En kerro

morsmaikku77

Mulla on uusi poikaystävä, joka ei tiedä taustaani enkä sitä aio kertoakaan. Mies kehuu mua kauniiksi ja jopa mun ääntäni kauniiksi. Miksi kertoisin? En koe pettäväni tai salaavani mitään oleellista. Lapsia meistä kumpikaan ei halua.

99

3030

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kolmois-S

      Miksi kertoa? Olkaa onnellisia!

    • kertoa...

      mutta huolehdi tarkasti ettette KOSKAAN tapaa ketään sukulaista tai tuttavaa, joka outtaa sinut sulhasellesi. Ihmiset ovat pahansuovia. Ehkäpä juuri siksi että olette onnellisia, joku supattaa sulhasesi korvaan että tiedätkö...

      Itse en pysty mitenkään salaamaan taustaani täydellisesti, joten jos joskus löydän sopivan miehen, joudun jossain vaiheessa kertomaan taustani. Parempi niin, sillä jos hän tämän jälkeen pysyy parisuhteessa, se varmaankin kestää. Mutta jos salaan taustani ja varmasti se paljastuu joskus, niin välit katkeaa siihen paikkaan.

      • morsmaikku77

        Mun sukulaiset ei ikinä outtais mua, ne on kaikki jo ajat sitten sisäistäneet mut naisena.
        Tuttavista en mene takuuseen, mutta niitäkin on yhden käden sormilla, jotka tietää mun historian. Tosin niihin kuuluu mun kaksi bestistä, joihin toistaiseksi kyllä luotan kuin muuriin. Toinen heistä kyllä jo kyseli että oletko kertonut...mä siihen että EN.


    • kyllä

      kerron heti suhteen alussa oman taustani niin ei tule sitten jatkossa mitään ongelmia ja se on minusta reilu peli. Minusta ei kanssa huomaa...luulisin, että jossain vaiheessa kuiteski selviää kumppanille tämä asia.

    • poikaystävä
      • tststs

        No olipa aikamoinen aasinsilta.


      • aasinsilta
        tststs kirjoitti:

        No olipa aikamoinen aasinsilta.

        Aasinsillat ja ohi aiheen sivulauseet ovat tämän palstalle ominaista.
        Tuo aasisilta oli hyvä!


    • mutta...

      Asiassa ei ole oleellista, koetko pettäväsi, vaan miten miehesi asian kokee, kun se hänelle paljastuu. Minun mielestä kertomatta jättäminen on miehen aliarvioimista ja kertoo ettei hän ole sinulle kovin tärkeä ihminen.

    • parhaasta päästä

      No jos tuollainen kusipäisyys on sitten sinun tapasi toteuttaa rehellisesti itseäsi sellaisena kuin olet, olet kyllä ansainnut ihan kaiken sen paskan mitä saat eteesi kun puolisosi saa tietää taustasi.

      Ei millään pahalla mutta olet kyllä kertakaikkisen hukassa siinä mitä parisuhde on. Sinä hyväksikäytät toista ja yrität teatterilla ostaa itsellesi rakkautta. Ilmeisesti oletat että et ole oikeasti parisuhteen arvoinen sellaisena kuin olet. Säälittävää. Näinkö vähän koko prosessista on sulle jäänyt käteen?

      • morsmaikku77

        Mitä ihmeen teatteria se on kun mä olen aidosti oma itseni? Kysyn vaan.


      • etkä ole oma itsesi
        morsmaikku77 kirjoitti:

        Mitä ihmeen teatteria se on kun mä olen aidosti oma itseni? Kysyn vaan.

        Et ole aito etkä oma itsesi jos jätät kertomatta sen, että et ole syntynyt tähän sukupuoleen.


      • morsmaikku77
        etkä ole oma itsesi kirjoitti:

        Et ole aito etkä oma itsesi jos jätät kertomatta sen, että et ole syntynyt tähän sukupuoleen.

        Olen syntynyt tytöksi, mutta kroppa oli jonkin verran pielessä. Sitähän sattuu...


      • Kolmois-S
        etkä ole oma itsesi kirjoitti:

        Et ole aito etkä oma itsesi jos jätät kertomatta sen, että et ole syntynyt tähän sukupuoleen.

        Minä tunnen monta ihmistä, joilla on perinnöllinen taipumus johonkin mielenterveyden ongelmaan, kuten skitsofreniaan. Pitäisikö kertoa että joo viiden vuoden päästä saatan istua lääkejurrissa tylsänä tuolissa ja kuolata rinnoilleni tai sitten ei?


      • virhekorjattu
        etkä ole oma itsesi kirjoitti:

        Et ole aito etkä oma itsesi jos jätät kertomatta sen, että et ole syntynyt tähän sukupuoleen.

        Suomessa ei ole syntymätodistusta, mutta sitä vastaa henkilötunnus, joka kertoo kuinka monentena tyttönä tai poikana henkilö on syntynyt syntymäpäivänään.
        Kun yhteiskunta korjaa henkilön hetun, se samalla tunnustaa, että aikoinaan tuli määriteltyä sukupuoli väärin.


      • parisuhde ei ole teatteria
        Kolmois-S kirjoitti:

        Minä tunnen monta ihmistä, joilla on perinnöllinen taipumus johonkin mielenterveyden ongelmaan, kuten skitsofreniaan. Pitäisikö kertoa että joo viiden vuoden päästä saatan istua lääkejurrissa tylsänä tuolissa ja kuolata rinnoilleni tai sitten ei?

        Kyllä, pitäisi tämäkin kertoa.

        Mutta useinhan erityisesti tällä palstalla korostetaan sitä, että rehellisyydellä ei ole paskankaan vertaa parisuhteessa, tärkeintä on vaan se että ihminen jolla on vaikeaa vihdoin saa parisuhteen - vaikka valehtelemalla historiastaan.


      • niitäsunnäitä
        parisuhde ei ole teatteria kirjoitti:

        Kyllä, pitäisi tämäkin kertoa.

        Mutta useinhan erityisesti tällä palstalla korostetaan sitä, että rehellisyydellä ei ole paskankaan vertaa parisuhteessa, tärkeintä on vaan se että ihminen jolla on vaikeaa vihdoin saa parisuhteen - vaikka valehtelemalla historiastaan.

        Seurustelin kerran jonkin aikaa yhden miehen kanssa, joka sitten jossain vaiheessa kertoi olevansa entisen Kakolan kundi. Oli sitten ryhdistäytynyt ja opiskellut ihan akateemisen tutkinnon. Jos hän olisi kertonut sen kättelyssä, en olisi taatusti aloittanut seurustelua. Eikä seurustelu loppunut tähän paljastukseen, vaan ihan muihin syihin,jotka oli tässä päivässä. Tietyt menneisyyden asiat voi kertoa, mutta niitä ei kannata vetäistä ekoilla treffeillä esiin. Muuten ne vie koko shown.


      • ais
        morsmaikku77 kirjoitti:

        Olen syntynyt tytöksi, mutta kroppa oli jonkin verran pielessä. Sitähän sattuu...

        tarkoitat varmaan, että olet intersukupuolinen, koska kirjoitit, että kroppasi oli pielessä? Minulla itselläni on AIS. mailaile, jos haluut [email protected]


      • olla tuota
        ais kirjoitti:

        tarkoitat varmaan, että olet intersukupuolinen, koska kirjoitit, että kroppasi oli pielessä? Minulla itselläni on AIS. mailaile, jos haluut [email protected]

        Morsmaikku ei tainnut tarkoittaa ihan tuota. Minäkään en ole IS, mutta silti koin että kroppani oli pielessä. Nyt homma on korjattu ja kroppa on samaa "paria" sukupuolen kanssa.

        Kun olet IS, niin oletko ollut jo yhteydessä Potilasyhdistys Trasekiin? He hoitavat myös IS:ien asioita ja kaipaavat mahdollisimman monen IS:n yhteydenottoja.


    • Sari_

      Epärehellisyys on ihmisessä yksi vastenmielisimpiä piirteitä, ja se koskee myös transsukupuolisia.

      Mikäli et ole avoin puolisollesi, olet epärehellinen häntä kohtaan. Ajattelet nyt vain pelkästään itseäsi, egoistisesti. Sinulle asialle ei ehkä ole merkitystä, mutta kundien psykologiaa yhtään tuntien lopputulos saattaa olla todella väkivaltainen, jos asia käy ilmi.

      Kun se ihminen, kenelle olin henkeni velkaan, muutti kimppaan rakastamansa miehen kanssa, hän kertoi itsestään avoimesti. Poika totesi, että asialla ei ole hänelle merkitystä, ja seuraavana päivänä kosi häntä.

      Ja noin sen pitääkin olla, Jos miehesi todella rakastaa sinua, transsukupuolisuudellasi ei ole hänelle mitään merkitystä. Jos sillä on merkitystä, hän ei koskaan ole rakastanutkaan sinua, ja kyseessä on pelkkä bylsintä- ja hyväksikäyttösuhde.

      • Kolmois-S

        "Mikäli et ole avoin puolisollesi, olet epärehellinen häntä kohtaan."

        Eikä.
        Se, että on puoliso, ei tarkoita sitä että tällä olisi avain sun intiimeimpiin yksityiskohtiisi.
        Jokaisella on salaisuutensa, nuoruuden törttöilyt sun muuta, jotka on parasta pitää sellaisina, koska ne olivat vain nuoruuden törttöilyjä eikä mitään muuta.
        Transihminen eroaa siinä ettei ole törttöillyt lainkaan vaan törttöilijänä on ollut Suomen hoitojärjestelmä.

        Minä olen kokeillut vahvoja huumeita, huorannut kadulla, kuulunut tuhoisaan lahkoon ja harrastanut samansukupuolista seksiä. Minulla on ollut tuberkuloosi, lanttumaakareiden mukaan skitsofreniakin on ollut lähellä, pitkäkestoinen masennus ja olen ollut asunnoton.

        Totuus tekee vapaaksi, sanoi eräs juutalaispelle kerran. Paitsi ettei häntä koskaan ollutkaan.


      • jatkossa outtaan kaikki ihm...
        Kolmois-S kirjoitti:

        "Mikäli et ole avoin puolisollesi, olet epärehellinen häntä kohtaan."

        Eikä.
        Se, että on puoliso, ei tarkoita sitä että tällä olisi avain sun intiimeimpiin yksityiskohtiisi.
        Jokaisella on salaisuutensa, nuoruuden törttöilyt sun muuta, jotka on parasta pitää sellaisina, koska ne olivat vain nuoruuden törttöilyjä eikä mitään muuta.
        Transihminen eroaa siinä ettei ole törttöillyt lainkaan vaan törttöilijänä on ollut Suomen hoitojärjestelmä.

        Minä olen kokeillut vahvoja huumeita, huorannut kadulla, kuulunut tuhoisaan lahkoon ja harrastanut samansukupuolista seksiä. Minulla on ollut tuberkuloosi, lanttumaakareiden mukaan skitsofreniakin on ollut lähellä, pitkäkestoinen masennus ja olen ollut asunnoton.

        Totuus tekee vapaaksi, sanoi eräs juutalaispelle kerran. Paitsi ettei häntä koskaan ollutkaan.

        "Se, että on puoliso, ei tarkoita sitä että tällä olisi avain sun intiimeimpiin yksityiskohtiisi. "

        Tätä näkee niin surullisen paljon, että itse kerron tuttavieni taustan kaikkien tuntemieni trans-ihmisten puolisoille.


    • Mieti, jos menisitte naimisiin ja nykyinen poikaystäväsi ei koskaan huomaisi sinulla olevan kuukautisia. Aika oudolta tuntuisi, jos olisin naimisissa enkä koskaan huomaisi vaimon ostaneen mitään kuukautissuojia. Tosin itse (olen mies) en ole koskaan ollut naimisissa, mutta uskon, että mies kyllä huomaa vaimon käytöksestä, että tällä on kuukautiset. Käyttäytyisitkö tahallasi 28 päivän välein ärtyneemmin kuin muulloin? Mitä selittäisit, jos mies sanoisi ihmettelevänsä, miksei kkoskaan ole huomannut käytöksessäsi kuukautisten aiheuttamaa ärtyneisyyttä kuukauden välein? Valehtelisitko, että sinulla oli kohtusyöpä, jonka takia kohtusi poistettiin? Noin suuren asian kertomatta jättäminen henkilöhistoriasta on tuomittavaa.

      Jos olet syntynyt vuonna 77, et ole niin vanha, että vaikka olisit syntymäsukupuoleltasi nainen, vaginasi ei koskaan kostuisi kiihotuksesta. Mitä selittäisit, jos mies kysyisi, miksi joudut aina ennen yhdyntää laittamaan liukuvoidetta? Riippuu miehestä, mitä tuollaisen selvillesaamisesta hän ajattelee, mutta taustasi selville tultua ei ollenkaan ole selvää, että hän sulattaisi sen.

      Terveisin melko pian 22 vuotta täyttävä nuori mieshenkilö, joka omaa ajoittain transkokemuksia, muttei miellä itseään transsukupuoliseksi eikä transvestiitiksi, vaan jonkinlaiseksi ei tarkemmin määriteltäväksi transihmiseksi.

      • ei_ratkaisua

        Jos on pakkomielle siihen, kuukautisten henkiset vaikutukset saa aikaan nostamalla ja laskemalla estrogeenitasoa kuukausittain. Emättimen kuivuus ei ole ongelma kaikissa leikkaustekniikoissa. Silti lapsuutta ei saa takaisin, eikä pysty tulemaan raskaaksi. Transsukupuolisuuden taakkaa joutuu joka tapauksessa kantamaan lopun ikäänsä.

        Paras ratkaisu on itsemurha, jonka itsekin näen edessäni. Pahin juttu on, että en tule kestämään biologista lapsettomuutta, mutta samalla en haluaisi olla suhteessa sellaisen kanssa joka ei olisi lapsirakas. Menen joskus junan alle niin kuin kaverini... mitäpä sillä on väliä jos yksi masentunut, paska transu kuolee, kun maailmaan jää kuitenkin 1 miljardi synnynnäistä, lisääntymiskykyistä ja onnellisempaa naista, jotka ottavat paikkani. En pyytänyt tänne syntyäkään.


      • jfkjhbggf
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Jos on pakkomielle siihen, kuukautisten henkiset vaikutukset saa aikaan nostamalla ja laskemalla estrogeenitasoa kuukausittain. Emättimen kuivuus ei ole ongelma kaikissa leikkaustekniikoissa. Silti lapsuutta ei saa takaisin, eikä pysty tulemaan raskaaksi. Transsukupuolisuuden taakkaa joutuu joka tapauksessa kantamaan lopun ikäänsä.

        Paras ratkaisu on itsemurha, jonka itsekin näen edessäni. Pahin juttu on, että en tule kestämään biologista lapsettomuutta, mutta samalla en haluaisi olla suhteessa sellaisen kanssa joka ei olisi lapsirakas. Menen joskus junan alle niin kuin kaverini... mitäpä sillä on väliä jos yksi masentunut, paska transu kuolee, kun maailmaan jää kuitenkin 1 miljardi synnynnäistä, lisääntymiskykyistä ja onnellisempaa naista, jotka ottavat paikkani. En pyytänyt tänne syntyäkään.

        "Transsukupuolisuuden taakkaa joutuu joka tapauksessa kantamaan lopun ikäänsä."

        Voihan se transsukupuolisuus olla taakka, mutta siitä pääsee käymällä hoidot läpi jonka jälkeen on vain nainen. Ei siis mikään loppuiän taakka.

        "Paras ratkaisu on itsemurha, jonka itsekin näen edessäni. Pahin juttu on, että en tule kestämään biologista lapsettomuutta, mutta samalla en haluaisi olla suhteessa sellaisen kanssa joka ei olisi lapsirakas."

        Tuonhan saa hoidettua tallettamalla siemennestettä tai jopa hankkimalla lapset silloin kun siihen vielä pystyy.


      • ei_ratkaisua
        jfkjhbggf kirjoitti:

        "Transsukupuolisuuden taakkaa joutuu joka tapauksessa kantamaan lopun ikäänsä."

        Voihan se transsukupuolisuus olla taakka, mutta siitä pääsee käymällä hoidot läpi jonka jälkeen on vain nainen. Ei siis mikään loppuiän taakka.

        "Paras ratkaisu on itsemurha, jonka itsekin näen edessäni. Pahin juttu on, että en tule kestämään biologista lapsettomuutta, mutta samalla en haluaisi olla suhteessa sellaisen kanssa joka ei olisi lapsirakas."

        Tuonhan saa hoidettua tallettamalla siemennestettä tai jopa hankkimalla lapset silloin kun siihen vielä pystyy.

        Entä jos en pysty tunteellisesti sisäistämään tai hyväksymään sitä, että lapsi tulisi jostain muuallta, enkä minä olisi sen oikea äiti? Olisiko sinulle väliä jos vanhempasi kertoisivat, että olet adoptoitu tai joku muu on (sijais)synnyttänyt sinut ulkomailla (koska Suomessa se ei ole sallittu, enkä ole lesbo)? Varmasti olisi, ja ihan yhtä paljon on minulle väliä että olisin lapsen biologinen äiti. Se että hankkisi lapset "luonnollisesti" käyttämällä penistä ei nyt tule kuuloonkaan, kun ensinnäkin en ole lesbo ja toisekseen oksettaa ajatus olla parisuhteessa tai peräti seksisuhteessa jos oma kroppa on miehen. Ei sillä että se mikään vaihtoehto olisi, se aika kun on reilusti takana kun HRT:n aloitin heti kun ikä riitti diagnoosin saamiseen. Silti minua ei kiinnosta elää näin.


      • ei_ratkaisua
        jfkjhbggf kirjoitti:

        "Transsukupuolisuuden taakkaa joutuu joka tapauksessa kantamaan lopun ikäänsä."

        Voihan se transsukupuolisuus olla taakka, mutta siitä pääsee käymällä hoidot läpi jonka jälkeen on vain nainen. Ei siis mikään loppuiän taakka.

        "Paras ratkaisu on itsemurha, jonka itsekin näen edessäni. Pahin juttu on, että en tule kestämään biologista lapsettomuutta, mutta samalla en haluaisi olla suhteessa sellaisen kanssa joka ei olisi lapsirakas."

        Tuonhan saa hoidettua tallettamalla siemennestettä tai jopa hankkimalla lapset silloin kun siihen vielä pystyy.

        Ja kyllä sitä taakkaa joutuu kantamaan ellei halua elää todella yksinäistä elämää. Menneisyys on aina taustalla eikä siitä pääse eroon...


      • jjhjsjdlgsh
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Entä jos en pysty tunteellisesti sisäistämään tai hyväksymään sitä, että lapsi tulisi jostain muuallta, enkä minä olisi sen oikea äiti? Olisiko sinulle väliä jos vanhempasi kertoisivat, että olet adoptoitu tai joku muu on (sijais)synnyttänyt sinut ulkomailla (koska Suomessa se ei ole sallittu, enkä ole lesbo)? Varmasti olisi, ja ihan yhtä paljon on minulle väliä että olisin lapsen biologinen äiti. Se että hankkisi lapset "luonnollisesti" käyttämällä penistä ei nyt tule kuuloonkaan, kun ensinnäkin en ole lesbo ja toisekseen oksettaa ajatus olla parisuhteessa tai peräti seksisuhteessa jos oma kroppa on miehen. Ei sillä että se mikään vaihtoehto olisi, se aika kun on reilusti takana kun HRT:n aloitin heti kun ikä riitti diagnoosin saamiseen. Silti minua ei kiinnosta elää näin.

        Kommenteistasi voisi päätellä että olet eräs niitä harvoja perujia joka on pettynyt korjaushoitoihin. Tutkimusvaiheessa tällaiset tapaukset pyritään löytämään ja pistämään tilanne poikki ennen kuin mennään hoitoihin saakka. Mutta aina joku lipsahtaa läpikin. On valitettavaa että naisen elämä ei sittenkään ollut sinulle se oikea vaihtoehto ja harkitset jopa itsemurhaa.

        Minulle ei olisi mitenkään vaikeaa elää vaikka tietäisinkin olevani adoptoitu tai sijaissynnytetty. Äiti on aina äiti vaikka ei olisikaan synnyttänyt minua.


      • jjhjsjdlgsh
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Ja kyllä sitä taakkaa joutuu kantamaan ellei halua elää todella yksinäistä elämää. Menneisyys on aina taustalla eikä siitä pääse eroon...

        Minulle transtausta ei ole taakka enkä elä yksinäistä elämää. Tuttavia ja ystäviä on runsaasti ja elän vilkasta sosiaalista elämää (vaikka en istukaan baareissa). Vaikka osa ystävistäni tietää taustani, se ei ole este ystävyydelle. Menneisyys saa olla sananmukaisesti taustalla eikä sitä kaivella vaan katson eteenpäin elämässäni. Luulin että menneisyyteni olisi suurikin taakka, mutta yllätyksekseni se on taakse jäänyttä elämää eikä vaikuta nykyiseen elämääni mitenkään. Ammattikin on vaihtunut täysin uudelle alalle joka kiinnostaa minua, mutta miehenä siihen olisi ollut hankalampaa päästä.

        Jos transsukupuolisuuden kokee raskaana taakkana, asialle pitää tehdä jotakin. Ehkäpä jokin sopiva terapia auttaisi pääsemään eroon vanhojen asioiden setvimisestä ja elämä näyttäisi valoisammalta.


      • ei_ratkaisua
        jjhjsjdlgsh kirjoitti:

        Kommenteistasi voisi päätellä että olet eräs niitä harvoja perujia joka on pettynyt korjaushoitoihin. Tutkimusvaiheessa tällaiset tapaukset pyritään löytämään ja pistämään tilanne poikki ennen kuin mennään hoitoihin saakka. Mutta aina joku lipsahtaa läpikin. On valitettavaa että naisen elämä ei sittenkään ollut sinulle se oikea vaihtoehto ja harkitset jopa itsemurhaa.

        Minulle ei olisi mitenkään vaikeaa elää vaikka tietäisinkin olevani adoptoitu tai sijaissynnytetty. Äiti on aina äiti vaikka ei olisikaan synnyttänyt minua.

        Ei se hoitojärjestelmä minua olisi pysäyttänyt, taneli. Horkat sain jo yksityislääkäriltä *ilman* diagnoosia, ja olisin saanut muualtakin. Leikkaukset tehtiin ulkomailla eikä niihin vaadittu diagnoosia, todistus lääkäriltä että olen ollut vuoden HRT:llä riitti.

        Sinulle ei varmaan olisi vaikeaa olla isäkään. Ihan yhtä hyvin voisin kysyä, että miten tuollaiset peniksen heiluttajat voidaan millään logiikalla tulkita naisiksi ja päästää tutkimuksista läpi? Miksi lesbot päästetään prosessista läpi?

        Sekö se on naisen elämää, että tunkee kyrpänsä toiseen naiseen ja saa sillä tavalla lapset? Tai että vie lapsen jostain muualta? Sitäkö se on se naisen elämä??? Kerro toki enemmän.

        Naisen elämä on minulle ihan oikea vaihtoehto, mutta minä olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja minulle ei kelpaa muu vanhemmuus kuin äitiys. Kysy itse lapsettomilta naisilta, kuinka montaa kiinnostaa adoptoida?

        Pitäisikö synnynnäisistä naisista tehdä miehiä, jos he surevat lapsettomuuttaan? Miksi helvetissä minusta pitäisi? En ole mikään peniksenheiluttaja eivätkä naiset kiinnosta minua.

        Kiitos suurenmoisesta sympatiasta lapsettomuuttani kohtaan, muuta ei tarvinnutkaan kuin joku "viisaampi" tulee potkimaan vielä päähän, kenen mielestä "naisen elämä" "ei ole oikea vaihtoehto" minulle.

        Onneksi sinä et ole päättämässä yhtään mistään paitsi omasta elämästäsi.


      • ei_ratkaisua
        jjhjsjdlgsh kirjoitti:

        Kommenteistasi voisi päätellä että olet eräs niitä harvoja perujia joka on pettynyt korjaushoitoihin. Tutkimusvaiheessa tällaiset tapaukset pyritään löytämään ja pistämään tilanne poikki ennen kuin mennään hoitoihin saakka. Mutta aina joku lipsahtaa läpikin. On valitettavaa että naisen elämä ei sittenkään ollut sinulle se oikea vaihtoehto ja harkitset jopa itsemurhaa.

        Minulle ei olisi mitenkään vaikeaa elää vaikka tietäisinkin olevani adoptoitu tai sijaissynnytetty. Äiti on aina äiti vaikka ei olisikaan synnyttänyt minua.

        Kysyn vielä että miten kuvittelet, että miehen elämä olisi parempi? Se olisi huonompi. Sen LISÄKSI ettei kykene olemaan äiti, niin inhoaa kehoaan eikä henkisesti kykene ilmaiseen mitään seksuaalisuutta, ja heteromiestä ei löytyisi. Minä halusin viedä korjaukseni mahdollisimman pitkälle, ja se auttoi jonkun verran. Se ei kuitenkaan riittänyt, koska kaikkein tärkein jäi puuttumaan. Minulla on ihan yhtäläinen oikeus surra sitä asiaa kuin kuka tahansa lapseton nainen, ja minulla on ihan yhtäläinen oikeus päättää omasta elämästäni.


      • ei_ratkaisua
        jjhjsjdlgsh kirjoitti:

        Minulle transtausta ei ole taakka enkä elä yksinäistä elämää. Tuttavia ja ystäviä on runsaasti ja elän vilkasta sosiaalista elämää (vaikka en istukaan baareissa). Vaikka osa ystävistäni tietää taustani, se ei ole este ystävyydelle. Menneisyys saa olla sananmukaisesti taustalla eikä sitä kaivella vaan katson eteenpäin elämässäni. Luulin että menneisyyteni olisi suurikin taakka, mutta yllätyksekseni se on taakse jäänyttä elämää eikä vaikuta nykyiseen elämääni mitenkään. Ammattikin on vaihtunut täysin uudelle alalle joka kiinnostaa minua, mutta miehenä siihen olisi ollut hankalampaa päästä.

        Jos transsukupuolisuuden kokee raskaana taakkana, asialle pitää tehdä jotakin. Ehkäpä jokin sopiva terapia auttaisi pääsemään eroon vanhojen asioiden setvimisestä ja elämä näyttäisi valoisammalta.

        Entä jos kyse ei ole omasta itsestä, vaan junteista ketkä eivät millään suostu sisäistämään asiaa järkevällä tavalla, jos sen heille kertoo? Mitä minä heille voin tehdä?


      • 4+8
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Ei se hoitojärjestelmä minua olisi pysäyttänyt, taneli. Horkat sain jo yksityislääkäriltä *ilman* diagnoosia, ja olisin saanut muualtakin. Leikkaukset tehtiin ulkomailla eikä niihin vaadittu diagnoosia, todistus lääkäriltä että olen ollut vuoden HRT:llä riitti.

        Sinulle ei varmaan olisi vaikeaa olla isäkään. Ihan yhtä hyvin voisin kysyä, että miten tuollaiset peniksen heiluttajat voidaan millään logiikalla tulkita naisiksi ja päästää tutkimuksista läpi? Miksi lesbot päästetään prosessista läpi?

        Sekö se on naisen elämää, että tunkee kyrpänsä toiseen naiseen ja saa sillä tavalla lapset? Tai että vie lapsen jostain muualta? Sitäkö se on se naisen elämä??? Kerro toki enemmän.

        Naisen elämä on minulle ihan oikea vaihtoehto, mutta minä olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja minulle ei kelpaa muu vanhemmuus kuin äitiys. Kysy itse lapsettomilta naisilta, kuinka montaa kiinnostaa adoptoida?

        Pitäisikö synnynnäisistä naisista tehdä miehiä, jos he surevat lapsettomuuttaan? Miksi helvetissä minusta pitäisi? En ole mikään peniksenheiluttaja eivätkä naiset kiinnosta minua.

        Kiitos suurenmoisesta sympatiasta lapsettomuuttani kohtaan, muuta ei tarvinnutkaan kuin joku "viisaampi" tulee potkimaan vielä päähän, kenen mielestä "naisen elämä" "ei ole oikea vaihtoehto" minulle.

        Onneksi sinä et ole päättämässä yhtään mistään paitsi omasta elämästäsi.

        Olet siis käyttänyt ohituskaistaa. Suomalaisessa prosessissa et ehkä olisikaan päässyt läpi jos ajattelet noin.


      • 18+2
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Entä jos kyse ei ole omasta itsestä, vaan junteista ketkä eivät millään suostu sisäistämään asiaa järkevällä tavalla, jos sen heille kertoo? Mitä minä heille voin tehdä?

        Onko mikään pakko kertoa.


      • ei_ratkaisua
        4+8 kirjoitti:

        Olet siis käyttänyt ohituskaistaa. Suomalaisessa prosessissa et ehkä olisikaan päässyt läpi jos ajattelet noin.

        Eli jos haluan kovasti olla biologinen äiti, minua ei olisi katsottu naiseksi?

        Kävin kyllä "suomalaisen prosessin" ohituskaistan jälkeen ja sekin "meni läpi".


      • ei_ratkaisua
        18+2 kirjoitti:

        Onko mikään pakko kertoa.

        No ei, mutta tekisi mieli olla rehellinen jos tulee läheiseksi. Ei vissiin kannata sitten.


      • njoijfoihgus
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        No ei, mutta tekisi mieli olla rehellinen jos tulee läheiseksi. Ei vissiin kannata sitten.

        Minulla on paljonkin ystäväpiiriä joille en ole kertonut taustaani. Eihän kaikki naiset kerro edes parhaalle ystävälleen hoidetusta kohdunkaulasyövästään (tämä vain esimerkkinä). Miksi pitäisi kertoa transtaustastaankaan kun se ei vaikuta mitenkään ystävyyteen. Parisuhde on asia erikseen ja mielestäni silloin tausta pitää kertoa kun suhde muuttuu vakavammaksi.


      • trannychaser
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Jos on pakkomielle siihen, kuukautisten henkiset vaikutukset saa aikaan nostamalla ja laskemalla estrogeenitasoa kuukausittain. Emättimen kuivuus ei ole ongelma kaikissa leikkaustekniikoissa. Silti lapsuutta ei saa takaisin, eikä pysty tulemaan raskaaksi. Transsukupuolisuuden taakkaa joutuu joka tapauksessa kantamaan lopun ikäänsä.

        Paras ratkaisu on itsemurha, jonka itsekin näen edessäni. Pahin juttu on, että en tule kestämään biologista lapsettomuutta, mutta samalla en haluaisi olla suhteessa sellaisen kanssa joka ei olisi lapsirakas. Menen joskus junan alle niin kuin kaverini... mitäpä sillä on väliä jos yksi masentunut, paska transu kuolee, kun maailmaan jää kuitenkin 1 miljardi synnynnäistä, lisääntymiskykyistä ja onnellisempaa naista, jotka ottavat paikkani. En pyytänyt tänne syntyäkään.

        Onkohan biologisen lapsettomuuden aiheuttama ahdistus kenties tuokin syntyperäistä. Minulle ei tuottaisi mitään vaikeuksia adoptoida. Onko sinulla ollut lemmikkieläimiä? Jos on ollut, niin miten suhtauduit niihin?


      • ei_ratkaisua
        trannychaser kirjoitti:

        Onkohan biologisen lapsettomuuden aiheuttama ahdistus kenties tuokin syntyperäistä. Minulle ei tuottaisi mitään vaikeuksia adoptoida. Onko sinulla ollut lemmikkieläimiä? Jos on ollut, niin miten suhtauduit niihin?

        Minulla on lemmikkieläimiä ja ne ovat suloisia, mutta se on eri asia kuin että olisi omia lapsia jotka on saatu rakkaan kanssa, jotka on itse kasvattanut kohdussaan. Minä tapasin yhdessä tukiryhmässä toisia lapsettomia naisia, ja he eivät ulkona edes pystyneet katsomaan odottavia äitejä tai pikkulapsia, heti alkoi alakuloisuus. Heidän masennuksensa oli varmaan pahempaa kuin syöpää sairastavien masennus. Ihan sama homma minula.

        Minulla on aina ollut tarve olla biologinen äiti, kasvattaa sisälläni omat lapset minun ja rakkaan miehen rakkauden tuloksena. En voi sille mitään, että se on vaistomaisesti niin tärkeää. Pisteenä I:n päälle saan kohdata näitä ns. moralisoijia, jopa ihan trans-taustaisia sellaisia, jotka yrittävät jotenkin torpata tai vähätellä minun tarvettani olla äiti. Heille raskaudella ja biologisilla lapsilla ei ole MITÄÄN väliä, ja heidän mielestään noilla asioilla ei pitäisi olla väliä minullekaan.

        Jos minä olisin ollut täysin virallisen prosessin varassa enkä olisi saanut diagnoosia - toisin kuin kävi siis, sain - niin olisin varmaan tappanut itseni ajat sitten. Sen lisäksi ettei olisi kestänyt lapsettomuutta, ei olisi kestänyt omaa kehoaan, ihmisten kanssa olemista, suhteita tai yhtään mitään. Nytkin yritän kohduttomana "naisena" löytää jotain tarkoitusta elämästä. Odottaako että lasten saanti mahdollistuu joskus niinkuin minä sen toivon, vai jäädäkö jo valmiiksi junan alle, koska en halua vanhettua ja seurata, kun ystävät tulevat raskaaksi ja saavat omia pienokaisia. En halua että tärkein asia elämässä, äitiys, jää toteutumatta minulle. En vain kestäisi sitä. En vain mahda yhtään mitään sille että koen sen tärkeäksi, ihan niinkuin en mahda yhtään mitään sille että en koskaan kokenut itseäni pojaksi!

        Haluaisin vain joskus herätä pois tästä paskasta painajaisesta.


      • trannychase
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Minulla on lemmikkieläimiä ja ne ovat suloisia, mutta se on eri asia kuin että olisi omia lapsia jotka on saatu rakkaan kanssa, jotka on itse kasvattanut kohdussaan. Minä tapasin yhdessä tukiryhmässä toisia lapsettomia naisia, ja he eivät ulkona edes pystyneet katsomaan odottavia äitejä tai pikkulapsia, heti alkoi alakuloisuus. Heidän masennuksensa oli varmaan pahempaa kuin syöpää sairastavien masennus. Ihan sama homma minula.

        Minulla on aina ollut tarve olla biologinen äiti, kasvattaa sisälläni omat lapset minun ja rakkaan miehen rakkauden tuloksena. En voi sille mitään, että se on vaistomaisesti niin tärkeää. Pisteenä I:n päälle saan kohdata näitä ns. moralisoijia, jopa ihan trans-taustaisia sellaisia, jotka yrittävät jotenkin torpata tai vähätellä minun tarvettani olla äiti. Heille raskaudella ja biologisilla lapsilla ei ole MITÄÄN väliä, ja heidän mielestään noilla asioilla ei pitäisi olla väliä minullekaan.

        Jos minä olisin ollut täysin virallisen prosessin varassa enkä olisi saanut diagnoosia - toisin kuin kävi siis, sain - niin olisin varmaan tappanut itseni ajat sitten. Sen lisäksi ettei olisi kestänyt lapsettomuutta, ei olisi kestänyt omaa kehoaan, ihmisten kanssa olemista, suhteita tai yhtään mitään. Nytkin yritän kohduttomana "naisena" löytää jotain tarkoitusta elämästä. Odottaako että lasten saanti mahdollistuu joskus niinkuin minä sen toivon, vai jäädäkö jo valmiiksi junan alle, koska en halua vanhettua ja seurata, kun ystävät tulevat raskaaksi ja saavat omia pienokaisia. En halua että tärkein asia elämässä, äitiys, jää toteutumatta minulle. En vain kestäisi sitä. En vain mahda yhtään mitään sille että koen sen tärkeäksi, ihan niinkuin en mahda yhtään mitään sille että en koskaan kokenut itseäni pojaksi!

        Haluaisin vain joskus herätä pois tästä paskasta painajaisesta.

        Adoptoida voit vaikka se on vaikeaa. Sinulla on hieman väärä kuva äityidesta, sillä se on paljon muutakin kuin lapsen kasvattaminen kohdussa. Todellinen työ alkaa vasta synnytyksen jälkeen.


      • ei_ratkaisua
        trannychase kirjoitti:

        Adoptoida voit vaikka se on vaikeaa. Sinulla on hieman väärä kuva äityidesta, sillä se on paljon muutakin kuin lapsen kasvattaminen kohdussa. Todellinen työ alkaa vasta synnytyksen jälkeen.

        En halua adoptoida. Vaikka raskaus on vain murto-osa lasten kasvattamisesta, minulle se on merkitykseltään valtavan suuri väliporras siinä lasten saannissa. Miten pystyisin katsomaan lapsia silmiin, silmiin jotka eivät ole omiani, väittäen olevani heidän äitinsä? Tietäisin kuitenkin että he ovat toisen naisen ja miehen lapsia, toisesta kohdusta eikä minun ja puolison rakkaudesta syntyneet. Olen iloinen että on ihmisiä ketkä pystyvät olemaan vanhempia orvoille lapsille, mutta ajatus adoptiosta pistää vain tunteeni solmuun.


      • kjiuhdb
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Minulla on lemmikkieläimiä ja ne ovat suloisia, mutta se on eri asia kuin että olisi omia lapsia jotka on saatu rakkaan kanssa, jotka on itse kasvattanut kohdussaan. Minä tapasin yhdessä tukiryhmässä toisia lapsettomia naisia, ja he eivät ulkona edes pystyneet katsomaan odottavia äitejä tai pikkulapsia, heti alkoi alakuloisuus. Heidän masennuksensa oli varmaan pahempaa kuin syöpää sairastavien masennus. Ihan sama homma minula.

        Minulla on aina ollut tarve olla biologinen äiti, kasvattaa sisälläni omat lapset minun ja rakkaan miehen rakkauden tuloksena. En voi sille mitään, että se on vaistomaisesti niin tärkeää. Pisteenä I:n päälle saan kohdata näitä ns. moralisoijia, jopa ihan trans-taustaisia sellaisia, jotka yrittävät jotenkin torpata tai vähätellä minun tarvettani olla äiti. Heille raskaudella ja biologisilla lapsilla ei ole MITÄÄN väliä, ja heidän mielestään noilla asioilla ei pitäisi olla väliä minullekaan.

        Jos minä olisin ollut täysin virallisen prosessin varassa enkä olisi saanut diagnoosia - toisin kuin kävi siis, sain - niin olisin varmaan tappanut itseni ajat sitten. Sen lisäksi ettei olisi kestänyt lapsettomuutta, ei olisi kestänyt omaa kehoaan, ihmisten kanssa olemista, suhteita tai yhtään mitään. Nytkin yritän kohduttomana "naisena" löytää jotain tarkoitusta elämästä. Odottaako että lasten saanti mahdollistuu joskus niinkuin minä sen toivon, vai jäädäkö jo valmiiksi junan alle, koska en halua vanhettua ja seurata, kun ystävät tulevat raskaaksi ja saavat omia pienokaisia. En halua että tärkein asia elämässä, äitiys, jää toteutumatta minulle. En vain kestäisi sitä. En vain mahda yhtään mitään sille että koen sen tärkeäksi, ihan niinkuin en mahda yhtään mitään sille että en koskaan kokenut itseäni pojaksi!

        Haluaisin vain joskus herätä pois tästä paskasta painajaisesta.

        Koen aina osattomuuden tunnetta kun näen odottavan äidin tai katselen telkkarista lasten syntymää. Vaikka olinkin lasteni synnytyksessä mukana, olin väärässä roolissa vain avustajana. Silti rakastan lapsiani ja vaikka en olekaan heidän äitinsä, lasten kasvattaminen täytti toiveeni. Loppujen lopuksi minulta puuttui vain se lapsen kantaminen ja synnytys.

        Onneksi minulla ei ole tuollaista masennusta kuin sinulla. Elän täysillä muiden ihmisten joukossa naisena naisten joukossa. Minun elämälläni on tarkoitus. On valitettavaa että koet elämäsi tarkoituksettomaksi vaikka olet saavuttanut todellisen sukupuolesi.


      • 18+16
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        En halua adoptoida. Vaikka raskaus on vain murto-osa lasten kasvattamisesta, minulle se on merkitykseltään valtavan suuri väliporras siinä lasten saannissa. Miten pystyisin katsomaan lapsia silmiin, silmiin jotka eivät ole omiani, väittäen olevani heidän äitinsä? Tietäisin kuitenkin että he ovat toisen naisen ja miehen lapsia, toisesta kohdusta eikä minun ja puolison rakkaudesta syntyneet. Olen iloinen että on ihmisiä ketkä pystyvät olemaan vanhempia orvoille lapsille, mutta ajatus adoptiosta pistää vain tunteeni solmuun.

        Onneksi maailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät ajattele noin vaan antavat rakastavan kodin adoptiolapsille.


      • dfhdfhdfh45h
        18+16 kirjoitti:

        Onneksi maailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät ajattele noin vaan antavat rakastavan kodin adoptiolapsille.

        Ei sille voi mitään, että suurin osa ei noin ajattele. Eikä kyse edes ole ajattelusta, vaan vaistoista. Nainen joka on synnyttänyt pystyy varmaan keskimäärin helpommin mieltämään ajatuksen adoptiosta, jos haluaa lisää lapsia, kun biologinen tarve synnyttää on jo täytetty.


      • ei_ratkaisua
        kjiuhdb kirjoitti:

        Koen aina osattomuuden tunnetta kun näen odottavan äidin tai katselen telkkarista lasten syntymää. Vaikka olinkin lasteni synnytyksessä mukana, olin väärässä roolissa vain avustajana. Silti rakastan lapsiani ja vaikka en olekaan heidän äitinsä, lasten kasvattaminen täytti toiveeni. Loppujen lopuksi minulta puuttui vain se lapsen kantaminen ja synnytys.

        Onneksi minulla ei ole tuollaista masennusta kuin sinulla. Elän täysillä muiden ihmisten joukossa naisena naisten joukossa. Minun elämälläni on tarkoitus. On valitettavaa että koet elämäsi tarkoituksettomaksi vaikka olet saavuttanut todellisen sukupuolesi.

        Minä olin aivan liian nuori vanhemmaksi kun aloitin transition, enkä kyllä varmaan olisi muutenkaan kestänyt ajatusta olla miehenä naisen kanssa ja sitten isänä. Viimeistään olisin seonnut sen toisen naisen raskauden aikana.


      • menee pieleen
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Ei se hoitojärjestelmä minua olisi pysäyttänyt, taneli. Horkat sain jo yksityislääkäriltä *ilman* diagnoosia, ja olisin saanut muualtakin. Leikkaukset tehtiin ulkomailla eikä niihin vaadittu diagnoosia, todistus lääkäriltä että olen ollut vuoden HRT:llä riitti.

        Sinulle ei varmaan olisi vaikeaa olla isäkään. Ihan yhtä hyvin voisin kysyä, että miten tuollaiset peniksen heiluttajat voidaan millään logiikalla tulkita naisiksi ja päästää tutkimuksista läpi? Miksi lesbot päästetään prosessista läpi?

        Sekö se on naisen elämää, että tunkee kyrpänsä toiseen naiseen ja saa sillä tavalla lapset? Tai että vie lapsen jostain muualta? Sitäkö se on se naisen elämä??? Kerro toki enemmän.

        Naisen elämä on minulle ihan oikea vaihtoehto, mutta minä olen hyvin perhekeskeinen ihminen ja minulle ei kelpaa muu vanhemmuus kuin äitiys. Kysy itse lapsettomilta naisilta, kuinka montaa kiinnostaa adoptoida?

        Pitäisikö synnynnäisistä naisista tehdä miehiä, jos he surevat lapsettomuuttaan? Miksi helvetissä minusta pitäisi? En ole mikään peniksenheiluttaja eivätkä naiset kiinnosta minua.

        Kiitos suurenmoisesta sympatiasta lapsettomuuttani kohtaan, muuta ei tarvinnutkaan kuin joku "viisaampi" tulee potkimaan vielä päähän, kenen mielestä "naisen elämä" "ei ole oikea vaihtoehto" minulle.

        Onneksi sinä et ole päättämässä yhtään mistään paitsi omasta elämästäsi.

        Olisit uskottavampi, jos et heti katkerana vastaisi noita cisseksistisiä ja transfobisia peniksen heiluttelu -mantrojasi. Ymmärrän että olet tuohtunut siitä, että sinulle kohdistetaan aina älyttömiä kysymyksiä ja juttuja, mutta älä silti vastaa siihen olemalla itse tyhmä ja cisseksistinen. Jos jollain on vaikka se penis korjauksesta huolimatta ja hän haluaa säilyttää sen ja on tehnyt sillä lapsia ja tykkää vaikka penetroidakin sillä toisia naisia ja silti mieltää itse itsensä äitinä eikä jonain isänä, niin entä sitten? Kyllä, se on joillekin naisen elämää. Ei tämä minua koske, mutta koskee joitakin. Ovatko he jotain mitä et voi ymmärtää? Jotain kauheaa ja epänaisellista ja friikkiä? Penis on mies ja vagina on nainen?

        Jos ymmärrän sinua oikein niin ei, mutta älä edes vihapäissäsi käänteisen syyllistämisen kautta heittele tuollaisia kirjoituksia. Ne vain syventävät lokeroita ja kuiluja ja synnyttävät lisää antipatiaa.

        Kyllä minä ymmärrän tuskaasi ja vaistojasi. En voi tarjota kuin sympatiaa. Itse en onneksi koskaan ole halunnut enkä tuntenut tarvitsevani lapsia. Tuntuu varmasti pahalta jos tuntee tässä tilassa toisin.


      • rajaa vähän
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Minä olin aivan liian nuori vanhemmaksi kun aloitin transition, enkä kyllä varmaan olisi muutenkaan kestänyt ajatusta olla miehenä naisen kanssa ja sitten isänä. Viimeistään olisin seonnut sen toisen naisen raskauden aikana.

        Miksi ihmeessä sinun olisi pitänyt olla sille lapselle isänä? Olisit voinut aivan yhtä hyvin olla hänelle biologisena äitinä, koska olisit nainen, tuon lapsen vanhempi ja lapsi olisi sinun kehostasi puoliksi tullut. Olisitte molemmat voineet olla tuolle lapselle biologisia äitejä.

        Tietenkin ymmärrän, että haet tässä sitä että vaistosi sitoo sinua sen lapsen synnyttäjäksi, mutta voisit vähän rajoittaa noita biologisia äitiyksiä ja isyyksiä. On nimittäin olemassa transtaustaisia vanhempia, jotka ovat juuri tuolla kertomallani tavalla lastensa biologisia äitejä ja käsittävät asian siten. Äitiys ei häviä mitenkään siinä, kuten ei se naiseuskaan. Älä halvenna heitä väittämällä, että "biologinen äiti" voi olla vain se joka synnyttää. Tämä kakkainen järjestelmä halventaa heitä jo aivan tarpeeksi.


      • ei_ratkaisua
        rajaa vähän kirjoitti:

        Miksi ihmeessä sinun olisi pitänyt olla sille lapselle isänä? Olisit voinut aivan yhtä hyvin olla hänelle biologisena äitinä, koska olisit nainen, tuon lapsen vanhempi ja lapsi olisi sinun kehostasi puoliksi tullut. Olisitte molemmat voineet olla tuolle lapselle biologisia äitejä.

        Tietenkin ymmärrän, että haet tässä sitä että vaistosi sitoo sinua sen lapsen synnyttäjäksi, mutta voisit vähän rajoittaa noita biologisia äitiyksiä ja isyyksiä. On nimittäin olemassa transtaustaisia vanhempia, jotka ovat juuri tuolla kertomallani tavalla lastensa biologisia äitejä ja käsittävät asian siten. Äitiys ei häviä mitenkään siinä, kuten ei se naiseuskaan. Älä halvenna heitä väittämällä, että "biologinen äiti" voi olla vain se joka synnyttää. Tämä kakkainen järjestelmä halventaa heitä jo aivan tarpeeksi.

        Kuinka monta kertaa joudun tässä ketjussa toistamaan sitä, että en ole lesbo? Ikään kuin minä voisin napsaista jostain kytkimen että seksuaalisuuteni muuttuu?


      • rautalankaa sullekin
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Kuinka monta kertaa joudun tässä ketjussa toistamaan sitä, että en ole lesbo? Ikään kuin minä voisin napsaista jostain kytkimen että seksuaalisuuteni muuttuu?

        En tiedä, mutta luetunymmärtämisessä sinulla ainakin on vikaa, jos ajattelet että tuo liittyy jotenkin siihen mitä minä kirjoitin. En minä varsinaisesti väittänytkään, että sinun pitäisi naisen kanssa hankkia lapsi tms., vaan hain takaa sitä että voisit vähän rajoittaa noita cisseksismejäsi vaikka itse et voisikaan naisen kanssa olla tai siten hankkia lasta.


      • ei_ratkaisua
        rajaa vähän kirjoitti:

        Miksi ihmeessä sinun olisi pitänyt olla sille lapselle isänä? Olisit voinut aivan yhtä hyvin olla hänelle biologisena äitinä, koska olisit nainen, tuon lapsen vanhempi ja lapsi olisi sinun kehostasi puoliksi tullut. Olisitte molemmat voineet olla tuolle lapselle biologisia äitejä.

        Tietenkin ymmärrän, että haet tässä sitä että vaistosi sitoo sinua sen lapsen synnyttäjäksi, mutta voisit vähän rajoittaa noita biologisia äitiyksiä ja isyyksiä. On nimittäin olemassa transtaustaisia vanhempia, jotka ovat juuri tuolla kertomallani tavalla lastensa biologisia äitejä ja käsittävät asian siten. Äitiys ei häviä mitenkään siinä, kuten ei se naiseuskaan. Älä halvenna heitä väittämällä, että "biologinen äiti" voi olla vain se joka synnyttää. Tämä kakkainen järjestelmä halventaa heitä jo aivan tarpeeksi.

        Kun muuten jauhetaan jatkuvasti minulle siitä että olisin voinut hankkia lapset ennen transitiota. Sanotaan nyt vielä viimeisen (neljännen vai onko se nyt viidennen) kerran, että tulee ihan varmasti selväksi. Lainaan viestejäni:

        "...enkä ole lesbo)..."

        "kun ensinnäkin en ole lesbo"

        "eivätkä naiset kiinnosta minua"

        "kasvattaa sisälläni omat lapset minun ja rakkaan miehen rakkauden tuloksena"

        Jouduin jauhamaan cissexististä paskaa kun tämä ei millään mennyt perille.


      • ei_ratkaisua
        rautalankaa sullekin kirjoitti:

        En tiedä, mutta luetunymmärtämisessä sinulla ainakin on vikaa, jos ajattelet että tuo liittyy jotenkin siihen mitä minä kirjoitin. En minä varsinaisesti väittänytkään, että sinun pitäisi naisen kanssa hankkia lapsi tms., vaan hain takaa sitä että voisit vähän rajoittaa noita cisseksismejäsi vaikka itse et voisikaan naisen kanssa olla tai siten hankkia lasta.

        Anteeksi. Turhauduin vain siihen, että muut yrittivät rautalangasta vääntää sitä että äitiyden pitäisi olla samanlainen käsite minulle kuin heille.


      • En minä vaan
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Minä olin aivan liian nuori vanhemmaksi kun aloitin transition, enkä kyllä varmaan olisi muutenkaan kestänyt ajatusta olla miehenä naisen kanssa ja sitten isänä. Viimeistään olisin seonnut sen toisen naisen raskauden aikana.

        seonnut, kun vaimoni odotti rakkaita lapsiani. Nyt olen lapsilleni edelleen isä sillä äitikään en voi olla koska lapsilla voi olla vain yksi äiti. Se, että olen isä ei haittaa minua tippaakaan, sillä se on ainoa tapa hankkia omia lapsia. En myöskään itke lapsettomuuttani täällä.


      • kkdjghnfdshn
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Kun muuten jauhetaan jatkuvasti minulle siitä että olisin voinut hankkia lapset ennen transitiota. Sanotaan nyt vielä viimeisen (neljännen vai onko se nyt viidennen) kerran, että tulee ihan varmasti selväksi. Lainaan viestejäni:

        "...enkä ole lesbo)..."

        "kun ensinnäkin en ole lesbo"

        "eivätkä naiset kiinnosta minua"

        "kasvattaa sisälläni omat lapset minun ja rakkaan miehen rakkauden tuloksena"

        Jouduin jauhamaan cissexististä paskaa kun tämä ei millään mennyt perille.

        Faktaa on se ettei transnainen voi synnyttää vielä pitkään aikaan, mahdollisesti ei edes tällä hetkellä elävien aikana. Ehkäpä aivan nuoret tai syntymässä olevat transsukupuoliset tulevat näkemään ainakin kokeellisia toteutuksia. Tiedostin tämän jo nuoruudessani ja asennoiduin sen mukaan etten pysty koskaan synnyttämään lapsia, mutta pystyn muuten hankkimaan biologisia lapsia. Miehen roolia eläessä joutui joustamaan monessa muussakin asiassa, siinä laitetaan isompiakin asioita vaakakuppiin.


      • ei_ratkaisua
        En minä vaan kirjoitti:

        seonnut, kun vaimoni odotti rakkaita lapsiani. Nyt olen lapsilleni edelleen isä sillä äitikään en voi olla koska lapsilla voi olla vain yksi äiti. Se, että olen isä ei haittaa minua tippaakaan, sillä se on ainoa tapa hankkia omia lapsia. En myöskään itke lapsettomuuttani täällä.

        Painu helvettiin! Et kai tietenkään itke lapsettomuutta jos et kärsi siitä - sinä olit mies vaimolle ja olet OK sen kanssa. En minäkään itke syöpää jos minulla ei ole sitä, mutta en kuittaile tuollaisella paskamaisella tavalla syöpää sairastaville! Suurin osa naisista eivät henkisesti pystyisi tuohon, mihin sinä pystyit. Tajua se ja ymmärrä, että olet harvinainen poikkeus, etkä sääntö.


      • ei_ratkaisua
        kkdjghnfdshn kirjoitti:

        Faktaa on se ettei transnainen voi synnyttää vielä pitkään aikaan, mahdollisesti ei edes tällä hetkellä elävien aikana. Ehkäpä aivan nuoret tai syntymässä olevat transsukupuoliset tulevat näkemään ainakin kokeellisia toteutuksia. Tiedostin tämän jo nuoruudessani ja asennoiduin sen mukaan etten pysty koskaan synnyttämään lapsia, mutta pystyn muuten hankkimaan biologisia lapsia. Miehen roolia eläessä joutui joustamaan monessa muussakin asiassa, siinä laitetaan isompiakin asioita vaakakuppiin.

        En koskaan elänyt miehen roolia, kun en halunnut - enkä olisi ehtinytkään.


      • Toinen vastaaja
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Painu helvettiin! Et kai tietenkään itke lapsettomuutta jos et kärsi siitä - sinä olit mies vaimolle ja olet OK sen kanssa. En minäkään itke syöpää jos minulla ei ole sitä, mutta en kuittaile tuollaisella paskamaisella tavalla syöpää sairastaville! Suurin osa naisista eivät henkisesti pystyisi tuohon, mihin sinä pystyit. Tajua se ja ymmärrä, että olet harvinainen poikkeus, etkä sääntö.

        "Tajua se ja ymmärrä, että olet harvinainen poikkeus, etkä sääntö."

        Ei ole mikään harvinaisuus mikäli ikä on lähemmäs 40 vuotta tai enemmän. Vanhemmilla transsukupuolisilla on aika suurella osalla lapsia koska ovat eläneet miehen elämää melko kauan sillä hoitomahdollisuuksia ei ollut. Nuorien on helppo paukutella henkseleitä kun ainoa este on alaikäisyys.


      • ei_ratkaisua
        Toinen vastaaja kirjoitti:

        "Tajua se ja ymmärrä, että olet harvinainen poikkeus, etkä sääntö."

        Ei ole mikään harvinaisuus mikäli ikä on lähemmäs 40 vuotta tai enemmän. Vanhemmilla transsukupuolisilla on aika suurella osalla lapsia koska ovat eläneet miehen elämää melko kauan sillä hoitomahdollisuuksia ei ollut. Nuorien on helppo paukutella henkseleitä kun ainoa este on alaikäisyys.

        Näiden avioliitossa olleiden ja lapsia saaneiden ikä-transihmisten on varmaan helvetin helppo kuitata lapsettomuudesta kärsiville hetero trans-nuorille että "mitäs et kasvanut aikuiseksi mieheksi ja tehnyt naisen kanssa lapsia". Siihen paikkaan päättyy se sympatia mitä minulla ehkä joskus oli näitä perheellisiä ikä-transihmisiä kohtaan, aina sama paska mantra siitä miten "lapset voi ihan hyvin hankkia ennen transitiota" ja oletus että kaikki pystyisivät helposti sisäistämään ja toteuttamaan sen vaihtoehdon. Samalla oletus että minä kestäisin vielä odottaa 20-30 vuotta prosessin alkamista "kun hekin kestivät". Haistakaa kuule paska ja kuolkaa pois, ette tajua yhtään mitään.


      • ei_ratkaisua
        Toinen vastaaja kirjoitti:

        "Tajua se ja ymmärrä, että olet harvinainen poikkeus, etkä sääntö."

        Ei ole mikään harvinaisuus mikäli ikä on lähemmäs 40 vuotta tai enemmän. Vanhemmilla transsukupuolisilla on aika suurella osalla lapsia koska ovat eläneet miehen elämää melko kauan sillä hoitomahdollisuuksia ei ollut. Nuorien on helppo paukutella henkseleitä kun ainoa este on alaikäisyys.

        Ja nainen joka on hankkinut lapsensa miehen kehossa on todellakin kaikkien maailman naisten keskuudessa todellinen harvinainen poikkeus, eikä siitä voi repiä mitään perustetta sille että kuka tahansa, edes transnainen joka siihen pystyisi, kykenisi itsestään selvyytenä henkisesti siihen samaan, ettei tarvitsisi "itkeä lapsettomuuttaan".


      • Luuletko tosiaan
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Näiden avioliitossa olleiden ja lapsia saaneiden ikä-transihmisten on varmaan helvetin helppo kuitata lapsettomuudesta kärsiville hetero trans-nuorille että "mitäs et kasvanut aikuiseksi mieheksi ja tehnyt naisen kanssa lapsia". Siihen paikkaan päättyy se sympatia mitä minulla ehkä joskus oli näitä perheellisiä ikä-transihmisiä kohtaan, aina sama paska mantra siitä miten "lapset voi ihan hyvin hankkia ennen transitiota" ja oletus että kaikki pystyisivät helposti sisäistämään ja toteuttamaan sen vaihtoehdon. Samalla oletus että minä kestäisin vielä odottaa 20-30 vuotta prosessin alkamista "kun hekin kestivät". Haistakaa kuule paska ja kuolkaa pois, ette tajua yhtään mitään.

        että joku kaipaa sinunlaisesi itkijän sympatioita?


      • ..........
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Näiden avioliitossa olleiden ja lapsia saaneiden ikä-transihmisten on varmaan helvetin helppo kuitata lapsettomuudesta kärsiville hetero trans-nuorille että "mitäs et kasvanut aikuiseksi mieheksi ja tehnyt naisen kanssa lapsia". Siihen paikkaan päättyy se sympatia mitä minulla ehkä joskus oli näitä perheellisiä ikä-transihmisiä kohtaan, aina sama paska mantra siitä miten "lapset voi ihan hyvin hankkia ennen transitiota" ja oletus että kaikki pystyisivät helposti sisäistämään ja toteuttamaan sen vaihtoehdon. Samalla oletus että minä kestäisin vielä odottaa 20-30 vuotta prosessin alkamista "kun hekin kestivät". Haistakaa kuule paska ja kuolkaa pois, ette tajua yhtään mitään.

        Järkevät nuoret transnaiset tietävät mitä ovat tekemässä. Eivät itke sitä etteivät voi itse synnyttää lapsia vaan pistävät siemennestettä talteen sitä varten että voivat hankkia omia biologisia lapsia sitten kun haluavat. Aika iso osa nykyisistä transnuorista on homoseksuaaleja joten lapsen hankinta on suhteellisen helppoa, ei tarvita sijaisäitiä.


      • ei_ratkaisua
        .......... kirjoitti:

        Järkevät nuoret transnaiset tietävät mitä ovat tekemässä. Eivät itke sitä etteivät voi itse synnyttää lapsia vaan pistävät siemennestettä talteen sitä varten että voivat hankkia omia biologisia lapsia sitten kun haluavat. Aika iso osa nykyisistä transnuorista on homoseksuaaleja joten lapsen hankinta on suhteellisen helppoa, ei tarvita sijaisäitiä.

        Minä pistin siemennestettä talteen, mutta en edelleenkään ole lesbo. En voi tehdä sillä mitään vaikka se siellä jäässä on.


      • ei_ratkaisua
        .......... kirjoitti:

        Järkevät nuoret transnaiset tietävät mitä ovat tekemässä. Eivät itke sitä etteivät voi itse synnyttää lapsia vaan pistävät siemennestettä talteen sitä varten että voivat hankkia omia biologisia lapsia sitten kun haluavat. Aika iso osa nykyisistä transnuorista on homoseksuaaleja joten lapsen hankinta on suhteellisen helppoa, ei tarvita sijaisäitiä.

        Kuka tahansa nuori transnainen voi itkeä sitä että ei voi synnyttää lapsia, oli kuinka fiksu tai tyhmä tahansa. Minä olen transfoorumeilla tutustunut useaan ketkä kärsivät siitä yhtä pahoin kuin minä *VAIKKA* jotkut heistä ovat lesboja itse.


    • Voi voi, kun meni

      nenään. Iso paskainen nauru sinulle. Oletko koskaan kuullut lesbonaisista, ei lesboilla ole vaikeutta olla toistensa kanssa. Jos siitä syntyy lapsia, kun lesbot rakastelevat, niin mitä se teille kuuluu. En tosiaankaan itke täällä lapsettomuutta, vaan nautin kahden ihanan lapsen kanssa elämisestä.

      • ei_ratkaisua

        Mitä vi ttua sinä moralisoit lesbouttasi minulle? Johan sanoin 5 kertaa että en itse ole sellainen.

        Lesbojen rakastelusta ei synny lapsia, koska nainen joka nai korjaamatonta TS:ää on aika varmasti hetero, ja korjattu TS on steriili.


      • Tuleeko sinulle
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Mitä vi ttua sinä moralisoit lesbouttasi minulle? Johan sanoin 5 kertaa että en itse ole sellainen.

        Lesbojen rakastelusta ei synny lapsia, koska nainen joka nai korjaamatonta TS:ää on aika varmasti hetero, ja korjattu TS on steriili.

        reppanalle lainkaan mieleen, että suhteemme on jatkunut jo pitkään ja olen aina tuntenut itseni naiseksi. En kerjää täältä sääliä kuten sinä lapsettomuutesii tähden. Onko tosiaan noin vaikea hyväksyä, että jollain TS naisella on lapsia.


      • ei_ratkaisua
        Tuleeko sinulle kirjoitti:

        reppanalle lainkaan mieleen, että suhteemme on jatkunut jo pitkään ja olen aina tuntenut itseni naiseksi. En kerjää täältä sääliä kuten sinä lapsettomuutesii tähden. Onko tosiaan noin vaikea hyväksyä, että jollain TS naisella on lapsia.

        Ei se muuten haittaisi, enkä minä muuten teitä haukkuisi, mutta paskamainen kuittailu siitä että ette "itke lapsettomuuttanne" on juuri sitä, paskamaista ja ylimielistä. Jos olisit lapseton, silloin voisit todeta, ettet "itke lapsettomuuttasi". Helvetin paljon onnea, kiva että sinulle kävi se järjestely minkä toteutit! Sisältyykö siihen toteutukseen muiden päähän potkiminen, jos eivät itselleen toivo samaa järjestelyä???


      • Olet kummajainen

        Kirjoittelusi alkaa mennä törkeyksien linjalle! Onko hienoa haukkua muita munanheiluttajiksi ja kehua kuinka järjestit hoitosi muualla. Suomalainen tutkimusryhmä pistettiin olemassa olevan tilanteen eteen eikä siellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa viralliset paperit kun olit hävittänyt jo munasi. Mikäli olisit käynyt kiltisti koko prosessisi suomalaisessa järjestelmässä, et olisi läpäissyt sitä. Tutkimusryhmä olisi epäillyt että joudut psykoosiin kuten nyt on tapahtumassa.


      • ei_ratkaisua
        Olet kummajainen kirjoitti:

        Kirjoittelusi alkaa mennä törkeyksien linjalle! Onko hienoa haukkua muita munanheiluttajiksi ja kehua kuinka järjestit hoitosi muualla. Suomalainen tutkimusryhmä pistettiin olemassa olevan tilanteen eteen eikä siellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa viralliset paperit kun olit hävittänyt jo munasi. Mikäli olisit käynyt kiltisti koko prosessisi suomalaisessa järjestelmässä, et olisi läpäissyt sitä. Tutkimusryhmä olisi epäillyt että joudut psykoosiin kuten nyt on tapahtumassa.

        Voi vittu sinä se olet tyhmä. Sain diagnoosin 18-vuotiaana kun tutkimukset aloitettiin. Vasta tutkimusten aikana aloitin HRT:n ja SRS tehtiin muutaman vuoden päästä, nimenmuutoksen JÄLKEEN. Tein myös hyvin selväksi sen miten pelko lapsettomuudesta masentaa minua, ihan alusta saakka. TAYSissa kävin. Sinä et näköjään tiedä mitään koko tutkimuksista!

        Psykoosi on jotain ihan muuta kuin masennus ja itsetuhoisuus. Kaikkein vähiten minä kaipaan teitä kusipäitä keiden mielestä ongelman olisi voinut "korjata" lykkäämällä transitiota ja etsimällä naisen - siis ei naisen jota voisi rakastaa, vaan ihan vaan synnyttämiseen. Tämä on niin tyhmää etten viitsi kirjoittaa tänne enää mitään järkevää. Kivempi trollata.


      • ei_ratkaisua
        Olet kummajainen kirjoitti:

        Kirjoittelusi alkaa mennä törkeyksien linjalle! Onko hienoa haukkua muita munanheiluttajiksi ja kehua kuinka järjestit hoitosi muualla. Suomalainen tutkimusryhmä pistettiin olemassa olevan tilanteen eteen eikä siellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa viralliset paperit kun olit hävittänyt jo munasi. Mikäli olisit käynyt kiltisti koko prosessisi suomalaisessa järjestelmässä, et olisi läpäissyt sitä. Tutkimusryhmä olisi epäillyt että joudut psykoosiin kuten nyt on tapahtumassa.

        Aloitin horkat tutkimusten aikana koska ajattelin, että ainakin yhden asian hoitaminen helpottaisi ahdistusta, enkä halunnut odottaa enempää. SRS tehtiin ulkomailla kun en halunnut Suomen leikkausta.


      • Valitan mutta...
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Voi vittu sinä se olet tyhmä. Sain diagnoosin 18-vuotiaana kun tutkimukset aloitettiin. Vasta tutkimusten aikana aloitin HRT:n ja SRS tehtiin muutaman vuoden päästä, nimenmuutoksen JÄLKEEN. Tein myös hyvin selväksi sen miten pelko lapsettomuudesta masentaa minua, ihan alusta saakka. TAYSissa kävin. Sinä et näköjään tiedä mitään koko tutkimuksista!

        Psykoosi on jotain ihan muuta kuin masennus ja itsetuhoisuus. Kaikkein vähiten minä kaipaan teitä kusipäitä keiden mielestä ongelman olisi voinut "korjata" lykkäämällä transitiota ja etsimällä naisen - siis ei naisen jota voisi rakastaa, vaan ihan vaan synnyttämiseen. Tämä on niin tyhmää etten viitsi kirjoittaa tänne enää mitään järkevää. Kivempi trollata.

        Et osaakaan muuta kuin trollata. Tekstisi on välillä niin sekavaa ettei enää pysy perässä mitä oikein tarkoitat.

        Kerronpa miten oma prosessini eteni HYKS:ssä ja se on se normihoitomuoto. Kävin tutkimuksissa lain vaatiman kuukausimäärän ja sain diagnoosin. Sen JÄLKEEN aloitettiin hormonihoito ja RLT. Kun vuosi oli kulunut tähän ilman ongelmia, sukupuoleksi vahvistettiin nainen ja menin Töölön sairaalaan SRS:een sen aikaisen jonotusajan jälkeen. Koska olet ollut TAYS:n tutkimuksissa, olet päässyt oikomaan joitakin mutkia, eli ohituskaistalla. Tuo että kerrot kuitenkin SRS:n viivästyneen voisi ehkäpä osoittaa että tutkimustiimi epäili masennuksesi takia selviytymistäsi hoidoista. Kertomuksesi perusteella tutkimustiimi taisi olla oikeassa kun olet itsetuhoinen.


      • ei_ratkaisua
        Valitan mutta... kirjoitti:

        Et osaakaan muuta kuin trollata. Tekstisi on välillä niin sekavaa ettei enää pysy perässä mitä oikein tarkoitat.

        Kerronpa miten oma prosessini eteni HYKS:ssä ja se on se normihoitomuoto. Kävin tutkimuksissa lain vaatiman kuukausimäärän ja sain diagnoosin. Sen JÄLKEEN aloitettiin hormonihoito ja RLT. Kun vuosi oli kulunut tähän ilman ongelmia, sukupuoleksi vahvistettiin nainen ja menin Töölön sairaalaan SRS:een sen aikaisen jonotusajan jälkeen. Koska olet ollut TAYS:n tutkimuksissa, olet päässyt oikomaan joitakin mutkia, eli ohituskaistalla. Tuo että kerrot kuitenkin SRS:n viivästyneen voisi ehkäpä osoittaa että tutkimustiimi epäili masennuksesi takia selviytymistäsi hoidoista. Kertomuksesi perusteella tutkimustiimi taisi olla oikeassa kun olet itsetuhoinen.

        En olisi selviytynyt ilmankaan hoitoja. Mietkitkö asiaa yhtään siltä kannalta? Osaatko yhtään eritellä sitä että 1. kyvyttömyys äitiyteen on yksi asia, ja 2. väärässä kehossa eläminen on toinen asia? Mitä jos minulla olisi joku muu murhe joka ei liity sukupuoleen ollenkaan, enkö saisi olla siitäkään surullinen?

        Minä sain nimenmuutoksen ja SRS:n olisin saanut halutessani. Kävin vain konsultaatiossa ja päätin etten tee leikkausta Suomessa, vaikka joutuukin maksamaan. Se tehdään vain kerran ja haluan parasta laatua, joten Supornilla kävin.


      • ei_ratkaisua
        Valitan mutta... kirjoitti:

        Et osaakaan muuta kuin trollata. Tekstisi on välillä niin sekavaa ettei enää pysy perässä mitä oikein tarkoitat.

        Kerronpa miten oma prosessini eteni HYKS:ssä ja se on se normihoitomuoto. Kävin tutkimuksissa lain vaatiman kuukausimäärän ja sain diagnoosin. Sen JÄLKEEN aloitettiin hormonihoito ja RLT. Kun vuosi oli kulunut tähän ilman ongelmia, sukupuoleksi vahvistettiin nainen ja menin Töölön sairaalaan SRS:een sen aikaisen jonotusajan jälkeen. Koska olet ollut TAYS:n tutkimuksissa, olet päässyt oikomaan joitakin mutkia, eli ohituskaistalla. Tuo että kerrot kuitenkin SRS:n viivästyneen voisi ehkäpä osoittaa että tutkimustiimi epäili masennuksesi takia selviytymistäsi hoidoista. Kertomuksesi perusteella tutkimustiimi taisi olla oikeassa kun olet itsetuhoinen.

        Minä en muuten edelleenkään haluaisi tehdä mitään miehen sukuelimillä. Sukusoluja talletettiin yliopistosairaalassa sitä varten kun suositeltiin minulle - ja toivoin itsekin.

        Jos eläisin nyt vielä väärässä kehossa, ero tähän tilanteeseen olisi se, että syitä luovuttaa elämässä olisi kaksi yhden sijasta. Sitäkö toivot?


      • lfkhgkjshg
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Minä en muuten edelleenkään haluaisi tehdä mitään miehen sukuelimillä. Sukusoluja talletettiin yliopistosairaalassa sitä varten kun suositeltiin minulle - ja toivoin itsekin.

        Jos eläisin nyt vielä väärässä kehossa, ero tähän tilanteeseen olisi se, että syitä luovuttaa elämässä olisi kaksi yhden sijasta. Sitäkö toivot?

        Toisessa viestissä kerroit ettet tee mitään talletetulla siemennesteellä. Sitä sinun ei taida tarvita enää miettiä, luultavasti sitä siemennestettä ei ole enää tallessa. Yliopistosairaalat eivät pidä enää tallessa transnaisten siemennestettä. Mutta jos vielä on niin siirräpä pikaisesti jonnekin parempaan talteen ennen kuin hävittävät sen.

        Miten muuten olisi kolmi- tai neliapilaperhe? Silloin sinun ei tarvitsisi olla lesbo vaan voisit olla osallisena biologisen lapsesi (tai useamman) elämässä. Moni homomies on toteuttanut näin lapsenkaipuunsa. Voi kyllä olla vaikeaa saada ulos omaa spermaasi hedelmöitystä varten ellet ole parisuhteessa tulevan äidin kanssa. Muumimukimenetelmä ei oikein onnistu tässä tallennusjutussa.


      • nkjgbhgbhb
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Voi vittu sinä se olet tyhmä. Sain diagnoosin 18-vuotiaana kun tutkimukset aloitettiin. Vasta tutkimusten aikana aloitin HRT:n ja SRS tehtiin muutaman vuoden päästä, nimenmuutoksen JÄLKEEN. Tein myös hyvin selväksi sen miten pelko lapsettomuudesta masentaa minua, ihan alusta saakka. TAYSissa kävin. Sinä et näköjään tiedä mitään koko tutkimuksista!

        Psykoosi on jotain ihan muuta kuin masennus ja itsetuhoisuus. Kaikkein vähiten minä kaipaan teitä kusipäitä keiden mielestä ongelman olisi voinut "korjata" lykkäämällä transitiota ja etsimällä naisen - siis ei naisen jota voisi rakastaa, vaan ihan vaan synnyttämiseen. Tämä on niin tyhmää etten viitsi kirjoittaa tänne enää mitään järkevää. Kivempi trollata.

        Miksi poltat hihasi kun toiset yrittävät arvuutella epämääräisten kertomustesi perusteella mitä on tapahtunut. Olisit heti kertonut tuon jutun niin muiden ei tarvitsisi arvailla.


      • ei_ratkaisua
        lfkhgkjshg kirjoitti:

        Toisessa viestissä kerroit ettet tee mitään talletetulla siemennesteellä. Sitä sinun ei taida tarvita enää miettiä, luultavasti sitä siemennestettä ei ole enää tallessa. Yliopistosairaalat eivät pidä enää tallessa transnaisten siemennestettä. Mutta jos vielä on niin siirräpä pikaisesti jonnekin parempaan talteen ennen kuin hävittävät sen.

        Miten muuten olisi kolmi- tai neliapilaperhe? Silloin sinun ei tarvitsisi olla lesbo vaan voisit olla osallisena biologisen lapsesi (tai useamman) elämässä. Moni homomies on toteuttanut näin lapsenkaipuunsa. Voi kyllä olla vaikeaa saada ulos omaa spermaasi hedelmöitystä varten ellet ole parisuhteessa tulevan äidin kanssa. Muumimukimenetelmä ei oikein onnistu tässä tallennusjutussa.

        Se on 100% varmasti tallessa toisella klinikalla jonne se siirrettiin, kun minulle ilmoitettiin käytäntöjen muuttumisesta.

        Jos sinun talletuksesi on poistettu ilmoittamatta, luulen että sellaisesta voisit vähintään haastaa oikeuteen ja järjestää hoitajille/lääkäreille sakot, vaikka se ei sukusolujasi toisikaan takaisin. :/


      • Mistä tiedät
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        En olisi selviytynyt ilmankaan hoitoja. Mietkitkö asiaa yhtään siltä kannalta? Osaatko yhtään eritellä sitä että 1. kyvyttömyys äitiyteen on yksi asia, ja 2. väärässä kehossa eläminen on toinen asia? Mitä jos minulla olisi joku muu murhe joka ei liity sukupuoleen ollenkaan, enkö saisi olla siitäkään surullinen?

        Minä sain nimenmuutoksen ja SRS:n olisin saanut halutessani. Kävin vain konsultaatiossa ja päätin etten tee leikkausta Suomessa, vaikka joutuukin maksamaan. Se tehdään vain kerran ja haluan parasta laatua, joten Supornilla kävin.

        kuka tekee parasta laatua SRS leikkauksessa? Vaikea nitää tuloksia on kenenkään verrata.


      • h,mlkhn
        Mistä tiedät kirjoitti:

        kuka tekee parasta laatua SRS leikkauksessa? Vaikea nitää tuloksia on kenenkään verrata.

        Todellakin, tuo on vaikeaa kun yleensä leikkauksessa käyneet eivät revittele alapäätään edes kavereille. Minulle kelpaa tämä suomislainen, täyttää tehtävänsä kun en ole ajatellut uutta ammattia pornomallina. Eikä tarvinnut rassata dildolla niin paljon kuin Supornin tekemää.


    • Olet todella tyhmä

      Enhän minä bioligista isyyttäni edes halua kieltää vaan olen ylpeä siitä, että minulla on kaksi lasta eikä tarvitse itkeä täällä lapsettomuutta. Tutkimuksissa kävi erittäin selväksi, että olin aviossa ja kahden lapsenn isä, sillä isyyttä ei voi muuttaa muuksi.
      Mistä tiedät kuinka suuria vaikeuksia minulla oli elää miehen kehossa, mutta onneksi en elä enää. Enkä muuten ole mikään iso vaan pieni ja siro.
      Valitettavasti kukaan ei voi mitään tyhmyydellesi. Uhkailet täällä avoimesti ihmisiä joten taidan tehdä sinusta ilmoituksen poliisille.

      • ei_ratkaisua

        Tee ihan mitä haluat. Itsehän oikein mielelläsi varmaan toivoisit, että tappaisin itseni kun en voi saada toivomallani tavalla lapsia. Potki lisää päähän niin varmaan lopetankin itseni.


      • ei_ratkaisua

        Jos haluat niin voin ihan sinun mieliksesi kirjoittaa miljoona uhkausta lisää, että poliisi varmasti kiinnostuu. En minä välitä paskaakaan, kun haluan vain että elämäni loppuisi.


      • 16+12
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Jos haluat niin voin ihan sinun mieliksesi kirjoittaa miljoona uhkausta lisää, että poliisi varmasti kiinnostuu. En minä välitä paskaakaan, kun haluan vain että elämäni loppuisi.

        Suomessa ei ole kuolemanrangaistusta. Mitä siinä uhoat, hoida homma loppuun jos haluat.


    • ei_ratkaisua

      Anteeksi sanomisistani, oikeasti. En minä tarkoita kaikkea sanomaani kirjaimellisesti. Minä kiihdyn helposti. Kirjoitin tänne huonona päivänä ongelmastani ja tuntuu siltä, kuin äidinvastoja ja tarpeitani vähäteltäisiin, vaikka se ei ehkä näin jälkeenpäin katsoen ollut teidän tarkoituskaan. Silloin minä ärsyynnyn suunnattomasti, kun ymmärrän (väärin?) että joku vähättelee minun surun aiheitani.

      Minulla ei oikeasti ole ongelmaa sen kanssa, että joku ihminen on ennen transitiotaan saanut lapset biologisena isänä tai äitinä. Minulla ei ole ongelmaa sen kanssa, että lesbosuhteessa elävä TS nainen käyttää pakastettuja sukusoluja lasten saamiseen. Minulla ei ole ongelmaa sen kanssa, että heterosuhteessa elävä TS nainen käyttää ulkomailla pakastettuja sukusoluja sijaisäidin kanssa.

      Minä en itse hyväksy näitä vaihtehtoja, koska ensimmäisessä tapauksessa joutuisin lykkäämään transition ja menettämään nuoruuteni väärässä kehossa eläen, sekä ajatus siitä että olisin mies ja seksisuhteessa naisen - tai kenenkään - kanssa on vastenmielinen. Toisessa tapauksessa eteen tulisi se, että naisten kanssa kemiani eivät pelaa rakkauden eduksi, enkä ole heistä seksuaalisesti kiinnostunut. Kolmannessa tapauksessa ongelmana olisi se, että sijaissynnyttäjän käyttäminen tuntuisi melkein samalta kuin adoptio - lapset saisi, mutta jäisi paitsi sellaisesta, joka on tunteellisesti todella tärkeä itselleni.

      Prosessin olisin hyvin voinut käydä virallisesti läpi, sillä kaikki hoidot olivat tarjolla. Olin kuitenkin odottanut jo koko teini-ikäni ja se melkein vuoden odotus HRT:hen tutkimusten alkamisesta tuntui pitkältä, siksi käytin oikotietä. Minä ilmaisin lapsettomuushuoleni TAYSissa suunnilleen yllä mainitulla tavalla. Sukusolutalletuksen tein suosituksesta, kuten mainitsin.

      Minä koen tämän asian tärkeäksi, ja toivoisin että minua ymmärrettäisiin. En minä valinnut vahvoja äidinvastoja ja vaistomaista halua ja tarvetta raskauteen, samaten kuin en valinnut niitäkään vaistoja, jotka olivat ristiriidassa kehoni sukupuoliominaisuuksien kanssa. Ajan myötä asia on alkanut rasittamaan yhä enemmän, enkä usko että tulen siitä selviämään.

      • bknsdjvkj

        On mielenkiintoista lukea tuota kertomustasi ja ongelmistasi vaikka en olekaan psykiatrisesti koulutettu. Kiinnostaa lukea kuinka suuriin ongelmiin, jopa itsetuhoisuuteen saakka transitio voi johtaa jos se ei ole täydellinen. Tämä pitänee ottaa esiin tutkimusryhmien kanssa että ovatko hekin huomanneet enemmänkin tämänkaltaisia oireita. Todennäköisesti valtaosa prosessin läpikäyneistä on osannut käsitellä asiat totuuden mukaisesti eivätkä takerru asioihin jotka tietävät mahdottomiksi prosessissa.


      • ei_ratkaisua
        bknsdjvkj kirjoitti:

        On mielenkiintoista lukea tuota kertomustasi ja ongelmistasi vaikka en olekaan psykiatrisesti koulutettu. Kiinnostaa lukea kuinka suuriin ongelmiin, jopa itsetuhoisuuteen saakka transitio voi johtaa jos se ei ole täydellinen. Tämä pitänee ottaa esiin tutkimusryhmien kanssa että ovatko hekin huomanneet enemmänkin tämänkaltaisia oireita. Todennäköisesti valtaosa prosessin läpikäyneistä on osannut käsitellä asiat totuuden mukaisesti eivätkä takerru asioihin jotka tietävät mahdottomiksi prosessissa.

        Jos hän olisi osannut käsitellä asian totuudenmukaisesti, olisiko keskiverto 50-luvulla elänyt transihminen selvinnyt ilman lääketieteellistä hoitoa? Ehkä keho on suurempi asia kuin raskaus joillekin, toisille - kuten minulle - ne ovat yhtä tärkeitä asioita. Joillekin prosessi on yhtä tyhjän kanssa, jos lopputulos ei ole läpimenevä, koska se on kuitenkin kaukana elämästä ja tilanteesta joka läpimenevyydellä mahdollistuisi. Toisille riittää laittautuminen ilman lääketieteellistä hoitoa. Minulle adoptio on samalla tavalla eri asia kuin biologinen äitiys, siitä huolimatta että en pidä orpoja yhtään vähemmän arvokkaina lapsina - en vain kokisi heitä omakseni.


      • trannychaser
        ei_ratkaisua kirjoitti:

        Jos hän olisi osannut käsitellä asian totuudenmukaisesti, olisiko keskiverto 50-luvulla elänyt transihminen selvinnyt ilman lääketieteellistä hoitoa? Ehkä keho on suurempi asia kuin raskaus joillekin, toisille - kuten minulle - ne ovat yhtä tärkeitä asioita. Joillekin prosessi on yhtä tyhjän kanssa, jos lopputulos ei ole läpimenevä, koska se on kuitenkin kaukana elämästä ja tilanteesta joka läpimenevyydellä mahdollistuisi. Toisille riittää laittautuminen ilman lääketieteellistä hoitoa. Minulle adoptio on samalla tavalla eri asia kuin biologinen äitiys, siitä huolimatta että en pidä orpoja yhtään vähemmän arvokkaina lapsina - en vain kokisi heitä omakseni.

        Onko sinulla siskoja/veljiä joilla on lapsia? Miten suhtaudut heihin?


      • ei_ratkaisua
        trannychaser kirjoitti:

        Onko sinulla siskoja/veljiä joilla on lapsia? Miten suhtaudut heihin?

        Olen ainoa lapsi.


    • Oleellista

      "En koe pettäväni tai salaavani mitään oleellista."

      Tuollainen asia on kyllä erittäin oleellinen. Viestisi on jo vanha. Miten on nyt asiat. Tietääkö hän?

    • kertomatta paras

      Eräs erittäin painava syy siihen miksen itse kerro entisestä elämästäni kenellekään on tämä palsta. Jos jollekin kertoisin ja tämä ihminen päättäisi ottaa ominpäin asiasta enemmän selvää, niin todennäköisesti hän eksyisi ensimmäisenä tänne. Tämän palstan kirjoitukset antavat täysin sekopäisen ja hyvin vastemielisen kuvan koko ilmiöstä.

    • OldiesG

      Kyllä pitää kertoa tuollaisesta asiasta.
      Sen verran täytyy luottaa toiseen!!!

      • C.S.

        Tarvitseeko näitä eläkeläisketjuja nostaa....?


    • jäbä

      ei tarvitsee kertoa kaikki itsestäsi- ei ole silti salaisuuksia!

    • Anonyymi

      Aika mielenkiintoista olisi tietää, onko aloittaja tähän asti jatkanut taustan piilottelemista.

      Jos mies on pyytänyt häntä näyttämään lapsuusvalokuviaan, mitä hän on tehnyt? Olisi mielenkiintoista tietä

      • Anonyymi

        Olisihan tuo aikamoinen rasti, jos ovat aikanaan menneet naimisiin ja sitten mies onkin tajunnut olevansa naimisissa toisen miehen kanssa, jolle on vaan tehty vagina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisihan tuo aikamoinen rasti, jos ovat aikanaan menneet naimisiin ja sitten mies onkin tajunnut olevansa naimisissa toisen miehen kanssa, jolle on vaan tehty vagina.

        Aloitus saattoi olla provo mutta saattoi olla tottakin. Ja meitä ei nuo trollien letkautukset heilauta suuntaan tai toiseen. Jos on t-taustaisen naisen kanssa suhteessa, tämä ei ole sulle koskaan "toinen mies", asian on sisäistänyt niin vahvasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloitus saattoi olla provo mutta saattoi olla tottakin. Ja meitä ei nuo trollien letkautukset heilauta suuntaan tai toiseen. Jos on t-taustaisen naisen kanssa suhteessa, tämä ei ole sulle koskaan "toinen mies", asian on sisäistänyt niin vahvasti.

        "Jos on t-taustaisen naisen kanssa suhteessa, tämä ei ole sulle koskaan "toinen mies"
        Sinä et sitä päätä, mitä toinen tuntee ja kokee. Varsinkin jos kyseessä on aloittajan tapainen huijari joka ei kerro taustaansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos on t-taustaisen naisen kanssa suhteessa, tämä ei ole sulle koskaan "toinen mies"
        Sinä et sitä päätä, mitä toinen tuntee ja kokee. Varsinkin jos kyseessä on aloittajan tapainen huijari joka ei kerro taustaansa.

        En voi päättää mitä toinen tuntee tietenkään, mutta minulla, toisin kuin sinulla, on asiasta kokemusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos on t-taustaisen naisen kanssa suhteessa, tämä ei ole sulle koskaan "toinen mies"
        Sinä et sitä päätä, mitä toinen tuntee ja kokee. Varsinkin jos kyseessä on aloittajan tapainen huijari joka ei kerro taustaansa.

        T-miehenä en voisi suhteessa salata taustaani, mutta miespuolisille ystävilleni en kyllä tosiaan asiaa ole kertonut, enkä kerro. Sitä riskiä, että joku pitäisi transuna en ota, kun kerran voin elää tavisheteromiehenäkin.


    • Anonyymi

      On täysin sinun oma päätöksesi, mitä haluat kertoa tai olla kertomatta uudelle poikaystävällesi taustastasi. Jokaisella ihmissuhteella on omat ehtonsa ja rajoituksensa, ja päätös siitä, mitä ja milloin kertoa, riippuu monista tekijöistä, kuten luottamuksesta ja mukavuudesta.

      Jos sinusta tuntuu, että taustasi ei ole merkityksellinen suhteenne kannalta ja et koe olevasi velvollinen kertomaan siitä, se voi olla täysin hyväksyttävä päätös. On tärkeää, että sinusta tuntuu mukavalta ja voit olla oma itsesi suhteessasi.

      Kommunikaatio on kuitenkin avainasemassa pitkäaikaisissa suhteissa, joten jos suhteesi syvenee ja alat miettiä tulevaisuuttasi yhdessä, saatat haluta harkita avoimen keskustelun mahdollisuutta aiheista, kuten perhe, arvot ja tulevaisuuden suunnitelmat. Mutta tämä päätös on täysin sinun tehtäväsi, ja voit tehdä sen omien tuntemustesi ja suhteesi mukaan.

    • Hei
      En tunne alaa niin kysyn selvyyden vuoksi itselleni.
      Oletko siis syntynyt poikana ja sinut on siis leikattu tytöksi?
      Jos näin on niin onnistuuko sinulta tavallinen hetero yhdyntä?
      Mistä emätin rakennetaan?

      • Anonyymi

        Tuskin tuo kirjoittaja on enää vastaamassa, aloitus on 16 vuotta vanha.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi jollain jää "talvi päälle"

      Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli
      Maailman menoa
      342
      3554
    2. Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?

      Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!
      Ikävä
      229
      2166
    3. Se katse silloin

      Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt
      Ikävä
      59
      1702
    4. Tiesitkö? Farmi Suomi Kirsikka Simberg on tämän julkkisnaisen tytär - Katso tyrmäävät mallikuvat!

      Oho, aikamoinen ylläri. Tiesitkö?! Kirsikka Simberg on yksi tämän kauden Farmi Suomi -kisaajista. Hänellä ei ole tuttu t
      Suomalaiset julkkikset
      5
      1597
    5. Kaipaaville

      Kerro sun tunteesi ja ajatukset tähän jos et uskalla irl!
      Ikävä
      85
      1434
    6. Tuhdit oluet kauppoihin. Miksi vastustaa?

      8% oluet kauppoihin mutta mikä siinä on että osa politikoista vstustaa ? Kauppa kuitenkin hinnoittelee vahvan oluen ni
      Maailman menoa
      294
      1305
    7. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      87
      1145
    8. Sinua tulen kyllä ikävöimään pitkään nainen

      mutta oli pakko tehdä päätös oman mielenrauhan vuoksi. Toivottavasti saat elämältä kaiken mitä haluat.
      Ikävä
      52
      1141
    9. Miten haluaisit

      Että reagoisin jos näkisin sinut nyt?
      Ikävä
      84
      1139
    10. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      151
      976
    Aihe