Mieheni ja hänen entisen erosta on 2 vuotta, Mieheni 5vuotias lapsi, täyttää tänä vuonna 6v ei vieläkään ole sopeutunut eroon vaan toivoo vanhempiensa palaavan yhteen, lapsi on muutenkin herkkä, vierailee meillä joka toinenviikonloppu ja pitää minusta, mutta pienen esteen tullessa, esim otti pojan kädestä esineen ja poika tuli kertomaan niin alkoi itkemään ikävää äitiä kohtaan, aina iltaisin nukkumaan menennessä itkee ikävää äitiä kohtaan, ja isäänsä kohtaan, vaikka isä pysyykin kotona ja on aamulla kun lapsi herää niin eroahdistus on iltaisin kova, lapsi myös seurailee isäänsä ja vaatii koko ajan sitä huomiota, jollei isä ole siinä niin sitten minulta sitä, välillä on niin että kun hän on lauseen saanut lopetettua joka alkaa hei katso tätä, niin heti perään tulee katso mitä mä nyt teen, katso miten osaan, katso katso katso. Hän viihtyy meillä, minulla on edellisestä liitosta 2 poikaa ja kaikki tykkää toisistaan, mutta edelleen miehen lapsi haikailee ja toivoo että vanhemmat menevät takaisin yhteen, kauanko tämä oikein kestää? omat lapseni pääsivät aika nopeasti mutta tuntuu siltä että tämä tyttö ei ole vieläkään päässyt vanhempien erosta selville vesille. Mitä tässä voisi tehdä, aina nukkumaan mentäessäkin joka kerta sanotaan että kaikki on hyvin, ei mitään hätää, isi on kotona ja äidin näet pian jne. Ja joka kerta kun tyttö on meillä niin alkaa tämä: " ihanaa enää yksi yö niin pääsen takaisin kotiin" tuntuu pahalta miehen puolesta kun tyttö puhuu tuollaisia, ollaan kyllä kysytty että etkö sinä viihdy täällä niin kuulemma viihtyy, en tiedä mitä pitäisi tehdä onko neuvoja
tyttö haluaa vanhempansa takaisin yhteen
47
5815
Vastaukset
- hmmh
et varmasti saa kunnon vastauksia, vaan haukut silmillesi, että mitäs menit ottamaan lapsellisen miehen ja tottakai äiti on aina äiti ja äitipuolet on syvältä. Rekkaudu sisään http://www.uusionni.net/uusionni/, niin saat varmasti asiallista palautetta.
Voisin itsekin vastata täällä tähän, mutta palaute ilkeiltä exiltä ei kiinnosta.- uusperheen äiti
lapset ovat lapsia, on se sitten sama kenen lapsia ne ovat. Samaa mieheni olisi voinut sanoa että olipas hullu kun meni rakastumaan naiseen jolla lapsia. Mutta hän rakastaa minua ja minä häntä, en ole missään vaiheessa sitä asiaa katunut, voisitko kenties vaan ajatella että olen aidosti huolissani asian suhteen? Vai eikö siihen minulla ole oikeutta vai?
- hmmh
uusperheen äiti kirjoitti:
lapset ovat lapsia, on se sitten sama kenen lapsia ne ovat. Samaa mieheni olisi voinut sanoa että olipas hullu kun meni rakastumaan naiseen jolla lapsia. Mutta hän rakastaa minua ja minä häntä, en ole missään vaiheessa sitä asiaa katunut, voisitko kenties vaan ajatella että olen aidosti huolissani asian suhteen? Vai eikö siihen minulla ole oikeutta vai?
paremmin. En MINÄ sano, että äitipuolet on syvältä, olenhan itse äitipuoli, vaan sanoin, että se on täällä tyypillinen palaute, samoin kuin se, että mitäs meni rakastumaan lapselliseen mieheen. Se on tämän palstan palaute, EI MINUN! Itselläni on myös 5-v tytärpuoli ja hän välillä valittelee samoja asioita, mutta me olemme aina selvittäneet ne. En vain viitsi suomi24 palstalla kertoilla enempää. Tule tuonne uuteenonneen niin saat siellä kunnollisen vastauksen minulta ja monelta muulta jotka ovat samassa tilanteessa.
Ymmärrän huolesi paremmin kuin hyvin, mutta en vain halua kertoa tällä palstalla enempää miten me olemme selvittäneet asian. - hmmh
hmmh kirjoitti:
paremmin. En MINÄ sano, että äitipuolet on syvältä, olenhan itse äitipuoli, vaan sanoin, että se on täällä tyypillinen palaute, samoin kuin se, että mitäs meni rakastumaan lapselliseen mieheen. Se on tämän palstan palaute, EI MINUN! Itselläni on myös 5-v tytärpuoli ja hän välillä valittelee samoja asioita, mutta me olemme aina selvittäneet ne. En vain viitsi suomi24 palstalla kertoilla enempää. Tule tuonne uuteenonneen niin saat siellä kunnollisen vastauksen minulta ja monelta muulta jotka ovat samassa tilanteessa.
Ymmärrän huolesi paremmin kuin hyvin, mutta en vain halua kertoa tällä palstalla enempää miten me olemme selvittäneet asian.viestiä voi aiheesta lähettää [email protected], niin voin vastata sinulle privana
- Anonyymi
Uusperheet on vaikeita varsinkin jos on omat ja toisen lapset ja sitten vielä yhteinen. Aivan mahdoton tilanne. Minun tytär puoleni on aikuinen ei koskaan hyväksynyt äitipuoltaan. Isän sairastuttua niin tytär aloitti valtaisen taistelun ja hävisi yks nolla. Isän rahat meni asianajajan taskuun. Manipuloi sairaan isänsä. Tyttären henkinen elämä ei ole kunnossa. Koulukiusattu nuorena nii aikuisena etsii aina kohteen mitä saa kiusata. Kova koulu tyttärellä
- kuuluu ikään
Minulla oli muutama vuosi sitten aivan samanlainen tilanne puolisoni lapsen kanssa. Puolisoni antoi lapselleen paljon huomiota tuona aikana, ja kertoi kauniisti ettei ole palaamassa yhteen lapsen toisen vanhemman kanssa. Kertoipa vielä senkin, että ei palaisi silloinkaan, vaikka asuisi yksin. Yhteisesti rauhoittelimme ja tuimme tuon vaiheen yli, ja kappas vain, 8-vuotiaana kun lapsen omaan elämään tuli lisää sisältöä koulun ja kaverien kautta, ja taisipa toisen vanhemman löytämällä mukavalla uudellakin olla merkitystä, loppui haikailu menneestä. Lapsi totesi että on hyvä näin, toki ikävän tunteita on, mutta yhteydenpidot kirjeitse, puhelimitse, sähköpostitse ovat helpottaneet sitä asiaa. Ja yksi selvästi asioita helpottava tekijä on se, ettei lapsen vanhemmat enää riitele asioista keskenään, vaan pyrkivät lasta koskevissa asioissa löytämään yhteiset ratkaisut. Kyllä se pitkälti on totta, että lapsella on hyvä olla jos vanhemmillansakin on hyvä olla, ja vanhemmat aidosti välittävät, ja uudet puoliskot samoin. Roolit vain ovat tietenkin erilaiset. Toivotan onnea ja kärsivällisyyttä, tarpeeksi kauan kun vastaa asioihin hyvällä, ne alkavat muuttua sellaisiksi.
- samanlaista
Meillä on ollut pari vuotta samanlaista ikää nyt 7-v tytöllä. Itkeä tillittää iltaisin eikä uni meinaa tulla. On välillä ihan hyviäkin jaksoja, mutta sitten ikävä iskee sinne toiseen kotiin. Meilläkin kovasti toivoo että oikeat vanhemmat palaisivat takaisin yhteen.
Pari vuotta on siis tätä ollut. Ollaan ajateltu, että lapselle tulee toisen vanhemman luona ollessa yhtäkkinen syyllisyydentunne siitä, että on kivaa ja viihtyy. Luultavasti kokee, että ei ole lojaali sitten toiselle vanhemmalle ja se purkautuu jotenkin itkuna. Syyllistää itseään, että tykkää myös toisesta.
Lapset yleensä tuossa iässä haluavat laittaa asiat selkeään järjestykseen esim. kaikkein paras ruoka on..., kaikkein paras kaveri on... kaikkein paras eläin on... jne. jne. Ja koska vanhempiansa ei tällaiseen järjestykseen pysty yhtä selkeästi laittamaan ja hauskaa voi olla sen "etänkin" kanssa, niin tulee ristiriitaisia tuntemuksia.
Tietty voi olla ihka oikeaa ikävääkin, kaipuuta. Se me ratkaistaan siten, että silloin soitetaan lähille tai piirretään piirustua ja postitetaan tai kirjoitetaan lähille satu tai jokin juttu. Se helpottaa. Jos ei, niin on ajateltu, että tuolloin lapsi äkkiä muistaa lähin olemassaolon ja potee syyllisyyttä.
Mutta tämä on vain meidän omia ajatelmia asiasta ja toiminut meillä miehen lapsen kanssa. Ollaan myös selitetty että oikea äiti on aina ykkönen ja täällä toisessa päässä on sitten "varaäiti", kun oikea äiti siivoilee ja hoitaa aikuisten asioita siellä vakikodissa. - vanhemmat palaisivat
yhteen, jotta tämäkin pieni lapsi olisi onnellinen. Joskus vaan tuntuu, että aikuisten omat onnet ovat etusijalla, eikä nähdä pienen lapsen toiveita. Lapsen on vaan pakko sopeutua, kun aikuiset niin sanoo. Häneltä ei kysytä mitään, se on pakko! Toivon sydämmestäni, että lapsi saa omat vanhemmat takaisin.
- tosissaan...
että toivotaan että vanhemmat palaa yhteen että LAPSI ON ONNELLINEN, eikö sillä vanhempien onnellisuudella ole mitään merkitystä,ja kuvitteletko että lapsi on onnellinen onnettomien vanhempien kanssa? Siksihän sitä yleensä erotaan kun ei olla onnellisia yhdessä.
ja hyvänen aika lapseltako pitäisi kysyä että saako isi ja äiti erota, vaikka eivät rakasta enään toisiaan, hulluksi on arvot joillain mennyt,huh huh..ja eikös tänä päivänä aikuiset todellakin ole ne jotka päättävä,ei lapset!
tottakai aikuisen oma onnikin on tärkeää,jotta jaksaa iloita ja nauttia elämästä,sekä lapsestakin sekä antaa lapselle onnellisen elämän ja lapsuuden.
oisko se lapsen onni kun vanhemmat olisivat vieraat toisilleen, lapsen takia vaan jaetaan yhteinen koti,ei mitään muuta, ainoa ydistävä tekijä on rakkaus lapseen, ja varmasti tämä rakkaudettomuus suhteessa ajaa ristiriitoihin ja reagoimaan lapselle ei toivotulla tavalla, kuten riitelelemällä. Ja sitten lähdetäänkin hakemaan puolin ja toisin onnea kodin ulkopuolelta, ja siinä taas omat ongelmansa, kyllä lapsi kaiken tämän vaistoaa, ja jos vanhemmat eivät ole onnellisia ja iloisa.
silloin se on lapsenkin etu omistaa onnelliset vanhemmat,vaikkakin eri osoitteessa.
ja lapsen todellakin on pakko sopeutua paljon muuhunkin elämässsään, vaikka ei halusi välttämättä heti itse.
mitä kun lapsesi sanoo " toivon niin ettei mun tartte mennä kouluun",sanotko että juu ei sinun tarvitse, jos se tekee sinut onnelliseksi.
elämä opettaa, ja tähän me lapsiamme evästämme, sopeutumiseen yhtenä monien muiden joukossa. - et eroaminen olisi
tosissaan... kirjoitti:
että toivotaan että vanhemmat palaa yhteen että LAPSI ON ONNELLINEN, eikö sillä vanhempien onnellisuudella ole mitään merkitystä,ja kuvitteletko että lapsi on onnellinen onnettomien vanhempien kanssa? Siksihän sitä yleensä erotaan kun ei olla onnellisia yhdessä.
ja hyvänen aika lapseltako pitäisi kysyä että saako isi ja äiti erota, vaikka eivät rakasta enään toisiaan, hulluksi on arvot joillain mennyt,huh huh..ja eikös tänä päivänä aikuiset todellakin ole ne jotka päättävä,ei lapset!
tottakai aikuisen oma onnikin on tärkeää,jotta jaksaa iloita ja nauttia elämästä,sekä lapsestakin sekä antaa lapselle onnellisen elämän ja lapsuuden.
oisko se lapsen onni kun vanhemmat olisivat vieraat toisilleen, lapsen takia vaan jaetaan yhteinen koti,ei mitään muuta, ainoa ydistävä tekijä on rakkaus lapseen, ja varmasti tämä rakkaudettomuus suhteessa ajaa ristiriitoihin ja reagoimaan lapselle ei toivotulla tavalla, kuten riitelelemällä. Ja sitten lähdetäänkin hakemaan puolin ja toisin onnea kodin ulkopuolelta, ja siinä taas omat ongelmansa, kyllä lapsi kaiken tämän vaistoaa, ja jos vanhemmat eivät ole onnellisia ja iloisa.
silloin se on lapsenkin etu omistaa onnelliset vanhemmat,vaikkakin eri osoitteessa.
ja lapsen todellakin on pakko sopeutua paljon muuhunkin elämässsään, vaikka ei halusi välttämättä heti itse.
mitä kun lapsesi sanoo " toivon niin ettei mun tartte mennä kouluun",sanotko että juu ei sinun tarvitse, jos se tekee sinut onnelliseksi.
elämä opettaa, ja tähän me lapsiamme evästämme, sopeutumiseen yhtenä monien muiden joukossa.yhteinen sopimus. Joskus joku kolmas voi tulla väliin, eikä siinä jätetyllä ole sanomista. Lapsihan siinä kärsii, kun vanhempien liitto hajotetaan. Kyllä näitä tapauksia on olemassa, jossa toinen kylmästi jätetään, siinä itkee koko perhe sillon, ei vain vaimo.
- mikä lapsen etu....
jos eronneet vanhemmat palaavat yhteen kun LAPSI HALUAA..
lues tämä psykoterpeutin kommentti:
eronneen vanhemman uusi perisuhde ei ole välttämättä lapsille negatiivinen asia:Suhde voi parhaimillaan olla merkki siitä että aikuisella on oikeus ja velvollisuus pitää itsestään huolta.Kun on toisen aikuisen seurassa,jaksaa olla taas lapsillekin riittävän hyvä äiti tai isä.
jos entinen puoliso on katkera uusperhettä kohtaan, siitä kärsivät aina eniten LAPSET.
hyvin usein lapset eivät uskalla nauttia uuden puolison seurasta vaikka haluisivat, sillä todennäköisesti he pelkäävät että heidän äitinsä tulee siitä vihaiseksi tai tuntee etteivät lapset enään rakasta äitiä.
siksi piäisi tukea lapsen välittämistä,myös äidin taholta, vaikka kuinka ottaisi pannuun lapsen sanoessa kuinka kiva iskän UO on, niin koskaan ei saisi näyttää lapselle negatunteita, tai vuodattaa tuntemaansa vihaa ja tuskaa lapselle, ennemmin vaikka myöhemmin ystävälle tm.. - mitä lystää!
mikä lapsen etu.... kirjoitti:
jos eronneet vanhemmat palaavat yhteen kun LAPSI HALUAA..
lues tämä psykoterpeutin kommentti:
eronneen vanhemman uusi perisuhde ei ole välttämättä lapsille negatiivinen asia:Suhde voi parhaimillaan olla merkki siitä että aikuisella on oikeus ja velvollisuus pitää itsestään huolta.Kun on toisen aikuisen seurassa,jaksaa olla taas lapsillekin riittävän hyvä äiti tai isä.
jos entinen puoliso on katkera uusperhettä kohtaan, siitä kärsivät aina eniten LAPSET.
hyvin usein lapset eivät uskalla nauttia uuden puolison seurasta vaikka haluisivat, sillä todennäköisesti he pelkäävät että heidän äitinsä tulee siitä vihaiseksi tai tuntee etteivät lapset enään rakasta äitiä.
siksi piäisi tukea lapsen välittämistä,myös äidin taholta, vaikka kuinka ottaisi pannuun lapsen sanoessa kuinka kiva iskän UO on, niin koskaan ei saisi näyttää lapselle negatunteita, tai vuodattaa tuntemaansa vihaa ja tuskaa lapselle, ennemmin vaikka myöhemmin ystävälle tm..Kukaan vieras ihminen ei tiedä todellisia asioita kenestäkään. Minä en piittaa terapeutin jutuista, vaan omista tuntemuksista.
Vieras voi nähdä asian aivan erilaisena, ja kuvittelee olevansa kovinkin viisas, päinvastoin, toisen on helppo sanella mitä pisäisi tehdä, kun se ei koske itseään.
Minäkin voin sanoa kaverille, et jätä tollanen mies, siitä ei ole kuin harmia. Se on helppo sanoa, kun ei ole niitä tunteita, ja mitään yhtiestä.
Mutta jos se koskisi minua itseäni, asia olisi aivan toinen. Ihminen kun useimmiten ajattelee tunteilla, kuin järjellä. - ..................
et eroaminen olisi kirjoitti:
yhteinen sopimus. Joskus joku kolmas voi tulla väliin, eikä siinä jätetyllä ole sanomista. Lapsihan siinä kärsii, kun vanhempien liitto hajotetaan. Kyllä näitä tapauksia on olemassa, jossa toinen kylmästi jätetään, siinä itkee koko perhe sillon, ei vain vaimo.
Sillä, että vanhemmat vaan palaisi yhteen ja sillä, että vanhemmat olisivat osanneet elää yhdessä. Kaikista ei jälkimmäiseen ole. Vaimot, miehet pettää, käyttää henkistä/fyysistä väkivaltaa tai eivät vaan yksinkertaisesti osaa elää sovussa - rakastamisesta puhumattakaan. Lapsi voi kuvitella, että sitten hän olisi onnellinen jos vanhemmat palaa yhteen, mutta voikin todellisuudessa saada paljon onnettomamman ympäristön kasvaa.
- miten lapsi saa tuntea?
tosissaan... kirjoitti:
että toivotaan että vanhemmat palaa yhteen että LAPSI ON ONNELLINEN, eikö sillä vanhempien onnellisuudella ole mitään merkitystä,ja kuvitteletko että lapsi on onnellinen onnettomien vanhempien kanssa? Siksihän sitä yleensä erotaan kun ei olla onnellisia yhdessä.
ja hyvänen aika lapseltako pitäisi kysyä että saako isi ja äiti erota, vaikka eivät rakasta enään toisiaan, hulluksi on arvot joillain mennyt,huh huh..ja eikös tänä päivänä aikuiset todellakin ole ne jotka päättävä,ei lapset!
tottakai aikuisen oma onnikin on tärkeää,jotta jaksaa iloita ja nauttia elämästä,sekä lapsestakin sekä antaa lapselle onnellisen elämän ja lapsuuden.
oisko se lapsen onni kun vanhemmat olisivat vieraat toisilleen, lapsen takia vaan jaetaan yhteinen koti,ei mitään muuta, ainoa ydistävä tekijä on rakkaus lapseen, ja varmasti tämä rakkaudettomuus suhteessa ajaa ristiriitoihin ja reagoimaan lapselle ei toivotulla tavalla, kuten riitelelemällä. Ja sitten lähdetäänkin hakemaan puolin ja toisin onnea kodin ulkopuolelta, ja siinä taas omat ongelmansa, kyllä lapsi kaiken tämän vaistoaa, ja jos vanhemmat eivät ole onnellisia ja iloisa.
silloin se on lapsenkin etu omistaa onnelliset vanhemmat,vaikkakin eri osoitteessa.
ja lapsen todellakin on pakko sopeutua paljon muuhunkin elämässsään, vaikka ei halusi välttämättä heti itse.
mitä kun lapsesi sanoo " toivon niin ettei mun tartte mennä kouluun",sanotko että juu ei sinun tarvitse, jos se tekee sinut onnelliseksi.
elämä opettaa, ja tähän me lapsiamme evästämme, sopeutumiseen yhtenä monien muiden joukossa.Onpa onnellista sitten isillä kun saa uuden vaimon ja muutaman lapsen lisää nyt varmaan on hänen elämä onnellista. Omasta lapsesta mitä väliä, vähän haikailee oman äitinsä perään ja pitäisi vaan sopeutua uuteen liittoon, uusiin ihmisiin, uuteen naiseen isän rinnalla, uudenlaiseen elämään. Niin pääasiahan olikin, että vanhemmat on onnellisia, aikuiset ne päättää ei lapset. Kunpa ihmiset ajattelisi nämä asiat ennenkuin alkavat tehdä yhtäkään lasta, kyllä vanhemmillakin tulee olla velvollisuuksia omia lapsiaan kohtaan. Niitä vain "evästetään" ja edellytetään sopeutumista vain siksi kun on lapsi.
- .......
mitä lystää! kirjoitti:
Kukaan vieras ihminen ei tiedä todellisia asioita kenestäkään. Minä en piittaa terapeutin jutuista, vaan omista tuntemuksista.
Vieras voi nähdä asian aivan erilaisena, ja kuvittelee olevansa kovinkin viisas, päinvastoin, toisen on helppo sanella mitä pisäisi tehdä, kun se ei koske itseään.
Minäkin voin sanoa kaverille, et jätä tollanen mies, siitä ei ole kuin harmia. Se on helppo sanoa, kun ei ole niitä tunteita, ja mitään yhtiestä.
Mutta jos se koskisi minua itseäni, asia olisi aivan toinen. Ihminen kun useimmiten ajattelee tunteilla, kuin järjellä.useimmiten olla paikallaan.
- ei oikein
vielä osaa ymmärtää mistä kaikki tunteet tulevat, ja siksi hän ei myöskään osaa selittää. Tuo kaksi kertaa kuussa on myös niin harvoin, että se tuntuu lapsesta enemmän tutun rutiinin hajoamiselta kuin perhe-elämältä, sekin varmaan ruokkii ikävää.
Tuo katsokatso-juttu johtuu ihan lapsen kommunikaation- ja hyväksynnäntarpeesta. Se on lapsen tapa ilmaista, että hän haluaa ko. aikuisen olevan hänelle olemassa sillä hetkellä. Yleensä siihen auttaa, kun sanoo "Onpa hieno. Mitäs kaikkea siinä onkaan?" Lapsi pääsee vähäksi aikaa selittämään ajatuksiaan, ja kuulemisen tarve menee sillä ohi.
Lapsen toivomus vanhempien yhteen paluusta voi johtua monestakin asiasta, mutta yhtenä moottorina on varmasti se, että näkee kavereiden ydinperheitä ja miettii, miksei oma perhe ole samanlainen. Useampi keskustelukerta nykyperheen hyvistä puolista ja selitys ettei kaikilla tarvi olla samanlaista on ainakin meillä toiminut. Lapsen vanhemmat ovat eronneet niin aikaisessa vaiheessa, että menneisyyteen vetoaminen ei varmaankaan auta, kun lapsella itsellään ei ole siitä mitään muistikuvia.- lapsen
kaipuu ensimmäisen perheen yhdistymiseen ei lopu koskaan, tai korkeintaan sitten, kun lapsi on aikuistunut ja tajuaa ihmissuhteiden kirjon ...Tunnen lukuisia eronneita ja osalla on uusperhe ja vanhemmat ovat kertoneet, että lapsi toivoo ja toivoo vanhmepien palaavan yhteen, vaikka olosuhteet olisivat uudessakin perheessä hyvät...
- lapsi haluaa
vanhempansa yhteen ja perheensä takaisin. Ei perheen hajoaminen ole ollut hänen valintansa, mutta hän siitä joutuu maksamaan. Perusturvallisuus on mennyt, tilalle tullut peruspettymys. Koeta asettua hänen asemaansa, niin ehkä ymmärrät.
Kyllä lapsen puolesta pitäisi tuntua pahemmalta kuin miehen puolesta, joka on saanut tehdä oman valintansa.
Älä vain edes mielessäsi syytä tyttöä mistään. Hän on täysin syytön. - Tuulinna
Suurin osa eronneiden lapsista toivoo ainakin salaa, että vanhemmat palaisivat yhteen. Samaa minäkin toivoin lapsena. Hiukan vanhempana vasta ymmärsin sen, että eihän siitä olisi todellakaan mitään tullut.
Jos vanhemmat eivät oikeasti enää siedä toisiaan, ei lapsen takia sitkuttelu varmaankaan auta mitään. Lapsi vaistoaa helposti, jos jotain on vialla, vaikkei lapsen aikana riideltäisikään.
Uskon siihen, että lapsen on helpompi olla onnellinen, kun hänen vanhempansakin ovat. Ovat he sitten yhdessä tai erikseen. Parisuhteen alkamisesta tai päättymisestä ei lapsi voi päättää.
Tottakai vanhempien ero on ollut lapselle suuri ja vaikea muutos elämässä, eikä sitä kukaan olisi hänelle toivonut. Sopeutuminen vaatii aikaa, mutta varmasti hänkin siitä hyvin selviytyy.- toive on että vanhemmat
olisivat yhdessä. Omalla kohdallani olen huomannut, että yksi hyvä tapa tukea lasta on entisen puolison elämän hyväksyminen sanoin ja teoin.
Mikäli esim. äiti "morkkaa" jotenkin (sanoin tai elein) isän uutta parisuhdetta, se heijastuu suoraan lapsen kokemuksiin.
Omalta osaltani olen kiitollinen lasteni isälle, joka on mielestäni osannut toimia "oikein". Tosin välimme ovat hyvät ja päätimme jo ennen eroa, että lapsista, rahasta tai muusta emme ala riitelemään emmekä provosoidu ulkopuolisten "neuvojen" edessä. Tämä on toiminut ja kummallakin nyt toimiva ja rakastava uusi suhde. Ja lapset (teinit) kertovat sujuvasti touhuistaan, mitä toisen vanhemman ja hänen uuden kumppaninsa kanssa on tehty.
- todennäköisesti
morkkaa sinua ja lapsen isää lapselle. Muutoin lapsi ei käyttäydy noin.
- eki69
ja sinä täällä morkkaat ex:ää. Taidat haukkua myös lapsen läsnäollessa ja saat näyttämään itsesi noita-akalle jota tyttö pelkää.
- blyyh
eki69 kirjoitti:
ja sinä täällä morkkaat ex:ää. Taidat haukkua myös lapsen läsnäollessa ja saat näyttämään itsesi noita-akalle jota tyttö pelkää.
...oliko se haukkumista, etta esitti arvauksen, joka useammassa kuin joka toisessa tapauksessa pitaa paikkansa? Ei minun mielestani. Kylla sen lapsista nakee, usko tai ala.
- mie vaan
blyyh kirjoitti:
...oliko se haukkumista, etta esitti arvauksen, joka useammassa kuin joka toisessa tapauksessa pitaa paikkansa? Ei minun mielestani. Kylla sen lapsista nakee, usko tai ala.
käy näin... mieheni ex morkkasi miestäni ja minua lapselle aika rankasti koska oli katkera meidän onnelle... asia paisui isoksi (liittyi muitakin ongelmia...) ja loppu tulos on nyt se että lapsi asuu meillä siis isänsä luona ja on onnellinen
- Mistä syystä?
Miehen exällä on oikeus arvioida seuralaista, ja kertoa lapselle totuus. Minusta on oikein, et lapset tietää kenen kanssa isä on tekemisissä.
Niin minäkin olen aina tehnyt. - se miehen exä....
Mistä syystä? kirjoitti:
Miehen exällä on oikeus arvioida seuralaista, ja kertoa lapselle totuus. Minusta on oikein, et lapset tietää kenen kanssa isä on tekemisissä.
Niin minäkin olen aina tehnyt.tietää kertoa millainen tämä ex miehen uusi puoliso on?? lapsethan itse saavat tutustua kunppaniin, ja viettää aikaa heidän kanssaan, toisin kun exä..
siis en minä ainakaan voisi mitenkään mennä kertomaan lapselleni "totuuksia" ex mieheni uudesta puolisosta, kun en tunne koko ihmistä sen kummemmin,mukavan kuvan on antanut itsestään minulle, sekä lapselle, ja lapsi kyllä tykkää hänestä,ja se riittää minulle.eikä todellakaan ole tarpeen ajatella että lapsi rakastaisi minua, äitiään vähemmän tämän johdosta!
minä olen onnellinen kun ex mieheni on onnellinen ja tämän myötä myös jaksaa olla hyvä isä!
kummallakin tahoillamme uusperheet, ja oikein hyvin luistaa,ei ole kenenkään tarvinnut "arvostella" uusia puolisoja lapsille, ihan ovat itse pinestäkin iästä huolimatta tehneet tuttavuutta, ja tykkäävät!
eli minä katson exänä ja nyksänä ettei exän tehtävä ole arvostella eikä puhella lapselle etän asioista ja elämästä,kun ei sitä elä edes!!
hieno kirjoitus tuo ammattilaisen kirjoitus jonka joku tänne laittoi, siinä on totuuden siemen kyllä. - eivät tutustu kenenkään
se miehen exä.... kirjoitti:
tietää kertoa millainen tämä ex miehen uusi puoliso on?? lapsethan itse saavat tutustua kunppaniin, ja viettää aikaa heidän kanssaan, toisin kun exä..
siis en minä ainakaan voisi mitenkään mennä kertomaan lapselleni "totuuksia" ex mieheni uudesta puolisosta, kun en tunne koko ihmistä sen kummemmin,mukavan kuvan on antanut itsestään minulle, sekä lapselle, ja lapsi kyllä tykkää hänestä,ja se riittää minulle.eikä todellakaan ole tarpeen ajatella että lapsi rakastaisi minua, äitiään vähemmän tämän johdosta!
minä olen onnellinen kun ex mieheni on onnellinen ja tämän myötä myös jaksaa olla hyvä isä!
kummallakin tahoillamme uusperheet, ja oikein hyvin luistaa,ei ole kenenkään tarvinnut "arvostella" uusia puolisoja lapsille, ihan ovat itse pinestäkin iästä huolimatta tehneet tuttavuutta, ja tykkäävät!
eli minä katson exänä ja nyksänä ettei exän tehtävä ole arvostella eikä puhella lapselle etän asioista ja elämästä,kun ei sitä elä edes!!
hieno kirjoitus tuo ammattilaisen kirjoitus jonka joku tänne laittoi, siinä on totuuden siemen kyllä.ettenkö minä tietäisi kuka on kyseessä. Ja jos seura kelpaa, se on okei, mut ellei, siitä ei edes puhuta! Vielä ei ole sellasta seuralaista ollu miehellä, joka kriteerini täyttäisi.
- kun ihmetellä....
eivät tutustu kenenkään kirjoitti:
ettenkö minä tietäisi kuka on kyseessä. Ja jos seura kelpaa, se on okei, mut ellei, siitä ei edes puhuta! Vielä ei ole sellasta seuralaista ollu miehellä, joka kriteerini täyttäisi.
kuinka ex miehesi puolison pitäisi täyttää SINUN VAATIMAT kriteerit!! sinäkö sen naisen kanssa oletkin ja elät? muistathan ettet edelleenkään ole lapsiesi kanssa "yhtä" ja samaa yksilöä,joten jospa luottaisit ihan isän harkintakykyyn kun seuralaisiaan valitsee, ja jos jotain hämminkiä syntyy, mieti sitten uudemman kerran!
ei se tarkoita että kun on yhteisiä lapsia ja liitto takana,että olet oikeutettu puuttumaan ja hallitsemaan toisen elämää,sekä arvostelemaan hänen valintojaan saati että sinun asiasi olisi mitenkään laatia kriteerietä ex miehesi kumppaneille!! ei voi kun syvästi ihmetellä joidenkin asennevammaa!! ero on ero, anna silloin sen toisen ihmisen elää ja olla! - etsi, ja seurustelkoon
kun ihmetellä.... kirjoitti:
kuinka ex miehesi puolison pitäisi täyttää SINUN VAATIMAT kriteerit!! sinäkö sen naisen kanssa oletkin ja elät? muistathan ettet edelleenkään ole lapsiesi kanssa "yhtä" ja samaa yksilöä,joten jospa luottaisit ihan isän harkintakykyyn kun seuralaisiaan valitsee, ja jos jotain hämminkiä syntyy, mieti sitten uudemman kerran!
ei se tarkoita että kun on yhteisiä lapsia ja liitto takana,että olet oikeutettu puuttumaan ja hallitsemaan toisen elämää,sekä arvostelemaan hänen valintojaan saati että sinun asiasi olisi mitenkään laatia kriteerietä ex miehesi kumppaneille!! ei voi kun syvästi ihmetellä joidenkin asennevammaa!! ero on ero, anna silloin sen toisen ihmisen elää ja olla!millasen kanssa tahansa, kyse oli lapsista. Heitä suojelen ihmiseltä, joka ei täytä meidän kriteerietä, varsinkin minun. Minä olen vastuussa lapsistani, ja haluan heille vain parasta kaikessa, myös ihmisissä katson millasia ovat. Ja jos miehen uudet naiset ei täytä minun ja lasteni kriteereitä, se on stoppi, mutta miehen asioihin en puutu, olkoon kenen kanssa lystää.
- huomaaa...
etsi, ja seurustelkoon kirjoitti:
millasen kanssa tahansa, kyse oli lapsista. Heitä suojelen ihmiseltä, joka ei täytä meidän kriteerietä, varsinkin minun. Minä olen vastuussa lapsistani, ja haluan heille vain parasta kaikessa, myös ihmisissä katson millasia ovat. Ja jos miehen uudet naiset ei täytä minun ja lasteni kriteereitä, se on stoppi, mutta miehen asioihin en puutu, olkoon kenen kanssa lystää.
puututhan sinä kun et anna miehesi itse arvoida täyttääkö uusi puoliso kriteerit lapsia kohtaan!! ja mitkähän mahtavat nämä sinun ja lasten kriteerit olla?? ja mistäs sinä sitten tiedät täyttääkö ne? lähetätkö jonkun kyselykaavakkeen, vai pyydätkö videoimaan arkitoimintaa, vai pistätkö kenties lapset asialle kun ovat viettämässä isän kanssa aikaa? ja jos et päästä lapsia sinne, miten he tietävät kriteerien täyttyvän?
kuinkahan hyvä ihminen mahdat mielestäsi olla, kun sinulla on varaa puhua toisten kritereeistä, ei se isin puoliso ole kummiskaan vain sinun lapsiasi varten siinä liitossa, ja varmaan jos normaali nainen on, niin ei ainakaan pilaa olemassaolollaan sinun lapsiasi..
siis voi kääk,ei ois tullu mieleenkään ex miehen puolisolle asettaa kriteereitä,ja tosi kivan tyypin löysi! samoin jos ois exä mulle alkanu teorioimaan tuollaista sontaa lasten eden nimissä vieläpä,niin ei jee, oisin varmaan käskeny sen lääkäriin..mutta me olemmekin eronneet yhteisymmärryksessä,eikä ole katkeruutta suuntaan tai toiseen, ja lapsen etu on tavata vanhempiaan, eikä arvoida isin puolisoa!! sen enempää kuin entisen vaimonkaan!
ja lapsillesi sinä hallaa tee ylisuojelemalla heitä ihan normaaleilta asioilta, menetkö kouluunkin ja myöhemmin heidän työpaikoilleen varmistaan että tarvitsevatko he suojelustasi,että täyttääkö kaverit ja työkaverit ihmisinä "teidän kriteerit"..joo.. - kehen luottaa ja
huomaaa... kirjoitti:
puututhan sinä kun et anna miehesi itse arvoida täyttääkö uusi puoliso kriteerit lapsia kohtaan!! ja mitkähän mahtavat nämä sinun ja lasten kriteerit olla?? ja mistäs sinä sitten tiedät täyttääkö ne? lähetätkö jonkun kyselykaavakkeen, vai pyydätkö videoimaan arkitoimintaa, vai pistätkö kenties lapset asialle kun ovat viettämässä isän kanssa aikaa? ja jos et päästä lapsia sinne, miten he tietävät kriteerien täyttyvän?
kuinkahan hyvä ihminen mahdat mielestäsi olla, kun sinulla on varaa puhua toisten kritereeistä, ei se isin puoliso ole kummiskaan vain sinun lapsiasi varten siinä liitossa, ja varmaan jos normaali nainen on, niin ei ainakaan pilaa olemassaolollaan sinun lapsiasi..
siis voi kääk,ei ois tullu mieleenkään ex miehen puolisolle asettaa kriteereitä,ja tosi kivan tyypin löysi! samoin jos ois exä mulle alkanu teorioimaan tuollaista sontaa lasten eden nimissä vieläpä,niin ei jee, oisin varmaan käskeny sen lääkäriin..mutta me olemmekin eronneet yhteisymmärryksessä,eikä ole katkeruutta suuntaan tai toiseen, ja lapsen etu on tavata vanhempiaan, eikä arvoida isin puolisoa!! sen enempää kuin entisen vaimonkaan!
ja lapsillesi sinä hallaa tee ylisuojelemalla heitä ihan normaaleilta asioilta, menetkö kouluunkin ja myöhemmin heidän työpaikoilleen varmistaan että tarvitsevatko he suojelustasi,että täyttääkö kaverit ja työkaverit ihmisinä "teidän kriteerit"..joo..kehen ei. Enkä usko että he jäävät jostain yhtään paitsi, vaikkeivat isänsä naisia näkisikään. Eihän se ole kuin ihminen,joita on maailma pullollaan. Päin vastoin, koemme sellaisen systeemin täysin turhaksi ja ahdistavaksi. Kenelläkään ei ole lupa tunkea meidän perheeseemme, jos ei täytä kriteereitä. Meillä toimii oma perhe yhteisö sukulaisineen ja ystävineen niin hyvin, ettemme kaipaa systeemin sekoittajia. Ja sitähän riittäisi loppuelämäksi, mitä täälläkin lukee, kuin vaikeaa uusien ihmisten on asettua aloilleen ja sopeutua kokonaisen suvun hännille. Melko vaikeaa. Sitten kun se ei onnistu, ruvetaan haukkumaan koko suku, ja saamaan se sekaisin kuin seinäkello. Sitä emme halua.
Kriteeerit;Sivistynyt, töissä, hyvät harrastukset, kaunis ja moitteeton muutenkin. Sekä puhuu kun kysytään , eikä hölise. Näin meillä miten muilla? - aika....
kehen luottaa ja kirjoitti:
kehen ei. Enkä usko että he jäävät jostain yhtään paitsi, vaikkeivat isänsä naisia näkisikään. Eihän se ole kuin ihminen,joita on maailma pullollaan. Päin vastoin, koemme sellaisen systeemin täysin turhaksi ja ahdistavaksi. Kenelläkään ei ole lupa tunkea meidän perheeseemme, jos ei täytä kriteereitä. Meillä toimii oma perhe yhteisö sukulaisineen ja ystävineen niin hyvin, ettemme kaipaa systeemin sekoittajia. Ja sitähän riittäisi loppuelämäksi, mitä täälläkin lukee, kuin vaikeaa uusien ihmisten on asettua aloilleen ja sopeutua kokonaisen suvun hännille. Melko vaikeaa. Sitten kun se ei onnistu, ruvetaan haukkumaan koko suku, ja saamaan se sekaisin kuin seinäkello. Sitä emme halua.
Kriteeerit;Sivistynyt, töissä, hyvät harrastukset, kaunis ja moitteeton muutenkin. Sekä puhuu kun kysytään , eikä hölise. Näin meillä miten muilla?jospa käyttäait energiasi oman seuraelämäsi kriteereiden täyttelyyn ja miettimiseen =) ja minun äitipuoleni jos ei olisi ollut elämässäni ja vaikeuksissani mukana, niin en tiedä olisinko näin ehjä ihminen, kiitos hänelle sydämestä! olen onnekas kun oma äitini ei keksinyt alkaa keksimääm kriteereitä isäni uudelle puolisolle, ja hyväksyi täysin että hän on äitini rinnalla minulle rakas tuki ja turva.
samallahan paljastat että isäkin on silmissäsi lapsien elämässä ulkopuolinen häärääjä,sillä jos arvostelet hänen valintojaan, joka todellakaan ei ole sinun tehtäväsi missään määrin, lapset varmaan arvostavat kriteeri-toimintaasi myöhemmin, en kehtaisi omille lapsilleni tuommosta ees koskaan paljastaa..kun äitille ei sopinut isin uudet puolisot =) hohhoijakkaa.. - sille ei voi mitään
aika.... kirjoitti:
jospa käyttäait energiasi oman seuraelämäsi kriteereiden täyttelyyn ja miettimiseen =) ja minun äitipuoleni jos ei olisi ollut elämässäni ja vaikeuksissani mukana, niin en tiedä olisinko näin ehjä ihminen, kiitos hänelle sydämestä! olen onnekas kun oma äitini ei keksinyt alkaa keksimääm kriteereitä isäni uudelle puolisolle, ja hyväksyi täysin että hän on äitini rinnalla minulle rakas tuki ja turva.
samallahan paljastat että isäkin on silmissäsi lapsien elämässä ulkopuolinen häärääjä,sillä jos arvostelet hänen valintojaan, joka todellakaan ei ole sinun tehtäväsi missään määrin, lapset varmaan arvostavat kriteeri-toimintaasi myöhemmin, en kehtaisi omille lapsilleni tuommosta ees koskaan paljastaa..kun äitille ei sopinut isin uudet puolisot =) hohhoijakkaa..Normaali ihminen ei tunge toisten alueelle kuin maailman omistaja. Siitä ei tule kuin harmia.
- provo oikeastaan
sille ei voi mitään kirjoitti:
Normaali ihminen ei tunge toisten alueelle kuin maailman omistaja. Siitä ei tule kuin harmia.
...mut oli hauskaa lukea tää ketju.
Heh. Jos joku todella puhuisi ihmisestä josta on eronnut tuohon malliin, tuolla tavoin tämän elämään sekaantuen ja päätöksiä puolesta tehden, empä yhtään ihmettelisi, ettei sellainen avioliitto olisi sujunut. Kuka sellaisen ihmisen kanssa muka voisi elää?!? :D Mut kiitti logiikattomasta provosta kuitenkin.
- voicee
ne lapset reakoi kun ne ei oo perillä missä mennään.
- myös uus vaimo
Mun mies on eronnut kun lapset olleet pieniä ja me alettiin vuos eron jälkeen. Lapset ei ole missään vaiheessa ainakaan sanoneet sensuuntaista että haluaisivat isän ja äidin yhteen. Ehkä johtuu siitä että äidillä on ollut useita miehiä eron jälkeen. Minä olen heille varaäiti ja vanhempani vara mummo ja pappa. Lapset kovasti odottavat että me saisimme lapsia ym eli kai he ovat tottuneet minuun vuosien varrella. Tänään viimeksi yks lapsista kysyi olemmeko naimisissa, ei me olla kuin koeajalla jota jatkunut jo 7v.
- Uusi sana taas
keksitty epätoivoisesti. Heh... Mistäs sä varaäiti tiiät miten lapset kaipaa isän ja äidin yhteen paluuta. Ei ne sulle kaikkea kerro, mitä ajattelee.
Kyllä se oma äiti on ihan ykkönen, eikä siinä vara äitejä eikä vara kissoja ja koiria, kummeja ja serkkuja tarvi olla.
Montas miestä sulla on ollu, ei kai tämä ensimmäinen ole? Syyllistät taas äitiä, etkä huomaa omia virheitäsi! Säälittävää. - taas yksi katkera....
Uusi sana taas kirjoitti:
keksitty epätoivoisesti. Heh... Mistäs sä varaäiti tiiät miten lapset kaipaa isän ja äidin yhteen paluuta. Ei ne sulle kaikkea kerro, mitä ajattelee.
Kyllä se oma äiti on ihan ykkönen, eikä siinä vara äitejä eikä vara kissoja ja koiria, kummeja ja serkkuja tarvi olla.
Montas miestä sulla on ollu, ei kai tämä ensimmäinen ole? Syyllistät taas äitiä, etkä huomaa omia virheitäsi! Säälittävää.exä siellä kapinoi "vara-äiti sanasta..kuule, mun miehen ex sanoo minua heidän lapsilleen varaäidiksi, ja on kysyny multa ihan että sopiiko, no kyllä sopii..mutta hän ei olekkaan katkera ex miehessään roikkuja, ja häärää hänen elämässään,ja jopa tekemällä valintoja, joita jotkut exät täällä kokee oikeudekseen..
pitäskö mun sanoo tälle "ykköselle" että sori, nyt syyllistät itte ittees kun sanot mua varaäidiksi =) hohhoijakkaaaa mua vaan naurattaa nää "äiti on ykkönen" jeesustelijat täällä, huh huh..ja kyllä meidän miehen etälapsi puhuu mun äidistä esim.xxx-mummi, ja samoin äidin UO:n vanhemmista..eikä vielä oo traumoja tullu,ei edes mieheni exälle..=)
ja kyllä sillä lapsella on 2 vanhempaa, että kylläpä on otsaa mainostaa ÄITI on ykkönen, meillä ainakin äiti ja isä ihan samalla viivalla tärkeysjärjestyksessä =) - Ja varmaan yh
Uusi sana taas kirjoitti:
keksitty epätoivoisesti. Heh... Mistäs sä varaäiti tiiät miten lapset kaipaa isän ja äidin yhteen paluuta. Ei ne sulle kaikkea kerro, mitä ajattelee.
Kyllä se oma äiti on ihan ykkönen, eikä siinä vara äitejä eikä vara kissoja ja koiria, kummeja ja serkkuja tarvi olla.
Montas miestä sulla on ollu, ei kai tämä ensimmäinen ole? Syyllistät taas äitiä, etkä huomaa omia virheitäsi! Säälittävää.Lapset ite ovat kysyneet olenko heidän varaäiti, kun vahingossa mua äidiksi sanoivat ja korjasin että en ole oikea äiti että äiti on siellä kotona. Mieheni lapset kysyivät myös minun vanhemmilta voivatko ne olla vara pappa ja mummo kun papat molemmat ovat kuolleet ja äitinsä ei käy oman äitinsä luona eli lapset eivät näe oman äitinsä äitiä edes joka vuosi.
Ja mitäs se sulle kuuluu montako miestä mulla on ollut? Ite olet joko katkera yh tai sitten sulla ei ole miestä, hanki sellanen niin mieles vähän rentoutuu. - lapselle se ykkönen?
Uusi sana taas kirjoitti:
keksitty epätoivoisesti. Heh... Mistäs sä varaäiti tiiät miten lapset kaipaa isän ja äidin yhteen paluuta. Ei ne sulle kaikkea kerro, mitä ajattelee.
Kyllä se oma äiti on ihan ykkönen, eikä siinä vara äitejä eikä vara kissoja ja koiria, kummeja ja serkkuja tarvi olla.
Montas miestä sulla on ollu, ei kai tämä ensimmäinen ole? Syyllistät taas äitiä, etkä huomaa omia virheitäsi! Säälittävää.Joku tos vaahtos että kyllä se oikea äiti on aina se ykkös äiti. Miten on näillä ongelmaisilla äideillä luuletko että laps pitää sitä ykkösenä ja parempana kun sitä isän uutta vaimoa? Oman äidin kotona pitää pelätä ja isillä on turvallista. Lapset puhuvat kyllä mulle monista asioista ja paljastavat omasta äidistään niitä epämielyttäviä asioita ja kysyvät miks se tekee niin... Vaikea vastata kun en halua pahasti sanoa lapselle hänen omasta äidistään vaikka isä sen kyllä paukauttaa suoraan mikä se äiti oikeasti on.
- Taidat itse olla katkera
Ja varmaan yh kirjoitti:
Lapset ite ovat kysyneet olenko heidän varaäiti, kun vahingossa mua äidiksi sanoivat ja korjasin että en ole oikea äiti että äiti on siellä kotona. Mieheni lapset kysyivät myös minun vanhemmilta voivatko ne olla vara pappa ja mummo kun papat molemmat ovat kuolleet ja äitinsä ei käy oman äitinsä luona eli lapset eivät näe oman äitinsä äitiä edes joka vuosi.
Ja mitäs se sulle kuuluu montako miestä mulla on ollut? Ite olet joko katkera yh tai sitten sulla ei ole miestä, hanki sellanen niin mieles vähän rentoutuu.ja epätoivoinen. Pianhan pienet lapset omalle puolelle saa, kun oikein omaa äitiä haukkuu! Ei kuule lapet omasta tahdosta naapuria tai vierasta ihmistä ala äidiksi sanoo, ei edes vara-äidiks, jos ei heille sitä opeta tai kenties pakota!
- juu näin on...
Taidat itse olla katkera kirjoitti:
ja epätoivoinen. Pianhan pienet lapset omalle puolelle saa, kun oikein omaa äitiä haukkuu! Ei kuule lapet omasta tahdosta naapuria tai vierasta ihmistä ala äidiksi sanoo, ei edes vara-äidiks, jos ei heille sitä opeta tai kenties pakota!
Lapsethan tosiaan saa puolelleen haukkumalla niiden omaa äitiä... Hei ota jo ne aivot narikasta!
Äiti on aina lapselle äiti, kyllä lapsi sen tietää, vaikka kutsuisi ketä miksi!
Ja sama pätee isiin. - ja jouduin
Uusi sana taas kirjoitti:
keksitty epätoivoisesti. Heh... Mistäs sä varaäiti tiiät miten lapset kaipaa isän ja äidin yhteen paluuta. Ei ne sulle kaikkea kerro, mitä ajattelee.
Kyllä se oma äiti on ihan ykkönen, eikä siinä vara äitejä eikä vara kissoja ja koiria, kummeja ja serkkuja tarvi olla.
Montas miestä sulla on ollu, ei kai tämä ensimmäinen ole? Syyllistät taas äitiä, etkä huomaa omia virheitäsi! Säälittävää.Sairaalaan..joutuivat lapseni kriisiperhe- sijoitukseen,sillä lasteni isä ei heitä luokseen ottanut.
Silloin käytti kriisiperheen "naishenkilö" itsestään sanaa "vara-äiti",ja se kuulosti minusta vain hellyyttävältä.
Maailman kauneimmat sanat kun mielestäni ovat" äiti ja isä" :)
"Puolikkaita" ihmisiä kun ei ole olemassakaan!
- Anonyymi
Vanhemmat eroaa kestää kauan totu tella. tänään äsken vanhemmat erosi. itkin lujaa. olen 9v. en ole vieläkään totutellut. en halua ja pelottaa. Joten haluan tietää miten ne saa takaisin. olen tyttö
- Anonyymi
Trolli 😂😂
- Anonyymi
minunkin isä lähti kun olin vielä pienä äiti jätti sen koska sillä oli liian pieni muna ota LLLLLLLL
- Anonyymi
Älä valehtele Pete!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1159214- 412709
- 1522493
- 222019
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141766- 111560
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151527"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla111464- 71330
- 141326