Metsälammen yö

Luonnonlapsi

Periaatteessa kertomus on jatkoa "Linturetki" –novellille. Pornohiirien ei kannata odottaa liikoja, sillä tarina on enemmänkin romanttinen fantasia erotiikalla sävytettynä.

Tuntui kuin Suvi olisi ollut nukahtamaisillaan siinä syleilyssäni. Minä olin vain onnellinen. En himomme huipentuman takia vaan siksi, että Suvi oli lähelläni. Lämpöinen ihminen päälläni tuntui kuin elämältä maasta huokuvan kylmän vastakohtana. Enkä minä tuntenut kylmää, sillä elämä oli sillä hetkellä voimakkaampi, lämpö vahvempi kuin kylmyys. Suvi sulatti sydämeni kuin kesä roudan karusta maasta. Sanaleikki pyöri ajatuksissani kääntäen kasvoni virneeseen ja huomasin vasta hetken päästä, että Suvi katseli minua lähietäisyydeltä hieman epäluuloisena, mutta hänen epäilyksensä haihtui katseidemme kohdatessa. Kaikki tuntui olevan niin oikein enkä hetkeäkään epäillyt, että olisimme tehneet jotain väärää tai tuomittavaa. Pörrötin Suvin hiuksia, jotka olivat kuivuneet vasta aavistuksen verran, ja vettä tippui kasvoilleni.

"Eiköhän jäädä tähän", sanoin hiljaa ajatellen samalla ensimmäistä kertaa retkemme varsinaista tavoitetta, joka tuntui nyt jotenkin vähäpätöiseltä ja turhalta. Suvi ei vastannut mitään, vaan painoi vain poskensa rintaani vasten, enkä viitsinyt tehdä muuta kuin laske käteni hänen päänsä päälle lepäämään. Vetäisin makuupussia peitteeksemme ja jäimme vain odottamaan, aivan kuin olisimme maksaneet takaisin jotain läheisyyden velkaa, joka välillämme oli vallinnut.

Aurinko oli vaipunut metsänrajan taakse, vaikka eihän se täällä kovin pitkäksi aikaa edes laskenut. Sen verran kuitenkin hämärtyi, että nuotion viimeiset kituvat liekit vierellämme alkoivat tuottaa pieniä varjoja ympärillemme. Äänet ympärillämme eivät olleet muuttuneet, mutta hiljalleen ne alkoivat tunkeutua tajuntaamme voimakkaampina ja todellisempina, kun nousimme hitaasti kohti tätä maailmaa. Yhtäkkiä Suvi nousi istumaan ja kohottauduin hänen vierelleen hamuten samalla käsiini Suvin jättämää vaatekasaa, josta hän halusikin paitansa verhoamaan vartaloansa.

"Tuo on kyllä melkein syntiä. Sinä olet liian kaunis puettavaksi."
Suvi ei tuntunut välittävän sanoistani, joten annoin tajuntani virrata eteenpäin.
"On varmaan syntiä olla katsomatta kauneutta.", jatkoin hiljempaa. Suvi hymähti ja vetäisi saappaat jalkaansa. Minun tyttöni t-paidassa ja kumisaappaissa, epätodellinen ajatus mutta nyt kuitenkin totta. Suvi nousi ja lähti kai asioilleen pensaikon taakse.

Katsoin puron valuvaa vettä ja ajattelin, että en lähde mihinkään ennen kuin tuo vesi on valunut loppuun. Lähdin kuitenkin, puin päälleni ja ihmettelin sitä elämän voimaa, joka tuntui siirtyvän minuun ympäriltäni kuuluvista elämän äänistä. Kuolemaa ei ole keväisessä Lapin metsässä, ja se on kai siinä surullisinta epätodellisuutta. Suvi ilmestyi pajupuskan takaa ja näytti hieman nololta kiskoessaan paitaansa alemmaksi peittääkseen paljaan alapäänsä. Näky oli harvinaisen huvittava, ja onneksi Suvi huomasi sen ennen kuin minä ehdin purskahtaa nauruun. Nauroimme sitten hetken yhdessä, vaikka Suvin kasvot olivatkin melkoisen punehtuneet hänen kiskoessaan housujaan jalkaansa.

Päätimme keittää teetä lämpimiksemme, sillä ilta oli alkanut keväisen petolliseen tapaansa viilentyä auringon painuttua lepäämään päivän pitkän vaelluksensa jälkeen. Nuotio syttyi vanhalle pohjalle helposti ja kaappasin Suvin istumaan kainalooni. Nokipannusta nouseva höyry sekottui savukiehkuroihin, jotka nousivat kirkasta taivasta kohden jotenkin luovuttaneina. Sanoja, sanoja vain pohdin mielessäni sopivia, ja liekö Suvi miettinyt samaa. Lopulta sain päähäni jotain järkevää ja tuijotin Suvia, kunnes hän ei voinut olla katsomatta minua silmiin.

"Toivottavasti tuo ei sitten ollut mikään vahinko."
Suvi pureskeli alahuultaan hetkisen, ja pitihän hänen tietysti miettiä sanojaan aivan kuin minukin. Katsoin nuotiota siemaillen samalla kuksastani varovaisia kulauksia teestä, jonka lämpö sekoittui sydämeni lämpöön niin, etten erottanut niitä enää toisistaan.
"No ei se ollut, jos sie et sitä halua", Suvi vastasi. Puristin häntä lähemmäksi itseäni, kunnes poskemme hipaisivat toisiaan ja Suvi antoi päänsä laskeutua olkapäälleni.
"Sitä mie vaan, että kehtaisko sinua sanoa tyttöystäväksi", kysyin nyt vähän epävarmemmalla äänellä, ja Suvinkin ääni tuntui tukahtuvan kurkuun aivan kuin hän olisi itkenyt elämäntuskaansa ulos itsestään.
"Passaa kai se minulle.", Suvi sanoi ja silloin tunsin sisälläni sellaisen lämmön, jota en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Nousin nopeasti ylös ja vedin Suvin mukanani.

Kävelimme käsi kädessä mättäiden keskellä puikkelehtien, Suvi perässäni hieman kompuroiden. En tiedä, miksi hän ei kysynyt mitään, mutta jotenkin olin iloinen siitä, että oli saavuttanut hänen uskonsa ja luottamuksensa niin pian. Kuljimme nopeasti ja linnut vaikenivat paetessaan edestämme. Ilmassa tuoksui usva, yö oli alkanut viilentyä nopeasti ja alkukesän öinen hämärä alkoi toden teolla hiipiä koloistaan kietoutuen ympärillemme shamanistiseksi tunnelmanluojaksi. Puolijuoksua nousimme mäntykankaalle ja tömistelimme saappaillamme astuessamme rehevästä lehdosta karulle kankaalle, jossa ei edes pyy viheltänyt surullista kutsuhuutoaan. Suvin käsi oli lämmin ja se lämpö piti minut liikkeessä, kunnes aloin hidastaa vauhtiamme lähestyessämme äänettömästi hiljaista metsälampea.

Tartuin Suvia hartioista ja kuiskasin hänelle varoituksen. Lammen ranta alkoi jo hämärtyä usvan peittäessä tyynen vedenpinnan, mutta pienenpienet tuulenpuuskat pyörittelivät veden ylle aukkoja, jotka ylsivät hetkittäin lammen keskelle asti. Viimeiset kymmenet metrit veivät aikaa minuutteja, sillä kuljimme jokaista askeltamme keventäen ja risuja varoen. Lopulta laskeuduin makuulle katsoen alustakseni pehmeän mättään, jonka kevään kuuma auringonpaiste oli jo ehtinyt kuivattaa. Autoin Suvin viereeni paikkaan, josta näki lähes koko lammen yli. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja vedin häntä hieman lähemmäksi niin, että täydellisen hiljaisuuden keskellä saatoin lähestulkoon kuulla hänen sydämenlyöntinsä, jotka tunsin kyllä kylkeäni vasten. Katselimme rauhassa lammen yli näkemättä juuri mitään, ja muutaman minuutin päästä Suvi alkoi jo ihmetellä, miksi makoilimme kuolemanhiljaisessa metsässä kylmyyttä huokuvan usvan keskellä. Suvi vei kätensä hiuksiini ja veti poninhännästäni närkästymisen ilmauksena. Kääntyessäni Suviin päin hän kosketti silkinpehmyesti poskeani ja katsoi minua kysyvästi. Painoin sormeni hänen huulilleen ja katsoin taas lampea. Tuulenpuuska teki lopulta tehtävänsä, ja toi esiin lammen hiljaiset valtiaat. Sumun keskeltä lipui esiin kaksi jalopiirteistä rauhallista lintua, jotka olivat valkoisen massan keskellä kuin omassa yksityisessä maailmassaan, johon vain me pääsimme hetkeksi kurkistamaan. Kuikkapariskunta ei tuntunut huomanneen meitä, ja jatkoi omaa kuninkaallisen eleganttia eloaan valtakuntansa keskellä, meidän katsellessa halvaantuneina tuota luonnon rauhan täydellistymää. Vain hetken saimme näitä jaloja lintuja katsella, kunnes usva taas tiheni ja peitti koko lammen allensa, kunnes emme nähneet enää juuri rantaa pidemmälle.

Käännyin katsomaan Suvia ja hämmästyin, kun näin kyyneleen vierivän hänen poskeaan pitkin. Käännyin kyljelleni ja vein käteni varovasti Suvin poskelle poimimaan hänen tunteidensa haihtuvan hedelmän, ja koskettaessani tuota pehmyttä ihoa Suvin kasvoille ilmestyi hymy. Hämmästykseni helpotti kun ymmärsin lammen taian vain rauenneen ja tuo rautaisen otteen kirpoaminen oli irroittanut onnen kyyneleen tyttöni sisimmästä. Suutelin varovasti poskella vielä näkyvää kosteaa kohtaa ja tunsin kyyneleen suolaisen maun huulillani. Ei ollut surua, vain pelkkää täytettyä tilaa sydämessäni, kun Suvi käänsi suudelmani kevyeksi kosketukseksi huulilleen. Kuin huomaamatta käteni valui Suvin selältä kohti tuota hypnoottisesti niin usein katseeni vanginnutta takamusta ja vedin varovasti Suvia lähemmäksi itseäni. Pehmyt sammal allamme tuoksui keväältä, mutta enemmän halusin tuntea Suvin ihon luonnollisen puhtaan tuoksun. Laskin käteni Suvin reidelle ja vedin hänen jalkans ylitseni niin, että Suvin rinnat painuivat minua vasten ja penikseni alkoi kovettua hänen vatsaansa vasten. Katsoimme toisiamme silmiin aivan kuin olisimme molemmat miettineet, olisiko pyhäinhäväistys antaa haluillensa valta tämän luonnon pyhätön keskellä, piilossa ihmisen maailmalta. Hetken ajattelin, että olisi kaunista vain nousta usvan keskeltä ja kävellä pois, mutta silloin tunsin Suvin reiden puristuvan jalkojani vasten enkä enää halunnut välittää muusta kauneudesta kuin naiseni verhotuista suloista. Kiedoin Suvin syleilyyni työntäen käteni hänen takkinsa ja paitansa elle hyväillen jännittynyttä selkää samalla kun antauduimme himon täyttämään suudelmaan. Yön viileys oli jäähdyttänyt käteni niin, että Suvin iho sävähti jokaista kosketustani kuin säköiskun voimasta ja annoinkin kylmän kämmenselkäni kiusoitella hänen selkäänsä vain hetken ennen kuin siirsin sen vaatteiden alla vatsapuolelle. Suvi kiljaisi vaimeasti ja kierähti alas mättäältä nousten saman tien seisomaan. Harvinaisen paksun usvan keskellä hän näytti kuin metsänhaltijalta takkuntuneessa tukassaan ja sammaleisissa vaatteissaan. Nousin istumaan ja ojensin kättäni Suvia kohden, mutta hän astui askeleen taaemmas hymyillen viettelevin näkemäni katse silmissään.

Suvi pureskeli hetken alahuultaan aivan kuin suunnitellen seuraavaa siirtoaan. Sitten hän ei malttanut enää kauempaa ja alkoi hitaasti avata takkinsa vetoketjua selvänä tarkoituksenaan kiusoitella minua mahdollisimman pitkään. Hitaasti Suvi kuoriutui anorakistaan ja siveli sitten vatsaansa t-paitansa alla punastuen samalla jonkinlaisen ujostelun puuskan keskeyttäessä hänen aikeensa. Nousin ylös ja astuin Suvin vierelle tarttuen hänen pehmoisiin käsiinsä haluten osoittaa jonkinlaista inhimillistä hyväksyntää, mutta tuo kosketus sai himoni vain kasvamaan ja vedin Suvin lähelleni sulkien hänet intohimoiseen suudelmaan. Jätin järkeni tietoisesti sivuun ja aloin riuhtoa Suvin vaatteita lähes väkivaltaisella tarmolla, sillä katseeni ja kosketukseni kaipasi paljasta ihoa. T-paita lähti helposti ja käteni ohjautuivat kuin vaiston viemänä Suvin rinnoille ja laskin pääni hänen rinnalleen hamuten hänen naiseuttaan huulillani. Suvi perääntyi edelläni kunnes hänen selkänsä painui männyn runkoa vasten ja hän pysätyi huokaisten. Heitin takkini mättäälle ja polvistuin laskemaan Suvin verkkarit kumisaappaiden päälle. Pysähdyin hetkeksi pikkuhousujen kohdalla vieden sormeni varovasti vyötärönauhan alle, aivan kuin hänen salatuimman pyhättönsä läheisyys olisi hillinnyt haluni hetkeksi. Suutelin Suvin reisiä ja hivelin hänen kylkiään tuottaen väristyksiä tuossa ihanassa kehossa. Päätin kiusoitella Suvia niin kuin hänkin oli halunnut kiusata minua, ja suutelin ainoastaan alavatsaa karvoituksen yläpuolelta, kunnes Suvi ynähti tarttuen päähäni ja painaen kasvoni hänen herkimpiä alueitaan kohti. Annoin kieleni tehdä rakkauden työtään kunnes Suvi pyysi lopettamaan. Nousin ylös yrittäen lukea hänen toiveitaan noista tummista silmistä ja ymmärsin, että hän halusi meidän yhtyvän juuri tässä ja nyt. Kaivoin kaluni esiin ja Suvi kietoi sormensa hetkeksi sen ympärille vetäen minua samalla lähemmäksi itseään, kunnes hän ohjasi minut sisäänsä. Painuin hitaasti syvemmälle ja katsoin Suvin suljettuja silmiä ja odottavia kasvoja. Tartuin käsilläni puunrunkoon, jota vasten Suvi edelleen nojasi ja huomasin ajattelevani, kuinka olimme yhtä kaikki kolme. Minä, Suvi ja pohjoisen ankarien talvien karaisema ikimänty, aivan kuin olisimme lopullisesti tulleet vain osaksi alkuperäistä vapaata metsää, joka sulatti meistä ihmisyyden ja jätti jäljelle vain erottamattoman palasen, joka sopi täydellisesti tähän koskemattoman metsän muodostamaan yhteyteen. En halunnut liikkua, sillä tämä henkinen yhteys oli jotain, jota en olisi halunnut milloinkaan rikkoa. Tunsin kuitenkin Suvin liikkuvan oman halunsa ohjaamana, ja kun hän saavutti huippunsa, pidin viimeiseen saakka kiinni lumouksesta sulkemalla Suvin syleilyyni, vaikka hän olisi halunnut vain vajota maahan voipuneena. Hitaasti mieleni hiipi takaisin kohti todellisuutta, en ollut edes huomannut lauenneeni, mutta kun käännyin keräilemään vaatteitamme mättäiköstä ymmärsin, että tällaista henkistä yhteyttä tuskin voin enää koskaan kokea näin voimakkaana, koska rakkauteni Suviin painaa taakseen kaiken muun, ja sinne taustalle haipuvat myös metsän henki ja tämäkin keväinen tuoksu.

Saatuamme tavaramme kerättyä tartuin Suvin käteen ja lähdimme hitaasti palaamaan kohti leiriämme. Riekko säikäytti meidät hypäten edestämme lentoon omaa aavemaista lauluaan laulaen ja mietin, oliko se sittenkin metsänhenki, joka oli katsellut meitä tuon piilottelevan linnun hahmossa. Keskiyö oli jo hiljentänyt metsän lopullisesti muutaman tunnin lepoon, kunnes se taas heräisi auringon noustessa metsänrajan takaa. Kääriytyessämme makuupusseihimme usva oli levittäytynyt jo pitkälle metsään, ja tiesin aamun olevan kylmä ja kostea. En kuitenkaan hetkeäkään epäillyt siitä tulevan ankean, sillä nyt mukanani oli lämpö, joka ei haihdu edes takatalvisen lumikuuron yllättäessä kesään valmistautuvan luonnon.

Tarina päättyy tähän. Kommentteja voi laittaa jos haluaa, mukavat sanat lämmittävät aina.

4

3162

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Shakkinabb-

      Ihana tarina, jos on totta niin vielä ihanempi .. :)

      • Luonnonlapsi

        Kiitos kehuista. Fiktiotahan tämä tosin on.


    • skilla

      Aivan mielettömän kauniisti kirjoitettu ja ihanan romanttinen tarina... olen lähdössä Lappiin vaeltamaan kesän alussa ja tämä tunnelmointi ei ainakaan vähennä odotustani.

      • Luonnonlapsi

        Kiitos vain kovasti.

        Totta puhuen ei se nyt aina aivan tuollaista ole, edes Lapissa. Toivottavasti olet menossa sopivaan aikaan, ennen juhannusta säästyy pahimmilta hyttysvitsauksilta. Toisaalta ongelmana on se, että vedet tahtovat olla vielä sillon korkealla, joten jokien ylitys voi olla hankalaa. Mutta kyllähän keinot löytyy, kun on tarpeeksi lämmintä vaatetta mukana. Hauskaa reissua vain.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kamala onnettomuus

      Miten tällaiset mönkijäonnettomuudet yleensä tapahtuu? Liikaa vauhtia? Saako mönkijöillä ajaa lasten kanssa ja ilman kyp
      Suomussalmi
      167
      7388
    2. Mönkijäpnnettomuus

      Harmillinen homma. https://www.hs.fi/suomi/art-2000010557170.html
      Suomussalmi
      36
      2000
    3. Tilitoimisto!!!

      Mikä tilitoimisto jäi kiinni rikoksesta Rovaniemellä?
      Rovaniemi
      26
      1405
    4. Tietäisitpä miten haluaisin sinut kohdata

      Vaikka vaan katsella ohimennen. Voisitko telepaattisesti lähettää viestiä, - löytyisikö kohtauspaikkaa?
      Ikävä
      63
      1356
    5. Kerro kaivatustasi jotakin mukavaa.

      Itse aloitan: hyvännäköinen ja ahkera ❤️‍🔥
      Ikävä
      74
      1020
    6. Milloin oot nähnyt kaivattusi

      ensimmäistä kertaa?
      Ikävä
      55
      975
    7. Missä päin suomea kaivattusi asustelee?

      Oma kaivattuni (mies(J) asuu Uudenmaan läänissä.
      Ikävä
      50
      864
    8. Oon pahoillani sun puolesta

      kun olit muuttunut niin paljon ulkoisesti. Ja huonompaan suuntaan. Koeta pärjätä. Naiselle mieheltä vuosien takaa
      Ikävä
      38
      814
    9. Tiesitkös nainen että mulla on paljon vientiä?!

      Sänkyseuraa riittää, valinnan vaikeus.
      Ikävä
      85
      789
    10. Tikanmäen vastaus Haavistolle

      Aika erikoinen puolustautuminen valtuuston puheenjohtajalla kaupunkilaisen kirjoitukseen. Haavisto ihmetteli niitä tunn
      Pyhäjärvi
      101
      770
    Aihe