronqvist, Christel Sandell ja Helinä Pyköläaho.