vapaasta tahdostaan ja koska he ovat valinneet olla lihavia?
Haluaako kukaan lihava ihminen oikeasti olla lihava? Eli valitsisiko kukaan lihava ihminen lihavuuden sopusuhtaisuuden edeltä, jos heille tarjoutuisin mahdollisuus valita?
Voiko laihduttaminen olla toisille niin vaikeaa tai mahdotonta, että he mieluummin jäävät lihavaksi?
Onko ihmisiä joille ei ole edes mahdollista laihduttaa?
ovatko lihavat ihmiset
lihavia omasta
20
1409
Vastaukset
- näin..
Kiloja kertynyt vähitellen lasten myötä... Välillä pudotinkin painoa, ei se ole oikeastaan edes hankalaa. Mutta tahtovat tulla aina takaisin. Niinpä olen tyytyväinen nykyiseen olotilaani vaikka koko xxl. Liikun, nautin elämästä ja olen itse tyytyväinen. Ja painokin pysynyt samana yli 5 vuotta. Miksi lihoa ja laihduttaa..! Itse kiloni kannan. Ja jostain kumman syystä miesseuraakin löytynyt kaikesta huolimatta ;).
- ...vähän siltäkin?
Että olen ylikiloni valinnut! Painoindeksi on aina ollut normaali mutta aina on myös rasvaa löytynyt ja varaa ollut parantaa. Teininä huomasin etten oikeastaan tainnut haluta timmimpään kuntoon. Paksut posket ja pysty hiuspehko, julmat meikit ja vaatteet toimivat suojakilpenä pahaa maailmaa vastaan. Ei tarvinnut olla huolissaan siitä että kukaan pääsisi satutusetäisyydelle, kukaan ei todellakaan halunnut! :-D Jos joskus vähän hoikistuin ja reipastuin olemukseltani niin en tunnistanut peilikuvaani omakseni ja olo oli vieraantunut ja hankala. Virallisesti halusin ja haluan edelleen timmimpään kuntoon mutta naamioin itseäni oikeastaan edelleen, vähän hillitymmin vain. En taida ollenkaan haluta olla kauneimmillani ja huomion keskipisteenä ikinä, haluan olla mielummin hieman huomaamaton. Todettakoon että se kyllä jää usein jostain syystä myös pelkäksi yritykseksi.
Ja siihen laidutuksen mahdollisuuteen: Jotkut lääkkeet turvottavat todella paljon. Nestettähän se silloin on enimmäkseen eikä niinkään läskiä, mutta ei sillä sivullisen silmissä ja sovituskopissa mitään eroa ole, turvonnut mikä turvonnut.- osaaja.
Jänskä lukea näitä kirjotuksia. Monella näyttäisi olevan se käsitys että läskin olemassa olo on normaali oletustila ja että normaalipainon saavuttaminen vaatisi aina uskomattomia ponnisteluja ja kikkailuja. Ihmiset elää epänormaalin laiskaa elämää ja tunkee naamariinsa ihan järkyttävää paskaa ja ihan liian suuria määriä. Miten vielä nykypäivänä tässä yhteiskunnassa, missä on paljon infoa saatavilla, ihmiset ei osaa elää eikä tiedä oman kehonsa tarpeista yhtään mitään??
Nimittäin kun itse päätin pudottaa painoa, se pudottaminen ei ollut mitenkään vaikeaa. En ole laihduttanut sinänsä. Kaikki kalorivahtaukset ja erilaiset "hypersuperhyvät" naisten lehtien laihdutusohjeet ei kuulu mun maailmaan. Ei kukaan selviä semmosista tervejärkisenä. Eikä se kroppakaan oikeasti tollasesta dikkaa. Siksi se paino nouseekin aina takas. Koska elämäntapoja ei ole loppujenlopuksi muutettu. Vuosia jatkunut elimistön pahoinpitely ei korjaannu hetkessä, mutta lopussa kiitos seisoo. Äkkilaihtumiset ja sen kautta muka pysyvät tulokset ei ole tästä maailmasta. Itse korjasin vaan ruokavaliota terveellisempään suuntaan ja urheilen säännöllisesti. En ole ollut "läski" mutta muodokas kylläkin. Motivaationi on ollut painoluokat sisältävä kilpaharrastus. Kun aloitin lisäämään aterioita päivän mittaan (buustaa aineenvaihduntaa nopeammaksi)ja miettimään niiden ravintoarvoja, vuoden sisällä putosi ainakin kymmenen kiloa ihan kun itsestään. Edelleen on laskusuunnassa. Jos pitää vielä nipistää jonkin verran, siihen riittää muutama juoksulenkki viikossa enemmän. Ruoan vaan täytyy olla oikeasti ravitsevaa ja oikean laatuista ja sitä pitää syödä usein. Koskaan ei saa keretä tulla nälkä. Syön n.4-6 kertaa päivässä. Treenaan n.6 päivänä viikossa. Tää on oma valinta. Tapa elää, joka on kehittynyt pikkuhiljaa. Useamman vuoden ajan.
Sitten on tietysti olemassa ihmisiä joille painon pudottaminen on jostain poikkeuksellisesta aineenvaihdunnallisesta tai muusta vastaavasta syystä vaikeampaa. Niistä en sitten tiedä. Ja sitten on niitä tapauksia jotka ei liho milllään. Voi syödä ihan mitä vaan...mutta siinä on varmaankin myös jokin aineenvaihdunnallinen häiriö takana ja loppupeleissä kun rupeaa tutkimaan kehon "koostumusta" ja onnellisuustilaa, häviää varmasti sille toiselle laiheliinille joka on tajunnut terveelliset elämäntavat.
Mun mielestä elämähän on valintoja. Ei voi tumput sylissä istua ja odottaa että sulle tapahtuu. - ...vähän siltäkin?
osaaja. kirjoitti:
Jänskä lukea näitä kirjotuksia. Monella näyttäisi olevan se käsitys että läskin olemassa olo on normaali oletustila ja että normaalipainon saavuttaminen vaatisi aina uskomattomia ponnisteluja ja kikkailuja. Ihmiset elää epänormaalin laiskaa elämää ja tunkee naamariinsa ihan järkyttävää paskaa ja ihan liian suuria määriä. Miten vielä nykypäivänä tässä yhteiskunnassa, missä on paljon infoa saatavilla, ihmiset ei osaa elää eikä tiedä oman kehonsa tarpeista yhtään mitään??
Nimittäin kun itse päätin pudottaa painoa, se pudottaminen ei ollut mitenkään vaikeaa. En ole laihduttanut sinänsä. Kaikki kalorivahtaukset ja erilaiset "hypersuperhyvät" naisten lehtien laihdutusohjeet ei kuulu mun maailmaan. Ei kukaan selviä semmosista tervejärkisenä. Eikä se kroppakaan oikeasti tollasesta dikkaa. Siksi se paino nouseekin aina takas. Koska elämäntapoja ei ole loppujenlopuksi muutettu. Vuosia jatkunut elimistön pahoinpitely ei korjaannu hetkessä, mutta lopussa kiitos seisoo. Äkkilaihtumiset ja sen kautta muka pysyvät tulokset ei ole tästä maailmasta. Itse korjasin vaan ruokavaliota terveellisempään suuntaan ja urheilen säännöllisesti. En ole ollut "läski" mutta muodokas kylläkin. Motivaationi on ollut painoluokat sisältävä kilpaharrastus. Kun aloitin lisäämään aterioita päivän mittaan (buustaa aineenvaihduntaa nopeammaksi)ja miettimään niiden ravintoarvoja, vuoden sisällä putosi ainakin kymmenen kiloa ihan kun itsestään. Edelleen on laskusuunnassa. Jos pitää vielä nipistää jonkin verran, siihen riittää muutama juoksulenkki viikossa enemmän. Ruoan vaan täytyy olla oikeasti ravitsevaa ja oikean laatuista ja sitä pitää syödä usein. Koskaan ei saa keretä tulla nälkä. Syön n.4-6 kertaa päivässä. Treenaan n.6 päivänä viikossa. Tää on oma valinta. Tapa elää, joka on kehittynyt pikkuhiljaa. Useamman vuoden ajan.
Sitten on tietysti olemassa ihmisiä joille painon pudottaminen on jostain poikkeuksellisesta aineenvaihdunnallisesta tai muusta vastaavasta syystä vaikeampaa. Niistä en sitten tiedä. Ja sitten on niitä tapauksia jotka ei liho milllään. Voi syödä ihan mitä vaan...mutta siinä on varmaankin myös jokin aineenvaihdunnallinen häiriö takana ja loppupeleissä kun rupeaa tutkimaan kehon "koostumusta" ja onnellisuustilaa, häviää varmasti sille toiselle laiheliinille joka on tajunnut terveelliset elämäntavat.
Mun mielestä elämähän on valintoja. Ei voi tumput sylissä istua ja odottaa että sulle tapahtuu.Eihän se ole iso juttu, muuta kuin alkaa treenaamaan kuutena päivänä viikossa ja ehkä muutama ylimääräinen juoksulenkki. Matkoineen ja suihkussakäymisineen siihen pyörähtää helposti kymmenisen tuntiako? Eihän se ole nukkumisen, työn ja työmatkojen, perheen ja kotitöiden jälkeen paljoakaan pois asioista mitä oikeasti haluaisi tehdä vuorokauden aikana. Kokisitko itse pitsinypläyksen helpoksi jos tekisit sitä kymmenen tuntia viikossa ilman että pidät siitä yhtään? Asia on HIEMAN eri jos kyseessä on puuha josta todella pidät, ehkä?
Mutta siitä olen kyllä samaa mieltä että JOS sen painon kokee niin tärkeäksi niin silloin kyllä laihtumisen pitäisi olla suht helppoa, silloinhan sinulla on sentään motivaatio. Sääli että ulkonäköpaineet koettelevat välillä meitä "pitsinnyplääjiäkin", siitä kai on lähtöisin iso valitus mutta vähemmän tekoja. Omalta osaltani hyväksyn kroppani olevan juuri sen näköinen kuin elämäntavoillani ja mielenkiinnonkohteillani voi olettaakin, jos painotus arvostuksissani muuttuu niin eiköhän silloin ala tapahtumaankin, itsestähän se on kiinni. Siihen asti kymmenen tuntia viikossa jotain joka on vastenmielistä niin EI KIITOS. Vietän jo muutenkin 40 h viikossa vastenmielisti... :-D - <3Elämä
osaaja. kirjoitti:
Jänskä lukea näitä kirjotuksia. Monella näyttäisi olevan se käsitys että läskin olemassa olo on normaali oletustila ja että normaalipainon saavuttaminen vaatisi aina uskomattomia ponnisteluja ja kikkailuja. Ihmiset elää epänormaalin laiskaa elämää ja tunkee naamariinsa ihan järkyttävää paskaa ja ihan liian suuria määriä. Miten vielä nykypäivänä tässä yhteiskunnassa, missä on paljon infoa saatavilla, ihmiset ei osaa elää eikä tiedä oman kehonsa tarpeista yhtään mitään??
Nimittäin kun itse päätin pudottaa painoa, se pudottaminen ei ollut mitenkään vaikeaa. En ole laihduttanut sinänsä. Kaikki kalorivahtaukset ja erilaiset "hypersuperhyvät" naisten lehtien laihdutusohjeet ei kuulu mun maailmaan. Ei kukaan selviä semmosista tervejärkisenä. Eikä se kroppakaan oikeasti tollasesta dikkaa. Siksi se paino nouseekin aina takas. Koska elämäntapoja ei ole loppujenlopuksi muutettu. Vuosia jatkunut elimistön pahoinpitely ei korjaannu hetkessä, mutta lopussa kiitos seisoo. Äkkilaihtumiset ja sen kautta muka pysyvät tulokset ei ole tästä maailmasta. Itse korjasin vaan ruokavaliota terveellisempään suuntaan ja urheilen säännöllisesti. En ole ollut "läski" mutta muodokas kylläkin. Motivaationi on ollut painoluokat sisältävä kilpaharrastus. Kun aloitin lisäämään aterioita päivän mittaan (buustaa aineenvaihduntaa nopeammaksi)ja miettimään niiden ravintoarvoja, vuoden sisällä putosi ainakin kymmenen kiloa ihan kun itsestään. Edelleen on laskusuunnassa. Jos pitää vielä nipistää jonkin verran, siihen riittää muutama juoksulenkki viikossa enemmän. Ruoan vaan täytyy olla oikeasti ravitsevaa ja oikean laatuista ja sitä pitää syödä usein. Koskaan ei saa keretä tulla nälkä. Syön n.4-6 kertaa päivässä. Treenaan n.6 päivänä viikossa. Tää on oma valinta. Tapa elää, joka on kehittynyt pikkuhiljaa. Useamman vuoden ajan.
Sitten on tietysti olemassa ihmisiä joille painon pudottaminen on jostain poikkeuksellisesta aineenvaihdunnallisesta tai muusta vastaavasta syystä vaikeampaa. Niistä en sitten tiedä. Ja sitten on niitä tapauksia jotka ei liho milllään. Voi syödä ihan mitä vaan...mutta siinä on varmaankin myös jokin aineenvaihdunnallinen häiriö takana ja loppupeleissä kun rupeaa tutkimaan kehon "koostumusta" ja onnellisuustilaa, häviää varmasti sille toiselle laiheliinille joka on tajunnut terveelliset elämäntavat.
Mun mielestä elämähän on valintoja. Ei voi tumput sylissä istua ja odottaa että sulle tapahtuu."Miten vielä nykypäivänä tässä yhteiskunnassa, missä on paljon infoa saatavilla, ihmiset ei osaa elää eikä tiedä oman kehonsa tarpeista yhtään mitään??"
Lähinnä tuon vois sanoo sulle.
Oletko kuullut perinnöllisyyden vaikutuksesta liikalihavuuteen? Et ole tainnut.
Lihominen on ollut aikaisemmin keino selvitä hengissä. Vararavinnon keräämistä.
Miksi sinua haittaa, jos joku on lihava?
Eikö kaikista tärkeintä ole, että kantaa itse kilonsa kunnialla?
Moni mies muuten pitää enemmän hiukan pyöreämmistä kuin laihoista naisista. Toiset pitävät alipainoisista, toiset lihavista. Kaikille on ottajia. :)
Elämä on liian lyhyt itsensä kiusaamiseen. Syököön jokainen omia lempiherkkujaan sen verran ja niin usein kun haluaa.
Terv. urheilullinen, hyväkuntoinen läski 164/57
Ps. Ja olen erittäin onnellinen, sori ;) - tai sitten kirjoitit väärin?
<3Elämä kirjoitti:
"Miten vielä nykypäivänä tässä yhteiskunnassa, missä on paljon infoa saatavilla, ihmiset ei osaa elää eikä tiedä oman kehonsa tarpeista yhtään mitään??"
Lähinnä tuon vois sanoo sulle.
Oletko kuullut perinnöllisyyden vaikutuksesta liikalihavuuteen? Et ole tainnut.
Lihominen on ollut aikaisemmin keino selvitä hengissä. Vararavinnon keräämistä.
Miksi sinua haittaa, jos joku on lihava?
Eikö kaikista tärkeintä ole, että kantaa itse kilonsa kunnialla?
Moni mies muuten pitää enemmän hiukan pyöreämmistä kuin laihoista naisista. Toiset pitävät alipainoisista, toiset lihavista. Kaikille on ottajia. :)
Elämä on liian lyhyt itsensä kiusaamiseen. Syököön jokainen omia lempiherkkujaan sen verran ja niin usein kun haluaa.
Terv. urheilullinen, hyväkuntoinen läski 164/57
Ps. Ja olen erittäin onnellinen, sori ;)"läski 164/57"
Tulikohan sulla tohon joku näppäilyvirhe?
Terv. normaalipainoinen 161/62 - osaaja.
<3Elämä kirjoitti:
"Miten vielä nykypäivänä tässä yhteiskunnassa, missä on paljon infoa saatavilla, ihmiset ei osaa elää eikä tiedä oman kehonsa tarpeista yhtään mitään??"
Lähinnä tuon vois sanoo sulle.
Oletko kuullut perinnöllisyyden vaikutuksesta liikalihavuuteen? Et ole tainnut.
Lihominen on ollut aikaisemmin keino selvitä hengissä. Vararavinnon keräämistä.
Miksi sinua haittaa, jos joku on lihava?
Eikö kaikista tärkeintä ole, että kantaa itse kilonsa kunnialla?
Moni mies muuten pitää enemmän hiukan pyöreämmistä kuin laihoista naisista. Toiset pitävät alipainoisista, toiset lihavista. Kaikille on ottajia. :)
Elämä on liian lyhyt itsensä kiusaamiseen. Syököön jokainen omia lempiherkkujaan sen verran ja niin usein kun haluaa.
Terv. urheilullinen, hyväkuntoinen läski 164/57
Ps. Ja olen erittäin onnellinen, sori ;)164/57...Ethän sä mikään läski ole.
Kyllähän mä tossa viestissäni mainitsin lopussa että on niitä jotka jostain syystä ei vaan laihdu. Voipi olla että siihen liitty myös nämä perintötekijät. Eli kyllä tiedostan juu.
Se että keho pystyy käyttämään ravinnon mahdollisimman hyvin hyödyksi on ollut ennen ja on nykyäänkin tärkeää. Lihavuus oletustilana taas ei varmasti ole koskaan ollut terveellistä eikä tarkoituksenmukaista. Nykyään tuskin monenkaan keho saa mitän oikeasti tarpeellisia rakennusaineita ravinnosta...Eikä niitä saatuja moskiakaan edes kuluteta.
Se että joku on läski, ei haittaa mua ollenkaan.
Itseäni varten tätä elämää elän. Jos rupeaisin stressaamaan kaikkein tekemisistä ja ulkomuodosta joutuisin parantolaan. Alunperinhän ketjun aloittaja kyseli onko lihavuus vapaa valintaista. Vastasin omalta kohdaltani että itse olen ainakin tehnyt elämässä valintoja, joissa terveys pelaa isoa roolia. Enkä ole mielestäni kommentoinut että läskit haittaavat minua.
Toiset tykkää isommista ja toiset pienemmistä.
Sitäkään en kiistä enkä käsittääkseni väittänyt kumpaankaan suuntaan muuta.
Siis lähinnä ihmetyttää, että miksi niin usea laiminlyö terveyttään. Ei se tarkoita sitä, että pitäisi treenaa niin paljon kun minä. Treenaan kuitenkin kilpailumielessä ja treenaamisellani on näin tavoitteita. Vähemmälläkin varmasti pärjää. Eihän tää ole aina edes hauskaa kun joskus tuppaa väsyttämäänkin ja on huono päivä eikä mikään suju. Se on kuitenkin MINUN elämäntapani. Voisin kuitenkin huonommin jos en näin eläisi, koska olen tottunut tähän. En ehdota että kaikkien pitäisi tehdä juuri niinkun minä. Harvalla on aikaakaan. Mulla ei ole perhettä. (Vielä) Elämänkumppanini olen ilmeisesti löytänyt mutta ylläri, treenaamme samaa lajia. Jos ei treenattaisi voisi seurustelullekin olla liian vähän aikaa että siinä olisi järkeä. Työpaikalla täytyy vaan ottaa se oma aika sieltä mistä tarvii, että kerkee luotsimaan treenin ja duunin väliä. Kollegat on täysin ajantasalla siitä mitä puuhaan ja että kun tarvii mennä niin tarvii mennä. Ehdottelevat jopa oma-aloitteisesti tuuraamista ja jeesimistä. Tämän kaiken olen pohjustanut itse. Mulla ei olisi aikaa jos en itse järjestäisi aikaa. Kaikilla on se sama mahdollisuus...??
Että ei stressii :) Se että on terve ja on hyvä olla, on se tärkein mittapuu. Mä en vaan usko että voi olla hyvä olla jos joutuu tasapainoilemaan mahan kanssa (muutoin kun raskaana ollessa) ja hengästyy kun kävelee viemään vaikka roskia...Rinnasta ottaa kun kattoo "Ilman johtolankaa" telkusta joka tulee monen muun tv-ohjelman jälkeen mitkä on myös istunut omalla kotisohvalla pällistelemässä sen jälkeen kun on ensin istunut töissä. Ja sitten mennänkin makuuasentoon kun telkusta ei enää tuu mitään katsottavaa. Väitän siis kuitenkin vaikka näin, että töiden jälkeen illalla jokaisella täytyisi olla mahdollisuus tehdä edes 30min. lenkki raittiissa ulkoilmassa? Ainakin siihen pystyy vaikuttamaan mitä syö kun eihän kukaan väkisin sitä ruokaa suuhun tunge?
Muute sitten tuli mieleen noi herkut. Siskoni joskus julisti että hän on sokeriaddikti eikä näin ollen voi syödä makeaa koska se touhu jää päälle. Eikös kuitenkin ihminen totu helposti erilaisiin toimintoihin ja ruokavalioihin? Joku mikä on ollut joskus herkku ei enää välttämättä mene alas jos ei ole pitkään aikaan syönyt. Syystä että toteaa sen sittenkin olevan liian makeaa, rasvaista tms. Tää on mun omakohtaisen kokemuksen kautta tullu teoriantapainen mietelmä... - että on --
osaaja. kirjoitti:
164/57...Ethän sä mikään läski ole.
Kyllähän mä tossa viestissäni mainitsin lopussa että on niitä jotka jostain syystä ei vaan laihdu. Voipi olla että siihen liitty myös nämä perintötekijät. Eli kyllä tiedostan juu.
Se että keho pystyy käyttämään ravinnon mahdollisimman hyvin hyödyksi on ollut ennen ja on nykyäänkin tärkeää. Lihavuus oletustilana taas ei varmasti ole koskaan ollut terveellistä eikä tarkoituksenmukaista. Nykyään tuskin monenkaan keho saa mitän oikeasti tarpeellisia rakennusaineita ravinnosta...Eikä niitä saatuja moskiakaan edes kuluteta.
Se että joku on läski, ei haittaa mua ollenkaan.
Itseäni varten tätä elämää elän. Jos rupeaisin stressaamaan kaikkein tekemisistä ja ulkomuodosta joutuisin parantolaan. Alunperinhän ketjun aloittaja kyseli onko lihavuus vapaa valintaista. Vastasin omalta kohdaltani että itse olen ainakin tehnyt elämässä valintoja, joissa terveys pelaa isoa roolia. Enkä ole mielestäni kommentoinut että läskit haittaavat minua.
Toiset tykkää isommista ja toiset pienemmistä.
Sitäkään en kiistä enkä käsittääkseni väittänyt kumpaankaan suuntaan muuta.
Siis lähinnä ihmetyttää, että miksi niin usea laiminlyö terveyttään. Ei se tarkoita sitä, että pitäisi treenaa niin paljon kun minä. Treenaan kuitenkin kilpailumielessä ja treenaamisellani on näin tavoitteita. Vähemmälläkin varmasti pärjää. Eihän tää ole aina edes hauskaa kun joskus tuppaa väsyttämäänkin ja on huono päivä eikä mikään suju. Se on kuitenkin MINUN elämäntapani. Voisin kuitenkin huonommin jos en näin eläisi, koska olen tottunut tähän. En ehdota että kaikkien pitäisi tehdä juuri niinkun minä. Harvalla on aikaakaan. Mulla ei ole perhettä. (Vielä) Elämänkumppanini olen ilmeisesti löytänyt mutta ylläri, treenaamme samaa lajia. Jos ei treenattaisi voisi seurustelullekin olla liian vähän aikaa että siinä olisi järkeä. Työpaikalla täytyy vaan ottaa se oma aika sieltä mistä tarvii, että kerkee luotsimaan treenin ja duunin väliä. Kollegat on täysin ajantasalla siitä mitä puuhaan ja että kun tarvii mennä niin tarvii mennä. Ehdottelevat jopa oma-aloitteisesti tuuraamista ja jeesimistä. Tämän kaiken olen pohjustanut itse. Mulla ei olisi aikaa jos en itse järjestäisi aikaa. Kaikilla on se sama mahdollisuus...??
Että ei stressii :) Se että on terve ja on hyvä olla, on se tärkein mittapuu. Mä en vaan usko että voi olla hyvä olla jos joutuu tasapainoilemaan mahan kanssa (muutoin kun raskaana ollessa) ja hengästyy kun kävelee viemään vaikka roskia...Rinnasta ottaa kun kattoo "Ilman johtolankaa" telkusta joka tulee monen muun tv-ohjelman jälkeen mitkä on myös istunut omalla kotisohvalla pällistelemässä sen jälkeen kun on ensin istunut töissä. Ja sitten mennänkin makuuasentoon kun telkusta ei enää tuu mitään katsottavaa. Väitän siis kuitenkin vaikka näin, että töiden jälkeen illalla jokaisella täytyisi olla mahdollisuus tehdä edes 30min. lenkki raittiissa ulkoilmassa? Ainakin siihen pystyy vaikuttamaan mitä syö kun eihän kukaan väkisin sitä ruokaa suuhun tunge?
Muute sitten tuli mieleen noi herkut. Siskoni joskus julisti että hän on sokeriaddikti eikä näin ollen voi syödä makeaa koska se touhu jää päälle. Eikös kuitenkin ihminen totu helposti erilaisiin toimintoihin ja ruokavalioihin? Joku mikä on ollut joskus herkku ei enää välttämättä mene alas jos ei ole pitkään aikaan syönyt. Syystä että toteaa sen sittenkin olevan liian makeaa, rasvaista tms. Tää on mun omakohtaisen kokemuksen kautta tullu teoriantapainen mietelmä...terveellisempää olla lievästi ylipainoinen kuin laiha?
Kaikilla ei ole mahdollisuutta usuttaa työkaveria tekemään omia töitään, vaikka isossa talossa olisikin. Erikoisosaaminen on esim sellainen taito, jota ei välttämättä kenelläkään muulla ole. Ei ole tuuraajia, ja koko linja pysähtyy jos asiantuntija puuttuu. Riskipeliä, mutta edelleenkin niiiin yleistä. No, pointti oli, että kaikilla on erilainen tilanne. Minulle ei esimerkiksi kävisi mikään tiettyyn kellonaikaan säännöllisesti tapahtuva harrastus. Sen täytyy olla jotain salilla käymistä, uimista ja lenkkeilyä, jota voi tehdä silloin kun oikeasti on aikaa. Kun tekee usein 12-16 tunnin työpäiviä, sen jälkeen tekee mieli vain syömään, pesulle ja nukkumaan.
En ole läski, en. :) Kiinteää lihasta ja pari pikku makkaraa ;) Minä en ole koskaan onnistunut pääsemään yli 60 kg, vaikka söisin 2000 kcal suklaata normin 2500-3000 kalorin päälle joka päivä. Ex-mieheni jätti nuo suklaat syömättä, ja muuten samoilla kaloreilla iso raavas mies painoi 120 hyvällä etuvarustuksella. ;) Tosin liikun aktiivisesti ja ex ei, mutta sillä oli raskas työ. Perintötekijät...
Se täytyy kyllä myöntää, että kunnon mässäily väsyttää! Jos pitää olla skarppina, on syötävä terveellisesti ja USEIN! - ...vähän siltäkin?
osaaja. kirjoitti:
164/57...Ethän sä mikään läski ole.
Kyllähän mä tossa viestissäni mainitsin lopussa että on niitä jotka jostain syystä ei vaan laihdu. Voipi olla että siihen liitty myös nämä perintötekijät. Eli kyllä tiedostan juu.
Se että keho pystyy käyttämään ravinnon mahdollisimman hyvin hyödyksi on ollut ennen ja on nykyäänkin tärkeää. Lihavuus oletustilana taas ei varmasti ole koskaan ollut terveellistä eikä tarkoituksenmukaista. Nykyään tuskin monenkaan keho saa mitän oikeasti tarpeellisia rakennusaineita ravinnosta...Eikä niitä saatuja moskiakaan edes kuluteta.
Se että joku on läski, ei haittaa mua ollenkaan.
Itseäni varten tätä elämää elän. Jos rupeaisin stressaamaan kaikkein tekemisistä ja ulkomuodosta joutuisin parantolaan. Alunperinhän ketjun aloittaja kyseli onko lihavuus vapaa valintaista. Vastasin omalta kohdaltani että itse olen ainakin tehnyt elämässä valintoja, joissa terveys pelaa isoa roolia. Enkä ole mielestäni kommentoinut että läskit haittaavat minua.
Toiset tykkää isommista ja toiset pienemmistä.
Sitäkään en kiistä enkä käsittääkseni väittänyt kumpaankaan suuntaan muuta.
Siis lähinnä ihmetyttää, että miksi niin usea laiminlyö terveyttään. Ei se tarkoita sitä, että pitäisi treenaa niin paljon kun minä. Treenaan kuitenkin kilpailumielessä ja treenaamisellani on näin tavoitteita. Vähemmälläkin varmasti pärjää. Eihän tää ole aina edes hauskaa kun joskus tuppaa väsyttämäänkin ja on huono päivä eikä mikään suju. Se on kuitenkin MINUN elämäntapani. Voisin kuitenkin huonommin jos en näin eläisi, koska olen tottunut tähän. En ehdota että kaikkien pitäisi tehdä juuri niinkun minä. Harvalla on aikaakaan. Mulla ei ole perhettä. (Vielä) Elämänkumppanini olen ilmeisesti löytänyt mutta ylläri, treenaamme samaa lajia. Jos ei treenattaisi voisi seurustelullekin olla liian vähän aikaa että siinä olisi järkeä. Työpaikalla täytyy vaan ottaa se oma aika sieltä mistä tarvii, että kerkee luotsimaan treenin ja duunin väliä. Kollegat on täysin ajantasalla siitä mitä puuhaan ja että kun tarvii mennä niin tarvii mennä. Ehdottelevat jopa oma-aloitteisesti tuuraamista ja jeesimistä. Tämän kaiken olen pohjustanut itse. Mulla ei olisi aikaa jos en itse järjestäisi aikaa. Kaikilla on se sama mahdollisuus...??
Että ei stressii :) Se että on terve ja on hyvä olla, on se tärkein mittapuu. Mä en vaan usko että voi olla hyvä olla jos joutuu tasapainoilemaan mahan kanssa (muutoin kun raskaana ollessa) ja hengästyy kun kävelee viemään vaikka roskia...Rinnasta ottaa kun kattoo "Ilman johtolankaa" telkusta joka tulee monen muun tv-ohjelman jälkeen mitkä on myös istunut omalla kotisohvalla pällistelemässä sen jälkeen kun on ensin istunut töissä. Ja sitten mennänkin makuuasentoon kun telkusta ei enää tuu mitään katsottavaa. Väitän siis kuitenkin vaikka näin, että töiden jälkeen illalla jokaisella täytyisi olla mahdollisuus tehdä edes 30min. lenkki raittiissa ulkoilmassa? Ainakin siihen pystyy vaikuttamaan mitä syö kun eihän kukaan väkisin sitä ruokaa suuhun tunge?
Muute sitten tuli mieleen noi herkut. Siskoni joskus julisti että hän on sokeriaddikti eikä näin ollen voi syödä makeaa koska se touhu jää päälle. Eikös kuitenkin ihminen totu helposti erilaisiin toimintoihin ja ruokavalioihin? Joku mikä on ollut joskus herkku ei enää välttämättä mene alas jos ei ole pitkään aikaan syönyt. Syystä että toteaa sen sittenkin olevan liian makeaa, rasvaista tms. Tää on mun omakohtaisen kokemuksen kautta tullu teoriantapainen mietelmä...Toivottavasti ymmärrät olla onnellinen myös työpaikastasi! :-) Toinen todellisuus löytyy nimittäin luultavasti lähempää kuin ikinä huomaatkaan...
Nyt menee täysin asian vierestä mutta sehän näissä työelämäkeskusteluissa taas välillä vähän ketuttaa kun niitä neuvoja jaellaan sieltä jostain ylempää sinne alemmas, vähän samaan tyyliin kuin Marie Antoineten väitettiin sanoneen: ”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia.”
Ei, kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä työajalla treenaamaan. Kaikilla olisi varmaan mahdollisuus järjestää aika jotenkin muuten, ja kaikilla olisi mahdollisuus hankkia ammatti jossa olisi mahdollisuus tehdä näin...
Toisaalta kaikki eivät sellaista työpaikkaa voi saada kuitenkaan, kun jonkun pitää tehdä ne muutkin hommat. Kaikillahan olisi mahdollisuus vaikka presidentiksi kun tarpeeksi tekee hommia mutta yksi siihen kuitenkin vain valitaan.
Ja tämä asia ei tule edistymään koskaan yhtään mihinkään niin kauan kun ns. "hanttihommia" pidetään vain väliaikaisina töinä joiden epäkohtiin suhtaudutaan vain sanomalla että ei ole pakko olla niissä töissä, hankkikaa parempia töitä. Kun on olemassa duuneja joista ei pääse edes lakisääteisille tauoille ja muutenkin kaikki on päin pusikkoa niin eipä paljoa viitsi edes ajatella sitä että työajalla kaikki pääsisi treenaamaan jos vaan huvittaa?
Saati sitten joku paria paskatyötä puurtava YH joka just ja just selviytyy kuukaudesta kerrallaan, ei kai sellainen edes jaksa enää mitään treenata saati yrittää vielä opiskella tms. parantaakseen omaa asemaansa. Vaan niin kauan kun sillä ei ole väliä saako niistä "väliaikaisista" hommista edes tarpeeksi rahaa elämiseen niin on turha puhua muustakaan. JOKU ne hommat AINA joutuu tekemään.
Isoja puljuja pistetään kiinni melkein viikottain jos olet yhtään seurannut. Alkaa olla työantajapuolen markkinat yhä enemmän tässä touhussa, joten eiköhän ole aina vaan vähemmän ja vähemmän niitä jotka voi sopia työajalleen mitään treenaustaukoja. Pelko toimeentulosta ja työpaikasta aiheuttaa sen ettei kukaan ehdottele mitään ylimääräistä. - osaaja.
että on -- kirjoitti:
terveellisempää olla lievästi ylipainoinen kuin laiha?
Kaikilla ei ole mahdollisuutta usuttaa työkaveria tekemään omia töitään, vaikka isossa talossa olisikin. Erikoisosaaminen on esim sellainen taito, jota ei välttämättä kenelläkään muulla ole. Ei ole tuuraajia, ja koko linja pysähtyy jos asiantuntija puuttuu. Riskipeliä, mutta edelleenkin niiiin yleistä. No, pointti oli, että kaikilla on erilainen tilanne. Minulle ei esimerkiksi kävisi mikään tiettyyn kellonaikaan säännöllisesti tapahtuva harrastus. Sen täytyy olla jotain salilla käymistä, uimista ja lenkkeilyä, jota voi tehdä silloin kun oikeasti on aikaa. Kun tekee usein 12-16 tunnin työpäiviä, sen jälkeen tekee mieli vain syömään, pesulle ja nukkumaan.
En ole läski, en. :) Kiinteää lihasta ja pari pikku makkaraa ;) Minä en ole koskaan onnistunut pääsemään yli 60 kg, vaikka söisin 2000 kcal suklaata normin 2500-3000 kalorin päälle joka päivä. Ex-mieheni jätti nuo suklaat syömättä, ja muuten samoilla kaloreilla iso raavas mies painoi 120 hyvällä etuvarustuksella. ;) Tosin liikun aktiivisesti ja ex ei, mutta sillä oli raskas työ. Perintötekijät...
Se täytyy kyllä myöntää, että kunnon mässäily väsyttää! Jos pitää olla skarppina, on syötävä terveellisesti ja USEIN!Niin no mutta mistä nyt tuli se kuvitelma että pitäisi olla laiha? Laiha tai lihava. Miksi ei voisi vaan olla hyvässä kunnossa? Laiha on mun käsittääkseni ilmaisu ihmisestä joka ei ole lähellekään "hyvässä lihassa". Laihuus ei kovinkaan usein voi olla hyvän näköistäkään. Kuinka monta laihaa pikajuoksijaa, nyrkkeilijää..öö pituus-tai seiväshyppääjää etc. näkee ylipäänsä? Nehän on hyvässä kunnossa. Ei varmastikaan kovinkaan paljoa ylimääräistä mutta ei myöskään "puutu". Terveen näköistä porukkaa.
Mä en kyllä tekisi sellaista duunia jossa joutuisi olemaan orjana 12-16h...halloo... Treeniporukassakin on "erityisosaajia" (asianajajaa, insinööriä, koodaajaa etc..) joilla aikataulu voi joskus olla ongelma, mutta pääsääntöisesti pyrkivät pistämään oman terveyden etusijalle tai edes tokalle.
Mutta elämäntilanteita on niin monta erilaista kun on ihmisiäkin. Kaikilla ei käy niin hyvä munkkia että kerkeisi elää sitä omaakin elämää. - ...........
...vähän siltäkin? kirjoitti:
Toivottavasti ymmärrät olla onnellinen myös työpaikastasi! :-) Toinen todellisuus löytyy nimittäin luultavasti lähempää kuin ikinä huomaatkaan...
Nyt menee täysin asian vierestä mutta sehän näissä työelämäkeskusteluissa taas välillä vähän ketuttaa kun niitä neuvoja jaellaan sieltä jostain ylempää sinne alemmas, vähän samaan tyyliin kuin Marie Antoineten väitettiin sanoneen: ”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia.”
Ei, kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä työajalla treenaamaan. Kaikilla olisi varmaan mahdollisuus järjestää aika jotenkin muuten, ja kaikilla olisi mahdollisuus hankkia ammatti jossa olisi mahdollisuus tehdä näin...
Toisaalta kaikki eivät sellaista työpaikkaa voi saada kuitenkaan, kun jonkun pitää tehdä ne muutkin hommat. Kaikillahan olisi mahdollisuus vaikka presidentiksi kun tarpeeksi tekee hommia mutta yksi siihen kuitenkin vain valitaan.
Ja tämä asia ei tule edistymään koskaan yhtään mihinkään niin kauan kun ns. "hanttihommia" pidetään vain väliaikaisina töinä joiden epäkohtiin suhtaudutaan vain sanomalla että ei ole pakko olla niissä töissä, hankkikaa parempia töitä. Kun on olemassa duuneja joista ei pääse edes lakisääteisille tauoille ja muutenkin kaikki on päin pusikkoa niin eipä paljoa viitsi edes ajatella sitä että työajalla kaikki pääsisi treenaamaan jos vaan huvittaa?
Saati sitten joku paria paskatyötä puurtava YH joka just ja just selviytyy kuukaudesta kerrallaan, ei kai sellainen edes jaksa enää mitään treenata saati yrittää vielä opiskella tms. parantaakseen omaa asemaansa. Vaan niin kauan kun sillä ei ole väliä saako niistä "väliaikaisista" hommista edes tarpeeksi rahaa elämiseen niin on turha puhua muustakaan. JOKU ne hommat AINA joutuu tekemään.
Isoja puljuja pistetään kiinni melkein viikottain jos olet yhtään seurannut. Alkaa olla työantajapuolen markkinat yhä enemmän tässä touhussa, joten eiköhän ole aina vaan vähemmän ja vähemmän niitä jotka voi sopia työajalleen mitään treenaustaukoja. Pelko toimeentulosta ja työpaikasta aiheuttaa sen ettei kukaan ehdottele mitään ylimääräistä.Ihmettelen miksi painon pudotuksesta puhuttaessa aina korostetaan tota treenaamista. Minuolla oli ylipainoa 20 kiloa ja olin sen jo ihan hyväksynyt, eli kyllä se oli oma valinta. No sitten meni terveys ja en enää päässyt liikkumaan. Kävin ennen joka päivä monen tunnin lenkeillä ja paino pysyi siten samana. No sitten ajattelin, että nyt on pakko ruveta katsomaan syömisiäni, koska tiesin että muuten paino nousee piliviin kun en pääse liikkumaan. Nyt olen ruokavaliota noudattamalla laihtunut 20 kiloa vuodessa vaikka tarkoitus oli vain ettei lisäkiloja tulisi enempää, liikkumaan en juuri pääse joten kunto on tietysti huonompi.
Miten kukaan voi ajatella että 57 kilonen olisi läski? - osaaja.
........... kirjoitti:
Ihmettelen miksi painon pudotuksesta puhuttaessa aina korostetaan tota treenaamista. Minuolla oli ylipainoa 20 kiloa ja olin sen jo ihan hyväksynyt, eli kyllä se oli oma valinta. No sitten meni terveys ja en enää päässyt liikkumaan. Kävin ennen joka päivä monen tunnin lenkeillä ja paino pysyi siten samana. No sitten ajattelin, että nyt on pakko ruveta katsomaan syömisiäni, koska tiesin että muuten paino nousee piliviin kun en pääse liikkumaan. Nyt olen ruokavaliota noudattamalla laihtunut 20 kiloa vuodessa vaikka tarkoitus oli vain ettei lisäkiloja tulisi enempää, liikkumaan en juuri pääse joten kunto on tietysti huonompi.
Miten kukaan voi ajatella että 57 kilonen olisi läski?Liikunta ja ruokavalio yhdessä tekee tuloksia.
Jos vaikka esim pistää jolkotellen hiki pipossa vaikka vajaa tunnin, kuluu siinä n.500 kalorii.
Mut sitten kun sä meet himaan ja palkitset itseäsi ranskiksilla ja nakeilla... /- - osaaja.
...vähän siltäkin? kirjoitti:
Toivottavasti ymmärrät olla onnellinen myös työpaikastasi! :-) Toinen todellisuus löytyy nimittäin luultavasti lähempää kuin ikinä huomaatkaan...
Nyt menee täysin asian vierestä mutta sehän näissä työelämäkeskusteluissa taas välillä vähän ketuttaa kun niitä neuvoja jaellaan sieltä jostain ylempää sinne alemmas, vähän samaan tyyliin kuin Marie Antoineten väitettiin sanoneen: ”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia.”
Ei, kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä työajalla treenaamaan. Kaikilla olisi varmaan mahdollisuus järjestää aika jotenkin muuten, ja kaikilla olisi mahdollisuus hankkia ammatti jossa olisi mahdollisuus tehdä näin...
Toisaalta kaikki eivät sellaista työpaikkaa voi saada kuitenkaan, kun jonkun pitää tehdä ne muutkin hommat. Kaikillahan olisi mahdollisuus vaikka presidentiksi kun tarpeeksi tekee hommia mutta yksi siihen kuitenkin vain valitaan.
Ja tämä asia ei tule edistymään koskaan yhtään mihinkään niin kauan kun ns. "hanttihommia" pidetään vain väliaikaisina töinä joiden epäkohtiin suhtaudutaan vain sanomalla että ei ole pakko olla niissä töissä, hankkikaa parempia töitä. Kun on olemassa duuneja joista ei pääse edes lakisääteisille tauoille ja muutenkin kaikki on päin pusikkoa niin eipä paljoa viitsi edes ajatella sitä että työajalla kaikki pääsisi treenaamaan jos vaan huvittaa?
Saati sitten joku paria paskatyötä puurtava YH joka just ja just selviytyy kuukaudesta kerrallaan, ei kai sellainen edes jaksa enää mitään treenata saati yrittää vielä opiskella tms. parantaakseen omaa asemaansa. Vaan niin kauan kun sillä ei ole väliä saako niistä "väliaikaisista" hommista edes tarpeeksi rahaa elämiseen niin on turha puhua muustakaan. JOKU ne hommat AINA joutuu tekemään.
Isoja puljuja pistetään kiinni melkein viikottain jos olet yhtään seurannut. Alkaa olla työantajapuolen markkinat yhä enemmän tässä touhussa, joten eiköhän ole aina vaan vähemmän ja vähemmän niitä jotka voi sopia työajalleen mitään treenaustaukoja. Pelko toimeentulosta ja työpaikasta aiheuttaa sen ettei kukaan ehdottele mitään ylimääräistä.Ymmärrän kyllä ettei se ole todellakaan mikään itsestään selvyys kaikille että pääsee tiettynä kellonlyömänä. En mäkään ihan aina pääse. Stressiähän se aiheuttaa kun pitää sopia vuoroja jne. mutta kun pitemmän aikaa on sen tehny, niin jengi tietää puolin ja toisin mistä päivistä en pysty venymään ja minä päivinä mä voin taas venyy. Ennen kisoja sitten jengi sympatisoi koska tietävät että se on vaan ne pari viikkoa ja sitten on taas rennompaa.
Jos saisin olla ylin ja ylväin hallitsija, määräisin kaikille tarpeeksi omaa aikaa joka päivä. Kukaan ei joutuisi tekemään yli 8h päiviä ja saisi itse päättää tekeekö ne aamu vai iltapainotteisesti ja jos haluaa välttämäti tehdä enemmän niin sekin vapaus sallittaneen...mun maailma :) - toikin
osaaja. kirjoitti:
Liikunta ja ruokavalio yhdessä tekee tuloksia.
Jos vaikka esim pistää jolkotellen hiki pipossa vaikka vajaa tunnin, kuluu siinä n.500 kalorii.
Mut sitten kun sä meet himaan ja palkitset itseäsi ranskiksilla ja nakeilla... /-Mutta silti pistää ihmetyttää se mieletön rääkki, mitä esim. siinä suurin pudottajassa harrastetaan. Eikä tartte syödä nakkeja ja ranskalaisia, kyllä niitä kaloreita tulee ihan terveellisestäkin ruoasta kun tarpeeksi vaan syö.
Minulla pikkuhiljaa rupesi paino nousemaan noin kaksi kiloa vuodessa, kunnes se jämähti. - ........
toikin kirjoitti:
Mutta silti pistää ihmetyttää se mieletön rääkki, mitä esim. siinä suurin pudottajassa harrastetaan. Eikä tartte syödä nakkeja ja ranskalaisia, kyllä niitä kaloreita tulee ihan terveellisestäkin ruoasta kun tarpeeksi vaan syö.
Minulla pikkuhiljaa rupesi paino nousemaan noin kaksi kiloa vuodessa, kunnes se jämähti.jos laihtuminen on se itsetarkoitus, niin se onnistuu ilman treeniäkin. Minun tapauksessa laihduin vaikka itseasiassa jouduin liikkumista vähentämään.
- ........
........ kirjoitti:
jos laihtuminen on se itsetarkoitus, niin se onnistuu ilman treeniäkin. Minun tapauksessa laihduin vaikka itseasiassa jouduin liikkumista vähentämään.
Ihmisen kunnosta ei kerro kyllä vielä mitään se, että onko ylipainoa vai onko hoikka.
- Anonyymi
osaaja. kirjoitti:
Liikunta ja ruokavalio yhdessä tekee tuloksia.
Jos vaikka esim pistää jolkotellen hiki pipossa vaikka vajaa tunnin, kuluu siinä n.500 kalorii.
Mut sitten kun sä meet himaan ja palkitset itseäsi ranskiksilla ja nakeilla... /-Romaani laihdutti jättämällä lukuisia sivuja väliin.
Esim aapisen.
- 90kg/174cm
Pohdiskelen ihan samaa asiaa, mutta epäilenpä harvan valinneen lihavuuden. En minä ainakaan. Mutta kun on jo pullero, on helpompi valita lihavuus kuin monien kilojen päässä oleva normaalius.
Helppo. Onko kaiken avainsana helppous? Jos laihtuminen olisi helppoa ja vaivatonta (=ei tarvitsisi tarkkailla mitä syö ja milloin ja liikkuuko vai ei..), uskoisin tässä maassa olevan aika vähän lihavia.
Olen monta kertaa laihduttanut ja laihtunutkin. Varsinainen laihduttaminen ei ole kovin vaikeaa, mutta haastavaa se on. Ja tylsää. Ja turhauttavaa. Kun olet saanut vaivalla puserrettua 15kg kropastasi taivaan tuuliin (ja paikallisiin viemäreihin), ei paljon naurata saada taas kaikki kilot takaisin muutamassa vuodessa. Salakavalasti ne kilot kiipeävät vartaloon.
Pohdin näitä asioita myös siksi, että kuulin erääseen esitykseen etsittävän lihavia henkilöitä esittämään keijukaisia. Jos valittu henkilö oli liian normaalivartaloinen, hänet topattiin tyynyillä, jotta olisi lihava. Eihän normaalivartaloinen keijukainen ole hauska, kuulemma. Ihmeellistä rasismia lihavia kohtaan! Lihavakin ovat ihmisiä, joilla on tunteet. Tuskin kovin moni lihava toivoo olevansa lihava, paksu, pullero ja esiintyä sitten vielä naurettavana epäkeijuna lavalla.- osaaja.
Niinno, helppous merkitsee eri asioita eri ihmisille. Mulle on helppoa valita vaalean leivän ja viinerin sijasta ruisleipä. Helppoa valita syönkö ranskalaisilla vai keitetyllä perunalla tai peräti riisillä. Mun on helppo valita jäänkö jumiin tv:n illan viihdeputkeen vai käynkö lenkillä. Helppo valita, juonko mehua tai vettä. Entä suosinko kalakeittoa maidolla tai vedellä. Elämä on täynnä valintoja. Täytyy vaan koittaa tehdä niitä parempia ratkaisuja.
En kuitenkaan vähättele sitä kynnystä mikä voi olla kun on vähän enemmän liikakiloja. Mutta mielestäni laihduttaminen voi olla "helppoakin". Se, että ei vaadi itseltään liian paljon liian nopeasti tekee sen helpommaksi. Ihmedieetit aiheuttaa vaan mielipahaa ja tekee fyysisestikin tiukkaa. Parhaat tulokset saa kun valitsee sen pitemmän mutta varmemman tien, sillä onhan semmoinen sanontakin että oikotietä onneen ei ole.
- Anonyymi
Vanhat naiset ystävät,siskot haukuu ilkeille eläkellä olessa eläkellä oleville normalipainoiselle jos itse ovat lihavia,Helppoa sinun on kun, kävelet et liho.Myös näkee kerhotoiminat missä ilmainen kahvi pullat keksit ymm. Lihavat naiset satsaa niitä .Normaali painoiset juovat vain kahvin. siinä se ero on .
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska513467- 1562099
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli2041791Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1351699- 801165
- 2341104
Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?
Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä2731045- 130999
Olen pahoillani mies
Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari52929- 72895