Kutsumanimi

mummille?

Laitoin kyselyn tuonneodottajien palstalle, mutta täältä saisi varmasti parhaita vinkkejä isovanhemmilta...

Pian syntyy esikoisemme ja äitini ensimmäinen lapsenlapsi. En ole nuori synnyttäjä (30v) joten tuleva isoäitikään ei ole kovin nuori, nuorekas kylläkin. Hän on kuitenkin selkeästi sanonut, ettei halua tulla kutsutuksi mummiksi, mummuksi tai isoäidiksi. Hän haluaisi olla mami tai mamma. Nämä nimitykset kuitenkin haluan varata itselleni. Olisi mielestäni nurinkurista ja kiusallista, jos lapseni kutsuisi isoäitiään äidin synonyymillä tai äidiksi vieraalla kielellä.

Olisiko jollain ehdottaa nuorekkaalle isoäidille sopivaa titteliä ilman, että se merkitsee suoraan äitiä?

42

3310

Vastaukset

  • Tiedän moniakin mummuja joita lapset kutsuvat mammaksi, ihan meillä suomessakin. Ja äitiä kutsutaan tietysti äidiksi. Minusta mamma nimitys mummulle on erittäin sopiva, mutta lapsi päättäköön itse sitten aikanaan miksi ketäkin kutsuu. Tuollaisesta asiasta tuskin kannattaa niin suurta numeroa tehdä. Nimitykset muotoutuu sitten ajan kanssa.
    Mutta mamma mummuna on kyllä aivan ihana.

    • Monen ystäväni lapsi kutsuu äitiään mammaksi ja siksi moinen tuntuisi hassulta. Lisäksi miehen suku on suomenruotsalainen ja mamma merkitsee heille luonnollisesti äitiä.

      Toivoisin edes osan tuota ruotsinkielisyyttä tarttuvan lapseemmekin, koska itse olen kielessä toivoton, joten tuntuisi hassulta, jos lapsemme kutsuisi isoäitiään äidiksi. Muuten on mielle aivan sama, millä lempinimellä lapsemme isoäitiään kutsuu. Olenkin sanonut, että nimike tulee varmaan sitten ihan itsestään, mutta asia tuntuu vaivaavan eniten äitiäni.

      Ehkä hassua, mutta täytyy silti yrittää miettiä vielä vaihtoehtoja.


    • alkup. kirjoitti:

      Monen ystäväni lapsi kutsuu äitiään mammaksi ja siksi moinen tuntuisi hassulta. Lisäksi miehen suku on suomenruotsalainen ja mamma merkitsee heille luonnollisesti äitiä.

      Toivoisin edes osan tuota ruotsinkielisyyttä tarttuvan lapseemmekin, koska itse olen kielessä toivoton, joten tuntuisi hassulta, jos lapsemme kutsuisi isoäitiään äidiksi. Muuten on mielle aivan sama, millä lempinimellä lapsemme isoäitiään kutsuu. Olenkin sanonut, että nimike tulee varmaan sitten ihan itsestään, mutta asia tuntuu vaivaavan eniten äitiäni.

      Ehkä hassua, mutta täytyy silti yrittää miettiä vielä vaihtoehtoja.

      suku on osittain myös ruotsinkielistä,ja nimenomaan sieltä periytyy meille se,että isoäidit on mammoja!! Suomea siis puhutaan pääkielenä,joten äiti on äiti ja isoäiti mamma,isoisoäiti(mammanäiti) on isomamma.Ja isomamman äidinkieli on ruotsi.Joten eiköhän se ole yhdentekevää,millä toista kutsuu.Onhan pappakin aika normaali termi isoisälle,vaikka ruotsiksi tarkoittaakin isää?


  • oma äitini on aina sanonut haluavansa olla sitten isoäiti, kun sen aika koittaa. kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, me 170cm pitkät lapset nauroimme 160cm pitkälle äidillemme, että miten hän muka voi olla ISOäiti. isoäidistä siis muotoutui pikkumummo, joka kääntyi lyhyeen muotoon "pikkis". äitini oli 52-vuotias tullessaan pikkikseksi ja hänelläkin oli nuorekkuutensa vuoksi vaikeuksia noiden mummi ja mummo muotojen kanssa ja niinpä kaikki olimme tyytyväisiä tuohon pikkikseen :-)

    serkkuni lapset kutsuvat isoäitiään karjalaisten sukujuurtemme mukaan babuskaksi, sekin kuulostaa ihan kivalta.

  • minustakin tuossa sun tilanteessa olisi outoa jos isoäitiä kutsuisi mammaksi(juuri tuon ruotsinkielisyyden takia) mutta erään ystäväni lapset kutsuvat mummoaan mömmöksi(jotenkin on ihan pienenä lapset mummon vääntäneet mömmöksi :) )

    mutta tämä tuli vain mieleeni tuosta kysymyksestäsi :) kyllä se nimi tulee sitten lapsen suusta ja jos sitä mummoa ei lapselle hoeta niin ei se niin helpolla tule kutsumanimeksikään hänelle.

  • Mitenkäs korvaan kuulostaisi Famu, joka tulee suoraan ruotsinkielestä, puhekielenä vaan lyhennetty? Tuttuni lapset käyttävät tätä nimitystä toisesta isoäidistään.

    • On lyhennys sanasta farmor=isän äiti Eikö tässä ole kyse äidin äidistä.


  • Ihan hauska nimitys, jota sukulaiseni käyttävät Saksanmaalla isoäidistä:
    Uma.

    • Tuo Uma voisi olla hyvä vaihtoehto. Famu merkitsee meillä farmoria, eli isän äitiä. Siksi mieheni äitiä voisi tuolla nimellä kutsua, mutta minun äitiäni ei ehkä voi...

      Tuo Pikkis ja Uma ovat hyvä vaihtoehtoja, vien ne eteenpäin :)


    • alkup. kysyjä kirjoitti:

      Tuo Uma voisi olla hyvä vaihtoehto. Famu merkitsee meillä farmoria, eli isän äitiä. Siksi mieheni äitiä voisi tuolla nimellä kutsua, mutta minun äitiäni ei ehkä voi...

      Tuo Pikkis ja Uma ovat hyvä vaihtoehtoja, vien ne eteenpäin :)

      Mites olisi sitten "mamu"...kuulostaa ihan namulta :) Olisi ihan kiva mielestäni. Itse olen ihan vaan MUMMI vaikka olin vasta 41v kun tulin (3v sitten)mummiksi,minusta on ihanaa kun pikkuinen tuolla ulkona huutaa MUMMIIII!!! Ihmiset aina ihmettelee että "oho, onpas nuori mummi" :) Minusta se on ihanaa;) On Ihanaa olla vaan mummi, ei se saa minua tuntemaan itseäni yhtään vanhemmaksi kuin mitä olen.Mutta, kukin tyylillään:) ihanaa kevättä kaikille


    • Onnellinen MUMMI :) kirjoitti:

      Mites olisi sitten "mamu"...kuulostaa ihan namulta :) Olisi ihan kiva mielestäni. Itse olen ihan vaan MUMMI vaikka olin vasta 41v kun tulin (3v sitten)mummiksi,minusta on ihanaa kun pikkuinen tuolla ulkona huutaa MUMMIIII!!! Ihmiset aina ihmettelee että "oho, onpas nuori mummi" :) Minusta se on ihanaa;) On Ihanaa olla vaan mummi, ei se saa minua tuntemaan itseäni yhtään vanhemmaksi kuin mitä olen.Mutta, kukin tyylillään:) ihanaa kevättä kaikille

      Maahanmuuttaja on mamu.


    • sanotaan kirjoitti:

      Maahanmuuttaja on mamu.

      Mamu on lyhennys maahanmuuttajasta, joka muuttaa toiseen maahan, ei ole siis turvapaikanhakija, joka on tupa. Mamu on loistava uudenaikainen lyhenne kahdesta sanasta Mamma ja mummu tai mummo. Nuo mummo -"nimittelyt" +mummi, isoäiti luen sanoihin neekeri ja mustalainen, jotka ovat loukkaavia ja kiellettyjä nimittelysanoja. Mummuttele saa jäädä jo historiaan nyt kun eletään 28.11.2018, koska se tarkoittaa vanhaa ihmistä, huonokuntoista, lihavaa, pyylevää, rollaattoria lykkäävää. Minä olen 61v ja lenkkeilen säännöllisesti, kävelen portaita 1-7 kerrokseen 10 kertaa yhteen mittaan! Olen hoikka, terve ja parempikuntoinen kuin monet 30v. Minulla on terveelliset elämäntavat, en käytä alkoholia, en polta jne. En kestämummu tai mummi ym. sanoja. Mamu on erittäin hyvä. Minua ei haittaa yhtään vaikka se tarkoittaisikin maahanmuuttajaa. Sanoilla on ja saa olla eri merkityksiä!


  • Mulla on lempinimiä: mummuska,mumma,mummeli,mummiliini,

  • Ämmi. Mielestäni aika veikeä.

    En saanut sitä perille nuorille ja olen isän äitinä Mummu.
    Tämä nyt ei ole varsinainen isovanhempien juttu vaan ei kyllä muillakaan isovanhempien palstoilla niin ole http://p2.foorumi.info/kkammari/ tuolla on koska niin on.
    Ehkä on niin, että sinne mummolan on aina ikävä.
    Foorumeilla mummujen omat jutut sitten käytetään unelma mummun kouluttamiseen

  • käyttää noita esittämiäsi vaihtoehtoja, kun jokaisessa oli jotain takana. Eli oli jo ns. varattu tai tuli ikäviä mielleyhtymiä.
    Serkkuni, joka on mulle melkein sisko, oli jo mami, joten en halunnut matkia häntä, niin minusta sitten tuli mumi.
    Se kuulostaa minusta hyvin nuorekkaalta ja se on myös lasten helppo sanoa.

    • meillä esikoinen sanoo mummoaan mimmuksi ja se on passannu kaikkille ;)


  • Vastaus kysymykseen tulikin. Mumma on aikas neutraali sanana ja ei välttämättä "leimaa".
    Tosin ihmettelen suuresti miksi mummous on niin hävettävä asia? Minun lapsilla on nuoret mummot ja kyllä heitä pitää kutsua ihan rehellisesti mummoksi.Onko se niin kamalaa?

    • kyllä meillä kummatkin mummit on ylpeitä siitä että on lapsia jotka niitä mummiksi sanoo vaikka "nuoria" onkin iältään.


    • ja ylpeä siitä kirjoitti:

      kyllä meillä kummatkin mummit on ylpeitä siitä että on lapsia jotka niitä mummiksi sanoo vaikka "nuoria" onkin iältään.

      siitä täytyy tehdä NUMERO siitä isovanhemmuudesta? Että ollaan OIKEIN ylpeitä, kun ollaan mummuja!

      Että joillain on sitten vissiin paljon ylimääräistä energiaa...


    • Äitimummike kirjoitti:

      siitä täytyy tehdä NUMERO siitä isovanhemmuudesta? Että ollaan OIKEIN ylpeitä, kun ollaan mummuja!

      Että joillain on sitten vissiin paljon ylimääräistä energiaa...

      harmi jos sun mummo vihaa lapsia mutta suurin osa mummuista rakastaa lapsen lapsiaan.


    • on lapsen lapsia? kirjoitti:

      harmi jos sun mummo vihaa lapsia mutta suurin osa mummuista rakastaa lapsen lapsiaan.

      en ole ennen kuullut että mummo ei olisi iloinen pienistä lapsista


    • Äitimummike kirjoitti:

      siitä täytyy tehdä NUMERO siitä isovanhemmuudesta? Että ollaan OIKEIN ylpeitä, kun ollaan mummuja!

      Että joillain on sitten vissiin paljon ylimääräistä energiaa...

      Hän on saamassa ensimmäisen lapsenlapsensa ainoalta lapseltaan, kyllä asia hänelle erittäin tärkeä ja tuleva lapsi varmasti suuri ilo.

      Kyllä itsekin alkuun ihmettelin, miksei rehellisesti lapsi voisi kutsua mummiksi, mutta äidillä on omat syynsä ja kunnioitan niitä.

      Kiitos monista erinomaisista ehdotuksista! vien kaikki eteenpäin ja toivotaan, että löytyy omalta tuntuva.

      Lisääkin ehdotuksia saa laittaa, mitä enempi on vaihtoehtoja, sitä nopeammin varmaan sopiva titteli löytyy :)


    • Äitimummike kirjoitti:

      siitä täytyy tehdä NUMERO siitä isovanhemmuudesta? Että ollaan OIKEIN ylpeitä, kun ollaan mummuja!

      Että joillain on sitten vissiin paljon ylimääräistä energiaa...

      Minusta on hienoa olla mummo.Mutta tiedän ikäisiäni,jotka ovat sanoneet etteivät halua mummoksi,ainakaan pitkään aikaan.Sitä ennemminkin kannattaisi ihmetellä ja kauhistella.


    • alkup. kirjoitti:

      Hän on saamassa ensimmäisen lapsenlapsensa ainoalta lapseltaan, kyllä asia hänelle erittäin tärkeä ja tuleva lapsi varmasti suuri ilo.

      Kyllä itsekin alkuun ihmettelin, miksei rehellisesti lapsi voisi kutsua mummiksi, mutta äidillä on omat syynsä ja kunnioitan niitä.

      Kiitos monista erinomaisista ehdotuksista! vien kaikki eteenpäin ja toivotaan, että löytyy omalta tuntuva.

      Lisääkin ehdotuksia saa laittaa, mitä enempi on vaihtoehtoja, sitä nopeammin varmaan sopiva titteli löytyy :)

      Meillä lapsenlapsi alkoi sanoa isoisää Palleksi. Ihan käskemättä.
      Palleksi sitten jäi tusinalle lapsenlapsia.

      Odottakaapas vain omanne älynleimausta. Saattaa keksiä tosi hauskan nimityksen, ja se tulee suoraan sydöämestä!


    • Äitimummike kirjoitti:

      siitä täytyy tehdä NUMERO siitä isovanhemmuudesta? Että ollaan OIKEIN ylpeitä, kun ollaan mummuja!

      Että joillain on sitten vissiin paljon ylimääräistä energiaa...

      etten mitenkään sure, että minulla on lastenlapsia. Mutta eivät nämä pienoiset pallerot ole minulle yksin koko maailma. Tuntuu, että monille isovanhemmille on jotenkin jotain hirveän ERIKOISTA kun heillä on lapsenlapsia. Vouhotus on hirmuinen ja tuntuu kuin koko heidän maailmansakkin pyörisi vain ja ainoastaan lapsukaisten ympärillä. Ja siitähän seuraapi monesti niitä ongelmia omien lasten kanssa, puhumattakaan miniöistä! :)


    • Äitimummike kirjoitti:

      etten mitenkään sure, että minulla on lastenlapsia. Mutta eivät nämä pienoiset pallerot ole minulle yksin koko maailma. Tuntuu, että monille isovanhemmille on jotenkin jotain hirveän ERIKOISTA kun heillä on lapsenlapsia. Vouhotus on hirmuinen ja tuntuu kuin koko heidän maailmansakkin pyörisi vain ja ainoastaan lapsukaisten ympärillä. Ja siitähän seuraapi monesti niitä ongelmia omien lasten kanssa, puhumattakaan miniöistä! :)

      Tyttäreni odottaa ensimmäistä lastaan joka on samalla meille eka lapsenlapsi.Vaikka en vanha olekkaan en pane pahakseni vaikka mummiksi kutsuttaisiinkin.Kun tiedon tulevasta sain,oli kyllä melkein " koko maailma".Asioista on keskusteltu niin tyttären kuin vävynkin kanssa,että pitää sanoa rehellisesti omakin mielipide tähän meidän "vouhotukseen".


    • Äitimummike kirjoitti:

      etten mitenkään sure, että minulla on lastenlapsia. Mutta eivät nämä pienoiset pallerot ole minulle yksin koko maailma. Tuntuu, että monille isovanhemmille on jotenkin jotain hirveän ERIKOISTA kun heillä on lapsenlapsia. Vouhotus on hirmuinen ja tuntuu kuin koko heidän maailmansakkin pyörisi vain ja ainoastaan lapsukaisten ympärillä. Ja siitähän seuraapi monesti niitä ongelmia omien lasten kanssa, puhumattakaan miniöistä! :)

      minulle lapsenlapseni ovat maailman tärkeimmät ja ihanimmat, mutta silti minulla on myös oma elämä.
      Ei mikään varsinaisesti minun elämässäni muuttunut, vaikka lapsenlapsi syntyikin.
      Olin onnesta aivan sekaisin, mutta silti oli jatkettava oman perheen pyörittämistä ja omia hommia. Piti antaa myös lapsen vanhemmille rauha tutustua omaan esikoiseensa ja nauttia omasta perhe-elämästään. He tulivat sitten meille vauvan kanssa, kun heille sopi.
      Ostin tietysti vaatteita, leluja ym. tarvikkeita, joita oli kiva antaa ja tarjouduin lapsenhoitajaksi, mutta vain, jos vanhemmat tarvitsivat.
      Yleensä viikonloppuisin menivät kauppoihin ja silloin ilmestyi minulle pieni nyytti, jota sitten onnellisena sain hoitaa ja vanhemmat sai shoppailla rauhassa.
      Joka asiassa pitää olla tolkku, liika hössötys on pahasta aina. Jäitä hattuun, vaikka kuinka pää olis sekasin onnesta.


    • Äitimummike kirjoitti:

      siitä täytyy tehdä NUMERO siitä isovanhemmuudesta? Että ollaan OIKEIN ylpeitä, kun ollaan mummuja!

      Että joillain on sitten vissiin paljon ylimääräistä energiaa...

      Tottakai ollaan ylpeitä kun ollaan saatu niitä maailman ihanimpia lastenlapsia!

      Mitä siihen nimitykseen tulee, halusin ehdottomasti olla oikein vanhanaikaisesti mummu.
      Niinpä pojan lapsillani on kaksi mummua ja kaksi pappaa - asumispaikan mukaisesti erotetaan kumpia kulloinkin tarkoitetaan.


    • mumi kirjoitti:

      minulle lapsenlapseni ovat maailman tärkeimmät ja ihanimmat, mutta silti minulla on myös oma elämä.
      Ei mikään varsinaisesti minun elämässäni muuttunut, vaikka lapsenlapsi syntyikin.
      Olin onnesta aivan sekaisin, mutta silti oli jatkettava oman perheen pyörittämistä ja omia hommia. Piti antaa myös lapsen vanhemmille rauha tutustua omaan esikoiseensa ja nauttia omasta perhe-elämästään. He tulivat sitten meille vauvan kanssa, kun heille sopi.
      Ostin tietysti vaatteita, leluja ym. tarvikkeita, joita oli kiva antaa ja tarjouduin lapsenhoitajaksi, mutta vain, jos vanhemmat tarvitsivat.
      Yleensä viikonloppuisin menivät kauppoihin ja silloin ilmestyi minulle pieni nyytti, jota sitten onnellisena sain hoitaa ja vanhemmat sai shoppailla rauhassa.
      Joka asiassa pitää olla tolkku, liika hössötys on pahasta aina. Jäitä hattuun, vaikka kuinka pää olis sekasin onnesta.

      Toivon kovasti, että äitini elämä ei myöskään pyöri lapsenlapsensa ympärillä ja hän elää omaa aktiivista elämäänsä. Tilanne on haasteellinen, koska meitä lapsia on tasan yksi (minä), eikä hänellä ole kumppania, joka kanssa harrastaa ja touhuta. Olemme viettäneet aiemmin paljon vapaa aikaa yhdessä, mutta nyt aloittaessamme kunnollisen perhe-elämän vauvan tulon myötä, en enää voi (enkä halua) suurinta osaa vapaa-ajoistani viettää hänen kanssaan, vaan pääsääntöisesti perheeni kanssa arkea pyörittäen.

      Toivon tietysti, että äitini nauttii isoäitiysdestään ja antaa lapsellemme hellyyttä ja läheisyyttä. Hänellä on tärkeä rooli lapsemme elämässä.

      Olen joutunut jo vetämään odotusaikana rajoja sekä oman äitini, että anoppini innokkaalle osallistumiselle. Sivusta seuranneena kälyn ja anopin välien menoa, olemme miehen kanssa sopineet, että pyrimme hoitamaan lapsemme sekä muun pere-elämän haasteineen päivineen keskenämme. Apu on tietysti tervetullutta välillä ja isoäidin syli on lapselle tärkeä, joten kyläillä saa, tosin kyläilyistä on sovittava etukäteen, vaikka äiti ja anoppi asuvatkin lähellä.

      Olisi upeaa, jos lapsemme isoäidit olisivat samoilla linjoilla sinun kanssasi.


    • alkup. kirjoitti:

      Toivon kovasti, että äitini elämä ei myöskään pyöri lapsenlapsensa ympärillä ja hän elää omaa aktiivista elämäänsä. Tilanne on haasteellinen, koska meitä lapsia on tasan yksi (minä), eikä hänellä ole kumppania, joka kanssa harrastaa ja touhuta. Olemme viettäneet aiemmin paljon vapaa aikaa yhdessä, mutta nyt aloittaessamme kunnollisen perhe-elämän vauvan tulon myötä, en enää voi (enkä halua) suurinta osaa vapaa-ajoistani viettää hänen kanssaan, vaan pääsääntöisesti perheeni kanssa arkea pyörittäen.

      Toivon tietysti, että äitini nauttii isoäitiysdestään ja antaa lapsellemme hellyyttä ja läheisyyttä. Hänellä on tärkeä rooli lapsemme elämässä.

      Olen joutunut jo vetämään odotusaikana rajoja sekä oman äitini, että anoppini innokkaalle osallistumiselle. Sivusta seuranneena kälyn ja anopin välien menoa, olemme miehen kanssa sopineet, että pyrimme hoitamaan lapsemme sekä muun pere-elämän haasteineen päivineen keskenämme. Apu on tietysti tervetullutta välillä ja isoäidin syli on lapselle tärkeä, joten kyläillä saa, tosin kyläilyistä on sovittava etukäteen, vaikka äiti ja anoppi asuvatkin lähellä.

      Olisi upeaa, jos lapsemme isoäidit olisivat samoilla linjoilla sinun kanssasi.

      haluan sulle antaa, että yritä ymmärtää niitä mummoja.
      Se lapsenlapsi saa niiden päät ehkä vielä enemmän sekasin kuin teidän vanhempien.
      Olisi ihanaa, jos voisitte ilman minkäänlaista mustasukkaisuutta puolin ja toisin jakaa sen valtavan onnen mikä teitä on kohdannut yhdessä. Kyllä ne mummot siitä rauhottuu, jos ne saa heti alussa olla sen verran kuitenkin, et saavat tyydytettyä ne mummotunteet. Vaikka ehkä sinusta tuntuiskin, et ne hössöttää liikaa, niin anna niiden vähän aikaa hössöttää, sitte ne rauhottuu. Voi käydä niin, että jos heti alat rajottaa kauheesti, niin ne ei saa ns. tarpeeksi oltua vauvan kanssa ja sitte se hössötys jää päälle.
      Jos vain voisit sitte muutaman kuukauden päästä tehdä niin, että viet lasta vuorotellen molemmille mummoille tasapuolisesti hoitoon muutamaks tunniksi, niin ne sais tyydytettyä niitä hellimistarpeitaan. Pienen vauvan hoito on kuitenkin sen verran rankkaa vanhemmiten ja pitkästä aikaa, että luulen niiden saavan vähemmästäkin ajasta jo ns. tarpeekseen. Se rauhottaa kummasti.


    • alkup. kirjoitti:

      Toivon kovasti, että äitini elämä ei myöskään pyöri lapsenlapsensa ympärillä ja hän elää omaa aktiivista elämäänsä. Tilanne on haasteellinen, koska meitä lapsia on tasan yksi (minä), eikä hänellä ole kumppania, joka kanssa harrastaa ja touhuta. Olemme viettäneet aiemmin paljon vapaa aikaa yhdessä, mutta nyt aloittaessamme kunnollisen perhe-elämän vauvan tulon myötä, en enää voi (enkä halua) suurinta osaa vapaa-ajoistani viettää hänen kanssaan, vaan pääsääntöisesti perheeni kanssa arkea pyörittäen.

      Toivon tietysti, että äitini nauttii isoäitiysdestään ja antaa lapsellemme hellyyttä ja läheisyyttä. Hänellä on tärkeä rooli lapsemme elämässä.

      Olen joutunut jo vetämään odotusaikana rajoja sekä oman äitini, että anoppini innokkaalle osallistumiselle. Sivusta seuranneena kälyn ja anopin välien menoa, olemme miehen kanssa sopineet, että pyrimme hoitamaan lapsemme sekä muun pere-elämän haasteineen päivineen keskenämme. Apu on tietysti tervetullutta välillä ja isoäidin syli on lapselle tärkeä, joten kyläillä saa, tosin kyläilyistä on sovittava etukäteen, vaikka äiti ja anoppi asuvatkin lähellä.

      Olisi upeaa, jos lapsemme isoäidit olisivat samoilla linjoilla sinun kanssasi.

      Sinä tunnut pyrkivän täydellisyyteen, se on paha virhe. Ja jos itse siihen haluatkin, älä vaadi sitä kanssaihmisiltä. Ei elämää nähneet isovanhemmat tule jaksamaan mitään täydellisyyden tavoittelua.


    • alkup. kirjoitti:

      Toivon kovasti, että äitini elämä ei myöskään pyöri lapsenlapsensa ympärillä ja hän elää omaa aktiivista elämäänsä. Tilanne on haasteellinen, koska meitä lapsia on tasan yksi (minä), eikä hänellä ole kumppania, joka kanssa harrastaa ja touhuta. Olemme viettäneet aiemmin paljon vapaa aikaa yhdessä, mutta nyt aloittaessamme kunnollisen perhe-elämän vauvan tulon myötä, en enää voi (enkä halua) suurinta osaa vapaa-ajoistani viettää hänen kanssaan, vaan pääsääntöisesti perheeni kanssa arkea pyörittäen.

      Toivon tietysti, että äitini nauttii isoäitiysdestään ja antaa lapsellemme hellyyttä ja läheisyyttä. Hänellä on tärkeä rooli lapsemme elämässä.

      Olen joutunut jo vetämään odotusaikana rajoja sekä oman äitini, että anoppini innokkaalle osallistumiselle. Sivusta seuranneena kälyn ja anopin välien menoa, olemme miehen kanssa sopineet, että pyrimme hoitamaan lapsemme sekä muun pere-elämän haasteineen päivineen keskenämme. Apu on tietysti tervetullutta välillä ja isoäidin syli on lapselle tärkeä, joten kyläillä saa, tosin kyläilyistä on sovittava etukäteen, vaikka äiti ja anoppi asuvatkin lähellä.

      Olisi upeaa, jos lapsemme isoäidit olisivat samoilla linjoilla sinun kanssasi.

      Sanotaan, että varsinkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa.
      Ja sanoisinkin, että paljon etukäteissunnitelmia lapsesta ja lapsen hoidosta, kyläilyistä ja isovanhempien osallistumisesta on turhaa tehdä.

      Asia on nimittäin niin, että lapsukaisen synnyttyä teitä on yksi henkilö ja persoona enemmän kuin ennen.
      Hänellä on omat mielipiteensä.
      Hän mieltyy ihmisiin, paikkoihin, hoitotoimiin, kaikenlaiseen omaan elämänsä kuvioihin, ja jos ei mielly, hän ei ole ollenkaan kohtelias. Hän ei aikaile ilmoittaessaan, että on eri mieltä kanssanne.

      Sen vuoksi kannattaa ensin katsoa, miten tulokas perheeseenne sulautuu ennen kuin päätätte, kuinka vieraillaan ja koska.


    • neuvo taas kirjoitti:

      Sinä tunnut pyrkivän täydellisyyteen, se on paha virhe. Ja jos itse siihen haluatkin, älä vaadi sitä kanssaihmisiltä. Ei elämää nähneet isovanhemmat tule jaksamaan mitään täydellisyyden tavoittelua.

      En mielestäni pyri täydellisyyteen, ei siihen ole kellään varaa. Olen vain nykyään tarkempi perheemme ajasta kuin ennen. Liian suuri sekaantuminen perheemme asioihin ahdistaa ainakin minua, enkä varmasti ole ainoa. Se on aiheuttanut lähipiirissäkin paljon ongelmia ja niitä haluaisin välttää.

      Sopivien rajojen asettaminen ei mielestäni ole täydellisyyteen pyrkimistä. Se on "meidän perheen" muodostamista, jossa meitä on pian kolme.

      En oletakaan isovanhempien olevan täydellisiä (mitä ihmettä täydellinen isovanhemmuus sitten tarkottaakaan...). He saavat aivan itse määrätä, miten isovanhemmuutensa hoitavat, kuten kai on tapana. En odota heiltä mitään eli en pyri mihinkään. Vain perheemme keskeistä ajasta ja yksityisyydestä haluan pitää kiinni.


    • alkup. kirjoitti:

      En mielestäni pyri täydellisyyteen, ei siihen ole kellään varaa. Olen vain nykyään tarkempi perheemme ajasta kuin ennen. Liian suuri sekaantuminen perheemme asioihin ahdistaa ainakin minua, enkä varmasti ole ainoa. Se on aiheuttanut lähipiirissäkin paljon ongelmia ja niitä haluaisin välttää.

      Sopivien rajojen asettaminen ei mielestäni ole täydellisyyteen pyrkimistä. Se on "meidän perheen" muodostamista, jossa meitä on pian kolme.

      En oletakaan isovanhempien olevan täydellisiä (mitä ihmettä täydellinen isovanhemmuus sitten tarkottaakaan...). He saavat aivan itse määrätä, miten isovanhemmuutensa hoitavat, kuten kai on tapana. En odota heiltä mitään eli en pyri mihinkään. Vain perheemme keskeistä ajasta ja yksityisyydestä haluan pitää kiinni.

      juuri ollakin. Teillä on nyt oma elämenne ja perheenne.
      Teillä itää myös olla oikeus omaan yksityisyyteenne, ihan samoin kuin meillä vanhemmillakin.
      On tärkeää, että se raja vedetään selvästi, mutta ketään loukkaamatta.
      Varmasti myös teidän molempien vanhemmat ovat ottaneet selvän pesäeron omista vanhemmistaan, silloin kun oat omat perheensä perustaneet. Sehän ei mitenkään tarkota välirikkoa ja jotta ei koskaan välirikkoa tulisi, niin pelisäännöt on hyvä olla selvillä kaikilla.


  • käytetään yleisesti nimitystä mamma (ei mummu, mummi tms.), joten tämä nimitys ei ole ollenkaan hassumpi ;)

  • Mimmi, mammi, mymmi, mymmy,

  • mummoja , ja mummot erotellaan "etunimi-mummo" , samoin ukit.

    Mitään keinotekoisia virityksiä ei ole edes mietitty, aikuisetkin tietää kenestä kulloinkin on puhe!

    Itse tulin mummoksi 40 senä ja äitini aikoinaan 38 vuotiaana , hyvin meille mummo nimikelpasi , sehän on kuin arvonimen olisi saanut!!

  • Entäs Muumi?
    Mikäpäs sen äidillisempi ja leppeämpi hahmo olisi kuin Muumimamma?
    Väännä Mummi Muumiksi, siinä se!

  • Minä olin 44-vuotias tullessani mummiksi.
    Tyttäreni sanoi jo odotusaikana, että mammaksi minua ei aleta sitten kutsumaan, koska hän on itse mamma ja mami.
    Tyttäreni perheellä oli koira jo ennen vauvan syntymää, ja koira tunnistaa emäntänsä mammaksi ja mamiksi.

    Koska oma äitini on mummo, päätin minä sitten olla mummi. Minusta mummi on hyvin nuorekas nimi, ja sitä paitsi olen ylpeä isoäitiydestäni.

    Kulkiessani nyt kaksivuotiaan vesselin kanssa kaupoissa ja leikkipuistoissa, on moni äiti ihmetellyt, että enkö minä olekaan lapsen äiti.
    Se jos mikä saa tällaisen keski-ikäisen naisen itsetunnon kohoamaan ja hyvälle mielelle :)

  • Minusta tämä isovanhemman nimityksen väkisin keksiminen kuulostaa vähän samalta, kuin jotkut keksimällä keksivät lapselleen "työnimen" jolla lasta kutsutaan odotusaikana. Minusta ainakin tuntuu siltä, että sopivin nimitys yleensä "vain tulee", oudolle tuntuu että pitää väkisin miettiä jotain nimikettä kun mummi/mummo/tms. "ei kelpaa"...

    • Koska asia on kuitenkin isoäidille (joksi häntä ei siis saa sanoa) tärkeä, olen pyytänyt apuja ja ideoita muilta.

      Jos on periaatteessa mummo tai mummi nimitystä vastaan, eikä halua tulla kutsutuksi etunimelläkään, on kiva kuulla, millaisia nimityksiä muilla isovanhemmilla on.


  • Meilläpäin isovanhemmat ovat usein pappa ja mamma.
    Oletteko ruotsinkielinen perhe, kun haluat varata sen mamman itsellesi?

    Oma esikoisemme rupesi pienenä kutsumaan äitiäni emmiksi mummin asemasta. (Emmi ei ollut äitini nimi) Isänäiti oli mummi.
    Ystävättäreni lapsenlapset kutsuvat isoäitiään mimmuksi. (Mirri-mummu!)

    Koska lapsesi on vasta syntymässä tai ehkä tähän mennessä jo syntynytkin, hän on vielä niin pieni ettei pitkään aikaan puhuttele mummuaan millään nimityksellä. Anna ajan kulua. Se tuo kyllä ratkaisun.
    Ja paljon onnea teidän perheelleen!

suomi24-logo

Osallistu keskusteluun

SEISKA.FI

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

Luetuimmat keskustelut

  1. Erika ja viisuvalinta

    Cicciolina todella reipas ja mukaansatempaava esitys. Toivottavasti Erika pääsee kisoihin mukaan !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
    Maailman menoa
    143
    4119
  2. Hieman säälittää suomalaisen duunarin sinisilmäisyys

    Ennen vanhaan ei käynyt pienessä mielessäkään, että tehtäisiin töitä ilman liittoon kuulumista. Se oli itsestäänselvyys. Suomen taloudella meni todell
    Maailman menoa
    153
    4118
  3. Hengityssuoja, viruksia vastaan. Ihan pelleilyäkö?

    Kuulemma hengityssuojaimet ovat loppuneet niin apteekeista kuin tukkureiltakin, kertoo Hesari. "Hengityssuojaimet loppuivat tukkureilta ja monista ap
    Maailman menoa
    106
    3895
  4. Coronavirus-hysteria

    Mihinkähän mittakaavoihin tuo hysteria pääsee? Luuletteko, että kohta vaikkapa bussilastillinen tyhjenee jonkun yskäistyä seuraavassa etapissa? Entä m
    Maailman menoa
    100
    2847
  5. Seinäjoella jälleen kuolonkolari

    Kyllä eikö näitä teitä saada sellaiseen kuntoon, että ihmiset (jotka on pakotettu käymään töissä) voisivat taittaa taivaltaan ilman järjetöntä kuolema
    Seinäjoki
    30
    1179