En yksinkertaisesti jaksa enää avokkiani. Minusta on tullut miehelleni joku hemmetin palvelija koska hän ei "osaa" eli ei jaksa viedä esim. astioita tiskikoneeseen, ripottelee vaatteitaan ympäri asuntoamme, jättää kaikki paperinsa pitkin olohuoneen ja keittiön pöytiä ja auta armias jos yksikin paperi "häviää" eli hän on sen ajatuksissaan vienyt jonnekin, niin se on heti minun vikani ja minä saan kamalat huudot häneltä.
Hän ei ikinä siivoa tai käy kaupassa jos ei ole jotain tosi hyvää syytä miksi minä en voisi mennä kauppaan jolloin hänen on pakko mennä ja silloinkin mieheni menee sinne tosi vastentahtoisesti.
Kun siivoan, hän kyllä jaksaa ladella ohjeita mitä pitää tehdä ja mistä pitää siivota kunnolla jne.
Mieheni tekee pitkää päivää töissä ja kun hän vihdoin viimein tulee kotiin, hän menee suoraan tietokoneelle, hyvä että edes moi sanoo kun ovesta astelee sisään. Työvaatteet luonnollisesti lentelevät eteisen lattialle ja kun viimeeksi eilen sanoin että etkö oikeesti tajua laittaa työvaatteitasikaan johonkin kaappiin, niin vastaus kuului" mihin ne edes mahtuu kun ei ole yhtään vapaana olevaa henkaria", siis mitä?? Eikö kaksi työtakkia voi olla päällekkäin samassa henkarissa??
Olen nyt siinä pisteessä, että suhteemme nyppii niin kovin että saan siitä jatkuvasti ihan kirjaimellisesti päänsärkyä.
Se mieheni tietokoneella oleminen rassaa ehkä eniten. En edes tajua kuka pystyy tai haluaa olla koneella niin monta tuntia putkeen tajuamatta yhtään mitä ympärillä tapahtuu. Olen siitäkin sanonut niin monta kertaa ja välillä siitä on tullut kunnon riita, välillä mieheni on sitten sanonut että okei, en sitten ole koneella enää niin paljoa mutta mikään ei ole muuttunut mihinkään suuntaan kuin ehkä pahempaan enkä enää edes jaksa huomauttaa asiasta vaikka mieli tekisi.
Sen koneella olemisen takia mieheni ei huomioi minua yhtään, antaa ehkä yhden suukon päivän aikana, siinä kaikki fyysinen kontakti mitä päivän aikana tapahtuu.
Myös seksielämämme on ihan kuihtunutta. Mieheni ei jaksa tai sitten se varmaan käy panemassa jotain toista akkaa, ei vaan ainakaan uskoisi tuosta miehestä vaikka ei mikään kamala ilmestys tms. olekaan, hyvännäköinen mies on minulla mutta kaikki muu tökkiikin. En saa seksiä vaikka suostuisin tekemään hänelle mitä tahansa, niin vastaus on nykyisin aina ei.
Olen nyt vaan niin kyllästynyt tähän touhuun ja alan olla väsynyt siihen että aina joudun tekemään asiat kotona mieheni puolesta, "kinuan" huomiota ja vaikka kuinka saarnaisi esim, niistä astioista että voitko mitenkään viedä niitä sinne minne ne kuuluu, niin ei auta.
Onko tälläisellä suhteella edes mitään tulevaisuutta?? Mieheni mielestä kaikki on hyvin, minun mielestäni ei, eihän asiat voi olla hyvin jos suhde on tälläinen, eihän?? Onko kenelläkään mitään ehdotuksia mitä voisin vielä tehdä ja voiko mieheni käytöstä muuttaa mitenkään?
En jaksa enää!
23
6426
Vastaukset
- tutulta :)
Kuulostaa meinaa eksältäni.... ei se siitä muutu. Siinä olikin syytä kerrakseen miksi on eksä. Löytyy maailmasta niitä oikeita miehiäkin. Nykyiseni siivoaa... laittaa tarvittaessa ruokaa... käy kaupassa... halii... paijaa... käy myös koneella ja katsoo urheilua... Itse teen samoja asioita, eikä riitaa olla saatu aikaiseksi :) Olen onnekas :)
- ..tilanne..
Toisaalta on ihan kivaa tietää että en ole ainoa joka kärsii kusipäisen kundikaverin takia..
Meillä on juttu taasen niin että ukko on töissä seittämänä päivänä viikossa. Viikonloppusin se herää seittämän aikoihin ja lähtee töihin. Tulee takaisin yhdeksä tai kymmnen jälkeen. Jos on ollu paljon töitä niin pahimmillaan yhden tai kahden aikaan, yleensä kännissä ku käki ja haisee epäilyttävästä saunalle.
Mies tekee sekatöitä, lähinnä pimeänä rakentelee taloja. Tai tälläisen käsityksen ainakin olen saanut. Tienaa kuulemma hyvänä kuukautena sellaiset 1600,- ja minä opintotukea päälle 300/kk. Mun tilistä pitäis maksaa ihan kaikki. Äijä maksaa vuokran (435) ja mä kaikki laskut, safkat, kissat ja taloustavarat.
Ollaan tapeltu miljoona kertaa siitä että se ei huomioi mua millään tavalla. Sen töistä en enää jaksa tapella. Se vaan sanoo että jonkun se leipä on pöytään hankittava.. Siis wtf? Jos mä sen perkeleen leivän maksan omasta pussistani??
Mulla oli tärkeet synttärit vähän aika sitten. Annoin sen ymmärtää joulusta saakka että haluun leffaan ja syömään. Se osti mulle puol kiloo muovailuvahaa ja kaulakorun mistä sain nikkelireaktion. Oli vähän kurja synrräti. Ja nyt se totes että se ostaa itelleen synttärilahjaks litteän ison telkkarin..
Oikeesti en ymmärrä miks oon sen kaa. Ukko ei ikinä huomioi mua. ja se on sanonu itekkin olevansa täysin tunteeton. Olen vakavasti ajatellut että olen luultavasti riippuvainen tuosta kulmästä kohtelusta koska mulla on ollut tollaisia ukkoja ennenkin. Joku Freud hyppis ny kiimasena pitkin seiniä siinä että me naiset muka halutaan että meitä kohdellaan näin.
Erotaan niistä äijitämme. Annetaan niitten olla yksin. Mun äijä ei osaa tehdä MITÄÄN kotitöitä. Ainoa mitä ennen siltä pyysin oli tiskaaminen mutta se tiskaa (luultavasti tahallaan) niin huonosti etten anna sen tehdä enää sitäkään. Ei imuroi. Ei osaa käyttää pesukonetta. Ei voi ruuvata yhtä saatanan ruuvia ja proppua seinään. Ei viedä roskia tai auttaa kantamaan kauppakasseja kotiin vaikka se kävelis mun vieressä.
Oikeesti tytöt, me kiusataan vaan itteämme. Meitä pelottaa olla ilman miestä tai että ei muka löydetä ketään hyvää tilalle. Ehkäpä jotkut pelkää että ei tuu toimeen. Taijotkus toivoo että vois muuttaa tilannetta. Te jotka jo sen salaakin tiedätte että muutosta ei koskaan tuu, EROTKAA! Mun ukon vanhemmat on täydellinen toisinto meistä. Niitten äiti on tosi eläväinen ja äänekäs persoona, mutta miehensä läsnäollessa se on ihan hiljaa. Anoppi keskittää kaiken tarmonsa lapsiinsa ja keräilee kuivakukkasia..
Haluatteko te sellasen elämän? Mä en.- tääl on
Täällä olis kunnon mies ilman naista..Miksi naiset jumittavat huonojen ukkojen kanssa kun hyviäkin olisi saatavilla =(
- Ei ymmärrä ei.................
komeita sinkkumiehiä on nykyisin pilvin pimein, jotka haluaisivat perustaa perheen ja hoitaisivat perheen velvoitteet ja lisäksi monella on euromillit taskussa tai pörssissä ja miellyttävä luonne.
Heitä ei kukaan huomaa. Tuollaiset renttumiehet korjaavat naiset, mutta uskon, että nämä naiset ovat itse samanlaisia eli jotenkin hutsahtavia, koska tuollaisia korjaavat. Ei ainakaan päässä pakota.
Me kunnolliset, fiksut miehet emme sitten onneksi joudu avioliittohelvettiin eikä meitä eroteta biologisista lapsistamme, koska niitä emme yksin voi hankkia.
Vieläkin ihmettelen, mikä näissä ukoissa on viehättänyt.
Todella kunnolliset miehet jäävät rannalle ruikuttamaan, omalla kohdallani kyllä nautin siitä, että saan olla ihan kaikessa rauhassa, koska en pidä kenenkään painostuksesta.
Viimeksi heittelin lattialle ulkovaatteet viisivuotiaana ja asuntoni on puhdas ja kodikas ja omistan sen ja kesähuvilan.
No, ei naisista väliä, hyvä näin, paljolta kuitenkin säästyy.
Ihmettelen vain, mikä näissä ukoissa voi naista niin kauheasti viehättää.- on nyt niin
että naiset haluavat miehen jota he voivat muuttaa. eikä mitään IT-miljönääripelleä joka kumminkin viettää aikansa tietokoneen äärellä vaikka seksiä olisikin tarjolla.
kun taas tämä renttu-tyyppinen henkilö tietää miten naista miellytetään sängyssä ja sen ulkopuolella.
(IT-pelle. töissä PC kimpussa, kotona PCn kimpussa, ja sängyssä höpöttää tietokoneohjelmista ja työstään, aamulla eukko menee kiukkuisena töihin)
(tavallinen jäbä. tekee duunit, tulee himaan, syö, ottaa pari, ja nai muijaltaan aivot pihalle. aamulla muija menee töihin ollen yhtä hymyä.)
hanki ELÄMÄ ja lopeta toi Akkamainen kitinä
- kat
Jos haluat itsellesi jotain muutakin elämää kuin palvella toista seksittömässä suhteessa niin jätä se mies. Jos puhe ei auta niin mikä sitten? Miehesi on kehittymätön ja kai olettaa sinun olevan hänelle äitinä, jonka tehtävä on passata ja paapoa, kaskittyä ainoastaan hänen hyvinvointiinsa.
Etsi itsellesi kumppani, joka oikeasti kunnioittaa sinua ja jonka kanssa voit elää tasa-arvoista arkea. Kannattaa, kokemuksesta...
Joka tapauksessa, onnea valitsemallesi tielle.- Nuori_nainen
Taidanpa kuulua siihen kastiin joka uskoo että pystyy muuttamaan asioita vielä joskus, parempaan suuntaan. Hyvin usein toivon että voisin muuttaa miestäni mutta kai se on oltava realistinen ja tajuttava että ei kai nämä asiat tästä enää ainakaan kauhean radikaalisti muutu.
Aina joskus ennen kun halusin jonkun asian muuttuvan ja keskustelin siitä mieheni kanssa niin se asia myös muuttui, enää ei tosiaankaan ole niin ja siksi on luultavasti ihan turha luulla enää että saisin ukkoni antamaan minulle enemmin huomiota, jättämään tietokoneella olemisen vähemmälle, tekemään kotihommia tai edes viemään ne astiat koneeseen kun hän on syönyt.
Pidän siitä että tavarat sun muut jutut ovat asunnossamme järjestyksessä enkä kestä nähdä käytettyjä astioita pöydillä lojumassa tai vaatteita lattialla ja se v***ttaa aina olla keräämässä toisen vaatteita kun itsekään en niitä lattialle vaan viskaa vaan laitan ne kaappiini niin ärsyttää että aikuinen ihminen ei osaa korjata omia jälkiään!
Ja tiedän että mieheni on nyt oppinut tänä aikana kun olemme asuneet yhdessä että se olen minä kuka tätä asuntoa siistinä pitää ja kuka pesee pyykit, tekee ruuan jne, joten hän on tottunut siihen että teen asioita hänen puolestaan joten itse olen huomaamatta antanut tilanteen mennä tälläiseksi.
Nyt se on vaan tosi vaikeaa muuttaa tätä tilannetta ja turhahan se täällä on ruikuttaa mutta taitaa sekin olla turhaa se miehen kanssa keskustelu, hän nimittäin aina suutahtaa kun käsken häntä tekemään jotain ja sen takia keskustelusta ei tule mitään.
Kyllähän mieheni töissä ahertaa ja on todella reipas ilmeisesti mutta plääplää, vaikeaa. - Martsuli.
Nuori_nainen kirjoitti:
Taidanpa kuulua siihen kastiin joka uskoo että pystyy muuttamaan asioita vielä joskus, parempaan suuntaan. Hyvin usein toivon että voisin muuttaa miestäni mutta kai se on oltava realistinen ja tajuttava että ei kai nämä asiat tästä enää ainakaan kauhean radikaalisti muutu.
Aina joskus ennen kun halusin jonkun asian muuttuvan ja keskustelin siitä mieheni kanssa niin se asia myös muuttui, enää ei tosiaankaan ole niin ja siksi on luultavasti ihan turha luulla enää että saisin ukkoni antamaan minulle enemmin huomiota, jättämään tietokoneella olemisen vähemmälle, tekemään kotihommia tai edes viemään ne astiat koneeseen kun hän on syönyt.
Pidän siitä että tavarat sun muut jutut ovat asunnossamme järjestyksessä enkä kestä nähdä käytettyjä astioita pöydillä lojumassa tai vaatteita lattialla ja se v***ttaa aina olla keräämässä toisen vaatteita kun itsekään en niitä lattialle vaan viskaa vaan laitan ne kaappiini niin ärsyttää että aikuinen ihminen ei osaa korjata omia jälkiään!
Ja tiedän että mieheni on nyt oppinut tänä aikana kun olemme asuneet yhdessä että se olen minä kuka tätä asuntoa siistinä pitää ja kuka pesee pyykit, tekee ruuan jne, joten hän on tottunut siihen että teen asioita hänen puolestaan joten itse olen huomaamatta antanut tilanteen mennä tälläiseksi.
Nyt se on vaan tosi vaikeaa muuttaa tätä tilannetta ja turhahan se täällä on ruikuttaa mutta taitaa sekin olla turhaa se miehen kanssa keskustelu, hän nimittäin aina suutahtaa kun käsken häntä tekemään jotain ja sen takia keskustelusta ei tule mitään.
Kyllähän mieheni töissä ahertaa ja on todella reipas ilmeisesti mutta plääplää, vaikeaa.Hei :)
Mulla oli aikanaan aika samanmoinen suhde, ja itse kuulun myös näihin, jotka uskovat ihmisen muuttuvan/kehittyvän. Meillä tosin seksipuoli oli liikaa mulle, eli hänen tarpeensa oli suuremmat kuin mun... Kerran päivässä rutiinin omaisesti..tunnetta ei juuri enää mukana.
Kestin sitä muutaman vuoden, kunnes päätin laittaa kumihanskat tiskiin ja lähteä. Kyllä se kannatti. En olisi vaan uskonut, että sellainenkin mies on olemassa, eikä tunnu muuttuneen, jos juoruihin on uskomista.
Eli nyt selkä suoraksi ja näytä, että sä vaadit muutosta teidän elämään tai lähdet ! Jos hän näyttää ovea, että selvä siitä vaan, et merkitse hälle paljoakaan. Silloin paraskin lähteä. Näytä hänelle, miten paljon tämä nykyinen tilanne sua rasittaa ja kerro mitä kaipaat. Koita puhua rauhallisesti, ja sano, että nyt teidän tarvitsee tosiaan puhua tämä asiat. Näytä, että se on sulle tosi tärkeää !! Mitä parisuhde parhammillaan on: toisen kuuntelemista, keskustelua, yhdessä jakamista. Kysy mitä hän ajattelee, mitä hänen mielestään parisuhde on !! Anna hänen kertoa ja tee sitten omat johtopäätöksesi. Selvitä, että jos asiat ei muutu, sun on lähdettävä.
Ymmärrän sun tilanteesi, ei ole helppo luovuttaa, mutta jossain saattaa olla sinua varten parempi mies.
Niin löysin minäkin.. :)
Tsemppiä !!! :) - Oma lupa
Martsuli. kirjoitti:
Hei :)
Mulla oli aikanaan aika samanmoinen suhde, ja itse kuulun myös näihin, jotka uskovat ihmisen muuttuvan/kehittyvän. Meillä tosin seksipuoli oli liikaa mulle, eli hänen tarpeensa oli suuremmat kuin mun... Kerran päivässä rutiinin omaisesti..tunnetta ei juuri enää mukana.
Kestin sitä muutaman vuoden, kunnes päätin laittaa kumihanskat tiskiin ja lähteä. Kyllä se kannatti. En olisi vaan uskonut, että sellainenkin mies on olemassa, eikä tunnu muuttuneen, jos juoruihin on uskomista.
Eli nyt selkä suoraksi ja näytä, että sä vaadit muutosta teidän elämään tai lähdet ! Jos hän näyttää ovea, että selvä siitä vaan, et merkitse hälle paljoakaan. Silloin paraskin lähteä. Näytä hänelle, miten paljon tämä nykyinen tilanne sua rasittaa ja kerro mitä kaipaat. Koita puhua rauhallisesti, ja sano, että nyt teidän tarvitsee tosiaan puhua tämä asiat. Näytä, että se on sulle tosi tärkeää !! Mitä parisuhde parhammillaan on: toisen kuuntelemista, keskustelua, yhdessä jakamista. Kysy mitä hän ajattelee, mitä hänen mielestään parisuhde on !! Anna hänen kertoa ja tee sitten omat johtopäätöksesi. Selvitä, että jos asiat ei muutu, sun on lähdettävä.
Ymmärrän sun tilanteesi, ei ole helppo luovuttaa, mutta jossain saattaa olla sinua varten parempi mies.
Niin löysin minäkin.. :)
Tsemppiä !!! :)" Mitä parisuhde parhammillaan on: toisen kuuntelemista, keskustelua, yhdessä jakamista. "
Yhdessä jakaminen sopii naiselle kun mies on varakas. Varakkaat miehet ovat parisuhteissä jos haluavat sietää naista.
Löysit siis varakkaamman miehen entisen tilalle.
Parisuhteen plussapuoli on säännöllinen saatavuus, miinuspuoli on oman rauhan ja tekemisen menetys.
Siksi valitsin sinkkuuden ja tietoisesti siinä pysyn, en usko rakkauteen joten silläkään ei mua saa koukutettua. - Martsuli.
Oma lupa kirjoitti:
" Mitä parisuhde parhammillaan on: toisen kuuntelemista, keskustelua, yhdessä jakamista. "
Yhdessä jakaminen sopii naiselle kun mies on varakas. Varakkaat miehet ovat parisuhteissä jos haluavat sietää naista.
Löysit siis varakkaamman miehen entisen tilalle.
Parisuhteen plussapuoli on säännöllinen saatavuus, miinuspuoli on oman rauhan ja tekemisen menetys.
Siksi valitsin sinkkuuden ja tietoisesti siinä pysyn, en usko rakkauteen joten silläkään ei mua saa koukutettua.Tämä entinen mies oli bisnesmies, varakas. Nykyinen jota arvostan enemmän, on tällä hetkellä työtön ja aika varaton, joten minä en tosiaankaan rahan ahne ole. Päinvastoin. Arvostan ihan toisenlaisia asioita parisuhteessa.
- Anonyymi
Martsuli. kirjoitti:
Hei :)
Mulla oli aikanaan aika samanmoinen suhde, ja itse kuulun myös näihin, jotka uskovat ihmisen muuttuvan/kehittyvän. Meillä tosin seksipuoli oli liikaa mulle, eli hänen tarpeensa oli suuremmat kuin mun... Kerran päivässä rutiinin omaisesti..tunnetta ei juuri enää mukana.
Kestin sitä muutaman vuoden, kunnes päätin laittaa kumihanskat tiskiin ja lähteä. Kyllä se kannatti. En olisi vaan uskonut, että sellainenkin mies on olemassa, eikä tunnu muuttuneen, jos juoruihin on uskomista.
Eli nyt selkä suoraksi ja näytä, että sä vaadit muutosta teidän elämään tai lähdet ! Jos hän näyttää ovea, että selvä siitä vaan, et merkitse hälle paljoakaan. Silloin paraskin lähteä. Näytä hänelle, miten paljon tämä nykyinen tilanne sua rasittaa ja kerro mitä kaipaat. Koita puhua rauhallisesti, ja sano, että nyt teidän tarvitsee tosiaan puhua tämä asiat. Näytä, että se on sulle tosi tärkeää !! Mitä parisuhde parhammillaan on: toisen kuuntelemista, keskustelua, yhdessä jakamista. Kysy mitä hän ajattelee, mitä hänen mielestään parisuhde on !! Anna hänen kertoa ja tee sitten omat johtopäätöksesi. Selvitä, että jos asiat ei muutu, sun on lähdettävä.
Ymmärrän sun tilanteesi, ei ole helppo luovuttaa, mutta jossain saattaa olla sinua varten parempi mies.
Niin löysin minäkin.. :)
Tsemppiä !!! :)Hei! Varsinkin tuttua tuo koko ajan tietokoneella olo - en kestä, kun avomieheni on oikeesti koko ajan jossain facessa tai missä lie. Ja varsinkin kun se seuraa koko ajan jotsin hemmetin Fuengirolan suomalaisia, on jo varannut itelleen matkankin sinne 3 kuukaudeksi ( ollaan siis jo eläkkeellä). Ite en sinne edes niin haluais, onneksi meillä on kissa, joka tarbii hoitajan ja poikani tulee sen kaveriksi tarvittaessa. Mutta en toki voi vaatia 3 kuukauden hoitoa, joten onneksi joudun tuonne fugeen vain n. reiluksi kuukaudeksi. Koita nyt pentele noita äijiä kestää…
- Älykäs mies
Suhteenne on huono koska et anna toisen tehdä mitä hän haluaa. Vaikutat itsekkäältä tapaukselta joka luulee voivansa määrätä toisen ajankäytöstä. Mitä hänen pitäisi tehdä tultuaan töistä? Itse menen heti tietokoneelle. Asun yksin koska asuin kaltaisesi naisen kanssa aiemmin. Enää en naista asuntooni ota juuri tuon motkottamisen takia. Silti niitä olisi tulossa mm. nykyinen tyttöystäväni jättää ja unohtelee vaatteitaan ja tavaroitaan asuntooni, jotta voisi mahdollisimman pian tulla hakemaan tavaroitaan luotani. Tavaroiden jättäminen on selvä viesti häneltä, että haluaisi muuttaa luokseni vaikka olen tehnyt selväksi haluavani omaa aikaa paljon enkä halua ASUA NAISEN kanssa.
Mitä hänen pitäisi tehdä tultuaan töistä? Miksei hän saa tehdä niinkuin itse haluaa? - ///
"Mieheni tekee pitkää päivää töissä ja kun hän vihdoin viimein tulee kotiin, hän menee suoraan tietokoneelle, hyvä että edes moi sanoo kun ovesta astelee sisään."
Tuo lause sanoo kaiken!
Mika ihmeen olio sina olet kun kiusaat rehellista, ahkerasti tyota tekevaa ihmista?
Anna hanen olla rauhassa! Han ei ole kiinnostunut sinun tekemisista eika sinun sanomisistasi. Nayttaahan han sanomattomuudellaan ja tekemisillaan etta han haluaa vain omaa rauhaa! Hanki itsellesi jotain arvokasta tekemista, ota toinen tyopaikka, mene kouluun tai luennoille, tee vapaaehtoistyota (oli se sitten akateemista tai ei) mutta jata tuo ihana, rehellinen, ahkera mies rauhaan!
Viimeinen asia mita han haluaa pitkan tyopaivan paatteeksi on joku nalkuttava hapannaama.
Vain poistu hanen elamastaan, ole hyva.- Mie vaan.
Ja just sinä joka vastasit tässä, olet hyvänä esimerkkinä:
tällaisten tyyppien kanssa ei kannata lyödä hynttyitä yhteen. - Nuori_nainen
Kiusaan? No miten minä miestäni kiusaan? En muuta ole pyytänyt kuin että hän korjaisi omat jälkensä ettei minun tarvitse alkaa siivoamaan hänen jälkiään kun tulen illalla/yöllä töistä koska en vaan kestä sellaista sotkua, suoraan sanottuna. Ehkä miestäni ei kiinnosta parit lautaset pöydillä mutta minua kiinnostaa ja myös se pidetääänkö vaatteita lattialla vai vaatekaapissa.
Vai pitäisikö minun paapoa miestäni kuin äiti lastaan? No ei tosiaankaan. Enkä valittaisi mistään jos hän tekisi sen mitä pitäisi tehdä mutta kun ei. Ja enhän minä nyt koko ajan ole valittamassa ja huutamassa naama punasena, en todellakaan.
ja onko sinun mielestäsi hyvä ja laadukas parisuhde sellainen että kumpikin on koko ajan omissa oloissaan, ei haittaa jos ei enää edes tervehditä kun tullaan kotiin, ei jakseta koskaan keskittyä toiseen, ei keskustella, ei siivota omia jälkiään, toinen tekee kaiken kotona, ei siis tehdä yhdessä mitään?
Minulle tuollainen ei kelpaa enkä usko että kelpaa monelle muullekaan. Käyn töissä ja käyn myös koulussa, meillä on koira josta minä huolehdin ja jossa riittääkin huolehdittavaa joten on minulla päivisin ja iltaisin tekemistä mutta olisihan se tietysti kiva joskus sen miehenkin kanssa tehdä jotain ja saada huomiota jne..
En kuitenkaan ole miestäni tällä sekunnilla jättämässä koska en halua luovuttaa ja aina voi yrittää muuttaa asioita mutta jos ei vaan onnistu niin sitten ei onnistu ja sitten tapahtuu mitä tapahtuu. - ///
Nuori_nainen kirjoitti:
Kiusaan? No miten minä miestäni kiusaan? En muuta ole pyytänyt kuin että hän korjaisi omat jälkensä ettei minun tarvitse alkaa siivoamaan hänen jälkiään kun tulen illalla/yöllä töistä koska en vaan kestä sellaista sotkua, suoraan sanottuna. Ehkä miestäni ei kiinnosta parit lautaset pöydillä mutta minua kiinnostaa ja myös se pidetääänkö vaatteita lattialla vai vaatekaapissa.
Vai pitäisikö minun paapoa miestäni kuin äiti lastaan? No ei tosiaankaan. Enkä valittaisi mistään jos hän tekisi sen mitä pitäisi tehdä mutta kun ei. Ja enhän minä nyt koko ajan ole valittamassa ja huutamassa naama punasena, en todellakaan.
ja onko sinun mielestäsi hyvä ja laadukas parisuhde sellainen että kumpikin on koko ajan omissa oloissaan, ei haittaa jos ei enää edes tervehditä kun tullaan kotiin, ei jakseta koskaan keskittyä toiseen, ei keskustella, ei siivota omia jälkiään, toinen tekee kaiken kotona, ei siis tehdä yhdessä mitään?
Minulle tuollainen ei kelpaa enkä usko että kelpaa monelle muullekaan. Käyn töissä ja käyn myös koulussa, meillä on koira josta minä huolehdin ja jossa riittääkin huolehdittavaa joten on minulla päivisin ja iltaisin tekemistä mutta olisihan se tietysti kiva joskus sen miehenkin kanssa tehdä jotain ja saada huomiota jne..
En kuitenkaan ole miestäni tällä sekunnilla jättämässä koska en halua luovuttaa ja aina voi yrittää muuttaa asioita mutta jos ei vaan onnistu niin sitten ei onnistu ja sitten tapahtuu mitä tapahtuu.Teilla ei ole mitaan yhteista. Han ei halua kuulla sinua eika olla tekemisissa kanssasi.
Sina et halua tuollaista miesta.
Te kumpikin olette oikeassa. Te kumpikin olette aivan erialisia ja haluatte eri asioita. Siina EI ole mitaan pahaa!
Te vain tarvitsette eri kumppanit.
Niin yksinkertaista se on. - jaksaa
Nuori_nainen kirjoitti:
Kiusaan? No miten minä miestäni kiusaan? En muuta ole pyytänyt kuin että hän korjaisi omat jälkensä ettei minun tarvitse alkaa siivoamaan hänen jälkiään kun tulen illalla/yöllä töistä koska en vaan kestä sellaista sotkua, suoraan sanottuna. Ehkä miestäni ei kiinnosta parit lautaset pöydillä mutta minua kiinnostaa ja myös se pidetääänkö vaatteita lattialla vai vaatekaapissa.
Vai pitäisikö minun paapoa miestäni kuin äiti lastaan? No ei tosiaankaan. Enkä valittaisi mistään jos hän tekisi sen mitä pitäisi tehdä mutta kun ei. Ja enhän minä nyt koko ajan ole valittamassa ja huutamassa naama punasena, en todellakaan.
ja onko sinun mielestäsi hyvä ja laadukas parisuhde sellainen että kumpikin on koko ajan omissa oloissaan, ei haittaa jos ei enää edes tervehditä kun tullaan kotiin, ei jakseta koskaan keskittyä toiseen, ei keskustella, ei siivota omia jälkiään, toinen tekee kaiken kotona, ei siis tehdä yhdessä mitään?
Minulle tuollainen ei kelpaa enkä usko että kelpaa monelle muullekaan. Käyn töissä ja käyn myös koulussa, meillä on koira josta minä huolehdin ja jossa riittääkin huolehdittavaa joten on minulla päivisin ja iltaisin tekemistä mutta olisihan se tietysti kiva joskus sen miehenkin kanssa tehdä jotain ja saada huomiota jne..
En kuitenkaan ole miestäni tällä sekunnilla jättämässä koska en halua luovuttaa ja aina voi yrittää muuttaa asioita mutta jos ei vaan onnistu niin sitten ei onnistu ja sitten tapahtuu mitä tapahtuu.Ensinnäkin on hieman kyseenalaista etsiä neuvoa tällaisilta palstoilta, koska aina on niitä jotka keksivät "hauskoja" heittoja esim. sinun tilanteestasi. Niisä tuskin kannattaa välittää.
Tunnistin aika paljon samoja asioita sinun tilanteestasi, jotka ovat itsellennikin jollain tasolla tuttuja.
Avopuolisoni opiskelee vaativaa alaa, tekee osa-aikatyötä, harrastaa ja on sosiaalinen.
Itse muutin paikkakunnalle 1½ vuotta sitten töiden takia. Sosiaaliset suhteeni ovat minimissä, koska kaikki ystäväni ovat muualla. Joskus tuntuu että suhteemme on yhden ihmisen asia ja siksi ajoittain tuntuu yksinäiseltä. Olemme olleet yhdessä 9 kk, tuon ajan olemme asuneet yhdessä.
Käyn kaupassa, laitan ruokaa ja tiskaan päivittäin. Lisäksi siivoan, pesen pyykkiä ja järjestelen paikkoja. Puolisoni ei osallistu töihin juuri yhtään, eikä ilmeisesti osaa arvostaa tekemääni työtä tai ainakaan hän ei osaa näyttää sitä.
Puolisoni on vahva nainen ja kunnioitan häntä suuresti. Minua hän kutsuu tossukaksi, varmasti osin leikillään. Mielestäni ei kuitenkaan voi olla niin, että mies joka huomioi puolisoaan, tekee kotitöitä ja näyttää tunteitaan on tossukka?! Työskentelen miesvaltaisella ns. "macho-alalla", btw.
Kotona puolisoni viihtyy paljon tietokoneella, mielestäni ehkä liikaakin. Läheisyyttä toivoisin olevan enemmän. Olen tästä asiasta maininnut useaan otteeseen ja asiasta on riideltykin. Olemme riidelleet viime aikoina paljon mutta itse haluasin muutosta tilanteeseen. Myönnän toki että yleensä syy on ollut minussa.
Tuntuu että olen täysin ulkopuolinen hänen elämässään ja suunnitelmissaan. Hän elää tulevalle uralleen ja minusta tuntuu että ilmeisesti hänelle ei ole väliä olenko minä tulevaisuudessa tukemassa häntä ja hänen uraansa. Aivan kuin minä olisin jonkinlainen väliaikais ratkaisu, jolla voi tyydyttää tarpeensa.
Välillä hän tuntuu todella etäiseltä ja se tuntuu todella pahalta. Huomioin ja tuen häntä mutta hän ei osaa tai halua arvostaa sitä. Kun itse en aina jaksa häärätä ja huomioida, hän syyttää minua etäiseksi?!
Asioita olisi mukava tehdä yhdessä esimerkiksi ystäväpariskuntien kanssa tai harrastaa yhdessä(meillä on hyvin samansuuntaiset harrastukset) mutta ei.
Joskus tuntuu että mitähän vittua minä yksin yritän rakentaa meidän suhdetta kun toinen osapuoli suhtautuu asioihin välinpitämättömästi.
Neuvoisin sinua kuitenkin jaksamaan, periksi antaminen ei VÄLTTÄMÄTTÄ kannata.
Itse olisin kyllä saattanut antaa jo periksi ellen uskoisi että hän on minulle sopivin. Hänen mielipiteestään en ole enää lainkaan varma.
Kiitos ja anteeksi.
- Lopeta se
suhde! Mitä te kumpikaan teette toisillanne????
Itse kirjoitat ettet jaksa enää - siinähän se vastaus on. Kun ei jaksa niin ei jaksa!- Zemfira
Hei,
oli ihan pakko osallistua keskusteluun, vaikka yleensä en harrasta chattailua ym.sellaista netissä (ei oo vaan aikaa). Eli siis valitettavasti on pakko todeta, että kaikki edellä kuvatut tunnusmerkit sopivat omaan mieheeni. Hän tekee 10 tuntista työpäivää, jonka jälkeen menee tietokoneelle, minkä jälkeen nukkumaan (seksiä on turhaa odottaa) ja sen jälkeen töihin. Minun osuudeksi jää siis kaikki siivoustyöt, ruuan laitto jne. Mielestäni yhteiselämämme on hirveän tylsää, koska olisin itse aika viriili kaikenlaisen aktiviteetin suhteen. Päätin olla kuitenkaan lannistumatta: en vaan alistu uhriksi! Jätän siis hänellekin jotain siivottavaa ja odotan, et mies tajuu vinkin! Yks kerta roskikset oli viemättä n.2 viikkoa ulos, hampaat kiristäen kestin sen ja kappas vaan, miehen oli pakko ne viedä, kun ei itse enää kestänyt löyhkää. Mielestäni siis ei pidä opettaa miehelle et nainen tekee kaiken itse, muuten tottuu tommoiseen palveluun. Sit oon huomannu, et jos tekee jotain kotihommia, niin kannattaa käyttää kiristystekniikkaa tyyliin: tiskaatko astiat sillä aikaa/jos imuroin. Kotihommien jakoa!Olen siis optimistisella kannalla, ainakin on toiminut tähän asti! Jos tommoista makeata elämää miehen kannalta on jatkunut pitkään, niin muutoksiin menee tietty enemmän aikaa ja kannattaa aloittaa pienistä asioista. Seksin suhteen tilanne on ymmärrettävä, yritä sitä olla aktiivinen 10h työpäivän jälkeen. Nalkuttaminen seksin puutteesta ei kyllä auta...Tietokoneen kanssa taistelu on vielä käymättä, mutta suunnitelmia on:)
ääneen miehelleni ja vastaus oli hyvin topakka: "Ukko pihalle!"
Tekstistäsi ei käy ilmi ikäänne, sitä käytkö itse töissä eikä kauan olette asuneet yhdessä. Mutta katsotaanpa. Selvää on, että olet liemessä. Miehesi tekee pitkää päivää ja pitää sinua kotiorjana. Hän ei vaikuta kunnioittavan sinua.
Kommunikointi on kaiken a ja o. On mieskieltä ja naiskieltä. Minä ymmärrän helposti jos sanoisit voisitko viedä astiat koneeseen. Mutta miehet ei, niille pitää puhua suorempaan. Kokeileppas katsoa silmiin, sanoa ihan lempeästi "vie kulta astiat koneeseen". Saattaa tehota tai sitten ei.
Miten siis saada mies tajuamaan että kaikki ei ole hyvin? Yksi temppu on ettet siivoa enää muuta kuin omat jälkesi ja teet ruokaa vain itsellesi ja ostat vain itsellesi sopivia tarvikkeita kaupasta. Rajua, mutta tuntuu että vähempi ei enää riitä, tilanne on niin paha.
Jos ukko tuosta herää, silloin voi alkaa rakentavaan sävyyn (ei sisällä nalkutusta tai huutoa) kauniisti kertomaan että välität mutta olet niin uupunut että pakko oli tehdä näin. Siis painottaen omia tuntemuksiasi, ei syyttäen miestäsi.
Vieläkin hurjempi temppu on muuttaa viikoksi pariksi pois kotoa ja antaa miehen muhia omissa liemissään. Voi olla suhteen loppu tai paremman alku, en tiedä mutta kaveri kokeili ja onnistui.
Ei minusta tainnut apua olla, mutta kunnioitan sisuasi ettet heti ensimmäisenä ole eroa ajattelemassa. Toivon että suhteenne paranee ja sinäkin alat voimaan paremmin. *halaus* ja lippu korkealla!- sama tilanne
Joo,kuulostaa niin tutulta,että tuntuu niinku oisin ite kirottanut ton sun jutun.. Kaikki ei vaa näytä ymmärtävän,että miten vaikee tällanen tilanne voikaan olla. Mä oon siis samassa jamassa ja en tiedä mitä tekis,joko sä oot keksinyt ratkaisun?
- Nimetön
muutappa muualle vähintäin viikoksi. Ilmoitat vain, että olet nyt viikon, esim. sukulaisissa/lomalla tms.YKSIN. KAtso, mitä tapahtuu. Äläkä soittele ja kinua mitään.
- Nimetön
Meillä on toisinpäin mies tekee kaiken,paitsi mä teen ruuan,pesen pyykit ja hoidan kaksi muksua.Kyllä hän mies hoitaa lapsiakin ku on kotona.Mut mä vaadin siltä vähän liikaa.Riitelemme pikkuasioista tosi helposti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692237
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012063- 781678
- 781496
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411490- 101387
- 311354
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521248Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621190Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281179