Miten Sun..

olin itse 18v nuorukainen kun ajattelin minkälaista olisi olla miehen kanssa asua ja olla elämänkumppanina mieskumppanin kanssa kavereita on ja ollut on mutta sitä oikeaa ei ole vielä tullut minulle mutta haen yhä sitä oikeaa mieskumppania vanhempani ei ole koskaan tiennyt tästä että olen homo eikä myöskään sukulaiset vaan gay ihmiset vain tietää tästä asiasta sinä 16v milloin tiesit olevasi homo=gaypoika/mies vastaa minulle olin 2v vanhempi sinua kun tiesin olevani gaymies eli homo kertoa voisi 17-18vuotiaana tai kuinka itsestäsi vain tuntuu milloin haluaa kertoa siitä että on gay=homopoika/mies kaikkea hyvää ja kesän odotusta ja lämmintä kesää sinulle ja kaikille muillekkin

eivät hyväksy ollenkaan. Eivät ymmärrä, etten edes tarvitse mitään hyväksymistä. Olen mikä olen joka tapauksessa eikä se siitä miksikään muutu. Mun äitini ymmärtää enkä muuta tarvitse

olet todennäköisesti tuon ikäisenä vielä vähän eksyksissä seksuaalisuutesi kanssa, kuten me kaikki olimme/olemme.
Jos vielä muutaman vuoden päästä samaa mieltä niin kerro toki.

Kerroin vanhemmille, tai pikemminkin äidille, omasta homoudesta siinä 18-19 -vuotiaana. Se oli samana vuonna, kun olin muuttanut pois kotoa opiskelupaikkakunnalle. Tuo muutto oli tärkein tekijä, miksi koin kertomisen helpommaksi; pääsisin pois vanhempien valvovien silmien alta, jos kävisi niin pahasti, että he eivät ymmärtäisi homoutta... Ja eiväthän ne sitten aluksi kyllä ymmärtäneetkään, vaikka olin tottunut pitämään heitä muussa mielessä suvaitsevaisina/valistuneina yksilöinä. Ennen kun menet kertomaan päätäpahkaa, kannattanee siis hiukan ottaa selvää, miten vanhempasi _oikeasti_ suhtautuvat homouteen; oma lapsi on kuitenkin hiukan eri asia kuin joku telkun "julkkishomo".

Homoudesta taitettiin peistä useampi vuosi, kunnes sitten äitini oli pakko hyväksyä tuo osa minussa tosiasiana, kun aloin tapailemaan erästä kaveria. Kävi nimittäin sillä tavalla, että eräs opiskelukavereista paljastui vähintäänkin bi-seksuaaliksi. Hän oli myös käynyt kotonani muutamien lomien aikana, joten äitini tunsi hänet entuudestaan. Nykyisin homous on äidilleni neutraali asia, eikä hänellä ollut mitään vaikeuksia tutustua mm. ex-poikaystävääni, jonka kanssa kävimme kotonani silloin tällöin. Isäni sai tietää tuossa vaiheessa minusta, eikä se näyttänyt hänelle tuottavan mitään vaikeuksia - oli jo kuulemma hiukan aavistellut, kun ei ollut näkynyt yhtään tyttöystävää. Myöhemmin olen ajatellut äitini vastustuksen johtuneen siitä, että hän poti huonoa omaatuntoa, koska koki epäonnistuneensa vanhemman roolissa tms., mistä seuraisi minulle vaikeuksia myöhemmin elämässä.

En osaa neuvoa, miten, missä ja milloin homoudesta tulisi kertoa, koska loppupeleissä se on sinun oma kehosi ja seksuaalisuutesi, jotka ovat vain ja ainoastaan sinun päätäntävallassasi. Seksuaalisuus on mielestäni jokaisen oma yksityisasia, eikä se kuulu kenellekään muulle. Sinun ei ole siis pakko kertoa homoudestasi välttämättä kenellekään.

Minulle homous on ollut tosiasia jo lapsuudesta saakka, joten opin jo varhain ymmärtämään sen, että minussa on jotain erilaista kuin tutuissa, sukulaisissa tai muussa perheessä. Opin myös kätkemään tuo pienen, mutta ratkaisevan eron. Pieni vilkaisu mm. kirjaston kaunokirjallisuuden (aikuis)osastolle riitti vakuuttamaan minut 12 - 13 -vuotiaana siitä, että en ole ainoa lajiani, mikä oli varsin vapauttava tunne. Nykyisin homot ovat sen verran julkisuudessa, että ei liene epäselvää kenellekään, että homoja on olemassa ja heillä on myös oikeus olla olemassa - ja sekös se näitä suomalaisia peruskonservatiiveja kismittääkin.

Itse kerroin tuossa 20v sitten maailmalle. Ensin kerroin parhaalle kaverilleni, jota asia ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Kyllä kaverini kuulemma olivat asiaa epäilleet. Yhden kaverin menetin, mutta minkäs teet. Loput hyväksyivät minut samana ihmisenä kuin ennenkin, vaikka heistä osa onkin vanhoollisia. Joskus he toki kyselivät asiasta, mutta minusta se oli oikeastaan ihan hyvä asia.

Vanhemmat kuulivat asiasta sitten viimeisenä ja se oli sitten myrskyisämpää. Kerroin heille asiasta pitkän harkinnan tuloksena ja aluksi näyttivät ottavan asian asiana. Mutta totuus oli sitten toinen ja siinä meinasi välit mennä. Se on elämäni pimeä keskiaika, jota kesti 6kk. Eikä asiaa helpottanut se, että menin rakastumaan mieheen ja ilmoitin sen heille. Siitä seurasi aluksi vain lisää ongelmia. Nykyään he onneksi suhtautuvat asiaan jo paremmin, mutta välit ovat yhä melkoisen etäiset.

Sä et vittu voi olla homo. Se on väärin. Olet sairas. Et saa kullia multa ainakaan. #happypride

Kuinka moni hetero on tullut kaapista ulos?
Jos heteron ei tarvitse tulla ulos omasta kaapistaan, niin miksi erityisesti homon tarvitsee tulla?

En ole ollut ikinä missään kaapissa mikä osoittaisi minun olevani jotain erilaista tai ihan tavallista.
Lokerot ovat ahdasmielusten mielenterveysongelmien kamppailivien ihmisten päähänpiintymä, suurin osa psykologeillä on itsellään suuria pääsisäisiä ongelmia.
Heidän jumalansa Sigmund Freud oli huumeiden ja alkohoolin väärinkäyttäjä, aineissa olleena käytti potilaitaan hyväksi jokaisella tavalla miten hänen sairasmieli vain keksi.