Olin kuvaamassa tyypillisessä konserttitilanteessa: pimeä katsomo, josta kirkkaasti valaistulle lavalle matkaa n. 20 m. Kuvasin Panasonicin DMC-FZ7-kalustolla käyttäen etsintä tukien samalla kameran kasvoihini. Kameran näyttö tietysti pimennettynä. Tauolla eräs anonyymi konserttivieras ihmetteli, että "mistä sä tiedät tuleeko hyviä kuvia, kun tuossa etsimen kennossa on vain niin ja niin paljon pikseleitä?"
Onko pikseli-ihannoinnissa menty jo niin pitkälle, että kuvanlaatukin pitäisi näkyä jo kameran näytöllä - etsimestä nyt puhumattakaan? :D
Ainakin minä - kuten valokuvaajista 100% - käyttää etsintä tosiaankin vain etsimiseen ja raaka-rajaukseen.
Onko pikseli-ihannoinnissa menty jo niin pitkälle, että kuvanlaatukin pitäisi näkyä jo kameran näytöllä - etsimestä nyt puhumattakaan? :D
Ainakin minä - kuten valokuvaajista 100% - käyttää etsintä tosiaankin vain etsimiseen ja raaka-rajaukseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tee noin. Harrastelijat ehkä.
Kyllähän tälläkin palstalla puhutaan vain kennoista. Unohtaen optiikan merkityksen. En ole juurikaan nähnyt keskustelua optiikan laadusta. Kennon kohinasta ja pikseleistä on senkin edestä.
Vanha totuus kuuluu: Huonolla optiikalla ei saa hyvää kuvaa parhaallakaan kameralla.
Tämä pitää paikkansa vielä digikamerojenkin aikana.
arvioida. Jokainen voi päätellä jotain heti kennon koosta, megapikseli luvuista ja kennon valmistajasta. Optiikasta on suoralta kädeltä vaikea mennä sanomaan mitään. Nykyisinhän ei enää nopeita laadukkaita linssejä kameroissa nähdä, kiitos megapikselikisan ja kuluttajien. Tärkeämpää on saada kuusinkertainen zoomi ja muuta roskaa. Laadukkaita laajakulmia ei ole ja tällä hetkellä ainut valmistaja jolta löytyy jotain laatua linsseistä on Panasonicin Leica. Jos Panasonic saisi rinnalle vielä laadukkaat kennot niin muut jäisivät jalkoihin. Tämän jälkeen tulee Sonyn Carl Zeiss eli kohtalaisen surkea mallisto on tällä hetkellä Canonilla ja Nikonilla pokkari puolella(korostan, että nyt emme puhu järkkäreistä). Naurettavaa tässä on myös se, että niin laadukasta linssiä ei markkinoilla tällä hetkellä ole, joka pystyisi hyödyntämään 10 megapikselin mahdollisuudet. Kukaan ei siis tarvitse niin paljoa pikseleitä ja kameroiden arvo on vuosien aikana tullut alaspäin. Ennen yhden kameran linssi saattoi maksaa enemmän kuin tänä päivänä koko paska kamera kaikkine naamantunnistuksineen ym. Katteet on kohillaan ja valmistajat takovat rahaa, mutta laatu on tullut alaspäin.
10 megapikseliä ja 5 sentin kolikon kokoinen muovilinssi. Zoom on tietysti digitaalinen ja ainakin 10X... Salamana toimii "valkoinen" led...
Mihin tämä maailma on menossa...?
Onneksi allekirjoittaneeltakin löytyy tuo Panasonicin Lumix/Leica.
Etäisyysmittari ja seleenikenno puolitoista kiloa terästä ja saksalainen optiikka, siitä on kunnon kamerat tehty. Niillä on pärjätty ennenkin ja monta kuvaa on esim Seiskassa julkastu mun marsuista ja kissasta aurinkolasit päässä ja kerran tonttulakissa.
Ja oikeat kuvat kehitetään altaissa.
Ei hyvin mene sitten oikeilla kuvilla... Kyllä digikuvaus on tullut ja sysännyt filmit unholaan. Kymmenen vuoden päästä sitä käyttävät enää muutamat fiilistelijät, itsepäiset kävyt ja ns. suurempaa taiteellista arvoa hakevat ihmiset. Hinnat nousevat, tavaran saanti vähenee ja kallistuu.
Heh, Seiskan kuvat... taiteen ja ammattilaisuuden mekka. Meilläkin oli joskus kauan kauan sitten terrieri häkkisen asusteessa siellä, otettu varmaan kertakäyttökameralla.
ei vedä vertoja hopea suolojen ja kemian maagiselle liitolle vielä pitkään aikaan ja mitä tulee taiteelliseen vaikutelmaan on mun undulaatista julkaistu kuva kamera-lehdessä.Ja miks en siirry digiaikaan niin tärkein syy on se aito klik ääni joka oikeasta kamerasta lähtee ja se rekyyli. naisena pidän sitä seksikkäänä
Rekyyli kamerassa :D
mahtavaa. Ja kunnon lataus ääni niinku haulikon latais, KLIK KLIK. RÄPS ja pää siirtyy muutaman senttiä taaksepäin kameran räjäyttäessä salaman ja optiikan kilahtaessa eestaas; RÄTS.