Michaelin paras levy

edustaa Dangerousin tyylikästä R´n B-osiota. Se, Jam, In The Closet ja Remamber The Time ovat kaikki mahtavia biisejä. She Drives Me Wild, Can´t Let Her Get Away ja Dangerous ovat taas heikompaa ärränbee-osiota, mä en tajua, miksi ne ovat mukana. Keep The Faith ja Gone Too Soon eivät myöskään oikein iske. Nuo viisi kappaletta poisjättämällä Dangerous olisi minusta huomattavasti kovempi levy. Nyt se on liian pitkä.

maxico kirjoitti:

edustaa Dangerousin tyylikästä R´n B-osiota. Se, Jam, In The Closet ja Remamber The Time ovat kaikki mahtavia biisejä. She Drives Me Wild, Can´t Let Her Get Away ja Dangerous ovat taas heikompaa ärränbee-osiota, mä en tajua, miksi ne ovat mukana. Keep The Faith ja Gone Too Soon eivät myöskään oikein iske. Nuo viisi kappaletta poisjättämällä Dangerous olisi minusta huomattavasti kovempi levy. Nyt se on liian pitkä.

Lue lisää

lemppari! In the close, jam, black or white, heal the world, give in to me, who is it ja dangerous ovat parhaat.

..sori.

muutama näistä kaikkein kovimmista MJ-biiseistä: Bad, Dirty Diana ja Smooth Criminal. Valitettavaa että kahta jälkimmäistä ei löydy HIStoryn kokoelmalta lainkaan.

history kirjoitti
"Jotenkin tuntuu että MJ:n 90-luvun albumeiden haukkuminen on muodiskasta"
Ymmärrän tuon näkökulman. Mutta veikkaan että valtaosa niiden haukkujista tai tyypeistä, jotka sanovat niiden olevan huonompia kuin vanhat, ovat oikeasti sitä mieltä. Kuten minä. HIStorylla on toki joitakin hyviä biisejä, mutta yhdelläkään sen kappalleella ei ole samanlaista identiteettiä ja populaarihistoriaan jäävää käsityöläistä hehkua kuin juuri noilla vanhoilla Off The Wall ja Thriller-albumeilla. Siis minun mielestäni.
Money-kappaleessa on toki kivoja yksityiskohtia, mutta sävellys-osuudeltaan se on minusta todella köyhä biisi. Siinä on tavoteltu hienoa minitalismia, epäonnistuen. Siis minun mielestäni.
Arvion levyt kyllä yksilöinä.
Esim. I Just can´t Stop Loving You, Heal The World ja You Are Not Alone ovat sävellyksinä täydellisiä pop-balladeja. Heal The World osoittaa jotain niin valtavaa tyylitajun puutetta, että sitä ei voi kieltää kukaan. Huomautettakoon tässä välissä että monet Thrillerin jälkeiset balladit ovat paljon neutraalimpia tapauksia, mutta yksikään niistä ei tee mulle sitä, mitä mä balladeilta haen, oikeaa kosketusta. Itseasiassa yksikään Jacksonin balldeista ei tee sitä mulle, siksi ehkä kirjoitinkin että balladit eivät ole Jackon laji. Mä olen aina ajatellut että Jackson on parhaimmillaan tanssittavien discohittien, menobiisien tekijänä ja laulajana- biisien kuten Don´t Stop `til You Get Enough ja Billie Jean äärellä.

kirjoittaa omaa lemppariasi, vaan vain valitusta toisen mielipiteestä??

zeromjj-d kirjoitti:
"Ei nyt tule mieleen ketään, mutta on paljon paljon huonompia artisteja jotka eivät edes osaa tehdä OTW tasoista albumia."

Off The Wall on Thrillerin jälkeen Jacksonin arvostetuin albumi, eikä syyttä. zeromjj-d ei välttämättä kuuntele vanhaa disco ja soulmusaa. Ok. Mutta silloin ei kannata arvioidakaan noiden genrejen levyjä. Itse en kuuntele progressiivista rockia- siksi Pink Floydin klassikko Dark Side Of The Moon ei anna minulle juuri mitään. En kuitenkaan sano että "on olemassa joitain tämän päivän artisteja, jotka eivät osaa tehdä edes ton tasosta albumia." Sanon että en ymmärrä kyseistä musiikkityyliä, siksi en diggaa. Siinä on iso ero. Toivottavaste tajusitte pointtini.

ihmettelijätyyppi kirjoitti:

zeromjj-d kirjoitti:
"Ei nyt tule mieleen ketään, mutta on paljon paljon huonompia artisteja jotka eivät edes osaa tehdä OTW tasoista albumia."

Off The Wall on Thrillerin jälkeen Jacksonin arvostetuin albumi, eikä syyttä. zeromjj-d ei välttämättä kuuntele vanhaa disco ja soulmusaa. Ok. Mutta silloin ei kannata arvioidakaan noiden genrejen levyjä. Itse en kuuntele progressiivista rockia- siksi Pink Floydin klassikko Dark Side Of The Moon ei anna minulle juuri mitään. En kuitenkaan sano että "on olemassa joitain tämän päivän artisteja, jotka eivät osaa tehdä edes ton tasosta albumia." Sanon että en ymmärrä kyseistä musiikkityyliä, siksi en diggaa. Siinä on iso ero. Toivottavaste tajusitte pointtini.

Lue lisää

..joo enköhän suunnilleen tajunnut.. :)

Kyllä minulle vanha disco ja soulmusa kelpaa, ilman muuta.. Olen aika nuori ja silti kuuntelen musiikkia -80 luvulta enimmäkseen.. Nykypäivän musiikki on hyvää, mutta omat lemppari biisini ja artistit/bändit olen löytänyt -80 luvulta, vaikka en silloin ollut edes syntynyt.. :D

Meinasinkin lähinnä sitä että kun nykyään tehdään laulajaksi joku kenellä ei ole ääntä pätkään vertaa, mutta näyttää hyvältä..?? Ja heidän ääni laitetaan koneilla kauniiksi levylle ja sitten kun heidän pitäisi oikeasti laulaa, niin.. Ei oikein sitten kuulostakaan siltä mitä odotti? Joten sitä meinasin lähinnä sillä kun sanoin että on olemassa joitain tämän päivän artisteja, jotka eivät osaa tehdä OTW kaltaista albumia. :)

Daddy Pop kirjoitti:
"Off The Wall on huomattavasti epätasaisempi kokonaisuus (kuin Thriller)"

Tässä me ollaan eri mieltä. Minusta Thrilleristä saakka Jacksonin levyjä on vaivannut se pakonomainen tarve tehdä hittiennätyksiä. Thrilleriltä lohkaistiin 7 singleä. Se on todella paljon 9-biisiseltä albumilta, minusta liian paljon. Levyn starttaa hitti, sitten tulee albumibiisi, sitten tulee hitti, sitten tulee hitti, sitten tulee hitti, sitten tulee hitti, sitten tulee hitti, sitten tulee hitti ja sitten levy päättyy (ihme kyllä) albumiraitaan. Kuulostaa enemmän hittikokoelmalta kuin levyltä. Kolme suurinta hittiä, Thriller, Beat It ja Billie Jeankin ovat kaikki vierekkäin. Joku voisi sanoa, että "hyvä että näin on, hitti= hyvä biisi ja albumibiisi=sellainen biisi joka tungettiin mukaan paremman puutteessa" mutta kun se ei ole noin. Joku hieno, taiteellinen mestariteos ei nouse singlelistalle lainkaan, kun taas surkea, pinnallinen renkutus pitää ykkössijaa hallussaan 10 viikkoa. Kummassa on vika, kappaleessa vai yleisössä? Tuosta oppineena levy-yhtiöt julkaisevatkin singleinä nykyään lähinnä hittipotentiaalisia kappaleita. Tietenkin hittipotentiaalinenkin kappale voi olla hieno ja taiteellinen..any way, tajusitte kyllä. Off he Wall on minusta parempi koska se tehtiin kokonaisuuden ehdolla, toisin kuin muut Jackson-levyt. Thriller ei ole huono, epäonnistunut kokonaisuus, muttei se mestarillinenkaan missään nimessä ole.

Yksittäiset loistobiisitkin voivat olla syy digata levyä. Bad on minusta bad kokonaisuus, mutta siltä löytyy todella loistavia biisejä- levyarvioijana antaisin paljon miinusta kokonaisuudesta mutta isot plussat mahtavista, yksittäisistä biiseistä.
"Dangerous taas menee sillisalaatin puolelle, parhaiten toimii alun Prince-vaikutteinen kama"
Tässä ollaan Daddy Popin kanssa taas samaa mieltä. Jam, In The Closet, Remamber The Time muistuttavat Princeä aika selkeästi mutta ovat hyviä biisejä. Muuten platalta löytyy myös pari mainittavaa raitaa, BoW ja Who Is It. maxico kirjoitti olennaisimmat HIStorysta ja muista, ei kovin kummoista kamaa. Musta Blood On The Dancefloor on biisinä ihan floppi! :)

villevilleville kirjoitti:

Daddy Pop kirjoitti:
"Off The Wall on huomattavasti epätasaisempi kokonaisuus (kuin Thriller)"

Tässä me ollaan eri mieltä. Minusta Thrilleristä saakka Jacksonin levyjä on vaivannut se pakonomainen tarve tehdä hittiennätyksiä. Thrilleriltä lohkaistiin 7 singleä. Se on todella paljon 9-biisiseltä albumilta, minusta liian paljon. Levyn starttaa hitti, sitten tulee albumibiisi, sitten tulee hitti, sitten tulee hitti, sitten tulee hitti, sitten tulee hitti, sitten tulee hitti, sitten tulee hitti ja sitten levy päättyy (ihme kyllä) albumiraitaan. Kuulostaa enemmän hittikokoelmalta kuin levyltä. Kolme suurinta hittiä, Thriller, Beat It ja Billie Jeankin ovat kaikki vierekkäin. Joku voisi sanoa, että "hyvä että näin on, hitti= hyvä biisi ja albumibiisi=sellainen biisi joka tungettiin mukaan paremman puutteessa" mutta kun se ei ole noin. Joku hieno, taiteellinen mestariteos ei nouse singlelistalle lainkaan, kun taas surkea, pinnallinen renkutus pitää ykkössijaa hallussaan 10 viikkoa. Kummassa on vika, kappaleessa vai yleisössä? Tuosta oppineena levy-yhtiöt julkaisevatkin singleinä nykyään lähinnä hittipotentiaalisia kappaleita. Tietenkin hittipotentiaalinenkin kappale voi olla hieno ja taiteellinen..any way, tajusitte kyllä. Off he Wall on minusta parempi koska se tehtiin kokonaisuuden ehdolla, toisin kuin muut Jackson-levyt. Thriller ei ole huono, epäonnistunut kokonaisuus, muttei se mestarillinenkaan missään nimessä ole.

Yksittäiset loistobiisitkin voivat olla syy digata levyä. Bad on minusta bad kokonaisuus, mutta siltä löytyy todella loistavia biisejä- levyarvioijana antaisin paljon miinusta kokonaisuudesta mutta isot plussat mahtavista, yksittäisistä biiseistä.
"Dangerous taas menee sillisalaatin puolelle, parhaiten toimii alun Prince-vaikutteinen kama"
Tässä ollaan Daddy Popin kanssa taas samaa mieltä. Jam, In The Closet, Remamber The Time muistuttavat Princeä aika selkeästi mutta ovat hyviä biisejä. Muuten platalta löytyy myös pari mainittavaa raitaa, BoW ja Who Is It. maxico kirjoitti olennaisimmat HIStorysta ja muista, ei kovin kummoista kamaa. Musta Blood On The Dancefloor on biisinä ihan floppi! :)

Lue lisää

todella aktiivisena ja tietävänä Prince-fanina, onhan hänen nimimerkkinsäkin eräs Princen kappale. Siksi yllätyin seuraavasta lauseesta:
"Thriller on ehkä hienoin pop-soul levy, mitä ikinä on tehty"
Daddy Pop:
Kumpi on sinusta kovempi, Prince vai Jackson?

Saamme tietää vastauksen Daddy Popin seuraavassa viestissä. :)

suomi 24-foorumissa kirjoitti:

todella aktiivisena ja tietävänä Prince-fanina, onhan hänen nimimerkkinsäkin eräs Princen kappale. Siksi yllätyin seuraavasta lauseesta:
"Thriller on ehkä hienoin pop-soul levy, mitä ikinä on tehty"
Daddy Pop:
Kumpi on sinusta kovempi, Prince vai Jackson?

Saamme tietää vastauksen Daddy Popin seuraavassa viestissä. :)

Lue lisää

kyllä, molemmat ovat huikeita kundeja. Ehkä pidän vielä enemmän Princestä, koska hän on niin monipuolinen lahjakkuus, varsinkin 1980-luvulla tuntui siltä ettei se voi epäonnistua missään mitä se päättää yrittää. Thriller on minusta tosiaan maailman paras pop-soul-levy. Prince on kuitenkin enemmän funk kuin pop, eli miehet eivät paini aivan samassa sarjassa. Prince on enemmän James Brownin koulukuntaa, Michael Diana Rossin.

Daddy Pop kirjoitti:

kyllä, molemmat ovat huikeita kundeja. Ehkä pidän vielä enemmän Princestä, koska hän on niin monipuolinen lahjakkuus, varsinkin 1980-luvulla tuntui siltä ettei se voi epäonnistua missään mitä se päättää yrittää. Thriller on minusta tosiaan maailman paras pop-soul-levy. Prince on kuitenkin enemmän funk kuin pop, eli miehet eivät paini aivan samassa sarjassa. Prince on enemmän James Brownin koulukuntaa, Michael Diana Rossin.

Lue lisää

Thriller parempi albumi kuin Purple Rain, Sign O The Times tai se, mikä sitten sinusta onkin se Princen paras? Kiinnostaisi tietää..

onkos kirjoitti:

Thriller parempi albumi kuin Purple Rain, Sign O The Times tai se, mikä sitten sinusta onkin se Princen paras? Kiinnostaisi tietää..

on minusta aivan ylittämätön albumi, mutta niin on Thrillerkin - albumit ovat luonteeltaan kuitenkin varsin erilaisia, ja kun mennäään näihin aivan parhaisiiin levyihin, niin paremmuusjärjestykseen laittaminen alkaa tuntua jokseenkuin joutavalta. Sanotaan nyt vaikka näin että Sign of the times on selvästi parempi kuin vaikkapa Bad, joka ilmestyi samana vuonna, mutta mikäään levy ei ole parempi kuin Purple Rain - tai Thriller. Mutta levyillä on niin erilainen luonne, ettei niitä oikein voi verrata. Purple Rain on suorasukainen ja jopa raaka, Thrillerillä on jotenkin viaton olemus - niin laskelmoitu kuin se onkin.

Daddy Pop kirjoitti:

on minusta aivan ylittämätön albumi, mutta niin on Thrillerkin - albumit ovat luonteeltaan kuitenkin varsin erilaisia, ja kun mennäään näihin aivan parhaisiiin levyihin, niin paremmuusjärjestykseen laittaminen alkaa tuntua jokseenkuin joutavalta. Sanotaan nyt vaikka näin että Sign of the times on selvästi parempi kuin vaikkapa Bad, joka ilmestyi samana vuonna, mutta mikäään levy ei ole parempi kuin Purple Rain - tai Thriller. Mutta levyillä on niin erilainen luonne, ettei niitä oikein voi verrata. Purple Rain on suorasukainen ja jopa raaka, Thrillerillä on jotenkin viaton olemus - niin laskelmoitu kuin se onkin.

Lue lisää

Daddy Pop kirjoitti:
"Thrillerillä on jotenkin viaton olemus- niin laskelmoitu kuin se onkin"
Miten niin Thriller on laskelmoitu levy? Mikä siitä tekee laskelmoidun? Odotan vastaustasi..

ggz kirjoitti:

Daddy Pop kirjoitti:
"Thrillerillä on jotenkin viaton olemus- niin laskelmoitu kuin se onkin"
Miten niin Thriller on laskelmoitu levy? Mikä siitä tekee laskelmoidun? Odotan vastaustasi..

Lue lisää

Kaikki suuret tähdet, kuten Michael Jackson, The Beatles, Abba ja Prince ovat tehneet laskelmoidun kaupallista musiikkia. Ei siinä mitään pahaa ole, se kuuluu pelin henkeen. Kaikki ovat tehneet myös huolellisesti tuotettua ja viimeisen päälle hiottua musiikkia - se on kolikon kääntöpuoli. Jotkut saavat kicksejä "aidosta ja rehellisestä rockista", eli taatusti epäkaupallisesta ja usein myös epävireisestä kellarirokista. Siitä vaan, sanoi Tsaikovski.

Daddy Pop kirjoitti:

Kaikki suuret tähdet, kuten Michael Jackson, The Beatles, Abba ja Prince ovat tehneet laskelmoidun kaupallista musiikkia. Ei siinä mitään pahaa ole, se kuuluu pelin henkeen. Kaikki ovat tehneet myös huolellisesti tuotettua ja viimeisen päälle hiottua musiikkia - se on kolikon kääntöpuoli. Jotkut saavat kicksejä "aidosta ja rehellisestä rockista", eli taatusti epäkaupallisesta ja usein myös epävireisestä kellarirokista. Siitä vaan, sanoi Tsaikovski.

Lue lisää

ei ole tehnyt kaupallista musiikkia, ikinä! Se, että Prince oli yksi 80-luvun suurimpia menestystarinoita ei tarkoita sitä että hän olisi ollut kaupallinen. Menestys ei välttämättä tarkoita että artisti/bändi olisi kaupallinen.

jjjjjj kirjoitti:

ei ole tehnyt kaupallista musiikkia, ikinä! Se, että Prince oli yksi 80-luvun suurimpia menestystarinoita ei tarkoita sitä että hän olisi ollut kaupallinen. Menestys ei välttämättä tarkoita että artisti/bändi olisi kaupallinen.

Lue lisää

Mitä kaupallisuus sitten tarkoittaa sinun mielestäsi? Eikö kaikki populaarimusiikki ole kaupallista jo ihan määritelmänomaisesti?

Daddy Pop kirjoitti:

Mitä kaupallisuus sitten tarkoittaa sinun mielestäsi? Eikö kaikki populaarimusiikki ole kaupallista jo ihan määritelmänomaisesti?

Kaupallinen artisti on mun mielestä artisti joka pyrkii menestykseen. Joka saattaa tehdä jonkun ratkaisun sen mukaan mikä myy, ei sen mikä taiteen kannalta olisi paras vaihtoehto. Epäkaupallinen artisti tekee taidettaan omilla ehdoillaan, välittämättä siitä kuinka hyvin se myy. Kuuntelen paljon myös noiden määritelimien mukaan kaupallisia artisteja, sillä on olemassa tietenkin myös kaupallista hyvää musaa.

jjjjjj kirjoitti:

Kaupallinen artisti on mun mielestä artisti joka pyrkii menestykseen. Joka saattaa tehdä jonkun ratkaisun sen mukaan mikä myy, ei sen mikä taiteen kannalta olisi paras vaihtoehto. Epäkaupallinen artisti tekee taidettaan omilla ehdoillaan, välittämättä siitä kuinka hyvin se myy. Kuuntelen paljon myös noiden määritelimien mukaan kaupallisia artisteja, sillä on olemassa tietenkin myös kaupallista hyvää musaa.

Lue lisää

Onhan Prince toki tehnyt levyjä joiden päämäärä ei ole voinut olla kaupallinen menestys - esim. neljä vartin mittaista instrumentaalijammailua sisältävä fuusiojazzlevy N.E.W.S. tuskin oli edes Princen itsensä mielestä todennäköinen top 10 -hitti - mutta myös levyjä joilla on aivan yhtä selvästi pyritty (ja yleensä myös päästy) suureen kaupalliseen menestykseen - esim. 1999, Purple Rain ja Musicology. Mielenkiintoista kyllä nämä laskelmoiduimmat tuotteet ovat myös usein paremmasta päästä. Eikä Prince ole tässä suhteessa ainoa. Myös David Bowien läpimurtolevy The rise and fall of Ziggy Stardust and the spiders from Mars oli tarkoitettukin läpimurtolevyksi, mutta oli uran huippukohta myös taiteellisesti.

Kyllähän nämä kaikki mustat supertähdet jotka tekee vaihtokauppaa valkoisten rokkareitten kanssa ja popittavat musiikkiaan laajemman yleisön tavoittamiseksi tekevät sitä myös rahasta. Prince on varmasti aito taiteilija, samoin Michael Jackson, mutta kumpikin on myös läpeensä kaupallinen. Siinä mielesssä olet varmaan oikeassa että ei kumpikaan näistä herroista ole niin laskelmoitu tuote kuin esim. alusta asti valkoiselle pop-yleisölle suunnattu Whitney Houston.

Daddy Pop kirjoitti:

Onhan Prince toki tehnyt levyjä joiden päämäärä ei ole voinut olla kaupallinen menestys - esim. neljä vartin mittaista instrumentaalijammailua sisältävä fuusiojazzlevy N.E.W.S. tuskin oli edes Princen itsensä mielestä todennäköinen top 10 -hitti - mutta myös levyjä joilla on aivan yhtä selvästi pyritty (ja yleensä myös päästy) suureen kaupalliseen menestykseen - esim. 1999, Purple Rain ja Musicology. Mielenkiintoista kyllä nämä laskelmoiduimmat tuotteet ovat myös usein paremmasta päästä. Eikä Prince ole tässä suhteessa ainoa. Myös David Bowien läpimurtolevy The rise and fall of Ziggy Stardust and the spiders from Mars oli tarkoitettukin läpimurtolevyksi, mutta oli uran huippukohta myös taiteellisesti.

Kyllähän nämä kaikki mustat supertähdet jotka tekee vaihtokauppaa valkoisten rokkareitten kanssa ja popittavat musiikkiaan laajemman yleisön tavoittamiseksi tekevät sitä myös rahasta. Prince on varmasti aito taiteilija, samoin Michael Jackson, mutta kumpikin on myös läpeensä kaupallinen. Siinä mielesssä olet varmaan oikeassa että ei kumpikaan näistä herroista ole niin laskelmoitu tuote kuin esim. alusta asti valkoiselle pop-yleisölle suunnattu Whitney Houston.

Lue lisää

Edelleenkään se, jos levyä myydään valtavasti, ei tarkoita että kyseessä olisi kaupallinen tuote.

jjjjjj kirjoitti:

Edelleenkään se, jos levyä myydään valtavasti, ei tarkoita että kyseessä olisi kaupallinen tuote.

oli jonkin verran pehmeämpi kuin suorasukaiset Dirty Mind ja Controversy - Prince selvästikin halusi tehdä vaihteeksi biisejä joita joku uskaltaa soittaa radiossa. Purple Rain esitteli Princen kapinallisena kitarasankarina, ja tällainen hahmo puree hyvin myös valkoiseen yleisöön. Ja Musicologyn myötä Prince palasi isolle levy-yhtiölle, ja kuinka ollakaan myös listojen huipulle. Kyllä nämä kaikki ovat olleet myös onnistuneita taktisia vetoja.

platat vai oletko muualla kuullut Historyt tynnä muut??

kaikki Michaelin kirjoitti:

platat vai oletko muualla kuullut Historyt tynnä muut??

Thriller on vinyylinä, eka CD jonka ostin oli HIStory, toinen Invincible ja tarjoushintaan hommasin sitten myös albumit Off the Wall, Bad, Dangerous ja Blood on the Dance Floor. Number ones -kokoelmaa mulla ei ole mutta sen ainokaisen uuden biisin siltä olen kyllä kuullut.

Olen samaa mieltä monesta jutusta. Se, että ei diggaa HIStorysta tai Vincestä ei tee kenestäkään huonompaa Jackson-diggaria, ei myöskään se, jos Off The Wall tai Thriller ei niin kolahda. Minusta Jacksonin levyt ovat HIStorysta saakka olleet enemmän tai vähemmän hataralla pohjalla, muutamista hyvistä kappaleista (Stranger In Moscow, Earth Song, You Rock My World)huolimatta. Etenkin Invincible on surullinen otos Jackon 10 vuoden alamäestä. Off The Wall, Thriller, Bad ja Dangerous sisältävät kaikki omat killerinsä. Nuo neljä plattaa ovat Jackon-kokoelmien lähtökohta, niitä seuranneilta poimitaan usein 1, jos sitäkään kappaletta. Kriittisyys on yksi fanin tärkeimmistä piirteistä minusta: se, että fanius on rehellisellä pohjalla: uskaltaa myöntää jonkun platan olevan yksinkertaisesti surkea. Tietenkin jos kaikki platat kolisee ja iskee, niin sitäkään ei tarvitse peittää. Lähes jokaisen pitkän linjan artistin discografiaan mahtuu muutama hirvitys, yhtäkään yli 20 vuotta levyttänyttä tästä poikkeavaa artistia/bändiä ei tule mieleen.
Mitä myyntilukuihin tulee, on Dange Thrillerin jälkein kaupatuin Jackson-levy. Sitten Bad, Off The Wall, HIStory, Invincible, Blood On The Dancefloor ja lapsilevyt. Tosin voi olla että Bad on mennyt yli Dangen, se että Dange on toisiksi myydyin, on aikas vanha tieto. Tiiähäntä, whatever.

maxico kirjoitti:

Olen samaa mieltä monesta jutusta. Se, että ei diggaa HIStorysta tai Vincestä ei tee kenestäkään huonompaa Jackson-diggaria, ei myöskään se, jos Off The Wall tai Thriller ei niin kolahda. Minusta Jacksonin levyt ovat HIStorysta saakka olleet enemmän tai vähemmän hataralla pohjalla, muutamista hyvistä kappaleista (Stranger In Moscow, Earth Song, You Rock My World)huolimatta. Etenkin Invincible on surullinen otos Jackon 10 vuoden alamäestä. Off The Wall, Thriller, Bad ja Dangerous sisältävät kaikki omat killerinsä. Nuo neljä plattaa ovat Jackon-kokoelmien lähtökohta, niitä seuranneilta poimitaan usein 1, jos sitäkään kappaletta. Kriittisyys on yksi fanin tärkeimmistä piirteistä minusta: se, että fanius on rehellisellä pohjalla: uskaltaa myöntää jonkun platan olevan yksinkertaisesti surkea. Tietenkin jos kaikki platat kolisee ja iskee, niin sitäkään ei tarvitse peittää. Lähes jokaisen pitkän linjan artistin discografiaan mahtuu muutama hirvitys, yhtäkään yli 20 vuotta levyttänyttä tästä poikkeavaa artistia/bändiä ei tule mieleen.
Mitä myyntilukuihin tulee, on Dange Thrillerin jälkein kaupatuin Jackson-levy. Sitten Bad, Off The Wall, HIStory, Invincible, Blood On The Dancefloor ja lapsilevyt. Tosin voi olla että Bad on mennyt yli Dangen, se että Dange on toisiksi myydyin, on aikas vanha tieto. Tiiähäntä, whatever.

Lue lisää

on niin vialla? Vähän perusteluja, maxico! Ne ovat minun lempparini ja Bad. Sen sijaa Off The Wallista ne tykkää.

miiaa kirjoitti:

on niin vialla? Vähän perusteluja, maxico! Ne ovat minun lempparini ja Bad. Sen sijaa Off The Wallista ne tykkää.

mutta kertaus on opintojen täti.
HIStory tuntuu vähän väkisin väännetyltä levyltä, ainakin osittain. Scream ja They Don´t Care Abaut Us ovat ok-biisejä, mutta monet muut jytke-biisit levyllä tuntuvat vain Dangeroussin kertailulta. Tabloid Junkie on hyvä biisi, Earth Song mainio ja Stranger In Moscow loistava. You Are Not Alone on tosiaan aika imelä, mutta sävellyksenä se on hyvä balladi. Money voi soundeiltaan tai teksteiltään olla hyvä, ja Jackon haamuraidat ovat siistit, mutta se muuten se on aika heikko yritelmä. Beatles-coveri Come Together ei toimi lainkaan. Alkuperisen biisin taika oli hidas tempo, vanhojen soittimien mystiseen soitantaan perustunva sovitus ja Johnin laulanta. Muodikkaisiin R´n B-biitteihin puettuna kappale on vaisu, ja suoraan sanottuna Jackson ei vedä sitä hyvin. Smilekaan ei oikein toimi mulle. Stranger In Moscow on mahtava biisi, ehkä yksi Jacksonin parhaita. Sen toivoisi löytyvän kaikilta MJ-kokoelmilta, jolta se voi löytyä(siis kokoelmilta jotka on julkaistu kappaleen julkaisun siis HIStoryn jälkeen)
Blood On The Dancefloor ei kolahda kappaleena, ei myöskään Morphine, joka on musta aika falski veto. Ja remixejä mä vihaan koko sydämmestäni kappaletyyppinä, olivat ne sitten Jackon tai muiden.
Vincellä on mainio You Rock My World, ja pari ok-biisiä, muuten mennään täyteraitaosiolla.
Ääh, tylsää toistella samaa. Mielipidekysymyksiä, jotkut tykkää, jotkut ei. Kaikki on subjektiivista.

maxico kirjoitti:

mutta kertaus on opintojen täti.
HIStory tuntuu vähän väkisin väännetyltä levyltä, ainakin osittain. Scream ja They Don´t Care Abaut Us ovat ok-biisejä, mutta monet muut jytke-biisit levyllä tuntuvat vain Dangeroussin kertailulta. Tabloid Junkie on hyvä biisi, Earth Song mainio ja Stranger In Moscow loistava. You Are Not Alone on tosiaan aika imelä, mutta sävellyksenä se on hyvä balladi. Money voi soundeiltaan tai teksteiltään olla hyvä, ja Jackon haamuraidat ovat siistit, mutta se muuten se on aika heikko yritelmä. Beatles-coveri Come Together ei toimi lainkaan. Alkuperisen biisin taika oli hidas tempo, vanhojen soittimien mystiseen soitantaan perustunva sovitus ja Johnin laulanta. Muodikkaisiin R´n B-biitteihin puettuna kappale on vaisu, ja suoraan sanottuna Jackson ei vedä sitä hyvin. Smilekaan ei oikein toimi mulle. Stranger In Moscow on mahtava biisi, ehkä yksi Jacksonin parhaita. Sen toivoisi löytyvän kaikilta MJ-kokoelmilta, jolta se voi löytyä(siis kokoelmilta jotka on julkaistu kappaleen julkaisun siis HIStoryn jälkeen)
Blood On The Dancefloor ei kolahda kappaleena, ei myöskään Morphine, joka on musta aika falski veto. Ja remixejä mä vihaan koko sydämmestäni kappaletyyppinä, olivat ne sitten Jackon tai muiden.
Vincellä on mainio You Rock My World, ja pari ok-biisiä, muuten mennään täyteraitaosiolla.
Ääh, tylsää toistella samaa. Mielipidekysymyksiä, jotkut tykkää, jotkut ei. Kaikki on subjektiivista.

Lue lisää

hahaahahahah!

mattimöö kirjoitti:

hahaahahahah!

Aika usein joutuu lukemaan tollasia kommentteja. Jacksonin musaa koskevat, asialliset kritiikit ovat tervetulleita, mutta tollanen pelleily ei.

maxico kirjoitti:

Aika usein joutuu lukemaan tollasia kommentteja. Jacksonin musaa koskevat, asialliset kritiikit ovat tervetulleita, mutta tollanen pelleily ei.

"HIStory tuntuu vähän väkisin väännetyltä levyltä, ainakin osittain."

Niin se tavallaan olikin.

Alunperin HIstoryn piti olla yksilevyinen kokoelmajulkaisu jossa olisi ollut vain muutama uusi biisi.
Lopulta päätettiin pistää markkinoille tuplalevy jossa kokonainen levyllinen uusia biisejä, joista monet olivat muuten ns. ylijäämäkamaa Dangerous-levyn levytyssessioista.
Jotkut HIStory levyn biiseistä ovat mestariteoksia (Stranger in moscow)
Jotkut taas käsittämätöntä huttua (little susie)
Kokonaisuudessaan levy on epätasainen

Blood on the danceflooria minä en edes täysin miellä Jacksonin muiden levyjen joukkoon, johtuen levyn remixeistä jotka itsessään ovat ihan hyviä, mutta eivät ole ollenkaan Jacksonin tai hänen tuottajiensa käsialaa.
Levyn ainoat "uudet" biisitkin taitavat kaikki olla vanhempien levyjen ylijäämäkamaa.
Levystä paistaa läpi rahastus.

Invincible ei ole edes samassa stratosfäärissä Jacksonin kultavuosien tuotannon kanssa.
Levyllinen ylituotettuja keskinkertaisia sävellyksiä ei sytytä.
Levyn kansikuvakin ja ulkonäkö oli uskomattoman tylsää. Kauas ollaan tultu Thriller ja Dangerous-levyjen kansitaiteista.

Toivottavasti Jackson pistää taiteelliset voimansa nyt käyttöön ja tekee OIKEASTI hyvän levyn tulevaisuudessa.

Musiikkimaailmalle Michael Jacksonilla ei ole enää mitään todistettavaa, muusikkona ja mediahenkilönä Michael Jackson on saavuttanut jo kaiken mahdolisen mitä voi saavuttaa.

Toivottavasti MJ ei ole menettänyt "kosketustaan".

dvx kirjoitti:

"HIStory tuntuu vähän väkisin väännetyltä levyltä, ainakin osittain."

Niin se tavallaan olikin.

Alunperin HIstoryn piti olla yksilevyinen kokoelmajulkaisu jossa olisi ollut vain muutama uusi biisi.
Lopulta päätettiin pistää markkinoille tuplalevy jossa kokonainen levyllinen uusia biisejä, joista monet olivat muuten ns. ylijäämäkamaa Dangerous-levyn levytyssessioista.
Jotkut HIStory levyn biiseistä ovat mestariteoksia (Stranger in moscow)
Jotkut taas käsittämätöntä huttua (little susie)
Kokonaisuudessaan levy on epätasainen

Blood on the danceflooria minä en edes täysin miellä Jacksonin muiden levyjen joukkoon, johtuen levyn remixeistä jotka itsessään ovat ihan hyviä, mutta eivät ole ollenkaan Jacksonin tai hänen tuottajiensa käsialaa.
Levyn ainoat "uudet" biisitkin taitavat kaikki olla vanhempien levyjen ylijäämäkamaa.
Levystä paistaa läpi rahastus.

Invincible ei ole edes samassa stratosfäärissä Jacksonin kultavuosien tuotannon kanssa.
Levyllinen ylituotettuja keskinkertaisia sävellyksiä ei sytytä.
Levyn kansikuvakin ja ulkonäkö oli uskomattoman tylsää. Kauas ollaan tultu Thriller ja Dangerous-levyjen kansitaiteista.

Toivottavasti Jackson pistää taiteelliset voimansa nyt käyttöön ja tekee OIKEASTI hyvän levyn tulevaisuudessa.

Musiikkimaailmalle Michael Jacksonilla ei ole enää mitään todistettavaa, muusikkona ja mediahenkilönä Michael Jackson on saavuttanut jo kaiken mahdolisen mitä voi saavuttaa.

Toivottavasti MJ ei ole menettänyt "kosketustaan".

Lue lisää

Joskin tuntuu että näin pääsi käymään jo ton viime platan kanssa. Olin samaa mieltä monista jutuista niinkuin on voinut viesteistänikin päätellä. Mutta mikä mahtaakaan olla dvx:n lempiplatta?

maxico kirjoitti:

Joskin tuntuu että näin pääsi käymään jo ton viime platan kanssa. Olin samaa mieltä monista jutuista niinkuin on voinut viesteistänikin päätellä. Mutta mikä mahtaakaan olla dvx:n lempiplatta?

Lue lisää

kuten keskustelun avaajan, maxiconkin mielestä paras. Discoa, soulia ja poppia svengaavassa, groovaavassa paketissa. Parhaat kappaleet ovat nimiraita, Burn This Disco Out, Rock With You ja songwriter-Jackon ensimmäinen mahtava näyte Don´t Stop `til You Get Enough. Myös loppulevyn soul-balladit toimivat. Thriller saattaa huippukohtiensa osalta olla Wallia parempi levy, mutta verratkaapas pienempiä hittejä ja albumiraitoja: Off The Wallissa on paljon enemmän potkua ja meininkiä. Thriller on mun listalla kakkosena, sitten Dangerous, sitten HIStory, sitten Bad, sitten samalla viivalla kaksi tuoreempaa julkaisua, Blood On The Dancefloor ja Vince. Dangeroussin kappaleissa on potkua etenkin Jamissa ja Remamber The Timessa. Onkos se siis ihan fakta että HIStoryn materiaali on suoraan Dangen jäämistöä vai sellainen "siltä se kuullostaa"-tyyppinen arvelu?

on minun kirjoitti:

kuten keskustelun avaajan, maxiconkin mielestä paras. Discoa, soulia ja poppia svengaavassa, groovaavassa paketissa. Parhaat kappaleet ovat nimiraita, Burn This Disco Out, Rock With You ja songwriter-Jackon ensimmäinen mahtava näyte Don´t Stop `til You Get Enough. Myös loppulevyn soul-balladit toimivat. Thriller saattaa huippukohtiensa osalta olla Wallia parempi levy, mutta verratkaapas pienempiä hittejä ja albumiraitoja: Off The Wallissa on paljon enemmän potkua ja meininkiä. Thriller on mun listalla kakkosena, sitten Dangerous, sitten HIStory, sitten Bad, sitten samalla viivalla kaksi tuoreempaa julkaisua, Blood On The Dancefloor ja Vince. Dangeroussin kappaleissa on potkua etenkin Jamissa ja Remamber The Timessa. Onkos se siis ihan fakta että HIStoryn materiaali on suoraan Dangen jäämistöä vai sellainen "siltä se kuullostaa"-tyyppinen arvelu?

Lue lisää

Esim. dvx:n ja Smellyn lemppariplatta on vieläv tietämättömissämme. Ja monie muiden, siispä tulkaa ihmeessä kertomaan. Kenties saadaa keskusteluakin aikaan.

maxico kirjoitti:

Esim. dvx:n ja Smellyn lemppariplatta on vieläv tietämättömissämme. Ja monie muiden, siispä tulkaa ihmeessä kertomaan. Kenties saadaa keskusteluakin aikaan.

..liberian girl ole vastannut.. :)

syynsä että Thriller ja Off The Wall ovat arvostettuja albumeita, ja muut eivät.

on kyllä kirjoitti:

syynsä että Thriller ja Off The Wall ovat arvostettuja albumeita, ja muut eivät.

noin nyt on ihan pölöö sanoo... ihan sairaan monet arvostaa sen KAIKKIA levyjä.

minä vaa kirjoitti:

noin nyt on ihan pölöö sanoo... ihan sairaan monet arvostaa sen KAIKKIA levyjä.

on syynsä että OTW ja Thriller löytyvät lähes poikkeuksetta virallisilta maailman parhaat levyt-top-500-listoilta, ja muut eivät. Toki nyt 15-vuotiaat diggaavat enemmän Badia ja siitä eteenpäin ilmestyneitä levyjä, mutta kyllä ne vanhat klassikot hakkaavat 10-0 kaikki Danget ja BOTDF:t. Esim. Vince on todellinen floppi.

että sille kirjoitti:

on syynsä että OTW ja Thriller löytyvät lähes poikkeuksetta virallisilta maailman parhaat levyt-top-500-listoilta, ja muut eivät. Toki nyt 15-vuotiaat diggaavat enemmän Badia ja siitä eteenpäin ilmestyneitä levyjä, mutta kyllä ne vanhat klassikot hakkaavat 10-0 kaikki Danget ja BOTDF:t. Esim. Vince on todellinen floppi.

Lue lisää

kaikki ne on mahtavia.

3 parasta Michael Jacksonin levyä ovat eittämättä Off The Wall, Thriller ja Bad.

Valinta oli vaikea, mutta päädyin Thrilleriin.

Badilla ja OTW:lla on monia biisejä jotka ovat jopa parempia kuin Thrillerin biisit, mutta samalla noissa levyissä on valitettavasti ns. fillereitä, eli keskiluokkaa huonompia täytebiisejä.

Thriller sen sijaan on täydellinen paketti, ei yhtäkään huonoa biisiä mielestäni, suurin osa levyn biiseistä on jopa julkaistu sinkkuna.

Kyseinen levy on parasta mitä Michael Jackson ja Quincy Jones ovat tuottaneet.

Olen lukenut, että Michael oli tyytyväinen Off The Wall-levyyn, mutta taas pettynyt levyn saamaan "vain" yhteen Grammyyn.
MJ oli entistäkin motivoitunempi seuraavan levyn tekoon, joka sitten räjäyttikin pankin.

Thriller on samalla keikkien aikojen menestynein ja myydyin albumi, joka samalla teki Michael Jacksonista maailmanlaajuisen tähden, enää hän ei ollut entinen lapsitähti, Hän oli saavuttanut itsenäisyyden perheestään.

Thrilleristä voisi kirjoittaa vielä vaikka kuinka, mutta tuossa tuli lyhyesti syyt, minkä takia tämä on lempialbumini Michael Jacksonilta.

90-luvun tuotannosta sen verran, että Dangerous on myös loistava albumi, vaikka onkin hieman sillisalaattia verrattuna aiempiin levyihin.
80-luvun soundista on kuitenkin päästy eroon.

HIStory levyllä on muutamia loistavia biisejä, ja samalla myös pohjattoman huonoja veisuja.

Tämän jälkeen Michael Jackson onkin julkaissut vain 2 albumia jotka eivät vedä vertoja aiemmille tuotannoille.

80-luku oli Michael Jacksonin kulta-aikaa.

dvx kirjoitti:

3 parasta Michael Jacksonin levyä ovat eittämättä Off The Wall, Thriller ja Bad.

Valinta oli vaikea, mutta päädyin Thrilleriin.

Badilla ja OTW:lla on monia biisejä jotka ovat jopa parempia kuin Thrillerin biisit, mutta samalla noissa levyissä on valitettavasti ns. fillereitä, eli keskiluokkaa huonompia täytebiisejä.

Thriller sen sijaan on täydellinen paketti, ei yhtäkään huonoa biisiä mielestäni, suurin osa levyn biiseistä on jopa julkaistu sinkkuna.

Kyseinen levy on parasta mitä Michael Jackson ja Quincy Jones ovat tuottaneet.

Olen lukenut, että Michael oli tyytyväinen Off The Wall-levyyn, mutta taas pettynyt levyn saamaan "vain" yhteen Grammyyn.
MJ oli entistäkin motivoitunempi seuraavan levyn tekoon, joka sitten räjäyttikin pankin.

Thriller on samalla keikkien aikojen menestynein ja myydyin albumi, joka samalla teki Michael Jacksonista maailmanlaajuisen tähden, enää hän ei ollut entinen lapsitähti, Hän oli saavuttanut itsenäisyyden perheestään.

Thrilleristä voisi kirjoittaa vielä vaikka kuinka, mutta tuossa tuli lyhyesti syyt, minkä takia tämä on lempialbumini Michael Jacksonilta.

90-luvun tuotannosta sen verran, että Dangerous on myös loistava albumi, vaikka onkin hieman sillisalaattia verrattuna aiempiin levyihin.
80-luvun soundista on kuitenkin päästy eroon.

HIStory levyllä on muutamia loistavia biisejä, ja samalla myös pohjattoman huonoja veisuja.

Tämän jälkeen Michael Jackson onkin julkaissut vain 2 albumia jotka eivät vedä vertoja aiemmille tuotannoille.

80-luku oli Michael Jacksonin kulta-aikaa.

Lue lisää

"80-luku oli Michael Jacksonin kulta-aikaa"
Aivan. Vaikka henk.koht lempialbumini on 1979 ilmestynyt Off The Wall, ovat parhaat yksittäiset kappaleet Thriller-Bad eli kasariajalta, ja esiintyjänä/laulajana/lauluntekijänä/viihdyttäjänä Jacko oli yksinkertaisesti kovimmillaan juuri tuolloin. Badin jälkeen Jackson on yksin kirjoittanut vain muutaman loistavan kappaleen. Monet mahtavat biisit kuten In The Closet ja Remamber The Time ovat Miihkaelin ja parin muun yhdessä kirjoittamia. Invinblellä tämä tilanne on maksimaalisesti kuultavissa; pahimmillaan yhtä levyn kappaletta on ollut kirjoittamassa 7 eri laulunkirjoittajaa/tuottajaa, joka on lähtökohtaisesti jo huono homma. "Liian monta kokkia.."-miten se meni?
Onhan kaikkia Jacksonin albumeita ollut tekemässä todella iso porukka laulunkirjoittajia, muusikoita, tuottajia ja muuta väkeä, mutta Vince ei oikeen edes kuullosta Jacksonin albumilta, niinkuin jossain määrin ei tuo Blood On The Dancefloor-remix-plattakaan. Hahmottomia levyjä.

En sanoisi että Off The Wallilla on täyteraitoja, mutta mielipidekysymys se kai on.
Dangeroussista saakka niitä on ollut musta aikalaiset kasat per platta.

maxico kirjoitti:

"80-luku oli Michael Jacksonin kulta-aikaa"
Aivan. Vaikka henk.koht lempialbumini on 1979 ilmestynyt Off The Wall, ovat parhaat yksittäiset kappaleet Thriller-Bad eli kasariajalta, ja esiintyjänä/laulajana/lauluntekijänä/viihdyttäjänä Jacko oli yksinkertaisesti kovimmillaan juuri tuolloin. Badin jälkeen Jackson on yksin kirjoittanut vain muutaman loistavan kappaleen. Monet mahtavat biisit kuten In The Closet ja Remamber The Time ovat Miihkaelin ja parin muun yhdessä kirjoittamia. Invinblellä tämä tilanne on maksimaalisesti kuultavissa; pahimmillaan yhtä levyn kappaletta on ollut kirjoittamassa 7 eri laulunkirjoittajaa/tuottajaa, joka on lähtökohtaisesti jo huono homma. "Liian monta kokkia.."-miten se meni?
Onhan kaikkia Jacksonin albumeita ollut tekemässä todella iso porukka laulunkirjoittajia, muusikoita, tuottajia ja muuta väkeä, mutta Vince ei oikeen edes kuullosta Jacksonin albumilta, niinkuin jossain määrin ei tuo Blood On The Dancefloor-remix-plattakaan. Hahmottomia levyjä.

En sanoisi että Off The Wallilla on täyteraitoja, mutta mielipidekysymys se kai on.
Dangeroussista saakka niitä on ollut musta aikalaiset kasat per platta.

Lue lisää

parasta ikaa, ja uskon et monet on samaa mieltä täällä.

dvx kirjoitti:

3 parasta Michael Jacksonin levyä ovat eittämättä Off The Wall, Thriller ja Bad.

Valinta oli vaikea, mutta päädyin Thrilleriin.

Badilla ja OTW:lla on monia biisejä jotka ovat jopa parempia kuin Thrillerin biisit, mutta samalla noissa levyissä on valitettavasti ns. fillereitä, eli keskiluokkaa huonompia täytebiisejä.

Thriller sen sijaan on täydellinen paketti, ei yhtäkään huonoa biisiä mielestäni, suurin osa levyn biiseistä on jopa julkaistu sinkkuna.

Kyseinen levy on parasta mitä Michael Jackson ja Quincy Jones ovat tuottaneet.

Olen lukenut, että Michael oli tyytyväinen Off The Wall-levyyn, mutta taas pettynyt levyn saamaan "vain" yhteen Grammyyn.
MJ oli entistäkin motivoitunempi seuraavan levyn tekoon, joka sitten räjäyttikin pankin.

Thriller on samalla keikkien aikojen menestynein ja myydyin albumi, joka samalla teki Michael Jacksonista maailmanlaajuisen tähden, enää hän ei ollut entinen lapsitähti, Hän oli saavuttanut itsenäisyyden perheestään.

Thrilleristä voisi kirjoittaa vielä vaikka kuinka, mutta tuossa tuli lyhyesti syyt, minkä takia tämä on lempialbumini Michael Jacksonilta.

90-luvun tuotannosta sen verran, että Dangerous on myös loistava albumi, vaikka onkin hieman sillisalaattia verrattuna aiempiin levyihin.
80-luvun soundista on kuitenkin päästy eroon.

HIStory levyllä on muutamia loistavia biisejä, ja samalla myös pohjattoman huonoja veisuja.

Tämän jälkeen Michael Jackson onkin julkaissut vain 2 albumia jotka eivät vedä vertoja aiemmille tuotannoille.

80-luku oli Michael Jacksonin kulta-aikaa.

Lue lisää

on musta sikäli jännä levy, että se alkuun todella irrottautuu 1980-luvusta - 6 ensimmäistä biisiä ja nimikappale ovat selvästi aggressivisempaa r&b:tä kuin mitä Michael teki 80-luvulla, hyvin Prince-vaikutteista, mikä minusta tietenkin on nasta juttu ;) Mutta sitten mukana on myös selvästi 80-lukulaisia biisejä, kuten Black or white, ja perinteistä amerikkalaisviihdettä, kuten Heal the World. Osa niistäkin kyllä toimii, mutta ei kaikki.

Daddy Pop kirjoitti:

on musta sikäli jännä levy, että se alkuun todella irrottautuu 1980-luvusta - 6 ensimmäistä biisiä ja nimikappale ovat selvästi aggressivisempaa r&b:tä kuin mitä Michael teki 80-luvulla, hyvin Prince-vaikutteista, mikä minusta tietenkin on nasta juttu ;) Mutta sitten mukana on myös selvästi 80-lukulaisia biisejä, kuten Black or white, ja perinteistä amerikkalaisviihdettä, kuten Heal the World. Osa niistäkin kyllä toimii, mutta ei kaikki.

Lue lisää

Alkuun soundaa nimenomaan ysäriltä. Mutta Heal The World, Black or White, Who Is It.. ovat taas kasarin kertailua. Dangerous on sillisalaatti, josta löytyy loistavaa ja karmeaa kamaa.. Etunenässä Remamber The Time ja In The Closet ovat loistavia kappaleita!

maxico kirjoitti:

Alkuun soundaa nimenomaan ysäriltä. Mutta Heal The World, Black or White, Who Is It.. ovat taas kasarin kertailua. Dangerous on sillisalaatti, josta löytyy loistavaa ja karmeaa kamaa.. Etunenässä Remamber The Time ja In The Closet ovat loistavia kappaleita!

Lue lisää

Princeltä, Daddy Pop??

Jackson kuulostaa kirjoitti:

Princeltä, Daddy Pop??

kuulostaa Princeltä, eli Dangerous-levyn kappaleet Jam, Why you wanna trip on me, In the closet, She drives me wild, Remember the time, Can't let her get away ja Dangerous. Niissä kuuluu 90-luvun alun diskokulttuuri, ja ne on ennen kaikkea ajateltu tanssittavaksi. MJ myös laulaa aggressiivisemmin näissä biiseissä kuin 80-luvulla. Rytmit ovat metallisia, tuhteja ja itsevarmoja. Etenkin "Why you wanna trip on me" tuo mieleen Princen biisin "Kiss" (vertaa vaikka komppikitaraa näissä biiseissä!)

Daddy Pop kirjoitti:

kuulostaa Princeltä, eli Dangerous-levyn kappaleet Jam, Why you wanna trip on me, In the closet, She drives me wild, Remember the time, Can't let her get away ja Dangerous. Niissä kuuluu 90-luvun alun diskokulttuuri, ja ne on ennen kaikkea ajateltu tanssittavaksi. MJ myös laulaa aggressiivisemmin näissä biiseissä kuin 80-luvulla. Rytmit ovat metallisia, tuhteja ja itsevarmoja. Etenkin "Why you wanna trip on me" tuo mieleen Princen biisin "Kiss" (vertaa vaikka komppikitaraa näissä biiseissä!)

Lue lisää

Tulkaa nyt ihmeessä kertomaan lempilevynne Jacksonilta jos ette ole sitä vielä tehneet.

maxico kirjoitti:

Tulkaa nyt ihmeessä kertomaan lempilevynne Jacksonilta jos ette ole sitä vielä tehneet.

ovat kaikilla alueilla parempia levyjä kuin Bad, Dangerous jne. Ensinnä mainitun Off The Wallin groovaava disco ja korvia hemmotteleva soul yhdistettynä pop-mausteisiin tekivät Jacksonista vakavasti otettavan soolo-artisin ja jälkimäinen, popimpaan suuntaan lähtenyt, laskelmoitu mutta mestarillinen, Thriller räjäytti potin kansainvälisesti. Quincy Jonesin tuottajakyvyt ovat viiskytprosenttisesti näiden mestariteoksien takana. Hänen roolinsa oli noissa levytyssessioissa aivan valtava, samoin tietenkin Michael Jacksonin, Rob Tembertonin ja huippu-studiomuusikoidenkin. Hatuu

Bad ja Dangerous-levyt sisältävät tehokkaita hittejä, todella mahtavia, mutta eivät nuo levyt jää sillä tavalla historiaan. Puhummattakaan uusista. Mutta nämä ovat siis vain minun mielipiteitäni. Thrillerin jälkeen ilmestyneiden albumeiden fanit voivat säästää vihansa, en halua pahaa:)