Eräs huoltokäyntini maalaistaloon jatkui illalle niin pitkään johtuen Fergusonin nostolaitteen viasta, että jatkaisin vasta aamulla, jos isännälle sopii yöpymiseni vaikkapa navetan ylisillä.
-Peseydyin saunan padasta saamani lämpimän veden avulla ja iltasen saatuani kävin ulkohuoneessa tarpeillani ja valmistauduin yöpuulle liiterinvintin huoneeseen “vellikellon” katoksen alle laitetulle yösijalle.
-Olihan keskikesä ja maalla oli ennenvanhaan suosittua nukkua ulkorakennuksiin sitä varten rakennetuissa kesähuoneissa. Jokainen luhtiaitassa tai noissa kesähuoneissa aikoinaan nukkunut muistaa tuon sateen hauskan ja romanttisen ropinan kattoon ja lähestyvän ukonilman kumun, kun samalla vilutti kosteiden lakanoiden ja peittojen alla.
-Hetken kuluttua kuulin ulkoa kiivasta keskustelua ja kuulin isännän äänen sanovan, “mitä sinä sen sille annoit!”?
-Menin ulos katselemaan mitä on tapahtunut, ja tilan poika kertoi että oli saanut valtavan hauen uistellessaan soutuveneellä viereisellä suurella järvellä, joka rajoittui osin maatilaan.
Väsytys oli kestänyt ainakin tunnin.
-Pojalla oli ollut keskituhdolla soutaessaan sellainen vanhanaikainen puinen uistinkela jalkaterän alla kaarta vasten ja siitä heti tuntisi, milloin nyppäisee. Siimana oli ollut vihreä punottu vahva monikuitusiima ja lisäapuna suurisuinen haavi. Uistimena oli ollut ehkä 12 senttinen “Professor” kahdella punaisella helmellä.
-Saatuaan hauen haavittua pitkän taistelun jälkeen, hän oli arvellut että tuo hirmuinen järkäle olisi ehkä ennätyskalarekisteriin kuuluva.
-Samassa paikalle oli pyyhältänyt nopeakulkuisella avoveneellään paikallinen innokas riistanvalvoja katsomaan, onko saalista tullut ja onko kalastuskortti nuorellamiehellä voimassa.
-Koska kalastuskorttia ei ollut olemassakaan, niin valvoja oli ensin hämmästeltyään takavarikoinut tuon jättihauen ja rikosvälineenä toimineen uistinkelan siimoineen ja uistimineen. Lisäksi sakkoakin olisi luvassa!
-Yllätys olikin melkoinen kun valtakunnallisesta alan lehdestä oli ilmennyt, että tuo riistanvalvoja oli heti vienyt pojan hauen naapuripitäjän postinhoitajan punnittavaksi, ilmoittanut pyytäneensä sen aivan eri järvestä ja voittanut tuolla yli 20 kiloisella vonkaleella lehden lupaaman “ vuoden suurin kala kilpailun”, jonka pääpalkinto kullattu, kuulalaakerin varustettu hyrräkela Abu Abassadeur 10 000C numeroituna mahonkisessa lahjakotelossa ikuisella takuulla.
(Isäni kertomusta on tässä lyhennetty. Selaan hänen arkistojaan…)
Terveisin sen inhotun ja vihatun entisen rasvakouran inhottu poika!
-Peseydyin saunan padasta saamani lämpimän veden avulla ja iltasen saatuani kävin ulkohuoneessa tarpeillani ja valmistauduin yöpuulle liiterinvintin huoneeseen “vellikellon” katoksen alle laitetulle yösijalle.
-Olihan keskikesä ja maalla oli ennenvanhaan suosittua nukkua ulkorakennuksiin sitä varten rakennetuissa kesähuoneissa. Jokainen luhtiaitassa tai noissa kesähuoneissa aikoinaan nukkunut muistaa tuon sateen hauskan ja romanttisen ropinan kattoon ja lähestyvän ukonilman kumun, kun samalla vilutti kosteiden lakanoiden ja peittojen alla.
-Hetken kuluttua kuulin ulkoa kiivasta keskustelua ja kuulin isännän äänen sanovan, “mitä sinä sen sille annoit!”?
-Menin ulos katselemaan mitä on tapahtunut, ja tilan poika kertoi että oli saanut valtavan hauen uistellessaan soutuveneellä viereisellä suurella järvellä, joka rajoittui osin maatilaan.
Väsytys oli kestänyt ainakin tunnin.
-Pojalla oli ollut keskituhdolla soutaessaan sellainen vanhanaikainen puinen uistinkela jalkaterän alla kaarta vasten ja siitä heti tuntisi, milloin nyppäisee. Siimana oli ollut vihreä punottu vahva monikuitusiima ja lisäapuna suurisuinen haavi. Uistimena oli ollut ehkä 12 senttinen “Professor” kahdella punaisella helmellä.
-Saatuaan hauen haavittua pitkän taistelun jälkeen, hän oli arvellut että tuo hirmuinen järkäle olisi ehkä ennätyskalarekisteriin kuuluva.
-Samassa paikalle oli pyyhältänyt nopeakulkuisella avoveneellään paikallinen innokas riistanvalvoja katsomaan, onko saalista tullut ja onko kalastuskortti nuorellamiehellä voimassa.
-Koska kalastuskorttia ei ollut olemassakaan, niin valvoja oli ensin hämmästeltyään takavarikoinut tuon jättihauen ja rikosvälineenä toimineen uistinkelan siimoineen ja uistimineen. Lisäksi sakkoakin olisi luvassa!
-Yllätys olikin melkoinen kun valtakunnallisesta alan lehdestä oli ilmennyt, että tuo riistanvalvoja oli heti vienyt pojan hauen naapuripitäjän postinhoitajan punnittavaksi, ilmoittanut pyytäneensä sen aivan eri järvestä ja voittanut tuolla yli 20 kiloisella vonkaleella lehden lupaaman “ vuoden suurin kala kilpailun”, jonka pääpalkinto kullattu, kuulalaakerin varustettu hyrräkela Abu Abassadeur 10 000C numeroituna mahonkisessa lahjakotelossa ikuisella takuulla.
(Isäni kertomusta on tässä lyhennetty. Selaan hänen arkistojaan…)
Terveisin sen inhotun ja vihatun entisen rasvakouran inhottu poika!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kokoa nyt ne isäsi muistelmat kirjaksi! Pyydän kuitenkin, että lyhentäisit kertomuksia mahdollisimman vähän. Minä olisin jonossa ensimmäisenä ostamassa sitä kirjaa. Olisikohan Alfamer innokas kustantamaan sitä?
Kannatan myös noiden tarinoiden julkaisemista kirjana.
niin sanoisin, että nuohan ovat luultavasti suoraan "entisen rasvakouran" kirjoittamia ja siten pojan vain tänne laittamia lainauksia alkuperäisisistä teksteistä lyhennettyinä.
Arvostan todella puhdasta suomenkieltä ja sitä ettei muistelmiin todellakaan liity kiro-tai v-sanoja eikä muutakaan arvelutavaa.
Ihmettelen sitä kuka voikin kirjoittaa noin puhtaasti ilman rasitteita noin mielenkiintoisia tarinoita!
asia on noin, ja selvästi oikean rasvakouran muistelmiksi tunnistettavissa.
Kyllä nuo veljeni kirjoitukset ovat suoria kopioita edesmenneen isämme jäljelle jääneistä kirjoituksista. Sovimme että halutessaan veljeni voi jatkaa täällä edesmenneen rasvakouran kirjoitusten julkaisemista täällä. Mielestämme rasvakoura on sen ansainnut.
Rasvakouran tytär
Laittakaapa sisarukset voimanne yhteen ja laittakaa ne kirjaksi. On niin hyvää ajankuvaa, että historiankirjoista sellaista ei löydä! Mutta jatkettakoon katkelmia tännekin.
Kaikella kunnioituksella menneille polville..
rasvarosvon muistelu ja sen rosvopojan mukamuistelut on täyttää mäntysuopaa
herätkää nyt mulkut torvet
painankin työn muistelun kohralla poista epäasiaalinen viesti namikan alas
ei mitään syytä poistaa.
mutta tuolla rasvakoura pojalla ei ole mitään tekemistä oikean rasvakouran kanssa, ja vielä vähemmän hänen "sisarellaan".
täyttä nettilegendaa.
ei kuullutkaan koko ABU.n "Nyt Nappaa" pienestä mainoskirjasesta ..jota pikkupoikana tuli luettua
http://www.sukl.org/urheilukalastuslehti/uk_verkkojuttu7_2002.htm
http://www.bonefishadventure.com/vintagetackle/shphotos/99ambass6000c_big.jpg
jos rasvakoura sukuineen feikki taustat ainakin kohdallaan....;)
sariola o ei yhtää hyvää emännän panoo oo kuultu joo
Lisää vaan muistelmia tänne, erittäin hyviä juttuja! Noin se on entisaikaan mennyt.