Pääseekö vouti kiinni jakamattomaan kuolinpesään?

Miten vouti saa tiedon asiasta?

fjjffjfj kirjoitti:

Miten vouti saa tiedon asiasta?

Kai se on julkista verotietoa, mutta en tiedä aiheesta kovin tarkkaan. Luulisin, että perukirjassa on päätetty kiinteistön ja tavaroiden arvo ja niin, pitääkö siitä maksaa perintöverokin heti, vaikka ei jaettaisi? Ja jos onnistuisikin pimittämään tiedon sen hetken ohi, jolloin vanhoja velkoja ei enää voi periä, onko vaarassa saada syyte velallisen epärehellisyydestä ja joutua maksamaan summan päälle vielä sakotkin?

Kiitos selventävästä vastauksesta. Hiukan tarkentavia kysymyksiä:

"sijaani tulevat perilliset" - kun tapauksessa on jo ennestään jakajia, niin ei kai silloin ketään tule sijaani vaan nämä entiset jakajat vain korjaavat potin keskenään - ilman minua? Lapsia, sisaruksia tai puolisoa minulla ei ole. Vainaja on äitini isä ja äitini on aikanaan siirtänyt perinnön ylitsensä minulle. Ainoat muut jakajat ovat hänen sisaruksiaan, kun vainaja on leski ja minkäänlaista testamenttia tietääkseni ei ole.

Mistä ulosottomies saa tiedon tulevasta perinnöstä ja tosiaan kuten muissakin kommenteissa ihmeteltiin, missä ajassa hän ehtii päättää ulosmittaukseen ryhtymisestä ja onko mahdollista että tuo tilaisuus menisi häneltä ohi?

Miksi osakkaiden kannattaisi yrittää sopia verottajan kanssa, että osuuteni olisi irtainta omaisuutta tai käteistä? Mitä hyötyä siitä heille on? Jos tahtoisin maksimoida oman hyötyni, eikö minun nimenomaan kannattaisi sopia muiden osakkaiden kanssa, että otan koko osuuteni mahdollisimman suurena osana jakokelvottomasta kiinteistöstä, jota ei ole vaaraa menettää? Kun velat vanhenevat, voisin sen vielä joskus kenties lunastaa kokonaan itselleni.

Voinko tehdä normaalin sitovan sopimuksen muiden perillisten kanssa, että luovun perinnöstä sillä ehdolla, että he maksavat minulle verotettavana lahjoituksena määrätyn summan euroja määrättynä päivänä parin vuoden päästä?

Sanottakoon vielä moralisoijille, että perittävistä veroista noin puolet on aiheellisia ja loput johtuu siitä, että asioita jäi sairaana hoitamatta, joka taas johti kohtuuttomiin arvioihin. Eikä ole kiinnostanut hoitaa nyt paremmassa kunnossakaan, koska olen ajatellut, että asia on pois päiväjärjestyksestä kun antaa ajan kulua - verot kuitenkin vanhenevat nopeasti. Yksi vaihtoehto olisi tietysti selvittää, voiko noita tietoja enää tässä vaiheessa noilta menneiltä vuosilta korjata.

veloissa kirjoitti:

Kiitos selventävästä vastauksesta. Hiukan tarkentavia kysymyksiä:

"sijaani tulevat perilliset" - kun tapauksessa on jo ennestään jakajia, niin ei kai silloin ketään tule sijaani vaan nämä entiset jakajat vain korjaavat potin keskenään - ilman minua? Lapsia, sisaruksia tai puolisoa minulla ei ole. Vainaja on äitini isä ja äitini on aikanaan siirtänyt perinnön ylitsensä minulle. Ainoat muut jakajat ovat hänen sisaruksiaan, kun vainaja on leski ja minkäänlaista testamenttia tietääkseni ei ole.

Mistä ulosottomies saa tiedon tulevasta perinnöstä ja tosiaan kuten muissakin kommenteissa ihmeteltiin, missä ajassa hän ehtii päättää ulosmittaukseen ryhtymisestä ja onko mahdollista että tuo tilaisuus menisi häneltä ohi?

Miksi osakkaiden kannattaisi yrittää sopia verottajan kanssa, että osuuteni olisi irtainta omaisuutta tai käteistä? Mitä hyötyä siitä heille on? Jos tahtoisin maksimoida oman hyötyni, eikö minun nimenomaan kannattaisi sopia muiden osakkaiden kanssa, että otan koko osuuteni mahdollisimman suurena osana jakokelvottomasta kiinteistöstä, jota ei ole vaaraa menettää? Kun velat vanhenevat, voisin sen vielä joskus kenties lunastaa kokonaan itselleni.

Voinko tehdä normaalin sitovan sopimuksen muiden perillisten kanssa, että luovun perinnöstä sillä ehdolla, että he maksavat minulle verotettavana lahjoituksena määrätyn summan euroja määrättynä päivänä parin vuoden päästä?

Sanottakoon vielä moralisoijille, että perittävistä veroista noin puolet on aiheellisia ja loput johtuu siitä, että asioita jäi sairaana hoitamatta, joka taas johti kohtuuttomiin arvioihin. Eikä ole kiinnostanut hoitaa nyt paremmassa kunnossakaan, koska olen ajatellut, että asia on pois päiväjärjestyksestä kun antaa ajan kulua - verot kuitenkin vanhenevat nopeasti. Yksi vaihtoehto olisi tietysti selvittää, voiko noita tietoja enää tässä vaiheessa noilta menneiltä vuosilta korjata.

Lue lisää

Niistä aikaisemmista veroista. Siellä kyllä neuvotaan. Ota kaikki paperit mukaan. Verovalituksen tekoon on aikaa viisi vuotta.
Nuo hatusta pistetyt verot kannattaisi kyllä korjuuttaa.
Mistä se vouti tai yleensä kukaan tietää kenenkin sukulaisten ja mummojen vaikka Amerikan tätien ja setien perintöjä, varallisuuksia ja testamentteja.

veloissa kirjoitti:

Kiitos selventävästä vastauksesta. Hiukan tarkentavia kysymyksiä:

"sijaani tulevat perilliset" - kun tapauksessa on jo ennestään jakajia, niin ei kai silloin ketään tule sijaani vaan nämä entiset jakajat vain korjaavat potin keskenään - ilman minua? Lapsia, sisaruksia tai puolisoa minulla ei ole. Vainaja on äitini isä ja äitini on aikanaan siirtänyt perinnön ylitsensä minulle. Ainoat muut jakajat ovat hänen sisaruksiaan, kun vainaja on leski ja minkäänlaista testamenttia tietääkseni ei ole.

Mistä ulosottomies saa tiedon tulevasta perinnöstä ja tosiaan kuten muissakin kommenteissa ihmeteltiin, missä ajassa hän ehtii päättää ulosmittaukseen ryhtymisestä ja onko mahdollista että tuo tilaisuus menisi häneltä ohi?

Miksi osakkaiden kannattaisi yrittää sopia verottajan kanssa, että osuuteni olisi irtainta omaisuutta tai käteistä? Mitä hyötyä siitä heille on? Jos tahtoisin maksimoida oman hyötyni, eikö minun nimenomaan kannattaisi sopia muiden osakkaiden kanssa, että otan koko osuuteni mahdollisimman suurena osana jakokelvottomasta kiinteistöstä, jota ei ole vaaraa menettää? Kun velat vanhenevat, voisin sen vielä joskus kenties lunastaa kokonaan itselleni.

Voinko tehdä normaalin sitovan sopimuksen muiden perillisten kanssa, että luovun perinnöstä sillä ehdolla, että he maksavat minulle verotettavana lahjoituksena määrätyn summan euroja määrättynä päivänä parin vuoden päästä?

Sanottakoon vielä moralisoijille, että perittävistä veroista noin puolet on aiheellisia ja loput johtuu siitä, että asioita jäi sairaana hoitamatta, joka taas johti kohtuuttomiin arvioihin. Eikä ole kiinnostanut hoitaa nyt paremmassa kunnossakaan, koska olen ajatellut, että asia on pois päiväjärjestyksestä kun antaa ajan kulua - verot kuitenkin vanhenevat nopeasti. Yksi vaihtoehto olisi tietysti selvittää, voiko noita tietoja enää tässä vaiheessa noilta menneiltä vuosilta korjata.

Lue lisää

eli et voi sopia, että sinulle jotenkin korvataan menetyksesi. Kun veljeni luopui perinnöstä vastaavantyyppisessä tilanteessa yli 10 vuotta sitten, häntä neuvottiin olemaan millään tavalla "ryhtymättä" perintöön. Ei siis saanut olla mukana perunkirjoituksessa eikä missään muussakaan tilaisuudessa, jossa perinnöstä jotakin päätettiin. Ulosottomies ei tullut väliin vaan hänen tyttärensä sai perinnön isänsä sijaan.

En osta enää mitään kiinteää omaisuutta Suomesta, ennen kuin perintövero poistuu. Lapseni nuolkoon näppejään. Näin se Suomen valtio rankaisee kansalaisiaan. Ei yhden sukupolven, joka on kymmenen-viisitoistavuotta ollut työttömänä tarvitse lopettaa elämäänsä 45 vuotiaana. Sitä on nyt sitten jatkettava muualla perintörahoilla.

Kannattikohan kaikki päätökset ja menivätköhän ne ihan oikein. Voi voi laman laskua maksaa vielä muutama sukupolvi.

veloissa kirjoitti:

Kiitos selventävästä vastauksesta. Hiukan tarkentavia kysymyksiä:

"sijaani tulevat perilliset" - kun tapauksessa on jo ennestään jakajia, niin ei kai silloin ketään tule sijaani vaan nämä entiset jakajat vain korjaavat potin keskenään - ilman minua? Lapsia, sisaruksia tai puolisoa minulla ei ole. Vainaja on äitini isä ja äitini on aikanaan siirtänyt perinnön ylitsensä minulle. Ainoat muut jakajat ovat hänen sisaruksiaan, kun vainaja on leski ja minkäänlaista testamenttia tietääkseni ei ole.

Mistä ulosottomies saa tiedon tulevasta perinnöstä ja tosiaan kuten muissakin kommenteissa ihmeteltiin, missä ajassa hän ehtii päättää ulosmittaukseen ryhtymisestä ja onko mahdollista että tuo tilaisuus menisi häneltä ohi?

Miksi osakkaiden kannattaisi yrittää sopia verottajan kanssa, että osuuteni olisi irtainta omaisuutta tai käteistä? Mitä hyötyä siitä heille on? Jos tahtoisin maksimoida oman hyötyni, eikö minun nimenomaan kannattaisi sopia muiden osakkaiden kanssa, että otan koko osuuteni mahdollisimman suurena osana jakokelvottomasta kiinteistöstä, jota ei ole vaaraa menettää? Kun velat vanhenevat, voisin sen vielä joskus kenties lunastaa kokonaan itselleni.

Voinko tehdä normaalin sitovan sopimuksen muiden perillisten kanssa, että luovun perinnöstä sillä ehdolla, että he maksavat minulle verotettavana lahjoituksena määrätyn summan euroja määrättynä päivänä parin vuoden päästä?

Sanottakoon vielä moralisoijille, että perittävistä veroista noin puolet on aiheellisia ja loput johtuu siitä, että asioita jäi sairaana hoitamatta, joka taas johti kohtuuttomiin arvioihin. Eikä ole kiinnostanut hoitaa nyt paremmassa kunnossakaan, koska olen ajatellut, että asia on pois päiväjärjestyksestä kun antaa ajan kulua - verot kuitenkin vanhenevat nopeasti. Yksi vaihtoehto olisi tietysti selvittää, voiko noita tietoja enää tässä vaiheessa noilta menneiltä vuosilta korjata.

Lue lisää

Usko jo, kun on kerrottu: vouti ulosmittaa osuutesi jakamattomasta kuolinpesästä, ja siinä vaiheessa kun pesänjako aktualisoituu, osuutesi päätyy voudille, joka tilittää velkojille, mikäli osuutesi on rahaa.
Mikäli kiinteistöstä osuus, yhteisomistus puretaan myymällä kiinteistö. rahat jaetaan osakkaille, paitsi sinun osuudestasi jää voudille niin paljon, että velat, plus ulosoton kulut peitetään.
Miksi kierrät väistämätöntä?
Mitään hyötyä siitä ei sinulle ole. Toki voit ehdottaa jollekulle muulle osakkalle, että ostaa osuutesi: näin et hajota kultaista ideaa kiinteistön säilymisestä, hoidat voudille saamallasi velkoja pois.
Ajatusrakennelmasi kuulostaa luettuna sille, että haluat pitää perinnön, vaikka olet ulosottovelallisena.
Perintö kun on varallisuutta, ja sillä on hoidettava vaikka vastattavaa eli velkoja.