Hei nuoret ja lasten vanhemmat!

vanhus kai jo

Olen itse syntynyt vuonna 1956. Olin pulleahko poika kansakoulun alaluokilla, mutta aikuistuttuani normaaleissa mitoissa (187/82).
Nykyään liikun kohtuullisesti. Välissä oli toki hullun kuntoilun vuodet. (50 maratonia, huh!)
Edelleen harrastan jotain liikuntaa päivittäin.

Vähän surullisenakin olen huomannut, että käydessäni uimasssa kunnan ylläpitämällä uimapaikalla siellä näkee lähes poikkeuksetta lapsia, etenkin poikia, joilla hirveät makkarat vyötäröllä.

Eihän tämä ole varmaankaan näiden lasten oma vika, mutta vanhemmat voisivat hieman kontrolloida lasten ruokailua ja herkkupalojen napostelua. Kun tästä näille lapsille/nuorille koituu tulevaisuudessa monenlaista vaivaa ja ehkä sairauksia.

Ihan hyvällä:

'läskipossuksi koulussa haukuttu'

27

1354

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • telkkarista

      tuli joku aika sitten dokumenttia lasten kesäleireistä 60-luvulta. Vertailun vuoksi oli kuvanauhaa myös viime kesän leireistä.

      Ohjelma ei liittynyt mitenkään lasten lihavuuteen, mutta panin merkille, kuinka äärettömän jänteviä, kylkiluut vilkkuen juoksevia kaikki lapset olivat 60-luvulla.

      Sen sijaa viime kesän leirin lapset saattoi jakaa katehgorioihin seuraavasti : todella lihavat, plösöt ja hieman tanakat.

      Atleettisia, laihoja lapsia ei ollut lainkaan (uintihetkestä kuvattu) Ikävä juttu ja ruman näköistäkin. Alle murrosikäisen apsen kuuluu olla minusta sellainen, että pinseteillä pitää napata nahasta, jos jotain aikoo kiinni saada :)

      Vauvan pyöreys on sitten tietysti eri juttu.

      • mies-56

        olin 60- luvun lopussa "lihotusleirillä" eli kaupungin kesäsiirtolassa, koska olin niin laiha, kotona ei ollut varaa ruokaan. Kauneimpia muistoja lapsuudesta, kerrankin sai syädä mahan täyteen. Traumat on pahat.


      • on erikseen
        mies-56 kirjoitti:

        olin 60- luvun lopussa "lihotusleirillä" eli kaupungin kesäsiirtolassa, koska olin niin laiha, kotona ei ollut varaa ruokaan. Kauneimpia muistoja lapsuudesta, kerrankin sai syädä mahan täyteen. Traumat on pahat.

        ja onneksi kenelläkään lapsella ei ole enää aliravitsemusta.

        Mutta ei se hyvä ole näinkään päin. 7-.vuotias tyttöni pelaa korista ja pukuhuoneessa näkee karun totuuden. Jo tuon ikäisillä karmaisevat makkarat vyötäröllä ja aivan sellaista ryppyistä sellulittimaista rasvaa...

        Minun tyttöni on todella hoikka ja on siellä sentään pari muutakin kunnossa olevaa lasta, mutta uskomaton määrä jo tuossa iässä lihavia.

        Punaisena sitten puuskuttavat ja ovat äärettömän kömpelöitä liikkumaan.... laihdutusleirejä pitäisi nykyään olla.


      • mertimer
        mies-56 kirjoitti:

        olin 60- luvun lopussa "lihotusleirillä" eli kaupungin kesäsiirtolassa, koska olin niin laiha, kotona ei ollut varaa ruokaan. Kauneimpia muistoja lapsuudesta, kerrankin sai syädä mahan täyteen. Traumat on pahat.

        Oma lapseni painoi 5 1/2 vuotiaana 18 kiloa ja oli 118 cm pitkä, kun taas sen kaveri 7 vuotias painoi 47 kiloa ja oli todella lihavan näköinen, jo pelkästään päästäänkin. Sitä kiusattiin koulussa ja se kävikin sitten sairaalakoulua.


      • nainen 98kg
        mertimer kirjoitti:

        Oma lapseni painoi 5 1/2 vuotiaana 18 kiloa ja oli 118 cm pitkä, kun taas sen kaveri 7 vuotias painoi 47 kiloa ja oli todella lihavan näköinen, jo pelkästään päästäänkin. Sitä kiusattiin koulussa ja se kävikin sitten sairaalakoulua.

        siis mitä ihmettä??? Joko tuon ikäisetkin kiusaavat toisiaan? Kukahan tässäkin tapauksessa aiheutti sitten nuo yhteiskunnalle tulevat sairaanhoitokulut? Eikö kiusaajat olisi kuitenkin tarvinneet pakkoterapiaa, jos jo noin nuorina on mieli vinksahtanut, että ei suvaita erikokoisia ihmisiä.


      • tapauksissa
        nainen 98kg kirjoitti:

        siis mitä ihmettä??? Joko tuon ikäisetkin kiusaavat toisiaan? Kukahan tässäkin tapauksessa aiheutti sitten nuo yhteiskunnalle tulevat sairaanhoitokulut? Eikö kiusaajat olisi kuitenkin tarvinneet pakkoterapiaa, jos jo noin nuorina on mieli vinksahtanut, että ei suvaita erikokoisia ihmisiä.

        on vaikeaa saada kiusausta kuriin,varsinkin jos koko koulu kiusaa/nauraa.
        jos vaihtoehtona on koko luokan passittaminen terapiaan,tai 1 kiusatun eristäminen yhteisöstä,niin minkäs teet?.

        tiedän tuollaisen tapauksen minäkin,mutta se oli 80-luvun lopulla.

        kannatan suvaitsevaisuutta,mutta lapsen ei saa antaa tuhota elämäänsä.
        poikkeuksellisen lihavat lapset(miksei aikuisetkin) pitäisi saada hoitoon.
        ääritapauksissa jopa pakolla.

        ihmiset eivät muutu,historia on sen meille opettanut.vaikka kuinka valistettaisiin ja kiellettäisiin niin aina kiusataan heikompia.


      • nainen 98kg
        tapauksissa kirjoitti:

        on vaikeaa saada kiusausta kuriin,varsinkin jos koko koulu kiusaa/nauraa.
        jos vaihtoehtona on koko luokan passittaminen terapiaan,tai 1 kiusatun eristäminen yhteisöstä,niin minkäs teet?.

        tiedän tuollaisen tapauksen minäkin,mutta se oli 80-luvun lopulla.

        kannatan suvaitsevaisuutta,mutta lapsen ei saa antaa tuhota elämäänsä.
        poikkeuksellisen lihavat lapset(miksei aikuisetkin) pitäisi saada hoitoon.
        ääritapauksissa jopa pakolla.

        ihmiset eivät muutu,historia on sen meille opettanut.vaikka kuinka valistettaisiin ja kiellettäisiin niin aina kiusataan heikompia.

        että ihminen ei muutu. Mutta jokainen voisi syvällä sydämessään miettiä, onko oikeastaan itse yhtään muita parempi? Mistä loppujen lopuksi ne pienet lapset saavat mieleensä että lihavaa lasta pitää kiusata, niin paljon että toiselle aiheutuu siitä pahoja henkisiä traumoja. Eikö juuri ihmisen tulisi olla luomakunnan järkevin olento? Olen myös samaa mieltä siitä että lihavuutta pitäisi hoitaa kuten muitakin sairauksia, mutta oikea tapa siihen ei ole ihmisarvon riistäminen (räikemmissä tapauksissa). Mutta olen myös sitä mieltä, että ihmisille on tullut "sairaus" omasta erinomaisuudestaan, jotain on pahasti vialla jos elämästä on kadonnut toisen ihmisen huomioon ottaminen ja empatian tunteet puuttuvat täysin. Lihavuutta vihatessa ei ole huomattu että yhteiskuntaamme on hiipimässä paljon suurempi ongelma, joka on itsekeskeisyys.


      • valitettavasti
        nainen 98kg kirjoitti:

        siis mitä ihmettä??? Joko tuon ikäisetkin kiusaavat toisiaan? Kukahan tässäkin tapauksessa aiheutti sitten nuo yhteiskunnalle tulevat sairaanhoitokulut? Eikö kiusaajat olisi kuitenkin tarvinneet pakkoterapiaa, jos jo noin nuorina on mieli vinksahtanut, että ei suvaita erikokoisia ihmisiä.

        oma tyttö oli 4-5, kun tarhassa oli haukuttu possuksi. Eikä hän edes ollut lihava ja vaikka olisi ollutkin, entä sitten!
        Joulujuhlassa sitten tarhan 'täti' tuli kysymään, että miksi teidän tyttö ei halua enää syödä tarhassa. Silloin kerroimme, että oli kuulemma nimitelty. Tyttö oli kertomansa mukaan yrittänyt mennä sanomaan tädeille, mutta oli kuitattu sanomalla: 'kantelupukki se kaakattaa'.
        Nyt jo aikuinen ihminen muistaa asian vieläkin ja lopun ikäänsä.


      • nainen 98kg
        valitettavasti kirjoitti:

        oma tyttö oli 4-5, kun tarhassa oli haukuttu possuksi. Eikä hän edes ollut lihava ja vaikka olisi ollutkin, entä sitten!
        Joulujuhlassa sitten tarhan 'täti' tuli kysymään, että miksi teidän tyttö ei halua enää syödä tarhassa. Silloin kerroimme, että oli kuulemma nimitelty. Tyttö oli kertomansa mukaan yrittänyt mennä sanomaan tädeille, mutta oli kuitattu sanomalla: 'kantelupukki se kaakattaa'.
        Nyt jo aikuinen ihminen muistaa asian vieläkin ja lopun ikäänsä.

        tarhan tädiltä olla välittämättä ja puuttumatta kiusaamiseen, mihin siellä pieni lapsi voisi turvata jos tarhan tätikään ei välitä. Tuntuu kauhealta ajatella millaiseen maailmaan pienet tytöt ja pojat joutuvat kasvamaan. Onko ensimmäiseksi kasvatettava panssari ympärille ja nostettava nyrkit pystyyn. Voin vain kuvitella miten paljon pieneen sydämeen sattuu kun kiusataan eikä kukaan välitä. Toivon tyttärellesi paljon kaikkea hyvää nyt elämäänsä, toivottavasti hyvä elämä korvaa edes osan silloisesta kiusaamisesta :)


      • lihottaa
        nainen 98kg kirjoitti:

        tarhan tädiltä olla välittämättä ja puuttumatta kiusaamiseen, mihin siellä pieni lapsi voisi turvata jos tarhan tätikään ei välitä. Tuntuu kauhealta ajatella millaiseen maailmaan pienet tytöt ja pojat joutuvat kasvamaan. Onko ensimmäiseksi kasvatettava panssari ympärille ja nostettava nyrkit pystyyn. Voin vain kuvitella miten paljon pieneen sydämeen sattuu kun kiusataan eikä kukaan välitä. Toivon tyttärellesi paljon kaikkea hyvää nyt elämäänsä, toivottavasti hyvä elämä korvaa edes osan silloisesta kiusaamisesta :)

        penskansa siihen kuntoon, että alkavat jo ikätoveritkin huomautella.

        Outous on katsojan silmässä.


      • huono asia?
        lihottaa kirjoitti:

        penskansa siihen kuntoon, että alkavat jo ikätoveritkin huomautella.

        Outous on katsojan silmässä.

        Jos kiusaaminen pistää kotona vanhemmat etsimään ei-tappavaa vaihtoehtoa ylipainoisen lapsensa mässäilylle, niin onko se huono juttu?
        Vaihtoehtoina ovat lapsen ennenaikainen sairastuminen pahastikin tai pikkutraumoja.


      • vaikuttaa siltä,
        nainen 98kg kirjoitti:

        että ihminen ei muutu. Mutta jokainen voisi syvällä sydämessään miettiä, onko oikeastaan itse yhtään muita parempi? Mistä loppujen lopuksi ne pienet lapset saavat mieleensä että lihavaa lasta pitää kiusata, niin paljon että toiselle aiheutuu siitä pahoja henkisiä traumoja. Eikö juuri ihmisen tulisi olla luomakunnan järkevin olento? Olen myös samaa mieltä siitä että lihavuutta pitäisi hoitaa kuten muitakin sairauksia, mutta oikea tapa siihen ei ole ihmisarvon riistäminen (räikemmissä tapauksissa). Mutta olen myös sitä mieltä, että ihmisille on tullut "sairaus" omasta erinomaisuudestaan, jotain on pahasti vialla jos elämästä on kadonnut toisen ihmisen huomioon ottaminen ja empatian tunteet puuttuvat täysin. Lihavuutta vihatessa ei ole huomattu että yhteiskuntaamme on hiipimässä paljon suurempi ongelma, joka on itsekeskeisyys.

        että tällä palstalla mollaajat hyväksyvät pedofilian, väkivallan ym. rikokset ennemmin kuin ylipainon. Sellaista se on.


      • tuokin
        vaikuttaa siltä, kirjoitti:

        että tällä palstalla mollaajat hyväksyvät pedofilian, väkivallan ym. rikokset ennemmin kuin ylipainon. Sellaista se on.

        erikoinen kommentti.

        tuskimpa kukaan pedofiliaa hyväksyy.
        mutta on totta,että useat naiset pitävät rikollista,tai jopa väkivaltaista miestä lihavaa parempana.

        ulkonäkö on ilmeisesti luonnetta tärkeämpi asia.


      • ............
        on erikseen kirjoitti:

        ja onneksi kenelläkään lapsella ei ole enää aliravitsemusta.

        Mutta ei se hyvä ole näinkään päin. 7-.vuotias tyttöni pelaa korista ja pukuhuoneessa näkee karun totuuden. Jo tuon ikäisillä karmaisevat makkarat vyötäröllä ja aivan sellaista ryppyistä sellulittimaista rasvaa...

        Minun tyttöni on todella hoikka ja on siellä sentään pari muutakin kunnossa olevaa lasta, mutta uskomaton määrä jo tuossa iässä lihavia.

        Punaisena sitten puuskuttavat ja ovat äärettömän kömpelöitä liikkumaan.... laihdutusleirejä pitäisi nykyään olla.

        "onneksi kenelläkään lapsella ei ole enää aliravitsemusta."

        Vähintäänkin kaunisteleva kommentti ;)


      • lihava
        lihottaa kirjoitti:

        penskansa siihen kuntoon, että alkavat jo ikätoveritkin huomautella.

        Outous on katsojan silmässä.

        Kiusaamisen syyt olivat ihan jossakin muualla.
        Tyttö sairastui kyllä yläasteella anoreksiaan. Se onkin toinen juttu.
        Nyt on normaalipainoinen nainen, mutta muistaa nämä lapsuuden kiusaamiset varmasti aina.


    • jesse,

      Voi, voi! Taas tällaista tekopyhää lässytystä lasten ja nuorten lihavuudesta! Miksi nuori ei saisi olla lihava siinä missä aikuinenkin.
      Suurin osa aikuisista on nykyään yliapinoisia, miksei siis lapset ja nuoretkin.

      On se vaan niin kiva kun meitä nuoria yritetään niin varjella lihavuuden vaaroilta. Oi, pitäis varmaan oikein itkeä ilosta kun näin suuresti kannetaan huolta meidän terveydestä.

      Onhan se liiallinen mässäily tietenkin terveysriski samalla tavalla kuin alkoholi, tupakka ja niin moni muu jonkinlaista nautintoa tuottava asia. Kaikkihan sitä kuolee kuitenkin joskus. Nykyaikaan kuuluu kaikenlainen nautintojen tavoittelu. Eihän sitä tarvitse tietenkään hyväksyä jos ei tuosta ajatuksesta tykkää, kunhan ei tule siitä toisille päätään aukomaan.


      Ite oon 14-v. poika ja oon tosi lihava. Mutta mä tykkään itsestäni just tämmöisenä. Ei tulis mieleenkään alkaa laihduttaan. Onneksi nykyään ihmiset alkavat hyväksyä itsensä myös lihavina.

      Ainoa asia mikä vähän kauhistuttaa on tuo että täytyy varmaan alkaa vähentää uimahallissa käyntiä jos siellä tosiaan tuollaiset 50-vuotiaat vanhat äijät kyylää nuorten poikien vatsamakkaroita. Kiitos varoituksesta!

      • että sä tykkäät

        itsestäsi tosi lihavana, joskin epäilen sitä.

        Mutta ota huomioon, että muut eivät tykkää. Eivät varmaan pimut ympärillä parveile? Ja voin kertoa, etteivät tule parveilemaankaan. Ja jos satut olemaan homo, niin peli on vielä raaempi.


      • huomioon, että
        että sä tykkäät kirjoitti:

        itsestäsi tosi lihavana, joskin epäilen sitä.

        Mutta ota huomioon, että muut eivät tykkää. Eivät varmaan pimut ympärillä parveile? Ja voin kertoa, etteivät tule parveilemaankaan. Ja jos satut olemaan homo, niin peli on vielä raaempi.

        kirjoittaja on vielä kasvuiässä. Kuka tietää mikä mieli vuoden - parin kuluttua. Sinun mielestäsi hänen pitäisi itkeä kotona surkeuttaan?


      • -35kg
        huomioon, että kirjoitti:

        kirjoittaja on vielä kasvuiässä. Kuka tietää mikä mieli vuoden - parin kuluttua. Sinun mielestäsi hänen pitäisi itkeä kotona surkeuttaan?

        Itse olen 17-vuotias lukiopoika ja yläastetta kun päätin, painoa oli 117 rasvaista kiloa. Otin niskasta kiinni ja päätin ryhtyä laihduttamaan. Minua oli haukuttu useita kertoja läskiksi ja lihavaksi jne. Nykyään painoa on n. 82kg ja olen käynyt salilla nyt kaksi vuotta ja tulosta on tullut lihaksen muodossa erittäin kiitettävästi. Kuulenkin usein kehuja kropastani ja olen erittäin iloinen että koin tämän "heräämisen".

        Osittain olen sitä mieltä että haukkuminen voi olla jopa "hyvästäkin", se pistää ihmisen ajattelemaan. Mutta sitten taas jos ihminen reagoi väärällä tavalla tähän, että alkaa olemaan kokonaan syömättä, ei taas olekkaan ihan niin hyvä. Ihmisille pitäisi kertoa enemmän terveellisestä laihduttamisesta ja terveistä elämäntavoista. Vanhempien pitäisi myös puuttua lastensa karkin syöntiin ja limpparin juomiseen.

        Kuka tahansa pystyy laihduttamaan, monilla tuntuu olevan mitä ihmeellisempiä tekosyitä siihen ettei muka laihdu. Laihduttamiseen tarvitaan vain motivaatiota ja itsekuria.
        Kehottaisinkin nyt kaikkia ottamaan itseään niskasta kiinni ja aloittamaan projektin kohti unelmakroppaa! :)


      • @£$&
        -35kg kirjoitti:

        Itse olen 17-vuotias lukiopoika ja yläastetta kun päätin, painoa oli 117 rasvaista kiloa. Otin niskasta kiinni ja päätin ryhtyä laihduttamaan. Minua oli haukuttu useita kertoja läskiksi ja lihavaksi jne. Nykyään painoa on n. 82kg ja olen käynyt salilla nyt kaksi vuotta ja tulosta on tullut lihaksen muodossa erittäin kiitettävästi. Kuulenkin usein kehuja kropastani ja olen erittäin iloinen että koin tämän "heräämisen".

        Osittain olen sitä mieltä että haukkuminen voi olla jopa "hyvästäkin", se pistää ihmisen ajattelemaan. Mutta sitten taas jos ihminen reagoi väärällä tavalla tähän, että alkaa olemaan kokonaan syömättä, ei taas olekkaan ihan niin hyvä. Ihmisille pitäisi kertoa enemmän terveellisestä laihduttamisesta ja terveistä elämäntavoista. Vanhempien pitäisi myös puuttua lastensa karkin syöntiin ja limpparin juomiseen.

        Kuka tahansa pystyy laihduttamaan, monilla tuntuu olevan mitä ihmeellisempiä tekosyitä siihen ettei muka laihdu. Laihduttamiseen tarvitaan vain motivaatiota ja itsekuria.
        Kehottaisinkin nyt kaikkia ottamaan itseään niskasta kiinni ja aloittamaan projektin kohti unelmakroppaa! :)

        Wau! Aikamoinen muodonmuutos jos olet tosiaan laihduttanut noin paljon. Ei voi muuta kuin nostaa hattua ja onnitella. Taitaa tytötkin kiinnittää huomiota suhun nykyisin vähän eri tavalla kuin aikaisemmin?

        Ymmärtäisivätpä muutkin nuoret ottaa samalla tavalla itseään niskasta kiinni. Voisit oikeastaan kertoa vähän tarkemmin tästä elämäntapamuutoksestasi. Se voisi ehkä innostaa toisiakin nuoria laihduttamaan!

        Esim. tuo jesse, tuossa aikaisemmin väitti ettei lihavuus ole hänelle mikään ongelma ja hän ei aio laihduttaa missään tapauksessa. Miten esim. motivoisit tuollaista vähän nuorempaa teinipoikaa aloittamaan terveelliset elämäntavat?

        Mitkä seikat saivat sinut innostumaan laihduttamisesta? Millaista elämä oli lihavana??(Mitä ikäviä puolia siinä oli ) Ja mitä muutoksia tapahtui kun sitten laihdutit?

        Kiusattiinko sinua koskaan mitenkään esim. yläasteella (siis noiden haukkumisten lisäksi)

        Olisi ihan kiva jos vähän kertoisit. Useinhan on niin että nuoria on vaikea motivoida kertomalla pelkistä terveysvaikutuksista. Jos sen sijaan joku jolla on kokemusta asiasta, kertoo miten lihavuus/painonpudotus vaikuttaa jokapäiväiseen elämään niin se tuntuu paljon konkreettisemmalta.

        Kuinka pitkä muuten olet? Tuli vain mieleen että paljonkohan oli painoindeksisi kun olit lihavimmillasi 117-kiloisena, verrattuna nykyiseen.


      • -35kg
        @£$& kirjoitti:

        Wau! Aikamoinen muodonmuutos jos olet tosiaan laihduttanut noin paljon. Ei voi muuta kuin nostaa hattua ja onnitella. Taitaa tytötkin kiinnittää huomiota suhun nykyisin vähän eri tavalla kuin aikaisemmin?

        Ymmärtäisivätpä muutkin nuoret ottaa samalla tavalla itseään niskasta kiinni. Voisit oikeastaan kertoa vähän tarkemmin tästä elämäntapamuutoksestasi. Se voisi ehkä innostaa toisiakin nuoria laihduttamaan!

        Esim. tuo jesse, tuossa aikaisemmin väitti ettei lihavuus ole hänelle mikään ongelma ja hän ei aio laihduttaa missään tapauksessa. Miten esim. motivoisit tuollaista vähän nuorempaa teinipoikaa aloittamaan terveelliset elämäntavat?

        Mitkä seikat saivat sinut innostumaan laihduttamisesta? Millaista elämä oli lihavana??(Mitä ikäviä puolia siinä oli ) Ja mitä muutoksia tapahtui kun sitten laihdutit?

        Kiusattiinko sinua koskaan mitenkään esim. yläasteella (siis noiden haukkumisten lisäksi)

        Olisi ihan kiva jos vähän kertoisit. Useinhan on niin että nuoria on vaikea motivoida kertomalla pelkistä terveysvaikutuksista. Jos sen sijaan joku jolla on kokemusta asiasta, kertoo miten lihavuus/painonpudotus vaikuttaa jokapäiväiseen elämään niin se tuntuu paljon konkreettisemmalta.

        Kuinka pitkä muuten olet? Tuli vain mieleen että paljonkohan oli painoindeksisi kun olit lihavimmillasi 117-kiloisena, verrattuna nykyiseen.

        Eli eli, minulla tuota pituutta on 183cm.

        En jaksa millään uskoa että esim. tälle jesselle lihavuus ei ole mikään ongelma. Jos ei vielä niin kyllä se jonkun vuoden päästä viimeistään alkaa kolkuttamaan että miten hienoa olisi olla "normaalikroppainen".

        Nykyteineille tuo laihduttaminen saattaa tuntua keski-ikäisten villitykseltä, tai joltain vastaavalta, eikä laihduttamaan voi rueta mikään teini-ikäinen. Kaveripiiri vaikuttaa asiaan varmasti myös hyvin paljon. Nykynuorten tupakointi- ja alkoholinkäyttötavat on ainakin täällä päin jotain aivan kauheaa, eikä ne ainakaan edistä terveyttä.

        Itse olin miettinyt jo mielessäni parikin vuotta ennen laihduttamisen aloittamista, että miten hienoa olisi olla laiha, "laihdutuskuurit" kesti n. päivän tai kaksi, eikä tietoa laihduttamisesta ollut tarpeeksi. Yläasteella alkoi tytötkin kiinnostamaan mutta arvatkaa vain kiinnostiko ketään tämmöinen rasvapallero? Kun liikunnallinen kuntokin oli melko säälittävä (esim. 1500m cooperin testistä), oli asialle pikkuhiljaa tehtävä jotain. Törmäsin sitten internetissä sivustoon www.pakkotoisto.com ja sen keskustelupalstalta sainkin todella paljon tietoa laihduttamisesta ja suosittelenkin kaikkia vilkaisemaan sivustoa. Monet varmasti säikähtävät jo etusivua, ja luulevat että kyseessä on jokin hormoonihirmujen sivusto, mutta pistäkää ne ennakkoluulot nyt hetkeksi syrjään. ;)

        Suurimmat haitat tietysti lihavana olossa oli:
        - Ulkonäkö tietysti
        - Järjetön hikoilu
        - Huono kunto
        - Jatkuva silmätikkuna olo
        - Kiusaaminen
        - Heikentynyt itsetunto

        Kun aloitin laihduttamisen, aloin käymään myös salilla. Lenkkeilyä en oikeastaan edes alkanut harrastamaan, sillä inhosin sitä silloin aivan järjettömästi. Aloin sitten juoksemaan välillä sitä coopperiakin kotona, sillä siitä oli helppo seurata myös juoksukunnonkin kehittymistä. Nopeasti pääsinkin jo 2000m tulokseen, nykyään kunto on n. 2600m.
        Kun olin päässyt vajaan 100 kilon painoon, alkoi tytöiltä jo hieman enemmän suvaitsevaisuutta ilmaantumaan, ja pikkuhiljaa itsetuntokin alkoi nousta pohjamudista ja uskalsin jo hieman kommunikoida "tuntemattomien" kanssa :). Olen koko elämäni ollut melko ujo ihminen ja uskosinkin että suurimmaksi osaksi tämän lihavuuden takia.
        Kaveritkin alkoi kyselemään jonkun ajan päästä että olenko alkanut käymään salilla yms. Kyllä se lämmitti mieltä :)
        Nykyään saan usein kommenttia ruumiinrakenteestani, mutta tästä kommentista olen lähinnä iloinen :)

        Jos joku nuori ylipainoinen sattuu tätä lukemaan niin suosittelisinkin pistäytymään tuolla edellä mainitulla sivustolla, ja hieman selailemaan tuota keskustelupalstaa ja miettimään mielessään, millaista elämä voisi olla kevyempänä. Vähemmän hikoilua ja puuskutusta, parantunut kunto. Rappusetkin olisi kevyempi kavuta ylös ;). Ja varmasti ne tytötkin tykkäisi PALJON enemmän! Ja ne vatsamakkarat... Eikö olisi hienoa saada ne pois? Mielelläni voin asiasta kertoa enemmänkin jos jotain kiinnostaa!

        Kiitos ja Anteeksi :)


      • Wendel,
        -35kg kirjoitti:

        Eli eli, minulla tuota pituutta on 183cm.

        En jaksa millään uskoa että esim. tälle jesselle lihavuus ei ole mikään ongelma. Jos ei vielä niin kyllä se jonkun vuoden päästä viimeistään alkaa kolkuttamaan että miten hienoa olisi olla "normaalikroppainen".

        Nykyteineille tuo laihduttaminen saattaa tuntua keski-ikäisten villitykseltä, tai joltain vastaavalta, eikä laihduttamaan voi rueta mikään teini-ikäinen. Kaveripiiri vaikuttaa asiaan varmasti myös hyvin paljon. Nykynuorten tupakointi- ja alkoholinkäyttötavat on ainakin täällä päin jotain aivan kauheaa, eikä ne ainakaan edistä terveyttä.

        Itse olin miettinyt jo mielessäni parikin vuotta ennen laihduttamisen aloittamista, että miten hienoa olisi olla laiha, "laihdutuskuurit" kesti n. päivän tai kaksi, eikä tietoa laihduttamisesta ollut tarpeeksi. Yläasteella alkoi tytötkin kiinnostamaan mutta arvatkaa vain kiinnostiko ketään tämmöinen rasvapallero? Kun liikunnallinen kuntokin oli melko säälittävä (esim. 1500m cooperin testistä), oli asialle pikkuhiljaa tehtävä jotain. Törmäsin sitten internetissä sivustoon www.pakkotoisto.com ja sen keskustelupalstalta sainkin todella paljon tietoa laihduttamisesta ja suosittelenkin kaikkia vilkaisemaan sivustoa. Monet varmasti säikähtävät jo etusivua, ja luulevat että kyseessä on jokin hormoonihirmujen sivusto, mutta pistäkää ne ennakkoluulot nyt hetkeksi syrjään. ;)

        Suurimmat haitat tietysti lihavana olossa oli:
        - Ulkonäkö tietysti
        - Järjetön hikoilu
        - Huono kunto
        - Jatkuva silmätikkuna olo
        - Kiusaaminen
        - Heikentynyt itsetunto

        Kun aloitin laihduttamisen, aloin käymään myös salilla. Lenkkeilyä en oikeastaan edes alkanut harrastamaan, sillä inhosin sitä silloin aivan järjettömästi. Aloin sitten juoksemaan välillä sitä coopperiakin kotona, sillä siitä oli helppo seurata myös juoksukunnonkin kehittymistä. Nopeasti pääsinkin jo 2000m tulokseen, nykyään kunto on n. 2600m.
        Kun olin päässyt vajaan 100 kilon painoon, alkoi tytöiltä jo hieman enemmän suvaitsevaisuutta ilmaantumaan, ja pikkuhiljaa itsetuntokin alkoi nousta pohjamudista ja uskalsin jo hieman kommunikoida "tuntemattomien" kanssa :). Olen koko elämäni ollut melko ujo ihminen ja uskosinkin että suurimmaksi osaksi tämän lihavuuden takia.
        Kaveritkin alkoi kyselemään jonkun ajan päästä että olenko alkanut käymään salilla yms. Kyllä se lämmitti mieltä :)
        Nykyään saan usein kommenttia ruumiinrakenteestani, mutta tästä kommentista olen lähinnä iloinen :)

        Jos joku nuori ylipainoinen sattuu tätä lukemaan niin suosittelisinkin pistäytymään tuolla edellä mainitulla sivustolla, ja hieman selailemaan tuota keskustelupalstaa ja miettimään mielessään, millaista elämä voisi olla kevyempänä. Vähemmän hikoilua ja puuskutusta, parantunut kunto. Rappusetkin olisi kevyempi kavuta ylös ;). Ja varmasti ne tytötkin tykkäisi PALJON enemmän! Ja ne vatsamakkarat... Eikö olisi hienoa saada ne pois? Mielelläni voin asiasta kertoa enemmänkin jos jotain kiinnostaa!

        Kiitos ja Anteeksi :)

        Mullakin alkoi kiinnostaa tuo sun juttu.

        Mikä sua erityisesti otti päähän sun ulkonäössä/kropassa kun olit lihava?

        Miten sua kiusattiin koulussa? Oliko se sellaista henkistä vai fyysistö kiusaamista? Hakattiinko sua vai ainoastaan haukuttiin? Kerro jotain esimerkkejä. Mitkä ovat ikävimmät kommentit mitä lihavana sait kuulla?

        Miten sun kaverit suhtautui sun lihavuuteen? Vai oliko sillä mitään vaikutusta?

        Kuinka pahasti tämä lihavuus otti sua päähän? Mitkä olivat kiusallisimpia hetkiä lihavana olessa? Itkitkö koskaan? Olitko yksinäinen? Oliko sulla tukijoita kun aloit laihduttaa?

        Kerro ihmeessä lisää. Tuota kaikkea on tosi kiinnostava lukea, etenkin kun tietää että oot onnistunu pääsemään siitä jo eroon eikä se haittaa sua enää.


      • -35kg
        Wendel, kirjoitti:

        Mullakin alkoi kiinnostaa tuo sun juttu.

        Mikä sua erityisesti otti päähän sun ulkonäössä/kropassa kun olit lihava?

        Miten sua kiusattiin koulussa? Oliko se sellaista henkistä vai fyysistö kiusaamista? Hakattiinko sua vai ainoastaan haukuttiin? Kerro jotain esimerkkejä. Mitkä ovat ikävimmät kommentit mitä lihavana sait kuulla?

        Miten sun kaverit suhtautui sun lihavuuteen? Vai oliko sillä mitään vaikutusta?

        Kuinka pahasti tämä lihavuus otti sua päähän? Mitkä olivat kiusallisimpia hetkiä lihavana olessa? Itkitkö koskaan? Olitko yksinäinen? Oliko sulla tukijoita kun aloit laihduttaa?

        Kerro ihmeessä lisää. Tuota kaikkea on tosi kiinnostava lukea, etenkin kun tietää että oot onnistunu pääsemään siitä jo eroon eikä se haittaa sua enää.

        Enpä ois uskonu että tästä nyt näin kiinnostavaa tuli. :)

        Tottakai ne vatsamakkarat otti eniten päähän, kun ne lörpötti niin kaamean näköisesti vyötäröllä. Reidet myös toinen paikka. Kun kavereilla oli suunnilleen kaksi reiteä yhtä isot kuin minun yks reisi.

        Koulukiusaus oli suurimmaks osaks henkistä, haukkumista sun muuta. Pari kertaa olen tosin saanut nyrkistäkin mutta ne liittyi pääosin muihin selkkauksiin. Kaikkein ärsyttävimpiä oli ylempiluokkalaisten huutelut. Sit myös koulumatkoilla linja-autossa kuuli turhan usein kaikenlaista ja joskus kävi mielessä jo se että en mene kouluun, mutta piti vaan yrittää kestää ja olla välittämättä. Viimeinen yläaste vuosi "onneksi" oli sit koulumatkoiltaan täysin erilainen, vanhemmille tuli ero ja muutettiin aivan koulun lähelle niin se homma korjautui sit siinä. Tosin tuosta vanhempien erosta jäi muita syviä haavoja sisimpään. Meillä oli viisi koiraa ja kaksi kissaa, harrastettiin koiranäyttelyitä sun muuta aktiivisesti ja sit kun muutettiin rivitalokämppään niin eihän niitä millään pystytty pitämään kaikkia. Kolme meni koirien taivaaseen ja molemmat kissat myös. Koirat oli eläneet koko elämänsä aikalailla "metsässä", niin uutta kotia ei oikein pystynyt niille hankkimaan, tuskin olisivat tottuneet kokonaan uuteen paikkaan.. Muistot sentään elävät...

        Kavereita mulla sentään on aina ollut, joten aivan totaalinen hylkiö en ole ollut, sentään.
        Lihavuus tietysti otti päähän, mut ei sille oikein alkanut mitään tekemään. Liikunnantunnit koulussa varsinaisesti pisti tajuamaan minkälainen on ja ne sit otti myös päähän melkolailla. En varsinaisesti ole yksinäinen ollut enkä itkemään ole alkanut. Hyvin harvoille asioille olen koskaan muutenkaan itkenyt :) Tukijoina oli tietysti äiti ja mummo :)

        Äiti sai siitä sit sysäyksen aloittaa itsekkin laihduttaminen joten homma luisti oikein mukavasti kun en ollut yksin projektini kanssa. Äitikin on pudottanut yli 10 kiloa painoa. Toisinaan äiti kyllä ihmettelee tätä minun itsekuria, äiti kun sortuu vähän turhan usein herkuttelemaan.. ;) Mummo taas on miltei pistämässä minua sairaalaan kun jatkoin laihduttamista vielä tuon 90 kilon jälkeen kun mummon mielestä olin jo aivan riuku, kun omasta mielestä makkaraa oli vielä aivan liikaa.. :)

        Siinäpä jotain juttua. :)


      • jesse,
        -35kg kirjoitti:

        Eli eli, minulla tuota pituutta on 183cm.

        En jaksa millään uskoa että esim. tälle jesselle lihavuus ei ole mikään ongelma. Jos ei vielä niin kyllä se jonkun vuoden päästä viimeistään alkaa kolkuttamaan että miten hienoa olisi olla "normaalikroppainen".

        Nykyteineille tuo laihduttaminen saattaa tuntua keski-ikäisten villitykseltä, tai joltain vastaavalta, eikä laihduttamaan voi rueta mikään teini-ikäinen. Kaveripiiri vaikuttaa asiaan varmasti myös hyvin paljon. Nykynuorten tupakointi- ja alkoholinkäyttötavat on ainakin täällä päin jotain aivan kauheaa, eikä ne ainakaan edistä terveyttä.

        Itse olin miettinyt jo mielessäni parikin vuotta ennen laihduttamisen aloittamista, että miten hienoa olisi olla laiha, "laihdutuskuurit" kesti n. päivän tai kaksi, eikä tietoa laihduttamisesta ollut tarpeeksi. Yläasteella alkoi tytötkin kiinnostamaan mutta arvatkaa vain kiinnostiko ketään tämmöinen rasvapallero? Kun liikunnallinen kuntokin oli melko säälittävä (esim. 1500m cooperin testistä), oli asialle pikkuhiljaa tehtävä jotain. Törmäsin sitten internetissä sivustoon www.pakkotoisto.com ja sen keskustelupalstalta sainkin todella paljon tietoa laihduttamisesta ja suosittelenkin kaikkia vilkaisemaan sivustoa. Monet varmasti säikähtävät jo etusivua, ja luulevat että kyseessä on jokin hormoonihirmujen sivusto, mutta pistäkää ne ennakkoluulot nyt hetkeksi syrjään. ;)

        Suurimmat haitat tietysti lihavana olossa oli:
        - Ulkonäkö tietysti
        - Järjetön hikoilu
        - Huono kunto
        - Jatkuva silmätikkuna olo
        - Kiusaaminen
        - Heikentynyt itsetunto

        Kun aloitin laihduttamisen, aloin käymään myös salilla. Lenkkeilyä en oikeastaan edes alkanut harrastamaan, sillä inhosin sitä silloin aivan järjettömästi. Aloin sitten juoksemaan välillä sitä coopperiakin kotona, sillä siitä oli helppo seurata myös juoksukunnonkin kehittymistä. Nopeasti pääsinkin jo 2000m tulokseen, nykyään kunto on n. 2600m.
        Kun olin päässyt vajaan 100 kilon painoon, alkoi tytöiltä jo hieman enemmän suvaitsevaisuutta ilmaantumaan, ja pikkuhiljaa itsetuntokin alkoi nousta pohjamudista ja uskalsin jo hieman kommunikoida "tuntemattomien" kanssa :). Olen koko elämäni ollut melko ujo ihminen ja uskosinkin että suurimmaksi osaksi tämän lihavuuden takia.
        Kaveritkin alkoi kyselemään jonkun ajan päästä että olenko alkanut käymään salilla yms. Kyllä se lämmitti mieltä :)
        Nykyään saan usein kommenttia ruumiinrakenteestani, mutta tästä kommentista olen lähinnä iloinen :)

        Jos joku nuori ylipainoinen sattuu tätä lukemaan niin suosittelisinkin pistäytymään tuolla edellä mainitulla sivustolla, ja hieman selailemaan tuota keskustelupalstaa ja miettimään mielessään, millaista elämä voisi olla kevyempänä. Vähemmän hikoilua ja puuskutusta, parantunut kunto. Rappusetkin olisi kevyempi kavuta ylös ;). Ja varmasti ne tytötkin tykkäisi PALJON enemmän! Ja ne vatsamakkarat... Eikö olisi hienoa saada ne pois? Mielelläni voin asiasta kertoa enemmänkin jos jotain kiinnostaa!

        Kiitos ja Anteeksi :)

        "En jaksa millään uskoa että esim. tälle jesselle lihavuus ei ole mikään ongelma. Jos ei vielä niin kyllä se jonkun vuoden päästä viimeistään alkaa kolkuttamaan että miten hienoa olisi olla "normaalikroppainen"."

        Siis kuinka sä kehtaat tulla väittään jotain tuollaista? Mistä sä muka tiedät onko lihavuus mulle joku ongelma vai ei?

        Jo sulla oli vaikea hyväksyä itseäs lihavana niin se ei tarkoita että kaikki olis yhtä säälittäviä!

        Mä en ainakaan häpeä itteäni, enkä välitä mitä muut ajattelee musta. Ja mä voin kertoo sulle vielä että oon ainaki 20 cm sua lyhyempi ja painan vittu paljon enemmän entä jotku vaivaset 117 kiloa. Että revi siitä!

        Mulla on ihan tarpeeksi kavereita ja varmasti saisin tyttöystävänki jos vaan haluaisin

        Joillakin on vaan hyvä itsetunto ja toisilla ei!
        Mua ainakin vittu säälittäis ja hävettäis jos joutuisin alkaa käymään jossain salilla että voisin arvostaa itteäni!

        Sä muuten muistutat aika paljon mun yhtä serkkua. Se on just samallainen ääliö ja vielä saman ikäinenki ku sä. Se koki kans jonku ihme herätyksen ja alko ravaamaan salilla ja syömään terveellisesti ja kuntoileen ja kaikkea sellaista paskaa. Sitte se kans keksi sen että mä en muka olis oikein tyytyväinen itseeni kun oon näin lihava. Siitä alkaen se on jatkuvasti yrittäny raahata mua harrastaan jotain liikuntaa ja muuta tuollaista "kivaa".

        Vittu, mä inhoon sitä tyyppiä. Se on just kans sellainen kaksinaamainen että se on muka aina olevinaan tosi kiva mulle mutta oikeesti se ei voi ollenkaan hyväksyä mua kun oon näin lihava. Miksei sekin muka voi vaan sanoa että se inhoo mua kun oon läski! Miks pitää esittää jotain tuollaista?

        Sitte se yritti vielä pelotella kun menin viime syksynä seiskalle että mua saatetaan alkaa kiusaamaan jos oon kovin lihava. Täyttä paskaa. Eipä mua oo kukaan oikeastaan kiusannu. Koulu menee ihan hyvin.

        Miks se on niin vaikee uskoo ettei kaikkia tosiaankaan kiinnosta hikoilla jossain salilla, vetää hormoneja ja syödä jotain ituja?? Antakaa toisten olla rauhassa tai antakaa ainakin mun olla rauhassa!


      • -35kg
        jesse, kirjoitti:

        "En jaksa millään uskoa että esim. tälle jesselle lihavuus ei ole mikään ongelma. Jos ei vielä niin kyllä se jonkun vuoden päästä viimeistään alkaa kolkuttamaan että miten hienoa olisi olla "normaalikroppainen"."

        Siis kuinka sä kehtaat tulla väittään jotain tuollaista? Mistä sä muka tiedät onko lihavuus mulle joku ongelma vai ei?

        Jo sulla oli vaikea hyväksyä itseäs lihavana niin se ei tarkoita että kaikki olis yhtä säälittäviä!

        Mä en ainakaan häpeä itteäni, enkä välitä mitä muut ajattelee musta. Ja mä voin kertoo sulle vielä että oon ainaki 20 cm sua lyhyempi ja painan vittu paljon enemmän entä jotku vaivaset 117 kiloa. Että revi siitä!

        Mulla on ihan tarpeeksi kavereita ja varmasti saisin tyttöystävänki jos vaan haluaisin

        Joillakin on vaan hyvä itsetunto ja toisilla ei!
        Mua ainakin vittu säälittäis ja hävettäis jos joutuisin alkaa käymään jossain salilla että voisin arvostaa itteäni!

        Sä muuten muistutat aika paljon mun yhtä serkkua. Se on just samallainen ääliö ja vielä saman ikäinenki ku sä. Se koki kans jonku ihme herätyksen ja alko ravaamaan salilla ja syömään terveellisesti ja kuntoileen ja kaikkea sellaista paskaa. Sitte se kans keksi sen että mä en muka olis oikein tyytyväinen itseeni kun oon näin lihava. Siitä alkaen se on jatkuvasti yrittäny raahata mua harrastaan jotain liikuntaa ja muuta tuollaista "kivaa".

        Vittu, mä inhoon sitä tyyppiä. Se on just kans sellainen kaksinaamainen että se on muka aina olevinaan tosi kiva mulle mutta oikeesti se ei voi ollenkaan hyväksyä mua kun oon näin lihava. Miksei sekin muka voi vaan sanoa että se inhoo mua kun oon läski! Miks pitää esittää jotain tuollaista?

        Sitte se yritti vielä pelotella kun menin viime syksynä seiskalle että mua saatetaan alkaa kiusaamaan jos oon kovin lihava. Täyttä paskaa. Eipä mua oo kukaan oikeastaan kiusannu. Koulu menee ihan hyvin.

        Miks se on niin vaikee uskoo ettei kaikkia tosiaankaan kiinnosta hikoilla jossain salilla, vetää hormoneja ja syödä jotain ituja?? Antakaa toisten olla rauhassa tai antakaa ainakin mun olla rauhassa!

        Heh, itseasiassa en ole eläissäni ituja syönyt. Ei edes ne lihaksetkaan iduilla kasva. Vaan lihalla :). En todellakaan joudu olemaan millään itulinjalla, moni ihmettelee usein miten syön niin paljon.

        Kiva kun olet tyytyväinen itseesi, eipä se minulle mikään ongelma ole.

        Tuo hormoonitouhu on taas on tuota tietämättömien selitystä, kaikki salilla kävijät leimataan heti hormoonien käyttäjiksi.

        Varmasti tyttöystävän saa kuka tahansa, ehkä rumasti sanottu, mutta "valikoima" varmasti suppeampi.

        Nykyään lihavat ei ole ehkä samanlaisia silmätikkuja kuin ennen, lihavien määrä on yksinkertaisesti lisääntynyt niin runsaasti.

        Onneksi olkoon jos painat enemmän kuin 117 kiloa, otan osaa!


      • Jesseonrusoinkkari
        jesse, kirjoitti:

        "En jaksa millään uskoa että esim. tälle jesselle lihavuus ei ole mikään ongelma. Jos ei vielä niin kyllä se jonkun vuoden päästä viimeistään alkaa kolkuttamaan että miten hienoa olisi olla "normaalikroppainen"."

        Siis kuinka sä kehtaat tulla väittään jotain tuollaista? Mistä sä muka tiedät onko lihavuus mulle joku ongelma vai ei?

        Jo sulla oli vaikea hyväksyä itseäs lihavana niin se ei tarkoita että kaikki olis yhtä säälittäviä!

        Mä en ainakaan häpeä itteäni, enkä välitä mitä muut ajattelee musta. Ja mä voin kertoo sulle vielä että oon ainaki 20 cm sua lyhyempi ja painan vittu paljon enemmän entä jotku vaivaset 117 kiloa. Että revi siitä!

        Mulla on ihan tarpeeksi kavereita ja varmasti saisin tyttöystävänki jos vaan haluaisin

        Joillakin on vaan hyvä itsetunto ja toisilla ei!
        Mua ainakin vittu säälittäis ja hävettäis jos joutuisin alkaa käymään jossain salilla että voisin arvostaa itteäni!

        Sä muuten muistutat aika paljon mun yhtä serkkua. Se on just samallainen ääliö ja vielä saman ikäinenki ku sä. Se koki kans jonku ihme herätyksen ja alko ravaamaan salilla ja syömään terveellisesti ja kuntoileen ja kaikkea sellaista paskaa. Sitte se kans keksi sen että mä en muka olis oikein tyytyväinen itseeni kun oon näin lihava. Siitä alkaen se on jatkuvasti yrittäny raahata mua harrastaan jotain liikuntaa ja muuta tuollaista "kivaa".

        Vittu, mä inhoon sitä tyyppiä. Se on just kans sellainen kaksinaamainen että se on muka aina olevinaan tosi kiva mulle mutta oikeesti se ei voi ollenkaan hyväksyä mua kun oon näin lihava. Miksei sekin muka voi vaan sanoa että se inhoo mua kun oon läski! Miks pitää esittää jotain tuollaista?

        Sitte se yritti vielä pelotella kun menin viime syksynä seiskalle että mua saatetaan alkaa kiusaamaan jos oon kovin lihava. Täyttä paskaa. Eipä mua oo kukaan oikeastaan kiusannu. Koulu menee ihan hyvin.

        Miks se on niin vaikee uskoo ettei kaikkia tosiaankaan kiinnosta hikoilla jossain salilla, vetää hormoneja ja syödä jotain ituja?? Antakaa toisten olla rauhassa tai antakaa ainakin mun olla rauhassa!

        Oot joko trolli tai ihan saatanan tyhmä. Miten vitussa joku voi olla ylpeä ylipainostaan?

        Paitsi että nykyään kyllä tykitetään melko perkeleesti läskiä joka paikkaan. Mallit ei saa olla normikroppasia vaan pitää olla pyöreitä, nottei läskeille tuu huono fiilis.

        Ja Jos oot 160 senttinen ja painat yli 117 kiloa nii elämäs on jo yli puolivälissä, joten tuskin sun tyttöystävästä tarvii huolehtia. Eikä muutenkaa mistää. Jatka vaa syömistä, muutama ateria sulla vielä edessä. Kirjaimellisesti muutama.


    • Detsemma

      ehehehehe. Erehdyin vähä vuosiluvussa. Ei ollu 2017 vaa 2007.



      Turhaa tolle jesselle enää mitää on sanua, eiköhä se oo palanu krematoriossa jo useemman vuoden.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."

      ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w
      Tv-sarjat
      17
      923
    2. En koskaan

      Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v
      Ikävä
      47
      809
    3. Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä

      Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      222
      709
    4. Nainen, olet kaipaillut seuraani

      Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan
      Ikävä
      75
      700
    5. Kirjoitit joskus minulle tietäen

      Että se olin minä.
      Ikävä
      45
      692
    6. Emme näe enää koskaan

      Näin ainakin uskon. Mutta ei hätää, et menetä yhtään mitään minussa. Sen kai jo tiesitkin. Hyvää vappua ja kesää. Toivon
      Ikävä
      33
      670
    7. Mitäs meinaatte vappuna

      ikävöivät ihmiset?
      Ikävä
      105
      652
    8. Vornanen alkaa olla kusessa

      Kaikki vanhat synnit on kaiveltu esiin ja niitä tosiaan näyttää olevan. Poliisin asussa esiintyminen vaaliteltalla, työt
      Joensuu
      79
      633
    9. Pistetään panokset

      Vielä korkeammalle! Eli mitäs numeroa kaipaat? Kaikki mukaan! Itse kaipaan 5
      Ikävä
      34
      589
    10. Olet tyylitajuton

      Ja ruma. En ole ikinä pitänyt ulkonäöstäsi. Et ole minun tyyppiäni millään tavalla. Puheesi on sellaista mongerrusta ett
      Ikävä
      25
      581
    Aihe