Dobermanni?

Dobermann on kaukana tappajakoirasta! Hurjaa siinä on enää vain maine! Nykytoopet ovat hyvinkin seurallisia ja ihania mamman kultamussukoita! Ja hyvin aktiivisia ja nopeaoppisia, joten soveltuvat harrastukseen kuin harrastukseen! Koira on itseasiassa niinkin aktiivinen, että suorastaan vaatii aktiivisen harrastajan ja kouluttajan!

Se hurja maine johtuu mahdollisesti siitä, että tämä hieno rotu joutuu harmittavan usein vääriin käsiin. Sitä ei jakseta kouluttaa ja aktivoida --> se alkaa keksimään itse omatoimisesti puuhaa --> omistaja raivoaa sille --> kukaan koira ei kestä määräänsä enempää raivoamista --> ongelmia! Ja kuitenkin pitää muistaa, että toopet tarvitsevat kuria, eli vapaa kasvatuskaan niille ei sovi!

Ei sovi nuorille,meillä melko kovapäinen ja vie mennessään saman ikäistä tyttöä.Meillä on nyt jo toinen koira menossa joka on tullut meille pitovaikeuksien takia.Aika ei riitä elämäntilanne muuttunut ym.Etsiessämme koiraa törmäsimme useampaan nuoren naisen koiraan jota ei keretty,viitsitty tai kyetty hoitamaan.

Ehdottomasti ei!!!! Minulla on tällä hetkellä dobberinarttu joka oli ensimmäiset puolitoista vuotta nuorella opiskelija tytöllä. Söpö, pieni, suloinen koiranpentu josta tulikin sitten iso riesa ja riiviö. En tiedä mitä tapahtui. Seuraavat puolitoista vuotta koira oli nuorella parilla. Heille se oli toinen koira,joka ei sitten jostakin syystä sopinutkaan lapsiperheeseen. Nyt koira on ollut minulla 4v. Kaikenlaista harmiahan siitä on ollut mutta sellaisia nämä pitovaikeuksien takin kiertoon laitetut koirat on.
Vastuuttomat pentutehtailijat suoltavat myytäväksi pentuja kiihytvällä tahdilla.
Ostakaa Dopperin pentunne ainoastaan Dooberman-yhdistyksen suosittelemilta kasvattajilta.
Ei ikinä keltään muilta. Jos pennun myyjän nimi ei löydy Dooberman-yhdistyksen sitoumuskasvattaja listalta. Kiertäkää kaukaa nämä Jobbarit.

taisi olla 16-vuotias, kun ensimmäisen koiransa, dobermannin sai! Tytöllä piisasi innostusta ja puhtia kiertää koulutuksissa ja kokeissa ja hyvin pärjäsivät! Kyseessä oli kuitenkin narttu, jotka ovat luenteeltaan hiukan helpompia! Jos tyttärelläsi on "eläintenlukutaitoa", innostusta ja osaavaa apua ja neuvonantajia saatavilla, niin en näe mitään syytä miksei dobermannia voisi ottaa! Mutta muistaa täytyy, että koira vaatii 100% panostuksen! Sen on todellakin oltava HARRASTUS!!! Sitä ei kannata ottaa, jos tyttäresi hakee pelkkää lenkkiseuralaista tai sohvanlämmittäjää. Siihenkin dobermann soveltuu mainiosti, mutta jos se on koiran AINOA harrastus, tulee sille vääjäämättä aika pitkäksi ja se alkaa keksiä tihutöitä! Dobrmann vaatii PALJON aivovoimistelua! Tokoilua, jäljestystä ja vaikka agilitya! Ihan mitä vaan yhdessä omistajan kanssa puuhailua ja toimintaa!

Itse olin 15 vuotias hankkiessani oman dobberin. Hoidin ja koulutin koiran ihan yksin, vanhemmat käytti pissalla silloin kun olin koulussa.
Kyllä se onnistuu nuoreltakin, kilpailin dobberin kanssa tottelevaisuutta voittajaluokassa ja koira jäi näyttelytulosta vaille tottelevaisuusvalioksi.
Dobermanni ei missään nimessä saa olla eikä ole agressiivinen. Koirasta kuin koirasta saa "tappajan" ja agressiivisen huonosti pitämällä, miksi siis dobberi olisi sen kummempi?
MUTTA koska kyseessä on PALVELUSKOIRA, se vaatii ja tarvitsee kunnollisen peruskoulutuksen välttyäkseen agressiivisen tappajan leimalta.
Itselleni vanhemmat asettivat dobberin saannin ehdoksi juuri sen että se ON KOULUTETTAVA.
He ovat itse aikoinaan kilpailleet saksanpaimenkoirilla ja riiseneillä tokoa joten tiesivät mistä puhuivat vaikkeivat ko rotuun olleet tutustuneetkaan.
Syntymäni jälkeen meillä ei ollut koiraa koska vanhempien aika ei enää riittänyt palveluskoiran vaatimiin harrasteisiin ja kun 15 v viimeinen riiseni kuoli kuukautta ennen syntymää, uutta koiraa ei otettu. Koskaan eivät kuitenkaan olleet koiran ottamista vastaan ja suostuivat heti kun kerroin haluavani dobberin.

Ei sovi alaikäiselle koiraksi.Dobermannia ei suositella ekaksi koiraksi myöskään. Vaatii aikuisen ja OSAAVAN omistajan. Ei sovi kaikille aikuisillekaan. Vilkkaus ja voima tuottavat yllätyksiä lyhyesti sanottuna.

Heips!

En itse ollut paljon vanhempi kuin tyttäresi nyt, kun minulle tuli ensimmäiseksi omaksi koiraksi dobberi. Meillä kaikki sujui hyvin. Ja koirani ei ainakaan ollut mikään "tappaja"-hirviö, vaan hyvin ihmisystävällinen olento.

Nyt ihan oikeasti! Et kai tosissasi ole dobberia hankkimassa?!?
Jos ei rodusta ole sen vertaa tietoa että tietäisi jotain sen taustoista ja roduista joita sen jalostukseen on käytetty, niin ei todellakaan ole valmis näinkin vaativan koiran omistajaksi! Ja jos käsityksesi rodusta on aikaisemmin ollut aggressiivinen "tappajakoira" niin miksi ihmeessä olisit sellaista "juuri tässä lähiaikoina hankkimassa"?!?!?!
Huh Huh, ei voi muuta sanoa. Näin niitä kiertolaisia syntyy!
Google auki ja ottamaan asioista selvää, soittoja ja sähköpostia kasvattajille ja sinne käymään ennen kuin edes harkitaan pennun ottamista!

Kyllähän voisin sanoa kun itselläni on 8kk vanha dopperi poju niin en tuota rotua kylläkään lapselle hankkisi sillä ainakin meillä kyllä tuota omaa päätä löytyy koiralta ihan mukavasti.

Kaikki dobberit ovat yksilöitä... jos sinun dobberisi on hankala tai sylivauva ei se kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisivat niitä. jokaisella koiralla on oma luonne, muistakaa se.

Riippuu todella paljon koirasta ja omistajasta. Ei voi yleistää suuntaan tai toiseen. Itselläni kävi kuitenkin näin: Ostin 7-vuotiaan dobberiuroksen ensimmäiseksi koirakseni (olin itse 17-vuotias) Espanjan koirat-yhdistyksestä. Koira juoksi viikon päästä lenkillä vapaana perässäni, ei ole kertaakaan osoittanut mitään aggressiivisuutta, seuraa minua joka paikkaan ja käpertyy kainaloon aina tilaisuuden tullen, ei vahdi tai hauku, tulee toimeen muiden eläinten (koirat, kissat, hevoset, lampaat) sekä pienten lapsien kanssa, makoilee päivät pitkät eikä tarvitse säännöllistä aktivointia jne. jne... Meidän poika on onnellisin päästessään mamman viereen rapsutettavaksi ja mieluiten herkkujen kera. (:

No joo.. kyllähän mielipiteitä riittää.. itselläni ollut lapsesta asti kaksi saksanpaimenkoira urosta. olivat huomattavasti paljon helpompia kun nykyiset kaksi uros dobberia.
Kuria pitää olla ja päättäväisyyttä.. Meillä harrastetaan tokoa ja agilityä säännöllisesti, sekä lisäksi muuta vaativaa liikuntaa ja touhuamista. Ainut iso tekijä mikä dobberissa on niin on vartioini ja suojelu vietti, Jonka kanssa meillä vedettiin selvät rajat mikä hyväksytään ja mikä menee yli.
Eli meillä käy vieraita ja ovat kaikkien kavereita, mutta kun tuntematon remppa mies yritti asuntoon yleisavaimella tulla niin tulematta jäi. Ei siis todellakaan purrut tai mitään mutta näytti selkeästi että tänne ei ole asiaa kun talon omistaja ei ole paikalla.

Mutta tosiaan, oikein koulutettuna,motivoituna ja rakastettuna ovat mitä mahtavampia koiria. Oikein lojaaleja ja pirteitä.

Joten sopii myös 15-vuotiaalle perheeseen jossa lopullinen vastuu siis pitää kuitenkin olla vanhemmilla. Jos lapsi sen kanssa pärjää ja kaikki menee hyvin niin hyvä, mutta jos innostus alkaa hiipua ja meinaa mennä sukset ristiin niin vanhempien pitää ottaa ohjat hyvissä ajoin.


meillä minä olen koiria kouluttanut 3 vuotta hyvin ja nyt ovat kahden lapsen vahteja ja parhaita ystäviä.. lapsilla ikää 3 ja 4 vuotta. Eivät anna lapsille tapahtua mitään ja leikkivät keskenään.

Mä olen kyllä sitä mieltä että dobberi sopii nuorillekkin ihmisille. En käsitä sitä että monet jotka myyvät vaikka sakemannia, dobberia ym. vaatii että ostaja ei ole nuori. Meillä on ollut koko ikäni aikana koiria ja juuri näitä "vaikeita" rotuja. Minun ensimmäinen koira oli terrieri, joka oli hyvin vaativa tapaus, mielestäni vaikein koira mitä meillä on ollut. Koira ei kauaa kerennyt meillä asustelemaan kun pikkuveljelläni todettiin astma ja lääkäri käski laittaa kaikki eläimet pois. No vuosien päästä saatiin tietää että pikkuveljeni ei ole allerginen koirille ja otimme sakemannin, koira oli meillä 8 vuotta ja minun paraskaveri! olin 9v vanha kun koira tuli meille ja minä aloin sitä kouluttaa. Koira oli niin lepposa että kun oli pikku lapsia kylässä se ei välittänyt vaikka hännästä saatettiin repiä ja muuta. Ainoa mikä oli sen huono tapa oli se että suojeli minua vähän liikaa. Kukaan ei saanut koskea minuun se ollessa paikalla. Ikinä koira ei kuitenkaan kellekkään mitään tehny. Ja ihmiset hei, miettikää! Olin 9v ja koulutin sakemannin melkeimpä yksin.. No kun koira jouduttiin lopettaa nii otin itselleni justiin semmoisen mamman pikku kullan mussukan, nimittäin villakoiran. Isäni otti vähän sen jälkeen meille myös dobberin ja voin kertoa että tämä meidän villakoira on sen terrierin jälkeen hankalin tapaus tässä perheessä!! dobberi on kiltti kuin mikä, itsekkin koulutan sitä niin paljon kuin kerkeän mutta enemmän se isän koira on.. Kertaakaan dobberi ei ole ollut liian kovapäinen tai muutakaan. Se on helppo kouluttaa ja virtaa riittää ja jaksaa oppia! Eli mielestäni nämä "tappaja" maineiset koirat on ollut niitä tähtiä, ainakin meillä! :)

Perheelläni on ollut 2 dobermannia, ensimmäinen oli hieman agressiivinen sillä sitä ei osattu kouluttaa hyvin, mutta nykyinen dobermannimme on todella kiltti, se on pienenä purrut koiria mutta ei ole enään, koska sitä on koulutettu ja sen vanhempien luonnepisteet ovat hyvät. Dobermanni ei niinkään ole harrastuskoira vaan seura ja palveluskoira. Ja ensikoiraksi ei ikinä !!!! Sulla pitää olla hyvää koulutuskokemusta vaikeistakin koirista jos dobermannin aiot ottaa, ja hyvä kun kysyt täältä sopiiko se teille =)

juurikin eilen taas dobermanni tappoi pikkukoiran ja raateli naisen jalan...

Mun kokemukseni mukaan dobermannit ovat yksi iloisimmista ja uskollisimmista koirista. Yksi asia, joka saattaa tulla yllätyksenä on toopen VILKKAUS. Sitä tulee hallita hyvin, koska muuten koira ottaa helposti ohjat tassuihinsa ja alkaa päättämään miten reagoidaan missäkin tilanteessa jollei omistaja tajua ohjeistaa alusta saakka.
Nämä eivät opi itsestään mitään, älä laita mitään sen piikkiin, vaikka että tää on joo vielä nuori koira kyllä se ajan kanssa oppii jotain vaan ota härkää sarvista ja ohjeista koiraa heti miten tulee käyttäytyä. Kun tämän teet, koira oppii hyvin nopeaan ja kunnioituksen yleensäkin oltava molemminpuolista. Silkkihansikkain koulutettava, jos metodisi ovat tyyliä "koiralta luulot pois" ja viskelet sitä maahan tai jos pinnasi on lyhyt, älä todellakaan hanki dobberia. Niiden kunnioitusta ei saa tuollaisella tavalla, ne eivät sen jälkeen kunnioita sinua tai muitakaan tippaakaan ja stressaantuvat, koska ne haluavat oman varman johtajan. Hyvin pidetyt dobberit kyllä tunnistavat, niille omistaja kaikki kaikes ja se palvova katse on hyvin kaunista.
Mä olen koirani kautta oppinut, että aina olen tilanteentasalla ja reaktiovalmis ihan muissakin puuhissa :D

Verikoira hyvin naurettava ilmaisu :D

30ghh komp.

sieltäpä tuli montaa mielipidettä, mutta hei minäpä otan tuon rodun itselleni näidenkin mielipiteiden jälkeen! :)

Mikä koira tahansa voi muuttua aggressiiviseksi väärissä käsissä. Itselleni doberman on maailman rakkain rotu. Paljon vaatii aktiviteettia niin fyysistä väsytystä kuin aivotyöskentelyä.

Vierestä seurailen tässä nuorta naista joka väkisin halusi dobberin. Koirista on vähän etukäteen kokemusta mutta silti kas kas tuli yllätyksenä miten vilkas, rasittava ja sinnikäs koira osaa olla! Koira ihan kirjaimellisesti hyppii seinältä toiselle ja vinkuu jatkuvasti, herättää jatkuvasti öisin jne. Ja koska koulutustyyli on juurikin tätä "luulot pois" niin muutaman kerran on jo koira meinannut purra. Koira on siis nyt reilusti alle vuoden ja nyt jo ollaan siitä luopumassa ja ongelmissa! Niin kiukuttaa sivusta seurata kun koira pilataan kun ei vaan jakseta hoitaa ja kouluttaa, pinna ei riitä vaan heti raivotaan eläimelle, ja vaikka taitoa ei ole niin siitä omasta "minä kyllä osaan kouluttaa" asenteesta ei luovuta millään.

Ihminen jolla riittää virtaa harrastaa, ulkoilla ja touhuta joka ilta sekä lukea, ottaa selvää ja opiskella voi ottaa palveluskoirarotuisen koiran, mutta jos et ole JO NYT sellainen niin UNOHDA! Näitä kodin vaihtajia ja stressaantuneita koiria ja omistajia on oikeasti jo ihan riittävästi.

On hieno katsoa rauhallista ja hyvinkäyttäytyvää koiraa mutta sen eteen on yleensä tarvittu valtava määrä työtä, taitoa ja tietoa, yleensä myös vuosien kokemusta. Ota ensimmäiseksi koiraksi helpompi rotu. Jos et viitsi perusteellisesti etukäteen ottaa selvää rodusta ja kasvattajista niin miten muka jaksat joka ilta lenkittää ja kouluttaa koiraasi?

Ota yhteyttä paikalliseen rotuyhdistykseen ja käy moikkaamassa. Lähde tosiaankin hihnalenkille sen dobberin kanssa tai ota hoitoosi viikoksi tai pariksi jos joku sellaisen suostuu antamaan. Voi kummasti mieli muuttua sen jälkeen...

Vastaan ihan omasta puolestani, omasta kokemuksestani....

Otin tosiaan toopen, joka ikävä kyllä kuoli kesken lenkin elokuussa kunnioitettavassa yli 10 vuoden iässä. Aikanaan silkalla tuurilla löysin AIVAN loistavan kavattajan, jolta ostettu pentu kyllä maksoi enemmän kun mitä monesta muusta paikasta olisi saanut.. toisaalta... voihan se olla tuurikauppaa sekin... Silti kuitenkin vannon hyvän ja vastuullisen kasvattajan perään!

Joka tapauksessa koira oli äärimmäisen ihmisrakas, suoranaisen YLI aktiivinen kaveri =) joka toisaalta sopii omaan ADHD luonteeseen. Itse koin suurimpana haasteena tollasen ADHD koiran "väsyttämisen". eikä asiaa auttanut yhtään se että se oli myös erittäin läheisriippuvainen, eli se kärsi koko elämänsä aikamoisesta eroahdistuksta. Väitän että olen kokeillut lähes kaikki keinot mitä olla, voi ja pystyy... mutta onneksi asumme omakotitalossa, joten koiramme huutaminen ei naapureita häirinnyt. Tuhoaminen loppui kolmen vuoden jälkeen...

ja mitä siihen tulee liikutaan.. oma koira vaan lämpeni 10 kilometrin remmilenkeistä, päälle riehumiset koirapuistossa muitten koirien kanssa... harrastettiin myös paria lajia... kunnes keksin opettaa sen vetämään rulliksilla 10-15 kilometrin lenkkejä, jollon sain sen muutamaksi tunniksi rauhalliseksi.. kunnes sama älytön sähläämis meno taas jatkui. Vasta kun koira alkoi lähennellä 5 ikävuotta, alkoi ekan kerran näyttää siltä että kaveri alkaa vähän rauhottamaan sitä menoa ja vouhotusta. =) Mutta ihan loppuun asti se oli kyllä koko ajan suuna päänä menossa.

Tällä hetkellä on päällä ihan hirmuinen toope-vaavi kuume, mutta tällä kertaa TIEDÄN mihin olisin ryhtymässä, joten se vähän rajottaa... eipä sitä myöskään voi tietää, josko sattuisi tällä kertaa rauhallisempi yksilö =) Kyllähän tuo kasvattajakin naureskeli että sain aikamoisen yliaktiivisen kaverin, mutta totesi myös samaan hengenvetoon että valitsi kyseisen pennun pentueesta minulle juuri sen takia että olen luonteeltani myös sähäkkä ja vähän samanlainen adhd tapaus, mitä edesmennyt koirani osoitti jo pentulootassa (ensimmäisenä ylhäällä ja viimeisenä nukkumassa, eniten energiaa, koko ajan menossa, silti pitkä pinna.. ) Kyseinen kasvattaja tuolloin aikanaan myös haastatteli minut useampaa otteeseen, hän halusi tutustua ensin ennenkun pennun möi (mielestäni upeaa toimintaa kasvattajalta)

Tässä muuten on ollut myös naapureilla, ja naapureiden lapsilla ollut suuri suru koiran kuoltua. Monen monta kynttilää on tässä talven aikana toimitettu koiran haudalle, koiralle joka valloitti omalla hurmaavalla, avoimella, ihmisrakkaalla persoonallaan monen monta sydäntä.

Mutta kaiken kaikkiaan, rotu on aivan mahtava, ei se ole mikään tappajakoira, väitän omalla kokemuksellani että suurin haaste on saada tälle rodulle tekemistä ja liikuntaa, kun monta kertaa tuntuu että MIKÄÄN ei tunnu riittävän tai väsyttävän kaveria. Päivääkään ei tosta yli 10 vuodesta vaihtaisi pois, kyllä siinä oli sellanen uskollinen kaveri rinnalla että oksat pois... ja jos voi tälleen loppukevennyksenä sanoa että kyllä kertyneestä rasvanmäärästä voi nähdä että koira on kuollut ;D

Meidän lähellä on ruskea dobberi uros, Onni. Onnia ulkoiluttaa keski-ikäinen nainen, koira ei ole ollenkaan hallinnassa.

Lenkkeilin oman koirani kanssa rauhassa metsän ahtaalla polulla. Yhtäkkiä pusikosta hyökkää valtava dobberi, säikähdin ja helpotuksekseni huomasin koiran olevan kytkettynä, mutta syke taas kiihtyi kun nainen kaatui maahan Onnin vetämisen takia, koiran leuat vain lonksuivat yhteen ja se havitteli pientä koiraani. Nainen nousi ylös ja sanoi ettei ole hätää. Sanoi että mene vain. NO menin, kiersin koiraa kaukaa, mutta nainen ei edelleenkään saanut koiraansa kuriin, ja tämän seurauksena koira nappasi hampaillaan kiinni hihastani. Takkiini tuli reikä, mutta LUOJAN KIITOS koira ei tehnyt omalleni mitään!

Silti puistattaa, miksi ihmiset ulkoiluttavat koiria, joita eivät hallitse?!

dobermanni ei sovi MINUN MIELESTÄNI 15 vuotiaan talutettavaksi JOS koiralla ei ole ollut/ole määrätietoista omistajaa, tiukkaa kuria, selviä rajoja, ja jos koulutus ja hihnakäyttäytyminen puuttuu, on tyttäresi pian ongelmissa ulkoilutuksen suhteen.

opi tuntemaan koirasi, älä anna koiran pitää itseään sinun pomonasi, ikinä, olipa koirana sitten vaikka pieni chihuahua.

Koira kuin koira, jokainen rotu tarvitsee määrätietoisen omistajan, jotkut rodut, mm. alaskanmalamuutit ovat erittäin kovapäisiä ja tarvitsevat hyvin tiukan ja napakan kurin, mutta on osattava myös rentoutua, sekin hetki pitää olla oikea.

En todellakaan halua yleistää tällä kommentillani, että dobberit ovat kauheita ja niin edes päin. Jotkut kun vain eivät osaa kasvattaa/kouluttaa.

Liikaa on aina liikaa.

Joo siis meille oltais hankkimassa doobermanni.

Soopiiko sellainen koira manchesterinterrierin kaveriksi.

Paljonko ne syö pivässä.

Paljonko doobermanni maksaa, kun tässä ei ihan älyttömiin sitä rahaa oo niin ois kiva tietää.

Ois kiva jos joku vois vastata tähän kirjeeseen ja kertoo mulle noi asiat ja vähän muita perus asiosita dobermanneista.

KIITOS JOS VASTAAT

^ toivottavasti toi oli trolli.

Mun ensimmäinen koira ollut dobermanni, kotona ollut toki koko lapsuuden ajan koiraa mutta ei sen varaan minusta paljoa voi näin jälkikäteen laskea. Koira tuli melkeen hetken mielijohteesta (en tosin minä vaan silloinen miesystävä, vaan mulle tuo jäi erotessa kun en voinut ajatellakaan luopumista) kerrostalokaksioon, juuri kotoa pois muuttaneena, opiskelijana ja sen jälkeen vuorotyöläisenä, enkä voi todellakaan sanoa itteäni aktiiviseksi liikkujaksi, ikinä mitään harrastanut. Koira erittäin vilkas ja energinen & hieman liian iso uros. Koira kun tuli käytiin porukan mukana perustottelevaisuutta opettelemassa noin 2 vuotiaaksi asti ja vihasin sitä hommaa, mutta asenne oli että koiran takia pakko.

Meidän taipaleen varrella koira on haukkunut sisällä yksinollessaan(siitä oppi tosi nopeaa pois), on ollut uhmaikäinen ja yrittänyt pomottaa nuorempana (siitäkin parani), on aina vetänyt kuin hinaaja(sekin vuosien saatossa vähentynyt, mutta ei kokonaan pois), on ihan hirvittävän äänekäs ja levoton eläjä, mä väittäisin että on normaalia aktiivisempi tapaus sattunut ja näin on mulle moni muukin kasvattajasta lähtien tuuminut. Meidän piti pentutreenejä ennen käydä lenkillä jotta ei olisi ollut niin energinen kun taas muut samanikäiset (reenattiin saman rotuisten ja suunnilleen ikäisten kanssa) ei saaneet ettei väsähdä. Oon epäonnistunut opettamaan koiran olemaan siivosti kotona kun tulee vieraita, se ei osaa olla yksin toisessa tilassa ja konsertti oli pahimmillaan korvia huumaava, nykyisin asettuu kyllä mutta onnistuu kuitenkin tavalla tai toisella olemaan hyvinkin hallitseva elementti kyläillessä. Sosiaalistaminen on muutenkin epäonnistunut siinä mielessä että toisiin koiriin väliinpitämättömästi suhtautuminen on ollu 8 vuotinen prosessi ja oikeastaan vasta nyt ollaan siinä tilanteessa että on hyviä ja pahoja koiria joiden ohittaminen onnistuu joko puhisten ja pöyhistellen tai sitten just toivotulla tavalla. Tuo mokoma ottaa jalat alle ja juoksee satalasissa sinne missä näkee kiinnostavaa. Vasta sit ja heti sen jälkeen palaa yhtä satalasissa tykö. Tuossa vaan muutama kuvausta siitä mimmosta voi olla kun omistaja on todellinen poropeukalo koiransa kanssa. No me ollaan pärjätty koska mulla on erittäin tervepäinen yksilö jota mun hitaus reagoida ei ole pilannut. Jätkällä on todella korkea ärsytyskynnys ja se on niin sinnikäs ja motivoitunut niin hyvässä kuin pahassakin, ei anna periksi vaikka ois miten väsynyt, aina jaksaisi eteenpäin ja haluaa olla läsnä kaikessa mitä teet, sietää myös epävarmuutta ja uskaltautuu pelottavaksi kokemiinsa tilanteisiin hyvin pian uudelleen, eikä koskaan lähde näköetäisyydeltä pois vaikka irti olisi

Musta tuntuu ettei mikään voi olla enää tuota kaveria vaikeampi, ja tuon koiran hankinnassa on ollut ilmassa kaikki katastrofin ainekset. En tiedä miten ois käyny jos ei ois löytynyt sitä aitoa koiran elämäksi luvattua aktiivista kasvattajan tukea. Edelleenkin koiran ollessa seniori voi soittaa ja kysyä jos jokin juttu mietityttää ja toisinaanhan se mietityttää.

Moni pitänyt hulluna ja ite sanoisin itelleni nyt että älä lähe tähän. Mutta sitten taas toisaalta jos tietäisin miten tervepäisillä ominaisuuksilla kaiken sen ei niin mukavan ja kaiken mistä joutunut koiran takia luopumaan valitsisin varmaan siltikin näin. Ehottomasti laittaisin vielä joskus toisenkin jos asuisin sellaisessa ympäristössä missä koiraa voi pitää omassa pihassa irti huoletta. Mekin pärjättu kyllä kerrostalossa, mutta mökkeillessä kun koira saa olla kokoajan irti ja tuusata pihalla omiaan ja touhuta mukana niin on aivan täysin eri koira. Siinä sen näkee mitä se riittävä liikunta ja mielekäs tekeminen oikeasti merkitsee.

Minä en laittais kasvatusvastuuta 16 vuotiaalle, ellei sillä olisi todella intensiivisesti halua käyttää aivan järjetön määrä vapaa-ajastaan koiran kanssa tolskatessa. En myös ottas sitä koiraa jos luulisin että se 16 panos jotenki vähentäis sitä omaa vastuuta siitä koirasta. Jos oot muutenkin sellainen ihminen että harrastat aktiivista ulkoliikuntaa useita kertoja viikossa ja oot sinnikäs niin antaa palaa, luulisi että se veis jo pitkälle. Minut on vieny tähän pisteeseen mun asenne että eläin ei ole lelu vaan kun sen on kerran ottanut niin siihen sitoutuu ja homma viedään kunnialla loppuun, kun niihin penteleisiin tuppaa kiintymäänkin vielä niin kovasti.

http://adf.ly/ScARl apuja tarjolla

Koira täytyy kouluttaa hyvin ja oikein! Tvstä koirakuiskaajaa matkimalla ei pitkälle pötkitä. Suosittelen käymään paikallisess koirakoulussa.

Porissa näkyy välillä mies tai nainen doberin kanssa. Ovat valinneet liian vahvan rosun/ eivät ole kouluttanut oikein /miehuudenjatke.
Koiralla kuonokoppa ja monta erilaista pantaa. Taluttaja pitää koiraa ihan kiinni itsessään ettei vain hyökkää kenenkään päälle.
Ei ole hyvä elämä kyseisellä koiralla.

Dobermann ei ole tavallisen tallaajan koira. Se vaatii liikunnallisen ja reippaan ihmisen johtajakseen. Varakkaan myös, koska sen täytyy syödä hyvin ja harrastaa esim. vesiuintia koirien uimahallissa, 35e/kerta ja koiralle täytyy olla AIKAA. Reipasta liikuntaa ja toimintaa pitää harrastaa päivittäin, myös koulutus on pidettävä yllä jatkuvasti.
Dobermann saattaa olla myös levoton luonteeltaan, joten sen kanssa pitää olla rauhallinen ja pitkäjännitteinen. Dobermann kiintyy, ehkä vain yhteen ihmiseen, se ei ole mikään hännänheiluttaja ja kaverillinen muille, sen rotuominaisuudet täytyy tuntea hyvin.
Minusta se on koira, jota tavallisen ihmisen ei pitäisi ottaa. Söpö pienenä ja kaunis isona ei ole mikään syy tätä rotua ottaa itselleen.

http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194849811313/artikkeli/raatelu dobermanni retuutti perheen japaninpystykorvaa niin etta se piti lopettaa.html

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/dobermanni-kavi-lasten-kimppuun-mikkelissa/2381856

no tota oon itekki ajatellu dobberia niin kertoisko joku minkä luonteisia on jne!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!