Onko teistä itse kukaan ollut pienenä keskonen??

-vuotias keskonen. Nykymittapuun mukaan melko iso sellainen, mutta siihen aikaan keskoseksi määriteltiin kaikki alle 2500 g painavat. Minä painoin 2100g ja olin 43 cm pitkä.Eipä tuo ole jälkiä jättänyt, joskus ennen kuin opin kävelemään, tutkittiin ja etsittiin kaiketi CP-vammaa.Ei ollut ja kävelemäänkin opin 16 kuukauden iässä.

minäkin tuohon ikähaarukkaan (40 ja risat), mutta keskonen olin, painoa 1100g. En tiedä syytä keskosuuteeni, tosin äidilläni ollut useampi keslenmeno ja 2 kuolleena syntynyttä enne syntymääni. Eipä jäänyt mitään kummempia ongelmia, lyhyeksi jäin ja lievä sydänvika on, mutta hoituu lääkkeellä. Koulussa menestyin hyvin ja opin asiat samassa tahdissa kuin muutkin. Alku kuulemma oli vähän vaikea, ja ekan elinvuoteni vietin pitkälti sairaalassa, mutta sitten lähti sujumaan.

Ikää nyt 28v. Synnyin keskosena, n. 1kk etuajassa. Pituutta tuolloin oli 45cm ja painoa 1800g. Kouluaikaan olin vilkas ja minulla oli jonkinlaisia oppimisvaikeuksia, lukihäiriö, ongelmia matematiikassa ja kielissä. Kömpelyyttäkin oli havaittavissa. Tosin en tiedä, johtuvatko nämä kaikki keskosuudestani, vai vammastani. Minulla on hydrokefalia, jonka synnyinsyy on hämärän peitossa edelleenkin.

Ja ikää löytyy 20-vuotta. Synnyin noin 2.5 kuukautta liian aikaisin, mitat olivat 35cm ja 1100kg. :) Pikkunen kääryle sitä ollaan sillon oltu! :D

Minullahan oli pienenä kaikenlaista ongelmaa, oli ollut hapenpuutetta, sydämessä reikä, jne. Ja kotiin päästyäni syöminenkin takkuili niin, että vedin ruuat henkeen. Muutuin kuulemma siniseksi, en hengittänyt ja olin aivan veltto. Ilmeisesti sydänkin sitten pysähtyi kun isä oli elvyttänyt ambulanssin tuloon asti Mutta siitäkin selvittiin.. :)

Olinhan tietysti kehityksessäni vähän jäljessä muita, siis oppimisen tasolla, mutta muuten kyllä kaikki on ollut ok. Sisukkuus mikä silloin pienenä oli, niin on kyllä veiläkin tallessa. :D

Eli synnyin reilu kaksi kuukautta etuajassa ja painoin vain vajaa kilon, pituutta muistaakseni joku 30 cm.

Ikää on nyt 25 vuotta ja koskaan ei mitään ongelmia ole ollut. Mulla on myös nuorempi sisko joka on syntynyt keskosena, mutta hän oli vähän isompi kuin minä. Ja terve hänkin.

Synnyin vuonna 1985 (täytän 22v) kaksi kuukautta etuajassa (koska mulla oli kuulemma kiire maailmaan), sillä äitini sai raskausmyrkytyksen. Painoin 1560g ja olin 42cm pitkä. Hyvin olen selvinnyt, mutta kärsin rasitusastmasta, koska keuhkoni ovat vajaa 3 litraa (siis keuhkojen tilavuus). Eli minun keuhkoni eivät ole kehittyneet täyteen kokoonsa(olen normaalikokoinen naisimmeinen). Normaalisti naisten keuhkojen tilavuus on 3-4 litraan.

Vietin ensimmäisen elin kuukauteni sairaalassa (keskoskaapissa 3vko) ja minulle tehtiin verensiirto, koska sain kellastumaa (johtui maksan toiminnasta) ja muuta vaihtoehtoa ei ollut. Muutenkin kävin useammin lääkärissä, kuin muut ikätoverini silloin lapsuudessa.

Tässä sitä ollaan ja yritetään miehen kanssa omaa oikkuista tuhisijaa..=)

Moikka.
Mä synnyin 31. raskausviikolla vuonna 1987 ja syntymäpainoni oli 1010 grammaa, pituus n. 35 cm. Vietin keskoskaapissa pari viikkoa, mutta en tiedä aikaiseen syntymään johtaneita syitä. Olin äitini mukaan itkuinen ja ärtyisä vauva, se on yleistä keskosilla.

Fyysisesti olen aina ollut kohtuullisen terve (ainoa fyysinen sairaus on lievä astma), mutta psyykeeseen keskoskaappiaika on vaikuttanut paljon. Syvä ahdistus, turvattomuuden ja yksinäisyyden tunteet ovat vahvoja. Harmittaa, että vertaistukea löytyy vähän. Harvan masennus johtuu ennenaikaisesta syntymästä... tai se ei vain käy ilmi. Itselläni ahdistuneisuus alkoi yläasteella ilman mitään järkevää selitystä. Psykoterapian aikana (jossa olen käynyt nyt lähes kaksi vuotta) on kuitenkin tullut yhä selvemmäksi, että oudot tuntemukset johtuvat juuri ensimmäisistä elinviikoistani keskoskaapissa ja se on aiheuttanut trauman.

Raikasta syksyä kaikille.

itse synnyin raskausviikolla 30 ja äidillä oli raskausmyrkytys. painoa löyty 975g ja pituutta 32 cm. keskoskaapissa olin 3kk. kehityksessä ei mitää häikkää mutta aika lyhyeksi ja pieniksi oon jääny sisaruksiini verrattuna.

Minä synnyin yhtenä kolmosista. Tarkkaa raskausviikkoa en muista, mutta 1440g painoin. Kolmosista siskoni ja veljeni olivat kumpikin reilut 1800g, eli minä olin pienin. Siskoni ja veljeni ovat kumpikin ns. "normaaleja", mutta minulla on oppimisvaikeuksia, hahmotushäiriö ja jonkinasteista ylivilkkautta oli varsinkin lapsena. Sitä ei tosin ole pystytty osoittamaan, että johtuuko se keskoisuudesta.

Synnyin myös keskosena. Pituus 30cm,paino 600g. 3kk olin sairaalassa ennen,kun pääsin pois. Nykyään paino 45kg, pituus 155cm ja ikää 20-vuotta. :) ihan terveenä muuten,mutta vähän oppimisvaikeuksia ollut aina koulussa. Johtuu keskosena syntyminen.

Synnyin keskosena n. 2kk ennen laskettua aikaa, painoa oli muistaakseni jotakin 1100g ja mittaa en muista tähän hätään.
Mullakin on tota oppimisvaikeutta ollut ja keskittyminen on huono.. Kuulovamma todettiin joskus ekaluokalla ja luultavasti johtui tästä. Tänä vuonna täytän 18 ja painoa on nykyään ihan liikaakin, kaikki aina vitsailee että kun pienenä oli niin pieni että hyvä että hengissä pysyi niin nyt on tämmöinen norsu :DD

Synnyin keskosena noin 4 vk etuajassa keukot eivät olleet valmiit ja letkussa 4 viikkoa väitettiin ettei ikinä kasva täyteen mittaan mutta kappas kun olenkin 182cm 100 kg.
Oppimisesta ja luonteesta voisi sanoa nykyään kai olisi todettu: lapsena ADHD ja keskittymisongelmia koulussa. Psykologi totesi aikoinaan: Lapsi on älykäs mutta laiska. Eli Suomeksi opetus oli liian hidas tempoista minulle ja on ollut sitä vieläkin aikuisiällä, tylsää tulee kun muiden oppimista joutuu odottamaan.
Onhan siinä lorikatarrillakin osansa joten turha siitä opettajia on syyttä. nykyään hieman harmittaan kun olisi parmminkin pärjännyt kuin 7.4 KA peruskoulusta
Tunnen muita keskosia samalta aikakaudelta joillain ongelmia oppimisessa jotkut vilkkaita toiset rauhallisia.
Keskonen tai ei yksilöitä kaikki.

Täällä myös yksi 30-vuotias keskosena (ja kaksosena) syntynyt nainen. Synnyin 6 viikkoa ennen laskettua aikaa. Syntymäpaino oli 1850g ja pituutta 49 cm. Kaksoissiskoni kuoli seuraavana päivänä syntymästämme, hänen keuhkonsa eivät olleet kehittyneet kunnolla. Varmaan osansa oli silläkin että äitini ei ennen synnytystä edes tiennyt kaksosia odottavansa vaikka oli pyytänyt ultraan pääsyä monesti, koska koki että kaikki ei ollut kunnossa.

Oma elämä on sujunut varsin hyvin, astma ja allergiat vaivaavat, mutta niiden kanssa pärjään hyvin. Suht lyhyt olen myös, hieman alle 160 cm, mutta ei meidän suvussa oikein pitkiä ihmisiä olekaan. En tiedä johtuuko tuosta kaksoissiskon menetyksestä, mutta koko elämän ajan on ollut tunne että jotain puuttuu vaikka kaikki olisi ihan hyvin. Myös aika herkkä olin lapsena, nyt aikuisena olen oppinut pitämään puoleni mutta itku vieläkin herkästi pääsee, joko ilosta tai surusta.

Koulussa pärjäsin ihan hyvin, mitä nyt matikka tuotti vaikeuksia välillä. En koe kuitenkaan että se keskosuudesta olisi johtunut. Äidinkielestä tykkäsin, varsinkin ainekirjoituksesta ja sain siinä hyviä arvosanoja. Ja lukiossa psykologia oli lempiaineeni. Nyt teenkin työkseni mielenterveys-ja päihdetyötä.

Äitini on myös aina ollut minusta huolissaan ja ylisuojeleva, sanoo sen johtuvan siitä kun menetti kaksoissiskoni. Minulla on myös nuorempi veli, normaalipainoisena ja ajallaan syntynyt, eikä hänen peräänsä soiteltu kuten minun teininä ;) Ihan ymmärrettävää äidin huoli, mutta olihan se ärsyttävää nuorempana.

En koe että keskosuus olisi mitenkään elämääni rajoittanut, varmaan vain sitkeyttä tuonut :) Tiedän, että tuun aina pärjäämään tässä elämässä, kaikki järjestyy aina jotenkuten.

Itse synnyin pikkukeskosena noin 2kk etuajassa, painoa muistaakseni hieman yli kilo ja pituutta kaiketi vähän yli 100cm. Ihan hyvin tässä pyyhkii. Ikää tällä hetkellä 21v, mutta en varsinaisesti ole pikkukeskosuudestani kärsinyt. Urheilussa jäin fyysisyydellä jalkoihin osassa lajeista, mutta peliälyllä piti se korjata ja lajeilla, jossa fyysisyydellä ei niin paljoa ollut hyötyä. Pituutta nykyään on 181cm ja painoa 65kg.

Ainoaksi ongelmaksi jäi lukihäiriö, mutta sekin on lievä tai todella lievä. Outoa on ettei sitä huomattu kuin vasta lukion kolmannella, vaikka minun kehitystäni tarkkailtiin syntymäni jälkeen todella pitään parin eri tutkijan toimesta. Nykyään opiskelen yliopistossa ensimmäistä vuotta.

Kuopukseni syntyi -84 viikolla 26. Paino 1070 g ja pituus 36 cm. Ensimmäisen vuorokauden hengityskone avusti hengitystä ja sitten hän pärjäsi omilla keuhkoillaan.
Viikolla 25 alkoi lorahdella lapsivettä, ei supistuksia,, viikon verran tätä ja sitten alkoi supistukset. Tämä kypsytti keuhkoja. Keisarinleikkauksella tuli maailmaan. Kotiin pääsi noin kuukausi ennen todellista laskettua aikaa. Motorinen kehitys tuli jälkijunassa. Erittäin vilkas kaveri oli ja on vieläkin.
Tällä hetkellä pituutta miehellä on 190 cm ja painoa n. 100 kg ja on kolmen ihanan lapsen isukki.

Olen 25v mies. Synnyin rv 27, painoa 970g, pituutta en muista. Äidilläni oli raskausmyrkytys, kaksi vanhempaa sisarusta syntyneet normaalisti.

Lapsena oli kuulemma flunssia usein, tosin monilla lapsilla on. Aikuisiällä on lievät allergiat alkaneet vaivata. Samoin lievää mielenterveysongelmaa on, tosin työelämässä silti olen ja opiskelen myös. Alkanut kuitenkin tuntua, että asioilla voi olla yhteyksiä.

Lapsena olin arka ja tunnollinen, jälkimmäistä olen vieläkin. Jossain tutkimuksessa se liitettiin pikkukeskosten persoonallisuuteen.

Ite oon nyt 18 ja synnyin keskosena. Synnyin kuukautta liian aikasin. Pituutta mulla oli joku 43 senttii ja painoa joku vähä päälle 2000g. Jossain kaapissa mua kuulemma pidettiin päivä ku olin keltanen tms, happikaappi tai joku? en täl hetkel satu muistaa. Keisarileikkauksella tultiin maailmaan.

Ei mtn ongelmia oo ollu ja oon normi pitunen ja melkeen normi painonen :)

En tuohon ikäryhmään itekkään kuulu, täytän joulukuussa 27..;P Mutta.

Itse synnyin noin 5 viikkoa etuajassa. Pituutta taisi olla 47cm ja painoa 2290g. Keltaiseksi menin, eli bilirubiinia liikaa. Sain sitten sinivalohoitoa jonkun aikaa ja hyvä tuli. Synnyin siis normaalisti alakautta, äidillä meni lapsivedet mutta jouduttiin silti käynnistämään kun en suostunut ulos tuolemaan.:D

Mieheni on syntynyt myöskin noin 5 viikkoa etuajassa, äitinsä raskausmyrkytyksen takia. Suht samankokoinen oli kuin minä, painoa muutama kymmenen grammaa enemmän. Hänellä ei keuhkot olleet valmiit, joten nykyään kyljissä pienet arvet mistä on letkut menneet vauvana keuhkoihin. Hätäsektiolla syntynyt, vissiin alakautta kokeilivat mutta käynnistyksestä huolimatta mitään ei tapahtunut. Hyvä hänestäkin tuli.

Itse synnyin 5vko etuajassa, painoin suht paljon 2,2kg mutta äidillä oli istukka irronnut ja synnyin velttona ja sinisenä. Heti tehtiin intubointi ja vietiin asfyksian eli hengityshäiriön takia teholle muutamaksi viikoksi. Olin sitten vierihoidossa ym ja myöhemmin oli lonkissa ongelmaa, saatiin korjattua samoin aivojen toiminnasssa oli alkuun häiriöitä ja vasen silmä ei ollut kehittynyt kunnolla. Itse täytin juuri 18-vuotta.

Voisiko edellinen vastaaja tarkentaa vähän ?
Miten oli aivojen toiminnassa ongelmaa ja miten silmä ei toiminut?

Onko kaikki nyt kuitenkin ok??

Painoin syntyessäni vuonna 1968 vain 1460 grammaa, raskausviikkoa en tiedä. Keskosuudesta minulle jäi näkövamma, sillä toinen silmäni vioittui happikaapissa. Toinen silmä ei ehtinyt kehittyä kunnolla ja on täysin sokea. Tuossa huononäköisessä silmässä on lisäksi verkkokavo repaleinen.

Keskosuudesta ja näkövammasta huolimatta elän normaalia, onnellista elämää.

Itse olen myöskin keskonen vuodelta -91 joten olen 21.vuotias nuori nainen. synnyin melki 2kk ennen laskettua aikaa blansenta ablaation vuoksi (istukan ennenaikainen repeäminen) muuten olin kehittynyt pikkuvauva paitsi kehkot eivät olleet kunnolla kehittyneet joten jouduin keskoskaappiin ja minulle laitettiin happiviikset. painoin syntyessäni 2340g ja olin 46,5cm pitkä ja synnyin rv. 33 olin 3pv.n ikäinen kun minulle annettiin hätäkaste sydämeni löi normaalia lujempaa mutta onneksi se saatiin korjattua. Kun olin 1kk:den ikäinen minulle tuli aivoveren vuoto. Keskoskaapissa olin 4kk ja pinnasängyssä toiset 4kk pääsin äitienpv tienoilla -92 kotia virallisesti, eli sairaalas tuli oltua noin 9kk.tta olin 2.vuotias kun sain nenämaha letkun pois 7.vuotiaana minulle todettiin epilepsia jota minulle ennustettiin jo vauvana. Nyt olen iloinen nuori nainen keskosuudesta minulle on jäänyt lievä kehityksen viivästyminen, astma , epilepsia ja oppimisvaikeuksia. Tsemppiä kaikile pikkukeskosten vanhemmille luottakaa siihen että kyllä pikkuiset selviää (toivon mukaan) :)

Minä ja kaksoissiskoni synnyttiin rv 25, painoa meillä oli 710g(minä) ja 770g(sisko)
Pituutta oli 33 ja 35cm. Kummallakin oli heti syntymän jälkeen vaikea aivoverenvuoto, mistä sitten jäikin muistoksi mulle lievä CP-vamma. Siskollani sitten olikin vähän enemmän vammoja vaikean CP-vammansa lisäksi mm. epilepsia ja kehitysvammaisuus.

Ei olisi sillon kyllä vielä uskonut että jäätäisiin henkiin(pisteitä mulla oli yksi ja siskolla kolme), mutta tässä sitä nyt ollaan 21v :)

En tiedä minkä kokoinen olin kun synnyin kuukauden etuajassa. Olisi pitänyt syntyä 27-30 pv syyskuuta... Synnyin 05. elokuuta. Olin vähän yli viikon keskoskaapissa, todettiin aivoverenvuoto ja joku maha-hommeli...
Vaihdettiin muutontakia sairaalaakin 3v. Todettiin virtsarakontulehdus...
Ala-asteella olin kiukkuinen ja käyttäydyin kuin pikkukakara. Psykologi luuli minun olleen uhrina hyväksikäyttöön koko lähipiiritutkittiin, syylliseksi napattiin puol-isä. Ei ollut totta, käytös johtui virtsarakon tulehduksesta.
En tiedä milloin minulta ollaan poistettu Kitarisat ja Nielurisat jonka seurauksena nykyäänkin on paljon kurkkutulehduksia.
Olen nyt 15, kaksiviikkoa sitten näin viimeisen kerran lääkärini...
Ihan kivaa...

8 vk etuajassa.keltaisuutta sappitiet tukossa jne ennustettiin pari-kolme päivää elinaikaa no nyt olen 32v,komea mies tuli vähän hoikkanen,motoriikka hieman kömpelö,oppimisvaikeuksia tms...pahinta ovat psyykiset oireet...ahdistusta ,hylkäämisen pelkoa moni parisuhde loppunut näiden takia ja haittaa elämää.terapiassa 3 vuotta asiat ovat alkaneet hieman helpottaa mutta luulen että pitkä prosessi on vielä edessä no kuitenkin elämä jatkuu

Mä oon keskonen ja oon painanu 660grammaa ja oli ihan tipalla etten kuollut äitini syliin. oon nyt 14v tyttö ja ei ollenkaan minkäännäköisiä vaivoja jäänyt siitä. :) mä oon nyt ihan fine :)

Oli vuosi 1991. Synnyin 3kk etuajassa äidilläni epäiltynä raskausmyrkytys, jonka seurauksena äidilleni tehtiin sektio. Painoa minulla oli syntyessä 620g ja pituutta 30cm. Ainut mitä keskoisuus aiheutti, niin minulla oli oppimisvaikeuksia eniten kielissä ja matematiikassa. Kuitenkin sain kaikki koulut hyvällä arvosanalla suoritettua loppuun. Nykyään ikää 22, pituutta 155cm ja painoa 45kg. :)

Synnyin rv31, painoin 2kg ja pituus oli yli 40cm. Alussa oli lämmönkarkailua, muuten minusta tuli terve. Nyt olen 20v nuori ja normaali naisenalku.

Olen 80-luvulla syntynyt kaksonen. Äidilläni oli terveysongelmia ja vakava raskausmyrkytys, hätäsektio tehtiin viikolla 30. Painoin muistaakseni n. 1200g ja sisareni n.1050g, molemmat vähän yli 30 cm pitkiä.
Olin sairaalassa 3 kk lähinnä kehittymättömien keuhkojen vuoksi, sisareni sai vielä sairaalabakteerin ja oli 6kk. Keskosuudesta aiheutui ilmeisesti jonkinlaista kehityksen viivästymää molemmille, joka tasoittui ajanmittaan. Kouluaineissa pärjäsimme molemmat hyvin.
Olemme molemmat todella kömpelöitä esim. tanssimaan, luistelemaan ja pyörällä ajamisen oppimiseen meni kauan, huono kasvomuisti ja reittien hahmottaminen. Molemmilla on ollut vaikeaakin masennusta nuoresta lähtien, migreeniä.

Oon ite syntynyt aikaisin.
Paljon oon sairastanut.
Toivon, että minun sallittaisiin
vihdoinkin tulla täysin terveeksi.

Täytän tänä vuonna vasta 17, mutta vastaan tähän ketjuun silti. Synnyin raskausviikolla 34 4, kuukauden etuajassa, 9 apgar -pisteen tyttövauvana. Minut piti leikata keisarileikkauksella, koska äitini lantio oli liian kapea ja olin perätilassa. En muista kuinka pitkä olin, mutta painoin 2250g. Olin melko suurikokoinen viikkoihin nähden, mutta olin keskoskaapissa pidempään kuin olisi tarvinnut, koska painoni tippui ensimmäisten elinpäivieni aikana 1000g. Nyt olen täysin terve, mutta olen hyvin lyhyt, vain 151cm. Koulussa ollut ongelmaa ainoastaan englannin kanssa.
Pikkuveljeni, nyt 11 -vuotias, syntyi hätäsektiolla 10 päivää ennen laskettua aikaa. Napanuora oli kaulan ympärillä ja sydänäänet laskivat. Hän on täysin normaali ja koulussa muita ikätovereitaan viisaampi, englanti täysi kymppi, vastakohtani siis :D

Vähän ihana lukea näitä, tai tulee niin samaistumisen tunne <3 oiskohan kellään kiinnostusta perustaa tai onko olemassa facebook-ryhmää keskosille jossa vois jutella vertaisten kanssa. Itse oon siis vuonna -
90 raskausviikolla 31 syntynyt, 1200g. Mulla todettu nyt parin vuoden sisällä add ja hahmotushäiriö mihin tuo keskosuus varmasti on ollut osatekijänä vaikuttamassa..

Itse painoin 800g pituus oli joku varmaan 45

Itse synnyin keskosena vuonna 1999, rv 26 1. Syntymäpaino oli 815 g ja pituus 35 cm. Olin sairaalassa ensimmäiset 5 kk elämästäni, kun tuli hieman takapakkia matkalla (mm. avoin valtimotiehyt sydämessä ja henkitorven ahtaus, jotka molemmat korjattiin kirurgisesti).
Olen kuitenkin kasvanut ja kehittynyt normaalisti, eikä keskosuudesta ole jäänyt jäljelle muuta kuin astma ja leikkausarvet.

Minä synnyin vuonna 1990, painoa 600g ja mahduin isäni kämmenelle. Terveys muutoin hyvä, krooninen keuhkosairaus BPD jäänyt ja astma. Luonteeltani hyvin tunnollisuuteen taipuva, mikä on tyypillistä tutkimusten mukaan keskoslapsille. Erityisiä oppimisvaikeuksia ei ole ollut.

Oli niin mukava lukea näitä ja samaistua, että kommentoin, vaikka menee jo kauas aloittajan pyytämästä haarukasta ja aikaakin on aloituksesta.

Synnyin 90-luvun puolivälissä sektiolla äidin vaikean raskausmyrkytyksen takia, noin 2 kk etuajassa ja paino 1500 g. Viisi viikkoa vietin keskoskaapissa. Fyysisesti olen ollut ihan terve ja oppiminen on sujunut oikein hyvin.

Tunne-elämän puolella on ollut ongelmaa ja nyt olen alkanut miettimään, onko keskosuudesta voinut jäädä tiedostamaton trauma. Minulla on ollut nuoresta asti fobioita (esim. ahtaanpaikankammo, oksentamisen pelko) ja nuorena aikuisena tullut myös masennus, paniikkihäiriö ja uusia pelkoja. Persoonalta olen aina ollut vähän arka, erittäin kiltti ja empaattinen, tunnollinen. Hyviä asioita, mutta välillä myös kirous, kun menee liiallisuuksiin.

Tämä sopisi niin moneen ketjuun: "...Fury was born three months premature and weighed 1 pound (450 g)..." Amazing!, Unbelievable! Fury siis syntyi 3 kk etuajassa vain 450 g painoisena! MInusta todella hämmästyttävää ja uskomatonta!

Oli Iltalehdessä juttua tunnestusta nyrkkeilijästä, Tyson Fury, mutta maksumuurin takana. Ingressin pohjalta katsoin vähän tarkemmin netistä. Siis ei vi**u voi olla totta, pakko puuttua vähintään ykkönen painosta! No, ihmeitä aina tapahtuu ja tässä aivan fantastinen esimerkki siitä miten pitkälle voi päästä. Ilmeisesti on kaikki osapuolet tehneet alusta pitäen kaiken just eikä melkein niin hyvin kuin suinkin voi -tuuria unohtamatta.

Aloittajan kysymykseen voinee todeta, että varmasti ollut jo vuosituhannen alkupuolella tehokasta hoitoa. Itekin kuulun ko. ihmisiin mutta ikää vähän enemmän jo. Kokoa oli reilusti enemmän kuin Furyllä mutta tosi pieni rääpäle olin silti. Tämä huomioiden olen selviytynyt erittäin hyvin eikä papereissa edes ole mitään mainintoja syntymähetken isoista ongelmista. Bilirubinemiaa ollut ja sitten sydänvikaa (nyt ei mitään) Nyt on useampikin sairaus, mutta keskosuus ei ole mikään sairausautomaatti. Syystä en oikein tiedä, erittäin sensitiivinen aihe ja potilas kaikkinen sairauksineen olen ollut kaikille osapuolille ja reaktiot olleet ajoittain jopa hyvinkin agressiivisia ja vältteleviä mikä ei minusta ihan normaalia käytöstä ole. Tässä(kin) ketjussa mainitut ominaisuudet, kuten tavallista parempi stressin sieto, sinnikkyys, vastuuntunto koen omaavani. Mulla ei ole ollut oppimisvaikeuksia, ja suoritinpa tuossa ammatilliset opinnotkin helposti, nro ka. 4,83/5. Etupäässä fyysisiä sairauksia ja sosiaalista vaikeutta, joita selittynee näillä sairauksilla, ehkä aivovammoillakin sekä elämäntilanteella.

lajijasuris

Me keskoset kuollaan todella aikaisin melkeen 40% ikävuosina 18-36 kuolee.
Eli melkeen jopa puolet turhaa pelastaa lapsia jos kerran puolet kuolee.
Itse olisin mieluummin kuollut lapsena kuin nyt ku sitä osaa pelätä ja terveys on mennyt plus neurologiset ongelmat.
Elämä on pelkkää kärsimystä ja nyt pian kuolen .. sairauksien ja oireiden takia ja minut on jätetty yksin.
Synnyin 1 ja puoli kuukautta etuajassa olin alle 1kg painoinen.
Aikuisena neurologisia sairauksia ja keuhko sairaudet pituuskäyrä jäi lyhyeksi ja kun Suomessa ei oteta keskoisuutta enään huomioon sen jälkeen kun ei ole lapsi enään neuvola ikäinen ja ketään ei kiinnosta, vaikka kuolenkin ikää minulla alle 30.. mitä järkeä nähdä hirveä vaiva, että lapsi selviää jos hän kuolee kumminkin aikuisena silloin kun elämänhalua on enemmän
Ois pitäny kuolla jo lapsena ..

Synnyin vuonna 1928 rv 24 painoin 670g kätilö sanoi, että "Ei tästä eläjäksi ole, parempi että kuolisi raukka". Tyttönen lapsi olin ja sain hätäkasteessa nimen Pirjo-Riitta Sinikka Orvokki Juhantytär. Pumpuliin käärittynä olin pienessä tuohesta tehdyssä rasiassa uuninpankolla ja joka toinen tunti sain ympäri vuorokauden keittettä, jossa oli kermaa, tuoretta lehmänmaitoa, sokeria, kauralientä, tilkka kahvia, hiukan puolukkamehua, hiukan mallaslientä ummetuksen hoitoon, hiukan sulatettua voita ja pieni tippa viskiä. Ollessani 8kk vanha painoin 5 kiloa ja minut vietiin kirkkoon kastettavaksi ja sen jälkeen rupesin nukkumaan kehdossa yhdessä isosiskoni Marja-Liisan kanssa, joka oli silloin 18kk ja hoiteli äidin kanssa minua. Vaikka olin jo melko omatoiminen silloin, osasin jo esim. 9kk vanhana käydä itse yöastialla enkä kusenut alleni niin kuin Marja-Liisa teki.