Vaikeneminen, vähäpuheisuus ja joskus milteipä mykkyys on yllättävän yleinen ongelma parisuhteessa. Tavallisesti puhumaton osapuoli on mies, joskus vaimokin. Mistä ilmiö johtuu ja miten tilannetta voisi parantaa?
Tavallinen syy miehen puhumattomuuteen on se, että hän on saanut tämän taipumuksen perinnöksi jo kotoaan. Hänen lapsuuskodissaan on ehkä vallinnut vaikenemista suosiva tunneilmasto.
Vanhemmat ovat harrastaneet mykkäkoulua. He ovat saattaneet myös riidellä rajusti lapsen kuullen. Lapsen luontaista itseilmaisua ei ole tuettu, ja hänet on toistuvasti vaiennettu. Myös hänen tunneilmaisujaan on voitu rajoittaa: ”Mies ei itke.” Niinpä mies on oppinut jo pienenä pitämään suunsa kiinni ja nielemään tunteensa ollakseen vanhempiensa hyväksymä.
Kun tällainen mies sitten menee naimisiin, hän saattaa aluksi, ensirakkauden huumassa, olla puheliaampi kuin normaalisti. Kun suhde sitten arkipäiväistyy, mies käy vaiteliaammaksi. Siitä vaimo ei pidä, joten hän yrittää kaikin keinoin saada mieheensä eloa.
Vaikka mies on siis jollain tapaa uhri ja menneisyytensä vanki, tämä ei tietenkään poista hänen vastuutaan sen suhteen, kuinka hän parisuhteessa kommunikoi. Hänen olisi terveellistä tiedostaa, mistä vaikeudet johtuvat ja lähteä sisäisen kasvun tielle - ja ottaa tarvittaessa apua vastaan.
Miten sinä vaimona voisit auttaa miestäsi avautumaan?
Olen kirjoittanut joitakin lääkkeitä miehen puhumattomuuteen blogissani:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Mitä mieltä itse olet?
Puhumattomuus parisuhteessa
15
6438
Vastaukset
- puhumaton...
Meidän suhteessa oli ongelmana se, että minä vaimona en pystynyt puhumaan. Yritin olla vahva ja hiljaa, käsitellä asiat omassa päässäni ja selviytyä toista rasittamatta. Eihän siitä mitään tullut, joskus ne asiat vain tulivat pintaan ja silloin vähän väärällä tavalla. On vaikeaa puhua asioista, joista ei itsekään mitään ymmärrä. Ei ole sellaisia sanoja olemassa, joilla tunteita voisi ilmaista täydellisesti.
- Mies vm.57
Saattaa olla perää tuossa että lapsena olisi otettu mallia mykkäkoulusta vanhempine riita tilanteissa.
Näin muistan ainakin omalta kohdaltani vanhempieni käyttäytyneen.
Olen ollut nuoresta miehestä lähtien hyvin puhelias ja sosiaalinen luonne ,nautin keskusteluista aina.
Mutta ensimmäinen avioliitto kariutui silti puhumattomuuteeni.
Olen jotenkin miettinyt jälkeen päin mistä se johtui ja tullut siihen tulokseen että oli asioita jotka koin loukkaaviksi henkisellä tasolla ja vetäydyin sen johdosta kuoreeni.
Menin myöhemmin uudemman kerran avioon ja päätin mielessäni etten anna tämän suhteen kaatua puhumattomuuteeni.
Mutta vuosien vieriessä aloin taas pikku hiljaa hiljenemään,yritin kaikin keinoin taistella itseni kanssa mutta tehtävä oli toivoton.
Liiton kestäessä olin taas saanut henkisesti siipeeni ja tuntenut että minua on loukattu.
Niin vain kävi että puhumattomuus johti taas liittomme erilleen.
Luulen että puhumattomuus liittyy jotenkin lapsuuden traumoihin ja sieltä opittuihin keinoihin käsitellä vihan tunnetta.
Sitä käyttäytyy tietämättään kuin kone joka kytkeytyy päälle automaatti toiminnolle,sitä ei voi pysäyttää.
Ja kun oikein tarkkaan olen miettinyt niin tuo toimintó kytkeytyy vain rakkaita ihmisiä kohtaan.
Ongelma on mahdoton.
Parempi siis olla ja elää yksin,aina suhteen kestäessä iskee paniikki. Mies vm.57 kirjoitti:
Saattaa olla perää tuossa että lapsena olisi otettu mallia mykkäkoulusta vanhempine riita tilanteissa.
Näin muistan ainakin omalta kohdaltani vanhempieni käyttäytyneen.
Olen ollut nuoresta miehestä lähtien hyvin puhelias ja sosiaalinen luonne ,nautin keskusteluista aina.
Mutta ensimmäinen avioliitto kariutui silti puhumattomuuteeni.
Olen jotenkin miettinyt jälkeen päin mistä se johtui ja tullut siihen tulokseen että oli asioita jotka koin loukkaaviksi henkisellä tasolla ja vetäydyin sen johdosta kuoreeni.
Menin myöhemmin uudemman kerran avioon ja päätin mielessäni etten anna tämän suhteen kaatua puhumattomuuteeni.
Mutta vuosien vieriessä aloin taas pikku hiljaa hiljenemään,yritin kaikin keinoin taistella itseni kanssa mutta tehtävä oli toivoton.
Liiton kestäessä olin taas saanut henkisesti siipeeni ja tuntenut että minua on loukattu.
Niin vain kävi että puhumattomuus johti taas liittomme erilleen.
Luulen että puhumattomuus liittyy jotenkin lapsuuden traumoihin ja sieltä opittuihin keinoihin käsitellä vihan tunnetta.
Sitä käyttäytyy tietämättään kuin kone joka kytkeytyy päälle automaatti toiminnolle,sitä ei voi pysäyttää.
Ja kun oikein tarkkaan olen miettinyt niin tuo toimintó kytkeytyy vain rakkaita ihmisiä kohtaan.
Ongelma on mahdoton.
Parempi siis olla ja elää yksin,aina suhteen kestäessä iskee paniikki.Kiitos rehellisesti ja paljon puhuvasta kommentistasi! Ongelma on todellinen muttei mahdoton.
Näytät itse oivaltaneen ongelmasi juuret, jotka nousevat lapsuuden traumoista, kyvyttömyydestä käsitellä vihaa.
Syynä ei siis ilmeisesti ole niinkään puhumattomuus vaan se, että läheisessä ihmissuhteessa suojamekanismisi sulavat siinä määrin, että haavoilla on lupa tulla pintaan. Tällöin olet paljaimmillasi ja olet saanut "henkisesti siipeesi" ja loukkaantunut.
Tärkeää olisi sen tähden saada hoitoa tuohon traumaan, turvallisessa ja vihaa sietävässä ympäsistössä. Kun uskallat nuo tuneesi kohdata ja käsitellä, ne eivät läheisessä suhteessa enää häiritsevässä määrin aktivoidu.
- Anniina
Parasta on esimerkki: Avautua itse. Enkä tarkoita tällä sitä, että hölpöttää jatkuvasti ns. "ei mistään" vaan ihan muutamalla lauseella kuvailee tuntojaan eri tilanteissa...
Sitten suora kehoitus "Puhu mulle" etenkin heti perään englanniksi käännettynä "talk to me, please" saattaa tuottaa tulosta ja mies alkaa puhua! Siitä ei ole pitkä matka avautumiseen.
Naiset huom! Sitten kun mies puhuu, vaikka sanankin, niin kommentoikaa positiivisesti! - minä vaan
Joku täällä takkuaa kun vastasin illalla eikä näy.
Mutta aika hauska juttu että tätä puhumattomuutta ym. ajattelin päivällä ja sinua tohtori Ben.Ja tämmöinen avaus löytyi sitten.
Kun sinulla olisi osoite johon voisi pidemmin ja syvällisemmin kirjoittaa.
Ei tänne nettiin aivan novellia omista ongelmistaan viitsi laittaa.
Oma avioliitto tavallaan umpikujassa ja olisi mukava vähän "keskustella" että saisi ajatuksiaan järjestykseen.
Sinulla on maalaisjärkisiä ajatuksia mitkä toki itsekin tiedostan mutta käytäntö on aivan eri
asia.
Kun olisi vain joku jonka kanssa vähän "jutella" niin oloa helpottaisi.
Yleensä asiat on yksinkertaisia teoriassa mutta käytännnössä vaikeita.
Tämä nyt oli tämmöinen pieni purkaus mutta kuvastanee epätoivoisuutta.
Huokaus...Voimme keskustella parisuhdeklinikalla, jonka olen avannut blogiini:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com/2006/09/dr-benin-klinikka.html
Tänne on tullut pelkästään asiallisia kysymyksiä, joihin olen vastannut. Klinikalla on siis mahdollista keskustella varsin suojatussa ja turvallisessa ympäristössä.- minä vaan
Dr.Ben kirjoitti:
Voimme keskustella parisuhdeklinikalla, jonka olen avannut blogiini:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com/2006/09/dr-benin-klinikka.html
Tänne on tullut pelkästään asiallisia kysymyksiä, joihin olen vastannut. Klinikalla on siis mahdollista keskustella varsin suojatussa ja turvallisessa ympäristössä.Mutta kun en oikein tiedä mistä minä pääsen elämääni tilittämään ja kysymyksiä latelemaan.
Mistä linkistä tuolla blogissasi? - mahtava...mitä
Dr.Ben kirjoitti:
Voimme keskustella parisuhdeklinikalla, jonka olen avannut blogiini:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com/2006/09/dr-benin-klinikka.html
Tänne on tullut pelkästään asiallisia kysymyksiä, joihin olen vastannut. Klinikalla on siis mahdollista keskustella varsin suojatussa ja turvallisessa ympäristössä.löysinkään täältä...
Sinun sivut Dr.Ben..
Kiitos niistä...olipas antosta luettavaa...
Älä vaan poista niitä
- kun puhutaan
Tämä 'puhumattomuus' on monimutkainen asia.
Minä ja ex-mieheni puhuimme koko ajan - mutta mistä, se onkin eri juttu. Emme koskaan puhuneet meistä itsestämme, vaan aina muista. Olimme hyviä analysoimaan muita ihmisiä.
Kunpa tietäisi, miten vaimona voi auttaa miestä puhumaan. Minä en ainakaan tiedä. - mikä auttaa
Ex mieheni ei puhunut ja nykyinen puhuu.
Toivottavasti myös poikani tulevaisuudessa
vaimolleen.
Mitä opin tässä välissä.
Ex miestäni arvostelin. Hänen sanoistaan loukkaanuin kun olin eri mieltä.
Hänen siivoamisensa tai mikä vaan mitä
hän yritti tehdä oli perseestä.
Puhuin päälle jos hän yritti jotain sanoa.
Lopputulos oli puhumattomuus.
Hän luovutti.
Me naiset viemme miehiltä lapsenhoidon
(koska teemme sen paremmin) ja kodinhoidon.
Me puhumme poikiemme puolesta ja soitamme kouluun
tai toisten poikien äideille selvittääksemme
poikiemme sotkut ja riidat.
Eihän miesten tarvitse mitään tehdä tai puhua kun
teemme sen heidän puolestaan tai emme ainakaan
luota heidän kykyihinsä hoitaa asioita.
Mitä voimme tehdä.
Luottaa miehiimme ja poikiimme.
Antaa poikiemme hoitaa itse omat sotkunsa ja
hyväksyä miehemme sellaisina kuin ovat.
Sopeutua ja pitää suumme kiinni kun tekisi
mieli arvostella.
Tajuta se ettemme ole korvaamattomia. - pettynyt
Minäpä kerron sulle mieheni puhumattomuudesta ja mistä se johtui. Hän rakastui venäläiseen huoraan ja vietti sen kanssa joka toinen viikonloppu. Sitten hän heitti puhumasta minulle eikä muutenkaan pitänyt huolta esim omakotitalon jokapäiväisistä töistä. Kun käräytin hänet niin hänelle tuli jopa puheripuli.
- Anonyymi
Olin naimisissa miehen kanssa joka piti mykkäkoulua 2-3 viikkoa oli yleistä mutta pisin oli 3 kuukautta erohan siitä tuli
- Anonyymi
Vaikea ottaa kantaa koska +50v avioliittomme hiljaisuuden ennätys lienee puolen tunnin luokkaa.
- Anonyymi
Mies sanoi: Puhumalla asiat selviää.
Kun sitten yritin puhua, hän ilmoitti, että hän ei jaksa tulla töistä kotiin, koska vedän aina esiin maksamattomat laskut ja viinanjuonnin, ja enkö ymmärrä, että tällä tavalla ajan mieheni kapakkaan.
Muutin suhtautumistapani ja lakkasin puhumasta. Maksoin laskut, olin illat lasten kanssa yksin, kerjäsin ruokarahan, kunnes sain lastenhoidon järjestettyä, menin töihin ja elätin koko perheen vuosikymmeniö, kävin kahdessa työssä, enkä puhunut.
Koska mies ei ikinä oppinut maksamaan laskujaan, en avustanut häntä, kun hän joutui ulosottoon, vaan olin kiitolllinen, sillä maksut tulivat näin maksetuksi. Edes ne olivat poissa minun kontoltani. En voinut häntä heittää ulos sillä hän olisi juonut työnsä ja asuntonsa ja siihen aikaan joutunut puliukkoporukoihin, joita maleksi turuilla ja toreilla. Mitään puhumista ei ollut. - Anonyymi
Meillä on erittäin pitkä suhde kaatumassa puhumattomuuteen. Toinen osapuoli on niin vaikeasti lähestyttävä ja hänellä on suuria vaikeuksia puhua todellista tunteistaan, että nyt on tie noussut pystyyn. En jaksa enää arvailla toisen tunteita ja tarpeita, niitä kun parisuhteessa ymmärrettävästi aina on.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi on täysin sekaisin
Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-20000104504859Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka
minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa151732Aivan täysin tahallinen teko
Ei mitään puolusteluja, eikä selittelyitä. Kuljettajalle kerrottiin asiasta siinä paikanpäällä, mutta silti hän ajoi ves941478Suomussalmi saatu vihdoin maailmankartalle!
Nyt kun Suomussalmi on vihdoin viimein saatu ennennäkemättömällä tavalla maailman tietoisuuteen niin voitaisiin järjestä531359Olet saanut minut sekoamaan
Tunteiden ristiaallokossa vellominen on ollut melkoinen kokemus. Ei kukaan ole saanut minua niin raiteiltaan kuin sinä.231337Mainehaitta metsäkonefirmalle
Hukkajoen tapahtumista liikkuu paljon huhuja. Eikö kannattaisi julkaista raakkuja tuhonneen metsäkoneyrityksen nimi, kos531228Oho! Maajussi-Kallelta pakit saanut morsioehdokas Miss Suomi -kisoissa! Tunnistaisitko hänet nyt?
Hmm, tunnistaisitko?!? Onnea missihulinoihin! Lue lisää ja katso kuvat: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-maajussi-01075Myönnän sinulle nyt
Että olen erittäin mustasukkainen sinusta jo nyt. Ikävä on tämä tunne, kun tietämättömyyden solista nousee myrkkyä miele541010Pysytäänkö nainen
edelleen yhtä viileän tyynenä kun nähdään. Uskotko että tahtoessani saisin murettua tyyneytesi hyvin helposti.57895Olen käyttäytynyt ristiriitaisesti
eikä minusta varmaankaan ota mitään selvää. Se johtuu siitä, kun järki sanoo ei, ei, ei ja sydän sanoo kyllä, kyllä, kyl61879