Elikkä olen 19 vuotias neitonen, en ole koskaan seurustellut, enkä edes suudellut ketään. Syy: olen ruma ja lihava, ja itsetuntoni on nollan alapuolella reilusti. olen masentunut, ja kaverit jättivät sen takia minut yksin. nyt sain kuulla että minua 4 vuotta nuorempi sisarentyttäreni seurustelee "vakituisesti" vuotta itseäni nuoremman miehen kanssa. alkaa pikkuhiljaa itseäkin jo ahdistamaan. _kukaan_ ei ole koskaan edes katsonut minua sillä silmällä, kukaan ei ole koskaan tanssinut kanssani, eikä kukaan poika ole edes "jutellut" kanssani "vapaaehtoisesti". asiallisia mielipiteitä kiitos.
Löydänkö koskaan rakkautta?
yuna
61245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsetuntosi tosiaan tuntuu aika huonolta, mit´ä jos alkaisit ajatella positiivisesti? Kuulostaa kliseeltä, mutta toimii. Ja sitäpaitsi hyvä mieli kaunistaa (tosi on!)
Ulkonäön ei pitäisi olla ainut kriteeri kun valitaan kumppania. Jos jätkät ei sitä tajua, niin ei ne oo sulle tarpeeks hyviä. Pidä pää pystyssä, näytä että arvostat itseäsi juuri sellaisena kuin olet. Kyllä joskus onnistaa! Tsemppiä!
Et kyl tolla asenteella... Muuta sitä
Mä olen itsekin 19 täyttävä nuori nainen, eikä mullakaan noita suhteita niin montaa ole ollut. Vakavia ainakaan. Ulkonäössä ei sinäänsä ole vikaa (kauniiksikin joskus sanottu) mutta kun luonne on mitä on, niin vaikeahan se on tässä "kolmansilla-treffeillä-sänkyyn" maailmassa yrittää löytää itselleen kunnollista miestä, jos niitä edes on? Mä en ole kaikkein avoimimpia ihmisiä, ja luottamuksen rakentaminen kestää mulla ilmeisesti liian kauan. En sitten tiedä, kumpi on pahempaa, olla yksin, vai törmätä pelkkiin kusipäihin ja menettää kaikki illuusionsa. Niitä tässä rakennellaan uudelleen. Pikkuhiljaa.
Mutta niin vaikeaa kuin se onkin, niin pitäisi yrittää katsoa maailmaa valoisammin. Joskin masentuneena se on äärimmäisen vaikeaa. Noita sun kavereitasi mä en ymmärrä. Miten ihmisen voi jättää yksin juuri silloin, kun on kaikkein vaikeinta? Omat 'angstivuoteni' selvisin yhden maailman ihanimman ihmisen avulla, joka jaksoi kuunnella ja välittää. Ja vaikka se onkin miespuolinen, ja pelkkä ystävä, niin halataan kun tavataan, ja muutenkin kun siltä tuntuu.
En mä oikein muuta osaa tähän sanoa, kuin että kyllä jokaiselle luulisi joku aurinkoinenkin paikka maailmassa löytyvän. Sitä pitää vain jaksaa etsiä.
Jos lihavuutesi vaivaa itseäsi voit aina laihduttaa, mutta onhan niitäkin jotka pitävät että on jtn mistä saada "kiinni", tiedä sitten.
Rakkaus olisi ihana asia♡
Olen tullut lähiaikoina samaan johtopäätökseen. Kyllä meidänkin aikamme koittaa.