Lueskelen vanhenemista käsittelevää laajahkoa kirjaa (Steven Austad: Miksi vanhenemme?). Siinä pohditaan löytyykö vanhenemisen hidastamiseen tai peräti pysäyttämiseen keinoja. Kirjoittaja on eläintieteilijä ja vanhuuden biologian tutkija.
Hiljan tuli julkisuuteenkin tutkimustieto, jonka mukaan eläinkokeissa pienessä nälässä pidetyt hiiret elivät huomattavasti pidempään kuin mässäilevät verrokit.
Päteekö sama ihmisiin ei tiedetä. Nyt joku jenkkimiljonääri on rahoittanut saman kokeen tehtäväksi apinoilla, jotka ovat lähinnä meitä ominaisuuksiltaan. Katsotaan 30-vuoden kuluttua, päteekö...
Ihmisten elinikä on erilainen riippuen geeneistä, ympäristöstä ja elintavoista. Vanhenemisprosessi on kuitenkin kaikilla sama. Esim. hapenottokyky vähenee 20-ikävuoden jälkeen prosentti vuodessa, siitä ei pääse mihinkään.
Minkä neuvon tutkija antaa? Hän kehottaa noudattamaan äidin ja terveysviraston ohjetta syödä paljon hedelmiä ja vihanneksia sekä vähentää rasvojen käyttöä.
Vanhenemista se ei pysäytä, mutta vähentää loppu-ikään sisältyviä tautien riskiä.
Voiko vanhenemista hidastaa?
41
3305
Vastaukset
- tutkittu
isolla rahalla jo vuosia vanhenemista DNA:sta lähtien, varmaankaan ei aivan kaikkea tietoa ole esim. yksityisllä varoilla tehdyistä tutkimuksista julkisuuteen laskettu.
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=8079
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=11354
Ylen tiedearkistossa paljon juttua kaikenlaisesta tutkimuksesta.
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/index.shtml
Tieteen kuvalehdessä taas puhutaan Pitkän iän geenistä.
http://www.tieteenkuvalehti.com/polopoly.jsp?d=157&a=1563&id=8468
Ylioppilaslehti kertoo
"Tutkijat kolminkertaistivat banaanikärpäsen eliniän. Jonain päivänä voi olla ihmisen vuoro."
http://www.ylioppilaslehti.fi/2001/03/30/iankaikkiseen-elamaan/- Maalaismies*
Luin läpi lähettämäsi linkit, kiitos niistä! Jenkit jos ketkään ovat kiinnostuneet etsimään pitkän iän ja kuolemattomuuden salaisuutta. Meikäläinen joskus sekoittaa nämä asiat: pitkän iän ja vanhenemisen pysähdyttämisen. Molempia tutkitaan.
Luonto on järjestänyt kuolemattomuuden siten, että yksilö riittävän nuorena, kun solut ovat vielä terveet, siirtää ne lapsilleen. Sen jälkeen yksilö saa selviytyä miten tahtoo ja voi. Jotkut eläimet romahtavat ja kuolevat parittelun jälkeen. Kuolemattomuus on siirretty seuraavalle sukupolvelle.
Kastraatio lisää pitkäikäisyyttä. Eunukit elivät vanhoiksi ja käytetään sitä kuulemma vaikeissa eturauhastapauksissa hoitokeinona.
Itseäni ei kiinnosta niinkään pitkä ikä kuin kuin riittävä fyysinen ja psyykinen kunto.
Olisin vaikka eutanasian kautta valmis luopumaan elämästä jos en omin kyvyin pysty selviytymään.
Mihin maailmantalous joutuisi jos me elätit suurin joukoin "lisääntyisimme"?.- Maalaismies*
Ruuneperi kirjoitti:
Poikkesin aiheesta
Lukiessani tuota em. kirjaa, panin merkille että nykykansojen vanhimmat ihmiset löytyvät Japanista ja Ruotsista, keski-ikä yli 75:n. Kääk, minä olen 76, olenko minä muka vanha, vieläpä maailman vanhimpien kastissa? Ja niin palstalaisetkin! Vedetäänkö lippu salkoon vai ripotellaanko tuhkaa... Joka tapauksessa elämme maailmanmestaruussarjassa - että silleen.
No, jäitä hattuun. Koen tämän elämän vaiheen hyvin mielenkiintoiseksi. Tutkimuksetkin, mitä meidän ikäluokassamme ihmiselle todella tapahtuu, ovat vähissä.
Tuo mitä sanoit terveydestä vanhuudessa, on täyttä asiaa. Siitä on kysymys. Ei Iän pituudella jos taju on kankaalla, ole iloa itselle eikä muille. - kai75
Ruuneperin kanssa.
Havaintonani sanoisin silloin kun psyykkinen kunto laskee, samalla fyysinen kunto "romahtaa".
Mitä eutanasiaan tulee, -50 luvun suuri komentajani käskiessään tehtävän suorituksee toteesi. Kiini ei saa joutua, tiedätte mitä ennen kiinijoutumista pitää tehdä.
Jos eläisimme ikuisesti, taitaisi loppua tila missä suorittaisimme "liikuntaa".
Siis eläkäämme nyt täysillä kuten tohtorini sanoi
todettuaan ettei parannus keinoa ole kohdallasi.
- Hintriika1
Pidän huu-haa-juttuina kaikkea muuta paitsi kunnostaan huolehtimista, siis henkisestä ja ruumiillisesta. Jos ne rapistuvat, rapistuu koko ihminen.
Se on tietenkin asia erikseen, jos joku vaikea sairaus iskee ja vanhentaa joko vähitellen tai hetkessä.
"Suuressa maailmassa" joku pakastaa itsensä ja uskoo heräävänsä sadan vuoden päästä kuin prinssessa Ruusunen. Joku kiristelee nahkojaan ja imuroi ylimääräisiä rasvojaan jne. En näe niissä tempuissa mitään järkeä.
Minä ainakin haluan ELÄÄ niin kauan kuin siinä on järkeä (ja itselläni on järkeä). En halua toisten pyöriteltäväksi ja vastuksiksi. Olen tehnyt hoitotestamentin, jossa kielletään väkisin hengissä pitäminen.
Aikansa kutakin!- LounaT
niin kauan kuin elämässä on jotain taikaa.
Suurimmiksi ilon aiheiksi noussevat nykyään
nuo pienet pirpanat, heidän juttunsa.
Lähimuistia voi tietenkin ylläpitää esim. niin,
ettei kirjoita ostoslistaa.
Puutelistan laatiminen tekee muistamisen liian helpoksi.
Tosin, onhan siinäkin muistamista, minne sen laittaa.
Anoppini lause: "Make a list and loose it!" - yli 70 vee
Hintriikka sanoo:
"Olen tehnyt hoitotestamentin, jossa kielletään väkisin hengissä pitäminen."
Omaisille on varmasti vaikea asia.
Olen monesti ajatellut, miten testamentin toteutuminen käytännössä tapahtuu. Pitääkö omaisten toimittaa tieto hoitaville lääkäreille, vai onko testamentti jossakin rekisterissä tietona?
Ja missä se on tallessa, että se voidaan tarvitaessa esittää asianosaisille?
Itselläni on tällä hetkellä kaksikin vakavasti sairasta omaista, joiden hoito on tähän asti tepsinyt ja paraneminen on alkanut, ainakin siis väliaikaisesti.
Onneksi ei kumpikaan ole esittänyt hoitotestamenttia, sillä koska tulemme siihen kohtaan, että testamentin toimeenpano aloitetaan?
Minusta hoitaminen on myös sitä, että ei väkisin elvytetä loppuunkäytettyä elimistöä, vaan annetaan sen siirtyä lepoon rauhassa. Siihen päätökseen ei testamenttia tarvita.
Muistan, että omaa äitiäni aikanaan hoidettiin hyvään poislähtöön, kun hänen vaivansa olivat parantumattomat. Hän sai perushoidon, kivunlievityksen jne. mutta mitään radikaaleja hoitotoimia ei edes ehdotettu.
Parastahan tietenkin on, jos onnistuu saamaan pitkäikäiset ja tarmokkaat geenit, että jaksaa kuntoilla ja syödä terveellisesti vielä vanhoillakin päivillään. Hyvän kunnon ansiosta lujempikin tauti on voitettavissa vielä ikäihmisenäkin, sen tässä nyt juuri olen omien omaisteni kohdalla saanut huomata. yli 70 vee kirjoitti:
Hintriikka sanoo:
"Olen tehnyt hoitotestamentin, jossa kielletään väkisin hengissä pitäminen."
Omaisille on varmasti vaikea asia.
Olen monesti ajatellut, miten testamentin toteutuminen käytännössä tapahtuu. Pitääkö omaisten toimittaa tieto hoitaville lääkäreille, vai onko testamentti jossakin rekisterissä tietona?
Ja missä se on tallessa, että se voidaan tarvitaessa esittää asianosaisille?
Itselläni on tällä hetkellä kaksikin vakavasti sairasta omaista, joiden hoito on tähän asti tepsinyt ja paraneminen on alkanut, ainakin siis väliaikaisesti.
Onneksi ei kumpikaan ole esittänyt hoitotestamenttia, sillä koska tulemme siihen kohtaan, että testamentin toimeenpano aloitetaan?
Minusta hoitaminen on myös sitä, että ei väkisin elvytetä loppuunkäytettyä elimistöä, vaan annetaan sen siirtyä lepoon rauhassa. Siihen päätökseen ei testamenttia tarvita.
Muistan, että omaa äitiäni aikanaan hoidettiin hyvään poislähtöön, kun hänen vaivansa olivat parantumattomat. Hän sai perushoidon, kivunlievityksen jne. mutta mitään radikaaleja hoitotoimia ei edes ehdotettu.
Parastahan tietenkin on, jos onnistuu saamaan pitkäikäiset ja tarmokkaat geenit, että jaksaa kuntoilla ja syödä terveellisesti vielä vanhoillakin päivillään. Hyvän kunnon ansiosta lujempikin tauti on voitettavissa vielä ikäihmisenäkin, sen tässä nyt juuri olen omien omaisteni kohdalla saanut huomata.Kysyit koska tullaan siihen vaiheeseen että testamentin toimeenpano aloitetaan.
Minun mieheni kohdalla se alkoi silloin kun lääkäri totesi ettei ole enään mitään tehtävissä, pidetään vain kipu poissa.
Minulta kysyttiin onko potilaalla hoitotestamentti ja koska ei ollut, riitti se mitä hän oli minun kanssa puhunut ja toivonut.
Siis silloin otettiin pois tiputuksesta ym.
Turha pitkittää kärsimyksiä.
Varmaankin tieteilijät ovat oikeilla jäljillä etsiessään "ikuisen nuoruuden salaisuutta." Toinen asia on, onko niin tärkeää olla ikuisesti nuori, kronologinen ikä näyttää vuosia mutta habitus on nuorenoloinen.Onko tämä ristiriita yleisesti hyväksyttävä?
Itse havahduin tuon mysteerin edessä. Olin n 60v laskettelin talvisin, kuinka ollakaan otin pahanlaisen kuperkeikan ja polvivamma oli seurauksena. Hoitojen loputtua huomasin muutoksen itsessäni, yhtäkkiä en voinutkaan käyttää kuin 3-5cm korolla olevia kenkiä. Siis osa minua oli jätettävä taakse.
Kenkäkriisi jäi taakse. On vain hyväksyttävä se tosiasia että ihmiselämä liittyy suureen orgaaniseen kiertokulkuun, johon kuuluu olennaisena osana eri asioista luopuminen, muutokset itsessä olennaisena osana.
Ikääntyessä on tilaa itselle, ei tarvitse olla "aina valmis" voi aidosti sanoa kiinnostamattomille asioille "ei". Uskon kirjoittamisen olevan yksi este vanhenemiselle, ei luovuus, jota kirjoittaminen on, häivy minnekään. Kirjoittaminen takaa henkisen vireyden säilymisen samoin kuin musiikki ja uudet harrasteet.
Myöhäisiän avioliittoa pohtiessani olen ajatellut myönteisesti, ei ainakaan tarvitse pohtia lastenhoito ongelmia. Tove Jansson Syyslaulussa käsittellee myöhäisiän liittoa:
"Ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi, rakkain, jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie."
Myös yksinään eläminen antaa täyden henkisen vapauden nauttia tulevista päivistä kaikilla mausteilla. Paikoilleen jämähtäminen vanhentaa, silloin jää yksi osa elämää elämättä.- Fanni
Minunkin polvi on "saanut kyytiä" pari kertaa ja johtanut pieniin konkreettisiin luopumisiin. Vastuksena tulivat kalkki-vitamiini- ja kuoriaispillerit, vaiva sekin. Vielä kävelen symmetrisesti ja kivuitta. Mutta, mutta... ne luopumisajatukset, että yks päivä on ehkä toisin. Ennakoin tulevaa ostelemalla merreleitä mummolaan, mökille, kotiin. Polven oikean asennon vuoksi !
Saman tien polvesta alkaen alkoivat muutkin vanhenemisajatukset hyrrätä päässä. Liekö sitä vanhenemistani sekin, etten kestä lähimpien ystävien vaivoja kuin nuorempana.
Kuulin kiertoteitä tänään erään etäällä asuvan lähimmäisen sekoittuneen, tulleen luulotautiseksi. Hän 69 vuotias ei hallitse sokerilääkitystään, kahta erilaista pistettävää tai lääkkeet ovat väärät. En pysty lääkitysasioissa enkä psyyken asioissa auttamaan. Tulin surullisiin ajatuksiin.
Edelläolevien viestien lukeminen toi hyvää oloa, antoi toivoa: kyllä asiat järjestyvät. Yritän kaikin keinoin omalla kohdallani, myös kirjoittamalla pitää virkeyttä yllä. Satavuotiaaksi kuin anoppini sisarensa kanssa. - Sinikynä
Onnittelen reetta5 sinua tästä edellä olevasta jutustasi.
Se on ilmiselvästi kypsän ihmisen kypsää tekstiä.
Voisiko asian hienommin ja kauniimmin sanoa.
Siihen ei ole mitään lisättävää.
Lukekaa ihmiset juttu vielä kertaalleen.
- Atolfia
jos terveyttä riittää,pitää harrastaa paljon liikuntaa ja noudattaa terveellistä ruokavaliota.
On pidettävä mielensä virkeänä ja vastaanottavaisena uusille asioille. Ei pidä linnoittautua sisälle, pitää lähteä ylös, ulos ja lenkille.
Näillä eväin elän niin pitkään kun Luoja suo ja toivon, että äkkikuolema kohtaa, silloin kun sen aika on.- Maalaismies*
Lukemassani "Miksi vanhenemme" teoksessa eräs otaksuma jäi askarruttamaan. Nimittäin, että sopiva stressi kannustaa elämään, motivoi yrittämään tai jotakin sellaista.
Oliko se Kundera vai kuka kirjailija, joka loi käsitteen "elämän sietämätön kepeys". Kun alkaa ajatella sitä seikkaa, niin todella tavalliseen valveilla oloon liittyy tietty jännite, vaikka isompia huolia ei olisikaan.
Tulee mieleen, että liian helposti otettanee jotakin rauhoittavaa tuohon normaaliin stressiin. Maalaismies* kirjoitti:
Lukemassani "Miksi vanhenemme" teoksessa eräs otaksuma jäi askarruttamaan. Nimittäin, että sopiva stressi kannustaa elämään, motivoi yrittämään tai jotakin sellaista.
Oliko se Kundera vai kuka kirjailija, joka loi käsitteen "elämän sietämätön kepeys". Kun alkaa ajatella sitä seikkaa, niin todella tavalliseen valveilla oloon liittyy tietty jännite, vaikka isompia huolia ei olisikaan.
Tulee mieleen, että liian helposti otettanee jotakin rauhoittavaa tuohon normaaliin stressiin.Sehän tämä tsekkiläisen Milan Kunderan tunnteun kirjan nimi on.
Stressi on tietysti siedettävinä annoksina elämää ylläpitävä voima, kuten verenpainekin.Molemmat liian usein huippulukemissaan kuluttavat ja vievät elämänvoimaa, sairastuttavat.
Nykyisin puhutaan paljon elämänhallinnasta. Kaiken pitäisi olla suunniteltua, tyylikästä, yllätyksetöntäkin. Itse pitäisi selvitä tilanteesta kuin tilanteesta. Mutta elämä yllättää aina, joko mieluisalla tai epämieluisalla tavalla. Yllätykset ainakin rikkovat arkirutiinin, saavat aikaan adrenaliiniryöppyjä ja kenties hormonitkin kihisemään.
Toivotan yllätyksellistä päivää lukijoille, rikkokaa rutiineja reippaasti!- Postilla
Maalaismies* kirjoitti:
Lukemassani "Miksi vanhenemme" teoksessa eräs otaksuma jäi askarruttamaan. Nimittäin, että sopiva stressi kannustaa elämään, motivoi yrittämään tai jotakin sellaista.
Oliko se Kundera vai kuka kirjailija, joka loi käsitteen "elämän sietämätön kepeys". Kun alkaa ajatella sitä seikkaa, niin todella tavalliseen valveilla oloon liittyy tietty jännite, vaikka isompia huolia ei olisikaan.
Tulee mieleen, että liian helposti otettanee jotakin rauhoittavaa tuohon normaaliin stressiin.Poika poika. Minä olen 82 enkä usko että stressi lisää ikää. Oikeanlainen ravinto, liikkuminen ja positiivinen elämänasenne.
Olen ollut seitsemän kertaa leikkauspöydällä ja tässähän sitä vain kepsutellaan vielä monia vuosia. Ainakn tuntu on sellainen. - Maalaismies*
Postilla kirjoitti:
Poika poika. Minä olen 82 enkä usko että stressi lisää ikää. Oikeanlainen ravinto, liikkuminen ja positiivinen elämänasenne.
Olen ollut seitsemän kertaa leikkauspöydällä ja tässähän sitä vain kepsutellaan vielä monia vuosia. Ainakn tuntu on sellainen.Jos olet ollut 7 kertaa leikkauspöydällä ja väität ettet ole kokenut stressiä, puhut palturia.
- Postilla
Maalaismies* kirjoitti:
Jos olet ollut 7 kertaa leikkauspöydällä ja väität ettet ole kokenut stressiä, puhut palturia.
Kautta kiven ja kannon puhun totta. Nääs olen ajatellut aina niin että mikä on tullakseen se tulee. Kaikki on vasthan otettava. Kaikista asioista voi ottaa parhaat puolet niin ettei takerru pikkuseikkoihin. Minulle ne on ollut kokemuksia kokemusten joukossa.
Elän tätä päivää ja suunnittelen huomista. Se vois olla vaikka motto. - Maalaismies*
Postilla kirjoitti:
Kautta kiven ja kannon puhun totta. Nääs olen ajatellut aina niin että mikä on tullakseen se tulee. Kaikki on vasthan otettava. Kaikista asioista voi ottaa parhaat puolet niin ettei takerru pikkuseikkoihin. Minulle ne on ollut kokemuksia kokemusten joukossa.
Elän tätä päivää ja suunnittelen huomista. Se vois olla vaikka motto.Oikeassahan toki olet ja hyvällä asenteella porskuttelet eteenpäin. Ajattelen suurin piirtein samoin - ja yritän elääkin.
Muuten tuo, että lievä stressi saattaa olla eduksia elon päiville, ei ole minun viisautta. Se on kirjasta, mistä avauksessani mainitsin. - Atolfia
Maalaismies* kirjoitti:
Lukemassani "Miksi vanhenemme" teoksessa eräs otaksuma jäi askarruttamaan. Nimittäin, että sopiva stressi kannustaa elämään, motivoi yrittämään tai jotakin sellaista.
Oliko se Kundera vai kuka kirjailija, joka loi käsitteen "elämän sietämätön kepeys". Kun alkaa ajatella sitä seikkaa, niin todella tavalliseen valveilla oloon liittyy tietty jännite, vaikka isompia huolia ei olisikaan.
Tulee mieleen, että liian helposti otettanee jotakin rauhoittavaa tuohon normaaliin stressiin.Pieni stressi pistää elämään vipinää eikä ehdi sammaloitua.
Liikaahan sitä ei saa olla, siitä voi vaikka sairastua. Herkkävatsaisille varsinkin se ei sovi ollenkaan.
Sopivasti, sopivasti niinkuin kaikkea elämässä. Mitään ei liikaa eikä liian vähän. Maalaismies* kirjoitti:
Lukemassani "Miksi vanhenemme" teoksessa eräs otaksuma jäi askarruttamaan. Nimittäin, että sopiva stressi kannustaa elämään, motivoi yrittämään tai jotakin sellaista.
Oliko se Kundera vai kuka kirjailija, joka loi käsitteen "elämän sietämätön kepeys". Kun alkaa ajatella sitä seikkaa, niin todella tavalliseen valveilla oloon liittyy tietty jännite, vaikka isompia huolia ei olisikaan.
Tulee mieleen, että liian helposti otettanee jotakin rauhoittavaa tuohon normaaliin stressiin.En tiedä, pitääkö stressi pitkäikäisenä, mutta olen nyt laakerailla levätessäni huomannut, että työ- ja muut paineet pitivät kyllä skarppina ja tuloksellisena. Nyt sen kuin olla möllötän, eikä aloitekyvyssänikään ole kehumista. Teen juuri ja juuri sen, mikä on välttämätöntä.
Toisaalta olen jälkikäteen todennut, että ellei työntekoni olisi loppunut silloin, kun se loppui, olisi edessä ollut katastrofi. Sanonta "burn out" ei vielä silloin ollut muodissa, mutta loppuun palamassa olin. Niin rohkea en ollut, että olisin päättänyt päiväni, mutta aivan tosissani toivoin kuolevani. Luultavasti minut piti pinnalla se, että mieheni niitten vuosien aikana oli kahdesti kuolemankielissä.
Onneksi minulla oli ystävä, jonka kanssa olimme kirjeenvaihdossa. Hänelläkin oli omat vaikeutensa, ja ilmeisesti kummankin inhorealistisesta optimismista oli sen verran jäljellä, että yritimme komiikan varjolla käsitellä asioita. Tuskin olisi ammattiauttaja osannut paremmin tukea ja tuupata eteenpäin!
Taas tuli pitkä kirjoitus, mutta opetus oli se, etten osaa pelätä kuolemaa. Luulen, että kuolema on ystävä, joka pelastaa vanhan ihmisen liian pitkältä ja kivuliaalta elämältä.
En halua, että elämääni tarpeettomasti pitkitetään, ja olen sitä mieltä, että armokuolema pitäisi laillistaa. Järjissään olevalla ihmisellä pitäisi olla viranomaisten todistamana mahdollisuus allekirjoittaa paperi, joka mahdollistaa lopullisen nukutuspiikin antamisen.
näin pohdiskelen, pohdintani on iki omaa, ei mihinkään tutkimukseen nojautuvaa.
Jossakin vaiheessa aloin antaa niin sanotusti periksi, ajattelin, että en huoli valokuvia, en osta mitään uutta kotiin, itselleni, kaikkea on.
Pohdinnan ja itseni tutkiskelun jälkeen, päätin, että ollakseni virkeä, minun pitää elää aivan kuin aina olisi jotakin uutta tapahtumassa.
Jos nään jotakin kivaa joka saa mieleni hyrähtämään, hankin sen, tietenkin mahdollisuuteni huomioiden.
Toivoisin että elämässäni olisi aina joku pieni odottava tunne, jotakin uutta ja mukavaa tapahtuu, sitä kohden menen.
Tietenkin voi tulla vähemmän mukaviakin asioita eteen, mutta uuden asian vireille laitto antaa taas vauhtia.
Kohdallani kohta taas kymmen taittuu, mutta eteenpäin vain katson valoisasti ja uteliaasti, kädet ristissä en alistu odottamaan.
Vanhenevaan kehoon kuuluvat hidasteet hyväksyn, mutta astunnan voi säädellä kunnon mukaan, ei se estä myönteisistä ajatuksista ja uuden odotuksista.
Hyväksyn olotilani ja uusia suunnittelen, elämässä mukana olen.siitä, että poistettavaksi tuomitsevani valokuva on nyt mieluisena taustakuvana konellani.
Siinä on mustaa varjoa ja riepumatto pilkottaa alla, kukkaruukku on auringon valaisema sopivasti.
Huomaan, että valokuvaa pitää tarkastella pitempi aika ennen poistoa.
Olikohan Inha vai kuka joka oli sitä mieltä että kuvassa pitää olla myös mustaa?
Juuri tuo ihmettely kaikista ilmiöistä on se joka pitää virkeänä.
- Nimetön
vanhenemista ei voi pysäyttää kuin yhdellä tavalla:
nirri veke.- Maalaismies*
Jos kuvittelet livahtavasi elämästä tuolla kivikautisella tempulla, niin väitänpä ettei onnistu. Luultavasti olet ajattelemattomasti hankkinut jälkeläisen elämäsi iloksi ja hän nyt sitten vaihtelevalla menestyksellä kantaa ainakin puolta geeneistäsi.
Jos jäkeläistä ei ole, lähisukulaisetkin vievät geeniperintöäsi mukanaan. Lapset takaavat ikuisen elämän. - on lähetetty
Maalaismies* kirjoitti:
Jos kuvittelet livahtavasi elämästä tuolla kivikautisella tempulla, niin väitänpä ettei onnistu. Luultavasti olet ajattelemattomasti hankkinut jälkeläisen elämäsi iloksi ja hän nyt sitten vaihtelevalla menestyksellä kantaa ainakin puolta geeneistäsi.
Jos jäkeläistä ei ole, lähisukulaisetkin vievät geeniperintöäsi mukanaan. Lapset takaavat ikuisen elämän.joten elämä jatkuu.
Onko ihmisen elämä arvokkaampaa kuin kasvaimen? - ikuinen elämä
Maalaismies* kirjoitti:
Jos kuvittelet livahtavasi elämästä tuolla kivikautisella tempulla, niin väitänpä ettei onnistu. Luultavasti olet ajattelemattomasti hankkinut jälkeläisen elämäsi iloksi ja hän nyt sitten vaihtelevalla menestyksellä kantaa ainakin puolta geeneistäsi.
Jos jäkeläistä ei ole, lähisukulaisetkin vievät geeniperintöäsi mukanaan. Lapset takaavat ikuisen elämän.logiikkasi mukaan lapsettomilla ei ikuista elämää ole ja automaattisesti jokaisella, jonka suku jatkuu joka sukupolvessa, se taas on.Kantasi on täysin epäkristillinen ja lapsettomia syrjivä myös!
- hänhän sanoi
ikuinen elämä kirjoitti:
logiikkasi mukaan lapsettomilla ei ikuista elämää ole ja automaattisesti jokaisella, jonka suku jatkuu joka sukupolvessa, se taas on.Kantasi on täysin epäkristillinen ja lapsettomia syrjivä myös!
myös sisarten ja veljien vievän geenejäsi eteenpäin!
- Maalaismies*
ikuinen elämä kirjoitti:
logiikkasi mukaan lapsettomilla ei ikuista elämää ole ja automaattisesti jokaisella, jonka suku jatkuu joka sukupolvessa, se taas on.Kantasi on täysin epäkristillinen ja lapsettomia syrjivä myös!
Geenit ymmärtääkseni toimivat samoin kaikkien uskontojen edustajilla. Sanoin muuten etteivät ainoastaan lapset, vaan myös suku vie samaa geeniperintöä eteenpäin. Lapsilla tiettävästi puolet isältä puolet äidiltä on perimän jakautuminen. Luonto järkkää ikuista elämää omalla tavallaan.
Maalaismies* kirjoitti:
Geenit ymmärtääkseni toimivat samoin kaikkien uskontojen edustajilla. Sanoin muuten etteivät ainoastaan lapset, vaan myös suku vie samaa geeniperintöä eteenpäin. Lapsilla tiettävästi puolet isältä puolet äidiltä on perimän jakautuminen. Luonto järkkää ikuista elämää omalla tavallaan.
Melkeinpä kaikki onkin tullut sanotuksi tuossa edellä vanhenemisen hidastamisesta.
Positiivinen,voisiko sanoa akuutti stressi, on toisille ihan välttämättömyys,mistä kaikesta se sitten johtuneekaan...liekö temperamenttikysymys.Stressinsietokyky lienee hyvinkin erilaista,toiset tuntevat jopa aivankuin "lamaantuvansa",jos elämä kulkee liian tasaisena eteenpäin.Ehkäpä myös tällaiset ihmiset aivankuin vetävät puoleensa poikkeavia tilanteita oman elinvoimansa säilyttääkseen ja näinollen terveytensä vuoksi.
Samoin kriisistä-jostain elämän vaikeasta käännekohdasta selvittyään on aivankuin lataunut uudelleen,saanut taas uutta voimaa.
Hyvinkin pitkälle voi itse säädellä omaa henkistä ja fyysistä ja henkistäkin kuntoaan,ts.pitkittää vanhenemisen tuloa,jos vain elämänhalu säilyy.Sitähän ei väkisin saa kehenkään "puhallettua",tiedämme varmasti monet oman läheisemme kohdalla näin tapahtuneen.
Pitkäaikaisesta stressistä (toivottomuuden tunteet,kun on kaikkensa yrittänyt eikä asioille voi mitään)selviäminen onkin toinen juttu, josta ei aina omin voimin selviäkään.
Ehkäpä myös nyt vanhempana tarvitsemme toisen ihmisen läheisyyttä,hyväksyntää ja tukea enemmän kuin nuorempana.- Maalaismies*
susmorsian kirjoitti:
Melkeinpä kaikki onkin tullut sanotuksi tuossa edellä vanhenemisen hidastamisesta.
Positiivinen,voisiko sanoa akuutti stressi, on toisille ihan välttämättömyys,mistä kaikesta se sitten johtuneekaan...liekö temperamenttikysymys.Stressinsietokyky lienee hyvinkin erilaista,toiset tuntevat jopa aivankuin "lamaantuvansa",jos elämä kulkee liian tasaisena eteenpäin.Ehkäpä myös tällaiset ihmiset aivankuin vetävät puoleensa poikkeavia tilanteita oman elinvoimansa säilyttääkseen ja näinollen terveytensä vuoksi.
Samoin kriisistä-jostain elämän vaikeasta käännekohdasta selvittyään on aivankuin lataunut uudelleen,saanut taas uutta voimaa.
Hyvinkin pitkälle voi itse säädellä omaa henkistä ja fyysistä ja henkistäkin kuntoaan,ts.pitkittää vanhenemisen tuloa,jos vain elämänhalu säilyy.Sitähän ei väkisin saa kehenkään "puhallettua",tiedämme varmasti monet oman läheisemme kohdalla näin tapahtuneen.
Pitkäaikaisesta stressistä (toivottomuuden tunteet,kun on kaikkensa yrittänyt eikä asioille voi mitään)selviäminen onkin toinen juttu, josta ei aina omin voimin selviäkään.
Ehkäpä myös nyt vanhempana tarvitsemme toisen ihmisen läheisyyttä,hyväksyntää ja tukea enemmän kuin nuorempana.Luonnehdit mainiosti, susmorsian, stressin luonteen ja tehtävän. Mikä on se vedenjakaja, missä stressi muodostuu hyödylliseksi, ei liian suureksi ja musertavaksi vaan ikäkaudellemme sopivaksi?
Venlastiina luonnehti samaa asiaa. Ellei jostakin saa virtaa, avuttomuus tavallistenkin asioiden toimittamiseen lisääntyy. - Postilla
on lähetetty kirjoitti:
joten elämä jatkuu.
Onko ihmisen elämä arvokkaampaa kuin kasvaimen?Ei pidä antaa valtaa toivottomuudelle ja masennukselle. Elämähän on kaikkein tärkein. "Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa" Onhan se todettu ennenkin että onnellinen elämä on koottu pienistä muruista.
Olen oppinut siirtämään taakseni kaiken ikävän.
Ajattelen aina että pientä se on iankaikkisuuden rinnalla. - kunnioitan
Postilla kirjoitti:
Ei pidä antaa valtaa toivottomuudelle ja masennukselle. Elämähän on kaikkein tärkein. "Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa" Onhan se todettu ennenkin että onnellinen elämä on koottu pienistä muruista.
Olen oppinut siirtämään taakseni kaiken ikävän.
Ajattelen aina että pientä se on iankaikkisuuden rinnalla.Sinulla on hieno asenne elämään, noin pitää ollakin, kunpa me kaikki osaisimme tai oppisimme
- Huonoa huumoria...
Postilla kirjoitti:
Ei pidä antaa valtaa toivottomuudelle ja masennukselle. Elämähän on kaikkein tärkein. "Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa" Onhan se todettu ennenkin että onnellinen elämä on koottu pienistä muruista.
Olen oppinut siirtämään taakseni kaiken ikävän.
Ajattelen aina että pientä se on iankaikkisuuden rinnalla.siis vissiin,
kun väärin ymmärretään. :) Maalaismies* kirjoitti:
Luonnehdit mainiosti, susmorsian, stressin luonteen ja tehtävän. Mikä on se vedenjakaja, missä stressi muodostuu hyödylliseksi, ei liian suureksi ja musertavaksi vaan ikäkaudellemme sopivaksi?
Venlastiina luonnehti samaa asiaa. Ellei jostakin saa virtaa, avuttomuus tavallistenkin asioiden toimittamiseen lisääntyy.Niin innoissani olen,että pitää heti kirjoittaa koko päivän mieltäni "stressannut" asia,tämä positiivinen stressi.Sehän on ylimääräistä vaivannäköä joittenkin asioitten vuoksi,usein ei tahdonalaista.Muös sattumalta voi sotkea itsensä toisten välityksellä tällaisiin asioihin.
Monesti "sotkeudun" yllättäen ystävieni ja tuttavieni ongelmiin heidän pyytäessään vaikkapa neuvoa tai apua.
Toinen esimerkki voisi olla vaikkapa sellainen rakaskin asia kuin kasvimaan yksinhoito,sehän tuottaa myös tätä tarvittavaa adrenaliinia.Vaikka se on mieluista,siitä on vaivaa,on venytettävä itseään saadakseen siitä iloa ja hyötyä.
Kolmas esimerkki tämä tämänpäiväinen pähkäily stressi-sanan parissa,koko päivän ollut mielessäni!Jos paneudun johonkin asiaan,antaudun sille kokonaan.
Tällaiset asiat voi toki kukin mielensä mukaan harkitakin,joutuuko niihin.Jos oppii harkitsemaan,mihin puuhiin ryhtyy tai luottaa intuitioonsa(tunteeseen,että näin on minun tehtävä),valitsee tavallaan omat "stressinsä."
Onko tässä taas päätä tai häntääkään,mutta oivallustahan tämäkin.
Ihminen,joka tykkää tyynestä,ei myrskyävälle merelle kaipaa.- ullamirjami*
susmorsian kirjoitti:
Niin innoissani olen,että pitää heti kirjoittaa koko päivän mieltäni "stressannut" asia,tämä positiivinen stressi.Sehän on ylimääräistä vaivannäköä joittenkin asioitten vuoksi,usein ei tahdonalaista.Muös sattumalta voi sotkea itsensä toisten välityksellä tällaisiin asioihin.
Monesti "sotkeudun" yllättäen ystävieni ja tuttavieni ongelmiin heidän pyytäessään vaikkapa neuvoa tai apua.
Toinen esimerkki voisi olla vaikkapa sellainen rakaskin asia kuin kasvimaan yksinhoito,sehän tuottaa myös tätä tarvittavaa adrenaliinia.Vaikka se on mieluista,siitä on vaivaa,on venytettävä itseään saadakseen siitä iloa ja hyötyä.
Kolmas esimerkki tämä tämänpäiväinen pähkäily stressi-sanan parissa,koko päivän ollut mielessäni!Jos paneudun johonkin asiaan,antaudun sille kokonaan.
Tällaiset asiat voi toki kukin mielensä mukaan harkitakin,joutuuko niihin.Jos oppii harkitsemaan,mihin puuhiin ryhtyy tai luottaa intuitioonsa(tunteeseen,että näin on minun tehtävä),valitsee tavallaan omat "stressinsä."
Onko tässä taas päätä tai häntääkään,mutta oivallustahan tämäkin.
Ihminen,joka tykkää tyynestä,ei myrskyävälle merelle kaipaa.ikäihmisillä on aikaa , pahinta on tekemisen puute. Ainakin minulla . En ole itse ollut koskaan mikään kiireinen ,mutta kun jotain alan on se kanssa saatava tehtyä loppuun asti ,muuten alkaa asia painaa,oliskoos se stressiä:=)
Näitä minä en ymmärrä ,meidänkin eläkeläisissä on enemmistöllä verenpainetta ,eikä se kaikilla johdu liikalihavuudesta . Olen muös pannut merkille että melkein kaikilla on jatkuva kiire johonkin.
Miksi Suomen Ruotsalaiset elävät Suomessa kauemmin , ja terveellisemmin.?
He harrastavat jotain ,esm ,kuorolaulua ja soittavat pelimannimusiikkia,koko ikänsä.
He saavat aikansa kulumaan rattoisasti ,ilman alkoholia .
Luulisin niin, mutta enhän minä ole mikään
tutkia ,mitä nyt olen seurannut sivusta:=) - saara.dma
ullamirjami* kirjoitti:
ikäihmisillä on aikaa , pahinta on tekemisen puute. Ainakin minulla . En ole itse ollut koskaan mikään kiireinen ,mutta kun jotain alan on se kanssa saatava tehtyä loppuun asti ,muuten alkaa asia painaa,oliskoos se stressiä:=)
Näitä minä en ymmärrä ,meidänkin eläkeläisissä on enemmistöllä verenpainetta ,eikä se kaikilla johdu liikalihavuudesta . Olen muös pannut merkille että melkein kaikilla on jatkuva kiire johonkin.
Miksi Suomen Ruotsalaiset elävät Suomessa kauemmin , ja terveellisemmin.?
He harrastavat jotain ,esm ,kuorolaulua ja soittavat pelimannimusiikkia,koko ikänsä.
He saavat aikansa kulumaan rattoisasti ,ilman alkoholia .
Luulisin niin, mutta enhän minä ole mikään
tutkia ,mitä nyt olen seurannut sivusta:=)Niin kauan kuin kuntoa piisaa, on ruumiillinen työ parasta terapiaa ihmiselle. Tänään olen naulapussi vyötäröllä vasaroinut ripoja rakennuksen seinään. Sen jälkeen maalasin aitan seiniä punamaalilla. Sitten vaan kunnon ruokaa ja ruokalevolle.
Siinäpä ohjelmaa täksi päiväksi, huomenna jotain muuta. - Fanni
saara.dma kirjoitti:
Niin kauan kuin kuntoa piisaa, on ruumiillinen työ parasta terapiaa ihmiselle. Tänään olen naulapussi vyötäröllä vasaroinut ripoja rakennuksen seinään. Sen jälkeen maalasin aitan seiniä punamaalilla. Sitten vaan kunnon ruokaa ja ruokalevolle.
Siinäpä ohjelmaa täksi päiväksi, huomenna jotain muuta.Hauska idea kerätä kokoelma ripoja, kahvoja, vetimiä, kädensijoja seinään kokeiltavaksi. Hyvä keräilyartikkeli.
Entäs, jos velmut tulevat ja vetävät makuuaittasi pois sijoiltaan...uudelle paikalle ?
- Liisis
Koko poppoo suostuu nyt vanhenemaan, kun eivät kirjoita näin hyvän otsikon alle. Lähden pieniä lastenlapsia tapaamaan. Kielenkantaa ja niveliä nuorentamaan.
- lavi
Ensinnäkin myönteinen elämänasenne.Liikunta ja osallistuminen erilaisiin kerhoihin ym. Itse olen niin sanottu kotikissa ja hoidan sairasta miestäni. Luen paljon ja voimistelen ja vähän lenkkeilen. Tietokone on yksi harrastus pysyy aivot virkeinä. Lapsenlapset tuovat iloa elämään ja tietenkin lapset ja muut sukulaiset.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo666034Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per543020- 312193
- 131807
Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto191773- 181760
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus131522- 181519
- 491495
- 91463