Pitääkö pakottaa lapsi isälleen?

entä, jos isä välittää lapsistaan vain sen verran, että sanovat, etteivät saa huomiota, ja että heidän suurin ajankulunsa on telkkarin katsominen. Entä jos lapset silmissään ja sydämissään kokevat uuden puolison olevan heitä tärkeämpi, isän pussaillessa ja halaillessa tätä lasten edessä kuin teatterissa.

Miten tällaisia tapaamisia voi tukea, miten selittää uskottavasti että juu kyllä isi rakastaa teitä, vaikkei osaakaan sitä teille näyttää. Kyllä kymmenvuotiaat huomaavat, että osaahan hän näyttää tunteensa avokilleen, miksei siis heille. Heidän mustavalkoisessa mielestään isi rakastaa naistaan, muttei heitä, lapsiaan.

Ja jottei kukaan sanoisi, että minä väritän syystä tai toisesta asiaa, rohkenen väittää, ettei näin ole. Olen tyytyväinen, että lasten isä löysi uuden kumppanin, ei ole enää minulta ronkumassa mitään. Mieluiten unohtaisin koko henkilön, mutta koska lapset on, ei näin toistaiseksi pysty tekemään.

Ei pakolla mutta suostuttelulla; joustavuutta
tarvitaan puolin ja toisin. Se voi olla vaikeaa aluksi, kun eron tunteet vellovat.
Tärkeää on että isän ja lapsen suhde ei katkea.

Äitinä keskustelisin lapsen kanssa syistä miksi ei halua mennä isälleen. Lapselle kannatta tähdentää, että asuinolosuhteista riippumatta isä on hänen ainoa isänsä.

Nimenomaan lasta tukemalla, neuvomalla, etteivät ulkoiset tekijät ole ihmissuhdetta tärkeämpiä, samalla kasvattaa lasta myös muihin ihmissuhteisiin. Ulkoisten asioiden tärkeyttä korostamalla lapsesta kasvaa ulkoisia tekijöitä arvostava ihminen.

Onhan se varmaan hienoa jos oma tytär "pääsee hyviin naimisiin" varakkaan miehen kanssa - ilman rakkautta. Ei ole enää kylläkään tätä päivää. Opettamalla lapsi arvostamaan sisäistä ihmistä ja perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä, antaa lapselle suuremman lahjan kuin arvaakaan.

eroäiti kirjoitti:

entä, jos isä välittää lapsistaan vain sen verran, että sanovat, etteivät saa huomiota, ja että heidän suurin ajankulunsa on telkkarin katsominen. Entä jos lapset silmissään ja sydämissään kokevat uuden puolison olevan heitä tärkeämpi, isän pussaillessa ja halaillessa tätä lasten edessä kuin teatterissa.

Miten tällaisia tapaamisia voi tukea, miten selittää uskottavasti että juu kyllä isi rakastaa teitä, vaikkei osaakaan sitä teille näyttää. Kyllä kymmenvuotiaat huomaavat, että osaahan hän näyttää tunteensa avokilleen, miksei siis heille. Heidän mustavalkoisessa mielestään isi rakastaa naistaan, muttei heitä, lapsiaan.

Ja jottei kukaan sanoisi, että minä väritän syystä tai toisesta asiaa, rohkenen väittää, ettei näin ole. Olen tyytyväinen, että lasten isä löysi uuden kumppanin, ei ole enää minulta ronkumassa mitään. Mieluiten unohtaisin koko henkilön, mutta koska lapset on, ei näin toistaiseksi pysty tekemään.

Lue lisää

Isä osoittaa lapsillen eri tavoin tunteitaan kuin naiselleen. Sen kai jokainen tietää. En minäkään äitinä kohtele lapsiani kuin miestäni.

Rakkautta voi osoittaa halailemallakin, mutta lapsen halaaminen on toista kuin kumppanin halaaminen. Meidän lapset ainakaan ei edes siedä "aiheetonta" halausta, jota taas minä ja mieheni kyllä tehdään lasten mielestä: töistä tullessa, töihin lähtiessä, ja etenkin työmatkoja ennen ja jälkeen. Lapset sietävät halauksia vain jos kyse on pitkästä matkasta. Halaus myös jos mies on tehnyt jotain suurempaa, kuten remonttia. Lapsia se ei niin kiinnosta. Heitä kiinnostaa siivouksesta tai nurmikonleikkaamisesta palkkioksi jäätelö tai kakkua.

Sen sijaan lapsille voi rakkautta osoittaa muutoin: keskustelemalla heidän kanssaan ja olemalla kiinnostuneita lasten tekemisistä ja ajtuksista. Pelaamalla jos lapset haluaa, käymällä heidän kanssaan elokuvissa, tai vaikka vain pyöräilemässä tai kävelyllä, auttamalla koulutehtävissä, viemällä uimaan. Tai vaikka antamalla katsoa televisiosta sitä ohjelmaa mitä lapset haluaa. Suurin osa em. asioista sietää myös kahden aikuisen läsnäolon, eikä se tarkoita ettei isä rakasta lapsiaan. Maauimalassa olen äitinä yleensä yksin kun lapset menevät siellä keskenään, vaikka olen heidän kanssaan. Joskus saan houkuteltua mieheni mukaan, jolloin lapset ovat tyytyväisiä kun ei tarvitse käydä niin usein äitiä moikkaamassa kun äidillä on seuraa. Niin, asialla on kaksi puolta.

Lasten mustasukkaisuuteen uuden puolison suhteen auttaa keskustelu aiheesta ja tunteista ja tavoista osoittaa tunteitaan. Kertoa lapsille millaista on kahden aikuisen välinen rakkaus, ja ettei se voita rakkautta omiin lapsiin. Myös aika ja tottmus tuovat helpotusta. Suhteiden alussa lähentelyjä on enemmän, mutta ajan kuluessa ne vähenee väkisinkin, ja sitä paitsi lapsetkin tottuvat siihen. Lapsille on hyvä kertoa, että eri ihmiset pitävät erilaisista tavoista siinä miten rakkautta osoitetaan. Myös lapset ovat erilaisia. Ainakin meillä.

Lasten huomioiminen ei tarkoita sitä että aikuisten pitää elää varpaillaan. Lapsille voi opettaa suvaitsevaa asennetta. Kääntäen: suvaitsevathan vanhemmatkin lapsiltaan erilaisia asioita kuin toisiltaan tai muilta aikuisilta.

eroäiti kirjoitti:

entä, jos isä välittää lapsistaan vain sen verran, että sanovat, etteivät saa huomiota, ja että heidän suurin ajankulunsa on telkkarin katsominen. Entä jos lapset silmissään ja sydämissään kokevat uuden puolison olevan heitä tärkeämpi, isän pussaillessa ja halaillessa tätä lasten edessä kuin teatterissa.

Miten tällaisia tapaamisia voi tukea, miten selittää uskottavasti että juu kyllä isi rakastaa teitä, vaikkei osaakaan sitä teille näyttää. Kyllä kymmenvuotiaat huomaavat, että osaahan hän näyttää tunteensa avokilleen, miksei siis heille. Heidän mustavalkoisessa mielestään isi rakastaa naistaan, muttei heitä, lapsiaan.

Ja jottei kukaan sanoisi, että minä väritän syystä tai toisesta asiaa, rohkenen väittää, ettei näin ole. Olen tyytyväinen, että lasten isä löysi uuden kumppanin, ei ole enää minulta ronkumassa mitään. Mieluiten unohtaisin koko henkilön, mutta koska lapset on, ei näin toistaiseksi pysty tekemään.

Lue lisää

Minunkin pieni 6v. itki surkeana nähtyään isän ja uuden naisen suutelevan keskenään ettei isi enää rakasta häntä.Seltin,että isi rakastaa sua aina,vaikka onkin hänellä onkin uusi ihminen vierellään.Sanoin,että aikuinen ihminen tarvitsee toisen aikuisen vierelleen ja kiva,kun isin ei tarvitse olla yksin.Ja että isi ja äiti rakastaa aina omia lapsiaan,vaikka olisikin uudet ihmiset kuvioissa mukana.Luulen,että pikkumies asia jollain lailla sisäisti,koska sen jälkeen ei itkua ole ollut.Kerroin tapauksen myös ex:lle ja senkin kerroin,miten asian selitin pikkuiselle.

eroäiti kirjoitti:

entä, jos isä välittää lapsistaan vain sen verran, että sanovat, etteivät saa huomiota, ja että heidän suurin ajankulunsa on telkkarin katsominen. Entä jos lapset silmissään ja sydämissään kokevat uuden puolison olevan heitä tärkeämpi, isän pussaillessa ja halaillessa tätä lasten edessä kuin teatterissa.

Miten tällaisia tapaamisia voi tukea, miten selittää uskottavasti että juu kyllä isi rakastaa teitä, vaikkei osaakaan sitä teille näyttää. Kyllä kymmenvuotiaat huomaavat, että osaahan hän näyttää tunteensa avokilleen, miksei siis heille. Heidän mustavalkoisessa mielestään isi rakastaa naistaan, muttei heitä, lapsiaan.

Ja jottei kukaan sanoisi, että minä väritän syystä tai toisesta asiaa, rohkenen väittää, ettei näin ole. Olen tyytyväinen, että lasten isä löysi uuden kumppanin, ei ole enää minulta ronkumassa mitään. Mieluiten unohtaisin koko henkilön, mutta koska lapset on, ei näin toistaiseksi pysty tekemään.

Lue lisää

Tekstisi voisi olla omasta elämästäni.. juuri näin on asiat meilläkin!

ettet sinä ole tätä asiaa kovin henkilökohtaisesti ole joutunut käymään läpi. Pahoittelen, jos olen väärässä, mutta myös, jos olen oikeassa. Yleensä kasvatuksesta tietää vähiten ne ketkä eivät ole kasvattaneet kuin korkeintaan teoriassa tai toisten lapsia, mutta heiltä tulee kaikista turhimmat kommentit.

eroäiti kirjoitti:

ettet sinä ole tätä asiaa kovin henkilökohtaisesti ole joutunut käymään läpi. Pahoittelen, jos olen väärässä, mutta myös, jos olen oikeassa. Yleensä kasvatuksesta tietää vähiten ne ketkä eivät ole kasvattaneet kuin korkeintaan teoriassa tai toisten lapsia, mutta heiltä tulee kaikista turhimmat kommentit.

Lue lisää

En tiedä kuinka paljon henkilökohtaisemmin sitä pitäisi joutua käymään asiaa läpi että saa mileipiteensä kertoa. Kahden lapsen kanssa sitä on saanut opetella nyt useamman vuoden ajan. Ja on sitä tullut oltua lapsi itsekin joskus. Jos sinulla ei ole asiaan mitään varsinaista annettavaa, niin jätä sitten sanomatta.

Kyllä se on pakko myöntää, että vanhempana voi helposti siirtää lapsiin omat pelkonsa ja turhautumisensa. Kovin mielellään kertoisi tai vihjaisi, ettei se etä osaa tunteitansa ilmaista ja muuta, mutta olisi se enemmän oman pienuuden osoittamista kuin lasten parasta. Yleensä lasten aikana ei ole asiallista esittää kielteistä kuvaa heidän vanhemmistaan. Ei vaikka itse sattuisi olemaan se toinen vanhempi.

eroäiti kirjoitti:

ettet sinä ole tätä asiaa kovin henkilökohtaisesti ole joutunut käymään läpi. Pahoittelen, jos olen väärässä, mutta myös, jos olen oikeassa. Yleensä kasvatuksesta tietää vähiten ne ketkä eivät ole kasvattaneet kuin korkeintaan teoriassa tai toisten lapsia, mutta heiltä tulee kaikista turhimmat kommentit.

Lue lisää

Mieti omaa lapsuuttasi ja nykyisiä omia asenteitasi. Oliko lapsuutesi "onnellinen" ja kiistaton. Jos siellä jokin mätti, voit ainakin omalta kohdaltasi huolöehtia ettei sinun lpasesi sitiä kärsi.
Pahinta on lepsut ja vastuuta pakoilevat vanhemmat. Vanhemmat joutuu joskus "pakottamaan" lapset tekemään asioita joita lapset ei halua tehdä, mutta siinä tulee kasvatuksen merkitys: opettaa lapsille, että joitain asioita on tehtävä, koska - ja perustelut päälle.
Eikö isänrakkauden vaaliminen ole riittävä peruste? Jos lapsi ei tuossa iässä ymmärrä asian merkitystä, hän oppii sen viimeistään murrosiässä tai aikuisena, jolloin äidin lepsuilu voi kääntyä äitiä vastaan.
-kokemusta on.

tuli vaan mieleen kirjoitti:

Mieti omaa lapsuuttasi ja nykyisiä omia asenteitasi. Oliko lapsuutesi "onnellinen" ja kiistaton. Jos siellä jokin mätti, voit ainakin omalta kohdaltasi huolöehtia ettei sinun lpasesi sitiä kärsi.
Pahinta on lepsut ja vastuuta pakoilevat vanhemmat. Vanhemmat joutuu joskus "pakottamaan" lapset tekemään asioita joita lapset ei halua tehdä, mutta siinä tulee kasvatuksen merkitys: opettaa lapsille, että joitain asioita on tehtävä, koska - ja perustelut päälle.
Eikö isänrakkauden vaaliminen ole riittävä peruste? Jos lapsi ei tuossa iässä ymmärrä asian merkitystä, hän oppii sen viimeistään murrosiässä tai aikuisena, jolloin äidin lepsuilu voi kääntyä äitiä vastaan.
-kokemusta on.

Lue lisää

todistelu äidin asia ? Eikö katsetta kannattaisi kääntää sinne missä isä on, ja mahdollinen rakkaus? Mikä velvollisuus on äidin yrittää lapsille vakuutella, että isi kyllä rakastaa teitä, vaikkei osaa näyttääkään, kun ei lapset mitään sokeita aivottomia tunnottomia ole; heistä tuntuu siltä. Heidän mielestään isän pitäisi olla enemmin heidän kanssaan,kuunnella ja olla mukana, edes niissä tapaamisissa.

Isän ensisijainen tehtävä se lie, hoitaa edes rakastamisen ja välittämisen osoittaminen lapsilleen itse.

tuli vaan mieleen kirjoitti:

Mieti omaa lapsuuttasi ja nykyisiä omia asenteitasi. Oliko lapsuutesi "onnellinen" ja kiistaton. Jos siellä jokin mätti, voit ainakin omalta kohdaltasi huolöehtia ettei sinun lpasesi sitiä kärsi.
Pahinta on lepsut ja vastuuta pakoilevat vanhemmat. Vanhemmat joutuu joskus "pakottamaan" lapset tekemään asioita joita lapset ei halua tehdä, mutta siinä tulee kasvatuksen merkitys: opettaa lapsille, että joitain asioita on tehtävä, koska - ja perustelut päälle.
Eikö isänrakkauden vaaliminen ole riittävä peruste? Jos lapsi ei tuossa iässä ymmärrä asian merkitystä, hän oppii sen viimeistään murrosiässä tai aikuisena, jolloin äidin lepsuilu voi kääntyä äitiä vastaan.
-kokemusta on.

Lue lisää

tuntuukin lapsesta valehtelulta kun isä/etä ei tunnukaan lapsesta niin rakastavaiselta ja välittävältä kun äiti on lapselleen sanonut. Miksi äidin pitää tehdä kaikki isä-lapsi -suhteen eteen jos ei isäkään tee mitään? Eiköhän jokaisen vanhemman tule itse hoitaa suhteensa jälkeläisiin, tietenkään mustamaalaus ei ole sallittua, mutta joku kohtuus! Jos isä/etä hoitaa hommat niinkun kuuluukin niin tuskin lasten lähtemisessäkään tulee ongelmia!

äidin vakuuttelut kirjoitti:

tuntuukin lapsesta valehtelulta kun isä/etä ei tunnukaan lapsesta niin rakastavaiselta ja välittävältä kun äiti on lapselleen sanonut. Miksi äidin pitää tehdä kaikki isä-lapsi -suhteen eteen jos ei isäkään tee mitään? Eiköhän jokaisen vanhemman tule itse hoitaa suhteensa jälkeläisiin, tietenkään mustamaalaus ei ole sallittua, mutta joku kohtuus! Jos isä/etä hoitaa hommat niinkun kuuluukin niin tuskin lasten lähtemisessäkään tulee ongelmia!

Lue lisää

ittehän päätät miten lapses kasvatat.

äidin vakuuttelut kirjoitti:

tuntuukin lapsesta valehtelulta kun isä/etä ei tunnukaan lapsesta niin rakastavaiselta ja välittävältä kun äiti on lapselleen sanonut. Miksi äidin pitää tehdä kaikki isä-lapsi -suhteen eteen jos ei isäkään tee mitään? Eiköhän jokaisen vanhemman tule itse hoitaa suhteensa jälkeläisiin, tietenkään mustamaalaus ei ole sallittua, mutta joku kohtuus! Jos isä/etä hoitaa hommat niinkun kuuluukin niin tuskin lasten lähtemisessäkään tulee ongelmia!

Lue lisää

>tuskin lasten lähtemisessäkään tulee ongelmia!

Kyllä oikeassa elämässä tulee aina ongelmia.

>Eiköhän jokaisen vanhemman tule itse hoitaa suhteensa jälkeläisiin

Hyvä suhde etään on kuitenkin lasten etu. Jotenkin omien jälkeläisten parasta koittaa katsoa vaikkei aina huvittaisikaan.

>Miksi äidin pitää tehdä kaikki isä-lapsi -suhteen eteen jos ei isäkään tee mitään?

Niin siis miksi rakastaisin lapsiani, kun isäkään ei niin tee.

entä jos lasten isä ei periaatteessa halua tavata lapsiaan, mutta ottaa heidät kuitenkin pitkin hampain luokseen. Kun lapset toivovat ja odottavat, että isi tällä kertaa olisi oikeasti heidän kanssaan, tekisi jotain kivaa. Kun isä tekisi mielummin jotain muuta kuin viettäisi aikaa lastensa kanssa, mutta ainahan voi laittaa vaikka videon pyörimään.
Asiaa on täällä katseltu siltä kulmalta, että kyse on jostain pikkuepämukavuudesta,jonka saa pois kun vaan lähivanhempi pontevasti pakottaa. Entä jos olot todella isän luona on sellaiset, että lapset kärsivät henkisesti enemmin siitä että tapaavat isänsä, kuin siitä, etteivät tapaisi.

eroäiti kirjoitti:

entä jos lasten isä ei periaatteessa halua tavata lapsiaan, mutta ottaa heidät kuitenkin pitkin hampain luokseen. Kun lapset toivovat ja odottavat, että isi tällä kertaa olisi oikeasti heidän kanssaan, tekisi jotain kivaa. Kun isä tekisi mielummin jotain muuta kuin viettäisi aikaa lastensa kanssa, mutta ainahan voi laittaa vaikka videon pyörimään.
Asiaa on täällä katseltu siltä kulmalta, että kyse on jostain pikkuepämukavuudesta,jonka saa pois kun vaan lähivanhempi pontevasti pakottaa. Entä jos olot todella isän luona on sellaiset, että lapset kärsivät henkisesti enemmin siitä että tapaavat isänsä, kuin siitä, etteivät tapaisi.

Lue lisää

Jos isän luona on epäviihtyisät olosuhteet, voi lapselle pakata mukaan jotain mikä viihdyttää.

Poikani oli eromme jälkeen (2v sitten) todella vastahakoinen menemään isälleen ja keksi kaikenlaisia tekosyitä, esim. siellä piti nukkua levitettävällä sohvalla ja ei ollut tietokonetta (nyt on kyllä nämäkin epäkohdat korjattu isän asunnossa). Vein isälle kunnon patjan siihen kovahkoon sohvaan ja lainasin viikonlopuiksi omaa kannettavaa tietokonettani. Hankin hyviä kirjoja ja annoin ne isällelähtöpaivänä mukaan. Siitä se lähti, alku oli takkuista, mutta nyt menee paljon paremmin. Isä ja poika käyvät aika paljon yhdessä esim. sukulaisten luona. Ilman isää nämäkin suhteet olisivat katkenneet.

Uuden hyvän miessuhteen löysin muuten tällaisena vapaapäivänä. Kannattaa nähdä vähän vaivaa...niin saa jotain itselleenkin.

monet-- kirjoitti:

Jos isän luona on epäviihtyisät olosuhteet, voi lapselle pakata mukaan jotain mikä viihdyttää.

Poikani oli eromme jälkeen (2v sitten) todella vastahakoinen menemään isälleen ja keksi kaikenlaisia tekosyitä, esim. siellä piti nukkua levitettävällä sohvalla ja ei ollut tietokonetta (nyt on kyllä nämäkin epäkohdat korjattu isän asunnossa). Vein isälle kunnon patjan siihen kovahkoon sohvaan ja lainasin viikonlopuiksi omaa kannettavaa tietokonettani. Hankin hyviä kirjoja ja annoin ne isällelähtöpaivänä mukaan. Siitä se lähti, alku oli takkuista, mutta nyt menee paljon paremmin. Isä ja poika käyvät aika paljon yhdessä esim. sukulaisten luona. Ilman isää nämäkin suhteet olisivat katkenneet.

Uuden hyvän miessuhteen löysin muuten tällaisena vapaapäivänä. Kannattaa nähdä vähän vaivaa...niin saa jotain itselleenkin.

Lue lisää

Kyllä etällä viihtymiseen kannattaa nähdä vähän vaivaa, tai oikeastaan aika paljonkin. Jos sattuu olemaan exän kanssa puheväleissä, voi hiukan konsultoida. Lapsi osaa joskus kotona sanoa paremmin kuin etällä ollessa, mistä kiikastaa.

Alkuun tietysti haluaisi että lapset olisi itsellä koko ajan eikä sillä mäntillä, jonka kanssa ei halua olla missään tekemisissä, mutta omat tunteet on hyvä purkaa jossain muualla.

monet-- kirjoitti:

Jos isän luona on epäviihtyisät olosuhteet, voi lapselle pakata mukaan jotain mikä viihdyttää.

Poikani oli eromme jälkeen (2v sitten) todella vastahakoinen menemään isälleen ja keksi kaikenlaisia tekosyitä, esim. siellä piti nukkua levitettävällä sohvalla ja ei ollut tietokonetta (nyt on kyllä nämäkin epäkohdat korjattu isän asunnossa). Vein isälle kunnon patjan siihen kovahkoon sohvaan ja lainasin viikonlopuiksi omaa kannettavaa tietokonettani. Hankin hyviä kirjoja ja annoin ne isällelähtöpaivänä mukaan. Siitä se lähti, alku oli takkuista, mutta nyt menee paljon paremmin. Isä ja poika käyvät aika paljon yhdessä esim. sukulaisten luona. Ilman isää nämäkin suhteet olisivat katkenneet.

Uuden hyvän miessuhteen löysin muuten tällaisena vapaapäivänä. Kannattaa nähdä vähän vaivaa...niin saa jotain itselleenkin.

Lue lisää

mistä kirjastosta saisin kirjan, jonka avulla isä alkaisi välittää lapsistaan, tai millä tietokoneohjelmalla on ohjelma, jonka avulla isä osaisi tehdä muutakin kuin tuijotella olohuoneessa telkkaria ja toisella silmällä kelloa ja ajankulumista ? Voin pakata lapsille reput täyteen sellaista tekemistä ja puuhaa että isä ryhtyisi siihen lastensa kanssa. En vaan tiedä mitä se olisi: isän ja lasten maailma kun ei tunnu kohtaavaan oikein missään; isä tykkää katsella urheilua (ja pornoa), maata sohvalla ja soitella mielimusiikkiaan, ei siis lasten.

Enää ei sentään tarvitse pakata ruokiakin mukaan, mutta kaukana ei sekään aika ole.

Isä ei vie lapsia minnekään, sukulaisissa kun ei käy muutenkaan, omat kaverit on paljon tärkeämpiä, mutta kun siellä on Aikuisten Huveja. Huvipuistot ja muut ajanvietteet on pois laskuista, kun isä on sitä mieltä, että koska maksaa (kunta maksaa) elarit, hänen ei tarvitse kustantaa mitään ylimääräistä.

Isällä on kunnon huonekalut ja tilaakin riittämiin. Puuttu vain tahto ja halu jakaa niitä ainakaan lasten kanssa.

Vaivaa tässä on todellakin nähty, aivan helvetisti, ja varmaan sama jatkuu vielä joitakin vuosia,kunnes lapset lopullisesti kieltäytyvät menemästä. Ainut mitä voi odotella, on se, että keksiikö isä, ettei hänen ole edes pakko lapsia ottaa, vaikka lapsilla on oikeus häntä tavatakin. Isän ei-velvollisuutta menee lapsen edun edelle, mutta hiljaa mielessäni tiedän, että se tässä tapauksessa olisi ainakin samansuuntainen lapsen edun kanssa.

monet-- kirjoitti:

Jos isän luona on epäviihtyisät olosuhteet, voi lapselle pakata mukaan jotain mikä viihdyttää.

Poikani oli eromme jälkeen (2v sitten) todella vastahakoinen menemään isälleen ja keksi kaikenlaisia tekosyitä, esim. siellä piti nukkua levitettävällä sohvalla ja ei ollut tietokonetta (nyt on kyllä nämäkin epäkohdat korjattu isän asunnossa). Vein isälle kunnon patjan siihen kovahkoon sohvaan ja lainasin viikonlopuiksi omaa kannettavaa tietokonettani. Hankin hyviä kirjoja ja annoin ne isällelähtöpaivänä mukaan. Siitä se lähti, alku oli takkuista, mutta nyt menee paljon paremmin. Isä ja poika käyvät aika paljon yhdessä esim. sukulaisten luona. Ilman isää nämäkin suhteet olisivat katkenneet.

Uuden hyvän miessuhteen löysin muuten tällaisena vapaapäivänä. Kannattaa nähdä vähän vaivaa...niin saa jotain itselleenkin.

Lue lisää

se etäisän uusi puoliso pitäisi jos pakkaisinkin seuraavaksi reput täyteen levitettäviä tavaroita. Ja niistä naurettavista "armeijasäännöistäkin" on keskusteltu, mutta tuloksetta. Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista..

eroäiti kirjoitti:

entä jos lasten isä ei periaatteessa halua tavata lapsiaan, mutta ottaa heidät kuitenkin pitkin hampain luokseen. Kun lapset toivovat ja odottavat, että isi tällä kertaa olisi oikeasti heidän kanssaan, tekisi jotain kivaa. Kun isä tekisi mielummin jotain muuta kuin viettäisi aikaa lastensa kanssa, mutta ainahan voi laittaa vaikka videon pyörimään.
Asiaa on täällä katseltu siltä kulmalta, että kyse on jostain pikkuepämukavuudesta,jonka saa pois kun vaan lähivanhempi pontevasti pakottaa. Entä jos olot todella isän luona on sellaiset, että lapset kärsivät henkisesti enemmin siitä että tapaavat isänsä, kuin siitä, etteivät tapaisi.

Lue lisää

jatkaa.. Ei minunkaan lasten isä mielellään aina niitä ottanut. Vaan sovittu juttu on sovittu juttu.
Jokainen joutuu tekemaan velvollisuudesta jotakin, mikä välillä tympii..

Uuden emännän tulo mukaan kiristi lasten ja isän välit aivan viulunkieleksi, kun "nuoripari" hiplas vaan toisiaan (lasten kertoman mukaan), tai olivat makkarissa muhimassa, tai viettivät viikonloppulomaa hotellissa tai tanssimassa..

Lapsilla oli AINA hoitamassa joku siellä, ei niitä yksin jätetty. Sanoin exälleni, että se on sinun asiasi, miten hoidat tapaamiset, kunhan vaan lapsilla on turvallinen olo (mainitsin kyllä, että mikä isiviikonloppu se sellainen on, kun lapset on siellä hoitajan kanssa)..

Silloin meni puoli vuotta, että lapset piti todella "pakottaa" sinne. Kun kiihkein alku "nuoriparilla" meni, niin tilanne rauhoittui ja lapset alkoivat tottua isällään olevaan toisenlaiseen "äitiin" ja jopa kehuivat toisinaan, esim. leipomistaitoja...
No hekin ovat eronnet nyt vuosi sitten.

No ainahan sitä poikkipuolista juttua LÖYTYY, kun tikulla kaivaa. Pidä itsesi aikuisena ja anna lasten isälle mahdollisuus tehdö omat valintansa. Lapset OSAAVAT kyllä aivan itse huomata ajan kanssa kuka on oikeasti kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan ja kuka vaan ei viitsi.
He muistavat sen aina myöhemmässä elämässään, aikuisena, silloin olet vahvoilla.
Jos jaksat nyt olla vahva aikuinen, niin "palkkio" lapsiltasi tulle viiveellä, mutta runsaana.

ilkeä äitipuoli kirjoitti:

se etäisän uusi puoliso pitäisi jos pakkaisinkin seuraavaksi reput täyteen levitettäviä tavaroita. Ja niistä naurettavista "armeijasäännöistäkin" on keskusteltu, mutta tuloksetta. Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista..

Lue lisää

Miksi sitten et pakkaisi lapselle tavaroita mukaan? Vaikka levitettäviksi.

Tulkintakysymys mikä on armeijakuria ja mikä levittelyä. Meillä lapset levittelee tavaroitaan, mutta heitä on myös neuvottu korjaamaan tavarat paikoilleen kun eivät tarvitse. Isompi osaa korjata, pienempää muistutellaan useinkin.

Jonkun mielestä se on armeijakuria. Se joku ei ole katsomassa millainen kämppä on silloin kun lapset leikkii. Sekasortoon ei ole aikuisilla asiaa jollei mieli kaatuilla leikkiautoihin tms.

Jokainen passaa lapsiaa jos haluaa ja siivoaa niiden jäljet milloin jaksaa, kodin ollessa aina sekaisin. Kenelläkään ulkopuolisella ei ole sanomista jos haluaa pitää kotinsa sekaisena, jos vaan itse viihtyy eikä marise esim. miehelle tätä pitämään koti siistinä.

Meillä ei lapsia passata ihan joka asiassa. Niille on alettu opettaa järjestystäkin eikä se niitä tunnu haittaavan. "Siivous" (lelut laatikkoon) on heille myös leikkiä, tai ovat sellaiseksi kääntäneet.

Alkuperäinen kirjoittaja tuskin tarkoittaa sitä, että isän luona hanat eivät ole kullattuja eikä aamiaiseksi syödä hanhenmaksapalleroita.

Lue otsikko uudelleen: pakottaa-sana ei kerro äidin suhtautumisesta lasten isään vaan lasten suhtautumisesta isäänsä.

Olen itse alkoholisti-isän lapsi ja sen kaiken läpikäyneenä voin kertoa, että olisin säästynyt paljolta jos en olisi edes tavannut isääni koskaan.

Äidin tehtävä ei ole olla äiti ja isä vaan vain äiti. Minulla sattuu olemaan ex-mies, jonka käsitys isyydestä on lähinnä sattumanvarainen. Minä en edes yritä maalailla lapsille ihanteellista kuvaa heidän isästään, vaan enemmänkin ohjata heitä erottamaan oikean ja väärän toisistaan.

Sinun ja muutamien muiden vastauksista kuultaa rivien läpi tai sanotaan suoraan mikä oikeastaan on sen takana, että lapset laitetaan holtittomille isille hoitoon: halutaan omaa aikaa.

Minä olen yksinhuoltaja, enkä ole koskaan tarvinnut omaa aikaa. Minun oma aikani on olla äiti myös konkreettisesti lapsilleni aina. Eron jälkeen yksinhuoltajuus onkin eri ihmisille erilaista. Toisilla elämä helpottuu huomattavasti (niin kuin minulla) ja toiset eivät tunnu millään selviytyvän edes normaaliarjesta lepäämättä siitä välillä.

Minun ex-mieheni ei olisi laittanut asuntoonsa lapsille edes sänkyä ellen olisi niitä sinne vienyt. Siinä on kaikki mitä lasten hyväksi exän suhteen teen, sillä muuten olisin samassa narussa kuin avioliiton aikana koko loppuelämäni: mies makaa ja ryyppää ja katselee vierestä kun toiset tekevät.

Lapsi tarvitsee vierelleen aikuisia, jotka osaavat ottaa vastuuta omasta elämästään ja lastensa elämästä. Eivät aikuisia, joille on tärkeintä ne omat ajat ja omat asiat.

Meidän äitien tehtävä on olla äiti ja isien tehtävä on olla isi. Yksikään isä ei voi korvata äitiä eikä päinvastoin. Jos toiselta puuttuu kyky olla lapsen vanhempi, sen toisen täytyy silloin suojella lasta eikä heittää susille.

Minä en ole puhelimen päässä noutamassa lapsia isänsä luota tai hoitajalta. Mietin ne asiat niin loppuun asti, että voin olla varma, ettei ongelmia ilmene.

Toivoin lapsilleni molempia vanhempia, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Silloin on otettava käyttöön suunnitelma B, eikä roikuttava alkuperäisessä.

Oma isäni saa ihan rauhassa viettää yksinäistä elämäänsä, se on hänen omien tekojensa seuraus. Eihän siitä mitään tule, jos lapset laitetaan vanhempiensa vartijaksi.

Alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa valitettavasti antaa vastausta juridisessa mielessä. Minä ottaisin selvää, mistä lasten vastenmielisyys johtuu ja yrittäisin neuvotella isän kanssa siitä, voiko asialle tehdä jotakin. Jos kyseessä on ns. metsän asukki, niin en edes neuvottelisi sillä on selvää, että on asuinolosuhteita, joihin lapsia ei tule viedä.

Kolmen pojan äiti kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoittaja tuskin tarkoittaa sitä, että isän luona hanat eivät ole kullattuja eikä aamiaiseksi syödä hanhenmaksapalleroita.

Lue otsikko uudelleen: pakottaa-sana ei kerro äidin suhtautumisesta lasten isään vaan lasten suhtautumisesta isäänsä.

Olen itse alkoholisti-isän lapsi ja sen kaiken läpikäyneenä voin kertoa, että olisin säästynyt paljolta jos en olisi edes tavannut isääni koskaan.

Äidin tehtävä ei ole olla äiti ja isä vaan vain äiti. Minulla sattuu olemaan ex-mies, jonka käsitys isyydestä on lähinnä sattumanvarainen. Minä en edes yritä maalailla lapsille ihanteellista kuvaa heidän isästään, vaan enemmänkin ohjata heitä erottamaan oikean ja väärän toisistaan.

Sinun ja muutamien muiden vastauksista kuultaa rivien läpi tai sanotaan suoraan mikä oikeastaan on sen takana, että lapset laitetaan holtittomille isille hoitoon: halutaan omaa aikaa.

Minä olen yksinhuoltaja, enkä ole koskaan tarvinnut omaa aikaa. Minun oma aikani on olla äiti myös konkreettisesti lapsilleni aina. Eron jälkeen yksinhuoltajuus onkin eri ihmisille erilaista. Toisilla elämä helpottuu huomattavasti (niin kuin minulla) ja toiset eivät tunnu millään selviytyvän edes normaaliarjesta lepäämättä siitä välillä.

Minun ex-mieheni ei olisi laittanut asuntoonsa lapsille edes sänkyä ellen olisi niitä sinne vienyt. Siinä on kaikki mitä lasten hyväksi exän suhteen teen, sillä muuten olisin samassa narussa kuin avioliiton aikana koko loppuelämäni: mies makaa ja ryyppää ja katselee vierestä kun toiset tekevät.

Lapsi tarvitsee vierelleen aikuisia, jotka osaavat ottaa vastuuta omasta elämästään ja lastensa elämästä. Eivät aikuisia, joille on tärkeintä ne omat ajat ja omat asiat.

Meidän äitien tehtävä on olla äiti ja isien tehtävä on olla isi. Yksikään isä ei voi korvata äitiä eikä päinvastoin. Jos toiselta puuttuu kyky olla lapsen vanhempi, sen toisen täytyy silloin suojella lasta eikä heittää susille.

Minä en ole puhelimen päässä noutamassa lapsia isänsä luota tai hoitajalta. Mietin ne asiat niin loppuun asti, että voin olla varma, ettei ongelmia ilmene.

Toivoin lapsilleni molempia vanhempia, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Silloin on otettava käyttöön suunnitelma B, eikä roikuttava alkuperäisessä.

Oma isäni saa ihan rauhassa viettää yksinäistä elämäänsä, se on hänen omien tekojensa seuraus. Eihän siitä mitään tule, jos lapset laitetaan vanhempiensa vartijaksi.

Alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa valitettavasti antaa vastausta juridisessa mielessä. Minä ottaisin selvää, mistä lasten vastenmielisyys johtuu ja yrittäisin neuvotella isän kanssa siitä, voiko asialle tehdä jotakin. Jos kyseessä on ns. metsän asukki, niin en edes neuvottelisi sillä on selvää, että on asuinolosuhteita, joihin lapsia ei tule viedä.

Lue lisää

En sanonut että haluan omaa aikaa, sanoin että tarvitsen aikaa jolloin en ole konkreettisesti vastuussa kaikesta. Lisäksi tuossa tekstissäni lukee että olen jatkuvasti tavoitettavissa, kun lapset ovat isällään, eli en todellakaan hummaile kaupungilla. Itseasiassa erosin koska raitistuin enkä enää voinut elää holistin kanssa.

Silti tuo isä joka ei ole väkivaltainen lapsiaan kohtaan, on isä noille lapsille.

Etenkin tytöille isä suhde on tärkeä, jottei sitä isää tarvitse lähteä ostarilta etsimään kun murrosikään tullaan. itse kuulun tuohon kategoriaan eli miehen hyväksyntää vaille jäädessä on altis alkamaan suhteen liian nuorena.

Lisähuomautuksena sanoisin että lapset hakevat myös miesystäväni huomiota ja hyväksyntää, eli korvaavat sillä niitä vajeita joita isän kanssa jää.

Minunkin exäni isyys käsitys kulminoitui siihen että halusi lapset erossa itselleen, mutta kun en tuohon suostunut, ei näe mitään syytä ottaa yhteyttä lapsiinsa. Silti hän on lasteni isä.

Minulle ehkä olisi tehnyt hyvää jos olisin tullut huostaan otetuksi, tai sitten ei. Kukaan ei koskaan voi varmalla sanoa mikä lasta eniten vahingoittaa. Se että erotetaan vanhemmistaan vai se että pidetään puoliväkisin yhteyksissä.

Sinä olet katkera isällesi, minä en. Minunkin isäni oli väkivaltainen ja holistinen, silti minä aikuisena annan hänelle tekonsa anteeksi vaiken niitä voi unohtaa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen, jos ei mitään muuta niin tuo on hyvä lapsille opettaa.

Mielipiteeni isyys asiassa pohjautuu siihen että elinpä miten hyvänsä tein mitä tahansa ja päästin suustani kuinka suuria sammakoita hyvänsä minun lapseni kuten kenen tahansa lapset ovat kahden ihmisen aikaansaannos. Puoleksi isäänsä, puoleksi äitiään. Jos isä on paha, ilkeä, julma ja kova, ei auta lasta jos hänelle sanoo että noin on, tuolloin lapsi jossain kohtaa miettii mikä hänessä on tuota kaikkea, hänhän on isänsä lapsi, jotain hyvää täytyy nähdä myös siinä kurjassa isässä, jotta on antaa lapselle myönteinen minä kuva.

Minun lapseni perivät isältään rakkauden luontoon ja eläimiin, toinen sai isältään syntymämerkin, toinen saman näköiset silmät.

Itse olen isäni kopio. kun äitini purki katkeruutensa ja vihansa jota isääni kohtaan koki, minuun, tunsin tasan tarkkaan kenen tyttö olen. Vasta nyt kymmenen vuotta eronsa jälkeen äitini pystyy katsomaan minua silmiin, isäni silmiin?!

Ennenkaikkea lapsi tarvitsee yhden pätevän aikuisen joka aikuiseksi kasvettuaan irrottautuu katkeruudesta ja hyväksyy sen ettei elämä useinkaan ole onnen kultamaa vaan jokaiselle meille oman näköisensä taival joka on kuljettava, alusta hamaan loppuun.

katkeruus syö aina pelkästään ihmistä joka sitä kantaa, se johon katkeruus kohdistuu on liki autuaan tietämätön tuosta vihasta ja kaunasta jossa toinen elämän matkansa rypee.

Siksi minä iloitsen jokaisesta päivästä, rakastan lapsiani ja tuen heidän isä suhdettaan. koska haluan että he ovat onnellisia, niillä eväillä joita elämä heille jakoi.

Kolmen pojan äiti kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoittaja tuskin tarkoittaa sitä, että isän luona hanat eivät ole kullattuja eikä aamiaiseksi syödä hanhenmaksapalleroita.

Lue otsikko uudelleen: pakottaa-sana ei kerro äidin suhtautumisesta lasten isään vaan lasten suhtautumisesta isäänsä.

Olen itse alkoholisti-isän lapsi ja sen kaiken läpikäyneenä voin kertoa, että olisin säästynyt paljolta jos en olisi edes tavannut isääni koskaan.

Äidin tehtävä ei ole olla äiti ja isä vaan vain äiti. Minulla sattuu olemaan ex-mies, jonka käsitys isyydestä on lähinnä sattumanvarainen. Minä en edes yritä maalailla lapsille ihanteellista kuvaa heidän isästään, vaan enemmänkin ohjata heitä erottamaan oikean ja väärän toisistaan.

Sinun ja muutamien muiden vastauksista kuultaa rivien läpi tai sanotaan suoraan mikä oikeastaan on sen takana, että lapset laitetaan holtittomille isille hoitoon: halutaan omaa aikaa.

Minä olen yksinhuoltaja, enkä ole koskaan tarvinnut omaa aikaa. Minun oma aikani on olla äiti myös konkreettisesti lapsilleni aina. Eron jälkeen yksinhuoltajuus onkin eri ihmisille erilaista. Toisilla elämä helpottuu huomattavasti (niin kuin minulla) ja toiset eivät tunnu millään selviytyvän edes normaaliarjesta lepäämättä siitä välillä.

Minun ex-mieheni ei olisi laittanut asuntoonsa lapsille edes sänkyä ellen olisi niitä sinne vienyt. Siinä on kaikki mitä lasten hyväksi exän suhteen teen, sillä muuten olisin samassa narussa kuin avioliiton aikana koko loppuelämäni: mies makaa ja ryyppää ja katselee vierestä kun toiset tekevät.

Lapsi tarvitsee vierelleen aikuisia, jotka osaavat ottaa vastuuta omasta elämästään ja lastensa elämästä. Eivät aikuisia, joille on tärkeintä ne omat ajat ja omat asiat.

Meidän äitien tehtävä on olla äiti ja isien tehtävä on olla isi. Yksikään isä ei voi korvata äitiä eikä päinvastoin. Jos toiselta puuttuu kyky olla lapsen vanhempi, sen toisen täytyy silloin suojella lasta eikä heittää susille.

Minä en ole puhelimen päässä noutamassa lapsia isänsä luota tai hoitajalta. Mietin ne asiat niin loppuun asti, että voin olla varma, ettei ongelmia ilmene.

Toivoin lapsilleni molempia vanhempia, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Silloin on otettava käyttöön suunnitelma B, eikä roikuttava alkuperäisessä.

Oma isäni saa ihan rauhassa viettää yksinäistä elämäänsä, se on hänen omien tekojensa seuraus. Eihän siitä mitään tule, jos lapset laitetaan vanhempiensa vartijaksi.

Alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa valitettavasti antaa vastausta juridisessa mielessä. Minä ottaisin selvää, mistä lasten vastenmielisyys johtuu ja yrittäisin neuvotella isän kanssa siitä, voiko asialle tehdä jotakin. Jos kyseessä on ns. metsän asukki, niin en edes neuvottelisi sillä on selvää, että on asuinolosuhteita, joihin lapsia ei tule viedä.

Lue lisää

Kuinka ollakaan luet keskustelua niin omien kielteisten tunteidesi läpi, ettet huomaa mistä alunperin oli puhe. Ap. ei sanonut että etähuoltaja olisi alkoholisti ja mistään ei voinut päätellä että lapset olisivat hänen luonaan vaarassa. Ainakin itse kuvittelen, että vähän epäviihtyisä tarkoittaa vähän epäviihtyisää.

"lasten vastenmielisyys"

Tämäkin oli sinun tulkintasi, ei alkuperäisessä tällaista ollut.

"en edes yritä maalailla lapsille ihanteellista kuvaa" ..."heittää susille" ..."holtittomille isille"

Jos sinun kotipuheet ovat yhtään samat kuin täällä esittämäsi traumat, olet tehokkaasti myrkyttämässä omien lastesi tulevaisuutta.

"ohjata heitä erottamaan oikean ja väärän toisistaan"

Tuon teet omalla esimerkilläsi. Jos haukut ex-kumppania hänen virheistään, lapset omaksuvat sinun selviytymisstrategiasi -eivät muuta.

"Siinä on kaikki mitä lasten hyväksi exän suhteen teen"

Tajusit sentään, että tuo oli lasten hyväksi toimimista.

"ja toiset eivät tunnu millään selviytyvän edes normaaliarjesta lepäämättä siitä välillä."

On ihan turha rakentaa mallia sankariyksinhuoltajasta, joka ei koskaan lepää. Alat vielä itse uskoa siihen.

jhlkj kirjoitti:

Kuinka ollakaan luet keskustelua niin omien kielteisten tunteidesi läpi, ettet huomaa mistä alunperin oli puhe. Ap. ei sanonut että etähuoltaja olisi alkoholisti ja mistään ei voinut päätellä että lapset olisivat hänen luonaan vaarassa. Ainakin itse kuvittelen, että vähän epäviihtyisä tarkoittaa vähän epäviihtyisää.

"lasten vastenmielisyys"

Tämäkin oli sinun tulkintasi, ei alkuperäisessä tällaista ollut.

"en edes yritä maalailla lapsille ihanteellista kuvaa" ..."heittää susille" ..."holtittomille isille"

Jos sinun kotipuheet ovat yhtään samat kuin täällä esittämäsi traumat, olet tehokkaasti myrkyttämässä omien lastesi tulevaisuutta.

"ohjata heitä erottamaan oikean ja väärän toisistaan"

Tuon teet omalla esimerkilläsi. Jos haukut ex-kumppania hänen virheistään, lapset omaksuvat sinun selviytymisstrategiasi -eivät muuta.

"Siinä on kaikki mitä lasten hyväksi exän suhteen teen"

Tajusit sentään, että tuo oli lasten hyväksi toimimista.

"ja toiset eivät tunnu millään selviytyvän edes normaaliarjesta lepäämättä siitä välillä."

On ihan turha rakentaa mallia sankariyksinhuoltajasta, joka ei koskaan lepää. Alat vielä itse uskoa siihen.

Lue lisää

Kuulostaa ihmiseltä joka tietää miten elämänsä elää. Missä sinä ongelmia näit?

Kerrankin yh-äiti joka ei valita lastenhoidon raskautta, mutta sekään ei ole hyvä.

jhlkj kirjoitti:

Kuinka ollakaan luet keskustelua niin omien kielteisten tunteidesi läpi, ettet huomaa mistä alunperin oli puhe. Ap. ei sanonut että etähuoltaja olisi alkoholisti ja mistään ei voinut päätellä että lapset olisivat hänen luonaan vaarassa. Ainakin itse kuvittelen, että vähän epäviihtyisä tarkoittaa vähän epäviihtyisää.

"lasten vastenmielisyys"

Tämäkin oli sinun tulkintasi, ei alkuperäisessä tällaista ollut.

"en edes yritä maalailla lapsille ihanteellista kuvaa" ..."heittää susille" ..."holtittomille isille"

Jos sinun kotipuheet ovat yhtään samat kuin täällä esittämäsi traumat, olet tehokkaasti myrkyttämässä omien lastesi tulevaisuutta.

"ohjata heitä erottamaan oikean ja väärän toisistaan"

Tuon teet omalla esimerkilläsi. Jos haukut ex-kumppania hänen virheistään, lapset omaksuvat sinun selviytymisstrategiasi -eivät muuta.

"Siinä on kaikki mitä lasten hyväksi exän suhteen teen"

Tajusit sentään, että tuo oli lasten hyväksi toimimista.

"ja toiset eivät tunnu millään selviytyvän edes normaaliarjesta lepäämättä siitä välillä."

On ihan turha rakentaa mallia sankariyksinhuoltajasta, joka ei koskaan lepää. Alat vielä itse uskoa siihen.

Lue lisää

Viestini ei ollutkaan vastaus alkuperäiselle, kuten voi nähdä, mutta oletin alkuperäisen ja ehkä muidenkin lukevan vastauksen.

En ole väittänytkään, että ap:n etähuoltaja olisi alkoholisti, vaan että minun isäni oli. Muutenkaan en ole väittänyt alkuperäisen etäisästä yhtään mitään, mutta viittasin yhteen sanaan "pakottaa", joka oli mielestäni käsitetty väärin.

Oikean ja väärän erottaminen kuuluu jokaisen lapsen kasvatukseen. Se ei tarkoita kenenkään haukkumista vaan ohjaamista oikeaan. Olen saanut ilokseni jo huomata, että lapseni eivät valehtele eivätkä nimittele. Minun ei edes tarvitsisi haukkua lasten isää sillä isä pitää huolen kyllä asiattomasta kielenkäytöstä ja puheista ihan itse.

Sankariyksinhuoltajaksi ei ole ollut syytä ryhtyä, mutta kai sitä saa olla tyytyväinen elämäänsä. Minulla ja lapsillani on asiat hyvin, kodissa on mukava ilmapiiri, nauramme paljon ja elämä tuntuu sujuvan. Ikävät asiat keskustellaan ja yhdessä itketään, jos siltä tuntuu. Näin ei ole ollut aina, minkä vuoksi osaan todella arvostaa tätä kaikkea. Kun elämä on hyvin, jaksaa sen arjenkin hoitaa.

Lapsi ymmärtää isän rakkauden, vaikka isä osoittaisi rakkauttaan toisin kuin äiti. Sitä monet(??) äidit ei ymmärrä vaan tulkitsee ettei isä rakasta lastaan. Meidän äiti oli yksi ymmärtämätön.

Kolmen pojan äiti kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoittaja tuskin tarkoittaa sitä, että isän luona hanat eivät ole kullattuja eikä aamiaiseksi syödä hanhenmaksapalleroita.

Lue otsikko uudelleen: pakottaa-sana ei kerro äidin suhtautumisesta lasten isään vaan lasten suhtautumisesta isäänsä.

Olen itse alkoholisti-isän lapsi ja sen kaiken läpikäyneenä voin kertoa, että olisin säästynyt paljolta jos en olisi edes tavannut isääni koskaan.

Äidin tehtävä ei ole olla äiti ja isä vaan vain äiti. Minulla sattuu olemaan ex-mies, jonka käsitys isyydestä on lähinnä sattumanvarainen. Minä en edes yritä maalailla lapsille ihanteellista kuvaa heidän isästään, vaan enemmänkin ohjata heitä erottamaan oikean ja väärän toisistaan.

Sinun ja muutamien muiden vastauksista kuultaa rivien läpi tai sanotaan suoraan mikä oikeastaan on sen takana, että lapset laitetaan holtittomille isille hoitoon: halutaan omaa aikaa.

Minä olen yksinhuoltaja, enkä ole koskaan tarvinnut omaa aikaa. Minun oma aikani on olla äiti myös konkreettisesti lapsilleni aina. Eron jälkeen yksinhuoltajuus onkin eri ihmisille erilaista. Toisilla elämä helpottuu huomattavasti (niin kuin minulla) ja toiset eivät tunnu millään selviytyvän edes normaaliarjesta lepäämättä siitä välillä.

Minun ex-mieheni ei olisi laittanut asuntoonsa lapsille edes sänkyä ellen olisi niitä sinne vienyt. Siinä on kaikki mitä lasten hyväksi exän suhteen teen, sillä muuten olisin samassa narussa kuin avioliiton aikana koko loppuelämäni: mies makaa ja ryyppää ja katselee vierestä kun toiset tekevät.

Lapsi tarvitsee vierelleen aikuisia, jotka osaavat ottaa vastuuta omasta elämästään ja lastensa elämästä. Eivät aikuisia, joille on tärkeintä ne omat ajat ja omat asiat.

Meidän äitien tehtävä on olla äiti ja isien tehtävä on olla isi. Yksikään isä ei voi korvata äitiä eikä päinvastoin. Jos toiselta puuttuu kyky olla lapsen vanhempi, sen toisen täytyy silloin suojella lasta eikä heittää susille.

Minä en ole puhelimen päässä noutamassa lapsia isänsä luota tai hoitajalta. Mietin ne asiat niin loppuun asti, että voin olla varma, ettei ongelmia ilmene.

Toivoin lapsilleni molempia vanhempia, mutta elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee. Silloin on otettava käyttöön suunnitelma B, eikä roikuttava alkuperäisessä.

Oma isäni saa ihan rauhassa viettää yksinäistä elämäänsä, se on hänen omien tekojensa seuraus. Eihän siitä mitään tule, jos lapset laitetaan vanhempiensa vartijaksi.

Alkuperäiselle kirjoittajalle en osaa valitettavasti antaa vastausta juridisessa mielessä. Minä ottaisin selvää, mistä lasten vastenmielisyys johtuu ja yrittäisin neuvotella isän kanssa siitä, voiko asialle tehdä jotakin. Jos kyseessä on ns. metsän asukki, niin en edes neuvottelisi sillä on selvää, että on asuinolosuhteita, joihin lapsia ei tule viedä.

Lue lisää

Amen

velvollisuuksia. Helppoa on jättää homma sikseen, vaikeampaa on määrätietoisesti "työntää" etävanhempaa ja lapsia toisiaan kohti.

Meillä tämä oli aluksi lähivanhemman eli minun vastuulla, mutta nyt on saatu tapaamiset rullaamaan. Aina ei "huvita", mutta silti tapaamisista pidetään kiinni. Jopa UO (exän Uusi Onni) on integroitu tapaamiskuvioon, onhan ne lapset puoliksi sen rakkaan uuden miehenkin, joten kyllä ne pitää hyväksyä. UO jopa pisti exän järjestykseen, kun se kuvitteli tapaamisviikonloppuna lähtevänsä UO:n kanssa kahdestaan mökille. Haki lapset mukaan, heh;-)

rakastaa on kirjoitti:

velvollisuuksia. Helppoa on jättää homma sikseen, vaikeampaa on määrätietoisesti "työntää" etävanhempaa ja lapsia toisiaan kohti.

Meillä tämä oli aluksi lähivanhemman eli minun vastuulla, mutta nyt on saatu tapaamiset rullaamaan. Aina ei "huvita", mutta silti tapaamisista pidetään kiinni. Jopa UO (exän Uusi Onni) on integroitu tapaamiskuvioon, onhan ne lapset puoliksi sen rakkaan uuden miehenkin, joten kyllä ne pitää hyväksyä. UO jopa pisti exän järjestykseen, kun se kuvitteli tapaamisviikonloppuna lähtevänsä UO:n kanssa kahdestaan mökille. Haki lapset mukaan, heh;-)

Lue lisää

Minun mieheni UO on selvästi sanonut, että hän ei halua enää lapsia elämäänsä pilaamaan. Hän on omat lapsensa aikuiseksi kasvattanut ja nyt haluaa sitten viettää aikuisen ihmisen vapaata elämää ja siihen kuvioon ei pienet lapset mahdu. Joten mies ei sitten lapsiaa halua tavata.

Näin siinä käy kun perustaa perheen kypsässä iässä, eli siinä vaiheessa kun muut lähettävät lapsiaan maailmaan. Me halusimme lapsille parasta; velottoman kodin ja valmiin elämän. Mutta tuloksena oli että jäin yksin lasten kanssa kun mies halusikin elää uutta nuoruutta, nauttien elämästä ilman kahleita ja rajoituksia.

petetty ja jätetty kirjoitti:

Minun mieheni UO on selvästi sanonut, että hän ei halua enää lapsia elämäänsä pilaamaan. Hän on omat lapsensa aikuiseksi kasvattanut ja nyt haluaa sitten viettää aikuisen ihmisen vapaata elämää ja siihen kuvioon ei pienet lapset mahdu. Joten mies ei sitten lapsiaa halua tavata.

Näin siinä käy kun perustaa perheen kypsässä iässä, eli siinä vaiheessa kun muut lähettävät lapsiaan maailmaan. Me halusimme lapsille parasta; velottoman kodin ja valmiin elämän. Mutta tuloksena oli että jäin yksin lasten kanssa kun mies halusikin elää uutta nuoruutta, nauttien elämästä ilman kahleita ja rajoituksia.

Lue lisää

kovin lupaavalta. UO ei taida oikeasti rakastaa exääsi, kun ei halua nähdä tämän lapsia.

Minä ainakin haluan olla kiltti miesystävän lapsille, koska rakastan sitä miestä. Ihan samoin kun yritän olla kiltti miesystävän vanhalle höperölle isälle. Jos oikeasti toista rakastaa pitää hyväksyä että toisella on suku. Emme ole täällä ihan irrallisia saarekkeita.

vaikuta uusi onni kirjoitti:

kovin lupaavalta. UO ei taida oikeasti rakastaa exääsi, kun ei halua nähdä tämän lapsia.

Minä ainakin haluan olla kiltti miesystävän lapsille, koska rakastan sitä miestä. Ihan samoin kun yritän olla kiltti miesystävän vanhalle höperölle isälle. Jos oikeasti toista rakastaa pitää hyväksyä että toisella on suku. Emme ole täällä ihan irrallisia saarekkeita.

Lue lisää

Ja meillä lasten äiti on päntännyt lapsille, etten ole lasten sukua vaan vieras ihminen, jonka kanssa ei saa olla tekemisissä, eikä isäkään heistä välitä jos on minun kanssani tekemisissä. Isä on tehnyt vaikka mitä tehdäkseen lapsille selväksi oman mielipiteensä ja kantansa, mutta äidin opit ovat iskostuneet lapsiin: heitä ei meillä enää näe, vanhinta lukuunottamatta joka on piipahtanut jouluna ja pääsiäisenä, mutta äidiltään salaa.

neuvo. Pieni epämukavuus isän asuinoloissahan oli se alkuperäinen syy. Se voi olla vaikka huono sänky tai kova sohva.. haloo
Pienet epämukavuudet on voitettavissa oleva asia.

Todennäköisempää on että aikuisena lapsi on pahoillaan siitä että aikuiset antoivat tapaamisien päättyä pieniin epämukavuuksiin.