Rapu, Kauris vai Leijona?

Kirjoitin jo aiemmin toisaalle omista kokemuksistani, laitan tähän kopsun:
Moips!
En tiedä onko tällä mitään tekemistä horoskooppimerkin kanssa, mutta kerron kuitenkin, vähän niinkuin omaksi terapiakseni. :) Seurustelin 1,5v Kaurismiehen kanssa (musta tuntuu, että tästä tulee pitkä juttu). Alussa hän oli tunteellinen ja ihana. Pikkuhiljaa, kun oli periaatteessa muuttanut kamansa minun luokseni, todellinen luonne paljastui.
Maksoin yksin kaiken; asumisen, ruuat, yleisesti elämisen. Tein kaiken yksin ja päälle vielä kuuntelin hänen haukkumistaan siivottomuudestani ja asuntoni huonoudesta (jota kaikki muut suorastaan ihailevat!). Viikonloput mies viihtyi koko suhteemme ajan baarireissuilla. Itse olin monesti töissä ja joskus kuskina,joskus myös mukana, mutta silloin olin kuin ilmaa, toiset naiset ja kaverit veivät kaiken huomion. 1,5 vuoden aikana, hän oli yhden viikonlopun koti-iltaa viettämässä kanssani (siitäkin tosin 1,5tuntia ex-tyttöystävänsä kanssa puhelimessa).
Tunsin koko ajan sanallista ja sanatonta alistamista: sain kuulla toisten naisten ihailua ja itseni moittimista, seksimme oli alistavaa, kuin pornoelokuvista opittua, olin liian lihava ja älyllisesti pidin itseäni liian viisaana, vaikka olin tyhmä, itseään hän kehui taukoamatta, muisti kertoa kuinka toiset naiset olivat häntä katsellet ja kyselleet eli mielestäni koin kaikkea sellaista mitä KENENKÄÄN ei pitäisi joutua kokemaan.
Tietokoneellani hän vieraili kaikenmaailman pornosivuilla, irc-galleriassa, julkkissivuilla yms. ja elokuvat ym. piti valita sen mukaan kenenkä rinnat siinä mahdollisesti näkyy, huono oli se elokuva jossa ei ollut kauniita alastomia naisia!
Tunsin olevani hänelle vain hyväksikäytön uhri, kuin toinen äiti (ehkä tässä yksi keskenkasvuisuuden syy) ja odotin, että tämä kaikki loppuisi jotenkin järkevästi.
Valehtelu oli yksi hänen hallintakeinonsa. Asioiden kieltäminen ja omin parhainpäin selittäminen. Parina viikonloppuna ei viesteihini vastattu, olin kuin lakannut olemasta ja selitys oli, ettei kännykässä muka ollut kenttää. Aika huono selitys siihen nähden, että masto oli ihan vieressä ja ystäväni kertoivat, että mies oli koko illän näppäillyt kännykkäänsä ja olihan siellä sitten jotain viritystäkin ollut. No, kaikki tietenkin kiellettiin ja minä olin vainoharhainen ja ystävät valehtelijoita.
Näitä tapauksia oli 1,5 vuoden aikana niin paljon (kuten voitte viikonloppujen määrästä ajatella), että on ihme, että jaksoin niin kauan. Viikot mies eli viikonloppuja odottaen ja minä aloin jo torstaina voimaan pahoin, kun tiesin mitä on taas edessä.
Hän siis kielsi, että olisi ketään muuta ollut, mutta kaikki merkit viittasivat muuhun. Tiesin, että hän on sitä tyyppiä joka "vaihtaa lennosta", mutta aina vika oli ollu edellisissä naisissa, ei hänessä. Mies alkoi piilotella kännykkäänsä, poistamaan sivuhistoriat tietsikasta jne, kaikkia klassisia merkkejä. Minun parjaamiseni vain lisääntyi ja lopulta hermostuin, kun hän eräänä yönä hän alkoi haukkua minua ja asuntoani, kun en ollut rankan työpäivän jälkeen jaksanut imuroida illalla. "Heitin" hänet ulos, mutta aamulla pyysin jo anteeksi. No, erosimme sitten kuitenkin ja ihmettelin, miten hän niin helposti lähti, koska olin aiemmin puhunut erosta ja hän oli vähätellyt sen tarvetta. Syy selvisi 1,5viikon kuluttua. Hänellä oli jo uusi katsottuna ja siksi oli helppo lähteä. Se suhde kuitenkin tyssäsi heti alkuunsa ja hän aloitti taas minun pommittamiseni: Jos lähdin johonkin, häneltä tuli viestejä koko ajan, kyselyjä kenen kanssa olen ja oliko ollut miehiä jne. Suhteen aikana hän ei ollut lainkaan minusta mustasukkainen, mutta eron jälkeen sitten oli. Itse hän tietenkin "pelasi" toisten naisten kanssa minunkin paikalla ollessani esim. suutelemalla ja sitten kun otti seuraavaksi yhteyttä selitteli, ettei sillä ollut mitään merkitystä, "eihän hän nyt sellaisesta mitään ajattele".
Erosimme viime lokakuussa ja tietenkin minä liian hyväntahtoisena olen tähän asti pitänyt silti yhteyttä, kun hän on niin halunnut. Välillä jo päätin, etten enää suostu yökyläilyyn, koska se jätti minulle vain huonon olon, mutta sitten olinkin taas jollakin verukkeella hänen luonaan ja samassa sängyssä. Olen jo toivonut, että hän löytäisi jonkun uuden, koska minulle hän saa aikaan vain huonouden tunteen, koska elämäni ja minä olemme täysin arvottomia hänen kohtelunsa perusteella!
Viime viikonloppuna hän oli jutellut siskoni kanssa (juovuksissa tietenkin) ja olivat, leikillään kai, sopineet, että pidetään kaksoishäät! Viikolla hän sitten puheli näistä "häistä" ja elämästä yleensä, mikä oli minulle täysin uutta, koska olin jo tottunut, ettei asioista saa hänen kanssaan puhua. En siis ottanut näihin juttuihin oikein mitään kantaa, vaikka ajattelinkin kauhuissani, että onkohan tuo tosissaan!
Tuli tämä viikonloppu, mies haasteli minuakin baariin ja kertoi saunovansa asunnollaan (muutti sinne eromme jälkeen) kaverinsa kanssa ja tulevansa sitten baariin. Ilmoitin, että ok, lähden sitten, kun on kerran vapaatakin! Ei tullut vastausta, ei miestä näkynyt ei kuulunut! Enkä ole sen koomin tänä viikonloppuna kuullut!! Kaverini kyllä kertoivat, että on ollut toisessa baarissa ja jossain muualla, eli kai hän löysi jonkun toisen! Oikeasti toivon jo niin!
Tämä kaikki on ollut niin sairasta ja kuluttavaa, että jos tämä ei nyt lopu, niin on jo epäinhimillistä! Itsetuntoni on ihan nollissa, olen väsynyt huonouden tunteeseen ja kaikkeen siihen mitä tämä ihminen on saanut minut ajattelemaan. Tiedän, että olen normaali ihana ihminen, mutta miten tämä toinen saa minut tuntemaan itseni näin huonoksi, en voi käsittää!! Välillä minun tekisi nytkin mieli ottaa häneen yhteyttä, mutta nyt olen PÄÄTTÄNYT, että annan olla! Tilannetta pahentaa se, että asumme pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. Miehestä on tullut osa kaveriporukkaamme, melkein enemmän kuin minusta, koska en ole usein viikonloppuisin vapaana ja mies osaa antaa itsestään tosi hyvän kuvan. Lähimmät ystäväni tietävät kyllä totuuden ja osaavat jo nähdä hänen lävitseen, mutta helppoa tämä ei ole.
En tiedä saako tästä tarinastani kukaan mitään järkevää selkoa, mutta tulipahan kerrottua! Ja voin kertoa, ettei tässä vielä ollut edes ihan kaikki, mutta pääpiirteet!
Kunpa en enää koskaan törmäisi tällaiseen ihmiseen. Jätti minut aika tyhjäksi ja vanhenin enemmän kuin pari vuotta!
Älkää olko samanlaisia, itserakkaita hyväksikäyttäjiä. Kaikkea hyvää kaikille! Moi!
   

Kalamä kirjoitti:

Kirjoitin jo aiemmin toisaalle omista kokemuksistani, laitan tähän kopsun:
Moips!
En tiedä onko tällä mitään tekemistä horoskooppimerkin kanssa, mutta kerron kuitenkin, vähän niinkuin omaksi terapiakseni. :) Seurustelin 1,5v Kaurismiehen kanssa (musta tuntuu, että tästä tulee pitkä juttu). Alussa hän oli tunteellinen ja ihana. Pikkuhiljaa, kun oli periaatteessa muuttanut kamansa minun luokseni, todellinen luonne paljastui.
Maksoin yksin kaiken; asumisen, ruuat, yleisesti elämisen. Tein kaiken yksin ja päälle vielä kuuntelin hänen haukkumistaan siivottomuudestani ja asuntoni huonoudesta (jota kaikki muut suorastaan ihailevat!). Viikonloput mies viihtyi koko suhteemme ajan baarireissuilla. Itse olin monesti töissä ja joskus kuskina,joskus myös mukana, mutta silloin olin kuin ilmaa, toiset naiset ja kaverit veivät kaiken huomion. 1,5 vuoden aikana, hän oli yhden viikonlopun koti-iltaa viettämässä kanssani (siitäkin tosin 1,5tuntia ex-tyttöystävänsä kanssa puhelimessa).
Tunsin koko ajan sanallista ja sanatonta alistamista: sain kuulla toisten naisten ihailua ja itseni moittimista, seksimme oli alistavaa, kuin pornoelokuvista opittua, olin liian lihava ja älyllisesti pidin itseäni liian viisaana, vaikka olin tyhmä, itseään hän kehui taukoamatta, muisti kertoa kuinka toiset naiset olivat häntä katsellet ja kyselleet eli mielestäni koin kaikkea sellaista mitä KENENKÄÄN ei pitäisi joutua kokemaan.
Tietokoneellani hän vieraili kaikenmaailman pornosivuilla, irc-galleriassa, julkkissivuilla yms. ja elokuvat ym. piti valita sen mukaan kenenkä rinnat siinä mahdollisesti näkyy, huono oli se elokuva jossa ei ollut kauniita alastomia naisia!
Tunsin olevani hänelle vain hyväksikäytön uhri, kuin toinen äiti (ehkä tässä yksi keskenkasvuisuuden syy) ja odotin, että tämä kaikki loppuisi jotenkin järkevästi.
Valehtelu oli yksi hänen hallintakeinonsa. Asioiden kieltäminen ja omin parhainpäin selittäminen. Parina viikonloppuna ei viesteihini vastattu, olin kuin lakannut olemasta ja selitys oli, ettei kännykässä muka ollut kenttää. Aika huono selitys siihen nähden, että masto oli ihan vieressä ja ystäväni kertoivat, että mies oli koko illän näppäillyt kännykkäänsä ja olihan siellä sitten jotain viritystäkin ollut. No, kaikki tietenkin kiellettiin ja minä olin vainoharhainen ja ystävät valehtelijoita.
Näitä tapauksia oli 1,5 vuoden aikana niin paljon (kuten voitte viikonloppujen määrästä ajatella), että on ihme, että jaksoin niin kauan. Viikot mies eli viikonloppuja odottaen ja minä aloin jo torstaina voimaan pahoin, kun tiesin mitä on taas edessä.
Hän siis kielsi, että olisi ketään muuta ollut, mutta kaikki merkit viittasivat muuhun. Tiesin, että hän on sitä tyyppiä joka "vaihtaa lennosta", mutta aina vika oli ollu edellisissä naisissa, ei hänessä. Mies alkoi piilotella kännykkäänsä, poistamaan sivuhistoriat tietsikasta jne, kaikkia klassisia merkkejä. Minun parjaamiseni vain lisääntyi ja lopulta hermostuin, kun hän eräänä yönä hän alkoi haukkua minua ja asuntoani, kun en ollut rankan työpäivän jälkeen jaksanut imuroida illalla. "Heitin" hänet ulos, mutta aamulla pyysin jo anteeksi. No, erosimme sitten kuitenkin ja ihmettelin, miten hän niin helposti lähti, koska olin aiemmin puhunut erosta ja hän oli vähätellyt sen tarvetta. Syy selvisi 1,5viikon kuluttua. Hänellä oli jo uusi katsottuna ja siksi oli helppo lähteä. Se suhde kuitenkin tyssäsi heti alkuunsa ja hän aloitti taas minun pommittamiseni: Jos lähdin johonkin, häneltä tuli viestejä koko ajan, kyselyjä kenen kanssa olen ja oliko ollut miehiä jne. Suhteen aikana hän ei ollut lainkaan minusta mustasukkainen, mutta eron jälkeen sitten oli. Itse hän tietenkin "pelasi" toisten naisten kanssa minunkin paikalla ollessani esim. suutelemalla ja sitten kun otti seuraavaksi yhteyttä selitteli, ettei sillä ollut mitään merkitystä, "eihän hän nyt sellaisesta mitään ajattele".
Erosimme viime lokakuussa ja tietenkin minä liian hyväntahtoisena olen tähän asti pitänyt silti yhteyttä, kun hän on niin halunnut. Välillä jo päätin, etten enää suostu yökyläilyyn, koska se jätti minulle vain huonon olon, mutta sitten olinkin taas jollakin verukkeella hänen luonaan ja samassa sängyssä. Olen jo toivonut, että hän löytäisi jonkun uuden, koska minulle hän saa aikaan vain huonouden tunteen, koska elämäni ja minä olemme täysin arvottomia hänen kohtelunsa perusteella!
Viime viikonloppuna hän oli jutellut siskoni kanssa (juovuksissa tietenkin) ja olivat, leikillään kai, sopineet, että pidetään kaksoishäät! Viikolla hän sitten puheli näistä "häistä" ja elämästä yleensä, mikä oli minulle täysin uutta, koska olin jo tottunut, ettei asioista saa hänen kanssaan puhua. En siis ottanut näihin juttuihin oikein mitään kantaa, vaikka ajattelinkin kauhuissani, että onkohan tuo tosissaan!
Tuli tämä viikonloppu, mies haasteli minuakin baariin ja kertoi saunovansa asunnollaan (muutti sinne eromme jälkeen) kaverinsa kanssa ja tulevansa sitten baariin. Ilmoitin, että ok, lähden sitten, kun on kerran vapaatakin! Ei tullut vastausta, ei miestä näkynyt ei kuulunut! Enkä ole sen koomin tänä viikonloppuna kuullut!! Kaverini kyllä kertoivat, että on ollut toisessa baarissa ja jossain muualla, eli kai hän löysi jonkun toisen! Oikeasti toivon jo niin!
Tämä kaikki on ollut niin sairasta ja kuluttavaa, että jos tämä ei nyt lopu, niin on jo epäinhimillistä! Itsetuntoni on ihan nollissa, olen väsynyt huonouden tunteeseen ja kaikkeen siihen mitä tämä ihminen on saanut minut ajattelemaan. Tiedän, että olen normaali ihana ihminen, mutta miten tämä toinen saa minut tuntemaan itseni näin huonoksi, en voi käsittää!! Välillä minun tekisi nytkin mieli ottaa häneen yhteyttä, mutta nyt olen PÄÄTTÄNYT, että annan olla! Tilannetta pahentaa se, että asumme pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. Miehestä on tullut osa kaveriporukkaamme, melkein enemmän kuin minusta, koska en ole usein viikonloppuisin vapaana ja mies osaa antaa itsestään tosi hyvän kuvan. Lähimmät ystäväni tietävät kyllä totuuden ja osaavat jo nähdä hänen lävitseen, mutta helppoa tämä ei ole.
En tiedä saako tästä tarinastani kukaan mitään järkevää selkoa, mutta tulipahan kerrottua! Ja voin kertoa, ettei tässä vielä ollut edes ihan kaikki, mutta pääpiirteet!
Kunpa en enää koskaan törmäisi tällaiseen ihmiseen. Jätti minut aika tyhjäksi ja vanhenin enemmän kuin pari vuotta!
Älkää olko samanlaisia, itserakkaita hyväksikäyttäjiä. Kaikkea hyvää kaikille! Moi!
   

Lue lisää

No älä nyt teilaa heti kaikkia, mikä merkki itse mahdat olla?