Koiran viimeiset päivät

Ensimmäinen koiramme sairasti reilun vuoden,sairaus paheni nopeasti ja koira jouduttiin lopettamaan yllättäen.Poika vei koiran eläinlääkäriin.Ell soitti minulle ja sanoi,että tiputuksen avulla koira saattaisi elää vielä muutaman tunnin.Tuntui kamalalle sanoa,että päästetään koira tuskistaan,kuten sitten tehtiinkin,itse en päässyt edes hyvästelemään koiraa.Tuntui pahalta,kun koiran ruumis jäi sinne.Asia on vieläkin painajaisena mielessämme.
Koiran lopetus eläinlääkärissä oli niin kylmän viileä,kliininen "rutiinitoimenpide".Jotenkin koko asiasta jäi paha muisto.

Toinen koiravanhuksemme kuoli kotona nukkuessaan,saimme hyvästellä koiran aivan rauhassa ja veimme itse koiran tuhkattavaksi.Koiran kuolemastakin jäi lämmin muisto.Ei painajainen kuten ensimmäisen koiramme kuolemasta.
Selviytymisessä auttoi meillä hyvin paljon uusi tulokas,virkeä ja leikkisä koiranpentu.

meillä toisesta luopuminen kohta edessä on ikää jo 16v ikävä jo etukäteen kun pennusta ollut perheen jäsen mutta mieluummin arvokas kuolema kuin ,että koira kärsisi asia on todella ylitsepääsemätön mutta on ollut loppuun asti hyvä elämä ja rakastava isäntä väki

on aina kurjaa luopua perheenjäsenestä.Ja väitän,että sellainen ei sitä tiedä,jolla ei ole lemmikkiä ollut pitkään ja on sitä todella rakastanut.Meillä oli koira 13 vuotta ja sitten kun lopettamisen aika tuli,oli se kaameata.Pyysimme eläinlääkärin kotiin lopettamaan koiramme,se tapahtui sen omalla paikalla hattuhyllyn alla...Ja hautasimme sen itse samana päivänä...Päätin,ettei meille enää koiraa tule.Niin monet kyyneleet itkettiin...Ja kun tuli kotiin ja ei kukaan tullutkaan häntä heiluen ovelle vastaan.Moni asia muistutti koirasta,mutta kauniit muistot säilyvät läpi elämän.Lopettaminen oli kuitenkin sen verran rankka asia,että päätin etten ikinä enää ota koiraa,niin raskasta oli luopuminen.Kaksi vuotta kului ilman ja nyt on perheessämme uusi aivan valloittava nelikuukautinen pentu!!

En edes ääneen haluaisi sitä sanoa tai kirjoittaa, mutta kyllä se meilläkin ihan lähiaikana edessä on. Meidän vasta kuuden vanha spanieli on viikon verran ollut potilaana, sillä munuaisarvot neljä kertaa korkeammat kuin normaalisti. Koholla on ollut ennenkin ja laskenut, se mikä on se asia mikä mielessä on että mitä jos nytkin laskisi ne arvot... Ei ole eläinlääkäri toivoa antanut, mutta että hoidetaan ja lääkitään ja suukotellaan ja halitaan toista koko ajan kyyneleitä niellen. Hetki hetkeltä mennään. Ei saa öisin nukuttua, kun ajattelee kaikkia ihania aikoja ja kuinka koira vielä kaksi viikkoa sitten oli ihan kunnossa ja että kukaan ei jossain vaiheessa ole ovella vastassa kun kotiin tulee ja on niin ikävä tuota pientä rakasta jo valmiiksi että tuntuu että ei tästä pysty selviämään mitenkään. Totta kai koiraa ajatellaan, mutta niin kauan kun tuntuu että koira syö, juo ja ei kärsi niin niin kauan mennään näin... joka ilta ihmettä rukoillen.

Noin tunti sitten hän lähti pois. Ikävä on suunnaton ja ajatukset sekavia.Kaikkemme yritettiin ja mikään ei enään auttanut.En saa viimeistä katsettamme pois mielestä.Koira nukkui pois lääkärissä, omassa sängyssä ja peittojen alla.

Jouduin viemään kaksi kuukautta sitten erittäin rakkaan 14-vuotiaan koirani päivystävälle eläinlääkärille, joka totesi ettei mitään ollut enää tehtävissä. Koira sairastui hyvin nopeasti. Näinkin iäkäs koira voi näköjään sairastua nopeasti. Suru on edelleenkin suuri. Tuntuu, että helpottaako se koskaan. On vaan elettävä päivä kerrallaan.

Meillä koira menehtyi 2 pvän aikana. Meni huonoon kuntoon.
Päätös lopettamisesta oli jo tehty, Mutta ei ehditty ell asti. Nukkui pois makuuhuoneen ikkunan alla pihalla. Tapahtumasta on nyt 3 kk. Tänään viimeksi ajattelin koiraamme, ja itku tuli. Entiedä kauanko "suruaika" kestää. Vai loppuuko se koskaan, mutta aina kun tulee puhetta meidän kourasta, tulee itku.

ota uusi pentu niin et ehdi niin paljon miettimään ja suremaan. jos uusi tulokas on vielä samaa rotua niin muutaman kuukauden päästä tuntuu kuin vanha koira olisi tullut takaisin.
nuortuneena.