Miten neitsyet keskimäärin kokevat sydänsurut?
Selviättekö nopeasti, eli astuuko järki kuvaan ja pääsette jaloillenne melko nopeasti? Miten entinen suhde vaikuttaa elämässänne, pohditteko sitä paljon, vai pyrittekö jättämään sen taaksenne mahdollisimman pian?
Neitsyt & Sydänsurut
olen utelias vain
30
7516
Vastaukset
- Neitsytm..
riippuu tietysti monista seikoista, mutta minä ainakin suren pitkään. Ylipääseminen on todella tuskaista. Asiat muistuttaa ja voin pahoin.
Kysyit, että pohtiiko neitsyt. Kyllä varmasti pohtii. Neitsyt pohtii aina.- katiliini1969
Jep.
Suren kyllä mutta eteenpäin mennään,
vaikka umpihangessa.
Neitsytnainen
- puhua kuin omasta puolesta
Tämä neitsyt suree pitkään. Ja mitä pohtimiseen tulee niin kyllä! Olen pohtinut ;) että johtuuko tuo suremisen pitkä pituus siitä että neitsyt ei valitse vierelleen väärää puolisoa, elikä siis ero kolahtaa todella syvälle. Itselläni ainakin näin.
- näkisin
Eroaminen mullistaa koko elämän pitkäksi aikaa.
Neitsyt ei epäonnistu parinvalinnassa, mutta jos niin käy, ei sitä helpolla myönnä.
- syvälle
ja kauan, pohjaton ja tuskainen on olo. Ei voi mitään, kuin odottaa, odottaa sitä päivää kun kaikki on taas hyvin.
- N-_m
"kauan, pohjaton ja tuskainen on olo. Ei voi mitään, kuin odottaa, odottaa sitä päivää kun kaikki on taas hyvin."
- karhu8855
N-_m kirjoitti:
"kauan, pohjaton ja tuskainen on olo. Ei voi mitään, kuin odottaa, odottaa sitä päivää kun kaikki on taas hyvin."
tuo on aivan totta, älä muuta viserrä.
- ei pötsiä
En jää koskaan märehtimään tai rypemään itsesäälissä; tämä on myös tietoinen valinta. Yritän saada järjen mukaan mahdollisimman aikasessa vaiheessa, ymmärtää ja nähdä todelliset syyt.
Tämä ei tarkoita, ettenkö tuntisi - kyllä tunnen syvästi! Mutta minulle on kyky myös hyväksyä asiat; ehkä tämä asioiden hyväksymisen kyky on neitsyille luontainen, koska neitsyet pohtivat niin paljon, ja ovat myös hyviä ihmistuntijoita. Ainakin minä näen eroon johtaneet syyt jo usein ennakkoon, ero ei siis ole pelkästään täydellinen tyrmäys, vaan siihen sisältyy aina ennakoiva tieto.
Tuovatko sydänsurut sitten varovaisuutta jatkossa. Ei välttämättä. Ihmiset ovat myös arvaamattomia, siitäkin huolimatta, että neitsyt ei yleensä valitse väärää kumppania (kuten täälläkin todetaan). Olen itse ymmärtänyt tämän neitsyen kyvyn valita oikea kumppani siten, että neitsyt ei koskaan valitse aivan mahdotonta kumppania, mutta silti monet tekijät saattavat tulla rakkauden tielle. Eli neitsytkin kokee yllätyksiä, ja mitä kauemmin elää sitä enemmän niitä tietenkin myös kokee. - pöpöpö
Olen hirveän sosiaalinen ja analyyttinen, suhteita on ollut ja mennyt...mutta jos parisuhteista puhutaan, niin joka ikises kumppanis pitää olla just sitä JOTAIN ja kun sen menettää niin maailma räjähtää!! Sit esitetään ettei oo hätää ja kyl kaikki järjestyy "mikä ei tapa se vahvistaa", mut illan tullen kun on yksin suru iskee ja HITON kovaa!! Ja sama uudelleen ja uudelleen niin kauan et löytyy joku muu upea valloitus :)
- isoässä
Heips. Siis, ei selviä neitsyt helposti. Takana useampi vuosi terapiaa ja nukahtamislääkkeitä. Edelleenkin mietin; miksi näin kävi? Sitä jaksaa murehtia.
Olen täysin kaksijakoinen persoona. Töissä iloinen, sanavalmis 'ei mitään huolta' tyyppi. Suosittu illan istujaisissa. Kotona itkua ja itsesääliä. Entinen elämä seuraa mukana eikä sitä kykene unohtamaan. Täytyy vain uskoa että aika tekee tehtävänsä; vasta mennyt neljä vuotta.....Onnea niille jotka ovat onnistuneet.- penkuu
kannattaa selvittää itellee ne syyt miks näin kävi jos haluat päästä yli. itellä se ongelma et kyseinen henkilö on vaan yksinkertasesti parasta mitä oon koskaa tavannu enkä siit syyst haluu unohtaa ku se tuntuu itsemurhalta. oon ajatellu sitä tyttöö joka päivä -halusin tai en- siit lähtien ku ensimmäisen kerran näin sen (samana iltana jona tutustuin). en tiedä miks rakastuin häneen (pienen ajan kanssa, jo alust asti oli sellai fiilis et saatan tulla tykkäämään siitä ihan vitusti) ja hän varmaan viel vähemmän.
- damn me
Mulla on viides vuosi menossa eikä helpota yhtään. Välillä tosin tuntuu että tulemme surun kanssa jo ihan hyvin toimeen keskenämme. Mutta... todellakin onnea niille jotka ovat selvinneet, omalle kohdalleni en näe sitä tapahtuvaksi.
- Codetsu
niinhän se menee vaikka ikää on kertynyt
tuo asia pysyy ja ero ottaa koville sitäkovemmin
mitä pidempään on toiseen kiintynyt
joskus saattaa mennä kuukausikin ettei
mieli jyllää vanhoja polkuja
tunteet muistot pohdinta palaa aina takaisin
vaikka järki sanoo ettei kannata pohtia syitä
menneitä aikoja tulevaisuutta edellisen suhteenkanssa
silti aina löytyy jotain esine kuva elokuva...
joka muistuttaa millaista oli
ja vuoristo rata alkaa uudelleen vie yö unet
sitä tekee mieli repiä itsensä kappaleiksi vain siksi että sais loppumaan sen mitä ei pysty hallitsemaan
eikä järjellä voittamaan
lyhyesti suremme pitkään itsemme kanssa harva saa tietää ulos päin ok
yksinäisyyden varjossa olemme surumme kanssa yksin sellaista heikkoutta emme muille näytä- bisa.n.
Yksinäisyyden tunne on tuttu seuralainen neitsyelle monissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa. Myös sydänsuruissa. Itse neitsyenä koen, ettei niille oikein löydy edes jakajaa; tuntuu, että on turha pohtia sellaista, mille mitään ei voi. Se on "järjenvastaista".
Minua itseäni ovat auttaneet eniten keskustelut sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ehkä itse kokeneet jotain vastaavaa ja kykenevät suhtautumaan asioihin myös järjellä. Tunteilijat vain voivottelevat, eivätkä välttämättä oikeasti osaa asettua toisen asemaan.
Kaikenlainen "ylitunteilu" muutenkin ärsyttää. Yritän aina ajatella suhteen päättymisenkin hetkellä, että tämä on vain elämää, ja tämä on "vain" suhde. Elämässä on (onneksi/toivottavasti) muutakin. Helppoa se ei ole, mutta itselleni en anna periksi (- olenhan neitsyt).
- Neitsyt nainen
Vaikka olen hyvin tunteellinen ja tyypillisen neitsyen tavoin analysoin asioita, niin en turhaan jää tuleen makaamaan. Ero on hyvä käydä lävitse mutta elämä jatkuu edelleen :)
- ettää
noin 4 päivää sitten koin todella kovan pettymyksen suhteessa ja itkin silmät päästäni, tuntui,etten voi elää ilman tätä petturia. Nyt jo elämä hymyilee ja uutta miestä putkeen vaan ;) Mitäs sitä tuollasta paska petturia itkemään, se häviää takuulla enemmän kuin minä tässä konkassa. Enää en tunne kipua, pettymystä vaan.
- Juu maalaa
....ja uutta putkeen...juu taisit olla tosi "rakastunut"....Kaikkea hyvää silti sulle!
- tunteita silti
Juu maalaa kirjoitti:
....ja uutta putkeen...juu taisit olla tosi "rakastunut"....Kaikkea hyvää silti sulle!
Minulla on sama kokemus sydänsuruista kuin tuolla edellisellä kirjoittajalla; suren tosissani, mutta hyvin nopeasti olen taas jaloillani.
Minusta tuntuu, että moni muukin neitsyt on tällainen. Että realismi astuu nopeasti kuvaan, ja sitä ymmärtää, että mitäpä sitä jotain petturia, kusipäätä ym. suremaan. Elämähän on tarkoitettu ihan muuhun.
Ja älä nyt kirjaimellisesti ota tuota, että "uutta putkeen". Sen voi ymmärtää myös aivan kuvaannollisesti, vaikkapa että "antaa tulla elämä" :) - ei tällä kertaa...
tunteita silti kirjoitti:
Minulla on sama kokemus sydänsuruista kuin tuolla edellisellä kirjoittajalla; suren tosissani, mutta hyvin nopeasti olen taas jaloillani.
Minusta tuntuu, että moni muukin neitsyt on tällainen. Että realismi astuu nopeasti kuvaan, ja sitä ymmärtää, että mitäpä sitä jotain petturia, kusipäätä ym. suremaan. Elämähän on tarkoitettu ihan muuhun.
Ja älä nyt kirjaimellisesti ota tuota, että "uutta putkeen". Sen voi ymmärtää myös aivan kuvaannollisesti, vaikkapa että "antaa tulla elämä" :)muutamasta monen vuoden suhteesta eronneena voin vain todeta että ennen mullakin oli asiat noin... mut tällä kertaa ei pääse millään irti.
erosta alkaa olla jo pian puoli vuotta mutta mun sydän ei vaan luovuta. oon itkenyt enemmän puolen vuoden aikana kuin ikinä elämässäni.
ehkä en sitten ollut "tarpeeksi" rakastunut aikaisemmin, vaikka niin olen luullutkin. aina pääsin niin nopeesti jaloilleni... oltiin kolme vuotta yhdessä ja vaikka suhde oli vaikee, niin en ois ollu vieläkään valmis luovuttamaan ja tällä hetkellä siinä pisteessä että en pysty edes näkemään toista.
en tiedä miten mulle kävi näin..
nyt tuntuu et pää hajoaa enkä IKINÄ enään tahdo tulla tähän tunteeseen takas missä nyt oon ollut jo ihan liian kauan. kun täältä joskus pääsee ylös mutta vaikeeta on tällä hetkellä.. todella! - näin...
ei tällä kertaa... kirjoitti:
muutamasta monen vuoden suhteesta eronneena voin vain todeta että ennen mullakin oli asiat noin... mut tällä kertaa ei pääse millään irti.
erosta alkaa olla jo pian puoli vuotta mutta mun sydän ei vaan luovuta. oon itkenyt enemmän puolen vuoden aikana kuin ikinä elämässäni.
ehkä en sitten ollut "tarpeeksi" rakastunut aikaisemmin, vaikka niin olen luullutkin. aina pääsin niin nopeesti jaloilleni... oltiin kolme vuotta yhdessä ja vaikka suhde oli vaikee, niin en ois ollu vieläkään valmis luovuttamaan ja tällä hetkellä siinä pisteessä että en pysty edes näkemään toista.
en tiedä miten mulle kävi näin..
nyt tuntuu et pää hajoaa enkä IKINÄ enään tahdo tulla tähän tunteeseen takas missä nyt oon ollut jo ihan liian kauan. kun täältä joskus pääsee ylös mutta vaikeeta on tällä hetkellä.. todella!Voi olla, että neitsyt ei kaikissa suhteissaan ole laittanut itseään täysillä likoon, eli ei ole aina täysin rakastunut.
Voimia sulle, ymmärrän mitä tarkoitat, kun sanot, ettei IKINÄ enää tällaista; luulen, että kun neitsyt sitten suree todella, niin se on syvää kuin uni. - semmosta...
ei tällä kertaa... kirjoitti:
muutamasta monen vuoden suhteesta eronneena voin vain todeta että ennen mullakin oli asiat noin... mut tällä kertaa ei pääse millään irti.
erosta alkaa olla jo pian puoli vuotta mutta mun sydän ei vaan luovuta. oon itkenyt enemmän puolen vuoden aikana kuin ikinä elämässäni.
ehkä en sitten ollut "tarpeeksi" rakastunut aikaisemmin, vaikka niin olen luullutkin. aina pääsin niin nopeesti jaloilleni... oltiin kolme vuotta yhdessä ja vaikka suhde oli vaikee, niin en ois ollu vieläkään valmis luovuttamaan ja tällä hetkellä siinä pisteessä että en pysty edes näkemään toista.
en tiedä miten mulle kävi näin..
nyt tuntuu et pää hajoaa enkä IKINÄ enään tahdo tulla tähän tunteeseen takas missä nyt oon ollut jo ihan liian kauan. kun täältä joskus pääsee ylös mutta vaikeeta on tällä hetkellä.. todella!joo mullaki oli monen vuoden suhde ja erosta n. 4-5 kk:Tta ja en vieläkää päässy kunnolla yli, nyt vaan toivon sen toisen osapuolen kuolemaa :( meilläkin oli vaikea suhde mutta en luovuttanut, niinkuin toinen osapuoli, yritin vaikka miten jatkaa ja sain itsestäni vaan masentuneemman:( onko neitsyille luontaista olla antamatta periksi suhteessa vaikka näyttää epätoivoiselta?
nyt vähän piristynyt kun tutustunut uusiin mukaviin tyyppeihin ja elämä tuntuu vähän paremmalta kun pirteää seuraa...eiköhän se tästä vielä.. tosin en ole nähnyt seurustelukumppaniani (edellistä) eron jälkeen ja työnnän ajatukset tyypistä aina taka alalle enkä käsittele asioita...tuntuu vaan helpommalta. - broken again
semmosta... kirjoitti:
joo mullaki oli monen vuoden suhde ja erosta n. 4-5 kk:Tta ja en vieläkää päässy kunnolla yli, nyt vaan toivon sen toisen osapuolen kuolemaa :( meilläkin oli vaikea suhde mutta en luovuttanut, niinkuin toinen osapuoli, yritin vaikka miten jatkaa ja sain itsestäni vaan masentuneemman:( onko neitsyille luontaista olla antamatta periksi suhteessa vaikka näyttää epätoivoiselta?
nyt vähän piristynyt kun tutustunut uusiin mukaviin tyyppeihin ja elämä tuntuu vähän paremmalta kun pirteää seuraa...eiköhän se tästä vielä.. tosin en ole nähnyt seurustelukumppaniani (edellistä) eron jälkeen ja työnnän ajatukset tyypistä aina taka alalle enkä käsittele asioita...tuntuu vaan helpommalta.Mun ongelma on käsittämätön. Monet miehet kiinnostuu musta palavasti aina ensin sit tapaillaan ja jos mua alkaa kiinnostaan niin käy niin että miehen kiinnostus lopahtaa aina.. ja se todella tuntuu pahalta. en oikeastaan kaipaa niiden miesten perään niin paljoa kuin syytä itseäni kuinka huono olen että mulle joku saattaa tehdä niin! kai jotenkin valahdan kauhean epätoivoiseksi kun ihastun.. mulle on sattunut muutenkin paljon asioita jotka saa mut epäileen onnea yleensäkin. kun ihastun johonkin mieheen niin ajattelen koko ajan että koska mut jätetään. en kykene luottamaan enää. ulkoapäin näyttää jopa siltä että mulla olis rautainen itsetunto mutta se on vähän harhaanjohtava kuva..tiedän että on väärin syyttää itseään vaikka syy onkin mussa. en vaan pääse siitä ajatustavasta eroon. täytyy tapahtua jotain todella merkittävää että oppisin luottamaan itseeni kaiken tän jälkeen. tässä oli yks mies jota tapailin pari kuukautta ja joka sanoi mun ensin olevan jotain unelmaa, sit aloin pitää siitä ja sitten se loppu kuin seinään. tuntuu kauhealta myöntää että tuntuu että se jätkä olis ollut mun kans vaan egotakseen.:( olin sisimmässäni tosi epävarma siinäkin jutussa vaikka esitinkin pääosin kylmää ja kovaaa. mutta kai oma mokani on se perinteinen ruukku tihkuu mitä se sisältää. jos jollain on samantapaisia kokemuksia niin olis tosi kiva kuulla. jamiten tästä selviää.. tuntuu että tarvisin nyt aikaa mutta ei aika tätä asiaa korjaa. mikä myös tuntuu pahalta niin sellaiset miehet jotka on vaan kavereita mulle taas ihastuu muhun.. eli en saa ketä haluan..
- Tip-top-tappeli
broken again kirjoitti:
Mun ongelma on käsittämätön. Monet miehet kiinnostuu musta palavasti aina ensin sit tapaillaan ja jos mua alkaa kiinnostaan niin käy niin että miehen kiinnostus lopahtaa aina.. ja se todella tuntuu pahalta. en oikeastaan kaipaa niiden miesten perään niin paljoa kuin syytä itseäni kuinka huono olen että mulle joku saattaa tehdä niin! kai jotenkin valahdan kauhean epätoivoiseksi kun ihastun.. mulle on sattunut muutenkin paljon asioita jotka saa mut epäileen onnea yleensäkin. kun ihastun johonkin mieheen niin ajattelen koko ajan että koska mut jätetään. en kykene luottamaan enää. ulkoapäin näyttää jopa siltä että mulla olis rautainen itsetunto mutta se on vähän harhaanjohtava kuva..tiedän että on väärin syyttää itseään vaikka syy onkin mussa. en vaan pääse siitä ajatustavasta eroon. täytyy tapahtua jotain todella merkittävää että oppisin luottamaan itseeni kaiken tän jälkeen. tässä oli yks mies jota tapailin pari kuukautta ja joka sanoi mun ensin olevan jotain unelmaa, sit aloin pitää siitä ja sitten se loppu kuin seinään. tuntuu kauhealta myöntää että tuntuu että se jätkä olis ollut mun kans vaan egotakseen.:( olin sisimmässäni tosi epävarma siinäkin jutussa vaikka esitinkin pääosin kylmää ja kovaaa. mutta kai oma mokani on se perinteinen ruukku tihkuu mitä se sisältää. jos jollain on samantapaisia kokemuksia niin olis tosi kiva kuulla. jamiten tästä selviää.. tuntuu että tarvisin nyt aikaa mutta ei aika tätä asiaa korjaa. mikä myös tuntuu pahalta niin sellaiset miehet jotka on vaan kavereita mulle taas ihastuu muhun.. eli en saa ketä haluan..
Vanha ketju, mutta pakko vastata...
Minulla nimittäin on täysin sama ongelma kuin edellisen viestin kirjoittajalla. Ensin miehet ovat täysin ihastuneita ja sitten kun itse näytän ja ilmaisen ihastuksen ja tykästyksen niin yllättäen mies menettääkin kiinnostuksen... ja pam. Niin minut taas jätetään tai petetään. En oikeasti ymmärrä kuinka minun pitäisi suhteessa käyttäytyä jotta tämä sama kaava ei toistuisi yhä uudestaan ja uudestaan.. - tjaah..
Tip-top-tappeli kirjoitti:
Vanha ketju, mutta pakko vastata...
Minulla nimittäin on täysin sama ongelma kuin edellisen viestin kirjoittajalla. Ensin miehet ovat täysin ihastuneita ja sitten kun itse näytän ja ilmaisen ihastuksen ja tykästyksen niin yllättäen mies menettääkin kiinnostuksen... ja pam. Niin minut taas jätetään tai petetään. En oikeasti ymmärrä kuinka minun pitäisi suhteessa käyttäytyä jotta tämä sama kaava ei toistuisi yhä uudestaan ja uudestaan..ajan kuluessa ne miehet haluaakin takasin!
Minulle on käynyt näin ja nytkin niin ihanan illan päätteeksi hän sanoi.., sori.., unohdetaan tää ilta.
Mulla kesti hirveän kauan päästä tästä kaverista yli ja olin päättänyt etten häneen enää sekoa.
Hän alkoi viestitellä ja ajauduin kelkkaan mukaan.
Ei olis pitänyt.
Taas olen samassa pisteessä. Suren.
Mutta kun mä hölmö tiedän et tää kaveri ois sellanen jota toivoisin, en vaan jaksa olla pelle jota nyitään millon mistäkin narusta.
- iidaneitsyt
En selviä nopeasti. Vähän ajan päästä kuitenkin tuntuu helpommalta, mutta sitten ne asiat taas muistuu mieleen.
- marjaaaa
itse olen ollut jo vuoden rakastunut ihmiseen joka leikkii vain tunteilla. tämän kanssa on ollut vain yhden illan juttuja ja pientä säpinää silloin tällöin. hetken pystyin olla ajattelematta tätä ihmistä ja jatkaa eläämääni, kunnes hän taas astui kuvioihin. tälle pojalle menetin neitsyyteni mikä ei kaduta vaan harmittaa koska tiedän että en häntä koskaan saa. en vain pysty unohtamaan häntä. yleensä selviän sydänsuruista parissa kolmessa viikossa. mutta tätä ihmistä olen surrut jo lähes vuoden
- Nakke39
Minä(mies) ainakin poden sydänsurua pitkään. Joskus oikein v....a kun ei tahdo päästä eroon ajatuksista entisen suhteen. Pitäisi katsoa eteenpäin vaan kun ei tahdo onnistua. Johtuneeko siitä että rakastin ex:ni tosisaan ja minä olin se joka jätettiin....Eikä tämä asian pohtiminen ole ensi kerta!
- Neitsykkä-62
Sydänsuruissa menee oma aikansa jos toisesta on välittänyt!Mä ainakin Neitsyenä olen päättänyt ,että menneet on mennyttä!Valokuvatkin hävitän entisistä suhteista,joita olen ottanut,ei jää ainakaan mitään muistoja katseltavaksi!joo ja mun mielestä mitä olen kokenut katon seksiä tärkeänä suhteessa,jos se toimii, toimii muukin....! Lapsi minulla on jo aikuinen,naimisissa olin Vaaka-miehenkaa jota onnea kesti 8-vuotta!....ja seurustelusuhteeni ovat olleet...skorppioni-miehenkaa 4-vuotta....härkä-miehenkaa 2-vuotta...Leijona-miehenkaa 10-vuotta...ja nyt on rapu-mies työnalla,mutta tämä suhde tuntuu jo tovottomalta....Olen aatellut että seuraavaksi kokeilisin Kala-miestä!...kokeilu kannattaa...Neitsythän on selviytyjä tyyppiä...!
Palautetta voi jättää,olisi kiva lukea toisten Neitsyjen kokemusta eri horppari-suhteista...kiitos!- Nti septemper
Voin väittää kaiken olevan hyvin, voin vetää roolini niin hyvin kuin mahdollista, kunnes romahdan. Totuus on se, että asioita surraan ja pohditaan pitkään, mikä meni pieleen - mitä minä tein väärin. Neitsyt on kova tarkkailemaan niin muiden kuin omaakin käytöstään. Itse mietin aina tarkkaan minkälaiset vaikutukset milläkin asialla ja sanomisella saattavat olla. Mikään ei ole yksinkertaista.
Erosta toipuminen on kivuliasta ja kestää kauan. Itsesyytökset tappavat sielua.
- Itkevä Neitsytnainen
Kun rakastun, rakastan sydämestäni. Suhteen päättyessä tuntuu, että elämä päättyy siihen. On niin perhanan paha olla, itken, en nuku. Entisiä suhteita en unohda koskaan. Tähän suremiseen ei vaikuta se, mistä suhteen päättyminen johtui.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
20e Riskitön veto 20e talletuksella VB:lle
Pssst! Vinkki viis rotvallinreunalla eläjille. VB tarjoaa 20 euron riskittömän vedon ensitallettajille vedonlyöntiin.62453- 1161628
Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill361366Analyysiä: Kiuru-keissi oli ja meni - demarit hävisi tässäkin
Tapauksen tultua julki alkoi demarit ja muu vasemmisto selittään, että tämä oli poliittista väkivaltaa, siis ennen kuin1571195- 521105
- 1161101
Suomessa on valittava 2 lucia neitoa...
Maahanmuuttajille oma lucia neito ja Suomalaisille oma SUOMALAINEN Lucia neito....sama juttu on tehtävä miss Suomi kisoi1051054- 571051
Olet tärkeä
mutta tunnen jotain enemmän ja syvempää. Jos voisinkin kertoa sinulle... Olen lähinnä epätoivoinen ja surullinen.46929- 60892