Olen ollut kiinnostunut rodusta jo pitkään ja ajatellut tässä ihan lähiaikoina hankkia pennun. Kysyisin kuitenkin, että kun dobermannien rodussahan on yhdistetty ns. ''tappajakoiria'', joten kyseessä taitaa olla vähän aggressiivisempi rotu, eiköniin?.. Sehän on toki yksilöllistä kuka on ja kuka ei, mutta jos ajatellaan näin yleisesti.
Entä sopiiko koira nuorten koiraksi, esim tyttäreni, joka on 15v, olisi kiinnostunut harrastuskoirasta, eli onko dobberi liian aggressiivinen/voimakastahtoinen nuoren hallittavaksi ja sopiiko kuinka hyvin harrastamaan vaikkapa agilitya, vai sopiiko ollenkaan?
Dobermanni?
kysymystä...
58
22999
Vastaukset
- :-)
Dobermann on kaukana tappajakoirasta! Hurjaa siinä on enää vain maine! Nykytoopet ovat hyvinkin seurallisia ja ihania mamman kultamussukoita! Ja hyvin aktiivisia ja nopeaoppisia, joten soveltuvat harrastukseen kuin harrastukseen! Koira on itseasiassa niinkin aktiivinen, että suorastaan vaatii aktiivisen harrastajan ja kouluttajan!
Se hurja maine johtuu mahdollisesti siitä, että tämä hieno rotu joutuu harmittavan usein vääriin käsiin. Sitä ei jakseta kouluttaa ja aktivoida --> se alkaa keksimään itse omatoimisesti puuhaa --> omistaja raivoaa sille --> kukaan koira ei kestä määräänsä enempää raivoamista --> ongelmia! Ja kuitenkin pitää muistaa, että toopet tarvitsevat kuria, eli vapaa kasvatuskaan niille ei sovi!- tiedän
Siis tappajakoirasta kaukana, todella ystävällinen koirarotu, mutta vähän vaihtelee, miten ihminen sen kouluttaa. Mutta ei sovi 15 vuotiaalle tytölle. Tämä koira vaatii vastuuta, arvostusta, pitkää pinnaa ja vuosia. Se on nähty niin monta kertaa, kun ihmiset on ottanut mielijohteesta dobermannin ja viimeistään vuoden tai kahden vuoden iässsä, ne löytyy jostain eläinsuojelun sivulta etsimässä uutta kotia, kun "ei tiedetty" että koira on niin voimakas tahtoinen, voimakas ja tarvitsee huomattavan määrän liikunta/aivotoimintaa!!
- todellakaan
Ei sovi nuorille,meillä melko kovapäinen ja vie mennessään saman ikäistä tyttöä.Meillä on nyt jo toinen koira menossa joka on tullut meille pitovaikeuksien takia.Aika ei riitä elämäntilanne muuttunut ym.Etsiessämme koiraa törmäsimme useampaan nuoren naisen koiraan jota ei keretty,viitsitty tai kyetty hoitamaan.
- Ei Ei Ei ja vielä kerran EI!!
Ehdottomasti ei!!!! Minulla on tällä hetkellä dobberinarttu joka oli ensimmäiset puolitoista vuotta nuorella opiskelija tytöllä. Söpö, pieni, suloinen koiranpentu josta tulikin sitten iso riesa ja riiviö. En tiedä mitä tapahtui. Seuraavat puolitoista vuotta koira oli nuorella parilla. Heille se oli toinen koira,joka ei sitten jostakin syystä sopinutkaan lapsiperheeseen. Nyt koira on ollut minulla 4v. Kaikenlaista harmiahan siitä on ollut mutta sellaisia nämä pitovaikeuksien takin kiertoon laitetut koirat on.
Vastuuttomat pentutehtailijat suoltavat myytäväksi pentuja kiihytvällä tahdilla.
Ostakaa Dopperin pentunne ainoastaan Dooberman-yhdistyksen suosittelemilta kasvattajilta.
Ei ikinä keltään muilta. Jos pennun myyjän nimi ei löydy Dooberman-yhdistyksen sitoumuskasvattaja listalta. Kiertäkää kaukaa nämä Jobbarit.- EI sitoumuskasvattaja!
Tiesitkö, että moni kasvattaja ei ole sitoumuskasvattaja siitä yksinkertaisesta syystä, että se sitoo kasvattajan esim kuvauttamaan tietyn osan kasvateistaan. Kaikki kasvattajat eivät halua tätä pentujen ottajilta vaatia, eikä oikein voikkaan, sillä eihän kenenkään ole pakko koiraansa kuvauttaa! Kasvattajan yhdistelmä voi silti täyttää SDY:n vaatimukset kaikilta osin!
- sinipunaista
Vai että muut kuin sitoumuskasvattajat ovat "jobbareita": Mihin perustat tämän loistavan tietosi? Oletko koskaan lukenut läpi mitkä ovat sitoumuskasvattajuuden kriteerit?
Mikä ero on sitoumuskasvattajalla ja "tavallisella" kasvattajalla? . Jälkimmäinen on allekirjoittanut kennelliiton kasvattajasitoumuksen. Sekö tekee "huonon" kasvattajan, se on sitten "jobbari", jos toimii kennelliiton sääntöjen mukaan?????
Sitoumuskasvattajille on monenmoista "suositusta" mutta mikään pakko ei ole niitä pilkulleen noudattaa. Aivan yhtä päteviä ovat ne, jotka ovat allekirjoittaneet "vain" kennelliiton kasvattajasitoumuksen. - -.-
Ensimmäisellä omistajalla tapahtui vain niin että peruskoulutus, koiran motivointi ja aktiviteettejen tarjoaminen unohtui eikä tietysti siltä söpöltä pennulta voinut vaatia mitään vakavaa koska sehän on söpö pieni pentu...
Tappajakoiramaine on vain Iltalehtien ruskeaa. Dobberi on hyvä ensikoiraksi myös alaikäiselle kunhan koira saa asianmukaisen koulutuksen, mielellään toko- tai tottistreeneissä käymistä, koira saa tarpeeksi aktiviteettia jne. Dobberi on luotu työhön, ei sohvanlämmittimeksi. Hyvin koulutettuna dobberi työskentelee mielellään omistajalleen eikä kisko kumoon jokaisella lenkillä. Rodussa on voimaa kuin pienessä kylässä, koulutuksella voiman saa valjastettua.
Tilastojen mukaan kaikki pienet Paris Hilton-koirat ja mammanmussukat on huomattavasti aggressiivisempia kuin esimerkiksi juuri dobermanni. Juorulehdet vaan kirjoittavat mielellään kuinka iso hurja tappajakoira puraisi kun sitä provosoitiin eikä siitä kuinka pieni chihuahua iski naskalihampaat ihmislihaan.
- nuoren ihmisen
taisi olla 16-vuotias, kun ensimmäisen koiransa, dobermannin sai! Tytöllä piisasi innostusta ja puhtia kiertää koulutuksissa ja kokeissa ja hyvin pärjäsivät! Kyseessä oli kuitenkin narttu, jotka ovat luenteeltaan hiukan helpompia! Jos tyttärelläsi on "eläintenlukutaitoa", innostusta ja osaavaa apua ja neuvonantajia saatavilla, niin en näe mitään syytä miksei dobermannia voisi ottaa! Mutta muistaa täytyy, että koira vaatii 100% panostuksen! Sen on todellakin oltava HARRASTUS!!! Sitä ei kannata ottaa, jos tyttäresi hakee pelkkää lenkkiseuralaista tai sohvanlämmittäjää. Siihenkin dobermann soveltuu mainiosti, mutta jos se on koiran AINOA harrastus, tulee sille vääjäämättä aika pitkäksi ja se alkaa keksiä tihutöitä! Dobrmann vaatii PALJON aivovoimistelua! Tokoilua, jäljestystä ja vaikka agilitya! Ihan mitä vaan yhdessä omistajan kanssa puuhailua ja toimintaa!
- ---
siitä nuoresta, joka koiraa haluaa.. Ei voi suoraan sanoa, että ei sovi kenellekään tai että sopii kaikille. Dobermanni tosiaan tarvitsee paljon toimintaa, jota pitää olla myös siinä vaiheessa, kun muut asiat alkaa ehkä kiinnostaa. Ongelmia tulee, jos dobberi jää paitsiolle.
Itse olin 14 vuotias, kun sain ensimmäisen dobermannini ja missään vaiheessa ei ollut mitään ongelmia.. Itse harrastin kilpajuoksua ja koira kulki mukana lenkeillä ja lisäksi harrastettiin vetohiihtoa, jäljestystä, hakua ym. Ilman omien vanhempieni kyyditystä en olisi treeneihinkään päässy eli riippuu vanhemmistakin tietty siltä osin :) Koira eli onnellista elämää 11 vuotta ja nyt meille on tulossa uusi dobermanni muutaman vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa lapsiperheeseen. - ---
--- kirjoitti:
siitä nuoresta, joka koiraa haluaa.. Ei voi suoraan sanoa, että ei sovi kenellekään tai että sopii kaikille. Dobermanni tosiaan tarvitsee paljon toimintaa, jota pitää olla myös siinä vaiheessa, kun muut asiat alkaa ehkä kiinnostaa. Ongelmia tulee, jos dobberi jää paitsiolle.
Itse olin 14 vuotias, kun sain ensimmäisen dobermannini ja missään vaiheessa ei ollut mitään ongelmia.. Itse harrastin kilpajuoksua ja koira kulki mukana lenkeillä ja lisäksi harrastettiin vetohiihtoa, jäljestystä, hakua ym. Ilman omien vanhempieni kyyditystä en olisi treeneihinkään päässy eli riippuu vanhemmistakin tietty siltä osin :) Koira eli onnellista elämää 11 vuotta ja nyt meille on tulossa uusi dobermanni muutaman vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa lapsiperheeseen.vielä tuota toiminnan tarvetta.. Tekemistä pitää olla joka päivälle, ei riitä pari aktiivipäivää viikossa (esim. jonkun koirakerhon harjoistukset), kuten ehkä monille seurakoiraroduille.. Meidän nartulla ainakin virtaa riitti siinä määrin, että olisi seinillä kiipeilly, jos ei olisi saanut mielekästä tekemistä :) Ei välttämättä niinkään lenkkiä, mutta aivoille työtä-
Tuohon tappajakoirajuttuun törmää aika ajoin, mutta niinkuin muutama tuossa edelle totesikin, nykydobberi on kaukana sellaisesta :) Ainakin kun ottaa vastuulliselta kasvattajalta. Itse en ottaisi muilta kuin sitoutuskasvattajilta, niitäkin riittää pitkä lista. Ja tutkituista vanhemmista, joihin pääsee tutustumaan etukäteen, ainakin narttuun. Joillekin ihmisille (yleensä eivät ole koiraihmisiä) on jämähtänyt tuo tappajakoira-asenne, liekö sitten elokuvat ym, mitkä sitä ruokkii 'vihaisilla vartiokoirillaan'..
- tässä kokemukset
Itse olin 15 vuotias hankkiessani oman dobberin. Hoidin ja koulutin koiran ihan yksin, vanhemmat käytti pissalla silloin kun olin koulussa.
Kyllä se onnistuu nuoreltakin, kilpailin dobberin kanssa tottelevaisuutta voittajaluokassa ja koira jäi näyttelytulosta vaille tottelevaisuusvalioksi.
Dobermanni ei missään nimessä saa olla eikä ole agressiivinen. Koirasta kuin koirasta saa "tappajan" ja agressiivisen huonosti pitämällä, miksi siis dobberi olisi sen kummempi?
MUTTA koska kyseessä on PALVELUSKOIRA, se vaatii ja tarvitsee kunnollisen peruskoulutuksen välttyäkseen agressiivisen tappajan leimalta.
Itselleni vanhemmat asettivat dobberin saannin ehdoksi juuri sen että se ON KOULUTETTAVA.
He ovat itse aikoinaan kilpailleet saksanpaimenkoirilla ja riiseneillä tokoa joten tiesivät mistä puhuivat vaikkeivat ko rotuun olleet tutustuneetkaan.
Syntymäni jälkeen meillä ei ollut koiraa koska vanhempien aika ei enää riittänyt palveluskoiran vaatimiin harrasteisiin ja kun 15 v viimeinen riiseni kuoli kuukautta ennen syntymää, uutta koiraa ei otettu. Koskaan eivät kuitenkaan olleet koiran ottamista vastaan ja suostuivat heti kun kerroin haluavani dobberin. - vain aikuisille
Ei sovi alaikäiselle koiraksi.Dobermannia ei suositella ekaksi koiraksi myöskään. Vaatii aikuisen ja OSAAVAN omistajan. Ei sovi kaikille aikuisillekaan. Vilkkaus ja voima tuottavat yllätyksiä lyhyesti sanottuna.
- AMS74
Heips!
En itse ollut paljon vanhempi kuin tyttäresi nyt, kun minulle tuli ensimmäiseksi omaksi koiraksi dobberi. Meillä kaikki sujui hyvin. Ja koirani ei ainakaan ollut mikään "tappaja"-hirviö, vaan hyvin ihmisystävällinen olento.- joutuu kiertoon jo nyt
Dobermannien kodin vaihtamisprosentti on jo nyt korkea, usein on otettu dobermanni tietämättä mitä se vaatii jne. Ei ole tappajakoira, mutta väärissä käsissä tulee ISOJA ONGELMIA.
Ei todellakaan alaikäisten koira. Vaatii myös PALJON AIKAA JA AKTIVITEETTIA ja KOKEMUSTA.
Nettikirjoituksiin kannattaa suhtautua varauksella, kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa. Kysele kasvattajilta, vastuuntuntoisilta sitoumuskasvattajilta enemmän.
- nahual
Nyt ihan oikeasti! Et kai tosissasi ole dobberia hankkimassa?!?
Jos ei rodusta ole sen vertaa tietoa että tietäisi jotain sen taustoista ja roduista joita sen jalostukseen on käytetty, niin ei todellakaan ole valmis näinkin vaativan koiran omistajaksi! Ja jos käsityksesi rodusta on aikaisemmin ollut aggressiivinen "tappajakoira" niin miksi ihmeessä olisit sellaista "juuri tässä lähiaikoina hankkimassa"?!?!?!
Huh Huh, ei voi muuta sanoa. Näin niitä kiertolaisia syntyy!
Google auki ja ottamaan asioista selvää, soittoja ja sähköpostia kasvattajille ja sinne käymään ennen kuin edes harkitaan pennun ottamista!- ,.,.,.
aika kaukana vaativasta koirasta dooperi xDenemmänki en suosittelisi jos kyse ois malista..molemmat omistan ja ei ole itselläni ollut ongelmia mutta kun näitä kahta vertaa toisiinsa niin toinen on niin sylivauva ja toinen tosi vaativa energia liikkuja!..
- heppuhei09
Tämä onkin jo vanha viestiketju, mutta haluaisin lisätä: 1) dobberit eivät ole lasten koiria, koska ne vaativat paljon, pelkkä liikunta ei riitä, siitä vaan kunto paranee ja ne pysyy kunnossa niinkuin pitääkin vaan ne tarvitsevat määrätietoisuutta ja aktiviteettia. Eli jos niitä ei kouluta, siis ihan yleinen tapakoulutus ja jos ne pääsee siihen harhaluuloon että niiden pitää johtaa perhettä niin siinä onkin sitten ongelma ja silloin ne voivat myös käyttäytyä agressiivisesti. Aktiviteetti- joutuvat käyttämään aivojaan ja silloin ne väsyvät. Dobermann on älykäs koira ja oppii nopeasti ja ne myös haluavat ja tarvitsevat puuhaa. Tietenkin dobbereita on erilaisia luonteiltaan, esim minun aiempi dobermanni urokseni oli enemmän sellainen höpöheikki, se meni kaikkien luokse jne.. Mutta toinen urokseni on rauhallisempi siltä osin, siis täysin erilainen. Mutta kummatkin on dobbereita ja aktiivisia. Kannattaa ihan oikeasti mennä esim ensin ulkoiluttamaan jonkun muun dobberia, niin sitten huomaa jo esim sen että kun ei ole omistaja niin kuinka paljon se koira vetää kun kokeilee rajojaan. Mielestäni on väärin edes harkita dobberia lapselle, siis jos harkitsee, koska se olisi ylivoimainen rasite lapselle joiden ajatusmaailma on erilainen, yhtäkkiä pitäisi sitoutua vaativaan koiraan ja eikä lapset pysty olemaan niin ehdottomia. Ei kun on ei ja se on aina ei. Tästä aiheesta on ihan sama kuinka paljon lätisee, sen voi kokea vasta sitten kun se tulee eteen tai ottaa jonkun dobberin hoitoon. Esim miten se jaksaa ainakin aluksi kokeilla kerta toisensä jälkeen sängylle pääsyä ja aina vaan ei, kun kerran päästää niin siinä se sitten on. Joka kerta kun tullaan ulkoa niin aina pitää istua ensin eikä hyppiä ympäriinsä ja sama ruuan kanssa. Siis puhun nyt pennun koulutuksesta. Toisaalta nämä koirat antaa todella paljon myös ja jos tykkää puuhata koiran kanssa ja harrastaa niin sitten. Mutta siinä on niin pirusti hommaa että. Tähän verrattuna jotkin "helpommat" rodut tuntuvat ihan lastenleikiltä, kannattaa aloittaa ensin jostain sellaisesta rodusta joka jaksaa olla aktiivinen mutta osaa myös rauhottua. Meidän pienempi koira on juurikin tällainen, kun mennään niin se jaksaa olla aktiivinen mutta sitten kun maataan kotona niin sekin on ok. Dobberit jaksaa lähinnä maata kun ne on tarpeeksi väsyneitä, eli liikuttu ja puuhattu ja harrastettu tai sitten että ne jäystää jotain luuta tms tai sitten että ne on koulutettu pysymään paikallaan kun niin käsketään. Tottakai kun jossain näkee dobberin joka vaikuttaa niin rauhalliselta, ylväältä ja helpolta niin silloin sitä on oikein pidetty, eli sen kanssa harrastetaan ulkoillaan ja koulutetaan (!!!) jne.. Niin silloin siitä ei tule ongelmakoiraa.
- doooooberi
taas sama juttu...aina täälä haukutaan kun joku kysyy jotakin. "Jos ei rodusta ole sen vertaa tietoa että tietäisi jotain sen taustoista ja roduista joita sen jalostukseen on käytetty, niin ei todellakaan ole valmis näinkin vaativan koiran omistajaksi!"
no eikös juuri tässä yritetä ottaa asioista selvää...suomi24 foorumi on ehkä väärä paikka kun täälä kirjottelee kaikenlaiset puupäät, mutta ainakin ketjun aloittaja on miettinyt asioita ja päättänyt selvittää mimmonen rotu dobberi on!! On aivan liikaa niitä ihmisiä jotka ei yhtään mieti vaan perse eellä puuhun vaan ja otetaan koira josta ei mitään tiedetä... aloittajan viesti oli täysin asiallinen, miksi siihen on vaikeeta vastata asiallisesti? ei nää jutut ole kaikille niin itsestään selviä juttuja.. - nahual11111
doooooberi kirjoitti:
taas sama juttu...aina täälä haukutaan kun joku kysyy jotakin. "Jos ei rodusta ole sen vertaa tietoa että tietäisi jotain sen taustoista ja roduista joita sen jalostukseen on käytetty, niin ei todellakaan ole valmis näinkin vaativan koiran omistajaksi!"
no eikös juuri tässä yritetä ottaa asioista selvää...suomi24 foorumi on ehkä väärä paikka kun täälä kirjottelee kaikenlaiset puupäät, mutta ainakin ketjun aloittaja on miettinyt asioita ja päättänyt selvittää mimmonen rotu dobberi on!! On aivan liikaa niitä ihmisiä jotka ei yhtään mieti vaan perse eellä puuhun vaan ja otetaan koira josta ei mitään tiedetä... aloittajan viesti oli täysin asiallinen, miksi siihen on vaikeeta vastata asiallisesti? ei nää jutut ole kaikille niin itsestään selviä juttuja..Mielestäsi tällainen lähtökohta on hyvä vai:
"Kysyisin kuitenkin, että kun dobermannien rodussahan on yhdistetty ns. ''tappajakoiria'', joten kyseessä taitaa olla vähän aggressiivisempi rotu, eiköniin?.. "
Yhdistettynä:
"Entä sopiiko koira nuorten koiraksi, esim tyttäreni, joka on 15v, olisi kiinnostunut harrastuskoirasta, eli onko dobberi liian aggressiivinen/voimakastahtoinen nuoren hallittavaksi ja sopiiko kuinka hyvin harrastamaan vaikkapa agilitya, vai sopiiko ollenkaan? "
Onko tämä mielestäsi asiallista tiedonhakua rodusta ja sen soveltuvuudesta nuorelle tytölle? Olisi mennyt n. minuutti kun olisi googlettanut sanan "dobermanni" ja sieltä olisi pamahtanut rodun historia ja rotumääritelmä ruudulle. Että jos lähtökohta on se, että viitseliäisyys jää siihen että kirjoitellaan jollekkin palstalle oletuksia, jotka perustuvat omiin mielikuviin, niin ei ole kyllä kauhean hyvin kotiläksyjään tehnyt.
Henk.koht en koe että ketään sen suuremmin haukuin, ilmoitin mielipiteeni, ja ohjasin käyttämään jotain toista kanavaa, jotta voisi opiskella hieman rodun alkuperää.
Ihmetykseni aihe oli se, että jos lähtökohta ja mielikuva koirasta on se että siinä on yhdistetty tappajakoiria ja että on aggressiivinen (kuten aloittajalla tekstin perusteella oli) niin miksi edes harkitsee dobermannia 15v. tyttärelleen?!?
Ja toiselle kirjoittajalle: Kyllä koen, että dobermanni on haastava rotu viisitoista vuotiaalle. Voi olla että malikka on haastavampi, mitä sitten? Nyt ei kyse varmaan malikasta ollut.... Olisi kaukkarikin huonompi vaihtoehto, mielestäni taas esim. espanjanvesikoira helpompi.
Kuten aiemmin sanoin, soitelkaa kasvattajille, vierailkaa heidän luonaan, ja tutustukaa koiriin livenä. Tappajia ne ei missään nimessä ole, ihan lutusia, mutta silti vaativia, ovelia ja paljon liikuntaa, koulutusta ja viitseliäisyyttä vaativia.
- DOPPERI
Kyllähän voisin sanoa kun itselläni on 8kk vanha dopperi poju niin en tuota rotua kylläkään lapselle hankkisi sillä ainakin meillä kyllä tuota omaa päätä löytyy koiralta ihan mukavasti.
- miettikää
Kaikki dobberit ovat yksilöitä... jos sinun dobberisi on hankala tai sylivauva ei se kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisivat niitä. jokaisella koiralla on oma luonne, muistakaa se.
- Döbbbeerr
Minun mielestäni 16v. ei ole enää lapsi vaan nuori, joka halutessaan pystyy panostamaan kunnolla koiraan. Kuitenkaan ei saa sysätä kaikkea vastuuta nuorelle, koska hänellä on varmasti tuossa iässä muutakin tekemistä kuin pelkkä koira. Eli juuri tuota kannattaa ajatella paljon ja keskustella asiasta. Dobermanni on melko helposti oppiva koira, joka antaa kaikkensa tehtäviin, joita sille suodaan. Dobermanni on todellakin aktiivikoira, jolle ei riitä se pelkkä pisulenkki korttelin ympäri ja sitten sisälle köllöttämään. Paljon aivotyötä ja liikuntaa!
- PNA89
Riippuu todella paljon koirasta ja omistajasta. Ei voi yleistää suuntaan tai toiseen. Itselläni kävi kuitenkin näin: Ostin 7-vuotiaan dobberiuroksen ensimmäiseksi koirakseni (olin itse 17-vuotias) Espanjan koirat-yhdistyksestä. Koira juoksi viikon päästä lenkillä vapaana perässäni, ei ole kertaakaan osoittanut mitään aggressiivisuutta, seuraa minua joka paikkaan ja käpertyy kainaloon aina tilaisuuden tullen, ei vahdi tai hauku, tulee toimeen muiden eläinten (koirat, kissat, hevoset, lampaat) sekä pienten lapsien kanssa, makoilee päivät pitkät eikä tarvitse säännöllistä aktivointia jne. jne... Meidän poika on onnellisin päästessään mamman viereen rapsutettavaksi ja mieluiten herkkujen kera. (:
- _bokseri_
miettiä pari kertaa minkä koiran hankkii ensikoiraks. tiedän että kaikki dobermannien omistajat kehuu koiraansa maasta taivaisiin mut eihän se mikään salaisuus ole että dobermanni on agressiivinen rotu joka tarvitsee kokeneen ja johdonmukaisen kasvattajan eikä mitään mammanpoikia jotka ei osaa muutakun lässyttää. en toki väitä että kaikki on sellasiai lässyttäjiä mutta tässä vaiheessa varmaan kannattaa kattoo peiliin ja miettii onko itsestään tarpeeksi kovapäiseksi kasvattajaksi dopperille ja kannattaako ottaa sitä riskiä että ei osaakaan kasvattaa dopperiaan kunnolla, ja sattuu jotakin.
eli tiivistettynä: valitse joku lempeämpi ja rauhallisempi ja varmempi koirarotu, josta olet varma että pärjäät sen kanssa.
itselläni on erittäin puolustushaluinen ja vieraisiin varuillaan oleva bokseri missä siinäkin on ollu ihan tarpeeks pitelemistä ja kouluttamista. ja nyt on turha tulla kenenkään inisemään että bokseria ja dopperia ei voi verrata keskenään sillä sitä en tässä ajakaan takaa, vaan sitä että kannattaa ottaa koira minkä kanssa pärjää. ikinä, en IKINÄ voisi itselleni kuvitella dopperia. tietysti jokainen koira tarvitsee hyvän koulutuksen mutta jotkut rodut tarvitsee vähän enemmän paneutumista ja määrätietoa.
en suosittelis kyllä dopperia mutta ompahan on ongelmas. - john k.0
_bokseri_ kirjoitti:
miettiä pari kertaa minkä koiran hankkii ensikoiraks. tiedän että kaikki dobermannien omistajat kehuu koiraansa maasta taivaisiin mut eihän se mikään salaisuus ole että dobermanni on agressiivinen rotu joka tarvitsee kokeneen ja johdonmukaisen kasvattajan eikä mitään mammanpoikia jotka ei osaa muutakun lässyttää. en toki väitä että kaikki on sellasiai lässyttäjiä mutta tässä vaiheessa varmaan kannattaa kattoo peiliin ja miettii onko itsestään tarpeeksi kovapäiseksi kasvattajaksi dopperille ja kannattaako ottaa sitä riskiä että ei osaakaan kasvattaa dopperiaan kunnolla, ja sattuu jotakin.
eli tiivistettynä: valitse joku lempeämpi ja rauhallisempi ja varmempi koirarotu, josta olet varma että pärjäät sen kanssa.
itselläni on erittäin puolustushaluinen ja vieraisiin varuillaan oleva bokseri missä siinäkin on ollu ihan tarpeeks pitelemistä ja kouluttamista. ja nyt on turha tulla kenenkään inisemään että bokseria ja dopperia ei voi verrata keskenään sillä sitä en tässä ajakaan takaa, vaan sitä että kannattaa ottaa koira minkä kanssa pärjää. ikinä, en IKINÄ voisi itselleni kuvitella dopperia. tietysti jokainen koira tarvitsee hyvän koulutuksen mutta jotkut rodut tarvitsee vähän enemmän paneutumista ja määrätietoa.
en suosittelis kyllä dopperia mutta ompahan on ongelmas.Tietäjät paikalla, dopperi on koira siinä missä muutkin, mulla oli dobermanni jo kun olin itse vasta 8v ketään ei purrut, sen jälkeenkin ollut mulla 2dobberia ja nekään ei oo purru ketään, Dobermannissa ei nykyään ole muuta hurjaa ku nimi. Elokuvissa näkyvät välillä oikeat eli typistetyt dobberit, kukaan ei edes erota nykyään dobberia dobberiksi luppakorvineen, Doberman on aika onneton esim muita koiria vastaan, meillä huomattavasti pienempi bulli antaa kyytiä dobberille =) elikkä turhaan jännitätte. Voi ottaa 15vuotias dobberin sama kun ottaisi dalmatian koiran tai sakemannin ym "nössö rodun"
- ..
john k.0 kirjoitti:
Tietäjät paikalla, dopperi on koira siinä missä muutkin, mulla oli dobermanni jo kun olin itse vasta 8v ketään ei purrut, sen jälkeenkin ollut mulla 2dobberia ja nekään ei oo purru ketään, Dobermannissa ei nykyään ole muuta hurjaa ku nimi. Elokuvissa näkyvät välillä oikeat eli typistetyt dobberit, kukaan ei edes erota nykyään dobberia dobberiksi luppakorvineen, Doberman on aika onneton esim muita koiria vastaan, meillä huomattavasti pienempi bulli antaa kyytiä dobberille =) elikkä turhaan jännitätte. Voi ottaa 15vuotias dobberin sama kun ottaisi dalmatian koiran tai sakemannin ym "nössö rodun"
Sinun onnesi on ollut saada luultavasti helppoja yksilöitä..,ettei vaan olisi "missilinjasesta" pentueesta. :)
- .......
john k.0 kirjoitti:
Tietäjät paikalla, dopperi on koira siinä missä muutkin, mulla oli dobermanni jo kun olin itse vasta 8v ketään ei purrut, sen jälkeenkin ollut mulla 2dobberia ja nekään ei oo purru ketään, Dobermannissa ei nykyään ole muuta hurjaa ku nimi. Elokuvissa näkyvät välillä oikeat eli typistetyt dobberit, kukaan ei edes erota nykyään dobberia dobberiksi luppakorvineen, Doberman on aika onneton esim muita koiria vastaan, meillä huomattavasti pienempi bulli antaa kyytiä dobberille =) elikkä turhaan jännitätte. Voi ottaa 15vuotias dobberin sama kun ottaisi dalmatian koiran tai sakemannin ym "nössö rodun"
"Voi ottaa 15vuotias dobberin sama kun ottaisi dalmatian koiran tai sakemannin ym "nössö rodun" "
Paitsi että esim. saksanpaimenkoira ei ole ''nössö''rotu, päinvastoin. - koira kokemusta 20v
....... kirjoitti:
"Voi ottaa 15vuotias dobberin sama kun ottaisi dalmatian koiran tai sakemannin ym "nössö rodun" "
Paitsi että esim. saksanpaimenkoira ei ole ''nössö''rotu, päinvastoin.ei herranjumala !!!! mistä näitä sikiäää..
mulla nyt 3 dobberi uros menossa.. ja palveluskoiria kouluttelen.. tätä ennen ollu sakemanni ja mali..
sakemanni helpoin rotu kouluttaa ..ja dobberi sieltä toisesta päästä kun palveluskoirista puhutaan..
eli jos otat käyttölinjaisen dobberin niin töitä joudut tekeen välillä verenmaku suussa.. jep dobberi on mamman mussukka mutta se työ mitä pitää tehdä että siihen päästään on paljon..
kysy itseltäsi paljon kysymyksiä.. jos satut saamaan kovapäisen yksilön joka yrittää kiivettä lauman ylimmäksi niin saatko sen aisoihin? et saa pelätä omaa koiraasi jos se sattuu sinua testaamaan ja vilauttaa kalustoaan.. dobberin kanssa saattaa maan tasalla harrastamaan paljon painia kun palautetaan koiraa maan tasalle pilvistä..
rotu vaatii suurta koiranluku taitoa että huomaa jo ns etukäteen koiran pienetkin isoittelu yritykset ..
ja juuri koidinvaihtajia ihan tarpeeks jo kun ei sitten pärjättykkään.. se koira otetaan sillä asenteella että kaveria ei jätetä vaikka mikä olis.. jos ei pärjää hankitaan apua ,eikä heitä hanskoja tiskiin.
kaiken työn ja harrastuksen ja aktiviteetin kun saat koiran kanssa hoidettua on sinulla käsissäsi ihana mahtava koirien ferrarri ja pusukone . - minävuan
koira kokemusta 20v kirjoitti:
ei herranjumala !!!! mistä näitä sikiäää..
mulla nyt 3 dobberi uros menossa.. ja palveluskoiria kouluttelen.. tätä ennen ollu sakemanni ja mali..
sakemanni helpoin rotu kouluttaa ..ja dobberi sieltä toisesta päästä kun palveluskoirista puhutaan..
eli jos otat käyttölinjaisen dobberin niin töitä joudut tekeen välillä verenmaku suussa.. jep dobberi on mamman mussukka mutta se työ mitä pitää tehdä että siihen päästään on paljon..
kysy itseltäsi paljon kysymyksiä.. jos satut saamaan kovapäisen yksilön joka yrittää kiivettä lauman ylimmäksi niin saatko sen aisoihin? et saa pelätä omaa koiraasi jos se sattuu sinua testaamaan ja vilauttaa kalustoaan.. dobberin kanssa saattaa maan tasalla harrastamaan paljon painia kun palautetaan koiraa maan tasalle pilvistä..
rotu vaatii suurta koiranluku taitoa että huomaa jo ns etukäteen koiran pienetkin isoittelu yritykset ..
ja juuri koidinvaihtajia ihan tarpeeks jo kun ei sitten pärjättykkään.. se koira otetaan sillä asenteella että kaveria ei jätetä vaikka mikä olis.. jos ei pärjää hankitaan apua ,eikä heitä hanskoja tiskiin.
kaiken työn ja harrastuksen ja aktiviteetin kun saat koiran kanssa hoidettua on sinulla käsissäsi ihana mahtava koirien ferrarri ja pusukone .Itsellä ollut dobberinarttu ja kyllä se jonkun verran haastava on, mutta kaukana "tappajakoirasta". Kiltti kuin mikä ehkä hiukan nössökin :D Tarvitsee tiukkaa kuria, mutta nopea oppimaan.
Jos on agilitya suunnitelmissa niin suosittelisin esim. bordercollieta. Tarvitsee paljon liikuntaa, on todella kiltti ja helppo kouluttaa. Sopii melkein kaikenlaiseen harrastamiseen. - Anonyymi
koira kokemusta 20v kirjoitti:
ei herranjumala !!!! mistä näitä sikiäää..
mulla nyt 3 dobberi uros menossa.. ja palveluskoiria kouluttelen.. tätä ennen ollu sakemanni ja mali..
sakemanni helpoin rotu kouluttaa ..ja dobberi sieltä toisesta päästä kun palveluskoirista puhutaan..
eli jos otat käyttölinjaisen dobberin niin töitä joudut tekeen välillä verenmaku suussa.. jep dobberi on mamman mussukka mutta se työ mitä pitää tehdä että siihen päästään on paljon..
kysy itseltäsi paljon kysymyksiä.. jos satut saamaan kovapäisen yksilön joka yrittää kiivettä lauman ylimmäksi niin saatko sen aisoihin? et saa pelätä omaa koiraasi jos se sattuu sinua testaamaan ja vilauttaa kalustoaan.. dobberin kanssa saattaa maan tasalla harrastamaan paljon painia kun palautetaan koiraa maan tasalle pilvistä..
rotu vaatii suurta koiranluku taitoa että huomaa jo ns etukäteen koiran pienetkin isoittelu yritykset ..
ja juuri koidinvaihtajia ihan tarpeeks jo kun ei sitten pärjättykkään.. se koira otetaan sillä asenteella että kaveria ei jätetä vaikka mikä olis.. jos ei pärjää hankitaan apua ,eikä heitä hanskoja tiskiin.
kaiken työn ja harrastuksen ja aktiviteetin kun saat koiran kanssa hoidettua on sinulla käsissäsi ihana mahtava koirien ferrarri ja pusukone .Oikeassa olet.
- Nykyisin kasvattaja
No joo.. kyllähän mielipiteitä riittää.. itselläni ollut lapsesta asti kaksi saksanpaimenkoira urosta. olivat huomattavasti paljon helpompia kun nykyiset kaksi uros dobberia.
Kuria pitää olla ja päättäväisyyttä.. Meillä harrastetaan tokoa ja agilityä säännöllisesti, sekä lisäksi muuta vaativaa liikuntaa ja touhuamista. Ainut iso tekijä mikä dobberissa on niin on vartioini ja suojelu vietti, Jonka kanssa meillä vedettiin selvät rajat mikä hyväksytään ja mikä menee yli.
Eli meillä käy vieraita ja ovat kaikkien kavereita, mutta kun tuntematon remppa mies yritti asuntoon yleisavaimella tulla niin tulematta jäi. Ei siis todellakaan purrut tai mitään mutta näytti selkeästi että tänne ei ole asiaa kun talon omistaja ei ole paikalla.
Mutta tosiaan, oikein koulutettuna,motivoituna ja rakastettuna ovat mitä mahtavampia koiria. Oikein lojaaleja ja pirteitä.
Joten sopii myös 15-vuotiaalle perheeseen jossa lopullinen vastuu siis pitää kuitenkin olla vanhemmilla. Jos lapsi sen kanssa pärjää ja kaikki menee hyvin niin hyvä, mutta jos innostus alkaa hiipua ja meinaa mennä sukset ristiin niin vanhempien pitää ottaa ohjat hyvissä ajoin.
meillä minä olen koiria kouluttanut 3 vuotta hyvin ja nyt ovat kahden lapsen vahteja ja parhaita ystäviä.. lapsilla ikää 3 ja 4 vuotta. Eivät anna lapsille tapahtua mitään ja leikkivät keskenään. - tsirilimpsis
Mä olen kyllä sitä mieltä että dobberi sopii nuorillekkin ihmisille. En käsitä sitä että monet jotka myyvät vaikka sakemannia, dobberia ym. vaatii että ostaja ei ole nuori. Meillä on ollut koko ikäni aikana koiria ja juuri näitä "vaikeita" rotuja. Minun ensimmäinen koira oli terrieri, joka oli hyvin vaativa tapaus, mielestäni vaikein koira mitä meillä on ollut. Koira ei kauaa kerennyt meillä asustelemaan kun pikkuveljelläni todettiin astma ja lääkäri käski laittaa kaikki eläimet pois. No vuosien päästä saatiin tietää että pikkuveljeni ei ole allerginen koirille ja otimme sakemannin, koira oli meillä 8 vuotta ja minun paraskaveri! olin 9v vanha kun koira tuli meille ja minä aloin sitä kouluttaa. Koira oli niin lepposa että kun oli pikku lapsia kylässä se ei välittänyt vaikka hännästä saatettiin repiä ja muuta. Ainoa mikä oli sen huono tapa oli se että suojeli minua vähän liikaa. Kukaan ei saanut koskea minuun se ollessa paikalla. Ikinä koira ei kuitenkaan kellekkään mitään tehny. Ja ihmiset hei, miettikää! Olin 9v ja koulutin sakemannin melkeimpä yksin.. No kun koira jouduttiin lopettaa nii otin itselleni justiin semmoisen mamman pikku kullan mussukan, nimittäin villakoiran. Isäni otti vähän sen jälkeen meille myös dobberin ja voin kertoa että tämä meidän villakoira on sen terrierin jälkeen hankalin tapaus tässä perheessä!! dobberi on kiltti kuin mikä, itsekkin koulutan sitä niin paljon kuin kerkeän mutta enemmän se isän koira on.. Kertaakaan dobberi ei ole ollut liian kovapäinen tai muutakaan. Se on helppo kouluttaa ja virtaa riittää ja jaksaa oppia! Eli mielestäni nämä "tappaja" maineiset koirat on ollut niitä tähtiä, ainakin meillä! :)
- DOBLA
Perheelläni on ollut 2 dobermannia, ensimmäinen oli hieman agressiivinen sillä sitä ei osattu kouluttaa hyvin, mutta nykyinen dobermannimme on todella kiltti, se on pienenä purrut koiria mutta ei ole enään, koska sitä on koulutettu ja sen vanhempien luonnepisteet ovat hyvät. Dobermanni ei niinkään ole harrastuskoira vaan seura ja palveluskoira. Ja ensikoiraksi ei ikinä !!!! Sulla pitää olla hyvää koulutuskokemusta vaikeistakin koirista jos dobermannin aiot ottaa, ja hyvä kun kysyt täältä sopiiko se teille =)
- kjj1
juurikin eilen taas dobermanni tappoi pikkukoiran ja raateli naisen jalan...
- 30ghh
Mun kokemukseni mukaan dobermannit ovat yksi iloisimmista ja uskollisimmista koirista. Yksi asia, joka saattaa tulla yllätyksenä on toopen VILKKAUS. Sitä tulee hallita hyvin, koska muuten koira ottaa helposti ohjat tassuihinsa ja alkaa päättämään miten reagoidaan missäkin tilanteessa jollei omistaja tajua ohjeistaa alusta saakka.
Nämä eivät opi itsestään mitään, älä laita mitään sen piikkiin, vaikka että tää on joo vielä nuori koira kyllä se ajan kanssa oppii jotain vaan ota härkää sarvista ja ohjeista koiraa heti miten tulee käyttäytyä. Kun tämän teet, koira oppii hyvin nopeaan ja kunnioituksen yleensäkin oltava molemminpuolista. Silkkihansikkain koulutettava, jos metodisi ovat tyyliä "koiralta luulot pois" ja viskelet sitä maahan tai jos pinnasi on lyhyt, älä todellakaan hanki dobberia. Niiden kunnioitusta ei saa tuollaisella tavalla, ne eivät sen jälkeen kunnioita sinua tai muitakaan tippaakaan ja stressaantuvat, koska ne haluavat oman varman johtajan. Hyvin pidetyt dobberit kyllä tunnistavat, niille omistaja kaikki kaikes ja se palvova katse on hyvin kaunista.
Mä olen koirani kautta oppinut, että aina olen tilanteentasalla ja reaktiovalmis ihan muissakin puuhissa :D
Verikoira hyvin naurettava ilmaisu :D - hei vaan
30ghh komp.
- pupsaaaaa
sieltäpä tuli montaa mielipidettä, mutta hei minäpä otan tuon rodun itselleni näidenkin mielipiteiden jälkeen! :)
- trust6
Mikä koira tahansa voi muuttua aggressiiviseksi väärissä käsissä. Itselleni doberman on maailman rakkain rotu. Paljon vaatii aktiviteettia niin fyysistä väsytystä kuin aivotyöskentelyä.
- kylissäoneroa
Eikö sitä kuulukaan talutella kettinkikaulaimessa,omistaja hitaasti kävellen samalla kainalokuoppia tuuletellen...heh,no jokapaikassa vissiin omat tyylinsä.Ei ne omistajat meilläpäin mitään himoliikkujia näytä olevan...pikapissittelijöitä,minuuttilenkkeineen...hih.
- minätäälähei
kylissäoneroa kirjoitti:
Eikö sitä kuulukaan talutella kettinkikaulaimessa,omistaja hitaasti kävellen samalla kainalokuoppia tuuletellen...heh,no jokapaikassa vissiin omat tyylinsä.Ei ne omistajat meilläpäin mitään himoliikkujia näytä olevan...pikapissittelijöitä,minuuttilenkkeineen...hih.
Mistä tiedät paljonko joku "teillä päin" koiraansa lenkittää jos et heitä kuitenkaan tunne?
Mulle joskus taloyhtiön joku sankari tuli kertomaan että mun dobermannini tarvitsee enemmän liikuntaa kun ne minuttilenkit talon ympäri. Kehoitin häntä kyttäämään meidän asioita hieman tarkemmin kun kerta aloitti, huomaisi että se koira kulkee autossa treeneihin, metsään lenkille, puistoon ja millon minnekkin. Se että joku käyttää koiransa pikaisesti tarpeillaan ei tarkoita että koiran lenkitys olisi siinä.
- Don´t!
Vierestä seurailen tässä nuorta naista joka väkisin halusi dobberin. Koirista on vähän etukäteen kokemusta mutta silti kas kas tuli yllätyksenä miten vilkas, rasittava ja sinnikäs koira osaa olla! Koira ihan kirjaimellisesti hyppii seinältä toiselle ja vinkuu jatkuvasti, herättää jatkuvasti öisin jne. Ja koska koulutustyyli on juurikin tätä "luulot pois" niin muutaman kerran on jo koira meinannut purra. Koira on siis nyt reilusti alle vuoden ja nyt jo ollaan siitä luopumassa ja ongelmissa! Niin kiukuttaa sivusta seurata kun koira pilataan kun ei vaan jakseta hoitaa ja kouluttaa, pinna ei riitä vaan heti raivotaan eläimelle, ja vaikka taitoa ei ole niin siitä omasta "minä kyllä osaan kouluttaa" asenteesta ei luovuta millään.
Ihminen jolla riittää virtaa harrastaa, ulkoilla ja touhuta joka ilta sekä lukea, ottaa selvää ja opiskella voi ottaa palveluskoirarotuisen koiran, mutta jos et ole JO NYT sellainen niin UNOHDA! Näitä kodin vaihtajia ja stressaantuneita koiria ja omistajia on oikeasti jo ihan riittävästi.
On hieno katsoa rauhallista ja hyvinkäyttäytyvää koiraa mutta sen eteen on yleensä tarvittu valtava määrä työtä, taitoa ja tietoa, yleensä myös vuosien kokemusta. Ota ensimmäiseksi koiraksi helpompi rotu. Jos et viitsi perusteellisesti etukäteen ottaa selvää rodusta ja kasvattajista niin miten muka jaksat joka ilta lenkittää ja kouluttaa koiraasi?
Ota yhteyttä paikalliseen rotuyhdistykseen ja käy moikkaamassa. Lähde tosiaankin hihnalenkille sen dobberin kanssa tai ota hoitoosi viikoksi tai pariksi jos joku sellaisen suostuu antamaan. Voi kummasti mieli muuttua sen jälkeen...- sdägjsäjsrh
AAMEN!!!!
dobberia ei kyllä kouluteta oksat pois asenteella. SE VÄSYTETÄÄN tekemisellä!
- äspdojgjhsrh
Vastaan ihan omasta puolestani, omasta kokemuksestani....
Otin tosiaan toopen, joka ikävä kyllä kuoli kesken lenkin elokuussa kunnioitettavassa yli 10 vuoden iässä. Aikanaan silkalla tuurilla löysin AIVAN loistavan kavattajan, jolta ostettu pentu kyllä maksoi enemmän kun mitä monesta muusta paikasta olisi saanut.. toisaalta... voihan se olla tuurikauppaa sekin... Silti kuitenkin vannon hyvän ja vastuullisen kasvattajan perään!
Joka tapauksessa koira oli äärimmäisen ihmisrakas, suoranaisen YLI aktiivinen kaveri =) joka toisaalta sopii omaan ADHD luonteeseen. Itse koin suurimpana haasteena tollasen ADHD koiran "väsyttämisen". eikä asiaa auttanut yhtään se että se oli myös erittäin läheisriippuvainen, eli se kärsi koko elämänsä aikamoisesta eroahdistuksta. Väitän että olen kokeillut lähes kaikki keinot mitä olla, voi ja pystyy... mutta onneksi asumme omakotitalossa, joten koiramme huutaminen ei naapureita häirinnyt. Tuhoaminen loppui kolmen vuoden jälkeen...
ja mitä siihen tulee liikutaan.. oma koira vaan lämpeni 10 kilometrin remmilenkeistä, päälle riehumiset koirapuistossa muitten koirien kanssa... harrastettiin myös paria lajia... kunnes keksin opettaa sen vetämään rulliksilla 10-15 kilometrin lenkkejä, jollon sain sen muutamaksi tunniksi rauhalliseksi.. kunnes sama älytön sähläämis meno taas jatkui. Vasta kun koira alkoi lähennellä 5 ikävuotta, alkoi ekan kerran näyttää siltä että kaveri alkaa vähän rauhottamaan sitä menoa ja vouhotusta. =) Mutta ihan loppuun asti se oli kyllä koko ajan suuna päänä menossa.
Tällä hetkellä on päällä ihan hirmuinen toope-vaavi kuume, mutta tällä kertaa TIEDÄN mihin olisin ryhtymässä, joten se vähän rajottaa... eipä sitä myöskään voi tietää, josko sattuisi tällä kertaa rauhallisempi yksilö =) Kyllähän tuo kasvattajakin naureskeli että sain aikamoisen yliaktiivisen kaverin, mutta totesi myös samaan hengenvetoon että valitsi kyseisen pennun pentueesta minulle juuri sen takia että olen luonteeltani myös sähäkkä ja vähän samanlainen adhd tapaus, mitä edesmennyt koirani osoitti jo pentulootassa (ensimmäisenä ylhäällä ja viimeisenä nukkumassa, eniten energiaa, koko ajan menossa, silti pitkä pinna.. ) Kyseinen kasvattaja tuolloin aikanaan myös haastatteli minut useampaa otteeseen, hän halusi tutustua ensin ennenkun pennun möi (mielestäni upeaa toimintaa kasvattajalta)
Tässä muuten on ollut myös naapureilla, ja naapureiden lapsilla ollut suuri suru koiran kuoltua. Monen monta kynttilää on tässä talven aikana toimitettu koiran haudalle, koiralle joka valloitti omalla hurmaavalla, avoimella, ihmisrakkaalla persoonallaan monen monta sydäntä.
Mutta kaiken kaikkiaan, rotu on aivan mahtava, ei se ole mikään tappajakoira, väitän omalla kokemuksellani että suurin haaste on saada tälle rodulle tekemistä ja liikuntaa, kun monta kertaa tuntuu että MIKÄÄN ei tunnu riittävän tai väsyttävän kaveria. Päivääkään ei tosta yli 10 vuodesta vaihtaisi pois, kyllä siinä oli sellanen uskollinen kaveri rinnalla että oksat pois... ja jos voi tälleen loppukevennyksenä sanoa että kyllä kertyneestä rasvanmäärästä voi nähdä että koira on kuollut ;D - Dobberikävikimppuuni
Meidän lähellä on ruskea dobberi uros, Onni. Onnia ulkoiluttaa keski-ikäinen nainen, koira ei ole ollenkaan hallinnassa.
Lenkkeilin oman koirani kanssa rauhassa metsän ahtaalla polulla. Yhtäkkiä pusikosta hyökkää valtava dobberi, säikähdin ja helpotuksekseni huomasin koiran olevan kytkettynä, mutta syke taas kiihtyi kun nainen kaatui maahan Onnin vetämisen takia, koiran leuat vain lonksuivat yhteen ja se havitteli pientä koiraani. Nainen nousi ylös ja sanoi ettei ole hätää. Sanoi että mene vain. NO menin, kiersin koiraa kaukaa, mutta nainen ei edelleenkään saanut koiraansa kuriin, ja tämän seurauksena koira nappasi hampaillaan kiinni hihastani. Takkiini tuli reikä, mutta LUOJAN KIITOS koira ei tehnyt omalleni mitään!
Silti puistattaa, miksi ihmiset ulkoiluttavat koiria, joita eivät hallitse?!
dobermanni ei sovi MINUN MIELESTÄNI 15 vuotiaan talutettavaksi JOS koiralla ei ole ollut/ole määrätietoista omistajaa, tiukkaa kuria, selviä rajoja, ja jos koulutus ja hihnakäyttäytyminen puuttuu, on tyttäresi pian ongelmissa ulkoilutuksen suhteen.
opi tuntemaan koirasi, älä anna koiran pitää itseään sinun pomonasi, ikinä, olipa koirana sitten vaikka pieni chihuahua.
Koira kuin koira, jokainen rotu tarvitsee määrätietoisen omistajan, jotkut rodut, mm. alaskanmalamuutit ovat erittäin kovapäisiä ja tarvitsevat hyvin tiukan ja napakan kurin, mutta on osattava myös rentoutua, sekin hetki pitää olla oikea.
En todellakaan halua yleistää tällä kommentillani, että dobberit ovat kauheita ja niin edes päin. Jotkut kun vain eivät osaa kasvattaa/kouluttaa.
Liikaa on aina liikaa.- dobberi puollustaja
Vaikka se doobermanni oli huonosti opetettu se ei tarkoita että kaikki olisivat.
Vaikka se olisikin päässyt irti en usko että se olisi kuitenkaan satuttanut sun koiraasi.
Doobermanneilla on huono maine koska niitä on käytetty sota ja poliisi koirina.
Doobermanni on oikeasti lapsirakas, ystävällinen, mukava seurakoira jolla vain on huono maine.
Mutta olet silti oikeassa siinä että jos niitä ei kouluta hyvin , niin aika nopeasti jäät kaakkoseksi.
- dobberi ystävä
Joo siis meille oltais hankkimassa doobermanni.
Soopiiko sellainen koira manchesterinterrierin kaveriksi.
Paljonko ne syö pivässä.
Paljonko doobermanni maksaa, kun tässä ei ihan älyttömiin sitä rahaa oo niin ois kiva tietää.
Ois kiva jos joku vois vastata tähän kirjeeseen ja kertoo mulle noi asiat ja vähän muita perus asiosita dobermanneista.
KIITOS JOS VASTAAT - ...?
^ toivottavasti toi oli trolli.
- piiku2
Mun ensimmäinen koira ollut dobermanni, kotona ollut toki koko lapsuuden ajan koiraa mutta ei sen varaan minusta paljoa voi näin jälkikäteen laskea. Koira tuli melkeen hetken mielijohteesta (en tosin minä vaan silloinen miesystävä, vaan mulle tuo jäi erotessa kun en voinut ajatellakaan luopumista) kerrostalokaksioon, juuri kotoa pois muuttaneena, opiskelijana ja sen jälkeen vuorotyöläisenä, enkä voi todellakaan sanoa itteäni aktiiviseksi liikkujaksi, ikinä mitään harrastanut. Koira erittäin vilkas ja energinen & hieman liian iso uros. Koira kun tuli käytiin porukan mukana perustottelevaisuutta opettelemassa noin 2 vuotiaaksi asti ja vihasin sitä hommaa, mutta asenne oli että koiran takia pakko.
Meidän taipaleen varrella koira on haukkunut sisällä yksinollessaan(siitä oppi tosi nopeaa pois), on ollut uhmaikäinen ja yrittänyt pomottaa nuorempana (siitäkin parani), on aina vetänyt kuin hinaaja(sekin vuosien saatossa vähentynyt, mutta ei kokonaan pois), on ihan hirvittävän äänekäs ja levoton eläjä, mä väittäisin että on normaalia aktiivisempi tapaus sattunut ja näin on mulle moni muukin kasvattajasta lähtien tuuminut. Meidän piti pentutreenejä ennen käydä lenkillä jotta ei olisi ollut niin energinen kun taas muut samanikäiset (reenattiin saman rotuisten ja suunnilleen ikäisten kanssa) ei saaneet ettei väsähdä. Oon epäonnistunut opettamaan koiran olemaan siivosti kotona kun tulee vieraita, se ei osaa olla yksin toisessa tilassa ja konsertti oli pahimmillaan korvia huumaava, nykyisin asettuu kyllä mutta onnistuu kuitenkin tavalla tai toisella olemaan hyvinkin hallitseva elementti kyläillessä. Sosiaalistaminen on muutenkin epäonnistunut siinä mielessä että toisiin koiriin väliinpitämättömästi suhtautuminen on ollu 8 vuotinen prosessi ja oikeastaan vasta nyt ollaan siinä tilanteessa että on hyviä ja pahoja koiria joiden ohittaminen onnistuu joko puhisten ja pöyhistellen tai sitten just toivotulla tavalla. Tuo mokoma ottaa jalat alle ja juoksee satalasissa sinne missä näkee kiinnostavaa. Vasta sit ja heti sen jälkeen palaa yhtä satalasissa tykö. Tuossa vaan muutama kuvausta siitä mimmosta voi olla kun omistaja on todellinen poropeukalo koiransa kanssa. No me ollaan pärjätty koska mulla on erittäin tervepäinen yksilö jota mun hitaus reagoida ei ole pilannut. Jätkällä on todella korkea ärsytyskynnys ja se on niin sinnikäs ja motivoitunut niin hyvässä kuin pahassakin, ei anna periksi vaikka ois miten väsynyt, aina jaksaisi eteenpäin ja haluaa olla läsnä kaikessa mitä teet, sietää myös epävarmuutta ja uskaltautuu pelottavaksi kokemiinsa tilanteisiin hyvin pian uudelleen, eikä koskaan lähde näköetäisyydeltä pois vaikka irti olisi
Musta tuntuu ettei mikään voi olla enää tuota kaveria vaikeampi, ja tuon koiran hankinnassa on ollut ilmassa kaikki katastrofin ainekset. En tiedä miten ois käyny jos ei ois löytynyt sitä aitoa koiran elämäksi luvattua aktiivista kasvattajan tukea. Edelleenkin koiran ollessa seniori voi soittaa ja kysyä jos jokin juttu mietityttää ja toisinaanhan se mietityttää.
Moni pitänyt hulluna ja ite sanoisin itelleni nyt että älä lähe tähän. Mutta sitten taas toisaalta jos tietäisin miten tervepäisillä ominaisuuksilla kaiken sen ei niin mukavan ja kaiken mistä joutunut koiran takia luopumaan valitsisin varmaan siltikin näin. Ehottomasti laittaisin vielä joskus toisenkin jos asuisin sellaisessa ympäristössä missä koiraa voi pitää omassa pihassa irti huoletta. Mekin pärjättu kyllä kerrostalossa, mutta mökkeillessä kun koira saa olla kokoajan irti ja tuusata pihalla omiaan ja touhuta mukana niin on aivan täysin eri koira. Siinä sen näkee mitä se riittävä liikunta ja mielekäs tekeminen oikeasti merkitsee.
Minä en laittais kasvatusvastuuta 16 vuotiaalle, ellei sillä olisi todella intensiivisesti halua käyttää aivan järjetön määrä vapaa-ajastaan koiran kanssa tolskatessa. En myös ottas sitä koiraa jos luulisin että se 16 panos jotenki vähentäis sitä omaa vastuuta siitä koirasta. Jos oot muutenkin sellainen ihminen että harrastat aktiivista ulkoliikuntaa useita kertoja viikossa ja oot sinnikäs niin antaa palaa, luulisi että se veis jo pitkälle. Minut on vieny tähän pisteeseen mun asenne että eläin ei ole lelu vaan kun sen on kerran ottanut niin siihen sitoutuu ja homma viedään kunnialla loppuun, kun niihin penteleisiin tuppaa kiintymäänkin vielä niin kovasti.- piiku2
Lisäyksenä vielä että mä oon karkeesti arvioiden laittanut koiraani sen 8 vuotisen elämän aikana noin 9000€ rahaa, ja me ei siis edes harrasteta mitään, vaan noi on tullut ihan perus vakuutuksista, ruuasta, perus varusteista, eläinlääkäri- ja lääke kuluista ja ite siitä koiran kauppahinnasta.
- gggrsgsgsdgsgds
http://adf.ly/ScARl apuja tarjolla
- Ärsyyntynyt
Koira täytyy kouluttaa hyvin ja oikein! Tvstä koirakuiskaajaa matkimalla ei pitkälle pötkitä. Suosittelen käymään paikallisess koirakoulussa.
Porissa näkyy välillä mies tai nainen doberin kanssa. Ovat valinneet liian vahvan rosun/ eivät ole kouluttanut oikein /miehuudenjatke.
Koiralla kuonokoppa ja monta erilaista pantaa. Taluttaja pitää koiraa ihan kiinni itsessään ettei vain hyökkää kenenkään päälle.
Ei ole hyvä elämä kyseisellä koiralla. - Onnellinen dobberi
Dobermann ei ole tavallisen tallaajan koira. Se vaatii liikunnallisen ja reippaan ihmisen johtajakseen. Varakkaan myös, koska sen täytyy syödä hyvin ja harrastaa esim. vesiuintia koirien uimahallissa, 35e/kerta ja koiralle täytyy olla AIKAA. Reipasta liikuntaa ja toimintaa pitää harrastaa päivittäin, myös koulutus on pidettävä yllä jatkuvasti.
Dobermann saattaa olla myös levoton luonteeltaan, joten sen kanssa pitää olla rauhallinen ja pitkäjännitteinen. Dobermann kiintyy, ehkä vain yhteen ihmiseen, se ei ole mikään hännänheiluttaja ja kaverillinen muille, sen rotuominaisuudet täytyy tuntea hyvin.
Minusta se on koira, jota tavallisen ihmisen ei pitäisi ottaa. Söpö pienenä ja kaunis isona ei ole mikään syy tätä rotua ottaa itselleen. - Dobberivm.2012
Näin siinä sitten käy kun rotu joutuu vääriin käsiin eikä sitä ymmärretä, ei anneta tarpeeksi älyllisiä haasteita eikä valtavasti monipuolista liikuntaa ja aktiviteettia puhumattakaan sosialistamisen tärkeydestä. Rotu on aktiivisimmasta ja älykkäimmästä päästä, ei todellakaan sovi jokaiselle. Sitten joku ottaa egonjatkeeksi tällaisen suuren, terävän ja temperamenttisen, dominoivan koiran joka yleensä huonosti sietää ainakaan saman sukupuolen edustajia. Mitä voi odottaa, rodun maineen tahriintuminen ja yleisellä tasolla tappajakoiraksi leimaaminen. Todella ikävää.
- Dobberivm.2012
Näin siinä sitten käy kun rotu joutuu vääriin käsiin eikä sitä ymmärretä, ei anneta tarpeeksi älyllisiä haasteita eikä valtavasti monipuolista liikuntaa ja aktiviteettia puhumattakaan sosialistamisen tärkeydestä. Rotu on aktiivisimmasta ja älykkäimmästä päästä, ei todellakaan sovi jokaiselle. Sitten joku ottaa egonjatkeeksi tällaisen suuren, terävän ja temperamenttisen, dominoivan koiran joka yleensä huonosti sietää ainakaan saman sukupuolen edustajia. Mitä voi odottaa, rodun maineen tahriintuminen ja yleisellä tasolla tappajakoiraksi leimaaminen. Todella ikävää.
- ????????????????????
no tota oon itekki ajatellu dobberia niin kertoisko joku minkä luonteisia on jne!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Dobermannlove
Minun mielestä dobermannit sopivat hyvin perheisiin jotka ovat kokeneita (ei sovi ensikoiriksi) ne tarvitsevat tiukan koulutuksen, mutta perusasioiden jälkeen koiran kanssa voi harrastaa monia lajeja. Itse olen 14.v ja vanhempani kouluttivat koiramme, mutta minä pääsääntöisesti harrastin sen kanssa juoksua metsässä. Ovat hyvin seurallisia perheen kesken. Minulla oli koira joka oli hyvin suojelutahtoinen minua kohtaan ja siksikin aina kadulla suojeli vaikka ei olis tarvinnut mutta oli muuten kiltti ei koskaan purrut jetään tai hyökännyt kenenkään kippuun
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik123970MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar822071Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5491647Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin861323Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671107Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331038Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt215909Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60883- 171854
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3828