En sovellu tähän yhteiskuntaan

Eli ymmärrän hyvin sen, että vieraiden kanssa on hirveän vaikea aloittaa puhetta mistään monimutkaisemmasta asiasta, mutta kysymyksessä on nyt se, että pitkäaikaisten ystävien tai tuttujenkaan kanssa se ei luonnistu.

Mikä tahansa keskustelu, jossa joutuisi ottamaan kantaa syvästi (siis ei tykkääkö Idolsin Annasta, Arista vai Kristianista) on omiaan tuomaan hiljaisuuden pöytään.

Ihailen suuresti esim. sitä kulttuuria, mikä oletettavasti Ranskassa on. Kulttuuria, jossa väitellään ja ollaan eri mieltä, keskustellaan eri ilmiöistä, esim. taiteesta, politiikasta tai mistä vain (tosin en korkeakulttuurisesta taiteesta paljoakaan tiedä). Pointti on silti sama.

Miksei edes lähimmille tuttavilleen, sukulaisilleen tai ystävilleen voi paljastaa "omia kortteja". Onko kasvojen menetyksen pelko niin syvällä kulttuurissamme?

Milloin tällainen on tapahtunut? Johtuuko se kansalaissodasta, jonka jälkeen maamme oli pitkään kahden entisen verivihollisen asuttama? Pelättiin omien mielipiteiden julkituomista, ettei olisi avattu kansalaissodan haavoja ja mykkyyden kulttuuri on alkanut siitä? En tiedä, mutta tällaisia olen miettinyt.

V-lehdessä, jota ilmaiseksi jaetaan ainakin Helsingissä (ja miksei muuallakin), epäiltiin että kyseessä on kuitenkin talvi- ja jatkosota. Näiden sotien jälkeen miehet tulivat kotiin psykologisesti hajalla ja aloittivat oman viinanhuuruisen mykkäkoulunsa. Ja opettivat siinä sivussa vaimot ja lapset olemaan turhia puhumatta, selkäsaunan uhalla.

Poliittinen ja yhteiskunnallinen ajattelu on Suomessa ulkoistettu niille, jotka tekevät sitä työkseen. Ts. lehdistölle, muulle medialle ja poliitikoille. Kansan ei tarvitse olla olla mitään mieltä asioista, kun heille kerrotaan mitä mieltä pitää olla. Ja sulkeutuneimpia ja sivistymättömimpiä, niitä joilla vähiten on katsantokantoja mihinkään, houkutellaan oikeistopopulistisin keinoin uurnille.

Vaikeneminen on kultaa. Huomaan.

kriittinen piste kirjoitti:

Eli ymmärrän hyvin sen, että vieraiden kanssa on hirveän vaikea aloittaa puhetta mistään monimutkaisemmasta asiasta, mutta kysymyksessä on nyt se, että pitkäaikaisten ystävien tai tuttujenkaan kanssa se ei luonnistu.

Mikä tahansa keskustelu, jossa joutuisi ottamaan kantaa syvästi (siis ei tykkääkö Idolsin Annasta, Arista vai Kristianista) on omiaan tuomaan hiljaisuuden pöytään.

Ihailen suuresti esim. sitä kulttuuria, mikä oletettavasti Ranskassa on. Kulttuuria, jossa väitellään ja ollaan eri mieltä, keskustellaan eri ilmiöistä, esim. taiteesta, politiikasta tai mistä vain (tosin en korkeakulttuurisesta taiteesta paljoakaan tiedä). Pointti on silti sama.

Miksei edes lähimmille tuttavilleen, sukulaisilleen tai ystävilleen voi paljastaa "omia kortteja". Onko kasvojen menetyksen pelko niin syvällä kulttuurissamme?

Milloin tällainen on tapahtunut? Johtuuko se kansalaissodasta, jonka jälkeen maamme oli pitkään kahden entisen verivihollisen asuttama? Pelättiin omien mielipiteiden julkituomista, ettei olisi avattu kansalaissodan haavoja ja mykkyyden kulttuuri on alkanut siitä? En tiedä, mutta tällaisia olen miettinyt.

V-lehdessä, jota ilmaiseksi jaetaan ainakin Helsingissä (ja miksei muuallakin), epäiltiin että kyseessä on kuitenkin talvi- ja jatkosota. Näiden sotien jälkeen miehet tulivat kotiin psykologisesti hajalla ja aloittivat oman viinanhuuruisen mykkäkoulunsa. Ja opettivat siinä sivussa vaimot ja lapset olemaan turhia puhumatta, selkäsaunan uhalla.

Poliittinen ja yhteiskunnallinen ajattelu on Suomessa ulkoistettu niille, jotka tekevät sitä työkseen. Ts. lehdistölle, muulle medialle ja poliitikoille. Kansan ei tarvitse olla olla mitään mieltä asioista, kun heille kerrotaan mitä mieltä pitää olla. Ja sulkeutuneimpia ja sivistymättömimpiä, niitä joilla vähiten on katsantokantoja mihinkään, houkutellaan oikeistopopulistisin keinoin uurnille.

Vaikeneminen on kultaa. Huomaan.

Lue lisää

Minä seison vasemmalla, sen tiedän enkä enempää tietämistä itseltäni vaadi. Sillä ei ole merkitystä, ketä kansanedustajaa äänestän. Eihän kukaan heistä ole kuitenkaan oma itsensä ennen vaaleja. Joten arpapelillä menee joka tapauksessa.

Ihan vitunmoista pilkunnussimista sinun tekstisi. Aivan kuin kaikesta pitäisi tietää kaikki. Taidat olla väärä ihminen sanomaan, että muiden ihmisten pitäisi KASVAA. Kasva itse. Tajua, ettei kaikesta täydy tietää KAIKKEA.

Ankea nörtti...

koko tämä teksti. kirjoitti:

Minä seison vasemmalla, sen tiedän enkä enempää tietämistä itseltäni vaadi. Sillä ei ole merkitystä, ketä kansanedustajaa äänestän. Eihän kukaan heistä ole kuitenkaan oma itsensä ennen vaaleja. Joten arpapelillä menee joka tapauksessa.

Ihan vitunmoista pilkunnussimista sinun tekstisi. Aivan kuin kaikesta pitäisi tietää kaikki. Taidat olla väärä ihminen sanomaan, että muiden ihmisten pitäisi KASVAA. Kasva itse. Tajua, ettei kaikesta täydy tietää KAIKKEA.

Ankea nörtti...

Lue lisää

Ei se, että haluaa tietää asioista ja keskustella niistä, tarkoita että haluaa tietää kaikesta kaiken.

On niin, että mitä enemmän ihmisten kanssa puhuu ja toimii, sitä läheisemmäksi heidän kanssaan tulee. Ja mitä enemmän kuulee muiden mielipiteitä, sitä empaattisemmaksi/avarakatseisemmaksi myös muuttuu.

On hyödyllistä tutustua kaikkeen mahdolliseen, tai vaikkei kaikkeen haluaisikaan tutustua, niin avata silmänsä myös muille asioille kuin omaan elämään liittyville.

Jos emme voi keskustella yhteisistä asioista, niin mikä tekee meistä yhteiskunnan?

koko tämä teksti. kirjoitti:

Minä seison vasemmalla, sen tiedän enkä enempää tietämistä itseltäni vaadi. Sillä ei ole merkitystä, ketä kansanedustajaa äänestän. Eihän kukaan heistä ole kuitenkaan oma itsensä ennen vaaleja. Joten arpapelillä menee joka tapauksessa.

Ihan vitunmoista pilkunnussimista sinun tekstisi. Aivan kuin kaikesta pitäisi tietää kaikki. Taidat olla väärä ihminen sanomaan, että muiden ihmisten pitäisi KASVAA. Kasva itse. Tajua, ettei kaikesta täydy tietää KAIKKEA.

Ankea nörtti...

Lue lisää

Itsestäni sen verran, että on vaikeaa ruveta olemaan jotenkin toisenlainen. Monta asiaa voi helposti tehdä, mutta päätään ei voi käskeä olemaan ajattelematta.

Ja politiikassa on kyse paljolti muusta kuin vain siitä ketä äänestää ja ketä ei. Politiikassa on kyse asioista enemmän kuin niitä ajavista ihmisistä. Eli kun puhuin politiikasta puhumisesta, puhuin asioista puhumista, en sitä että puhuttaisiin poliitikoista.

Joskus muuten ihmiskunnan ihanteena on ollut henkisen pääoman kasvaminen. En käsitä miten tietoisuuden kasvaminen joko itse lukemalla tai yhteisöllisesti keskustelemalla voisi olla huono asia?

Voisin sanoa, että sinun tekstisi aiheuttaa minussakin tuntemuksia. Se ei kylläkään ole naurua, vaan enemmänkin syvää sääliä tai pettymystä. Jos tuohon käy heittämään "ankea nörtti"-kommentteja ja kieltää asioista puhumisen mahdollisuuden, heittää samalla jotain olennaista pois sivistyksestä. Ja on vielä ylpeä siitä.

kriittinen piste kirjoitti:

Itsestäni sen verran, että on vaikeaa ruveta olemaan jotenkin toisenlainen. Monta asiaa voi helposti tehdä, mutta päätään ei voi käskeä olemaan ajattelematta.

Ja politiikassa on kyse paljolti muusta kuin vain siitä ketä äänestää ja ketä ei. Politiikassa on kyse asioista enemmän kuin niitä ajavista ihmisistä. Eli kun puhuin politiikasta puhumisesta, puhuin asioista puhumista, en sitä että puhuttaisiin poliitikoista.

Joskus muuten ihmiskunnan ihanteena on ollut henkisen pääoman kasvaminen. En käsitä miten tietoisuuden kasvaminen joko itse lukemalla tai yhteisöllisesti keskustelemalla voisi olla huono asia?

Voisin sanoa, että sinun tekstisi aiheuttaa minussakin tuntemuksia. Se ei kylläkään ole naurua, vaan enemmänkin syvää sääliä tai pettymystä. Jos tuohon käy heittämään "ankea nörtti"-kommentteja ja kieltää asioista puhumisen mahdollisuuden, heittää samalla jotain olennaista pois sivistyksestä. Ja on vielä ylpeä siitä.

Lue lisää

ei ole oikeutta tuollain nimitellä ketään.On hienoa,että olet kiinnostunut monista asioista toivon että saat kaltaistasi seuraa,että voitte keskustella,ja pohtia asioita.Kaikkea hyvää sinulle toivon.

asiatonta, kirjoitti:

ei ole oikeutta tuollain nimitellä ketään.On hienoa,että olet kiinnostunut monista asioista toivon että saat kaltaistasi seuraa,että voitte keskustella,ja pohtia asioita.Kaikkea hyvää sinulle toivon.

Lue lisää

Pyydän anteeksi.

En ymmärrä kuitenkaan miksi se olisi ollut sen asiattomampaa kuin toisen "nauraminen" kirjoitukselleni tai hänen (sinun?) loppukommenttinsa "ankee nörtti"?

En halua käydä mitenkään henkilökohtaisuuksiin, se ei ole tyylistäni, mutta jos minua vastaan hyökätään niin katson oikeudekseni puolustautua.

kriittinen piste kirjoitti:

Ei se, että haluaa tietää asioista ja keskustella niistä, tarkoita että haluaa tietää kaikesta kaiken.

On niin, että mitä enemmän ihmisten kanssa puhuu ja toimii, sitä läheisemmäksi heidän kanssaan tulee. Ja mitä enemmän kuulee muiden mielipiteitä, sitä empaattisemmaksi/avarakatseisemmaksi myös muuttuu.

On hyödyllistä tutustua kaikkeen mahdolliseen, tai vaikkei kaikkeen haluaisikaan tutustua, niin avata silmänsä myös muille asioille kuin omaan elämään liittyville.

Jos emme voi keskustella yhteisistä asioista, niin mikä tekee meistä yhteiskunnan?

Lue lisää

Aloituksesi ei ole ollenkaan provosoiva, ei sitten yhtään. Tuossa toveri otti jo herneen nenuun suotta.
Mehän ollaan ihmisinä useimmat saatanan pinnallisia. Kävin just huuhaalla. Niin älyvapaata!
Mut palsta onkin oire tarpeesta heittää ns.viihteelle.
On se miljoonakertaa parempi keino kuin vetää pellit kii.

Tekstisi osoittaa, että siirrät itseasiassa kriittistä pistettä loitommaksi.

kriittinen piste kirjoitti:

Pyydän anteeksi.

En ymmärrä kuitenkaan miksi se olisi ollut sen asiattomampaa kuin toisen "nauraminen" kirjoitukselleni tai hänen (sinun?) loppukommenttinsa "ankee nörtti"?

En halua käydä mitenkään henkilökohtaisuuksiin, se ei ole tyylistäni, mutta jos minua vastaan hyökätään niin katson oikeudekseni puolustautua.

Lue lisää

ettei kenelläkään ole oikeutta nimitellä toista esim. nörtiksi tai millään muillakaan nimillä.

juuri tuota, kirjoitti:

ettei kenelläkään ole oikeutta nimitellä toista esim. nörtiksi tai millään muillakaan nimillä.

Pyydän anteeksi, koska hätäpäissäni tulkitsin viestisi väärin.

koko tämä teksti. kirjoitti:

Minä seison vasemmalla, sen tiedän enkä enempää tietämistä itseltäni vaadi. Sillä ei ole merkitystä, ketä kansanedustajaa äänestän. Eihän kukaan heistä ole kuitenkaan oma itsensä ennen vaaleja. Joten arpapelillä menee joka tapauksessa.

Ihan vitunmoista pilkunnussimista sinun tekstisi. Aivan kuin kaikesta pitäisi tietää kaikki. Taidat olla väärä ihminen sanomaan, että muiden ihmisten pitäisi KASVAA. Kasva itse. Tajua, ettei kaikesta täydy tietää KAIKKEA.

Ankea nörtti...

Lue lisää

Mä en äänestä. Olen muiden mielestä outo. Ehkäpä he ovat outoja ja minä normaali?

Mitä ihmeen rohkeutta siihen tarvitaan? Mitä pelkäätte? Kertokaa ihmeessä!!

kriittinen piste kirjoitti:

Eli ymmärrän hyvin sen, että vieraiden kanssa on hirveän vaikea aloittaa puhetta mistään monimutkaisemmasta asiasta, mutta kysymyksessä on nyt se, että pitkäaikaisten ystävien tai tuttujenkaan kanssa se ei luonnistu.

Mikä tahansa keskustelu, jossa joutuisi ottamaan kantaa syvästi (siis ei tykkääkö Idolsin Annasta, Arista vai Kristianista) on omiaan tuomaan hiljaisuuden pöytään.

Ihailen suuresti esim. sitä kulttuuria, mikä oletettavasti Ranskassa on. Kulttuuria, jossa väitellään ja ollaan eri mieltä, keskustellaan eri ilmiöistä, esim. taiteesta, politiikasta tai mistä vain (tosin en korkeakulttuurisesta taiteesta paljoakaan tiedä). Pointti on silti sama.

Miksei edes lähimmille tuttavilleen, sukulaisilleen tai ystävilleen voi paljastaa "omia kortteja". Onko kasvojen menetyksen pelko niin syvällä kulttuurissamme?

Milloin tällainen on tapahtunut? Johtuuko se kansalaissodasta, jonka jälkeen maamme oli pitkään kahden entisen verivihollisen asuttama? Pelättiin omien mielipiteiden julkituomista, ettei olisi avattu kansalaissodan haavoja ja mykkyyden kulttuuri on alkanut siitä? En tiedä, mutta tällaisia olen miettinyt.

V-lehdessä, jota ilmaiseksi jaetaan ainakin Helsingissä (ja miksei muuallakin), epäiltiin että kyseessä on kuitenkin talvi- ja jatkosota. Näiden sotien jälkeen miehet tulivat kotiin psykologisesti hajalla ja aloittivat oman viinanhuuruisen mykkäkoulunsa. Ja opettivat siinä sivussa vaimot ja lapset olemaan turhia puhumatta, selkäsaunan uhalla.

Poliittinen ja yhteiskunnallinen ajattelu on Suomessa ulkoistettu niille, jotka tekevät sitä työkseen. Ts. lehdistölle, muulle medialle ja poliitikoille. Kansan ei tarvitse olla olla mitään mieltä asioista, kun heille kerrotaan mitä mieltä pitää olla. Ja sulkeutuneimpia ja sivistymättömimpiä, niitä joilla vähiten on katsantokantoja mihinkään, houkutellaan oikeistopopulistisin keinoin uurnille.

Vaikeneminen on kultaa. Huomaan.

Lue lisää

Nin on koko Euroopassa ollut sama sota. Tämä on teko syy

Toiset ihmiset ovat voimavara, eivät energiamenetyksen aiheuttaja.

Mutta Sitä ei enää (tai en tiedä onko koskaan) ymmärretä. Miksei voisi olla sellaista kyläilykulttuuria, että perheet käyvät toistensa luona, syövät hyvää ruokaa, jonka isäntäväki olisi laittanut ja keskustele asioista. Ei tarvitse heti syöksyä ongelmien ytimeen, mutta että ainakin vietettäisiin aikaa enemmän yhteisöllisesti. Sitä kautta voisi mielipiteistäkin puhua luontevasti. Onhan se selvää että lahvitunnilla duunissa voi olla nihkeää ruveta ruotimaan monitahoisia asioita.

Mutta ehkä me olemme läpiluterilainen suoritusyhteiskunta. Emme osaa rentoutua, vaan riennämme työsuorituksesta kotisuoritukseen oletuksella "nopeammin, tehokkaammin". Kaikki näytetään suorituksilla, ei sanoilla. Sitä parempi olet, mitä enemmän teet jne.

Astiat voi jättää joskus pesemättä ja pyykit viikkaamatta, jos sen tilalle olisi tiedossa yhdessäoloa ja asioiden jakamista.

Sitä mieltä minä olen.

kriittinen piste kirjoitti:

Toiset ihmiset ovat voimavara, eivät energiamenetyksen aiheuttaja.

Mutta Sitä ei enää (tai en tiedä onko koskaan) ymmärretä. Miksei voisi olla sellaista kyläilykulttuuria, että perheet käyvät toistensa luona, syövät hyvää ruokaa, jonka isäntäväki olisi laittanut ja keskustele asioista. Ei tarvitse heti syöksyä ongelmien ytimeen, mutta että ainakin vietettäisiin aikaa enemmän yhteisöllisesti. Sitä kautta voisi mielipiteistäkin puhua luontevasti. Onhan se selvää että lahvitunnilla duunissa voi olla nihkeää ruveta ruotimaan monitahoisia asioita.

Mutta ehkä me olemme läpiluterilainen suoritusyhteiskunta. Emme osaa rentoutua, vaan riennämme työsuorituksesta kotisuoritukseen oletuksella "nopeammin, tehokkaammin". Kaikki näytetään suorituksilla, ei sanoilla. Sitä parempi olet, mitä enemmän teet jne.

Astiat voi jättää joskus pesemättä ja pyykit viikkaamatta, jos sen tilalle olisi tiedossa yhdessäoloa ja asioiden jakamista.

Sitä mieltä minä olen.

Lue lisää

ettei ihmiset kutsu toisia kylään,ettei tarvii siivota viimeisenpäälle,ja kokkailla hiki hatussa.Pelätään arvostelua.

tuntuu vain, kirjoitti:

ettei ihmiset kutsu toisia kylään,ettei tarvii siivota viimeisenpäälle,ja kokkailla hiki hatussa.Pelätään arvostelua.

Sääli, sillä siinäkin ajattelutavassa on kysymys siitä että ystävä ei ole ystävä, vaan vihollinen.

Jos joutuu pelkäämään toisen arvostelua kämpän siisteydestä, on varmaankin myös mahdotonta vapautua hänen kanssaan keskustelussa. Kyläily olisi tuossakin tapauksessa suoritus, pakko tehdä hyvät ruuat, pakko siivota vimpan päälle, pakko järjestää hyvät puitteet. Eihän kysymyksessä olisi silloin enää yhdessäolo tai tavoite mukavan seuran pitäminen, vaan oman kilven kiillottaminen ja kulissin pystyssä pitäminen.

Mutta ymmärrän kyllä täysin. Näinhän se varmasti on.

kriittinen piste kirjoitti:

Toiset ihmiset ovat voimavara, eivät energiamenetyksen aiheuttaja.

Mutta Sitä ei enää (tai en tiedä onko koskaan) ymmärretä. Miksei voisi olla sellaista kyläilykulttuuria, että perheet käyvät toistensa luona, syövät hyvää ruokaa, jonka isäntäväki olisi laittanut ja keskustele asioista. Ei tarvitse heti syöksyä ongelmien ytimeen, mutta että ainakin vietettäisiin aikaa enemmän yhteisöllisesti. Sitä kautta voisi mielipiteistäkin puhua luontevasti. Onhan se selvää että lahvitunnilla duunissa voi olla nihkeää ruveta ruotimaan monitahoisia asioita.

Mutta ehkä me olemme läpiluterilainen suoritusyhteiskunta. Emme osaa rentoutua, vaan riennämme työsuorituksesta kotisuoritukseen oletuksella "nopeammin, tehokkaammin". Kaikki näytetään suorituksilla, ei sanoilla. Sitä parempi olet, mitä enemmän teet jne.

Astiat voi jättää joskus pesemättä ja pyykit viikkaamatta, jos sen tilalle olisi tiedossa yhdessäoloa ja asioiden jakamista.

Sitä mieltä minä olen.

Lue lisää

Ennen nettiä käytiin kylässä. Ei kirjoteltu kuin lehtien mielipide palstoille. Juoruakat länkytti päin naamaa eikä netissä😁

kriittinen piste kirjoitti:

Sääli, sillä siinäkin ajattelutavassa on kysymys siitä että ystävä ei ole ystävä, vaan vihollinen.

Jos joutuu pelkäämään toisen arvostelua kämpän siisteydestä, on varmaankin myös mahdotonta vapautua hänen kanssaan keskustelussa. Kyläily olisi tuossakin tapauksessa suoritus, pakko tehdä hyvät ruuat, pakko siivota vimpan päälle, pakko järjestää hyvät puitteet. Eihän kysymyksessä olisi silloin enää yhdessäolo tai tavoite mukavan seuran pitäminen, vaan oman kilven kiillottaminen ja kulissin pystyssä pitäminen.

Mutta ymmärrän kyllä täysin. Näinhän se varmasti on.

Lue lisää

Ihmiset on vihollisia nykyään. Valitettavasti. En luota. Kaikki käy vieraissa panemasss yms

No minä en edes kaipaa ihmisiä jotka olisivat jostain alueesta palavan innostuneita. Riittäisi että olisivat kiinnostuneita asia asioista ylipäätään. Ei siinä mitään hengenheimolaisuutta tarvita.

Yleistieto on mielestäni hyve. Monet eivät sitä ymmärrä.

Huvittaa katsoa jotain saakelin tekstiviesti tieto visailua seurassa joskus tylsistyneenä kakkoselta. Kun seura ihmettelee miten voi tietää sen mikä on jonkun maan pääkaupunki, tai että onnistuu valkkaamaan Japanin väkiluvun vaihtoehtojen joukosta, kun muut vaihtoehdot on jotain 120 tuhatta ja 520 miljoonaa...

Ei se huvita itseasiassa... Siinä ei ole enää kyse edes yleistiedon puutteesta, vaan myös päättely kyvyn puutteesta...

Voi olla että tuon omia pointtejani voimakkaasti esiin. Mutta se on minun tapani. Siihen voi vastata samalla mitalla, kunhan ei rupea heittämään mitään "ankee nörtti"-heittoja.

Sanoin että en sovellu tähän yhteiskuntaan, koska tässä yhteiskunnassa ei ole sisäänrakennettuna sitä keskustelun mahdollistavaa elementtiä. Niin hyvä kuin idea keskusteluilloista onkin, niin puoleltani se kaatuisi siihen, että en halua tehdä asiosita itsetarkoituksia. Itselleni tulisi ainakin väkinäinen fiilis, jos ihmisiä tulisi talo täyteen ja sitten arvottaisiin 2ensimmäinen keskustelunaihe".

Olen kyllä parhaani mukaan yrittänyt lähestyä eri ihmisiä eri tavoilla ja yrittänyt todellakin olen. Monesti. Yleisestiottaen keskustelu jota yritän aloittaa, vaietaan kuoliaaksi. Suorimmat jopa sanovat, että "minua ei kiinnosta tollaset asiat jotka ei muhun liity."

Mutta kysymys ei ole ainoastaan siitä että ei puhuta monimutkaisista aiheista, vaan myös itseä varjellaan sairaalloisesti. heti kun missä tahansa keskustelussa voisi tulla vaihe, missä ihmiset paljastavat jotain pohjimmaisia totuuksia itsestään, niin keskustelun suuntaa muutetaan tai aihetta vaihdetaan.

Kännissä tosin kaikki puhuvat kaikesta. Tai lähestulkoon kaikki. Ehkä sen takia tykkään juodakin täsmällisin väliajoin. Silloin pääsee aitoon vuorovaikutukseen, ainakin nousukännin aikana.

Olen tietysti väärässä viiteryhmässä. Tiedän sen itsekin. Jos ajattelutapani onkin jollain tapaa akateemisen tyylinen, niin sitä ympäristöni ei ole.

Voisin tietysti vaihtaa ympäristöä, mutta voi olla että yritän kuitenkin nyt sopeutua tähän olemassaolevaan. Ei se kuitenkaan helppoa ole. Ehkä minäkin vielä opin olemaan maassa maan tavalla.

Ai niin, mielestäni analyyttinen tai syvempi keskustelu asioista ei automaattisesti tarkoita kylmää sydäntä. Olen itse ainakin muuttunut hirveän paljon avoimempaan ja avarakatseisempaan suuntaan, mitä enemmän ihmisiä olen tavannut, tutustunut heidän hyvinkin erilaisiin elämäntapoihinsa ja kuunnellut heidän mielipiteitään.

No niin tai näin, niin tiedostan että minussa se vika viime kädessä on. Siksi "en sovellu tähän yhteiskuntaan".

voi pieksut , ja taas syy muissa ei suomalaisessa. Suomalaiset t ei halua keskustella, ainakaan jos ollaan eri mieltä suututaan. Älä käännä pöytää ympäri ja syytä muita.Niin peri suomalsi-venäläsitä.

kriittinen piste kirjoitti:

Voi olla että tuon omia pointtejani voimakkaasti esiin. Mutta se on minun tapani. Siihen voi vastata samalla mitalla, kunhan ei rupea heittämään mitään "ankee nörtti"-heittoja.

Sanoin että en sovellu tähän yhteiskuntaan, koska tässä yhteiskunnassa ei ole sisäänrakennettuna sitä keskustelun mahdollistavaa elementtiä. Niin hyvä kuin idea keskusteluilloista onkin, niin puoleltani se kaatuisi siihen, että en halua tehdä asiosita itsetarkoituksia. Itselleni tulisi ainakin väkinäinen fiilis, jos ihmisiä tulisi talo täyteen ja sitten arvottaisiin 2ensimmäinen keskustelunaihe".

Olen kyllä parhaani mukaan yrittänyt lähestyä eri ihmisiä eri tavoilla ja yrittänyt todellakin olen. Monesti. Yleisestiottaen keskustelu jota yritän aloittaa, vaietaan kuoliaaksi. Suorimmat jopa sanovat, että "minua ei kiinnosta tollaset asiat jotka ei muhun liity."

Mutta kysymys ei ole ainoastaan siitä että ei puhuta monimutkaisista aiheista, vaan myös itseä varjellaan sairaalloisesti. heti kun missä tahansa keskustelussa voisi tulla vaihe, missä ihmiset paljastavat jotain pohjimmaisia totuuksia itsestään, niin keskustelun suuntaa muutetaan tai aihetta vaihdetaan.

Kännissä tosin kaikki puhuvat kaikesta. Tai lähestulkoon kaikki. Ehkä sen takia tykkään juodakin täsmällisin väliajoin. Silloin pääsee aitoon vuorovaikutukseen, ainakin nousukännin aikana.

Olen tietysti väärässä viiteryhmässä. Tiedän sen itsekin. Jos ajattelutapani onkin jollain tapaa akateemisen tyylinen, niin sitä ympäristöni ei ole.

Voisin tietysti vaihtaa ympäristöä, mutta voi olla että yritän kuitenkin nyt sopeutua tähän olemassaolevaan. Ei se kuitenkaan helppoa ole. Ehkä minäkin vielä opin olemaan maassa maan tavalla.

Ai niin, mielestäni analyyttinen tai syvempi keskustelu asioista ei automaattisesti tarkoita kylmää sydäntä. Olen itse ainakin muuttunut hirveän paljon avoimempaan ja avarakatseisempaan suuntaan, mitä enemmän ihmisiä olen tavannut, tutustunut heidän hyvinkin erilaisiin elämäntapoihinsa ja kuunnellut heidän mielipiteitään.

No niin tai näin, niin tiedostan että minussa se vika viime kädessä on. Siksi "en sovellu tähän yhteiskuntaan".

Lue lisää

Sinussa ei ole vikaa vaan ympäristössä. Kun olen lännessä , niin minut hyväksytään, kun tulen Suomeen ei koskaan.

Hirveän tunnekylmä. En sano mielelläni tätä, mutta ehkä hyvinvointiyhteiskunta on eräs osasyy tähän.

Kun valtio on ottanut tehtäväkseen meidän jokaisen hyvinvoinnin ja perusturvan, ei meillä ole enää syytä pitää yllä lämpimiä suhteita juuri keneenkään, jos emme halua.

Ei ole tarvetta yhteisöllisyydelle, naapurien tuntemiselle tai edes sukulaisille. Koska yhteisöllisyyden yksi liima on juuri se, että kaikki tarvitsevat jollain tapaa toisiaan.

Nyt voi elää ihan helposti viikon, ilman että olisi pakko puhua kenellekään. Siis jos ei ole töissä, ja joissain tapauksissa siitäkin huolimatta.

Tokikaan hyvinvointivaltiota ei voi yksin "syyttää" tästä. Oman osansa tuo varmasti mukanaan myös eristäytymistä suosiva ilmasto (suurimman osan aikaa on kylmää tai tulee paskaa taivaasta) ja melko tuore kaupungistuminen. Ja varmasti tuhat muutakin syytä.

Tätä kirjoitusta ei pidä ottaa niin, että haluaisin ajaa hyvinvointivaltion alas. Puutteistaankin huolimatta systeemi on hyvä, koska jokaisesta pitää pitää huoli, edes jollain tavalla.

Ja näinä globalistumisen aikoina, kapitalismin päästessä tässäkin yhteiskunnassa kunnolla valloilleen, en jaksa uskoa että kukaan muu kuin valtiokaan sitä huolenpitohommaa tekisi.

kriittinen piste kirjoitti:

Hirveän tunnekylmä. En sano mielelläni tätä, mutta ehkä hyvinvointiyhteiskunta on eräs osasyy tähän.

Kun valtio on ottanut tehtäväkseen meidän jokaisen hyvinvoinnin ja perusturvan, ei meillä ole enää syytä pitää yllä lämpimiä suhteita juuri keneenkään, jos emme halua.

Ei ole tarvetta yhteisöllisyydelle, naapurien tuntemiselle tai edes sukulaisille. Koska yhteisöllisyyden yksi liima on juuri se, että kaikki tarvitsevat jollain tapaa toisiaan.

Nyt voi elää ihan helposti viikon, ilman että olisi pakko puhua kenellekään. Siis jos ei ole töissä, ja joissain tapauksissa siitäkin huolimatta.

Tokikaan hyvinvointivaltiota ei voi yksin "syyttää" tästä. Oman osansa tuo varmasti mukanaan myös eristäytymistä suosiva ilmasto (suurimman osan aikaa on kylmää tai tulee paskaa taivaasta) ja melko tuore kaupungistuminen. Ja varmasti tuhat muutakin syytä.

Tätä kirjoitusta ei pidä ottaa niin, että haluaisin ajaa hyvinvointivaltion alas. Puutteistaankin huolimatta systeemi on hyvä, koska jokaisesta pitää pitää huoli, edes jollain tavalla.

Ja näinä globalistumisen aikoina, kapitalismin päästessä tässäkin yhteiskunnassa kunnolla valloilleen, en jaksa uskoa että kukaan muu kuin valtiokaan sitä huolenpitohommaa tekisi.

Lue lisää

Olen tullut samaan tulokseen.. siitä, että ei saa/pysty ilmaisemaan vapaasti mielipidettä..

Itse olen ratkaissut asian niin, että jos joudun eriävän mielipiteeni takia keskustelun ulkopuolelle, sanon ääneen siitäkin.. eli varmasti olen välillä liiankin suorapuheinen yksilö..

Se on valitettavaa, että suurin osa suomalaisista
elää jotenkin "pienessä yhteisössä", ja näkevät vain sen oman "napansa".

Eli ei haluta edes avartaa sitä katsomusta elämään, ellei omalle kohdalle tapahdu jotain, että on väkisinkin "avattava silmät".

Oma elämäni on ollut kuin pahimmasta painajaisesta, joten olen joutunut väkisinkin avaamaan silmät lapsuudesta lähtien..

Kunpa voisinkin sanoa, että painajaiseni on ohitse, mutta valitettavasti yhteiskuntamme on soveltanut sen jatkumaan.. eli en syytä ketään, näin se vaan on mahdollista, kun ummistetaan silmät, eikä haluta uskoa muita näkemyksiä asioihin..

Vaikea selventää lyhyesti, mikä on vienyt uskomukseni yhteiskuntaamme tai hyvinvointivaltioomme!!

Voimia teille, jotka tunnette itsenne aina ulkopuolisiksi!! Koitetaan avartaa maailmaa jokatapauksessa!!

yhteiskuntakelvoton filosofi kirjoitti:

Olen tullut samaan tulokseen.. siitä, että ei saa/pysty ilmaisemaan vapaasti mielipidettä..

Itse olen ratkaissut asian niin, että jos joudun eriävän mielipiteeni takia keskustelun ulkopuolelle, sanon ääneen siitäkin.. eli varmasti olen välillä liiankin suorapuheinen yksilö..

Se on valitettavaa, että suurin osa suomalaisista
elää jotenkin "pienessä yhteisössä", ja näkevät vain sen oman "napansa".

Eli ei haluta edes avartaa sitä katsomusta elämään, ellei omalle kohdalle tapahdu jotain, että on väkisinkin "avattava silmät".

Oma elämäni on ollut kuin pahimmasta painajaisesta, joten olen joutunut väkisinkin avaamaan silmät lapsuudesta lähtien..

Kunpa voisinkin sanoa, että painajaiseni on ohitse, mutta valitettavasti yhteiskuntamme on soveltanut sen jatkumaan.. eli en syytä ketään, näin se vaan on mahdollista, kun ummistetaan silmät, eikä haluta uskoa muita näkemyksiä asioihin..

Vaikea selventää lyhyesti, mikä on vienyt uskomukseni yhteiskuntaamme tai hyvinvointivaltioomme!!

Voimia teille, jotka tunnette itsenne aina ulkopuolisiksi!! Koitetaan avartaa maailmaa jokatapauksessa!!

Lue lisää

"Olen tullut samaan tulokseen.. siitä, että ei saa/pysty ilmaisemaan vapaasti mielipidettä.."

Hiljaisuuden kulttuuri on syvällä, mitä tulee epäkohtiin ja kritisointiin. Mikä on kaikkein huolestuttavista, on että sama meno jatkuu myös valtamedia puolella. Lehdistön pitäisi olla "neljäs valtiomahti", joka ottaa epämiellyttäviäkin asioita esille. Asioita, ei ihmisiä. Se, miksi lehdistökin on valtiovallan talutusnuorassa on vaikeaa ymmärtää. Tähän joku tietenkin älähtää, että olen väärässä. Väitän etten ole. On totta, että lehdet voivat olla ajoittain erittäinkin paljon eri mieltä asioista poliitikkojen kanssa, mutta politiikot itse määrittävät hyvin pitkälle sen mitä aiheita käsitellään.

Valtion pitäisi pelätä ja kunnioittaa kansalaisiaan, eikä toisin päin. Lehdistön pitäisi olla kansalaisten miekka valtaapitäjiä vastaan. Valta on aina taantumuksellinen ja jonkun pitää sitä aina aika ajoin sivaltaa.

"Itse olen ratkaissut asian niin, että jos joudun eriävän mielipiteeni takia keskustelun ulkopuolelle, sanon ääneen siitäkin.. eli varmasti olen välillä liiankin suorapuheinen yksilö.. "

Itse en suosi tuota lähestymistapaa, enää. Eivät ihmiset keskustelussa tykkää, kun heitä suoraan syytetään. Pitäisi osata jotenkin diplomaattisesti hoitaa asia niin, että ketään ei ajeta suoraan nurkkaan. Siitä seuraa aina puolustusreaktio. Esimerkkinä käy hyvin tämä keskustelu. Näin suorapuheisesti en varmaankaan toimisi oikeassa keskustelussa, livenä. Mutta se mikä keskustelussa ei toimi livetilanteessa, toimii päinvastoin paremmin verkossa kirjoitettuna. Jos olisin hirveän diplomaattisesti ja kaikkia myötäille kirjoittanut aloitukseni tai sitä seuraavat kirjoitukseni, ei siihen olisi syntynyt reagointia tai tullut yhtäkään vastausta.

Livetilanteessa diplomatialla päästään asiakysymyksiin ja verkossa asiakysymyksillä diplomatiaan.

"Se on valitettavaa, että suurin osa suomalaisista
elää jotenkin "pienessä yhteisössä", ja näkevät vain sen oman "napansa".

Eli ei haluta edes avartaa sitä katsomusta elämään, ellei omalle kohdalle tapahdu jotain, että on väkisinkin "avattava silmät"."

Suomi on murroksessa sikäli, että maailma tulee sisään tupaan ja vauhdikkaasti. Kohta kukaan ei enää pysty toimimaan vain omassa pienessä yhteisössään. Siksi apaattisuus ihmetyttää. Kuinka pitkään meillä on varaa antaa muiden tehdä omat päätöksemme? Missä vaiheessa saavutamme kyllästymispisteen? Mikä asia saisi suomalaisiin elämää? Olisiko se NATOon liittyminen? Olisiko se euroopan liittovaltio?

Valitettavasti en usko niin. Satiirisesti voisin väittää että ainoa asia, mikä saisi suomalaiset "barrikaadeille", olisi uusi kieltolaki.

Voimia toivotan sinullekin! Pää pystyssä eteenpäin.

kriittinen piste kirjoitti:

"Olen tullut samaan tulokseen.. siitä, että ei saa/pysty ilmaisemaan vapaasti mielipidettä.."

Hiljaisuuden kulttuuri on syvällä, mitä tulee epäkohtiin ja kritisointiin. Mikä on kaikkein huolestuttavista, on että sama meno jatkuu myös valtamedia puolella. Lehdistön pitäisi olla "neljäs valtiomahti", joka ottaa epämiellyttäviäkin asioita esille. Asioita, ei ihmisiä. Se, miksi lehdistökin on valtiovallan talutusnuorassa on vaikeaa ymmärtää. Tähän joku tietenkin älähtää, että olen väärässä. Väitän etten ole. On totta, että lehdet voivat olla ajoittain erittäinkin paljon eri mieltä asioista poliitikkojen kanssa, mutta politiikot itse määrittävät hyvin pitkälle sen mitä aiheita käsitellään.

Valtion pitäisi pelätä ja kunnioittaa kansalaisiaan, eikä toisin päin. Lehdistön pitäisi olla kansalaisten miekka valtaapitäjiä vastaan. Valta on aina taantumuksellinen ja jonkun pitää sitä aina aika ajoin sivaltaa.

"Itse olen ratkaissut asian niin, että jos joudun eriävän mielipiteeni takia keskustelun ulkopuolelle, sanon ääneen siitäkin.. eli varmasti olen välillä liiankin suorapuheinen yksilö.. "

Itse en suosi tuota lähestymistapaa, enää. Eivät ihmiset keskustelussa tykkää, kun heitä suoraan syytetään. Pitäisi osata jotenkin diplomaattisesti hoitaa asia niin, että ketään ei ajeta suoraan nurkkaan. Siitä seuraa aina puolustusreaktio. Esimerkkinä käy hyvin tämä keskustelu. Näin suorapuheisesti en varmaankaan toimisi oikeassa keskustelussa, livenä. Mutta se mikä keskustelussa ei toimi livetilanteessa, toimii päinvastoin paremmin verkossa kirjoitettuna. Jos olisin hirveän diplomaattisesti ja kaikkia myötäille kirjoittanut aloitukseni tai sitä seuraavat kirjoitukseni, ei siihen olisi syntynyt reagointia tai tullut yhtäkään vastausta.

Livetilanteessa diplomatialla päästään asiakysymyksiin ja verkossa asiakysymyksillä diplomatiaan.

"Se on valitettavaa, että suurin osa suomalaisista
elää jotenkin "pienessä yhteisössä", ja näkevät vain sen oman "napansa".

Eli ei haluta edes avartaa sitä katsomusta elämään, ellei omalle kohdalle tapahdu jotain, että on väkisinkin "avattava silmät"."

Suomi on murroksessa sikäli, että maailma tulee sisään tupaan ja vauhdikkaasti. Kohta kukaan ei enää pysty toimimaan vain omassa pienessä yhteisössään. Siksi apaattisuus ihmetyttää. Kuinka pitkään meillä on varaa antaa muiden tehdä omat päätöksemme? Missä vaiheessa saavutamme kyllästymispisteen? Mikä asia saisi suomalaisiin elämää? Olisiko se NATOon liittyminen? Olisiko se euroopan liittovaltio?

Valitettavasti en usko niin. Satiirisesti voisin väittää että ainoa asia, mikä saisi suomalaiset "barrikaadeille", olisi uusi kieltolaki.

Voimia toivotan sinullekin! Pää pystyssä eteenpäin.

Lue lisää

Hyviä ajatuksia, tavallaan. Kiinnostava keskustelu, tavallaan. Harmi etten oikein osaa liittyä siihen.

Sanonpa näin. Kyllä kansa tietää.

Kansa tietää kyllä millaista peliä valtaapitävät pelaavat. Kansa myös tietää missä todellinen valta on. Kansa on unessa ja tietää nuo asiat niinkuin ne unessa tiedetään. Joskus unen ja valveen rajalla jokin ongelma äkkiä selviää ihmiselle. Hän näkee sen ratkaisun hämäränä, aavistaen muodon ja sisällön. Siihen yrittää keskittyä ja tarkentaa kuvaa, samalla peläten että se kuva haihtuu kun valvetila voittaa.
Samalla tavoin "tavallinen kansa" on selvillä totuudesta. Sopivasti herättämällä se näkee totuuden selkeänä.

Kun kansa herää, päät putoavat.

Tässä maassa tällä hetkellä en näe syytä rajuun herätykseen.

Itse en näe selvästi.

kyllä ihmiset haluaa töitä mutta ei huolita koska ei tunneta

Anonyymi kirjoitti:

kyllä ihmiset haluaa töitä mutta ei huolita koska ei tunneta

Suurin osa palkkaamistani ihmisistä on sellaisia, joita en tunne entuudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Suurin osa palkkaamistani ihmisistä on sellaisia, joita en tunne entuudestaan.

Noin kai se on lähes kaikilla firmoilla.
Harvoin ne palkkaamaansa työntekijää etukäteen tuntevat.

Hyvin sanottu siellä taustalla.

Aiheen aloittaja yleistää liikaa ja "tuomitsee" suomalaiset huonona kansana, samalla etsien jotain järkevää syytä miksi näin on. Syytkö ovat sodissa, joita meidän isoisät ovat käyneet? Huooh.

Hmm. Ihan ensimmäisenä herää kysymys aloittajalle, että ellet pidä suomesta niin mikset mene muualle? Kenties löydät vihreämpää ruohoa meren tuolta puolen.

Vai onko aloittaja yksi niistä, jotka ovat käyneet kaksi kertaa oman kunnan rajojen ulkopuolella ja kehäkolmosen ulkopuoli on "landepaukkujen paratiisi", jonne ei sivistyksellä ole asiaa. Tältä se ainakin vaikuttaa.

Jos ystäväsi eivät jaksa kuunnella turhanpäiväistä lätinääsi niin hanki parempia ystäviä tai parempia keskustelunaiheita.

Tai kenties olet syntynyt väärälle vuosikymmenelle. 60-70-luku olisi ollut varmasti parempi, olisi saanut osoittaa mieltä ihan kaikesta.

Hiiri kirjoitti:

Hyvin sanottu siellä taustalla.

Aiheen aloittaja yleistää liikaa ja "tuomitsee" suomalaiset huonona kansana, samalla etsien jotain järkevää syytä miksi näin on. Syytkö ovat sodissa, joita meidän isoisät ovat käyneet? Huooh.

Hmm. Ihan ensimmäisenä herää kysymys aloittajalle, että ellet pidä suomesta niin mikset mene muualle? Kenties löydät vihreämpää ruohoa meren tuolta puolen.

Vai onko aloittaja yksi niistä, jotka ovat käyneet kaksi kertaa oman kunnan rajojen ulkopuolella ja kehäkolmosen ulkopuoli on "landepaukkujen paratiisi", jonne ei sivistyksellä ole asiaa. Tältä se ainakin vaikuttaa.

Jos ystäväsi eivät jaksa kuunnella turhanpäiväistä lätinääsi niin hanki parempia ystäviä tai parempia keskustelunaiheita.

Tai kenties olet syntynyt väärälle vuosikymmenelle. 60-70-luku olisi ollut varmasti parempi, olisi saanut osoittaa mieltä ihan kaikesta.

Lue lisää

Keskustelun avaaja ilmeisesti lukee ja kirjoittaa paljon.
Hän ei provosoidu, vaikka filosofiaansa ei ymmärretttäisikään
Netistä löytyy vähemmän näinkin yksimielistä viestintää.

"Katsos kun jokaisella on ne omat jutut ja ideahan onkin löytää ne tyypit,jotka omaavat samat intressit kuin itsellä."

Totta, mutta huolimatta suhteellisen laajasta otannasta, jota voidaan kutsua minun ystäväpiirikseni/tutuikseni, ei tällaisia ihmisiä löydy kovinkaan paljoa. Totta on, että voisin hakeutumalla hakeutua moiseen seuraan, mutta silloin se muuttuisi itsetarkoitukseksi. En halua keskustella ihmisten kanssa itsetarkoituksellisesti tyyliin "varataan aika ja aiheet ja keskustellaan".

"Sinulla on mielessä politiikka ja maailman ilmiöt,mikäs sen kiehtovampi aihe"

Otin tuon esimerkiksi, koska nämä aiheet ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Ainakin minun vaatimattoman elinkaareni aikana.

Kun ydistymme entistä voimakkaammin eurooppaan, annamme markkinoille entistä enemmän valtaa "pakon edessä" ja heitämme hyvinvoinnin pois valtiosta samalla hokien kuitenkin liittoutumattomuutta ja hyvinvointia, suurinta osaa politiikassa kiinnostaa Matti Vanhasen uuniperunat ja Paavo Väyrysen haukkuminen neuvostoajan reliikiksi.

Mutta periaatteessa minua kiinnostaa kaikki inhimillinen toiminta. Elämä. Se mitä ihmiset tekevät ja miksi. Kyseenalaistaminen, ei itsetarkoituksena vaan tapana hahmottaa kokonaisuuksia. Itseni kyseenalaistaminen. Uteliaisuus.

"Ihmisen on pakko rajata kiinnostuksensa kohteita,koska yksinkertaisesti aika ja energia ei kaikkeen riitä. Pitää miettiä mikä on ajattelemisen arvioista ja hyödyllistä."

Periaatteessa totta. Minä en tosin mieti sitä, mitä hyötyä minulle on tietää USA:n väärinkäytöksistä esim. Lähi-Idässä tai aiemmin keski-amerikassa, näin esimerkiksi. Mitään en siitä hyödy, suoranaisesti. Ainoaksi hyödyksi voitaneen laskea yleisen tietoisuuden lisääntyminen ja jälleen yhden perspektiivin saaminen asioihin. Näistä ns. turhista tiedoista kuitenkin syntyy syvällisempi ymmärrys siitä miten asiat liittyvät toisiinsa. Ja suuria linjoja seuratessaan voi katsoa kuinka suurten asioiden aaltojen rippeet huuhtovat myös meidän rantojamme. Kuinka yleinen muuttuu yksityiseksi.

"Luonnollisinta on tavoitella oman elämänlaadun parannusta eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä. Monen syntyjen syvien mietiskelijöiden henkilökohtaiset asiat ovat persiillään ja jopa toisten taakkana."

Totta kai omaa elämänlaatua pitää saada parantaa. Mutta on syytä kuitenkin pitää huolta siitä, että niin tehdessään ei polje jonkun toisen perustavia oikeuksia. Voin luvata, että minun asiani eivät ole muiden taakkana.

"Sitten tullaan siihen sosiaalisuuteen,mikä on ihan oma taiteenlajinsa. Mitä siitä tulisi,jos joka jannu jauhaisi porukoissa vain ja ainoastaan itselleen tärkeistä asioista? Minä paukuttaisin tuntitolkulla vitamiineista tai sinä politiikasta."

Niinhän nyt tehdään mitä suuremmissa määrin. Kun yleisiin asioihin ei oteta kantaa, niin puhutaan siitä mikä ei synnytä ristiriitoja. Itsestä. Tokikaan en koskaan tuputa kenellekään mitää aihetta, jos näen että hän ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut/ymmärrä aihetta. Mutta en jätä tilaisuutta käyttämättä jos aihe on itselleni mielenkiintoinen ja keskustelu antaa viitteen siitä että siihen voidaan tarttua syvemminkin. Toistan, että en halua puhua pelkästään politiikasta, vaan ihan mistä tahansa, mutta yleensä satun vain olemaan enemmän kiinnostunut siitä miksi asiat ovat niinkuin ovat sensijaan että olisin kiinnostunut vain siitä miten ne ovat.

"Miksi"-sana on minulle varmaan tärkein elämässä. Kyselyikä ei koskaan loppunut.

"Sitä sanotaan pätemisentarpeeksi,mikä ei tosiaan ole ollut huudossa koskaan tai missäänpäin maailmaa. Neuvoisinkin sinua nyt kehittämään sosiaalisia taitoja ja kiireellä."

Jokainen ihminen kai haluaa päteä jollain tapaa. Tunnistan kyllä itsessäni tarvetta siihen, mutta se ei kylläkään ole ohjenuora elämässäni. Ohjenuorani on uteliaisuus. Pätemisentarpeeni liittyy enemmänkin ammatillisiin asioihin, mutta niitä en lähde tässä ruotimaan. Neuvoja voi toki antaa, mutta sitä varten pitäisi tietää kenen kanssa puhuu. Nythän tämä ei ole toteutunut. Olen niin monta vuotta kirjoitellut eri palstoilla, että olen alkanut viimeiseen asti karttamaan toisen henkilöön käsiksi käymistä, koska noin 95% ajasta ne oletukset menevät pieleen. Niin itseni kuin muidenkin kohdalla.

"Tekstissäsi syytät muita itsekeskeisyydestä,mutta mitenhän tuo onkaan.. Sinä halveksut ihmisiä,jotka eivät ole kiinnostuneita samoista asioista kanssasi."

En syytä ihmisiä itsekeskeisyydestä niin, että syytän heitä "paskiaisiksi". Mutta kun sattuu olemaan niin että tämä yhteiskunta ei kannusta muuhun kuin itsekeskeisyyteen. Ja se on ongelma. Minulle.

En halveksu, vaan tunnen suurta turhautuneisuutta siihen että kukaan ei halua aiheesta riippumatta poaljastaa "omia korttejaan" ja antautua asioista puhumiselle. Ja jälleen kerran ongelma on omani. Mutta siitä huolimatta katson oikeudekseni puhua siitä.

"Luultavasti se yksioikoinen tavis hämmentyy tökeryydestäsi keskustelutilanteessa ja sulkee siksi suunsa,jotta pääsisi pian pois seurastasi. Mitäpä jos etsisit syitä sopeutumisvaikeuksiisi itsestäsi välillä.. voisi auttaa."

Tuskin olen kovinkaan tökerö, koska yleensä otan laajemmat kokonaisuudet (tai niiden pohtimisen) asioista esille vasta kun asia muuten esiintyy keskustelussa.

Ja jos oikein tarkkaan luet kirjoittamani otsikon uudestaan, niin huomaat että siinä lukee että minä en sovellu tähän yhteiskuntaan. Ei niin, että "yhteiskunta ei sopudu minuun". Jo otsikko paljastaa että tunnistan ongelman omakseni. Tämä palsta kuitenkin on nimeltään "Yksinäisyys" ja päätin siis kirjoittaa siitä, mikä tekee minut yksinäiseksi.

Hiiri kirjoitti:

Hyvin sanottu siellä taustalla.

Aiheen aloittaja yleistää liikaa ja "tuomitsee" suomalaiset huonona kansana, samalla etsien jotain järkevää syytä miksi näin on. Syytkö ovat sodissa, joita meidän isoisät ovat käyneet? Huooh.

Hmm. Ihan ensimmäisenä herää kysymys aloittajalle, että ellet pidä suomesta niin mikset mene muualle? Kenties löydät vihreämpää ruohoa meren tuolta puolen.

Vai onko aloittaja yksi niistä, jotka ovat käyneet kaksi kertaa oman kunnan rajojen ulkopuolella ja kehäkolmosen ulkopuoli on "landepaukkujen paratiisi", jonne ei sivistyksellä ole asiaa. Tältä se ainakin vaikuttaa.

Jos ystäväsi eivät jaksa kuunnella turhanpäiväistä lätinääsi niin hanki parempia ystäviä tai parempia keskustelunaiheita.

Tai kenties olet syntynyt väärälle vuosikymmenelle. 60-70-luku olisi ollut varmasti parempi, olisi saanut osoittaa mieltä ihan kaikesta.

Lue lisää

"Aiheen aloittaja yleistää liikaa ja "tuomitsee" suomalaiset huonona kansana, samalla etsien jotain järkevää syytä miksi näin on. Syytkö ovat sodissa, joita meidän isoisät ovat käyneet? Huooh."

Valitettava tosiasia on se, että on yleistettävä ts. annettava jotain "yleisiä totuuksia", jotta voisi tuoda jonkin ajatuksensa esille. Tiedän hyvin että yhden totuus on toisen vale. Tiedän myös sen, että yhtä yleistä totuutta asioista ei voi koskaan olla, koska emme elä tarinassa, elokuvassa missä yhdelle teolle on yksi seuraus ja selitys.

Mutta tämä on tapa minulle hahmottaa minun maailmani. Minun näkökantani. Toki käytän sen tukena tällaisia "yleisiä totuuksia", kuin että suomalaiset aivan varmasti ovat vähäpuheisempia kuin monet muut kansat. "Suomalainen vaikenee kahdella kielellä" on suomalaisten itsensä keksimä lause.

Miksi sotien pohtiminen suuomalaisten puhumattomuuden aiheuttajana on jotenkin toisarvoista tai turhaa? Jostainhan kansalliset erityispiirteet johtuvat. Minua kiinnostaa, miksi me olemme sellaisia kuin olemme. Tästä on moni muukin kiinnostunut ja asista on myös lehtiin kirjoitettu. On huomionarvoista, että lehtijuttu mitä käytin tuon sotajutun taustana on todellisen pintalhdistön kermaa. V-lehti; nuorison pintaliitolehti ja bilesukupolven äänitorvi. Jopa tällaisessa julkaisussa ollaan tartuttu aiheeseen, mikä kertoo sen tärkeydestä.

Toki ymmärrän että suomalaisille sota on pyhä. Se joka ottaa sodan yhteydessä jotain negatiivista esille, joutuu heti paarialuokkaan ja jänen ajatuksensa hylätään suoralta kädeltä. Ymmärrän kansallisen tarpeen "isoille totuuksille" ja kiistämättömille sankariteoille. Pitää olla jokin perusta mihin luottaa, jokin mitä ei kyseenalaisteta, jotain mihin perustaa oma identiteetti ja minkä päälle rakentaa omakin minäkuva.

Mutta on historian kieltämistä ja sen opetuksien kuuntelemattomuutta olla ottamatta huomioon kaikkia puolia asioista. Myös sodan negatiivisia vaikutuksia pitää olla valmis tutkimaan.

Mielisairaus on Suomessa edelleen tabu, vaikka mielialalääkkeitä syödään enemmän kuin koskaan. Sotainvalideista ollan puhuttu niin pitkään kuin heitä on ollut. Mutta psyykkisesti sotainvalidit eivät ole saaneet lainkaan huomiota. Ilmiö on valtamediassa niin vaiettu, että oman maailmankuvansa pelkästään siihen perustaen voisi luulla että kenellekään olisi syntynyt psykologisia vaurioita sodassa.

En usko tuohon. Suomalainen sotilas ei voi olla siinä suhteessa sen kovempi kuin muutkaan. Kun joutuu elämään monta vuotta jatkuvassa kuolemanvaarassa ja toisaalta nähdessään monien läheistensä kaatuvan, on normaalia että se tekee kummia psyykkeelle. Se on vain vaiettu. Ja se jos mikä on häväistys, jopa veteraaneille itselleen. Sodan kauhut kokenut ja unissaan yhä kokeva ei saa apua tai ymmärrystä, koska virallisen kannan mukaan ongelmaa ei ole. Paikallislehdessämme viime kesänä käsiteltiin tätä asiaa harvinaiseen tapaan. Siinä useampikin veteraani kertoo yhä kokevansa säännöllisesti sodan kauhuja esimerkiksi unissaan.

Kansalaissodan otin esille siityä systä, että se jos mikä on varmasti aikanaan aiheuttanut suuren kansallisen tragedian. Sota, joka väkimäärään suhteutettuna oli eurooppalaisittainkin harvinaisen verinen ja julma jätti jälkeensä kansakunnan, jossa oli pärjättävä entisten verivihollisten kesken. Voi kuvitella millaista on elää yhteiskunnassa, jossa vielä äskettäin naapurikyläläiset teloittivat omia ja toisin päin. Ei ole vaikeaa kuvitella millaista turvan kiinnipitotaitoa on tarvittu, että vanhat kaunat eivät pääse pintaan uudestaan.

Minusta pohdintani olivat varsin perusteltuja.

"Hmm. Ihan ensimmäisenä herää kysymys aloittajalle, että ellet pidä suomesta niin mikset mene muualle? Kenties löydät vihreämpää ruohoa meren tuolta puolen."

Argumentti, joka on tuttu useistakin keskusteluista joita olen seurannut. En lähde muualle, koska juureni ovat tässä maassa enkä toisessa maassa tietäisi niitä nyansseja jotka liittyvät siihen maahan, mikä sattuukaan olemaan.

"Vai onko aloittaja yksi niistä, jotka ovat käyneet kaksi kertaa oman kunnan rajojen ulkopuolella ja kehäkolmosen ulkopuoli on "landepaukkujen paratiisi", jonne ei sivistyksellä ole asiaa. Tältä se ainakin vaikuttaa."

Mistä noin päättelet? Olen asunut vastakkaisilla puolella Suomea, enkä koskaan kehä kolmosen sisäpuolella.

"Jos ystäväsi eivät jaksa kuunnella turhanpäiväistä lätinääsi niin hanki parempia ystäviä tai parempia keskustelunaiheita."

Mistä tiedät lätinäni turhanpäiväiseksi? Tunnetko minut ja oletko ollut kanssani vuorovaikutuksessa muualla kuin täällä ja nyt? Ja kuten toisellekin keskustelijalle, niin myös sinulle sanon, että en tuputa keskusteluja ihmisille vasten heidän tahtoaan, vaan useimmiten osana jo olemassa olevaa keskustelua.

"Tai kenties olet syntynyt väärälle vuosikymmenelle. 60-70-luku olisi ollut varmasti parempi, olisi saanut osoittaa mieltä ihan kaikesta."

Saattaa olla näinkin. Olen ymmärtänyt, että 60- ja 70-luvuilla on ollut voimakasta yhteiskunnallista keskustelua puolin ja toisin. En ymmärrä mitä pahaa siinä oli ja miksi sitä ei enää harrasteta? Ja mitä pahaa on mielenosoituksissa? Ne ovat mielestäni yksi esimerkki toimivasta demokratiasta, kansalaisten itsensä masinoimaan mielenilmaisua. Ruohonjuuritason demokratiaa. Sitä mistä kansalaisyhteiskunnan pitäisi ottaa happea ja elinvoimaa.

kriittinen piste kirjoitti:

"Katsos kun jokaisella on ne omat jutut ja ideahan onkin löytää ne tyypit,jotka omaavat samat intressit kuin itsellä."

Totta, mutta huolimatta suhteellisen laajasta otannasta, jota voidaan kutsua minun ystäväpiirikseni/tutuikseni, ei tällaisia ihmisiä löydy kovinkaan paljoa. Totta on, että voisin hakeutumalla hakeutua moiseen seuraan, mutta silloin se muuttuisi itsetarkoitukseksi. En halua keskustella ihmisten kanssa itsetarkoituksellisesti tyyliin "varataan aika ja aiheet ja keskustellaan".

"Sinulla on mielessä politiikka ja maailman ilmiöt,mikäs sen kiehtovampi aihe"

Otin tuon esimerkiksi, koska nämä aiheet ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Ainakin minun vaatimattoman elinkaareni aikana.

Kun ydistymme entistä voimakkaammin eurooppaan, annamme markkinoille entistä enemmän valtaa "pakon edessä" ja heitämme hyvinvoinnin pois valtiosta samalla hokien kuitenkin liittoutumattomuutta ja hyvinvointia, suurinta osaa politiikassa kiinnostaa Matti Vanhasen uuniperunat ja Paavo Väyrysen haukkuminen neuvostoajan reliikiksi.

Mutta periaatteessa minua kiinnostaa kaikki inhimillinen toiminta. Elämä. Se mitä ihmiset tekevät ja miksi. Kyseenalaistaminen, ei itsetarkoituksena vaan tapana hahmottaa kokonaisuuksia. Itseni kyseenalaistaminen. Uteliaisuus.

"Ihmisen on pakko rajata kiinnostuksensa kohteita,koska yksinkertaisesti aika ja energia ei kaikkeen riitä. Pitää miettiä mikä on ajattelemisen arvioista ja hyödyllistä."

Periaatteessa totta. Minä en tosin mieti sitä, mitä hyötyä minulle on tietää USA:n väärinkäytöksistä esim. Lähi-Idässä tai aiemmin keski-amerikassa, näin esimerkiksi. Mitään en siitä hyödy, suoranaisesti. Ainoaksi hyödyksi voitaneen laskea yleisen tietoisuuden lisääntyminen ja jälleen yhden perspektiivin saaminen asioihin. Näistä ns. turhista tiedoista kuitenkin syntyy syvällisempi ymmärrys siitä miten asiat liittyvät toisiinsa. Ja suuria linjoja seuratessaan voi katsoa kuinka suurten asioiden aaltojen rippeet huuhtovat myös meidän rantojamme. Kuinka yleinen muuttuu yksityiseksi.

"Luonnollisinta on tavoitella oman elämänlaadun parannusta eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä. Monen syntyjen syvien mietiskelijöiden henkilökohtaiset asiat ovat persiillään ja jopa toisten taakkana."

Totta kai omaa elämänlaatua pitää saada parantaa. Mutta on syytä kuitenkin pitää huolta siitä, että niin tehdessään ei polje jonkun toisen perustavia oikeuksia. Voin luvata, että minun asiani eivät ole muiden taakkana.

"Sitten tullaan siihen sosiaalisuuteen,mikä on ihan oma taiteenlajinsa. Mitä siitä tulisi,jos joka jannu jauhaisi porukoissa vain ja ainoastaan itselleen tärkeistä asioista? Minä paukuttaisin tuntitolkulla vitamiineista tai sinä politiikasta."

Niinhän nyt tehdään mitä suuremmissa määrin. Kun yleisiin asioihin ei oteta kantaa, niin puhutaan siitä mikä ei synnytä ristiriitoja. Itsestä. Tokikaan en koskaan tuputa kenellekään mitää aihetta, jos näen että hän ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut/ymmärrä aihetta. Mutta en jätä tilaisuutta käyttämättä jos aihe on itselleni mielenkiintoinen ja keskustelu antaa viitteen siitä että siihen voidaan tarttua syvemminkin. Toistan, että en halua puhua pelkästään politiikasta, vaan ihan mistä tahansa, mutta yleensä satun vain olemaan enemmän kiinnostunut siitä miksi asiat ovat niinkuin ovat sensijaan että olisin kiinnostunut vain siitä miten ne ovat.

"Miksi"-sana on minulle varmaan tärkein elämässä. Kyselyikä ei koskaan loppunut.

"Sitä sanotaan pätemisentarpeeksi,mikä ei tosiaan ole ollut huudossa koskaan tai missäänpäin maailmaa. Neuvoisinkin sinua nyt kehittämään sosiaalisia taitoja ja kiireellä."

Jokainen ihminen kai haluaa päteä jollain tapaa. Tunnistan kyllä itsessäni tarvetta siihen, mutta se ei kylläkään ole ohjenuora elämässäni. Ohjenuorani on uteliaisuus. Pätemisentarpeeni liittyy enemmänkin ammatillisiin asioihin, mutta niitä en lähde tässä ruotimaan. Neuvoja voi toki antaa, mutta sitä varten pitäisi tietää kenen kanssa puhuu. Nythän tämä ei ole toteutunut. Olen niin monta vuotta kirjoitellut eri palstoilla, että olen alkanut viimeiseen asti karttamaan toisen henkilöön käsiksi käymistä, koska noin 95% ajasta ne oletukset menevät pieleen. Niin itseni kuin muidenkin kohdalla.

"Tekstissäsi syytät muita itsekeskeisyydestä,mutta mitenhän tuo onkaan.. Sinä halveksut ihmisiä,jotka eivät ole kiinnostuneita samoista asioista kanssasi."

En syytä ihmisiä itsekeskeisyydestä niin, että syytän heitä "paskiaisiksi". Mutta kun sattuu olemaan niin että tämä yhteiskunta ei kannusta muuhun kuin itsekeskeisyyteen. Ja se on ongelma. Minulle.

En halveksu, vaan tunnen suurta turhautuneisuutta siihen että kukaan ei halua aiheesta riippumatta poaljastaa "omia korttejaan" ja antautua asioista puhumiselle. Ja jälleen kerran ongelma on omani. Mutta siitä huolimatta katson oikeudekseni puhua siitä.

"Luultavasti se yksioikoinen tavis hämmentyy tökeryydestäsi keskustelutilanteessa ja sulkee siksi suunsa,jotta pääsisi pian pois seurastasi. Mitäpä jos etsisit syitä sopeutumisvaikeuksiisi itsestäsi välillä.. voisi auttaa."

Tuskin olen kovinkaan tökerö, koska yleensä otan laajemmat kokonaisuudet (tai niiden pohtimisen) asioista esille vasta kun asia muuten esiintyy keskustelussa.

Ja jos oikein tarkkaan luet kirjoittamani otsikon uudestaan, niin huomaat että siinä lukee että minä en sovellu tähän yhteiskuntaan. Ei niin, että "yhteiskunta ei sopudu minuun". Jo otsikko paljastaa että tunnistan ongelman omakseni. Tämä palsta kuitenkin on nimeltään "Yksinäisyys" ja päätin siis kirjoittaa siitä, mikä tekee minut yksinäiseksi.

Lue lisää

löytyy muitakin suorapuheisia ja perustelutaitoisia ihmisiä..
Toisilla on vain tapana vastata kysymyksiin kysymyksillä, mikä ei ole kovin kehittävää keskustelua..
Älä välitä, en minäkään, erotutaan massasta, ja ollaan sitten omalaatuisia..eikä samasta muotista "puristettuja".. =))

yhteiskuntakelvoton filosofi. kirjoitti:

löytyy muitakin suorapuheisia ja perustelutaitoisia ihmisiä..
Toisilla on vain tapana vastata kysymyksiin kysymyksillä, mikä ei ole kovin kehittävää keskustelua..
Älä välitä, en minäkään, erotutaan massasta, ja ollaan sitten omalaatuisia..eikä samasta muotista "puristettuja".. =))

Lue lisää

Toivotan sinulle samaa tahollesi.

kriittinen piste kirjoitti:

"Katsos kun jokaisella on ne omat jutut ja ideahan onkin löytää ne tyypit,jotka omaavat samat intressit kuin itsellä."

Totta, mutta huolimatta suhteellisen laajasta otannasta, jota voidaan kutsua minun ystäväpiirikseni/tutuikseni, ei tällaisia ihmisiä löydy kovinkaan paljoa. Totta on, että voisin hakeutumalla hakeutua moiseen seuraan, mutta silloin se muuttuisi itsetarkoitukseksi. En halua keskustella ihmisten kanssa itsetarkoituksellisesti tyyliin "varataan aika ja aiheet ja keskustellaan".

"Sinulla on mielessä politiikka ja maailman ilmiöt,mikäs sen kiehtovampi aihe"

Otin tuon esimerkiksi, koska nämä aiheet ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Ainakin minun vaatimattoman elinkaareni aikana.

Kun ydistymme entistä voimakkaammin eurooppaan, annamme markkinoille entistä enemmän valtaa "pakon edessä" ja heitämme hyvinvoinnin pois valtiosta samalla hokien kuitenkin liittoutumattomuutta ja hyvinvointia, suurinta osaa politiikassa kiinnostaa Matti Vanhasen uuniperunat ja Paavo Väyrysen haukkuminen neuvostoajan reliikiksi.

Mutta periaatteessa minua kiinnostaa kaikki inhimillinen toiminta. Elämä. Se mitä ihmiset tekevät ja miksi. Kyseenalaistaminen, ei itsetarkoituksena vaan tapana hahmottaa kokonaisuuksia. Itseni kyseenalaistaminen. Uteliaisuus.

"Ihmisen on pakko rajata kiinnostuksensa kohteita,koska yksinkertaisesti aika ja energia ei kaikkeen riitä. Pitää miettiä mikä on ajattelemisen arvioista ja hyödyllistä."

Periaatteessa totta. Minä en tosin mieti sitä, mitä hyötyä minulle on tietää USA:n väärinkäytöksistä esim. Lähi-Idässä tai aiemmin keski-amerikassa, näin esimerkiksi. Mitään en siitä hyödy, suoranaisesti. Ainoaksi hyödyksi voitaneen laskea yleisen tietoisuuden lisääntyminen ja jälleen yhden perspektiivin saaminen asioihin. Näistä ns. turhista tiedoista kuitenkin syntyy syvällisempi ymmärrys siitä miten asiat liittyvät toisiinsa. Ja suuria linjoja seuratessaan voi katsoa kuinka suurten asioiden aaltojen rippeet huuhtovat myös meidän rantojamme. Kuinka yleinen muuttuu yksityiseksi.

"Luonnollisinta on tavoitella oman elämänlaadun parannusta eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä. Monen syntyjen syvien mietiskelijöiden henkilökohtaiset asiat ovat persiillään ja jopa toisten taakkana."

Totta kai omaa elämänlaatua pitää saada parantaa. Mutta on syytä kuitenkin pitää huolta siitä, että niin tehdessään ei polje jonkun toisen perustavia oikeuksia. Voin luvata, että minun asiani eivät ole muiden taakkana.

"Sitten tullaan siihen sosiaalisuuteen,mikä on ihan oma taiteenlajinsa. Mitä siitä tulisi,jos joka jannu jauhaisi porukoissa vain ja ainoastaan itselleen tärkeistä asioista? Minä paukuttaisin tuntitolkulla vitamiineista tai sinä politiikasta."

Niinhän nyt tehdään mitä suuremmissa määrin. Kun yleisiin asioihin ei oteta kantaa, niin puhutaan siitä mikä ei synnytä ristiriitoja. Itsestä. Tokikaan en koskaan tuputa kenellekään mitää aihetta, jos näen että hän ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut/ymmärrä aihetta. Mutta en jätä tilaisuutta käyttämättä jos aihe on itselleni mielenkiintoinen ja keskustelu antaa viitteen siitä että siihen voidaan tarttua syvemminkin. Toistan, että en halua puhua pelkästään politiikasta, vaan ihan mistä tahansa, mutta yleensä satun vain olemaan enemmän kiinnostunut siitä miksi asiat ovat niinkuin ovat sensijaan että olisin kiinnostunut vain siitä miten ne ovat.

"Miksi"-sana on minulle varmaan tärkein elämässä. Kyselyikä ei koskaan loppunut.

"Sitä sanotaan pätemisentarpeeksi,mikä ei tosiaan ole ollut huudossa koskaan tai missäänpäin maailmaa. Neuvoisinkin sinua nyt kehittämään sosiaalisia taitoja ja kiireellä."

Jokainen ihminen kai haluaa päteä jollain tapaa. Tunnistan kyllä itsessäni tarvetta siihen, mutta se ei kylläkään ole ohjenuora elämässäni. Ohjenuorani on uteliaisuus. Pätemisentarpeeni liittyy enemmänkin ammatillisiin asioihin, mutta niitä en lähde tässä ruotimaan. Neuvoja voi toki antaa, mutta sitä varten pitäisi tietää kenen kanssa puhuu. Nythän tämä ei ole toteutunut. Olen niin monta vuotta kirjoitellut eri palstoilla, että olen alkanut viimeiseen asti karttamaan toisen henkilöön käsiksi käymistä, koska noin 95% ajasta ne oletukset menevät pieleen. Niin itseni kuin muidenkin kohdalla.

"Tekstissäsi syytät muita itsekeskeisyydestä,mutta mitenhän tuo onkaan.. Sinä halveksut ihmisiä,jotka eivät ole kiinnostuneita samoista asioista kanssasi."

En syytä ihmisiä itsekeskeisyydestä niin, että syytän heitä "paskiaisiksi". Mutta kun sattuu olemaan niin että tämä yhteiskunta ei kannusta muuhun kuin itsekeskeisyyteen. Ja se on ongelma. Minulle.

En halveksu, vaan tunnen suurta turhautuneisuutta siihen että kukaan ei halua aiheesta riippumatta poaljastaa "omia korttejaan" ja antautua asioista puhumiselle. Ja jälleen kerran ongelma on omani. Mutta siitä huolimatta katson oikeudekseni puhua siitä.

"Luultavasti se yksioikoinen tavis hämmentyy tökeryydestäsi keskustelutilanteessa ja sulkee siksi suunsa,jotta pääsisi pian pois seurastasi. Mitäpä jos etsisit syitä sopeutumisvaikeuksiisi itsestäsi välillä.. voisi auttaa."

Tuskin olen kovinkaan tökerö, koska yleensä otan laajemmat kokonaisuudet (tai niiden pohtimisen) asioista esille vasta kun asia muuten esiintyy keskustelussa.

Ja jos oikein tarkkaan luet kirjoittamani otsikon uudestaan, niin huomaat että siinä lukee että minä en sovellu tähän yhteiskuntaan. Ei niin, että "yhteiskunta ei sopudu minuun". Jo otsikko paljastaa että tunnistan ongelman omakseni. Tämä palsta kuitenkin on nimeltään "Yksinäisyys" ja päätin siis kirjoittaa siitä, mikä tekee minut yksinäiseksi.

Lue lisää

Halusin vaan kommentoida tekstistäsi sitä kohtaa että ihmettelit miksi suomalaiset eivät puhu. Yleistäen en varmaan voi sanoa miksi suomalaiset tekevät tai eivät tee jotakin, omasta itsestäni voin sen sijaan kertoa.
Olen itse hyvinkin kiinnostunut maailmanilmiöistä, ihmisistä, uskonnoista... no yleensäkin aika lailla kaikesta mahdollisesta. Voisin varmaan kyllästyttää useatkin henkilöt mietteilläni maailmasta, ja lähimmät ystäväni varmasti moneen kertaan jo kyllästyneetkin. Silti seurueessa jos tulee keskustelua minua kiinnostavasta aiheesta, jään hiljaiseksi. Usein katselen hiljaa keskustelun etenemistä pitkänkin aikaa. Hassuinta ehkä on että vaikka otan osaa vain katselijana, minulla todennäköisesti olisi asiasta vaikka kuinka paljon mielipiteitä. Se miksi en tuo mielipiteitäni esille johtuu kai pääasiassa kolmesta syystä 1) olen liian ujo ja epävarma esiintymään varsinkin vieraammassa porukassa, 2) minusta tuntuu että en osaa perustella mielipiteitäni tarpeeksi vakuuttavasti (en muista näkemieni dokumenttien nimiä tai lukemieni kirjojen nimiä) ja 3) en osaa keskustella isommalla porukalla asiaaiheesta (en löydä keskustelusta rytmiä). No joo näitähän asioita voi tietysti harjoitella ja niin yritänkin tehdä.. aina välillä.. kunnes taas menee pupu pöksyyn ja alkaa jänskättää..

kriittinen piste kirjoitti:

"Katsos kun jokaisella on ne omat jutut ja ideahan onkin löytää ne tyypit,jotka omaavat samat intressit kuin itsellä."

Totta, mutta huolimatta suhteellisen laajasta otannasta, jota voidaan kutsua minun ystäväpiirikseni/tutuikseni, ei tällaisia ihmisiä löydy kovinkaan paljoa. Totta on, että voisin hakeutumalla hakeutua moiseen seuraan, mutta silloin se muuttuisi itsetarkoitukseksi. En halua keskustella ihmisten kanssa itsetarkoituksellisesti tyyliin "varataan aika ja aiheet ja keskustellaan".

"Sinulla on mielessä politiikka ja maailman ilmiöt,mikäs sen kiehtovampi aihe"

Otin tuon esimerkiksi, koska nämä aiheet ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. Ainakin minun vaatimattoman elinkaareni aikana.

Kun ydistymme entistä voimakkaammin eurooppaan, annamme markkinoille entistä enemmän valtaa "pakon edessä" ja heitämme hyvinvoinnin pois valtiosta samalla hokien kuitenkin liittoutumattomuutta ja hyvinvointia, suurinta osaa politiikassa kiinnostaa Matti Vanhasen uuniperunat ja Paavo Väyrysen haukkuminen neuvostoajan reliikiksi.

Mutta periaatteessa minua kiinnostaa kaikki inhimillinen toiminta. Elämä. Se mitä ihmiset tekevät ja miksi. Kyseenalaistaminen, ei itsetarkoituksena vaan tapana hahmottaa kokonaisuuksia. Itseni kyseenalaistaminen. Uteliaisuus.

"Ihmisen on pakko rajata kiinnostuksensa kohteita,koska yksinkertaisesti aika ja energia ei kaikkeen riitä. Pitää miettiä mikä on ajattelemisen arvioista ja hyödyllistä."

Periaatteessa totta. Minä en tosin mieti sitä, mitä hyötyä minulle on tietää USA:n väärinkäytöksistä esim. Lähi-Idässä tai aiemmin keski-amerikassa, näin esimerkiksi. Mitään en siitä hyödy, suoranaisesti. Ainoaksi hyödyksi voitaneen laskea yleisen tietoisuuden lisääntyminen ja jälleen yhden perspektiivin saaminen asioihin. Näistä ns. turhista tiedoista kuitenkin syntyy syvällisempi ymmärrys siitä miten asiat liittyvät toisiinsa. Ja suuria linjoja seuratessaan voi katsoa kuinka suurten asioiden aaltojen rippeet huuhtovat myös meidän rantojamme. Kuinka yleinen muuttuu yksityiseksi.

"Luonnollisinta on tavoitella oman elämänlaadun parannusta eikä siitä pidä tuntea syyllisyyttä. Monen syntyjen syvien mietiskelijöiden henkilökohtaiset asiat ovat persiillään ja jopa toisten taakkana."

Totta kai omaa elämänlaatua pitää saada parantaa. Mutta on syytä kuitenkin pitää huolta siitä, että niin tehdessään ei polje jonkun toisen perustavia oikeuksia. Voin luvata, että minun asiani eivät ole muiden taakkana.

"Sitten tullaan siihen sosiaalisuuteen,mikä on ihan oma taiteenlajinsa. Mitä siitä tulisi,jos joka jannu jauhaisi porukoissa vain ja ainoastaan itselleen tärkeistä asioista? Minä paukuttaisin tuntitolkulla vitamiineista tai sinä politiikasta."

Niinhän nyt tehdään mitä suuremmissa määrin. Kun yleisiin asioihin ei oteta kantaa, niin puhutaan siitä mikä ei synnytä ristiriitoja. Itsestä. Tokikaan en koskaan tuputa kenellekään mitää aihetta, jos näen että hän ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut/ymmärrä aihetta. Mutta en jätä tilaisuutta käyttämättä jos aihe on itselleni mielenkiintoinen ja keskustelu antaa viitteen siitä että siihen voidaan tarttua syvemminkin. Toistan, että en halua puhua pelkästään politiikasta, vaan ihan mistä tahansa, mutta yleensä satun vain olemaan enemmän kiinnostunut siitä miksi asiat ovat niinkuin ovat sensijaan että olisin kiinnostunut vain siitä miten ne ovat.

"Miksi"-sana on minulle varmaan tärkein elämässä. Kyselyikä ei koskaan loppunut.

"Sitä sanotaan pätemisentarpeeksi,mikä ei tosiaan ole ollut huudossa koskaan tai missäänpäin maailmaa. Neuvoisinkin sinua nyt kehittämään sosiaalisia taitoja ja kiireellä."

Jokainen ihminen kai haluaa päteä jollain tapaa. Tunnistan kyllä itsessäni tarvetta siihen, mutta se ei kylläkään ole ohjenuora elämässäni. Ohjenuorani on uteliaisuus. Pätemisentarpeeni liittyy enemmänkin ammatillisiin asioihin, mutta niitä en lähde tässä ruotimaan. Neuvoja voi toki antaa, mutta sitä varten pitäisi tietää kenen kanssa puhuu. Nythän tämä ei ole toteutunut. Olen niin monta vuotta kirjoitellut eri palstoilla, että olen alkanut viimeiseen asti karttamaan toisen henkilöön käsiksi käymistä, koska noin 95% ajasta ne oletukset menevät pieleen. Niin itseni kuin muidenkin kohdalla.

"Tekstissäsi syytät muita itsekeskeisyydestä,mutta mitenhän tuo onkaan.. Sinä halveksut ihmisiä,jotka eivät ole kiinnostuneita samoista asioista kanssasi."

En syytä ihmisiä itsekeskeisyydestä niin, että syytän heitä "paskiaisiksi". Mutta kun sattuu olemaan niin että tämä yhteiskunta ei kannusta muuhun kuin itsekeskeisyyteen. Ja se on ongelma. Minulle.

En halveksu, vaan tunnen suurta turhautuneisuutta siihen että kukaan ei halua aiheesta riippumatta poaljastaa "omia korttejaan" ja antautua asioista puhumiselle. Ja jälleen kerran ongelma on omani. Mutta siitä huolimatta katson oikeudekseni puhua siitä.

"Luultavasti se yksioikoinen tavis hämmentyy tökeryydestäsi keskustelutilanteessa ja sulkee siksi suunsa,jotta pääsisi pian pois seurastasi. Mitäpä jos etsisit syitä sopeutumisvaikeuksiisi itsestäsi välillä.. voisi auttaa."

Tuskin olen kovinkaan tökerö, koska yleensä otan laajemmat kokonaisuudet (tai niiden pohtimisen) asioista esille vasta kun asia muuten esiintyy keskustelussa.

Ja jos oikein tarkkaan luet kirjoittamani otsikon uudestaan, niin huomaat että siinä lukee että minä en sovellu tähän yhteiskuntaan. Ei niin, että "yhteiskunta ei sopudu minuun". Jo otsikko paljastaa että tunnistan ongelman omakseni. Tämä palsta kuitenkin on nimeltään "Yksinäisyys" ja päätin siis kirjoittaa siitä, mikä tekee minut yksinäiseksi.

Lue lisää

Vastaan nyt tässä kohtaa. Ei minulla ole mitään sanottavaa juuri tähän kohtaan vaan kirjoituksiisi noin yleensä.

Yksi syy mikä tulee mieleeni ajatellen ihmisten vaiteliaisuutta on aiheittesi vaikeus. Olen itsekin hidas ajattelija ja joudun lukemaan kirjoituksiasi huolella ja hitaasti. Vastausten miettiminen kestää vielä kauemmin. Jos keskustelisin kanssasi kasvotusten pelkään että vaikuttaisin tyhmältä. (vaikuttaisin). Monille ihmisille ajatusten formuloiminen artikulaatioksi voi olla hidasta.

Muistuu mieleeni tarina henkilöstä Turun seudulta missä puhe on usein nopeaa ja toiselle vastataan ennen lauseen loppua. No, tämä henkilö tuli Hämeeseen ja ihmetteli kun ihmiset eivät vastaa puheeseen. Lopulta joku selitti että ihmiset Miettivät mitä vastaavat.

Niin minäkin usein teen. Monasti mietin koko lauseen ennen sen lausumista. Jossain vaikeassa aiheessa täytyy välillä kertoa puhekumppanille että odota vähän, mää muotoilen vielä lausetta.

Aiheesi ovat hieman abstrakteja ja liikkuvat käsitteiden tasolla. Niiden pohtimiseen menee usein aikaa. On energian ja ajan säästöä puhua selkeästi ja yksiselitteisesti, vaikka aihe olisi "hämärä".

Näim mää aattelen, kiitos stimuloivasta kirjoittelustasi. Yritä jaksaa tässä mykkien valtakunnassa missä yksi ääni voi olla ratkaiseva.

En ymmärrä mitä tarkoitat. Enkä ymmärrä miten väkivaltaiset mielenosoitukset liittyvät tähän?

Sen verran voin sanoa, että en missään tapauksessa halua että minulle näytellään kiinnostunutta, kun puhun jostain. Kyseessä ei ole se, että narsistisesti haluan olla äänessä vain sen takia että saan olla äänessä, ja että minulla on yleisö. Haluan että minut haastetaan tai että joku ottaa sanomisistani kiinni ja joko jatkaa ajatusta tai asettuu vastakkain sen kanssa. Ja sama toisin päin.

Tämä kuullostaa varmaan auttamattoman elitistiseltä, mutta voisitko taustoittaa ja perustella kysymyksiäsi ja väittämääsi hieman paremmin? Otan mielelläni kantaa, kun tiedän mihin tarkalleen pitää ottaa kantaa.