Saanko erossa mitään???

mieheni on käyttäytynyt minua ja aikaisemmasta liitostani olevia lapsia kohtaan halpamaisesti, jopa alentavasti. Hän ei hyväksy heitä, on mustasukkainen lapsistani.

Olenkin miettinyt, miksi mies ei ole hakenut minusta laillista eroa? Olisiko hän tietoinen tästä omaisuuden jakamattomuudesta, en oikein ymmärrä.
Minun ehkä kannattaa vain olla ja odotella, mitä tuleman pitää.
Jos tietäisin, että jotain saisin erossa nyt heti, niin aivan varmasti hakisin laillista eroa!!

avioeroako haen kirjoitti:

mieheni on käyttäytynyt minua ja aikaisemmasta liitostani olevia lapsia kohtaan halpamaisesti, jopa alentavasti. Hän ei hyväksy heitä, on mustasukkainen lapsistani.

Olenkin miettinyt, miksi mies ei ole hakenut minusta laillista eroa? Olisiko hän tietoinen tästä omaisuuden jakamattomuudesta, en oikein ymmärrä.
Minun ehkä kannattaa vain olla ja odotella, mitä tuleman pitää.
Jos tietäisin, että jotain saisin erossa nyt heti, niin aivan varmasti hakisin laillista eroa!!

Lue lisää

miksi menit naimisiin?Vai hamuatko tosiaan hänen omaisuuttaan?Eikö lapsesi merkinnyt sinulle mitään kun menit naimisiin?Tulitko katuma päälle?

avioeroako haen kirjoitti:

mieheni on käyttäytynyt minua ja aikaisemmasta liitostani olevia lapsia kohtaan halpamaisesti, jopa alentavasti. Hän ei hyväksy heitä, on mustasukkainen lapsistani.

Olenkin miettinyt, miksi mies ei ole hakenut minusta laillista eroa? Olisiko hän tietoinen tästä omaisuuden jakamattomuudesta, en oikein ymmärrä.
Minun ehkä kannattaa vain olla ja odotella, mitä tuleman pitää.
Jos tietäisin, että jotain saisin erossa nyt heti, niin aivan varmasti hakisin laillista eroa!!

Lue lisää

Luuletko että se on yksin mies, jolta omaisuutta ositellaan (jos ositellaan)? Hänhän saisi omaisuudenjaossa yhtälailla SINULTA 50 % kaikesta mitä omistat.

innanen kirjoitti:

miksi menit naimisiin?Vai hamuatko tosiaan hänen omaisuuttaan?Eikö lapsesi merkinnyt sinulle mitään kun menit naimisiin?Tulitko katuma päälle?

menin avioon. Onhan minulla lapset olleet koko ajan, eli mies tiennyt niistä. Ennen aviota seurustelu oli erilaista, kuin olisi asuttu saman katon alla amenen jälkeen.
Aika pian huomasin mustasukkaisen luonteen miehessä, koska lapseni vaativat minun aikaani iltaisin ja aamuisin.
Aviomies olisi halunnut yhteistä lasta ja sitä olimme yrittäneetkin, mitä ei ole tullut, eikä minun ikäni huomioon ottaen enää varmaan tulekaan.
Lapseni juuri merkitsevätkin minulle lähes kaikkea, mutta en ymmärrä, miksi nykyinen mieheni ei hyväksy toisen miehen lapsia.
Mieheni ollut useita päiviä toisella paikkakunnalla töissä. Luulen, että tuskin hän uskollinen on siellä ollut.
Kaikista näistä syistä johtuen haluaisin erota, mutta en aivan tyhjin käsin. Haluaisin hänen joutuvan taloudellisesti maksamaan minulle aiheuttamastaan mielipahasta.

Haloo kirjoitti:

Luuletko että se on yksin mies, jolta omaisuutta ositellaan (jos ositellaan)? Hänhän saisi omaisuudenjaossa yhtälailla SINULTA 50 % kaikesta mitä omistat.

kun miehellä on huomattavasti enemmän kuin itselläni. Itselläni vielä vähän velkaakin.
Jos minun omaisuus jaetaan puoliksi ja hänen, niin minähän olisin saamassa häneltä paljon enemmän. Sitä juuri en tiedä, saanko yleensä mitään, kun olen niin vähän aikaa ollut virallisesti aviossa, eikä osoitteen mukaan edes asuttu yhdessä.

avioeroako haen kirjoitti:

menin avioon. Onhan minulla lapset olleet koko ajan, eli mies tiennyt niistä. Ennen aviota seurustelu oli erilaista, kuin olisi asuttu saman katon alla amenen jälkeen.
Aika pian huomasin mustasukkaisen luonteen miehessä, koska lapseni vaativat minun aikaani iltaisin ja aamuisin.
Aviomies olisi halunnut yhteistä lasta ja sitä olimme yrittäneetkin, mitä ei ole tullut, eikä minun ikäni huomioon ottaen enää varmaan tulekaan.
Lapseni juuri merkitsevätkin minulle lähes kaikkea, mutta en ymmärrä, miksi nykyinen mieheni ei hyväksy toisen miehen lapsia.
Mieheni ollut useita päiviä toisella paikkakunnalla töissä. Luulen, että tuskin hän uskollinen on siellä ollut.
Kaikista näistä syistä johtuen haluaisin erota, mutta en aivan tyhjin käsin. Haluaisin hänen joutuvan taloudellisesti maksamaan minulle aiheuttamastaan mielipahasta.

Lue lisää

Mutta jos sinä aiheutit mielipahaa hänelle? Saako hän maksun siitä sinulta?

paljon selventävästä vastauksestasi. En tiennytkään tuosta asumuseroajasta, koska varmaanhan ne ovat vuosien saatossa muuttuneet.

Eipä tullut liian teoreettistä tekstiä, eli nyt sitten vaan aloitankin tämän "projektin". Maksoi mitä maksoi!!

avioeroako haen kirjoitti:

paljon selventävästä vastauksestasi. En tiennytkään tuosta asumuseroajasta, koska varmaanhan ne ovat vuosien saatossa muuttuneet.

Eipä tullut liian teoreettistä tekstiä, eli nyt sitten vaan aloitankin tämän "projektin". Maksoi mitä maksoi!!

Lue lisää

niin normaalisti avioeron saantiin menee vähintään puoli vuotta (harkinta-aika), mutta jos on siis asuttu 2 v erillään niin sitten eron saa heti, tai tarkemmin sanottuna noin kolmessa viikossa jos vain toinen puoliso on hakijana. Avioerohakemus nimittäin annetaan (käräjäoikeus antaa) ensin tiedoksi toiselle puolisolle ja hänelle varataan 14 päivän aika tulla kuulluksi asiassa. Sen jälkeen ero myönnetään. Tavallaan tuo kuulemiskierros on siinä mielessä turha, ettei toinen puoliso voi koskaan estää eron saantia millään perusteella tai edes viivyttää sitä (paitsi pakoilemalla tiedoksiantoa).

Avioeron hakeminen käräjäoikeudesta maksaa muistaakseni 60 tai 70 euroa. Lomakkeita löytyy kansliasta ja sellaisen täyttämiseen menee pari minuuttia. Itse ero on siis todella helppo juttu, omaisuusasiat taas sitten....:)

varatuomari kirjoitti:

niin normaalisti avioeron saantiin menee vähintään puoli vuotta (harkinta-aika), mutta jos on siis asuttu 2 v erillään niin sitten eron saa heti, tai tarkemmin sanottuna noin kolmessa viikossa jos vain toinen puoliso on hakijana. Avioerohakemus nimittäin annetaan (käräjäoikeus antaa) ensin tiedoksi toiselle puolisolle ja hänelle varataan 14 päivän aika tulla kuulluksi asiassa. Sen jälkeen ero myönnetään. Tavallaan tuo kuulemiskierros on siinä mielessä turha, ettei toinen puoliso voi koskaan estää eron saantia millään perusteella tai edes viivyttää sitä (paitsi pakoilemalla tiedoksiantoa).

Avioeron hakeminen käräjäoikeudesta maksaa muistaakseni 60 tai 70 euroa. Lomakkeita löytyy kansliasta ja sellaisen täyttämiseen menee pari minuuttia. Itse ero on siis todella helppo juttu, omaisuusasiat taas sitten....:)

Lue lisää

Kirjoitit, että toinen voi pakoilla tiedoksiantoa?? Tarkoititko, että mieheni pitäisi saada ns. haaste kasvotusten, eikä esimerkiksi postin kautta. Postista hänen ei edes ole sitä pakko lunastaa, jos tietää mikä sieltä on tulossa.

Muuten, kuinka yleisiä ovat nämä omaisuusasiat, eli käyttävätkö monet vielä laillisen tuomarin apua?

avioeroako haen kirjoitti:

Kirjoitit, että toinen voi pakoilla tiedoksiantoa?? Tarkoititko, että mieheni pitäisi saada ns. haaste kasvotusten, eikä esimerkiksi postin kautta. Postista hänen ei edes ole sitä pakko lunastaa, jos tietää mikä sieltä on tulossa.

Muuten, kuinka yleisiä ovat nämä omaisuusasiat, eli käyttävätkö monet vielä laillisen tuomarin apua?

Lue lisää

helposti riidellä oikeudessa kaiken omaisuuden pois.
Kun ei ole koskaan ollut yhteistä osoitetta voidaan katsoa ettei avioliitto ole koskaan toteutunut.
Sopuratkaisu olisi paras ratkaisu kaikille.
Sitä helposti voi käsittää miehen rahat omiksi mutta eikö mene huijauksen piikkiin. Vai oliko se alkuperäinen tarkoituskin?

lisään kirjoitti:

helposti riidellä oikeudessa kaiken omaisuuden pois.
Kun ei ole koskaan ollut yhteistä osoitetta voidaan katsoa ettei avioliitto ole koskaan toteutunut.
Sopuratkaisu olisi paras ratkaisu kaikille.
Sitä helposti voi käsittää miehen rahat omiksi mutta eikö mene huijauksen piikkiin. Vai oliko se alkuperäinen tarkoituskin?

Lue lisää

ollut alkuperäinen tarkoitus huijata mietä. Mies useamman kerran pyysi naimisiin, joten rakkaudesta luulin meneväni naimisiin.
Hyvin pian huomasin, että lapseni eivät olleetkaan enää tervetulleita olemaan meidän kanssa. Mieheni olisi tietysti jollain lailla pitänyt osallistua taloudellisestikin kuluihin, jos olisimme olleet kuin normaali perhe. Varmaan tuli katumapäälle, jossa hänen rakkautensa katosi normaalielämän astuttua kuvioihin, niin ainakin luulen.

avioeroako haen kirjoitti:

Kirjoitit, että toinen voi pakoilla tiedoksiantoa?? Tarkoititko, että mieheni pitäisi saada ns. haaste kasvotusten, eikä esimerkiksi postin kautta. Postista hänen ei edes ole sitä pakko lunastaa, jos tietää mikä sieltä on tulossa.

Muuten, kuinka yleisiä ovat nämä omaisuusasiat, eli käyttävätkö monet vielä laillisen tuomarin apua?

Lue lisää

Avioerohakemus lähetetään postitse tiedoksi tavallisena kirjeenä ja siinä on mukana tiedoksisaantitodistus joka tulee palauttaa käräjäoikeuteen. JOs tämä toinen puoliso haluaa pitkittää eroprosessia (tai tehdä kiusaa tai ei muuten vaan viitsi lähettää tiedoksisaantitodistusta ) niin avioerohakemuksen antaa tiedoksi haastemies, mutta ennenkuin haastemies laitetaan viemään erohakemusta tiedoksi niin siihen menee viikkoja.

Näin on meneteltävä siksi, että erohakemus pitää antaa tiedoksi todisteellisesti. Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä noin 80% palauttaa avioerohakemuksen tiedoksisaantitodistuksen. Kukapa nyt haluaa haastemiestä käymään mokoman takia. Ja mitäpä siinä voittaa, vain muutaman viikon ero pitkittyy...

Suurin osa eroavista pystyy sopimaan omaisuuden jaosta. Riidat ovat melko harvinaisia, ja yleensä kun riidellään niin sitten riidellään kunnolla ja lapset yleensä myös riidassa mukana.

varatuomari kirjoitti:

Avioerohakemus lähetetään postitse tiedoksi tavallisena kirjeenä ja siinä on mukana tiedoksisaantitodistus joka tulee palauttaa käräjäoikeuteen. JOs tämä toinen puoliso haluaa pitkittää eroprosessia (tai tehdä kiusaa tai ei muuten vaan viitsi lähettää tiedoksisaantitodistusta ) niin avioerohakemuksen antaa tiedoksi haastemies, mutta ennenkuin haastemies laitetaan viemään erohakemusta tiedoksi niin siihen menee viikkoja.

Näin on meneteltävä siksi, että erohakemus pitää antaa tiedoksi todisteellisesti. Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä noin 80% palauttaa avioerohakemuksen tiedoksisaantitodistuksen. Kukapa nyt haluaa haastemiestä käymään mokoman takia. Ja mitäpä siinä voittaa, vain muutaman viikon ero pitkittyy...

Suurin osa eroavista pystyy sopimaan omaisuuden jaosta. Riidat ovat melko harvinaisia, ja yleensä kun riidellään niin sitten riidellään kunnolla ja lapset yleensä myös riidassa mukana.

Lue lisää

kohdallani mies ei halua jostain kumman syystä erota, on ainakin niin sanonut. Hänelle on aivan sama, onko hän itse virallisesti aviossa tai ei. Emmehän asu yhdessä, joten me olemme kaksi eri taloutta.
Mietinkin, että mahtaako hän pelätä joutuvansa luovuttamaan minulle jotain, jos hän vaikka itse hakisi eroa, en tiedä.
Hänet tuntien, hänhän voi vaikka lähteä puoleksi vuodeksi ulkomaille, joten haaste ei tavoita häntä. Ero voi pitkittyä, jos toinen haluaa tehdä siitä kiusaa.
En itsekään aivan tavallinen tallaaja ole, mutta eivät kaikki miehetkään, joten harmia voi tehdä niin monella tavalla.
Jos olisi yhteisiä lapsia vielä, niin siinähän sitten olisin, onneksi ei sentään tässä vaiheessa.

Olen JOken kanssa samaa mieltä. Ikävä kyllä on vielä olemassa siipeilijöitä, jotka lyhyenkin avioliiton jälkeen tuntevat olevansa oikeutettuja omaisuuteen, jonka kartuttamiseen he eivät ole tehneet mitään. Toivon tosiaan, että kohtuullistaminen tulee tässä tapauksessa käyttöön. Toivon lisäksi, että kyseiselle naiselle tulee oikein mojovat oikeudenkäyntikulut. Ehkä se opettaisi vähän siitä, mikä on omaa ja mikä vierasta.

Jari kirjoitti:

Olen JOken kanssa samaa mieltä. Ikävä kyllä on vielä olemassa siipeilijöitä, jotka lyhyenkin avioliiton jälkeen tuntevat olevansa oikeutettuja omaisuuteen, jonka kartuttamiseen he eivät ole tehneet mitään. Toivon tosiaan, että kohtuullistaminen tulee tässä tapauksessa käyttöön. Toivon lisäksi, että kyseiselle naiselle tulee oikein mojovat oikeudenkäyntikulut. Ehkä se opettaisi vähän siitä, mikä on omaa ja mikä vierasta.

Lue lisää

ollut missään vaiheessa siipeilijätär. Ennen avioliittoa jopa ITSE ehdotin miehelleni siitä avioehdosta. Hänen mielestään emme tarvinneet sitä. Hän on nimilleni ostanut uuden autonkin, joka on tälläkin hetkellä käytössäni. Olen tosin myymässä ja vaihtamassa sen jo halvempaan.

En ole mielestäni ollut suhteen alussa vaatimassa mitään miehen omaisuudesta. Vasta kun olen huomannut, kuinka huonosti hän on käyttäytynyt minua ja lapsiani kohtaan, on jonkinlainen kosto alkanut kytemään.

avioeroako haen kirjoitti:

ollut missään vaiheessa siipeilijätär. Ennen avioliittoa jopa ITSE ehdotin miehelleni siitä avioehdosta. Hänen mielestään emme tarvinneet sitä. Hän on nimilleni ostanut uuden autonkin, joka on tälläkin hetkellä käytössäni. Olen tosin myymässä ja vaihtamassa sen jo halvempaan.

En ole mielestäni ollut suhteen alussa vaatimassa mitään miehen omaisuudesta. Vasta kun olen huomannut, kuinka huonosti hän on käyttäytynyt minua ja lapsiani kohtaan, on jonkinlainen kosto alkanut kytemään.

Lue lisää

Niinpä niin, kostohan se on mikä kourii. Et muka ole siipeilijä, mutta samaan hengenvetoon tunnustat, että olet hamuamassa rahoja, jotka sinulle eivät kuulu. Se, ettet pidä miehestäsi enää, ei ole mikään hyvä syy varastaa häneltä rahaa.

Suosittelen, että pidät auton ja muunkin omaisuuden, jonka miehesi on sinulle ostanut. Älä kuitenkaan ala vaatimaan liikaa. Jos verottaja saa selville, että miehesi on lahjoittanut sinulle paljon, saat lahjaveron niskaasi. Sitä et taida toivoa?

Jari kirjoitti:

Niinpä niin, kostohan se on mikä kourii. Et muka ole siipeilijä, mutta samaan hengenvetoon tunnustat, että olet hamuamassa rahoja, jotka sinulle eivät kuulu. Se, ettet pidä miehestäsi enää, ei ole mikään hyvä syy varastaa häneltä rahaa.

Suosittelen, että pidät auton ja muunkin omaisuuden, jonka miehesi on sinulle ostanut. Älä kuitenkaan ala vaatimaan liikaa. Jos verottaja saa selville, että miehesi on lahjoittanut sinulle paljon, saat lahjaveron niskaasi. Sitä et taida toivoa?

Lue lisää

kosto miehiselle luonnolle, sitä varmaan haluankin enää tältä suhteelta.
Mieheni ei ole mitään tavallaan lahjoittanut minulle, vain uuden auton. Minulla oli omakin auto, myin sen, joten en veroseuraamuksia tuskin joudu siitä maksamaan. Onhan minulla näyttöä, millä sen olisin hankkinut.
En tosiaankaan halua enää mitään lahjaveromaksuja maksaa tästä liitosta. Tuskin niitä minulle tuleekaan.
Mutta tuo avioero ei kyllä mene ihan noin, kuten jo aiemmin ilmoitin. Mieheni pitää jollain lailla tuntea nahoissaan, kuinka hän on meitä kohdellut.
Nyt kun mietin, en tajua, kuinka sokeaa rakkaus voi ollakaan.

avioeroako haen kirjoitti:

kosto miehiselle luonnolle, sitä varmaan haluankin enää tältä suhteelta.
Mieheni ei ole mitään tavallaan lahjoittanut minulle, vain uuden auton. Minulla oli omakin auto, myin sen, joten en veroseuraamuksia tuskin joudu siitä maksamaan. Onhan minulla näyttöä, millä sen olisin hankkinut.
En tosiaankaan halua enää mitään lahjaveromaksuja maksaa tästä liitosta. Tuskin niitä minulle tuleekaan.
Mutta tuo avioero ei kyllä mene ihan noin, kuten jo aiemmin ilmoitin. Mieheni pitää jollain lailla tuntea nahoissaan, kuinka hän on meitä kohdellut.
Nyt kun mietin, en tajua, kuinka sokeaa rakkaus voi ollakaan.

Lue lisää

"Mieheni ei ole mitään tavallaan lahjoittanut minulle, vain uuden auton. Minulla oli omakin auto, myin sen, joten en veroseuraamuksia tuskin joudu siitä maksamaan. Onhan minulla näyttöä, millä sen olisin hankkinut. "

Ensimmäinen virkkeesi on sisäisesti ristiriitainen. Jos miehesi on omalla rahallaan ostanut auton, jonka on lahjoittanut sinulle, kyseessä on lahja, vaikka sinulla itselläsikin olisi ollut varaa auto ostaa. Auton ostaja voidaan ottaa selville esimerkiksi kyseisenä aikana tapahtuneista tiliotoista tai kuiteista, jos ne ovat tallella. Vaikka olet oman autosi myynyt samaan aikaan, ei se verottajaa kiinnosta, jos se katsoo, että olet saanut auton lahjaksi mieheltäsi. Ota myös huomioon se, että jos lähdet penäämään miehesi rahoja, hän saattaa ilkeyksissään ilmoittaa antamansa lahjan verottajalle. Voi hyvinkin käydä niin, ettet saa lähellekään puolta miehesi omaisuudesta, joten huomaatkin joutuvasi maksumieheksi.

Minulla oli samantyylinen tilanne. Alle kahden vuoden avioliiton jälkeen minun siivelläni elänyt vaimo alkoi vaatia osuutta omaisuudestani, jonka olin hankkinut ennen naimisiin menoamme. Myönnyin hieman, jotta pääsisin hänestä eroon. Kun ero oli selvä, exäni alkoi ahdistella minua ja yritti vielä eri konstein lypsää minulta lisää, vedoten mm. vanhaan velkakirjaan, joka oli siihen mennessä jo hoidettu.

Sain onneksi selville, että exäni nosti sossusta rahaa, eikä ollut ilmoittanut sitä, että sai minulta avioeron yhteydessä sievoisen summan. Kun exäni vielä jatkoi keljuiluaan, uhkasin ilmoittaa sossulle, kuinka paljon hän oli minulta saanut. Siinä vaiheessa hän ymmärsi hiljetä.

Eli koko kirjoitukseni pointti: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Älä unohda, että jos miehesi on varakas, hänellä on varaa palkata myös lakimies. Jos sinä alat ilkeäksi hänelle, hän saattaa hyökätä sinua vastaan niin, että lopulta et saa mitään muuta kuin isot verot.

Moraalisesti on oikein, että noin lyhyen avioliiton jälkeen sinä et ole oikeutettu miehesi omaisuuteen. Toimi niin kuin on oikein, niin ehkä miehesikin on sinua kohtaan reilu eroprosessin aikana.

Jari kirjoitti:

"Mieheni ei ole mitään tavallaan lahjoittanut minulle, vain uuden auton. Minulla oli omakin auto, myin sen, joten en veroseuraamuksia tuskin joudu siitä maksamaan. Onhan minulla näyttöä, millä sen olisin hankkinut. "

Ensimmäinen virkkeesi on sisäisesti ristiriitainen. Jos miehesi on omalla rahallaan ostanut auton, jonka on lahjoittanut sinulle, kyseessä on lahja, vaikka sinulla itselläsikin olisi ollut varaa auto ostaa. Auton ostaja voidaan ottaa selville esimerkiksi kyseisenä aikana tapahtuneista tiliotoista tai kuiteista, jos ne ovat tallella. Vaikka olet oman autosi myynyt samaan aikaan, ei se verottajaa kiinnosta, jos se katsoo, että olet saanut auton lahjaksi mieheltäsi. Ota myös huomioon se, että jos lähdet penäämään miehesi rahoja, hän saattaa ilkeyksissään ilmoittaa antamansa lahjan verottajalle. Voi hyvinkin käydä niin, ettet saa lähellekään puolta miehesi omaisuudesta, joten huomaatkin joutuvasi maksumieheksi.

Minulla oli samantyylinen tilanne. Alle kahden vuoden avioliiton jälkeen minun siivelläni elänyt vaimo alkoi vaatia osuutta omaisuudestani, jonka olin hankkinut ennen naimisiin menoamme. Myönnyin hieman, jotta pääsisin hänestä eroon. Kun ero oli selvä, exäni alkoi ahdistella minua ja yritti vielä eri konstein lypsää minulta lisää, vedoten mm. vanhaan velkakirjaan, joka oli siihen mennessä jo hoidettu.

Sain onneksi selville, että exäni nosti sossusta rahaa, eikä ollut ilmoittanut sitä, että sai minulta avioeron yhteydessä sievoisen summan. Kun exäni vielä jatkoi keljuiluaan, uhkasin ilmoittaa sossulle, kuinka paljon hän oli minulta saanut. Siinä vaiheessa hän ymmärsi hiljetä.

Eli koko kirjoitukseni pointti: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Älä unohda, että jos miehesi on varakas, hänellä on varaa palkata myös lakimies. Jos sinä alat ilkeäksi hänelle, hän saattaa hyökätä sinua vastaan niin, että lopulta et saa mitään muuta kuin isot verot.

Moraalisesti on oikein, että noin lyhyen avioliiton jälkeen sinä et ole oikeutettu miehesi omaisuuteen. Toimi niin kuin on oikein, niin ehkä miehesikin on sinua kohtaan reilu eroprosessin aikana.

Lue lisää

on se, ettei eron yhteydessä tapahtuvassa osituksessa tapahtuneista omaisuuden siirroista makseta lahja- tms veroja.

Jari kirjoitti:

"Mieheni ei ole mitään tavallaan lahjoittanut minulle, vain uuden auton. Minulla oli omakin auto, myin sen, joten en veroseuraamuksia tuskin joudu siitä maksamaan. Onhan minulla näyttöä, millä sen olisin hankkinut. "

Ensimmäinen virkkeesi on sisäisesti ristiriitainen. Jos miehesi on omalla rahallaan ostanut auton, jonka on lahjoittanut sinulle, kyseessä on lahja, vaikka sinulla itselläsikin olisi ollut varaa auto ostaa. Auton ostaja voidaan ottaa selville esimerkiksi kyseisenä aikana tapahtuneista tiliotoista tai kuiteista, jos ne ovat tallella. Vaikka olet oman autosi myynyt samaan aikaan, ei se verottajaa kiinnosta, jos se katsoo, että olet saanut auton lahjaksi mieheltäsi. Ota myös huomioon se, että jos lähdet penäämään miehesi rahoja, hän saattaa ilkeyksissään ilmoittaa antamansa lahjan verottajalle. Voi hyvinkin käydä niin, ettet saa lähellekään puolta miehesi omaisuudesta, joten huomaatkin joutuvasi maksumieheksi.

Minulla oli samantyylinen tilanne. Alle kahden vuoden avioliiton jälkeen minun siivelläni elänyt vaimo alkoi vaatia osuutta omaisuudestani, jonka olin hankkinut ennen naimisiin menoamme. Myönnyin hieman, jotta pääsisin hänestä eroon. Kun ero oli selvä, exäni alkoi ahdistella minua ja yritti vielä eri konstein lypsää minulta lisää, vedoten mm. vanhaan velkakirjaan, joka oli siihen mennessä jo hoidettu.

Sain onneksi selville, että exäni nosti sossusta rahaa, eikä ollut ilmoittanut sitä, että sai minulta avioeron yhteydessä sievoisen summan. Kun exäni vielä jatkoi keljuiluaan, uhkasin ilmoittaa sossulle, kuinka paljon hän oli minulta saanut. Siinä vaiheessa hän ymmärsi hiljetä.

Eli koko kirjoitukseni pointti: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Älä unohda, että jos miehesi on varakas, hänellä on varaa palkata myös lakimies. Jos sinä alat ilkeäksi hänelle, hän saattaa hyökätä sinua vastaan niin, että lopulta et saa mitään muuta kuin isot verot.

Moraalisesti on oikein, että noin lyhyen avioliiton jälkeen sinä et ole oikeutettu miehesi omaisuuteen. Toimi niin kuin on oikein, niin ehkä miehesikin on sinua kohtaan reilu eroprosessin aikana.

Lue lisää

on se, ettei eron yhteydessä tapahtuvassa osituksessa tapahtuneista omaisuuden siirroista makseta lahja- tms veroja.

_oi kirjoitti:

on se, ettei eron yhteydessä tapahtuvassa osituksessa tapahtuneista omaisuuden siirroista makseta lahja- tms veroja.

Näin minäkin olen ymmärtänyt. Kirjoitukseni koskikin autoa, joka oli lahjoitettu avioliiton aikana. Jos siis pari todella haluaa tehdä omaisuudensiirtoja, kannattaa tehdä ne osituksessa.

Jari kirjoitti:

"Mieheni ei ole mitään tavallaan lahjoittanut minulle, vain uuden auton. Minulla oli omakin auto, myin sen, joten en veroseuraamuksia tuskin joudu siitä maksamaan. Onhan minulla näyttöä, millä sen olisin hankkinut. "

Ensimmäinen virkkeesi on sisäisesti ristiriitainen. Jos miehesi on omalla rahallaan ostanut auton, jonka on lahjoittanut sinulle, kyseessä on lahja, vaikka sinulla itselläsikin olisi ollut varaa auto ostaa. Auton ostaja voidaan ottaa selville esimerkiksi kyseisenä aikana tapahtuneista tiliotoista tai kuiteista, jos ne ovat tallella. Vaikka olet oman autosi myynyt samaan aikaan, ei se verottajaa kiinnosta, jos se katsoo, että olet saanut auton lahjaksi mieheltäsi. Ota myös huomioon se, että jos lähdet penäämään miehesi rahoja, hän saattaa ilkeyksissään ilmoittaa antamansa lahjan verottajalle. Voi hyvinkin käydä niin, ettet saa lähellekään puolta miehesi omaisuudesta, joten huomaatkin joutuvasi maksumieheksi.

Minulla oli samantyylinen tilanne. Alle kahden vuoden avioliiton jälkeen minun siivelläni elänyt vaimo alkoi vaatia osuutta omaisuudestani, jonka olin hankkinut ennen naimisiin menoamme. Myönnyin hieman, jotta pääsisin hänestä eroon. Kun ero oli selvä, exäni alkoi ahdistella minua ja yritti vielä eri konstein lypsää minulta lisää, vedoten mm. vanhaan velkakirjaan, joka oli siihen mennessä jo hoidettu.

Sain onneksi selville, että exäni nosti sossusta rahaa, eikä ollut ilmoittanut sitä, että sai minulta avioeron yhteydessä sievoisen summan. Kun exäni vielä jatkoi keljuiluaan, uhkasin ilmoittaa sossulle, kuinka paljon hän oli minulta saanut. Siinä vaiheessa hän ymmärsi hiljetä.

Eli koko kirjoitukseni pointti: Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Älä unohda, että jos miehesi on varakas, hänellä on varaa palkata myös lakimies. Jos sinä alat ilkeäksi hänelle, hän saattaa hyökätä sinua vastaan niin, että lopulta et saa mitään muuta kuin isot verot.

Moraalisesti on oikein, että noin lyhyen avioliiton jälkeen sinä et ole oikeutettu miehesi omaisuuteen. Toimi niin kuin on oikein, niin ehkä miehesikin on sinua kohtaan reilu eroprosessin aikana.

Lue lisää

mutta olen kertonut, että juuri olen myymässä sitä autoa. Kun myyn auton, ennen avioeroa, niin silloinhan minulla ei autoa enää ole, kun eroan.
Rahat, mitkä saan, en laitakaan pankkitilille, mistä ne on helppo tarkistaa. Voinhan pitää niitä muualla, pankissa ei ole pakko säilyttää.
Olen kuitenkin mielestäni vahvoilla, mitä erossa saamiseen tulee, että en voi vai ottaa eroa, enkä mitään kuitata menetetyistä vuosista.
Jos olisin nynny, niin silloin vain nuolisin näppini ja ottaisin eron ja kaunis hymy päälle.
Olenkin sen verran voimakastahtoinen, että tämä mies muistaa viiden vuoden päästäkin aviovaimonsa, jolle käyttäytyi tosi v..mäisesti.

Tietäisin, miten menee oikein, mutta luonteeni on sen verran kieroutunut tässä ajassa, että enpäs päästäkään miestä kuin veräjästä;)
Et itsekään varmaan päästäisi pelkällä säikähdyksellä, jos olisit minun hameessani.

_oi kirjoitti:

on se, ettei eron yhteydessä tapahtuvassa osituksessa tapahtuneista omaisuuden siirroista makseta lahja- tms veroja.

ei ole sitä autoa enää, kun haen eroa???
Saadun rahan olen voinut käyttää haluamallani tavalla.
En voi silloin mistään lahjasta maksaa enää veroa.

avioeroako haen kirjoitti:

mutta olen kertonut, että juuri olen myymässä sitä autoa. Kun myyn auton, ennen avioeroa, niin silloinhan minulla ei autoa enää ole, kun eroan.
Rahat, mitkä saan, en laitakaan pankkitilille, mistä ne on helppo tarkistaa. Voinhan pitää niitä muualla, pankissa ei ole pakko säilyttää.
Olen kuitenkin mielestäni vahvoilla, mitä erossa saamiseen tulee, että en voi vai ottaa eroa, enkä mitään kuitata menetetyistä vuosista.
Jos olisin nynny, niin silloin vain nuolisin näppini ja ottaisin eron ja kaunis hymy päälle.
Olenkin sen verran voimakastahtoinen, että tämä mies muistaa viiden vuoden päästäkin aviovaimonsa, jolle käyttäytyi tosi v..mäisesti.

Tietäisin, miten menee oikein, mutta luonteeni on sen verran kieroutunut tässä ajassa, että enpäs päästäkään miestä kuin veräjästä;)
Et itsekään varmaan päästäisi pelkällä säikähdyksellä, jos olisit minun hameessani.

Lue lisää

"Kun myyn auton, ennen avioeroa, niin silloinhan minulla ei autoa enää ole, kun eroan.
Rahat, mitkä saan, en laitakaan pankkitilille, mistä ne on helppo tarkistaa. Voinhan pitää niitä muualla, pankissa ei ole pakko säilyttää."

Heh heh, kirjoititkohan tuon ihan tosissasi? Kuvittele seuraava tilanne:

Jaska antaa minulle 20 000 euroa, jota ei ilmoiteta verottajalle. Ryyppään rahat samantien. Myöhemmin Jaska osoittaa verottajalle, että on lahjoittanut minulle moisen summan. Mitä luulet, kiinnostaako verottajaa enää se, onko minulla kyseinen raha vai ei? Eli vaikka sinä olet myynyt auton ja tuhlannut rahat, verottaja nappaa silti sen lahjaveron, jos miehesi pystyy osoittamaan, että on lahjoittanut auton sinulle.

Autokaupassa täytetään niin monta paperia, ettei liene kovinkaan vaikea ongelma selvittää, kuka sen on maksanut ja millä rahalla. Miten ihmeessä sinä aiot väittää, ettei sinulla autoa ole ollutkaan, kun siitä on merkintä rekistereissä? Kysymyksen ydin on siis se, että pystyykö miehesi osoittamaan lahjoituksen. Jos pystyy, on aivan sama, mitä olet autolla tai rahoilla tehnyt. Olet saanut lahjan, josta maksat veroa.

Pitäähän lisäverokin maksaa, vaikka verotuksen kohde on käytetty aikapäiviä sitten.

"Tietäisin, miten menee oikein, mutta luonteeni on sen verran kieroutunut tässä ajassa, että enpäs päästäkään miestä kuin veräjästä;)
Et itsekään varmaan päästäisi pelkällä säikähdyksellä, jos olisit minun hameessani."

Tämä taas on kokonaan toinen juttu. Olen yleisestikin naisissa huomannut sitä vikaa, että he pyrkivät nyhtämään viimeisenkin pennin eron yhteydessä. Perustelut heillä ovat samat kuin sinullakin: mies kohtelee huonosti. Samaan aikaan he eivät ymmärrä, että kohtelevat miestä ihan yhtä huonosti. Miksi on niin, että nainen on oikeutettu korvauksiin henkisestä kivusta ja särystä, mutta miehen tulee vain kestää kaikki vittuilu ja vieläpä maksaa lisää? Mies ei ole pääsemässä kuin koira veräjästä. Luultavasti tilanne on hänellekin vaikea. Sinä vain et näe sitä, kun olet rahanhimosi sokaisema. Olet katkera siitä, että sinulla ei ole rahaa, vaikka mies on rikas. Samalla unohdat sen, että mies on hankkinut rahansa itse. Minulla on tapana kutsua varkaaksi ihmisiä, jotka yrittävät ottaa omaisuutta tai rahaa, joka ei hänelle kuulu.

Ja olet väärässä suhteeni. Vaikka exäni teki minun erostani mahdollisimman vaikean, annoin asian olla heti, kun hän jätti minut rauhaan. En yrittänytkään kostaa tai tehnyt sitä, mitä olin uhannut. Kun saimme homman ohi, osasin jättää sen taakseni.

Onneksi myönnät itsekin, että olet kieroutunut. Ensimmäinen askel parantumiseen on ongelman myöntäminen.

avioeroako haen kirjoitti:

kosto miehiselle luonnolle, sitä varmaan haluankin enää tältä suhteelta.
Mieheni ei ole mitään tavallaan lahjoittanut minulle, vain uuden auton. Minulla oli omakin auto, myin sen, joten en veroseuraamuksia tuskin joudu siitä maksamaan. Onhan minulla näyttöä, millä sen olisin hankkinut.
En tosiaankaan halua enää mitään lahjaveromaksuja maksaa tästä liitosta. Tuskin niitä minulle tuleekaan.
Mutta tuo avioero ei kyllä mene ihan noin, kuten jo aiemmin ilmoitin. Mieheni pitää jollain lailla tuntea nahoissaan, kuinka hän on meitä kohdellut.
Nyt kun mietin, en tajua, kuinka sokeaa rakkaus voi ollakaan.

Lue lisää

" Mieheni pitää jollain lailla tuntea nahoissaan, kuinka hän on meitä kohdellut."

Miten olet häntä kohdellut? Miten voi olla aidosti naimisissa jos asuu erillään?
Mitä kovemmin kostat, sitä kauemmin se jäytää omaa itsekästä päätäsi ...

Hmmm kirjoitti:

" Mieheni pitää jollain lailla tuntea nahoissaan, kuinka hän on meitä kohdellut."

Miten olet häntä kohdellut? Miten voi olla aidosti naimisissa jos asuu erillään?
Mitä kovemmin kostat, sitä kauemmin se jäytää omaa itsekästä päätäsi ...

Lue lisää

olen ollut ihan kunnollinen aviovaimo, vaikka näennäisesti olemme eri osoitteessa. Olisin kohdellut miestäni huomattavasti paremmin, jos hän olisi kohdellut meitä (3) kuin rakastavan aviomiehen kuuluisikin. Miehen tulisi myös hyväksyä lapseni, joista tulisi myös "hänen", kun olemme aviossa.
Koska meillä on ollut alusta asti omat kämpät sun muut, niin olemme lähes koko ajan etsineet yhteistä asuntoa, mihin kaikki voisimme muuttaa.
Yhteisymmärrykseen emme ole kuitenkaan päässeet yhteisestä talosta makumme erilaisuuden vuoksi.
Vielä kun omat lapseni eivät mahtuisi saman katon alle, niin väistämätön tilanne edessä, virallinen ero myös juridisestikin.
En mielestäni hirveätä kostoa suunnittele, mutta muistiinpainuvaa.
Itse kyllä pääsen tämän liiton yli, mutta en pelkällä "yön yli nukkumisella".

Jari kirjoitti:

"Kun myyn auton, ennen avioeroa, niin silloinhan minulla ei autoa enää ole, kun eroan.
Rahat, mitkä saan, en laitakaan pankkitilille, mistä ne on helppo tarkistaa. Voinhan pitää niitä muualla, pankissa ei ole pakko säilyttää."

Heh heh, kirjoititkohan tuon ihan tosissasi? Kuvittele seuraava tilanne:

Jaska antaa minulle 20 000 euroa, jota ei ilmoiteta verottajalle. Ryyppään rahat samantien. Myöhemmin Jaska osoittaa verottajalle, että on lahjoittanut minulle moisen summan. Mitä luulet, kiinnostaako verottajaa enää se, onko minulla kyseinen raha vai ei? Eli vaikka sinä olet myynyt auton ja tuhlannut rahat, verottaja nappaa silti sen lahjaveron, jos miehesi pystyy osoittamaan, että on lahjoittanut auton sinulle.

Autokaupassa täytetään niin monta paperia, ettei liene kovinkaan vaikea ongelma selvittää, kuka sen on maksanut ja millä rahalla. Miten ihmeessä sinä aiot väittää, ettei sinulla autoa ole ollutkaan, kun siitä on merkintä rekistereissä? Kysymyksen ydin on siis se, että pystyykö miehesi osoittamaan lahjoituksen. Jos pystyy, on aivan sama, mitä olet autolla tai rahoilla tehnyt. Olet saanut lahjan, josta maksat veroa.

Pitäähän lisäverokin maksaa, vaikka verotuksen kohde on käytetty aikapäiviä sitten.

"Tietäisin, miten menee oikein, mutta luonteeni on sen verran kieroutunut tässä ajassa, että enpäs päästäkään miestä kuin veräjästä;)
Et itsekään varmaan päästäisi pelkällä säikähdyksellä, jos olisit minun hameessani."

Tämä taas on kokonaan toinen juttu. Olen yleisestikin naisissa huomannut sitä vikaa, että he pyrkivät nyhtämään viimeisenkin pennin eron yhteydessä. Perustelut heillä ovat samat kuin sinullakin: mies kohtelee huonosti. Samaan aikaan he eivät ymmärrä, että kohtelevat miestä ihan yhtä huonosti. Miksi on niin, että nainen on oikeutettu korvauksiin henkisestä kivusta ja särystä, mutta miehen tulee vain kestää kaikki vittuilu ja vieläpä maksaa lisää? Mies ei ole pääsemässä kuin koira veräjästä. Luultavasti tilanne on hänellekin vaikea. Sinä vain et näe sitä, kun olet rahanhimosi sokaisema. Olet katkera siitä, että sinulla ei ole rahaa, vaikka mies on rikas. Samalla unohdat sen, että mies on hankkinut rahansa itse. Minulla on tapana kutsua varkaaksi ihmisiä, jotka yrittävät ottaa omaisuutta tai rahaa, joka ei hänelle kuulu.

Ja olet väärässä suhteeni. Vaikka exäni teki minun erostani mahdollisimman vaikean, annoin asian olla heti, kun hän jätti minut rauhaan. En yrittänytkään kostaa tai tehnyt sitä, mitä olin uhannut. Kun saimme homman ohi, osasin jättää sen taakseni.

Onneksi myönnät itsekin, että olet kieroutunut. Ensimmäinen askel parantumiseen on ongelman myöntäminen.

Lue lisää

että itse pystyit käyttäytymään exäsi kanssa kuten kirjoitit.
Meitä on myös toisenlaisia, jotka emme voi noin vaan hyväksyä kuinka itseämme kohtaan on toinen käyttäytynyt. Kaikki olisikin liian helppoa silloin toiselle, eli joskus joku kaipaa kunnon tönäisyä tekemisistään. Tarkoitan tällä myös itseäni.
Sinä et tiedä ensinkään, olenko minä vittuillut sun muuta. Olen ollut hyvinkin kärsivällinen ja kuuliainen, kuten vaimon pitääkin olla. Syytön en tietenkään ole. Kaikkeen tarvitaan yleensä kaksi osapuolta.
Mutta siltikin, kun yhteiseloa suunnitellaan, niin pitää tulla puolin ja toisin hyväksytyksi omana itsenään. Minun kohdallani onkin virhe, kun minulla on lapset, joska eivät sovi mitenkään aviomieheni kuvioihin. Olenkin sanonut monta kertaa, miksi hän sen tajuaa vasta nyt?
Olihan ne muksut minulla koko ajan jaloissa pyörimässä, seurustelun alkuajoista alkaen.
Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että menin aivan liian kypsymättömän miehen kanssa yhteen.

No, kaikesta rahoista ja veroseuraamuksista huolimatta täytin eilen eropaperit ja nyt sitten katsotaan, missä itse kukin menee.

Kirjoitit, että olen kieroutunut, olen myös arvaamaton!!
Mahdolliset "hänen rahat" palautuvatkin takaisin hänelle, eli opetusta hänelle hieman erikoisella tavalla.

avioeroako haen kirjoitti:

että itse pystyit käyttäytymään exäsi kanssa kuten kirjoitit.
Meitä on myös toisenlaisia, jotka emme voi noin vaan hyväksyä kuinka itseämme kohtaan on toinen käyttäytynyt. Kaikki olisikin liian helppoa silloin toiselle, eli joskus joku kaipaa kunnon tönäisyä tekemisistään. Tarkoitan tällä myös itseäni.
Sinä et tiedä ensinkään, olenko minä vittuillut sun muuta. Olen ollut hyvinkin kärsivällinen ja kuuliainen, kuten vaimon pitääkin olla. Syytön en tietenkään ole. Kaikkeen tarvitaan yleensä kaksi osapuolta.
Mutta siltikin, kun yhteiseloa suunnitellaan, niin pitää tulla puolin ja toisin hyväksytyksi omana itsenään. Minun kohdallani onkin virhe, kun minulla on lapset, joska eivät sovi mitenkään aviomieheni kuvioihin. Olenkin sanonut monta kertaa, miksi hän sen tajuaa vasta nyt?
Olihan ne muksut minulla koko ajan jaloissa pyörimässä, seurustelun alkuajoista alkaen.
Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että menin aivan liian kypsymättömän miehen kanssa yhteen.

No, kaikesta rahoista ja veroseuraamuksista huolimatta täytin eilen eropaperit ja nyt sitten katsotaan, missä itse kukin menee.

Kirjoitit, että olen kieroutunut, olen myös arvaamaton!!
Mahdolliset "hänen rahat" palautuvatkin takaisin hänelle, eli opetusta hänelle hieman erikoisella tavalla.

Lue lisää

"Sinä et tiedä ensinkään, olenko minä vittuillut sun muuta."

Riippumatta siitä, miten olet käyttäytynyt, on miehen rahojen tavoittelu törkeää. Eli viittasin tulevaan käyttäytymiseesi, jos et anna miehesi olla rauhassa. Kun sinä eroprosessissa olet miehellesi ilkeä ja kohtelet häntä huonosti, saako hän eroprosessin jälkeen kostaa kohtelun sinulle? Jos sinä saat kostaa, mutta hän ei, miksi sinä olet tasa-arvoisempi kuin hän? Jos olen oikein käsittänyt, miehesi ei ole yrittänyt ryövätä sinulta rahaa. Päinvastoin, hän on lahjoittanut sinulle tavaraa. Nyt sinä kostat sen yrittämällä viedä hänen omaisuuttaan.

"Kirjoitit, että olen kieroutunut, olen myös arvaamaton!!
Mahdolliset "hänen rahat" palautuvatkin takaisin hänelle, eli opetusta hänelle hieman erikoisella tavalla."

Itsehän sinä itseäsi kieroutuneeksi nimitit.

Tuon loppukaneettisi jälkeen pidän sinua ihan oikeasti höyrähtäneenä. Ilmeisesti et osaa jättää asioita sikseen, vaan sinun täytyy jotenkin päästä kostamaan miehellesi, vaikka itsekin varmasti kärsit prosessissa. Oletko sitten tyytyväinen, kun molemmat menetätte rahaa?

Jari kirjoitti:

"Sinä et tiedä ensinkään, olenko minä vittuillut sun muuta."

Riippumatta siitä, miten olet käyttäytynyt, on miehen rahojen tavoittelu törkeää. Eli viittasin tulevaan käyttäytymiseesi, jos et anna miehesi olla rauhassa. Kun sinä eroprosessissa olet miehellesi ilkeä ja kohtelet häntä huonosti, saako hän eroprosessin jälkeen kostaa kohtelun sinulle? Jos sinä saat kostaa, mutta hän ei, miksi sinä olet tasa-arvoisempi kuin hän? Jos olen oikein käsittänyt, miehesi ei ole yrittänyt ryövätä sinulta rahaa. Päinvastoin, hän on lahjoittanut sinulle tavaraa. Nyt sinä kostat sen yrittämällä viedä hänen omaisuuttaan.

"Kirjoitit, että olen kieroutunut, olen myös arvaamaton!!
Mahdolliset "hänen rahat" palautuvatkin takaisin hänelle, eli opetusta hänelle hieman erikoisella tavalla."

Itsehän sinä itseäsi kieroutuneeksi nimitit.

Tuon loppukaneettisi jälkeen pidän sinua ihan oikeasti höyrähtäneenä. Ilmeisesti et osaa jättää asioita sikseen, vaan sinun täytyy jotenkin päästä kostamaan miehellesi, vaikka itsekin varmasti kärsit prosessissa. Oletko sitten tyytyväinen, kun molemmat menetätte rahaa?

Lue lisää

voit olla mitä mieltä haluat minusta, ei se minua häiritse.
Höyrähtänyt olenkin vain siinä mielessä, kun ylipäätään menin ko. miehen kanssa avioon!
Minä osaan jättää asiat sikseen, kun niiden aika on, mutta omalla kohdallani en voi jättää kesken, minkä nyt olen jo aloittanut.

Tyytyväinen olen vasta sitten, kun ositukset ja muut kuuluvat ovat mustaa valkoisella. Raha on vain käyttöä varten, siis miksi en kuluttaisi sitä tähän, minua vaivaavaan asiaan!

vetosi ihan vapaasti, mitäpä ne minulle kuuluu. Jokainen erotapaus on erilainen, koska aivan samanlaista on tuskin kahta. Ethän voi tietää minun tapaukseeni liittyviä kaikkia yksityiskohtia, joita minun on tässä turha alkaa esittelemään.
Mutta itse olen lähes 100 %:sen varma, että oikeuteen asti mentäessä tulen saamaan mieheni omaisuuksista "jotakin". Olen sen verran saanut jo asiantuntijalta tietoa, joten minä kyllä katson tämän oman erojuttuni loppuun asti, nyt kun sen olen aloittanut.

avioeroako haen kirjoitti:

vetosi ihan vapaasti, mitäpä ne minulle kuuluu. Jokainen erotapaus on erilainen, koska aivan samanlaista on tuskin kahta. Ethän voi tietää minun tapaukseeni liittyviä kaikkia yksityiskohtia, joita minun on tässä turha alkaa esittelemään.
Mutta itse olen lähes 100 %:sen varma, että oikeuteen asti mentäessä tulen saamaan mieheni omaisuuksista "jotakin". Olen sen verran saanut jo asiantuntijalta tietoa, joten minä kyllä katson tämän oman erojuttuni loppuun asti, nyt kun sen olen aloittanut.

Lue lisää

Varmasti juttuusi liittyy yksityiskohtia joista en tiedä mitään, mutta sen tiedän ettei ainakaan nämä sinun juttusi miehesi huonosta kohtelusta mene oikeudessa läpi jos sitä tarkoitit.
Toivotan onnea käräjille, mutta toivotan sitä miehellesi ja toivottavasti joudut korvaamaan vielä hänenkin oikeudenkäyntikulunsa.

P.S Lapsesi ovat varmaan ylpeitä äidistään joka ihan elokuvien malliin haluaa todellakin imeä rahaa avoimieheltään jonka hän nai "ihan varmasti rakkaudesta..."

tiina kirjoitti:

Varmasti juttuusi liittyy yksityiskohtia joista en tiedä mitään, mutta sen tiedän ettei ainakaan nämä sinun juttusi miehesi huonosta kohtelusta mene oikeudessa läpi jos sitä tarkoitit.
Toivotan onnea käräjille, mutta toivotan sitä miehellesi ja toivottavasti joudut korvaamaan vielä hänenkin oikeudenkäyntikulunsa.

P.S Lapsesi ovat varmaan ylpeitä äidistään joka ihan elokuvien malliin haluaa todellakin imeä rahaa avoimieheltään jonka hän nai "ihan varmasti rakkaudesta..."

Lue lisää

En tiedä, ehkä Suomessa on ihmisiä, jotka luulevat, että Suomen oikeudessa voi epämääräisellä syyttelyllä saada isot korvaukset. Niinhän elokuvissakin tapahtuu.

Sille alkuperäiselle kirjoittajalle annan neuvoksi, että liian paljon ei kannata oikeudessa julistaa sitä huonoa kohtelua. Et nimittäin tule saamaan ropoakaan sen huonon kohtelun perusteella. Jos oikeus katsoo, että osa miehesi omaisuudesta on sinunkin ansaitsemaasi, saat jotakin. Missään tapauksessa et tule saamaan vahingonkorvauksia jostain huonosta kohtelusta. Minä luulisin, että tässä tapauksessa erillään asuminen koko avioliiton ajan ei ainakaan sinun rahan saamistasi edistä.

Kyllähän tuossa sinun touhussa on aika rankka lypsämisen meininki. Edes samaan asuntoon et ole miehen kanssa mahtunut, ja nyt "yllättäen" haluatkin eron.

tiina kirjoitti:

Varmasti juttuusi liittyy yksityiskohtia joista en tiedä mitään, mutta sen tiedän ettei ainakaan nämä sinun juttusi miehesi huonosta kohtelusta mene oikeudessa läpi jos sitä tarkoitit.
Toivotan onnea käräjille, mutta toivotan sitä miehellesi ja toivottavasti joudut korvaamaan vielä hänenkin oikeudenkäyntikulunsa.

P.S Lapsesi ovat varmaan ylpeitä äidistään joka ihan elokuvien malliin haluaa todellakin imeä rahaa avoimieheltään jonka hän nai "ihan varmasti rakkaudesta..."

Lue lisää

sinä tietämätön voit kuvitella, että minä imen mieheltäni rahaa, se on vain elokuvaa hyvä tiina.
Jos olet lukenut aiempia kirjoituksiani, niin minä nimenomaan olisin halunnut tehdä avioehdon ennen avioitumistani. Ei kuulemma tarvita, todettiin.
Lapseni ovat jo riittävästi joutuneet mieheni puolelta kärsimään nimittelyistä ja paljosta muustakin.
Ensisijaisesti ajattelenkin lapsiani, jotka eivät kelpaa miehelleni, vaan ovat..., en viitsi edes kirjoittaa mainittuja nimiä.

Onnea tulen tarvitsemaan alkamallani tiellä, sen tiedän jo nyt. Uskon kuitenkin, että minuakin kuunnellaan samoin kuin miestänikin.

P.S.Tunnut toivovan minulle "naisena" vain pahaa, miksi "tiina"?

Jari kirjoitti:

En tiedä, ehkä Suomessa on ihmisiä, jotka luulevat, että Suomen oikeudessa voi epämääräisellä syyttelyllä saada isot korvaukset. Niinhän elokuvissakin tapahtuu.

Sille alkuperäiselle kirjoittajalle annan neuvoksi, että liian paljon ei kannata oikeudessa julistaa sitä huonoa kohtelua. Et nimittäin tule saamaan ropoakaan sen huonon kohtelun perusteella. Jos oikeus katsoo, että osa miehesi omaisuudesta on sinunkin ansaitsemaasi, saat jotakin. Missään tapauksessa et tule saamaan vahingonkorvauksia jostain huonosta kohtelusta. Minä luulisin, että tässä tapauksessa erillään asuminen koko avioliiton ajan ei ainakaan sinun rahan saamistasi edistä.

Kyllähän tuossa sinun touhussa on aika rankka lypsämisen meininki. Edes samaan asuntoon et ole miehen kanssa mahtunut, ja nyt "yllättäen" haluatkin eron.

Lue lisää

leffat minuun vaikuta, koska ne ovat usein kaukana todellisuudesta.
En minä pelkästä huonosta kohtelusta meinaakaan valittaa oikeudessa.
Oletkos lukenut oikein, MIES on se, joka ei mahdu minun ja lasteni kanssa samaan pesään. Jos olisin itsekseni, kaikki olisikin ok! Siksi tämä ero ei aivan miehen pillin mukaan saa mennäkään.
Enkä minä yllättäen ole eroa hakemassa. Tämä sama olotilahan jatkuisi vaikka kuinka kauan, jos MINÄ en tee aloitetta tähän muutokseen. Mies on ihan tyytyväinen omalla tahollaan, vaikka on virallisesti aviossa minun kanssa. Aika erikoinen yhtälö monenkin mielestä, mutta näinkin vaan elellään Suomen maassa. Mutta toivottavasti ei enää kauan.

Katsomisen arvoiseksi jää eilen aloittamani projeksi, joten eiköhän tämä tästä iloisemmaksi muutu, tai ainakin positiivisemmaksi. Näin tämä ei voi enää jatkua!

avioeroako haen kirjoitti:

sinä tietämätön voit kuvitella, että minä imen mieheltäni rahaa, se on vain elokuvaa hyvä tiina.
Jos olet lukenut aiempia kirjoituksiani, niin minä nimenomaan olisin halunnut tehdä avioehdon ennen avioitumistani. Ei kuulemma tarvita, todettiin.
Lapseni ovat jo riittävästi joutuneet mieheni puolelta kärsimään nimittelyistä ja paljosta muustakin.
Ensisijaisesti ajattelenkin lapsiani, jotka eivät kelpaa miehelleni, vaan ovat..., en viitsi edes kirjoittaa mainittuja nimiä.

Onnea tulen tarvitsemaan alkamallani tiellä, sen tiedän jo nyt. Uskon kuitenkin, että minuakin kuunnellaan samoin kuin miestänikin.

P.S.Tunnut toivovan minulle "naisena" vain pahaa, miksi "tiina"?

Lue lisää

"kuinka sinä tietämätön...." Ei minun tarvitse sitä kuvitella, itsehän tässä kyselet miten saisit mieheltäsi vietyä rahaa, rahaa joka ei omien sanojesikaan mukaan kuulu sinulle. Viittaan siis siihen että kerroit miehelläsi olleen tämä omaisuus jo ennen kuin menitte naimisiin. Kyllä kutsun sitä imemiseksi.
Ikävää jos lapsesi ovat joutuneet kärsimään miehesi nimittelystä, mutta ihanko oikeasti ajttelet että jos saisit puolet (mitä ei tietenkään tule tapahtumaan)hänen omaisuudestaan se helpottaisi lapsiesi oloa. Tai edes pikkuisen rahaa... Vai onko sinulla yleensäkin tapana lohduttaa lapsiasi rahalla? Mitäpa jos ottaisit nyt vaan eron, jätät toisen omaisuuden rauhaan ja keskityt lapsiisi ja koetat palauttaa heidän elämäänsä tasapainon, sitä lapsesi varmaan enemmän tarvitsevat kuin miehesi rahoja.

P.S naisena minulla ei ole sinua mitään vastaan, ihmisenä sen verran että koen ahneet omanedun tavoittelijat vastenmielisinä, olivat he sitten miehiä tai naisia.

tiina kirjoitti:

"kuinka sinä tietämätön...." Ei minun tarvitse sitä kuvitella, itsehän tässä kyselet miten saisit mieheltäsi vietyä rahaa, rahaa joka ei omien sanojesikaan mukaan kuulu sinulle. Viittaan siis siihen että kerroit miehelläsi olleen tämä omaisuus jo ennen kuin menitte naimisiin. Kyllä kutsun sitä imemiseksi.
Ikävää jos lapsesi ovat joutuneet kärsimään miehesi nimittelystä, mutta ihanko oikeasti ajttelet että jos saisit puolet (mitä ei tietenkään tule tapahtumaan)hänen omaisuudestaan se helpottaisi lapsiesi oloa. Tai edes pikkuisen rahaa... Vai onko sinulla yleensäkin tapana lohduttaa lapsiasi rahalla? Mitäpa jos ottaisit nyt vaan eron, jätät toisen omaisuuden rauhaan ja keskityt lapsiisi ja koetat palauttaa heidän elämäänsä tasapainon, sitä lapsesi varmaan enemmän tarvitsevat kuin miehesi rahoja.

P.S naisena minulla ei ole sinua mitään vastaan, ihmisenä sen verran että koen ahneet omanedun tavoittelijat vastenmielisinä, olivat he sitten miehiä tai naisia.

Lue lisää

Kyllä sinun jutuistasi paistaa aivan selvästi ainakin tietämättämyys ja yksinkertaisuus. On takuuvarmaa, että jos MIES on lähtenyt yhteisestä kodista omille teilleen ja eri osoitteseen, niin on aivan oikein, että se maksaa pelleilystään rankimman mukaan.

Miksi äijä yleensä meni naimisiin, ellei ollut tarkoituskaan asua yhdessä? Miten hän sen selittää oikeudessa?
Lain mukaan omaisuus tasataan ja mies voi hakea hyvitystä. Jotain naiselle jää se on aivan varmaa. Jos miehen omaisuus on iso, niin kannattaa todella hastaa äijä oikeuteen maksamaan sekoilustaan.

Vesa S kirjoitti:

Kyllä sinun jutuistasi paistaa aivan selvästi ainakin tietämättämyys ja yksinkertaisuus. On takuuvarmaa, että jos MIES on lähtenyt yhteisestä kodista omille teilleen ja eri osoitteseen, niin on aivan oikein, että se maksaa pelleilystään rankimman mukaan.

Miksi äijä yleensä meni naimisiin, ellei ollut tarkoituskaan asua yhdessä? Miten hän sen selittää oikeudessa?
Lain mukaan omaisuus tasataan ja mies voi hakea hyvitystä. Jotain naiselle jää se on aivan varmaa. Jos miehen omaisuus on iso, niin kannattaa todella hastaa äijä oikeuteen maksamaan sekoilustaan.

Lue lisää

lukenut alusta asti kirjoitustani. Me ei olla asuttu yhteisessä asunnossa ollenkaan.
Olen samaa mieltä, että yhteinen osoitehan meille olisi pitänyt tulla tämänkin avioliiton keston aikana, mutta kun ei, niin ei.

Kyllä minä laitan mieheni jollain lailla tästä korvaamaan, vaikka en rahaa konkreettisesti ottaisikaan!!

itselleni kävi, eli mies (entinen) joutui maksamaan itselleni huomattavan summan. Oikeus siis voitti, mutta minä en totetuttanut oikeuden päätöstä käytännössä.