Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka monella teistä bediläisistä on taustalla muita ongelmia: masennusta, persoonallisuushäiriöitä, lapsuuden traumoja, koulukiusaamista, läheisriippuvuutta...? Entä millaisia muita impulssikontrollin häiriöitä teillä on (shoppailuhimo, holtiton seksuaalikäyttäytyminen, alkoholi, päihteet jne.)? Oikea BED (erotuksena bulimiasta ja lievästä ylisyömisestä) tuntuu olevan tyypillistä etenkin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä... Kuinka monella on diagnoosi tai kuinka moni uskaltaa edes ajatella, että taustalla voisi olla jotain muutakin kuin vain itsekurin puute, ahneus ja laiskuus?
Itselläni on diagnosoitu jo vuosia sitten epävakaa pers.häiriö ja masennuskaudet rytmittävät arkeani tutun tasaisesti. Minulle kaikki edellämainitut häiriöt ja ongelmat ovat tuttuja: vaikea lapsuus, koulukiusaaminen, holtiton seksuaalikäyttäytyminen, shoppailu, holtiton rahankäyttö, päihteet... Ongelmat alkoivat jo murrosiässä , jolloin tukahdutin pahaaoloani syömällä salaa. Nykyisin ongelmanani on enää tuo syöminen, muut ongelmat ovat enää vain taustalla muistuttamassa, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan....
Nykyisin edes aviomieheni ei tiedä, kuinka paljon todellisuudessa syön. Joskus nolottaa, että 28-vuotiaanakin vielä mieheni joutuu piilottamaan karkkipussin ja toisaalta saatan ahmia salaa kauppamatkalla... Hiljalleen olen oppinut tunnistamaan sudenkuopat ja ymmärtämään, että en todellakaan syö nälkääni, vaan täyttääkseni sisäistä tyhjyyttä. Sekään ei kuitenkaan auta ja etenkin vaikeampina aikoina elämässäni syön, syön, häpeän, syön salaa, syön, häpeän. Pakkomielteinen suhteeni ruokaan kulminoituu siihen, etten oikein kehtaa syödä seurassa tai ravintolassa. Ruoka on hyvää vain salaa ahmittuna ja yksinäisyydessä naamaan survottuna.
Olen muilla elämäni osa-alueilla todella pedantti ja päättäväinen, tämä syöminen ei vain minulta onnistu normaalisti. Suhteeni ruokaan on todella sairas (eikä kukaan edes tiedä sitä) ja kaikki ahmimisen kontrolliyritykset päätyvät joko kahta pahempiin ahmimiskausiin tai vastaavasti ortoreksian tyyppiseen täyskontrolliin (olen ollut tiputuksessakin tuon takia). Pitämällä itseni kiireisenä ja elämäni työntäyteisenä, olen onnistunut pysäyttämään painonnousun. Mutta heti jo vapaa-aikaa jää yhtään enemmän, ajatukset alkavat taas pyöriä pelkän ruoan ympärillä (ensimmäinen ajatus herätessä, viimeinen nukkumaanmennessä)... Huono juttu, koska olen myös sairastanut totaalisen burnoutin.
Haaveilen oksentamisesta ja laksatiiveista, jostakin joka mahdollistaisi ahmimisen, mutta ehkäisisi jälkiseurauksia ja huonoa oloa. Oksentamaan en kylläkään pysty (on yritetty) ja vatsani on sen verran herkkä, että pari kertaa laksatiiveilla läträäminen riitti minulle. Siispä syömättömyys ja ahmiminen jaksottelevat tasaisesti, kunnes jonakin päivänä huomaan ajattelevani enemmän itseäni kuin ruokaa. Ehkä?
BEDin taustat ja muut häiriöt
12
2145
Vastaukset
- BEDmummo
Juu, on diagnoosi mutta minulla se on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siinä on masennusta ja välillä vauhtia tai minun tapauksesssa ne ovat yhtäaikaa päällä. Sain diagnoosin muutama vuosi sitten ja sitä ennen ja sen jälkeenkin olen "hoitanut" itseäni ahmimalla. Samat takana kuin sinulla, vaikea lapsuus, koulukiusaaminen, päihteet (huumeita ja lääkkeitä), alkoholi, shoppailu, joskus oli lievää peliriippuvuutta...
Itseinhoa, ahmimista, häpeää, ahmista, häpeää. Vuosia minullakin paino pysy kuosissa jojolaihduttamisen avulla ja ahkeran (pakonomaisen) liikunnan avulla. Nyt on jo ikää sen verran ja elämäarvot muuttuneet eikä ulkonäkö (paino) tms. ole enää ykkösasiana vaan se, että EI TARVITSISI AHMIA.
Minulle auttaa OA:n teesit, laihduttamisen lopettaminen, en käy vaa alla, vaatteet ovat vaakani, yritän pitää säännölliset ruoka-ajat ja joka päivä mietiskelen tätä asiaa ja ongelmaa sekä rukoilen. Sallin kaikki ruuat, paitsi allergioiden takia muutamia on vältettävä.
Mies piilottaa edelleen karkkipussit, olen reilusti yli 50 v. Ahmin edelleen toisinaan viimeksi eilen, mutta siitä ei enää tule elämää suurenpaa itseinhoa ja häpeää kuin ennen. Ahmiminen ei myöskään enää pysäytä ja lamaa minua kuin ennen. En ole vielä läheskään parantunut mutta voin paremmin. Suosittelen OA:ta.
Tästä voi parantua, usko SallySadEye78.- ambivalenttineN
Kaksisuuntainen mielialahäiriö, (tyyppiä 2, eli vain masennus ja hypomania), ja persoonallisuushäiriö (tunne- elämältään epävakaa). Mulle tää ahmimishäiriö on nyt kaikista suurin ongelma, mut uskon sen liittyvän ahdistukseen ja sisäiseen tyhjyyteen. Siksi yritän vieroittautua tästä ongelmasta bentsojen avulla. Tiedän, että se kuulostaa tyhmältä, mutta mielummin oon riippuvainen bentsoista kuin ahmimisesta, koska bentsot ei lihota.
Niin ja OA:han tai AA:han ei mua saa, koska ne ei oo mua varten. - OA ja AA eivät
ambivalenttineN kirjoitti:
Kaksisuuntainen mielialahäiriö, (tyyppiä 2, eli vain masennus ja hypomania), ja persoonallisuushäiriö (tunne- elämältään epävakaa). Mulle tää ahmimishäiriö on nyt kaikista suurin ongelma, mut uskon sen liittyvän ahdistukseen ja sisäiseen tyhjyyteen. Siksi yritän vieroittautua tästä ongelmasta bentsojen avulla. Tiedän, että se kuulostaa tyhmältä, mutta mielummin oon riippuvainen bentsoista kuin ahmimisesta, koska bentsot ei lihota.
Niin ja OA:han tai AA:han ei mua saa, koska ne ei oo mua varten.ole sinua varten, tarkoitatko AA:n osalta että et halua raitistua alkoholista? Entä OA?
- ambivalenttineN
OA ja AA eivät kirjoitti:
ole sinua varten, tarkoitatko AA:n osalta että et halua raitistua alkoholista? Entä OA?
Tottakai haluan päästä eroon ahmimisesta ja tietty olla ilman alkoakin, mut haluan löytää ratkaisun ilman AA:ta tai OA:ta. En ehkä ole mikään "ryhmäihminen" vaan uskon siihen, että pystyn itse löytään ratkasut ongelmiini. Tosin en vaan tiiä, että miten.
- näkyy
OA ja AA eivät kirjoitti:
ole sinua varten, tarkoitatko AA:n osalta että et halua raitistua alkoholista? Entä OA?
seuraavan tännekin. Kai tämänkin palstan valvoja on kohta "raitis" *huoh*
- ambivalenttineN
näkyy kirjoitti:
seuraavan tännekin. Kai tämänkin palstan valvoja on kohta "raitis" *huoh*
koska AA ja OA nouattavat samaa ohjelmaa, niin siks päätin ilmoittaa, etten ole käytettävissä kumpaakaan "järjestöön." Jos oisin kieltäynyt vaan OA:sta niin johan joku ois ehdottanut AA:ta. Tuskinpa vaan raitis- sefua ees kiinnostaa nää asiat. Tuntuu olevan ihan tarpeeks säpinää alko palstalla.
- IloinenLoinen
Päihdeongelmia, hallitsemattomia aggressiivisuuskohtauksia (lääkärit käyttivät juuri termiä impulssikontrollihäiriö), vuosia kestänyt masennus, lapsuuden traumoja, koulukiusaamista, sos. tilanteiden pelkoa jne.
- ilman diagnooseja
Ei ole diagnooseja.
Lapsuus oli tavanomainen sen ajan lapsuus, ei niin kauhean ymmärtäväisen ja lasta huomioon ottavat vanhemmat. Nuoruudessa kovaa protestia, alkoholia aika reippaasti. Kouluttauduin toiveammattiini ja vietin railakasta opiskelijaelämää. Ensimmäisen lapsen synnyttyä rauhoituin. Ihan hyvä ihmissuhde, saman miehen kanssa vieläkin ja lapset jo aikuisia.
Syömishistoria sellainen, että aina stressiaikoina olen syönyt liikaa, kun ei muka ole aikaa syödä kunnolla ja terveellisesti. Stressiä on sitten aktiiviseen elämääni mahtunut aika paljon, joten BMI oli pahimmillaan reilusti yli 35.
Minulle riitti syömiseni hallintaan saamiseen vähähiilihydraattinen vieroitusdieetti. Vieroitusosion jälkeen olen syönyt normaaleja määriä ja normaaliin aikaan, mutta en syö ollenkaan sokeria, valkoisia jauhoja jne. Tätä on nyt jatkunut viime kesästä lähtien, pian tulee vuosi täyteen, joten uskallan jo uskoa, että tämä toimii mulla myös pitkällä tähtäimellä. Olo on ihan hyvä.
Teillä joillakin oli jos mitä diagnooseja ja itse ahmiminen vaikuttaa olevan vain yksi oire muiden joukossa. Onko täällä ketään, jolla oireena olisi aina ollut vain ahmiminen?
- havthesame
Joillakin varmasti on mutta mulla ei ole todettu mitään tommosia, persoonallisuushäiriöitä, masennusta. Sen enempää en rupea ruotimaan näin omiani juttuja mutta kattellaan, ehkä?
Mulla on aina ollut normaali suhde viinaan- mitään kamaa en oo koskaan edes kokeillut, tulis mieleenkään.
En ole koskaan ollut masentunu, pikemminkin oon aina se ketä on hyväntuulinen,huumoria kaikesta. En oo koskaan osannut synkistellä silleen vaikka olis ollu syytäkin, velat, uhkaava asunnottomuus yms.
Olen aina ollut kaikesta huolimatta iloinen, optimistinen dreamer tyyliin =)
Tiedän joitain joilla on oolut masentuneisuutta.
Tottakai on pahaa oloa ja mieltä on. Tietty.
Ahdistaakin saa tottakai.
Masentunut? Noup. =)
Vaikka oonki reippaasti ylipainonen ja häpeän itteäni niin silti liikun paljon just julkisilla ja käyn paikoissa missä paljon ihmisii vaikka hävettääkin oma läskeys ja olis kivempåi jäädä "piiloon".
Mulla ollut bulimian oireitakin- oksentaminen ollut suht helppoa mutta sama kun sulla että en oikeestaan kehtaa syödä julkisesti, muitten nähden, paitsi super tuttujen =)
Hävettää jopa kaupasta ostaa (jos ja kun enää, harvoin:) mitään mässy juttuja, jos ostan syön kyllä useimmiten salaa niinkun ostankin.. ja 26 vuotiaana kyllä..
Kyllä mulla pyörii ajatukset samanlailla ruoan/painon ympärillä tyyliin 24/7 joskus olin missä vaan. Nyt saanut jopa hillittyä ahmimista mutta ennen oli jopa niin että mietin vaan että mitä söis..mitä sais ostettua kaupasta..mitä ruokaa..ruokaaaaaaaa........sitä rataa!!
karvinen? ü
Nyt enemmänkin mennyt toiseen suuntaan.
saanut jopa tiputettuu muutamia kiloja, mutta paljon on mentävä taaksepäin vielä. Ja muokattua muutenkin terveempään suuntaan ruokailutottumuksia jos niin voi ees sanoa.. Sadan yli en ole koskaan ollut enkä mene mutta on tässäkin jo tarpeeks..liikaa..lähellä..
En kylläkään usko että täämöinen mistään laiskuudesta, ahneudesta, saati "pääviasta" on. Ihmisiä on vaan erilaisia ajatuksineen, minä kuvineen jne. monesta syystä/tapahtumasta tmv.
En koe että ruoka, mikä tahansa mättö on hyvää vain yksin syötynä/ahmittuna. Vaikken todellakaan tykkää julkisyömisestä (riippuen siis porukasta). Vaikka niinhän se usein menee itse mässäilyä.. helpompi?
En tiiä osaanko selittääkkään oikein itteäni niin että muutkin ymmärtäis mutta anyway =)
Sulla oli kanssa "Sally..." tuttua sun kirjotuksessa se sairas suhtautuminen ruokaan kohta mitä ei kukaan tiedä..niin mullakin. En oikeesti/oikeestaan muista ees aikaa milloin olis ollu normia?? Ei hävettävää, salailua, syöppöilyä..oksentelua..kyttäämistä.. siis normaali syömistä!!
Mulla on tuttua nuo bulimistiset kaudet (kerrottu) kuten myös ortorekseily sekä jutut anoreksiasta. Monessa mukana ollut, tiedän.
Monikaan ei ymmärrä sitä että myös reippaasti ylipainoisellakin voi olla (ja on) syömishäiriö!!
Yrittää laihduttaa, ahmii vaikka vikan kerran kunniaksi kaikkea niin siitä se jo lähtee.
Kyllä näsitäkin pitäisi puhua yhtälailla.
Olis kiva saada lisää tarinoita "kohtalokamuilta", saada esmes vinkkejä, tukea tms. Jos sua "Sally.." kiinostaa ja muutkin niin kiitti meiliä ossaa [email protected]- minä=84
Tuo kuulosti jo niin tutulta. ei edes muista milloin suhtautuminen ruokaan oli normaalia... ehkä lapsena!?
Mulla on kaikki varmaankin lähtenyt tavoitteesta olla suosittu ja hyvännäköinen. sellainen epärealistinen minäkuva, johon yrittää pyrkiä. Pienenä olin pullea ja silloin siitä koulukiusattu. Lukion jälkeen lihoinkin sitten pienestä pullukasta vielä 10 kiloa lisää jonka jälkeen sain kaikki laihdutettua ja uskomatonta ihailua ja kiitosta kauniista ulkonäöstä, joka tuntui niiiin hyvälle sen ainaisen itsensä piilottelun, unelmoinnin jälkeen. Nykyisin olen erittäin suosittu, kauniiksi kehuttu mutta lihomisen pelko on niin suuri että ahdistun jo pienestä lipsumisesta "normaalista ruokavaliosta" ja äkkiä alan ahmimaan, joskus oksentelen ja joskus treenaan hulluna syömättä. Olen töissä, opiskelen yliopistossa ja harrastuksia on useita sekä kavereita erittäin paljon....
Kunpa joskus saisi tämän kaiken energian, joka menee ruuan ajatteluun tai sen kanssa pelleilemiseen jotenkin käännettyä hyödylliseksi tekemiseksi niin elämä olisi niinpaljon helpompaa ja mitä kaikkea sitä saisikin aikaan. Jaksoja on, joskus pitkiäkin, jolloin näin onkin. Toisinaan taas vuorokausi menee ahmiessa ja ahdistuessa muilta piilossa tekosyitä keksien. Kaikki ahdistus, masennus... mitä saattaa joskus olla, on kyllä lähtöisin tästä syömishäiriöstä ja perfektionismista. Kauankohan tätäkin jaksaa...
- mallut
Vaikka mitä. Huonot perhesuhteet, koulussa kiusattiin. 17.v todettiin syömishäiriö, ehkä jo ennen oli sitä...
Viiltelyä. Kerran oli hiuskarvan varassa, etten kuollu, sen jälkeen en ole halunnut kuolla, purkaa vaan pahaa oloani,
sairaala kierre oli "mielisairaalassa", siellä todettiin Psykoottinen masennus ja myöhemmin Persoonallisuus häiriö.
Jumala vienny paljon eteenpäin, Mutta on vielä Paljon eheytettävää.
Mun sairaa kierre loppu parisen vuotta sitten kun muutin uskovan perheen luo maalle ;)
Nyt jatkuu eteen päin, kun oon kuntoutuskodissa, jossa huomioidaan usko yms.. - meikäläinenkin
Lastensuojelutaustaa varhaislapsuudessa, teininä; vaikeutunut nuoruusiänkriisi, johon kuului; päihteet, viiltely, seksuaalinen impulsiivisuus jne.. Keskivaikea masennus, höystettynä melkein anoreksiaksi lipsahtaneeseen syömishäiriöön lukion aikana.. Nyt elämä jo aika mallillaan, koulut ok, työt, ihmissuhteet. Suhtautuminen syömiseen vielä tuottaa vaikeuksia ja alhainen itsetunto aiheuttaa sairaalloista mustasukkaisuutta silloin kun oma mieliala on alhaalla. Eli jotain vähän kaksisuuntais-tyyppistä mielialahäiriötä myös..tosin hyvin lievänä. Kaikki elämässä on joko kovaa ja korkealta, tai sitten olen ihan kuopassa ja millään ei ole mitään väliä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1682861Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha222031- 242016
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.891835Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191313Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101211
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181