Muistatteko bissenaiset sen hetken, kun tajusitte olevanne kallelaan myös samaa sukupuolta edustavaan??
Tuskin kukaan unohtaa sitä. Oli outoa huomata olevansa ihastunut naiseen ekaa kertaa. Ajatteli vaan, et tää on vaan jotain ohimenevää. Alussa ei edes voinut myöntää ittelleen olevansa BI. Mä ainankin pidin itseäni ensimmäiset 22 vuotta täysin heterona. Mutta kun taipumuksensa tajusi, oli aika vapauttava olo :).
Olis kiva kuulla, millasia kokemuksia teillä muilla herätyksen saaneilla on??
Tuskin kukaan unohtaa sitä. Oli outoa huomata olevansa ihastunut naiseen ekaa kertaa. Ajatteli vaan, et tää on vaan jotain ohimenevää. Alussa ei edes voinut myöntää ittelleen olevansa BI. Mä ainankin pidin itseäni ensimmäiset 22 vuotta täysin heterona. Mutta kun taipumuksensa tajusi, oli aika vapauttava olo :).
Olis kiva kuulla, millasia kokemuksia teillä muilla herätyksen saaneilla on??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on menossa juuri se aika että kumpaan suuntaan kallistua.Seurustelen miehen kanssa mut ajatukset ovat kyllä naisissa.Haluaisin päästä selvyyteen mistä pidän että saisi mielenrauhan.
Itselläni ei ole mielessä mitään yhtä hetkeä jolloin olisin tajunnut olevani kiinnostunut samaa sukupuolta edustavista tyypeistä. Jotenkin jo pikkuteininä olin vaan luontevasti tuntenut vetoa molempiin sukupuoliin. Vaikka päädyinkin parisuhteisiin pitkään vain vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, toinen vaihtoehto oli aina itsestäänselvänä taustalla, vaikka asiasta ei koskaan puhunut eikä sitä aktiivisesti pohdiskellut.
Mulla sama juttu, eli jo varhaisteini-iästä pidin ihan luontevana, että sekä tytöt että pojat kiinnostaa. Itse käytännön tasolla olin aika myöhäisherännäinen molempien sukupuolten suhteen, eli seksi- ja seurustelukokemuksia vasta yli kaksikymppisenä.
sen.
En kylläkään näe siinä mitään vapauttavaa, että löytää itsestään uusia haluja ja tunnetason tarpeita. Kokemukseni mukaan elämä ei kertakaikkiaan mene niinkuin on toivonut tai mihin on tosissaan pyrkinyt, joten parempi olisi vain kyetä olemaan haluamatta ja tarvitsematta mitään tai ketään. Ahdistaa!
Voi ehkä kuulostaa oudolta, mutta en kokenut mitään herätystä tajuttuani, että tunsin seksuaalista kiinnostusta naiseen joskus nuorena. Ajattelin lähinnä, että "no sattuuhan sitä kai kaikille". En siis ajatellut, että se kertoisi mitään minun seksuaalisesta suuntautumisestani.
Vasta paljon myöhemmin koin rakastumisen naiseen. Aluksi ajattelin siitäkin asiasta, että no se on vain tämä YKSI nainen, jota rakastan. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa aloin kypsyä tajuamaan sen, että olen bi.
Eli taisin olla aika sikeässä unessa alunperin, kun herääminen vaati niin paljon ja oli hidasta... Vakavasti sanoen: en varmaan ollut kypsä myöntämään asiaa itselleni kovin nopeasti.
Nimenomaa, se vie oikeesti aikaa, että hyväksyy asian. Mullakin vei oman aikansa,että myönsin asian ittelleni. Itseasiassa siihen meni pari vuotta. Useammat mun kavereista on joskus fantasioinu nasista, mutta eivät tunne mitään seksuaalista vetovoimaa naisia kohtaan. Sit mä tajusin, et jassoo, mähän oon selvä biitsari. Ja jos mietin yläasteikää, ni ehkäpä jo sillon tunsin jotain erityistä yhtä tyttöä kohtaan, mut ne tunteet pidin visusti piilossa.
Mutta on se jännä juttu, että jotkut tietää suunatutumisesta jo teininä, mut toiset huomaa sen vasta aikuisiässä. Eikä siitä asiasta pidä ahdistua. Sehän on rikkaus :)
-Alkup.-
Tuntuu hyvältä lukea että on muitakin jolla on samanlaisia mietteitä kuin minulla.Minäkin luulin olevani täys hetero muta enpä taida ollakaan koska tunnen voimakaita ihailuja myös samaan sukupuolen edustajaan. Ehkä kaikii aikanaan
Muistan elävästi sen aurinkoisen kevätpäivän kun saavuin kotiin sydän taynnä ihastusta erästä kohtaan. Minusta varmaan sädehti jotain, sillä ihan tuntematon lapsi halusi laulaa minulle! Tuumasin vain kotona; "Nyt minäkin ymmärrän, että naisista voi tykätä "silleen"". Mies nauroi, emmekä ole jutelleet asiasta sen koommin.
Voi kunpa olisin tajunnut ajoissa, miten suurta surua joudun myöhemmin käsittelemään.
Mä ainakin koin aika valaistumisen! Vaikka sehän oli ollut prkl koko ikäni niin selvää, itsestään selvä asia, mä en vain itse ollut sitä sisäistänyt. Olen pienestä lähtien ihastunut niin tyttöihin kuin poikiin. Jotenkin mä vain olin poikiin sitten teini-iässä vaan kallistunut, olin kai vähän sokea sille totuudelle. Mutta "heräämisen" jälkeen, mä olen
ollut enemmän sinut itseni kanssa kuin koskaan. :)