Kirjoitampa nyt tässä omassa yksinäisyydessäni asioitani ja toivon että joku ymmärtäisi :/
Olen kavereideni kanssa avoin, sosiaalinen ja usein saan heidät nauramaan. Jopa hieman johtajaluonne. Uskoisin että olisin intissä pärjännyt alikessuna. Tiedän että minusta tykätään. Baarissa tulee usein tyttöjä tanssimaan ja hymyilemään lähelleni, mutta minä vain ahdistun siitä ja tekee mieli lähteä pois. Uskoisin, että miellytän aika monien silmää. Myös koulussa minulle hymyillään, mutta minä vaan jotenkin torjun kaikki. En todellakaan mene heille juttelemaan. En ole ylimielinen enkä nössö, vaikka ilmeisesti jotkut niin kuvittelevat:/ Ei, en ole seurustellut, mutta olen ollut.. syvästi ihastunut. Ja se ei tainnut olla pelkkää ihastusta. Mitään hyvää siitä ei vaan seurannut. Teki jo loppuvaiheessa mieli hypätä parvekkeelta, kun en päässyt edes kunnolla kumpaankaan tutustumaan. Ehkä vähän tuosta syystä nyt jotenkin suojelen itseäni.. tytöiltä. Ne vaan oli niin hirveitä tunteita, tosin en tiedä paljonko parempi tämä yksinäisyys on:/ Ikionnellinen olisin, jos löytäisin jonkun. Tämäkin perjantai menee nyt vaan kotona yksin. Ryyppäämään ei oikein tee mieli.
Useimmiten olen iloinen ja hyväntuulinen. Nyt vaan tuli niin yksinäinen ja tyhjä olo, että kirjoitin tämän..:/
Sielunsukulaisia..? -M21
15
1416
Vastaukset
- keskenkasvuista
Veikkaisin että luottamupula on yksi syy. Siitä en vain ole varma, liittyykö luottamuksen puute enemmän itseen vai juuri siihen ihastuksen kohteesee.
Olen jonkin verran samanlaisessa tilanteessa. Välillä yllätän jopa itseni et miten kummassa minä hänen kanssaan juttelin. Ihastumisen kanssa yleensä käy niin, että olen totaalisen lukossa ja osaan olla hyvinkin torjuva vaikken tahtoisi.- minä-
Just tuota luottamuspulaa olen minäkin miettinyt. Osaan kyllä olla naisten kanssa ihan yhtä sosiaalinen kuin miestenkin kunhan tutustuu ja alkaa luottaa tarpeeksi. Sitä ei tosin kovin usein pääse tapahtumaan:P
Ja näinhän tuo on että ne puolin ja toisin ihastukset tulee torjuttua varmiten. - keskenkasvuinen
minä- kirjoitti:
Just tuota luottamuspulaa olen minäkin miettinyt. Osaan kyllä olla naisten kanssa ihan yhtä sosiaalinen kuin miestenkin kunhan tutustuu ja alkaa luottaa tarpeeksi. Sitä ei tosin kovin usein pääse tapahtumaan:P
Ja näinhän tuo on että ne puolin ja toisin ihastukset tulee torjuttua varmiten.Mitä enemmän asioita pohtii ja murehtii, sitä hankalemmiksi ne tulee. Pitäisi vaan antaa mennä.
Harmittaa vaan eniten toi torjuminen et eikö sitä tajua olla edes vähän avoimempi.
- sielunsukulainen..tyttö
Tutulta kuulostaa, samanlaisia ajatuksia usein minulla. Haluaistko vaihtaa ajatuksia messangerissa kanssani? Seurustelusta, yksinäisyydestä ym. Ois kiva jutella:)
- .................
Joo sama täällä... Päälle päin olen avoin ja sosiaalinen, pikkuvanhakin ja ehkä hieman ylimielinen. Sisältä taas olen yksinäinen, ujo, pelokas, jännitän kaikkea, ja en kehtaa mitään.
Kamalaa. :( - minä-
Juu voisi olla ihan mukava :) Minun sähköpostiosoite on [email protected], mutta saa sitten mese osoitteenkin. En viittinyt sitä tähän laittaa.
Minä tunnistan itsestäni monta samaa piirettä itsessäni. Eniten harmittaa se, että etten osaa lähestyä kanssaihmisiäni, jolloin melko varmasti jää pyörimään itseksen.
Eristyneisyyttä lisää se, etten käytä alkoholia. Teekkaripiireissä liikkuu bileistä hurjia juttuja miten tuli juotua ja mitä tehtyä eilen bileissä. Muutama kaveri kyllä on, ja niiden kanssa on kyllä mukava viettää aikaa puolin ja toisin.
Ettei tämä alkaisi pyöriä liikaa itseni ympärillä taidan lopettaa tähän.
Joka tapauksessa tsemppia sinulle :). Kyllä sinusta pidetään jos vain annat heille tilaisuuden tutustua sinuun.- minä-
Noo.. niissä bileissä umpikännissä on myös hyvät mahollisuudet munata ihtensä eikä tuo ryyppääminen nyt niin viimesen päälle älykkäiden ihmisten hommaa loppupeleistä ole. Tyhjäpäisimmät dokailee eniten.. minun tutuista ainakin.
Olen huomannut että visualisointi kannattaa. Ihminen on sitä mitä se ajattelee. Päätät ja kirjoitat paperille, vaikka että "tästä hetkestä lähtien muutun yhä ulospäin suuntautuneemmaksi ja opin puhumaan small talkia sujuvasti tilanteessa kuin tilanteessa ennenkuin huomaankaan." Ja kirjotat myös muistiin kaikki edistymisesi ja iloiset asiat mitä tapahtuu.
Jep, hyvät jatkot ja pääsiäiset itsellesikin. Eiköhän tää tästä.
- että...
"Teki jo loppuvaiheessa mieli hypätä parvekkeelta, kun en päässyt edes kunnolla kumpaankaan tutustumaan." Miksi et tutustunut? Onko ongelmasi pelko, josta johtuu se, että käännät hymyileville selkäsi, pakenet koulussa ja et pääse ihastuksissasi puusta pitkälle. Mieti, mitä oikein pelkäät tytöissä? Sitäkö, ettei ne sua hyväksy, ettet ole riittävä? Vai pelkäätkö sitä, että joku näkee kuoresi alle ja huomaa, ettet olekaan niin menevä, avoin ja sosiaalinen kuin haluaisit olla?
"Ikionnellinen olisin, jos löytäisin jonkun." Miten se voisi tapahtua, jos et anna sille pientä mahdollisuutta..?- minä-
No ne on ne vanhat paskat kokemukset menneisyydestä joita en ala nyt erittelemään. Ehkä se on pelko--> pelkään sitä mitä on joskus ennen tapahtunut. Toisaalta olen ne jo unohtanut, mutta vaikka järki sanoisi toista, niin kuitenkin Liian usein toimin aivan toisella tavalla. Välillä meinaan jo päästä eteenpäin, mutta sitten vähän turhankin pienet takaiskut saavat minut takaisin kuoreeni.
Ja se `kuoreni´ on ujo ja ahdistunut. Todistettu muutamat kerrat että Kun olo on hyvä ja asiat niinkuin haluan, niin minusta tulee se menevä, avoin ja sosiaalinen.
Mutta juu.. Kokoajan mennään eteenpäin ja uskoisin että muutaman vuoden päästä naureskelen näille nyt paskamaisille asioilleni. - neiti humpuuki
minä- kirjoitti:
No ne on ne vanhat paskat kokemukset menneisyydestä joita en ala nyt erittelemään. Ehkä se on pelko--> pelkään sitä mitä on joskus ennen tapahtunut. Toisaalta olen ne jo unohtanut, mutta vaikka järki sanoisi toista, niin kuitenkin Liian usein toimin aivan toisella tavalla. Välillä meinaan jo päästä eteenpäin, mutta sitten vähän turhankin pienet takaiskut saavat minut takaisin kuoreeni.
Ja se `kuoreni´ on ujo ja ahdistunut. Todistettu muutamat kerrat että Kun olo on hyvä ja asiat niinkuin haluan, niin minusta tulee se menevä, avoin ja sosiaalinen.
Mutta juu.. Kokoajan mennään eteenpäin ja uskoisin että muutaman vuoden päästä naureskelen näille nyt paskamaisille asioilleni.Aikalailla tuttu juttu. En oikeastaan koe omaavani kuorta: olen todella tunteellinen ja pystyn todellakin olemaan oma itseni, itkemään ja nauramaan muiden seurassa. Luotan tosi helposti uusiin ihmisiin, enkä anna niinkään arvoa sille ajalle, kuinka kauan olen heidät tuntenut. Pystyn olemaan ystävä ensimmäisestä päivästä lähtien. Omistankin laajan ystäväpiirin.
Itsetuntoni on myös noussut häpeäkseni usein jopa narsismin rajamaille toistuvien positiivisten kommenttien (niin ulkonäköä kuin myös älykkyyttä koskevien yms) kautta.
Tiedän, että minuun on moni ihastunut, vaikka eivät kaikki heistä minua tunnekkaan muuten kuin ulkonäöltä. En nyt pidä itseäni mitenkään erityisen kauniina tai hauskana, mutta tiedän että aina on joitakin joihin vetoan.
Mutta sitten taas. Kaikki "suhteeni" jäävät aikalailla siihen yhteen iltaan, saan kamalia paniikkikohtauksia jo puhelimen soidessa. Enkä sitten vastaa. Toisaalta en monesti uskalla vastata ystävillenikään, joku siinä kapineessa pelottaa. Torjun myös kaikki jotka ovat lisänneet mut meseen yms. Säälittävää? Lista jatkuu. En osaa yhtäkkiä enää puhua heille (miehille joiden tiedän olevan minusta kiinnostuneita ja joista pidän itsekin) enää kasvotustenkaan, alan todella etäiseksi ja kylmäksi. En ikinä tule mitenkään vastaan, vaikka he kuinka yrittäisivät ottaa kontaktia.
Saa siinä sitten vihata maailmaa, kun toiset eivät ehkä jaksa käyttää elämäänsä yrittämällä lähentyä toista joka ei osoita minkäänlaista kiinnostusta.
Monesti kyseisten miesten ystävät ovat yrittäneet puhua mulle ja ottaa tunteistani selvää tai sitten koettaneet epäsuorasti vaikuttaa kavereideni kautta.
Saan kuulla usein loukanneeni ihmisiä tosi pahasti ja 'särkeneeni sydämiä'.
En myöskään koskaan ole se, joka soittaa ystävillensä. Saan olla todella onnellinen kun mulla on semmoisia ihmisiä jotka tykkäävät musta kuitenkin niin paljon, että pitävät musta kiinni vaikken itse pitäisikään niistä.
En yhtään tiedä mistä käytökseni johtuu, vanhempanikin ovat erittäin sosiaalisia ja mua on pussailtu ja halailtu paljon lapsena. Äiti on paras ystäväni ja ollaan aina juteltu ja pohdittu yhdessä kaikkia asioita maan ja taivaan välillä. Mun on myös annettu löytää oma polkuni ja persoonallisuuttani on arvostettu. Ei olla koskaan ratkottu ongelmia sanktioilla, vaan aina on keskusteltu asiat läpi. Tämä käytökseni todella häiritsee itseäni (ja todellakin toistuu ihan monia kertoja vuodessa) ja olen jopa harkinnut terapiassa käyntiä.
Anteeksi pitkästä viestistä, odotin että tätä kirjoittaessani löydänkin jonkun ultimaattisen vastauksen eikä olisi tarvinnut postata tätä. Näin ei käynyt, valitan. - että...
minä- kirjoitti:
No ne on ne vanhat paskat kokemukset menneisyydestä joita en ala nyt erittelemään. Ehkä se on pelko--> pelkään sitä mitä on joskus ennen tapahtunut. Toisaalta olen ne jo unohtanut, mutta vaikka järki sanoisi toista, niin kuitenkin Liian usein toimin aivan toisella tavalla. Välillä meinaan jo päästä eteenpäin, mutta sitten vähän turhankin pienet takaiskut saavat minut takaisin kuoreeni.
Ja se `kuoreni´ on ujo ja ahdistunut. Todistettu muutamat kerrat että Kun olo on hyvä ja asiat niinkuin haluan, niin minusta tulee se menevä, avoin ja sosiaalinen.
Mutta juu.. Kokoajan mennään eteenpäin ja uskoisin että muutaman vuoden päästä naureskelen näille nyt paskamaisille asioilleni.Hyväksyt itsesi sellaisenaan, myös ujona, vetäytyvänä ja herkkänä. En ymmärrä miksi tämän edes pitäisi olla tärkeää: "Olen kavereideni kanssa avoin, sosiaalinen ja usein saan heidät nauramaan. Jopa hieman johtajaluonne. Uskoisin että olisin intissä pärjännyt alikessuna. Tiedän että minusta tykätään."
- minä-
että... kirjoitti:
Hyväksyt itsesi sellaisenaan, myös ujona, vetäytyvänä ja herkkänä. En ymmärrä miksi tämän edes pitäisi olla tärkeää: "Olen kavereideni kanssa avoin, sosiaalinen ja usein saan heidät nauramaan. Jopa hieman johtajaluonne. Uskoisin että olisin intissä pärjännyt alikessuna. Tiedän että minusta tykätään."
No koska ujous ja vetäytyväisyys rajoittaa elämää aikalailla! Ne on ihan hyviä piirteitä, jos eivät haittaa liiaksi elämistä, mutta minäpä haluan päästä elämässäni eteenpäin.
- että...
minä- kirjoitti:
No koska ujous ja vetäytyväisyys rajoittaa elämää aikalailla! Ne on ihan hyviä piirteitä, jos eivät haittaa liiaksi elämistä, mutta minäpä haluan päästä elämässäni eteenpäin.
Se on tietysti totta ja itseään pystyy onneksi kehittämään. Perustemperamentille harvoin voi mitään, mutta sosiaalisissa tilanteissa oppii luovimaan. Ujous harvoin häviää kokonaan, mutta sen takia ei kannata jättää asioita väliin. Elämä on helpompaa kun valitsee työn/harrastukset/ystävät, jotka sopivat omalle luonteelle parhaiten.
Tsemppiä! - minä-
että... kirjoitti:
Se on tietysti totta ja itseään pystyy onneksi kehittämään. Perustemperamentille harvoin voi mitään, mutta sosiaalisissa tilanteissa oppii luovimaan. Ujous harvoin häviää kokonaan, mutta sen takia ei kannata jättää asioita väliin. Elämä on helpompaa kun valitsee työn/harrastukset/ystävät, jotka sopivat omalle luonteelle parhaiten.
Tsemppiä!Niih.. No jospa tää tästä. Uskon ja tiedän, että menneisyys on paska, mutta tulevaisuus on sitäkin loistavampi. Syksyllä pääsee taas uusiin ympyröihin ja tähän asti uudet ympyrät on vapauttanu lisää entisestä. Nyt pitäs vaan saaha kesä menemään jotenki.. nopeesti :P
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku665595Povipommi, ex-Playboy-malli Susanna Penttilä avoimena - Paljastaa suhteestaan miehiin: "Olen..."
No nyt! Susanna Penttilä on OnlyFans-vaikuttaja ja yrittäjä sekä yksi uuden Petolliset-kauden kisaajista. Onpa 53-vuoti932942- 2742601
Katu täyttyy...
Hei, oli pakko laittaa vielä tää. Huomaan että olet suuttunut. Minähän sanoin että poistun, olit paikalla. Olin pettynyt362449Korjaa toki jos...
Koet että ymmärsin sinut kuitenkin aivan väärin. Jännittäminen on täyttä puppua kun et muitakaan miehiä näköjään jännitä222191Ympäristötuhoministeri Multala: "Olin humalassa"
Ruisrockin rokkimimmi myöntää: https://www.is.fi/politiikka/art-2000011407835.html Nämä ministerikuvatukset saavat ilm2611754Taas joku junan alle
Piltolan tasoristeyksessä: https://www.tilannehuone.fi/ Uutinen Iltalehdessä, Iltasanomissa, MTV:llä, Ylellä jne. Jossai581329Harmittaa...Lampsiinjoen sillat
Tulva vei toisen ja toinenkin hajosi. Mielellään korjaisin molemmat, mutta ei ole resursseja siihen hommaan. Ikää jo 72v131203- 881165
- 901146