Teoriani eri ulottuvuuksille

Jokainen negatiivinen ajatus on merkki energiakentän häiriöstä.

Jotain samanlaista minunkin mieleeni on silloin tällöin tullut. Joskin en ole niitä sen syvällisemmin ajatellut. Olisko olemassa joku yleisuniversaalinen tietoisuus joku ajatus energia, jumaluus jonka kanssa ihmisen aivot pystyvät olemaan yhtä sitä ihmisen tiedostamatta. Ainakin tämä selittäis monia selittämättömiä kollektiivisiä ja muitakin tapahtumia. Tämä positiivinen "voima" ohjaa silloin kaikkia elollisia olentoja kehittymään oikeaan suuntaan.

Mun käsityksen mukaan on kaikki se minkä jotkut kieltää, olemassa. Ihmisen järjen kapasiteetti kun ei riitä älyämään, käsittämään niin valtavaa, kuin on eri olevaisuuden tasojen summa. Siis eri tasoja on niin hiivatin paljon, että kukaan "Skeptikkokaan" ei voi ikinä sanoa suoraan, että toi on huu haata, koska tota noin, ne lukemattomat eri tasot riittää kyllä käsittämään kaiken sen, minkä kenenkään pienen ihmisen kapasiteetti ei osaa kuvitellakkaan, ellei ole sitten jokin tosi pitkälle kehittynyt mestari sielu. Näin ollen on turhaa väittää, että jotakin ei ole vaan sen takia ettei itse ole niitä älynnyt, tiennyt,nähnyt.

Skeptikoilla, itseasiassa kaikilla on sitä jotain jota ei nyt juuri tajua, että on olemassa, mutta on kuin onkin, koska siis tää on aika yksinkertanen juttu, mutta ehkä vaikea tajuta, että ei ihmisten äly kapasiteetti ole mikään raja jollekin suuremmalle, ihminen vain "esim" saattaa luulla olevansa maailman eniten asioita nähnyt, kokenut olento, mutta se ei ole, niinpä on säälittävää väittää vaikkapa, että olemme yksin maailmankaikkeudessa. Sama pätee kaikkeen, mitä vain voimme kuvitella, että voimme säälittävästi väittää, kivenkovaa ettei jotakin ole. En nyt tarkoita sitä, että valkokankaan läpi voisi päästä "akuankka" piirretyn sisään, vaan tarkoitan kaikkea mitä noin muulla tavoin, eli erilaiset ulkomuodot, kyvyt, yms.mahtuvat ympärillemme, sillä mitään tyhjää kun ei ole, se tyhjyys,tietämättömyys on vain meissä itsessämme.

Nyt saatto tulla vähän sekava, mut olkoon.

Tuohon suuntaan minäkin uskon. En ole vain ajatellut, että nämä maailmat olisivat rinnakkaisia. Jokin yleisuniversaalinen tietoisuus on olemassa. Jotkuthan esim. hypnoosissa muistavat edellisiä elämiään.

Mielestäni kuollessamme sielu lähtee tilaan joka on meidän oikea tietoisuutemme ja olemuksemme. Sieltä sitten jonkin ajan kuluttua (abstrakti aika), siirtyy taas uuteen elämään.

Onhan meillä jokaisella ehkä outojakin mieltymyksiä, joita ei voi selittää millään, etteivät vain juontaisi jostakin edellisestä tasosta. Joku voi olla hyvinkin ihastunut jonkin maan kieleen, vaikka ei ole koskaan käynyt siellä? Tai jotain kiinnostaa vain tietynnäköiset ihmiset?

Samojen ihmisten kanssa joudumme yhä uudelleen ja uudelleen tekemisiin, voivat olla eri rotua tai sukupuoltakin. Uskon, että on olemassa erilaisia tasoja, joita meidän jokaisen on käytävä läpi jotta kehittyisimme. Tässä elämässä jatkamme siitä mihin viimeksi pääsimme. Ja jokaisen on käytävä pohjalta ylöspäin.

Enkelit voisi kuvitella tulevan niiltä ylemmiltä tasoilta, heidän tehtävänään on tietoisuuden tasolla valvoa ja ohjata tekemisiämme, kyllähän me aina jotain päätöstä tehdessä mietimme kummin päin valitsisi!

Unesta sanotaan, että se on kuoleman veli. Silloin ladataan akkuja ja kuka tietää vaikka oltaisiin tietämättämme yhteydessä johonkin suurempaan tietoisuuteen.

Jotakuinkin noin olen minäkin ajatellut. Myös tunne ns. toisen tason vahvasta läsnäolosta, aaveiden näkeminen ja muut vastaavat ilmiöt voisivat todellakin johtua eri ulottuvuuksien osittain yhtaikaisesta konkretisoitumisesta. Herkillä ihmisillä ulottuvuuksien havainnointi on yleisempää. Teoria sopii myös astrologiaan: astrologisten transiittien (planeettojen kulminaatiot) joskus hyvinkin yllättävät toteutumistavat ja variaatiot eri ihmisillä - ja eri ulottuvuuksissa - selittyisivät tämän kautta aika pitkälle. Tällä teorialla kumottaisiin termi "yliluonnollinen" kokonaan, ja turhahan se onkin.

Omalla kohdallani näihin teemoihin johdatteli aikoinaan Thorwald Dethlefsenin erinomainen kirja "Kohtalo on haaste". Suosittelen luettavaksi kaikille Etsijöille!

Itse naen asian seuraavasti: Olemme syntyneet useampia kertoja joko talle planeetalle tai jollekin toiselle planeetalle.

Entisista elamistamme johtuen saatamme omata tiettyja luonteenpiirteita tai taipumuksia tiettyihin asioihin.

Entisista elamistamme on myos saattanut jaada jotain "velkaa" maksesttavaksi, joka sitten saattaa "tasapainottua" taman elaman aikana joko esim. liikenneonnettomuuden tuoman vamman vuoksi tms...

Tai sitten joudumme tassa elamassa murhatuksi, koska olimme ehka itse murhaajia aikaisemmassa elamassa tms...

Ulottuvuuksia on toki useita, mutta itse nakisin asian niin, etta ns. "henkimaailmalla" on oma ulottuvuutensa ja meilla "maapallon asukeilla" on oma ulottuvuutemme eli oma taajuutemme.

Joskus nama "taajuusrajat" menevat paallekkain ja siita aiheutuu silmin ja korvin havaittavia ilmioita.

kirjasesta lainattua tekstiä.

No onha näitä teorioita. Tästä rinnakkaistodellisuudesta taas, että jos kaikki rinnakkaistodellisuudet ovat eri sattumien summa. tällä just viittasin miten kirjoittaja esitti ton kolari teorian, eli se tapahtuma muuttaa omalla osallaan tulevaa. Eli se sponttaanisti lähti ajaa sitä autoo, se oli sattuma. Tai vaikka tämä: löin juuri käteni spontaanisti niin kovaa seinään että oikein koski, sekin luultavasti vaikuttaa tulevaan olmalta osaltaan. Mutta jos sattumaa ei olekkaan olemassa ja kaikki onkin lähtenyt liikkeele universumin alkuräjähdyksestä. Tässä käytän esimerkkiä dominomallisesta ketjureaktiosta, todella pitkästä ja monimutkaisesta sellaisesta. Tämän teorian pohjalta sponttaanit teotkin ovat jonkin aiheuttamia. kuten oli pakko tehdä jotain spontaania ja ajatusmaailmani oli sillä mallilla että päätinkin lyödä seinään. Kaikki atomin osastenkin värähdykset vaikuttavat maailmaan ja ihmisen persoona ja kaikki ihmisen mielessä on vain perimän ja ympäristön vaikutuksen synnyttämää. Miettikää tätä, itse en vieläkään tiedä kantaani olen vain teorioitsia.