oma kuori paras kuori vaiko erittäin paha tapa

Nimetön

hei kaikki rapuset.
haluaisin etenkin teiltä rapu naisilta tietää että luikerteletteko "omaan kuoreenne" helposti, ja mieluiten syntymä ajat mukaan :)

itselläni on oikeastaan ongelmana tuo liika herkkyys ja tunteella ajattelu, loukkaannun todella helpolla ja silloin paha tapani on mennä piiloon "horrokseen kuoreen"

joskus olis kiva jos osais sanoa ihmisille asiat suraan mutta eipä se minulta näköjään onnistu. en haluaisi ja jaksaisi olla tämmöinen murehtia tyyppi,yhtään päivää en voi olla rauhassa kummituksilta.
syntynyt olen 4.7

8

1560

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • syntynyt...

      28.6. ja täysin samat ongelmat kuin sinulla... Joka päivästä menee osa murehtimiseen ja varsinkin jos on aikaa milloin ajatella.

    • rokkipapu

      Omassa kuoressa turvallisin olla, joten samaa rataa kuljetaan. Tyypillistä rapua.
      Vaikka itse tunnen murehtivan myös joka ** asiasta niin sanattomaksi en jää. Paukauttelen mielipiteitä ym. liiankin suoraan, eikä siitä hyvää tietenkään seuraa. Päivä kerrallaan ja toivotaan että koppa kestää (:
      Syntyny 22.6

      • -unikko-

        Minä taas olen syntynyt 28.6. enkä voisi oikein huolettomampi olla. Tai parempi ehkä sanoa niin päin, että en ota asioista turhaa stressiä vaan odotan kaiken järjestyvän parhain päin sitten joskus ajallaan. Olenkohan sitten joku erityissuojeluksessa oleva tyyppi, kun mitään isoa pahaa ei ole sattunut kohdalle ja koulupäätä on ollut melkein joka alalla niin etten yo:honkaan käytännössä lukenut ja sain liki L:n paperit... En siis kerro tätä brassaillakseni vaan esimerkkinä "huolettomuudestani".

        Toki olen kuoressa. Ja sanaton, koska suuttumiseeni menee vieraiden kanssa ikuisuus enkä sittenkään pimahda vaan rupean jauhamaan asiaa itsekseni. Perheenjäsenet ovat eri asia: napsahdan sekunnissa. Lähimmät perheeseen kuulumattomat ihmiseni ovat kanssani tästä kuorijutusta puhuneet. Yksi sanoo simpukaksi jonka helmi on visusti piilossa, toinen puhuu vapautumisesta ja repäisemisestä (mitä en voi kuvitella varmaan koskaan tekeväni :P).


    • rapu 69

      Just niin ku minä...olen luullut että olen jotenki masentunu tai elämääni kyllästyny ku aina löytyy kyllä murehtimista, miks ei vaan vois porskuttaa nauraen eteenpäin.Kaikki varsinki ongelmat pitää käsitellä juurtajaksaen jossei toisen ni ainaki ittensä kanssa.Tunteella ajattelu ja liika herkkyys tosi rasittavia piirteitä jotka omistan.Elämä ei oo todellakaan helppoo rapuna. kukakohan meitä ymmärtäis ku tuntuu etten ymmärrä edes ite itteeni.syntyny 30.6

      • voih

        Olen syntynyt 28.6. (niinkuin pari muutakin vastanneista) ja todellinen tunteilija, rasittavuuksiin saakka. Murehdin asioita, joita ei oo suunnilleen vielä tapahtunutkaan ja stressaan älyttömästi kaikesta. "Kuoreen menen" ainoastaan jos vieraat tai puolitutut loukkaavat tunteita (mikä onnistuu valitettavasti melko helposti). Olen myös liian kiltti ja annan helposti periksi esim. työvuorojen sovittelussa.Sitten itsekseni tai puolisolle (joka on muuten härkä) kiroilen, että miksi menin taas lupaamaan jotain.Ystävilleni (joita on vähän, mutta sitäkin parempia), sukulaisilleni ja avopuolisolleni näytän tunteeni -etenkin ne negatiiviset- tosi helposti ja saatan räjähdellä miten sattuu. No purkauksien jälkeen tulee sitten kamalan huono omatunto ja anteeks pitää pyydellä useaan kertaan. Onko muuten muilla rapunaisilla sellaista ongelmaa, että jää junnaamaan etenkin kumppanin menneisyyteen? Onneks mun mies kesti kyselyt menneestä, ennenkuin tajusin että miten typerää ja turhaa se on. Mustasukkainen kun olen, myös niistä "menneisyyden haamuista".typerää, tiedän.


      • 15.7..klo: 8.10
        voih kirjoitti:

        Olen syntynyt 28.6. (niinkuin pari muutakin vastanneista) ja todellinen tunteilija, rasittavuuksiin saakka. Murehdin asioita, joita ei oo suunnilleen vielä tapahtunutkaan ja stressaan älyttömästi kaikesta. "Kuoreen menen" ainoastaan jos vieraat tai puolitutut loukkaavat tunteita (mikä onnistuu valitettavasti melko helposti). Olen myös liian kiltti ja annan helposti periksi esim. työvuorojen sovittelussa.Sitten itsekseni tai puolisolle (joka on muuten härkä) kiroilen, että miksi menin taas lupaamaan jotain.Ystävilleni (joita on vähän, mutta sitäkin parempia), sukulaisilleni ja avopuolisolleni näytän tunteeni -etenkin ne negatiiviset- tosi helposti ja saatan räjähdellä miten sattuu. No purkauksien jälkeen tulee sitten kamalan huono omatunto ja anteeks pitää pyydellä useaan kertaan. Onko muuten muilla rapunaisilla sellaista ongelmaa, että jää junnaamaan etenkin kumppanin menneisyyteen? Onneks mun mies kesti kyselyt menneestä, ennenkuin tajusin että miten typerää ja turhaa se on. Mustasukkainen kun olen, myös niistä "menneisyyden haamuista".typerää, tiedän.

        Samoja tuntemuksia..miettii menneitä ja tulevia
        turhaan..
        Himpun verran mustis,,ei paljon.

        Mutta kertokaapas viisaammat minun nousevien planeettojen merkityksen..Itse en niistä saa selvää. Kiitos jos joku kehtaa.


    • olen syntynyt

      16.7 tarkoitus oli kyllä syntyä viikko aikasemmi, mut tuli venytettyä aikaa. Noh, en ole oikeastaan kovin samanlainen. en loukkaannu helposti/suutu,saatan olla aika "kova" siinä mielessä että sarkastisia laukauksia tulee suusta silloin tällöin ja ehkä joskus tulee tapeltuakin (leikimielisesti). En oikein tiiä horrokseen kuoreen jutusta, mutta tapanani on uppoutua omiin ajatuksiini/mielikuvitusmaailmaani ja siellä sitten olen. Kerran tuli aikoinaan koulussa hankaluuksia kun koulussa olin uppoutunut ajatuksiini ja en kuunnellu tunnilla yhtään enkä muistanu laittaa merkintöjä muistiin. pistokas seuraavalla kerralla. tuski tarvii ees arvata minkä sain. samaa on se, etten uskalla aina sanoa suoraan asioita. Tosin kysymys; onko teillä taipumusta siihen, että tavallaan näette yliluonnollisuuksia tai tuntuu että takananne hiippailee joku? mulla on ja mulle on sanottu et se tulee omasta mielikuvituksestani. *sigh*

    • Nimetön

      ja mä oon syntynyt 15.7. Sitä vaan pelkää tulevansa haavotetuksi kun se on tapahtunut niin monta kertaa, ja se täysi toipuminen on työn takana. Jos tunnen itseni turvalliseksi ja täysin hyväksytyksi, rupean pikku hiljaa avautumaan uudelleen. Se on viime aikoina vienyt pitemmän ajan, kun vanhat tällit on käsittelemättä sen tällääjän kanssa. Totta kai silloin ottaa etäisyyttä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta

      Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee
      Maailman menoa
      424
      1839
    2. Miksi jollain jää "talvi päälle"

      Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli
      Maailman menoa
      189
      1491
    3. Minua itkettää tämä tilanne

      Meidän pitäisi jutella. Eikö niin? Miehelle.
      Ikävä
      109
      1411
    4. Miksi koulut pakottavat

      Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja
      Maailman menoa
      163
      1372
    5. Mitkä oli suurimmat

      Syyt mihin hänessä ihastuit alussa ja pikkuhiljaa tunteiden edetessä
      Ikävä
      45
      1046
    6. Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024

      Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit
      Suomi24 Blogi ★
      0
      980
    7. Minulla oli tunteita

      Tein itsestäni pellen. Sait hyvät naurut ja minä 💔
      Ikävä
      63
      966
    8. Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?

      Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!
      Ikävä
      119
      923
    9. Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!

      Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s
      Maailman menoa
      93
      900
    10. Se katse silloin

      Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt
      Ikävä
      32
      886
    Aihe