narttu 4kk

tiedän että vika on minussa ja pyysin neuvoa tai tietoa mistä saan sitä.
miehelläni on ollut ennenkin useampia saksanpaimenkoiria ja hän halusi nytkin sellaisen minä olisin halunnut jonkin pikkukoiran esim apson.
miehenikin antaa neuvoja tyyliin hanki kädet- mitä tarkoittaa...kele

vastausta en kaivannut kirjoitti:

tiedän että vika on minussa ja pyysin neuvoa tai tietoa mistä saan sitä.
miehelläni on ollut ennenkin useampia saksanpaimenkoiria ja hän halusi nytkin sellaisen minä olisin halunnut jonkin pikkukoiran esim apson.
miehenikin antaa neuvoja tyyliin hanki kädet- mitä tarkoittaa...kele

Lue lisää

Aloita vaikkapa EI-sanasta. EI tarkoittaa todella EITÄ. Aseta myös pennullesi normit, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Aina kun pentu tekee jonkun asian hyvin, kehu ja palkkaa pentua. Aloita vaikka näillä eväillä....

Se on pentu!! Eikö kasvattaja kertonut, että pennut puree? Johdonmukaisella ja määrätietoisella käsittelyllä siitä tulee varmasti ihan kelpo saksanpaimenkoira. Nipistät poskesta, sellaisella voimakkuudella, että pentu lopettaa, sitten kehut, niin emäkin tekee. Meillä lapset on saanut tuon pentupureskelun kuriin sillä, että painavat pennun huulen sen hampaiden väliin, kun se puree. Se on lapselle helpompaa, kun pennun kanssa taisteleminen ja on toiminut.

pöööh kirjoitti:

Se on pentu!! Eikö kasvattaja kertonut, että pennut puree? Johdonmukaisella ja määrätietoisella käsittelyllä siitä tulee varmasti ihan kelpo saksanpaimenkoira. Nipistät poskesta, sellaisella voimakkuudella, että pentu lopettaa, sitten kehut, niin emäkin tekee. Meillä lapset on saanut tuon pentupureskelun kuriin sillä, että painavat pennun huulen sen hampaiden väliin, kun se puree. Se on lapselle helpompaa, kun pennun kanssa taisteleminen ja on toiminut.

Lue lisää

ymmärrän että pennut puree mutta se justiinsa ettei tää meidän pure muita kuin perheen naispuolisia ja miehet saa olla suht rauhassa ja tottelee niitä. olemme käyttäneet poskien painamista ja puhallus juttua mutta ei vielä tehoa.
kaikkea mahdollista tietoa olen kyllä sakemanneista yrittänyt netistä etsiä ja koiran kouluttamisesta.
mieskin aina sanoo että mun pitää ottaa siltä luulot pois mutta ei miten- puhuu ihan arvoituksia. asia on sille itselleen ihan selvä mutta ei osaa neuvoa minua kuinka mun pitäisi toimia kun ei tosiaankaan ole mitään kokemusta koiran koulutuksesta.
kyllähän minä sitä jo ennen koiran ottoa vitsaillen puhuinkin että ei se koira varmaan mua tottele kun ei kakaratkaan tottele, paitsi sitten kun suutun tosissaan- näinhän siinä sitten kävikin. ei se koiran vika ole , minulla vaan on oppimista että mitä ihmettä teen väärin

oppia ikä kaikki kirjoitti:

ymmärrän että pennut puree mutta se justiinsa ettei tää meidän pure muita kuin perheen naispuolisia ja miehet saa olla suht rauhassa ja tottelee niitä. olemme käyttäneet poskien painamista ja puhallus juttua mutta ei vielä tehoa.
kaikkea mahdollista tietoa olen kyllä sakemanneista yrittänyt netistä etsiä ja koiran kouluttamisesta.
mieskin aina sanoo että mun pitää ottaa siltä luulot pois mutta ei miten- puhuu ihan arvoituksia. asia on sille itselleen ihan selvä mutta ei osaa neuvoa minua kuinka mun pitäisi toimia kun ei tosiaankaan ole mitään kokemusta koiran koulutuksesta.
kyllähän minä sitä jo ennen koiran ottoa vitsaillen puhuinkin että ei se koira varmaan mua tottele kun ei kakaratkaan tottele, paitsi sitten kun suutun tosissaan- näinhän siinä sitten kävikin. ei se koiran vika ole , minulla vaan on oppimista että mitä ihmettä teen väärin

Lue lisää

Et ole johdonmukainen, siinä ongelma. Ei on sana, joka koiralle on opetettava. Ei tarkoittaa ei, ja jos ei mene jakeluun, niin se on sitten kunnon rytinä.

Johdonmukaisuus on kaikkein tärkeintä. Pidä huolta siitä, että tilanteet, joissa pentua kiellät, tapahtuvat sinun ehdoillasi, ei koiran. AINA. Voi olla hyväksi myös opettaa pennulle jotain yksinkertaisia pikkuasioita, joiden kautta pentu saadaan "kuulolle" myös sinulle ja lapsille. Esim. ruuan kanssa on hyvä opettaa pieniä taitoja, esim. ruokaa ei oteta ennen kuin saadaan lupa, makupaloja saadaan vasta, kun koira katsoo sinua tms. Myös lapset tekevät näitä asioita, ja pennun on toteltava.

Puremisen voit estää paitsi kieltämällä, myös ohjaamalla toiminnan vaivihkaa johonkin toiseen suuntaan (esim. ohjaa pentu puremaan jotain sallittua tavaraa). Ole varovainen, ettei pentu koe puremista palkinnoksi, joka aiheuttaa sen, että sinä aktivoidut leikkimään.

Mikäli reagoitte puremiseen esim. kiljumalla, pakoon juoksemalla (lapset), jalkojen tai lahkeiden pois vetämisellä tms. niin pentu vain innostuu (saalisleikkejä).

Jos pentu riehaantuu kunnolla, hyökkii ym. eikä usko käskyjäsi, on paras esim. napata se tehokkaasti syliin, ja laskea irti vasta, kun se on täysin rauhoittunut. Rimpuilua, riehumista ym. voi kestää kauankin, mutta tärkeää on, ettet anna periksi. Pennun rauhoittumisen opettaminen on tärkeä taito myös tulevaa koulutusta varten.

Ehdottomuus on siis valttia, mutta huomioitava on, että väkivalta lisää väkivaltaa, ts. jos pentusi on dominoiva, esimerkiksi tukistelut, poskista nipistelyt ym. ainoastaan lisäävät sen kiukkua. Tuskin lasten kasvatuksessakaan turvaudut väkivaltaan, vaan ennemminkin toimit oveluudella. Samoin on koiranpennun kanssa, paitsi että sille et joudu perustelemaan vaatimuksiasi, riittää, että olet oikeudenmukainen ja johdonmukainen.

Jos joudut jossain ääritilanteessa käyttämään kovempia otteita, tee se asia kerralla kunnolla ja pöllytä pentu niin, että sille ei jää epäselväksi, mistä pöllytys tuli. Rankaisu ei koskaan tule jälkikäteen, eikä koskaan ole omistajan turhautumien purkamistapa, vaan on aina määrätietoinen, syystä tehty kasvatustoimenpide.

Jatkuva nyppiminen, tukistelu, läpsiminen ym. eivät ole kasvatusta, vaan kiusantekoa, jotka tekevät pennusta levottoman ja ärtyisän ja saavat sinun auktoriteettisi vähenemään entisestään.

Muista, että olet tekemisissä ihan vauvakoiran kanssa. Puolivuotiaana se kuitenkin on jo kooltaan iso, ja vahvistuu jatkuvasti negatiivisessa toiminnassaan, jos saa sillä jotain kivoja reaktioita aikaiseksi.

Jos miehesi suhtautuu välinpitämättömästi tilanteeseen, eikä anna konkreettisia neuvoja, ei häntä kyllä voi erityisen kokeneena koiraihmisenä pitää. Teidän on nyt syytä istua saman pöydän ääreen koko perheen voimin ja pitää kunnon keskustelu siitä, kuinka koiran kanssa toimitte.

Yhtään huono juttu ei ole esim. se, että pennulla on oma tila asunnossa, ja se ei esimerkiksi ole lasten kanssa keskenään lainkaan, vaan paikalla on aina aikuinen valvomassa tilannetta. Koira kasvaa ja rauhoittuu kyllä, jos sille annetaan tilaisuus elää normaalia koiranelämää ja luoda normaali suhde kaikkiin perheenjäseniin.

Syytä olisi myös hakeutua Saksanpaimenkoiraliiton lähimmän alaosaston koulutuksiin, sieltä löytyy usein pätevää apua paitsi koulutukseen yleensä, myös kotiongelmiin. Koira ei ole pelkästään miehenne projekti, ja kirjoituksestasi päätellen myöskään miehellesi ei olisi koirankoulutusoppi pahitteeksi. Parasta ehkä kuitenkin olisi, että jos miehelläsi ei ole kovia harrastustavoitteita, esim. sinä opettelisit ohjaamaan koiraa alusta alkaen koulutuksissa.

Koirankoulutuksesta voi muuten myös saada koko perhe mitä mainioimman ja terveellisimmän yhteisen harrastuksen - sitä kannattaa miettiä ihan tosissaan.

johdonmukainen kirjoitti:

Et ole johdonmukainen, siinä ongelma. Ei on sana, joka koiralle on opetettava. Ei tarkoittaa ei, ja jos ei mene jakeluun, niin se on sitten kunnon rytinä.

Johdonmukaisuus on kaikkein tärkeintä. Pidä huolta siitä, että tilanteet, joissa pentua kiellät, tapahtuvat sinun ehdoillasi, ei koiran. AINA. Voi olla hyväksi myös opettaa pennulle jotain yksinkertaisia pikkuasioita, joiden kautta pentu saadaan "kuulolle" myös sinulle ja lapsille. Esim. ruuan kanssa on hyvä opettaa pieniä taitoja, esim. ruokaa ei oteta ennen kuin saadaan lupa, makupaloja saadaan vasta, kun koira katsoo sinua tms. Myös lapset tekevät näitä asioita, ja pennun on toteltava.

Puremisen voit estää paitsi kieltämällä, myös ohjaamalla toiminnan vaivihkaa johonkin toiseen suuntaan (esim. ohjaa pentu puremaan jotain sallittua tavaraa). Ole varovainen, ettei pentu koe puremista palkinnoksi, joka aiheuttaa sen, että sinä aktivoidut leikkimään.

Mikäli reagoitte puremiseen esim. kiljumalla, pakoon juoksemalla (lapset), jalkojen tai lahkeiden pois vetämisellä tms. niin pentu vain innostuu (saalisleikkejä).

Jos pentu riehaantuu kunnolla, hyökkii ym. eikä usko käskyjäsi, on paras esim. napata se tehokkaasti syliin, ja laskea irti vasta, kun se on täysin rauhoittunut. Rimpuilua, riehumista ym. voi kestää kauankin, mutta tärkeää on, ettet anna periksi. Pennun rauhoittumisen opettaminen on tärkeä taito myös tulevaa koulutusta varten.

Ehdottomuus on siis valttia, mutta huomioitava on, että väkivalta lisää väkivaltaa, ts. jos pentusi on dominoiva, esimerkiksi tukistelut, poskista nipistelyt ym. ainoastaan lisäävät sen kiukkua. Tuskin lasten kasvatuksessakaan turvaudut väkivaltaan, vaan ennemminkin toimit oveluudella. Samoin on koiranpennun kanssa, paitsi että sille et joudu perustelemaan vaatimuksiasi, riittää, että olet oikeudenmukainen ja johdonmukainen.

Jos joudut jossain ääritilanteessa käyttämään kovempia otteita, tee se asia kerralla kunnolla ja pöllytä pentu niin, että sille ei jää epäselväksi, mistä pöllytys tuli. Rankaisu ei koskaan tule jälkikäteen, eikä koskaan ole omistajan turhautumien purkamistapa, vaan on aina määrätietoinen, syystä tehty kasvatustoimenpide.

Jatkuva nyppiminen, tukistelu, läpsiminen ym. eivät ole kasvatusta, vaan kiusantekoa, jotka tekevät pennusta levottoman ja ärtyisän ja saavat sinun auktoriteettisi vähenemään entisestään.

Muista, että olet tekemisissä ihan vauvakoiran kanssa. Puolivuotiaana se kuitenkin on jo kooltaan iso, ja vahvistuu jatkuvasti negatiivisessa toiminnassaan, jos saa sillä jotain kivoja reaktioita aikaiseksi.

Jos miehesi suhtautuu välinpitämättömästi tilanteeseen, eikä anna konkreettisia neuvoja, ei häntä kyllä voi erityisen kokeneena koiraihmisenä pitää. Teidän on nyt syytä istua saman pöydän ääreen koko perheen voimin ja pitää kunnon keskustelu siitä, kuinka koiran kanssa toimitte.

Yhtään huono juttu ei ole esim. se, että pennulla on oma tila asunnossa, ja se ei esimerkiksi ole lasten kanssa keskenään lainkaan, vaan paikalla on aina aikuinen valvomassa tilannetta. Koira kasvaa ja rauhoittuu kyllä, jos sille annetaan tilaisuus elää normaalia koiranelämää ja luoda normaali suhde kaikkiin perheenjäseniin.

Syytä olisi myös hakeutua Saksanpaimenkoiraliiton lähimmän alaosaston koulutuksiin, sieltä löytyy usein pätevää apua paitsi koulutukseen yleensä, myös kotiongelmiin. Koira ei ole pelkästään miehenne projekti, ja kirjoituksestasi päätellen myöskään miehellesi ei olisi koirankoulutusoppi pahitteeksi. Parasta ehkä kuitenkin olisi, että jos miehelläsi ei ole kovia harrastustavoitteita, esim. sinä opettelisit ohjaamaan koiraa alusta alkaen koulutuksissa.

Koirankoulutuksesta voi muuten myös saada koko perhe mitä mainioimman ja terveellisimmän yhteisen harrastuksen - sitä kannattaa miettiä ihan tosissaan.

Lue lisää

""""Ole varovainen, ettei pentu koe puremista palkinnoksi, joka aiheuttaa sen, että sinä aktivoidut leikkimään."""""

Tuossa pitäisi lukea, "joNka aiheuttaa se..."

Eli siis, jos teet suuren numeron siitä, että koira puree sinua, ja innostat sitä leikkimään jollain lelulla, oppii pentu nopeasti, että kun se iskee hampaansa sinuun, alkaa mukava leikkiminen.

Maalaisjärjellä voi miettiä paljon näitä syy- ja seuraussuhteita, koiran kasvatuksella ja lapsen kasvatuksella on vähän samoja periaatteita.

Lycka till!

kuin olen pennun kanssa koko päivän , lenkkeilen leikin ruokin ja siivoan pennun jälkiä ( jossa se on kovasti mukana eli roikkuu rätissä tai paperissa kiinni).käy melkein työstä.
joskus jätän sitä yksin kun käyn asioilla ja pitäähän sen oppia olemaankin yksin kun tästä joku päivä vielä pääsen töihin.
ei tuossa koirassa muuta vikaa varmaan olekaan mutta kovapäinen se on kokeilee viimeiseen asti, mutta puremisesta en tykkää kun kädet on verillä ja laastareita täys
mutta kyllä minä vielä opin ja toivottavasti pian, etten pilaa koiraa.
kokeilen tuota käden suuhun jättämistä, jospa se siitä. kiitos vinkistä.